tiistai 14. tammikuuta 2014

Arvostelussa: Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita


Meillä näytti olevan Korpun kanssa täsmälleen samat aikeet tälle päivälle. Lovefall-blogin takana vaikuttava Korppu oli nimittäin myös saanut itselleen Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita -kirjan lehdistökappaleen ja kirjotti mielipiteensä siitä tänään. Minun oli tarkoitus kertoa kirjasta jo viikonloppuna, mutta sunnuntai meni yhtälailla työn touhussa kuin eilinenkin. Ja kyse ei suinkaan ole oikeista aikuisten töistä, vaan askartelusta ja muista tee-se-itse -projekteistani. Eilenkin hurahti tehokkaasti yli yhdeksän tuntia pelkän kahvin voimalla, kun leikkasin, liisteröin ja ompelin.

Nyt minun on kuitenkin tarkoitus kertoa saamastani kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista, eikä suinkaan vaahdota näistä ikuisuusprojekteistani. Minua siis lähestyttiin viime viikolla Docendon markkinointisuunnittelijan toimesta, joka tarjosi minulle mahdollisuutta arvostella kirja blogissani. En valitettavasti päässyt perjantain lehdistötilaisuuteen tai dokumentaarisen valokuvauksen luennolle, josta blogissanikin kirjoitin, mutta tapasin kirjan luoneen Juha Laitalaisen häämessuilla lauantaina. Laitalaisella itsellään on valokuvaajan ammatista jo vuosikymmenten kokemus - dokumentaarisia hääkuvauksiakin hän on toteuttanut jo 1990-luvun lopulta alkaen.


Mikä tämä kirja sitten oikein on? Takakansi kertoo kirjan olevan ensimmäinen dokumentaarista kuvausta käsittelävä suomalainen teos. Se on suunnattu valokuvauksen ammattilaisille ja harrastelijoille lukuisine valokuvaukseen liittyvine teknisine vinkkeineen, mutta myös aivan tavallisille häitään suunnitteleville ihmisille. Takakannen perusteella vaikuttaa siis siltä, että kirja tarjoaa jokaiselle jotakin.

Kun minä alan lukemaan kirjaa, luen ensin tietenkin takakannen ja sen jälkeen paneudun sisällysluetteloon. Tähän käytän aikaa melkoisesti, joidenkin mielestä jopa liiankin kanssa. Itselleni tämä on kuitenkin tärkeä tapa hahmottaa kokonaiskuva lukemastani kirjasta. Tämän jälkeen selailen kirjan nopeasti läpi ennen kuin aloitan perusteellisemman tutustumisen.


Miltä Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita -kirja sitten vaikutti näissä lukemisen eri vaiheissa. Kannen perusteella olin erittäin innoissani, sillä kokonaisuus vaikutti erittäin lupaavalta. Sen sijaan sisällysluettelossa tuli ensimmäinen töksähdys. Sisällysluettelo itsessään oli kattavasti ja selkeästi koottu; kokonaisuuden kykeni hahmottamaan helposti. Sisällysluettelon visuaalinen ilme olisi kuitenkin vaatinut hieman päivittämistä. Omaan silmääni se ei näyttänyt lainkaan houkuttelevalta.

Siirtyessäni selailemaan kirjaa, en enää toistamiseen kiinnittänyt niin vahvasti huomiota kirjan visuaaliseen ilmeeseen. Toki joillakin sivuilla enemmän, toisilla vähemmän. Tässä vaiheessa huomioni alkoi kuitenkin kiinnittyä vahvemmin kirjan sisältöön. Teksti osoittautui helppolukuiseksi ja se sisälsi muutamia mielettömän hyviä oivalluksia. Vai mitä sanotte tästä lainauksesta: "Valoa ei tarvitse tuoda. Se pitää nähdä ja valoa tulee osata lukea." Voiko sitä enää kauniimmin sanoa?


Sisällöllisesti kirja ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Parhaimpana teoksena tämä varmasti toimii harrastelijakuvaajille, jotka haluavat kehittää osaamistaan hääkuvauksen saralla. Jonkin verran olisin toivonut enemmän vinkkejä häitään järjestäville tai ainakin jonkinlaista näkökulmaa myös siihen suuntaan. Oli kuitenkin hienoa, että kirja huomioi dokumentaarisen kuvauksen eri vaiheet ja eri-ikäiset hääparit. Näkökulma oli laaja, ja kirja yritti huomioida sekä hääparin että heidän päivänsä ikuistavien henkilöiden tarpeet. Kamera- ja kuvausekniikkaa tuntevien ihmisten mielipiteistä en tietenkään voi sanoa mitään, mutta olisi mielenkiintoista tietää myös heidän ajatuksiaan kirjan sisällöstä ja annetun tiedon tarpeellisuudesta tai johdonmukaisuudesta.

Kirja sisälsi hienoja kuvia ja muutamia oikein hyviä oivalluksia. Itse olen kuitenkin koko tämän hääsuunnittelun ajan pyrkinyt perehtymään dokumentaarisen valokuvauksen saloihin ja niihin tärkeisiin yksityiskohtiin, joita hääparin tulee päivässään huomioida. Näin ollen kirja ei suuresti tarjonnut uutta tietoa hääsuunnittelun näkökulmasta, mutta antoi kyllä paljon vahvistusta  omilla ajatuksille ja mielipiteille. Kuvaustekniset seikat sen sijaan olivat minulle uusia, mutta en koe, että minusta olisi silti neuvomaan valokuvaajaamme esimerkiksi salamavalon käytössä. Tämä tuskin edes olisi tarkoituksenmukaista, sillä kirjan päämäärähän oli tarjota vinkkejä ja huomionarvoisia asioita kullekin häävalokuvauksen kanssa tekemisissä olevalle heidän omalta katsantokannaltaan. Kirjassa näkyy Laitalan pitkä kokemus ja asiantuntijuus, joka on muodostunut yrityksen ja erehdyksen kautta.


Kuten tiedätte, kirjoja voi nykyään kahmia itselleen vaikka mistä. Tätäkin kirjaa saa tilattua itselleen joko suoraan kustantajana toimivan Docendon kautta tai vaihtoehtoisista verkkokaupoista. Mikäli kiinnostuitte kirjasta, suosittelen googlettelemaan itsellenne sopivan ostopisteen.

Ja mikäli olette kirjaan tutustuneet, haluaisin ehdottomasti kuulla mielipiteitänne! Minua kiinnostavat myös ennakko-odotukset, ajatukset ja toiveet tällaista kirjaa kohtaan. Itselläni nousi vahva halu saada käsiini kirja, joka käsittelisi dokumentaarista kuvausta useiden ammattilaiskuvaajien näkökulmasta ja tarjoaisi näin ollen tyylillisesti laajemman kuvakokonaisuuden.

8 kommenttia:

  1. Tässäpä oivallinen esimerkki juuri siitä, miksi häiden valokuvaus (tai videokuvaus) on syytä jättää sellaiselle, jonka portfolio on omaa silmää monipuolisesti miellyttävä. Kuvaamisessa ei ihan oikeasti kuulkaa ihmiset ole koskaan ollutkaan kyse siitä, kenellä on uskottavimman näköinen kalusto!

    Välineet antavat kyllä paljon mahdollisuuksia, mutta itse näen asian näin: Voit ihan hyvin ostaa vaikka kuinka kalliin kitaran, mutta se ei tee sinusta loistavaa soittajaa. Täysin sama pätee kuvaamiseen. Sen täytyy lähteä sisäisestä halusta tehdä kaunista kuvaa ja mielettömästä määrästä harjoittelua. Loputtomia kokeiluja, joista sitten alkaa hahmottua se, miten kuvaaja näkee maailman. Se ei ole insinööritiedettä, vaikka se kovin tekniikkafriikkiä kutkuttaakin.

    Kun kyse on ainutkertaisesta päivästä, en missään tapauksessa antaisi kumminkaimalle kuvausnakkia vain siksi, että se tulee halvemmaksi. Valokuvaus on kyllä keskimäärin varsin arvostetussa asemassa onneksi, mutta itse en tahtoisi kuulla jotain tällaista: "Häihin toivoisin myös jonkinlaista videokuvausta, mutta tökkään varmaan kameran yhdelle veljistäni, joka voisi ottaa sieltä täältä lyhyehköjä videopätkiä ja enoni, joka kuvasi siskoni häät, on luvannut videokuvata koko juhlan. Tämän siis varmaan täytyy riittää videoiden osalta!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin koko aamun kommentoida tätä puhelimellani, mutta jokin siinä nyt taas tökki. Kiitos kuitenkin mahtavasta ja ajatuksia herättävästä kommentistasi, Timo!

      Minä tavallaan ymmärrän sen ratkaisun, että joku lähipiiristä kuvaa häät. Tehdessään tällaisen ratkaisun täytyy kuitenkin olla tietoinen riskeistä. On hyvinkin mahdollista, että osa vieraista jää kokonaan kuvaamatta tai että moni päivän tapahtumista ehtii vilahtaa ohi, kun kuvaaja on yhtä aikaa vieraana ja tärkeän päivän ikuistajana. Kaikista suurin riski on siinä, että kuvat tai videotaltioinnit eivät miellytä omaa silmää - eivät nyt, eivätkä etenkään kymmenen vuoden päästä. Juuri nuo ammattikuvaajien portfoliot mahdollistavat sen, että hääparilla on mahdollisuus vaikuttaa hääkuviensa tyyliin ja tunnelmaan valintojen ja henkilökohtaisten mieltymisten kautta.

      Meilläkin budjettisyistä näitä asioita mietitty moneltakin kantilta. Minulle itselleni oli kuitenkin hyvinkin selvää se, että en tahdo kuormittaa vieraitamme kuvaustaakalla, enkä myöskään tahdo itse katsoa heikkolaatuista kuvamateriaalia. Hääpäivä on kuitenkin elämässä se ainoa päivä, johon panostetaan tuhansittain rahaa. Miksi ne kaikki muistot pilaisi heikkolaatuisilla kuvilla tai sumeilla, pimeillä ja tärisevin käsin kuvatuilla videoilla? Samoista budjettisyistä olisimme olleet valmiita siirtämään hääpäivää tarpeen vaatiessa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että päätimme ikuistaa tärkeän päivämme sekä valokuvin että liikkuvan kuvan kera. Uskon, että tämä tunne vain vahvistuu hääpäivän jälkeen.

      Toivon kovasti, että myös videokuvaus saisi ansaitsemansa arvostuksen hääparien keskuudessa. Se on kuitenkin valokuvien lisäksi toinen merkittävä tapa hääpäivän muistojen tallettamiseen - ja ainoa, jonka avulla voi yhä uudelleen palata ihailemaan häätanssin pyöritystä tai puheiden kauniita sanavalintoja.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin kirjoitusvirheitä, mutta olin jo ehtinyt painaa julkaise -painiketta. :)

      Poista
  3. Sanoit juuri oikeat taikasanat kommenttisi toisessa kappaleessa: "...kun kuvaaja on yhtä aikaa vieraana ja tärkeän päivän ikuistajana." :)

    Se, että jääkö joitakin yksittäisiä vieraita kuvaamatta vai ei, on mielestäni vähemmän tärkeää, kuin se, onko kuvaajaksi pestattu oikeasti juhlimassa vai töissä. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei se onnistu yhtäaikaa. Kokemukseni mukaan ainut hetki, jolloin kuvaajalla on jonkinlainen hengähdystauko, on ruokailu. Muun ajan ollaan korva ja silmä tarkkana lennähtämässä sinne, missä tapahtuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Tarkoitinkin, että helposti saattaisi käydä niin, että toisen sukua ja kaveripiiriä on kuvattu huomattavasti vähemmän, mikäli tämä kuvaajaksi pestattu selkeästi edustaisi vain toisen tuttavapiiriä. Jos ymmärrät mitä tarkoitan? :)

      Mielestäni on myös tärkeää, että vieraille jää sellainen olo, että heitä arvostetaan ja heidän halutaan olevan läsnä juhlassa. Olo voisi vieraillakin olla aikalailla toisenlainen, mikäli heillä olisi runsaasti erilaisia tehtäviä hoidettavanaan.

      Poista
    2. Aivan totta, ymmärsin nyt paremmin. :) Mutta ymmärrän kyllä myös hyvin budjettidilemman. On tietenkin pystyttävä priorisoimaan tuonkin päivän kustannukset. Useimmat ovat kuitenkin sanoneet palautteessaan, että onneksi otimme sen videoinnin. Se suuri päivä kun menee niin vauhdilla ohi, ettei siitä helposti edes kaikkea muista. :)

      Poista