perjantai 31. toukokuuta 2013

Toimittajan toimia.


Kuva

Kuva
Vietän pienimuotoista (tosin ei näemmä kovin hyvin luonnistuvaa) radiohiljaisuutta täällä saaressa. Saavuimme eilisamuna mökille, eikä minun ollut tarkoitus kirjoittaa ollenkaan blogia mökkielämän aikana. Tehtäväni oli nauttia, ottaa rennosti ja puuhailla jotain pientä ja mukavaa. Kuitenkin olen jo toistamiseen ajautunut kannettavan ääreen tyttären nauttiessa päiväunistaan. Vaikka kykenen myös irtautumaan hääsuunnittelusta, nautin siitä tällä hetkellä niin paljon, että päätin antaa nämä lipsahdukset itselleni anteeksi.

Eilen en tosin edes ajatellut kirjoittavani tänne mitään. Kannettavalla viettämäni aika kului täysin häälehden suunnittelussa ja pääpiirteiden hahmottelussa. Luitte aivan oikein, häälehden. Häälehti jakaa mielipiteitä sekä morsianten itsensä että vieraiden kesken. Niistä on ollut valtavasti kirjoituksia blogeissa vuosien varrella. Ensin minulle ei tullut mielenkään, että jaksaisin alkaa suunnittelemaan, saati todella toteuttamaan lehteä häitämme varten. Ajattelin ensin, että pöytiin tulisi vain ohjelmalehtiset, menu-kortit sekä jonkinlainen tarina meistä samalla tavalla typografialla leikitellen kuin tulevissa kutsuissamme. Näitä miettiessäni kuitenkin tajusin, että siinä on jo aika paljon paperia ripoteltuna pitkin pöytää. Ja koska haluan ehdottomasti hyödyntää typografiaa kutsukorteissamme, alkoi ajatus häälehdestä tuntua pikku hiljaa kiinnostavammalta.

Mitä häälehteen sitten tulee? Meidän häälehtemme tulee olemaan kokoa A5 ja yhteensä siihen tulee sivuja 12. Kansilehtisen, sisällysluettelon ja pääkirjoituksen jälkeen täytettäviä sivuja onkin enää kahdeksan. Keskustelupalstoja selanneena ja blogeja kahlanneena olen huomannut, että varsin usein häälehti sisältää morsiusparin ja mahdollisesti myös vieraiden esittelyn. Vaikka ensin ajattelin liittää mukaan meidän tarinamme, totesin jutun melko turhaksi, sillä suuresta vierasmäärästä huolimatta tarinamme tunnetaan kyllä oikein hyvin. Ja vaikka sukulaisia on tulossa paljon, ovat kaikki meille kummallekin tuttuja, joten emme tarvitse myöskään hääparin esittelyä. Mitä ihmettä me siis lehteen laitamme?

Sisällysluettelon ja pääkirjoituksen jälkeen laitamme omaan tyylimme muokatun juhlaohjesäännön. Monet ovat sitä mieltä, että juhlaohjesääntö on jo varsin kulunut tekele. Me päätimme kuitenkin muokata siitä omanlaisemme lisäämällä henkilökohtaisia yksityiskohtia sekä jättämällä pois sellaisia kohtia, jotka sopivat ennemminkin kutsuun kuin vasta juhlissa ojennettavaan ohjeistukseen. Me itse emme ole juhlaohjesääntöön vielä yksissäkään häissä törmänneet, joten salaa toivon, että se ei olisi ihan kaikille juhlijoille tuttu. Onneksi sitä on kuitenkin muuteltu meille sopivaksi. Tein alustavan mallin tästä eilen, mutta varmasti tulevien kuukausien aikana tekstin sisältö muuttuu jossain määrin. Tähän kuitenkin menee A5-kokoisessa lehdessä kaksi sivua.

Kuva
Kuva
Keskiaukeamalle tulevat häiden ohjelma sekä menu. Näistä kumpaakaan en ole vielä lähtenyt työstämään, sillä ohjelma ei ole se tämän hetken olennaisin juttu (ja tämä häälehtihän siis on, heh) ja pitopalvelua emme ole vielä vahvistaneet. Vaikka alkuun pelkäsin kovasti, että pitopalvelut eivät lähettäisi tarjouksia, osoittautui tämä pelko turhaksi. Lähetimme yhteensä viisitoista tarjouspyyntöä, joista kymmeneen olemme jo saaneet vastauksena menu-ehdotelman ja hinnaston. Yksi on muutama päivä sitten ilmoittanut, että tarjous tulee mitä pikimmiten, mutta heillä on tällä hetkellä menossa yksi vuoden kiireisimmistä viikoista. Vain neljä pitopalvelua on jättänyt tähän mennessä vastaamatta.

Mitä muuta sisältöä häälehteen laittaisi? Laitamme mahdollisesti jutun otsikolla "30 syytä valita Sipoo hääpaikaksi", johon koostamme henkilökohtaista historiaamme Sipooseen liittyvillä yksityiskohdilla. Harva häävieraistamme uskookaan, kuinka vahvasti Sipoo liittyy yhteiseen historiaamme. Tämän jutun kanssa samalle sivulle ajattelimme laittaa kuvat juhlapaikastamme sekä vihkikirkosta, ja kirjoittaa lyhyet tekstipätkät niistä.

Näiden jälkeen jää muutama sivu vielä täyttämättä. Ideoita on paljon, mutta kaikki vaativat vielä runsaasti hiomista toimiakseen todellisuudessa. Varmaa on, että pääkirjoituksen kanssa samalle sivulle tulee "toimituspalsta", johon tulevat häidemme toteutukseen vaikuttaneet osapuolet: pitopalvelu, kuvaaja ynnä muut. Lehden takakanteen tulee hääbingo omin variaatioin. Mitään lasten suusta -juttuja emme halua - ellei oma tyttäremme yhtäkkiä päätä laukaista jotain kuolematonta rakkauteen tai häihin liittyen. Myöskään sarjakuvia ei meidän lehteen tule, ellei ikisuosikkimme Fingerpori ilahduta hääaiheisillä stripeillä.

Tämän valtavan pitkän päiväunijulkaisun lopuksi kysynkin teiltä, hyvät lukijat, tuleeko teille häälehteä? Jos tulee, millaista sisältöä haluatte siihen? Entä tuleeko lehdestänne ennemminkin sanomalehti kuin aikakauslehti? Valmistatteko lehtenne kokonaan itse vai auttaako teitä alan ammattilainen? Olen enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan juuri teidän valinnoistanne!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Kerro, kerro kukkanen...

Aloitin kukka-asioiden miettimisen oikeastaan siinä vaiheessa, kun laskin budjettiamme ja mietin, kuinka paljon meillä on rahaa käytössä kukkiin. Seikkailtuani aikani keskustelufoorumeilla ja blogeissa, törmäsin yhä useammin kimpun kuivattamiseen ja kauniisiin tauluihin, joita näistä kuivatuista morsiuskimpuista oli tehty. Meillä ei kuitenkaan ole budjettimme puitteissa tällaiseen mahdollisuutta, joten jäin miettimään muita vaihtoehtoja kimpun ikuistamiselle tai säilömiselle.

Yksi kaunis vaihtoehto olisi silkkikukista ja muista kestomateriaaleista tehty kimppu. Olen katsellut hurjan paljon erilaisia ikikimppuja todeten, että sellaisen tekeminen vaatii todellista ammattitaitoa. Toki varmasti onnistuisi itsekin, mikäli olisi riittävästi taitoa, oikeanlaisia materiaaleja sekä ruhtinaallisesti aikaa. Ikikimppu olisi kyllä kaunis koristus jatkossakin ja minun väritoiveeni mukaan myös helppo toteuttaa.

Kuva
Kuva
Kuitenkin taidan päätyä ihan perinteiseen morsiuskimppuun. Ajattelin joko kokonaan valkoisista ruusuista tai valkoisista neilikoista tehtyä yksinkertaista kimppua, tai sitten kimppua, jossa olisi näitä molempia. Aidon kimpun haluaisin jo siitäkin syystä, että meille ei tule itse juhlatilaan isoja määriä oikeita kukkia. Kukkien sijaan meille tulee pääasiassa silkkipaperiruusuilla tai -neilikoilla kuorrutettuja styrox-palloja. Nuo pallot tosin vievät hurjasti aikaa vaivaa verrattuna siihen, että pöytiin laittaisi vain esimerkiksi oikeita neilikoita ja ruusuja. Haluan kuitenkin, että juhlatilassa näkyy myös oman käden jälki. Pallot myös tulevat huomattavasti edullisemmiksi, kun sain hankittua sen valtaisan tukkuerän silkkipaperia. Tiimari-hinnoilla kävisi luultavasti toisinpäin.

Nyt näemmä Blogger teki tepposet, eikä anna minun lisätä lainkaan enää kuvia. Täytyy siis palata kukka-asioihin vielä uudemman kerran, jotta voin kattavammin esitellä paitsi noita ikikimppuja, myös aidoista kukista sidottuja ihanuuksia.



maanantai 27. toukokuuta 2013

Pienin askelin eteenpäin.

Ei ollut asunto mieluinen, ei. Oli siinä hyviäkin puolia, mutta myös liian paljon remontoitavaa ja laitettavaa. Onneksi tutkimusmatka omakotitalojen moninaiseen maailmaan on vasta alussa, joten nähtävää riittää. Uudet kohteet on jo saatu kiikariin.


Tänään askartelin jälleen muutamia pom-pomeja odottamaan avaamista sekä silkkipaperiruusuja muihin koristeluideoihin Siivosin myös ympäri asuntoa levinneitä tyllinriekaleita, jotka olivat bulldoggiherran aikaansaannosta.  Odotin päivältä valtavan paljon enemmän, mutta jotenkin olo oli läpi päivän hyvin vetämätön. Konkreettisten aikaansaannosten sijaan selailin paljon sekä hääblogeja että -lehtiä kysellen toistuvasti miehen mielipidettä muun muassa hääpuvuista, kattauksista ja koristeluista. Vastaukset voinee jo arvata. Ihanjees, ei, joo ja nojaa taisivat olla ne suosituimmat ja kuvaavimmat vastaukset. Mies ei ihan samalla tavalla kykene orientoitumaan hääsuunnitteluun näin aikaisessa vaiheessa.

Katsellessamme tämänpäiväistä Satuhäät-jaksoa olimme kumpikin sentään yhtä mieltä yhdestä asiasta: ei kuluneita hääleikkejä. Jotain ohjelmaa toki täytyy puheiden ja tanssin lisäksi olla, jotta ilta on ikimuistoinen eikä suinkaan pitkästyttävä. Onkin sitten asia erikseen keksiä tällaista. Meistä kumpikaan ei halua nöyryyttäviä leikkejä, niille on oma paikkansa polttareissa. Ryöstöt eivät myöskään kuulu meidän häihin. Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että minulla on kaksi kaasoa, sillä ainakin toinen on sellainen, joka kunnioittaa tätä päätöstäni täysin. Siispä täytyy toivoa, että ystäväni osaa myös riittävästi jarrutella sisartani, jonka ideapankista voi tipahdella myös ei-toivottua ohjelmaa. Saattaa olla, että teen kattavamman hääohjelmaan liittyvän postauksen vielä tällä viikolla, mikäli ehdin.




sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Väsymystä, väsymystä vain.


Kuva
Kuva
Sain pyydettyä vihdoin ja viimein myös toisen kaason itselleni. Nyt minulla on siis kaksi kaasoa: toinen ujompi ja minulle niin rakas lapsuudenystävä, jonka kanssa olemme tunteneet jo kaksikymmentäkaksi vuotta, toinen vanhin siskoistani, jonka tuottelias mieli alkoi heti pursuilla ajatuksista. Vaikka ensin olin ajatellut vain yhtä kaasoa, tuntuu tehtävien ja vastuun jakaminen kahdelle ihmiselle vähintäänkin kohtuulliselta. Tärkeimpänä huomiona lapsuudenystäväni toive siitä, ettei kovin paljon joutuisi juhlavieraille puhumaan. Nyt minulla on siis kaksi hyvinkin erilaista ja hääjuhlaa sopivasti täydentävää kaasoa. Molemmat kaasoistani haluavat mekon sijaan myös pukeutua jonkinlaiseen housupukuun, joten sikälikin ovat yhteensopiva pari. Olen jo toisaalla luvannut, että teen lähipäivinä postauksen myös kaasojen pukeutumiseen liittyen.

Tänään vietin työpaikalla vaatimattomat neljätoista tuntia. Olisin kovasti halunnut laittaa kuvia tänne eilispäivältä, mutta nyt täytyy myöntää, että väsymys menee kamerajuttujen edelle. Eilen tyttären päiväunien aikaan taittelin, leikkelin ja sidoin valmiiksi pom-pomeja, jotka sitten juhlapäivänä voi aukaista. Lisäksi löysin nyt hyvät mallit myös paperineilikoille ja ruusuille. Olen myös kasaillut yhteen ja kuvaillut tarvikkeita, jotka olen jo hankkinut tulevaa hääpäivää varten. Näihin tarvikkeisiin kuuluu muun muassa kiloittain silkkipaperia, muutam rulla tylliä ja satiininauhaa sekä jokunen häälehti. Lisäksi odottelen tällä hetkellä yhtä pakettia saapuvaksi Kiinasta saakka. Ja toista Suomesta. Ja... Hankintoja nyt olisi vaikka kuinka paljon, mutta en taida ahnehtia kaikkea ihan vielä.

Huomenna edessä on vapaapäivä, johon liittyy vain muutamia pakollisia toimintoja. Ajattelin lisäksi käydä katsastamassa vihkisormusta. Illalla meillä on myös yhden asunnon näyttö; toivottavasti talo on mieluinen ja kaikilta osin kunnossa.

Tähän loppuun mainostan vielä yhtä arvontaa. Tällä kertaa arvotaan Ninkan lahjakorttia ja meikkisivellinsettiä Ninkan perustajan blogissa. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan ja tutustumaan muutenkin Ninkan upeisiin valikoimiin!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Väsyneen viimeiset minuutit.

Kuva
Tänään kannoin autosta 1440 arkkia silkkipaperia: vihreää, harmaata ja valkoista. Jos meillä ei olisi näin mahdottoman huono valaistus, ottaisin nyt kuvan. Miksi? Siksi, että lattiamme on täynnä rutattua silkkipaperia, suuria ja kirjavia paperisilppukasoja sekä epämääräisen muotoisia kukkateippipalluroita. Ei tullut neilikoita (ja kyllä, tiedän niiden olevan alunperin kreppipaperista) eikä myöskään pikkuriikkisiä pom-pomeja servettirenkaita somistamaan. Kumpainenkin vaatii ehkä hieman harjoitusta vielä täyttääkseen minun korkeat henkilökohtaiset standardini. Mies onneksi oli poliittisesti korrekti vastauksissaan, eikä saanut niskaansa saksia, ei edes silkkipaperitolloa.

Olen tässä puolenyön tienoilla mielenkiintoisessa olotilassa. Katseeni harhailee toistuvasti silkkipaperisuttuihini, sormeni näpyttelevät tekstiä läppärille ja jostain syystä ajaudun vähän väliä nojailemaan taaksepäin sohvalla ja selaamaan Pinterestiä myös puhelimellani. Toiminta on kohtalaisen hajanaista tähän aikaan, kun herätyskello on aamulla soinut puoli kuudelta. Ja tapani mukaan heräsin jo kymmenen minuuttia ennen virallista herätysaikaa, eli kaksikymmentä minuuttia yli viisi.

Huomenna yritän viimein saada aikaan edes yhden säädyllisen paperineilikan ja kuvata sen todisteeksi teille lukijoille. Lisäksi aion pakottaa miehen tekemään kanssani päätöksen pitopalvelusta. Ja ennen kaikkea: ulkoilla kevätsäässä koko perheen voimin. Illan aikana voisin ehkä jopa kirjoittaa sanasen siitä, kuinka suhtaudun vartalooni, liikuntaan ja ruokailuun nyt, kun hääpäivämäärä on tiedossa.


keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Juhlapaikka varmistui!

Kaiken tämän keväisen sateen ja ankean päivän keskelle mahtui yksi valopilkku. Kävimme nimittäin katsastamassa tulevan juhlatilamme. Vahvistimme siis alustavan varauksemme, ja täten juhlimme häitämme Sipoon Hansaksessa. Kirkolta ei ole kuin vaivaset kahdeksan kilometriä juhlapaikkaan, joten sikälikin sijainti on mitä mainioin. Etsimme heti alun alkaenkin ns. maanläheisiä juhlapaikkoja, joten nuorisoseurantalot olivat hakusessa laajemminkin lähiseudulta. Kun Hansas ja sen saamat kehut osuivat silmiin, oli pakko tehdä alustava varaus. Hinta ei päätä huimaa: koko viikonlopulta vain 600 euroa sisältäen myös astiat 150 henkilölle. Olen varsin iloinen juuri siitä, että paikalta löytyy astiastoa niinkin runsaasti. Olin odottanut löytäväni paikalta vain muutamia tarjoiluastioita.

Kuva
Kuva

Olemme jo etukäteen käyneet katsastamassa rakennuksen ulkoapäin, ja tykästyimme jo silloin rakennuksen pihaan. Kun kävimme tänään paikan päällä ja pääsimme sisälle, unohdin täysin valokuvaamisen. Minun oli kyllä tarkoitus kuvata tilaa enemmänkin, mutta olin niin haltioissani, että yhtäkään kuvaa en huomannut ottaa. Erityisesti ihastuin rakennuksessa olevaan parveen. Harmi, että Googlen kautta löytyvät kuvat eivät tuo ilmi tämän rakennuksen mahdollisuuksia tai tätä kaunista parvea. Keittiötilat ovat riittävän tilavat, joskaan eivät täysin moitteettomassa kunnossa. Tämä ei meitä haittaa, mutta tarkemmille tiedoksi, että keittiötilat ovat oletettavasti syksyn aikana menossa remonttiin, joten meidänkin häiden aikaan toukokuun alussa pitäisi olla uusitut tilat. Eniten ehkä harmittaa nuo kuppituolit, mutta niihinkin on paikan päältä vuokrattavissa tuolihuput, joten mikäli budjetti antaa myöten, on tässäkin asiassa mahdollisuus hifistellä.

Juhlatila aiheutti riemua paitsi minussa, myös tyttäressämme, joka kirmasi innoissaan ympäri salia. Salin seiniin ei koristeita saa teipata tai mitään muutenkaan naulailla, mutta minulla on olemassa jo riittävästi koristeluideoita muutenkin kyseiseen tilaan. Tänään illalla ei varmasti uni meinaa maittaa, kun mielessä ovat pöytäjärjestelyt, koristelut sekä pitopalveluasiat.

Kuva
Kuva

Lisäksi haluan mainostaa kaikille tuleville morsiamille - tai miksei muillekin hääintoisille - Black.bling.White.-blogissa käynnissä olevaa arvontaa, jossa voi voittaa jommankumman ylläolevista hääkakun koristeista. Koriste käy häiden jälkeen myös kauniina sisustuselementtinä.

Nyt minun olisi aika kutsua Nukkumattia saapuvaksi. Taitaa tänä yönä olla Matilla kiirettä muualla...

tiistai 21. toukokuuta 2013

Bad hairday.

Kun hiukset sojottavat koko päivän vääriin suuntiin asettumatta lainkaan aloilleen, alkaa väistämättä miettiä hääpäivän hiuspaniikkia. Mitä jos, entä jos, mitä jos sittenkin... Hiukseni taitavat olla niin vallatonta laatua, etteivät ne asetu lainkaan toivomaani muottiin. Mutta mitä sitten toivon?
Kuva
Ylimmässä vaihtoehdossa minua miellyttää kampauksen huolettomuus. Kiharat tekevät kampauksesta juhlavan, mutta samaan aikaan se on riittävän yksinkertainen ja simppeli. On sitten täysin eri asia, kuinka kiharat kestäisivät minun hiusteni painon, vaikka hiukseni ovatkin lyhyet.

Kuva
 Tässä vaihtoehdossa minua miellyttää erityisesti kampauksen toispuoleisuus. Sen sijaan minua mietityttää, kuinka tällainen kampaus mahtaisi sopia epäsymmetrisiin kasvoihini ja leveisiin leukaperiini.

Kuva
 Tämä vaihtoehto toisi ainakin näihin ohuisiin, mutta muutoin varsin runsaisiin hiuksiini kuohkeutta. Sen sijaan en ole varma, olisiko tällainen vaihtoehto jopa liian tylsä...

Kuva
Tämä viimeinen vaihtoehto on näistä tämän illan löydöksistä tällä hetkellä kaikkein mieluisin. Tässä kampauksessa on sekä huolettomuutta, kiharaa että näyttävyyttä. Tilaamani hiuskoristeen kanssa tällainen voisi olla aika hieno. Mutta otsatukkapulma olisi edelleen ratkaisematta! Heh, ihanaa olla helppo morsian.

Onneksi näitä asioita ei tarvitse heti miettiä eikä päättää. Ja onneksi minulla on ihana luottokampaaja, jonka niskaan voin kaikki nämä huoleni ja murheeni kaataa tulevan vuoden aikana. Tällä hetkellä suurinta päänvaivaa hiusrintamalla aiheuttaa hiusteni pituus. Ne kun ovat tällä hetkellä melko lyhyet, enkä tiedä olisiko niitä kuitenkin tarpeen kasvattaa, jotta riittävän kaunis kampaus saataisiin aikaan. Taidanpa sysätä senkin vastuun kampaajani harteille. Nyt lienee aika mennä nukkumaan. Ehkä huomenna on jälleen parempi hiuspäivä ja aatoksetkin sitä mukaa toisenlaisia.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Meidän tarinamme.

Kuva
Kun tapasimme ensimmäisen kerran tammikuussa 2008, kummallakaan meistä ei ollut aavistustakaan, mihin elämä meitä kuljettaisi. Kävelimme toisiamme vastaan työpaikan käytävällä ja minulle tuli kummallinen tarve kääntyä pois. Vatsassani oli perhosia ja minulle tuli valtavan syyllinen olo, elinhän vielä toisen kanssa avoliitossa. Varsinaista ihastusta se ei ollut, näimmehän vasta ensimmäistä kertaa, emmekä edes tervehtineet toisiamme. Jostain syystä koin kuitenkin hyvin vahvaa syyllisyyttä tilanteesta.

Kuukaudet vierivät, ja lopulta koitti kevät. Huhtikuussa puhuimme ensimmäisen kerran toisillemme. Yhä enenevissä määrin vietimme keskenämme aikaa työpaikalla. Päivän päätteeksi söimme usein tuomiani omenoita pöydillä istuskellen. Parisuhteeni oli tällöin päättymässä, mutta siitä emme puhuneet. Ei tainnut tämä tuleva mieheni edes tietää minun seurustelustani silloin.

Loppukesästä ajauduimme ensimmäistä kertaa yhteiseen illanviettoon. Tai ensimmäisen kerran lainasin kyllä miehelle rahaa kaljakoppaan ja vein hänet samalla matkalla ystävänsä luokse grillaamaan. Sain kutsun liittyä seuraan, muta en tohtinut. Jo seuraavana päivänä tapasimme uudelleen. Siitä alkoivat lähes päivittäiset kävelyretket metsäpoluilla. Kävelyn päätteeksi saatoimme istua vielä useita tunteja yhdessä puiston penkillä ja jutella. Minulla oli pitkästä aikaa onnellinen olo, vaikka pelkäsinkin miehen lähtevän - emmehän me seurustelleet tai olleet ikinä edes kulkeneet käsikkäin. Kunnes pikku hiljaa ajauduin yhä toistuvasti miehen asunnolle yöksi. Tätäkin jatkui viikkokausia ennen kuin totesimme, että tämä meidän tapailumme on tainnut olla seurustelua jo kesästä saakka.

Niin me muutimme yhteisen katon alle, hankimme koiran ja elimme sangen tiivistä parisuhde-elämää. Olimme pitkään vielä samassa työpaikassa, kunnes minä lähdin opiskelemaan. Opintojeni toisena vuonna, miehen juuri aloitettua uudessa työpaikassa, minua vaivasi pitkittynyt syysflunssa. Olo meni koko ajan huonommaksi ja huonommaksi, mutta kuume ei noussut millään. Lopulta iltapäivisin oloni muuttui kuvottavaksi ja olin niin väsynyt, etten jaksanut edes koulussa käydä. Tällöin syykin selvisi. Sitkeäksi luultu syysflunssa olikin pieni ihmisen alku, joka löi kapuloita rattaisiin ja käski tulevaa äitiä rauhoittumaan.

Elämä meni uusiksi. Tytär ei ollut odotettu, mutta muuttui heti ensihavainnosta alkaen toivotuksi. Elämää järjestettiin uusille urille ja odotettiin kevättä, jolloin perheemme kasvaisi. Ja lopulta koitti se päivä, jolloin kuulin pienen, ruman rääkäisyn ja sain nihkeän pienokaisen syliini. Meistä tuli perhe.

Heti raskausuutiset kuultuaan isäni rupesi utelemaan myös hääuutisista. Ei ole, eikä tule. Tiesimme menevämme vielä naimisiin, mutta halusimme rahatilanteemme riittävän vakaaksi ja pienen prinsessamme kasvavan riittävän isoksi. Kun sitten rahatilanne vakiintui ja tytär kasvoi, aloin kuumeisesti odottamaan kosintaa. Odotin sitä syntymäpäivillä, jouluna, juhannuksena ja äitienpäivänä. Painotin miehelle kosinnan romanttisuutta ja asetin hänelle kohtuuttomia paineita. Lopulta hermostuin ja sanoin miehelle, ettei tällä varmaan ollut aikomustakaan kosia. Tästä asiasta taisin huomauttaa useammankin kerran...

Lopulta koitti huhtikuinen perjantai-ilta, jolloin tulin kiukkuisena kaupan ruuhkasta kotiin. Laskin kauppakassit keittiön lattialle ja ihmettelin, miksi mies niin kummallisen näköisenä hiipii keittiöön. "Sähän tiedät, että mä en oo kovin romanttinen..." Joo, niin todellakin tiedän, taisi olla kärkäs vastaukseni. "Mulla olis sulle yksi kysymys..." Ja silloin mies kaivoi esiin sormusrasian, aukaisi sen ja kysyi sen tärkeän kysymyksen. Olin niin häkeltynyt, etten voinut kuin nauraa. Mahdollisimman epäromanttinen kosinta muuttui yhtäkkiä maailman romanttisimmaksi, kun ymmärsin, ettei mies olisi voinut järjestää mitään romanttista niin, etten olisi kosintaa etukäteen arvannut.

Nyt meidän perheemme odottaa kirkollista vihkimistä, yhteistä sukunimeä ja uusia haasteita. Sitä ennen on vielä vajaa vuosi nauttia häiden suunnittelun aiheuttamasta jännityksestä.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Hetken irtiotto ja lepo - niinkö se oli?

Kuva
Olen ottamassa etäisyyttä. Olen saaressa, linnut laulavat, ja ulkona ruohikolla on kasa vanhoja lautoja. Minulla on mukanani kirjat, joita tarvitsen opintojeni loppurutistukseen - siihen yhteen ainoaan esseeseen, jonka jälkeen ei tarvitse käytännössä katsottuna tehdä mitään muuta kuin töitä.Siksi minulla on myös kannettava mukanani. Minun pitäisi työstää esseetä, rauhoittua ja levätä. Toisin sanoen minun pitäisi ottaa etäisyyttä hääsuunnitteluun.

Ja tässä minä istun. Kirjoitan blogia, koska askartelua kaipaavat sormeni syyhyävät malttamattomina ja päässäni pursuaa lukuisia ideoita. Siksi myös mökin pihalla on kasa vanhoja lautoja. Niistä minä teen meille hääjärjestelyihin ja -koristeluihin muutamia laatikoita, tienvarsikylttejä sekä juhlapaikan pihalle suuremman kyltin. Aamukahvia juodessani klikkailin Pinterestiä ja ihailin toisten morsianten askartelutaidetta. Kulkiessani tyttären kanssa mökin pihamaalla katselin puita "sillä silmällä". Olen päättänyt, että meidän vieraskirjanamme toimii puu, johon viestit ripustetaan. Minun on mahdotonta kääntää aivojani koulutyön ääreen, sillä hääsuunnittelu soljuu toistuvasti mieleeni mitä kummallisimmin assosiaatioin.

Kuva
Pitopalveluista on tullut entistä enemmän tarjouksia - koko ajan vain kiinnostavampia. On varmaa, että alkupalapöydässämme on runsaasti kalaa ja salaatteja. Pääruoaksi toivoimme naudan paistia tai filettä; sen kanssa useimmat ehdottavat tarjoiltavaksi paahdettuja juureksia sekä esimerkiksi timjamiperunoita. Eräässä kohtuuhintaisessa tarjouksessa oli jopa laitettu kahvin kaveriksi jokin pieni leivos tai muu makea pala. Mehän ilmoitimme tarjouspyynnöissä, että kakun järjestämme itse. Tosin, on meille tullut tarjouksia, jossa mitään toiveitamme ei näkynyt ja kakku yhä keikkui listoilla. Arvanette, että muut tarjoukset tuntuivat näissä kohdin huomattavasti kiintoisammilta. Onneksi on mistä valita.

Toivoisin, että saisin pian laittaa tänne blogiin teidän lukijoiden nähtäväksi jotain konkreettista. Sopii siis toivoa, että tilaamani silkkipaperit saapuvat pian, samoin tyllit ja Kiinasta asti matkaavat ensimmäiset oikeat häätarvikkeet. Ennen kaikkea, toivottavasti keskiviikkoinen juhlapaikan katsastus sujuu toiveideni mukaisesti ja vahvistamme tekemämme varauksen!

Tämän kaiken intoilun, suunnittelun ja pohdiskelun keskellä olen muuten täysin unohtanut kertoa meistä parina. Huomenna täytynee hetkeksi jättää ylimalkaiset suunnitteluajatukset syrjään ja keskittyä ihan vain meihin, tulevaan aviopariin.

torstai 16. toukokuuta 2013

Pitopalveluasiaa.


Kuva: Sandhills Wedding Expo
Ilma on mitä mahtavin, ja minä istun tietokoneen ääressä - mikä tässä yhtälössä ei täsmää? Sentään voin sanoa nautiskelevani tästä helteisestä toukokuun auringosta suurella parvekkeellamme koiran ja tyttären kanssa. Tytär puhaltelee saippuakuplia, joita bulldoggimme puolestaan haukkailee hampaisiinsa. Minä hörpin vettä, pähkäilen ja unelmoin. Mikäs tässä on ollessa.

Olen valtavan iloinen, sillä pelkoni pitopalveluiden tarjousten viipymisestä näyttäisi olevan aiheeton. Olen saanut jo neljä tarjousta ja yhdestä pitopalvelusta ilmoituksen tarjouksen lähettämisen ajankohdasta. Hinta-laatusuhde näyttäisi olevan hyvin vaihteleva ja hinnoittelukäytänteet toisistaan poikkeavia. Toiset ovat ilmoittaneet astioiden hinnan erikseen, kun toiset ovat laskeneet astioille hinnan erikseen. Samoin on kaiken muunkin palvelun kohdalla. Saa todella käyttää omaa laskupäätään, jotta kykenee hahmottamaan jokaisen palveluntarjoajan kokonaishinnan.

Kuva: Jonathan & Hannah Wedding
Myös tarjousten voimassaoloajat ovat hyvin vaihtelevia. Tällä hetkellä meitä eniten kiinnostava tarjous umpeutuu kahden viikon päästä, kun taas yksi tarjous antaa meille mahdollisuuden pohtia pitopalveluasiaa syyskuulle asti. Toivon siis totisesti, että muut jäljelle jäävät tarjoukset tulevat ajoissa ja voimme tehdä päätöksen rauhassa.

Minusta tuntuu, että häitä varten olisi tehtävä hirveä määrä valmisteluja jo nyt, mutta silti tuntuu, että mitään konkreettista ei saa käsiinsä. Tai vaikka saisi, tuntuu siltä, ettei homma ole hanskassa. Niin moni iso asia on vielä päättämättä ja varmistamatta, että kaikki tuntuu keskeneräiseltä. Ja vaikka kuinka yrittää taktikoida asioita parhain päin ja edullisesti, rahaa tuntuu palavan väistämättä aivan valtavia summia. Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset. Häävalmistelut ovat siis ilmeisen tervepäisten ja fiksujen ihmisten kallis harrastus. Onneksi aina voi lohduttautua ja hakea inspiraatiota täältä.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Herkkua on siinä monenlaista...

Tein toissapäivänä alustavan varauksen suunnittelemaani juhlapaikkaan. En viitsi vielä paljastaa paikan nimeä, sillä menemme tutustumaan paikkaan kunnolla viikon päästä, jolloin myös (toivottavasti) vahvistamme varauksen. Minä todella toivon, että asiat menevät toivomallani tavalla ja pääsemme juhlistamaan häitämme näinkin lähellä vihkikirkkoamme.

Kuva: Konditoria ph7
Eilen tutkailin pitopalveluita, kun isäni pelotteli, että varaukset pitäisi jo pian tehdä. Huh! Meinasi iskeä pahemmanlaatuinen paniikki. Aloin kuitenkin rauhallisesti perehtymään pitopalveluiden ihmeelliseen maailmaan ja lähetin vielä illan aikana tarjouspyynnöt yhteentoista paikkaan. Olin aivan ihmeissäni, kun ensimmäinen vastaus saapui alle tunnin kuluttua lähettämästäni sähköpostista! Vastaus tuli Port Cateringilta, josta tiedusteltiin haluammeko mieluummin lämpimän vai kylmän yöpalan ja että sopiiko tarjouksen lähettää ensi viikolla, kun heillä on nyt tällä viikolla kovin kiireistä. Voi, mitä palvelua!

Kakun olemme ajatelleet tilata Konditoria ph7:ltä. Makua tai muutakaan emme taideteokselle vielä ole päättäneet, mutta päätimme, että haluamme kakun pitopalvelun ulkopuolelta. Saas nähdä, kuinka moni pitopalvelu jättää tarjouspyynnön tästä syystä laittamatta. Kakun puuttuminen vaikuttaa kuitenkin heidän päivänsä tuottavuuteen ja siihen, kannattaako valita kyseiselle päivälle mieluummin tuottavampi keikka.Tämäkin väittämä pohjautuu tietysti aina niin luotettavaan keskustelupalstatietoon...

Kuva: Konditoria ph7
Kakun lisäksi ajattelimme tilata mahdollisesti macaron-leivoksia. Tai sitten pistää pystyyn karkkibuffetin. Tai yhdistää molemmat! Karkkibuffet houkuttaisi, mutta idea alkaa jotenkin tuntua kuluneelta. Tosin meidän suvussamme on viime vuosina ollut verrattaen vähän häitä, joten vain harvat ovat saaneet edes mahdollisuuden ihastella karkkibuffettia muualla kuin blogimaailmassa. Joten ehkä sittenkin?

Tämän viikon lopulla minulle pitäisi tulla 1440 arkkia silkkipaperia, josta sitten pääsen askartelemaan mieleisiäni koristeita. En malttaisi odottaa.


maanantai 13. toukokuuta 2013

Puhelintyttö täällä hei.

Minun täytyy rajata omaa hypomaanista hääsuunnitteluintoani. Viime yönä selailin jälleen hääsivustoja sekä -blogeja yli puoleenyöhön, enkä lopulta saanut yli tuntiin unta vuoteessakaan. Tänään aamulla kuitenkin kaksivuotias herätyskellomme tillitti minua sängynlaitansa yli kuudelta aamulla ja käski ulos. Asiallinen herätys, sanon minä. Ja yhtään ei väsyttänyt...

Kuva: Ilmakuva.info
Laskin eilen huolellisesti budjettiamme. Olimme alunperin ajatelleet noin viidentuhannen euron häitä, mutta totesimme jo heti vieraslistaa suunnittelessa, että noin sadalle kutsuvieraalle budjettiakin täytyy varata ehkä muutama tuhat euroa enemmän. Kun sitten eilen tein laskelmiani, hämmästyin valtavasti. Olin ajatellut, etten ikinä, IKINÄ, laittaisi yhteen päivään ja sen toteutukseen kymmentätuhatta euroa. Nyt kuitenkin budjettilaskelmamme loppusummaa korostaa niinkin vaatimaton summa kuin 9250 euroa. Toivottavasti vuoden päästä odottaa iloinen yllätys, ja huomaan meidän tehneen hienoja löytöjä sekä isoja säästöjä.

Soitin juuri Sipoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon ja varmistin meille kirkon. Meidät vihitään siis ensi vuoden toukokuussa Sipoon kirkossa. Sain juuri sen päivän ja juuri sen kirkon, josta olin haaveillut. Toivottavasti myös juhlapaikan suhteen käy hyvä tuuri! Olen turhaan yrittänyt tavoitella tänään juhlatilamme vuokraajaa; puheluihini vastataan samalla kaavalla: "Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä." Minä en malttaisi enää odottaa.

Huomenna palaan jälleen asiaan, toivottavasti jo juhlapaikkaa hehkuttaen. Nyt hivuttaudun työn ääreen ja illalla eristän itseni Internetistä. Mahtaakohan Nukkumatti löytää ensi yönä perille?

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Harmaa vallankumous.

Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest
Kuva: The Perfect Palette
Päivä alkoi vuoteeseen tarjoillulla aamukahvilla, jota somistivat kaupungin istutuksista taitetut narsissit. Sain nukkua ruhtinaallisen pitkään - seitsemään! Meidän pieni prinsessamme kun herää jo puoli kuudelta, oli sitten arki tai pyhä. Tänään kikkarapää ja isänsä antoivat minulle hengähdystauon arjesta ja sen lisäksi he tarjoilivat minulle herkullisen aamiaisen.

Nyt kun on juhlittu sekä minua että tyttären kaksivuotispäiviä, on aikaa kurkistella jälleen Internetin häämaailmaan. Olen tänään tutkaillut erityisesti värikarttoja sekä muutenkin värien vaikutusta koristeluun. Edelleen olen sitä mieltä, että värit ovat valkoinen, harmaa ja vihreä. Tällä hetkellä auki on vain se, mitä väriä painotetaan eniten. Eilen olin sitä mieltä, että valkoinen on pääväri, mutta tänään mielipide on jo täysin toinen. Tällä hetkellä kuvittelen mielessäni muun muassa harmaita pöytäliinoja, jotka saisivat tehosteeksi valkoista kaitaliinaa sekä vihreitä yksityiskohtia.


Kuva: Pinterest
Kuva: Pinterest

Kuva: Pinterest

Virallisesti häiden ensimmäinen ostos taitaa olla tylli, jota sain haalittua itselleni netin kautta. Seuraava ostos taitaa tulla tehtyä huomenna: teemaan sopivia silkki- ja kreppipapereita. Sitten pääsisin askartelemaan ja harjoittamaan sorminäppäryyttä. Toivon mukaan saan jo ensi viikolla liitettyä tänne kuvia askarteluistani!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Unettomia öitä.




Kuva: Flickr
Viime yö meni lähes kokonaan sängyssä pyörien. Ensin uni ei ottanut tullakseen, sitten heräilin puolen tunnin välein joko kuumuuteen tai kylmyyteen. Valveillaolon aikana oli runsaasti aikaa miettiä tulevia häitä - joskaan se ei edesauttanut nukahtamista. Minulle iski hirveä into askarrella, mutta sopivat tarvikkeet puuttuvat. Ajattelin lisätä somistukseen aitojen kukkine lisäksi ainakin paperineilikoita sekä erilaisia lasipurkkeja pitsisomistein. Pitkään pohdin myös erilaisia vaihtoehtoja kirkon somisteista. Kun oikein aloin ajatuksia pyörittelemään mielessäni, ei siitä ideavirrasta ollut tulla loppua.


Häävalssinkin sain mietittyä. Hyväksytin sen miehellä aamulla. Kuuntelin eilen työmatkalla häävalseeja ja yhden kohdalla tuli itku: Johanna Kurkela - Häävalssi. Se on uudempi versio valssista, joka tuli alunperin tunnetuksi Tapio Rautavaaran levyttämänä. Olemme miettineet (lue: olen miettinyt), että häihin tulisi vain dj eikä bändiä lainkaan, budjettisyistä johtuen. Alunperin ajattelin, että tulisi lyhyt setti bändiltä ja sen jälkeen loppuillasta huolehtisi dj, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että budjetti ei anna myöten ottaa molempia.


Kuva: Popsugar
Tänään ohjelmassa on tyttären syntymäpäiväjuhlien viettämistä, ystävien ja sukulaiden kahvittamista sekä pitkästä aikaa rauhallinen, yhteinen vapaailta. Päivän aikana myös tuleva kaaso ja tuleva bestman tulevat käymään. Illalla ajattelin harjoitella taitojani erilaisten paperikukkieni sekä kirkkoon suunnittelemieni somisteiden kanssa. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että hääjärjestelyt ovat totisinta totta.


perjantai 10. toukokuuta 2013

Alkukankeutta.

Odotin kosintaa koko viimeisen vuoden. Lopulta se tuli, äkkiä ja yllättäen. Kosinta ei ollut kovin romanttinen, mutta juuri siksi niin ainutlaatuinen ja ikimuistoinen. Se ei ollut romanttiseksi pakotettu yritys - pikemminkin miehen tapa ilmaista, että minä olen se, jonka kanssa hän haluaa yhteistä polkua kulkea.

Nyt yhtäkkiä pitäisi järjestää häät, vaikka ensin ajattelimme pitkittää niitä vielä kahdella vuodella. Ajattelimme ensin järjestää prinsessalle pikkuisen sisaren tai veljen. Ajatukset kuitenkin muuttuivat, kun elämässä on tällä hetkellä niin monta muutakin muuttuja. Pienen prinssin tai toisen pikkuisen prinsessan aika on sitten myöhemmin, mikäli Luoja suo.

Nyt olen päivät pitkät selaillut foorumia ja ylikuumentanut puhelintani tutkailemalla Pinterestin aarteita. Ideoita on, toteutus puuttuu. Varmaa on se, että väreinä on valkoista, harmaata ja tehosteena limenvihreää. Pitsi on vahvasti mukana teemassa, kuten ilmeisesti varsin useissa muissakin tulevien vuosien häissä. Yksittäisiä ideoita koristeluun on jo hurjat määrät, mutta kaksi tärkeää asiaa puuttuu.

Meiltä puuttuu kirkko. Meiltä puuttuu myös juhlapaikka. Olen viikon selaillut juhlapaikkoja, ja nyt minusta tuntuu siltä, etten saa toiveitani osumaan yksiin. Minua myöskin epäilyttää se, että toivomamme kirkko olisi mahdollista varata vasta syksyllä. Häitä olisi tarkoitus juhlia toukokuun alussa, joten tiukille taitaisi varausten kanssa mennä. Jos kuitenkin valitsisin toisen kirkon, olisi toivomani juhlapaikka mielestäni liian kaukana. Asia täytynee päättää ensi viikon aikana - ehkä...

Mies makaa sohvalla katsoen jääkiekkoa. Minäkin olen tähän asti kyennyt samaan. Olen jännittänyt sormet ja varpaat ristissä Suomen puolesta kiljahdellen välillä riemusta, välillä pettymyksestä. Nyt ajatukseni ovat toisaalla. Ne ovat pitsisissä purkeissa, morsiuspuvuissa ja kukkasomisteissa. Nyt en kykene seuraamaan, kuinka kiekko lipuu jäällä, vaan ainoastaan huokailemaan kauniiden somisteiden perään.

torstai 9. toukokuuta 2013

Odotus alkaa.

Yksi, kaksi, kolme.
Tästä se lähtee.
Nyt siitä tulee virallista.
Minusta tulee vaimo.

Tämän blogin on tarkoitus toimia suunnittelun tukena, kun ideoiden runsaus muuttaa aivot hattaraksi. Tämän on tarkoitus olla myös vapaan sanan kenttä silloin, kun avopuoliso on sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse järjestää heti, nyt ja tällä sekunnilla. Ennen kaikkea tämän blogin on tarkoitus auttaa minua kestämään tämä sietämätön odotus ennen sitä tärkeää päivää, jolloin meidät vihitään.

Toivotan kaikki lukijat tervetulleeksi tälle matkalle kanssani. Täyttyköön nämä päivät onnella, odotuksella ja rakkaudella - eli toisin sanoen: kiireellä, stressillä, mykkäkoululla, kiukuttelulla ja rahanmenolla.