maanantai 30. syyskuuta 2013

Blogiyhteistyötä

Kuva

Olen aloittanut pienimuotoisen yhteistyön Häät.fi-sivuston kanssa. Blogitekstejäni voi jatkossa lukea myös sitä kautta, ja omasta blogistani löytyy päivittyvä banneri, jota kautta voi tutkailla Häät.fi-sivuston inspiroivaa maailmaa.

Koska Häät.fi ja Häät-lehti ovat olennainen osa myös vajaan kahden viikon päässä odottavia I Love Me -messuja, linkittelen teille myös Järjestetään Häät -messuoppaan, joka sisältää vinkkejä paitsi messuille, myös muutenkin häiden suunnitteluun. Paperiversion voi jokainen messukävijä kopata matkaansa paikan päältä, mutta tämä digitaaliversio on erityisen passeli niille, jotka eivät paikalle syystä tai toisesta pääse. Mikäli vielä mietit, saavutko paikalle, suosittelen katsastamaan myös koko viikonlopun messuohjelman. Messuohjelma auttanee myös sopivan päivän valitsemisessa!

Kuva

Täällä meillä on tänään hääräilty yhden jos toisenkin DIY-projektin parissa, mutta palataanpa näihin, kun jokainen vaihe - ja vielä se lopputuloskin! - on ikuistettu kameralle. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Unettoman yön koristelupohdinnat

Viikonloppuna tuli vietettyä hiljaiseloa. Lauantaille oli suunnitelu hääsuunnitteluun liittyvää menoa, mutta sekin peruuntui viime hetkillä. Kerron siitä teille tarkemmin, kunhan reissu toteutuu. Näin jälkikäteen ajateltuna on kuitenkin hyvä, ettemme päässeetkään lähtemään kotoa minnekään. Jäi aikaa hiljentyä, ajatella ja muistella. Lauantaina olisi ollut äitini syntymäpäivä. Silloin olisi kuulunut saada uunituoretta pullaa ja sitä samaa täytekakkua, jota äiti leipoi joka vuosi. Hyvällä tuurilla tarjolla olisi ollut myös pullataikinapohjaan leivottua mustikkapiirakkaa; sen kohdalla morsiandieettikin olisi joustanut. Äidin leipomusten sijaan hiivin hämärän laskeuduttua hiljaiselle hautausmaalle ja lähetin terveiseni tuulessa lepattavan liekin matkassa.

Kuva

Ymmärtänette, miksi viikonloppu oli täällä hiljainen. Aloitin kertaalleen uutta tekstiä uudenlaisista ideoista läheisten muistamiseen hääjuhlassa. Päädyin kuitenkin kerta toisensa jälkeen sen pyyhkimään pois. En jaksanut toistaa itseäni, mutta ennen kaikkea en vain jaksanut kirjoittaa. Minun oli levättävä, puistoiltava tyttären kanssa ja annettava kirpeän syystuulen sujahtaa takinliepeistä iholle.

Niin, minun oli tarkoitus kirjoittaa vasta huomenna. Herätyskello soi tasan kuuden tunnin kuluttua, mutta minä en saa unta. Jäin miettimään kaikkia tulevan viikon projekteja sekä lunastamattomia lupauksiani täällä blogin puolella. Kyllä perfektionisti löytää keinonsa unen karkoittamiseksi.

Mitä liikkuu unettoman morsiamen mielessä? Ei ainakaan mitään ajankohtaista ja tärkeää. Joskus blogin alkuaikoina kaavailin kirjoittavani hääsuunnittelusta jokseenkin kronologisessa järjestyksessä. Tajusin kuitenkin melko varhain, ettei häähullun haavemaailmaa pidetäkään niin vain aisoissa. Tänä yönä mielessäni pyörivät kirkon koristelut. Koristellako vai ei? Kukilla? Pom-pomeilla? Nauhoilla? Nauhoilla ja kukilla?

Kuva

Kuva

Kuva

Yksi on aivan varmaa: ei tylliä. Ei missään nimessä. Se muistuttaa liikaa sisareni häistä vuosituhannen taitteesta. Myöskään lastusatiininauhaa en kirkkoon tahdo missään nimessä. Toisin sanoen kymmenistä vaihtoehdoista ainakin kaksi on ehdottomasti poissuljettuja. Mistään muusta en sitten olekaan varma.

Vaihtoehtona on myös jättää kirkko kokonaan koristelematta. Jääkö se silloin liian laimeaksi? Sipoon kirkko on kyllä mielettömän kaunis, mutta tarvitseeko hääjuhlan ilmettä ja tunnelmaa kuitenkin korostaa?

Kuinka te muut olette ratkaisseet tämän kirkon koristelun? Vai oletteko vielä edes suoneet ajatuksia asialle?

perjantai 27. syyskuuta 2013

Perjantain pölinöitä: messut ja haaste

Kuten olette jo lukuisista muista hääblogeista varmaan jo lukeneetkin, I Love Me -messut ovat ovella! Kahden viikon päästä Messukeskuksessa alkaa kolme päivää kestävä messuelämys, jossa mukana 300 neliömetriä kattava Järjestetään Häät -alue. Tämä morsian suuntaa paikalle lauantaina 12.10. intoa puhkuen! Suosittelen osallistumista vaikka useampanakin päivänä (sillä toivon messujen todella olevan vaivan arvoiset), mutta erityisesti lauantaina, sillä silloin siellä nähdään paljon puhuttu Hääjuoksu! Mielelläni tapaan myös muita hääbloggaajia Messukeskuksessa!

Kuva
Sain myös Minä ja hää -blogin Ellalta haasteen. Tämä on ensimmäinen vastaanottamani haaste, joten pistetäänpä tuumasta toimeen! Säännöistä sen verran, että haastetun tulee paljastaa itsestään yksitoista asiaa, vastata haastajan asettamaan yhteentoista kysymykseen, muodostaa yksitoista kysymystä seuraaville vastaajille ja haastaa yksitoista uutta bloggaajaa, joiden blogilla on alle 200 lukijaa.

Yksitoista (epä)olennaista asiaa minusta:
1. Minua luullaan lähes poikkeuksetta nuoremmaksi kuin todellisuudessa olen.
2. Puhun yksinäni ruotsia, mutta minulla on valtava kynnys puhua kieliä kenenkään muun kuullen.
3. En vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä isona.
4. Ostan nykyään lähes kaikki vaatteeni Internetin kautta. En jaksa tuhlata aikaa ostoskeskuksissa.
5. Meidän perinteenämme on ollut jo vuosikausia tehdä viikossa yksi suurempi kauppareissu oman kaupungin ulkopuolelle. Saatamme ajaa kymmeniä kilometrejä pelkästään ruokaostosten vuoksi. Määränpää vaihtelee.
6. Olen hyvin pedantti ja kriittinen itseäni kohtaan.
7. Olen harkinnut bloggailun lopettamista noin kahdeksankymmentä kertaa, sillä en koe saavuttavani riittävää tasoa blogillani. Joudun muistuttamaan itseäni usein siitä, että tämä blogi toimii itseäni varten.
8. Olen omistanut hevosen ja haaveilen nyt uudesta. Vietämme tyttären kanssa yhteisiä ratsastuspäiviä, joista saamme kiittää myyntihevosia maahantuovia tuttaviamme.
9. Vietän mieluummin aikaa yksin kuin seurassa.
10. Rakastan autoilla Helsingissä, mutta en ikimaailmassa muuttaisi sinne.
11. En voisi luopua kahvakuulasta.

Yksitoista vastausta yhteentoista kysymykseen:
Miten aikaisin aloitit häiden suunnittelun? Onko aikaa ollut liikaa vai liian vähän?
Kihlauduimme huhtikuussa ja päätimme hääpäivän toukokuussa. Suunnittelu alkoi siis hieman alle vuosi ennen häitä. Alkuvaiheessa tuntui, että aikaa on ihan liikaa, kun kaikki oli vielä niin epäselvää. Nyt tuntuu siltä, että voisin jatkaa hääsuunnittelua vielä pari vuotta.
Haastavinta häiden suunnittelussa tähän asti? 
Pitäytyä päätöksissä, edes jonkinlaisessa teemassa ja budjetissa. Haluaisin kaiken
Jos häissänne on jokin teema tai teemaväri, millä perusteella siihen päädyitte?
Varsinaista teemaa ei ole. Haluamme kuitenkin hääjuhlaamme maalaisromanttista tee-se-itse -henkeä. Teemaväreinä harmaa, valkoinen ja limenvihreä. Harmaa ja valkoinen ovat minusta juhlavia värejä ja vihreä korostaa juhlamme keväisyyttä.
Oletko jo oikeasti aloittanut morsiusdieetin, vai puhutko siitä vasta?
Olen aloittanut, tosin treenaaminen ei ole vielä ollut niin tavoitteellista kuin pitäisi - lukuisista syistä ja tekosyistä johtuen. Treenipostauskin on luvassa piakkoin, sillä kotonani asuu pieni päällepäsmäri.
Mitä mieltä olet lasten osallistumisesta häihin?
Lapset tekevät juhlan. Haluaisin lapset hääjuhlaan, vaikka meillä ei omaa lasta olisikaan. Häät ovat elämän ja jatkuvuuden juhla. Meidän suvussamme lapset ovat aina olleet osana hääjuhlia.
Mainitse yksi asia mitä ei varmasti tulla näkemään häissänne?
Ryöstöjä.
Turhin hääostos tähän mennessä?
Satiiniset kaitaliinat (siis mitä ihmettä päässä liikkui silloin?), ehdottomasti.
3 suosikki hääblogiasi?
Voiko vaikeampaa kysymystä taas olla. Kolme?! En osaa arvottaa näitä ollenkaan. Rakastan selkeitä teemoja (jota meillä ei ole, heh) sekä yksilöllisyyttä. Arvostan blogeja, joissa kuljetaan ihan omaa linjaa hääsuunnittelussa.
Unelmiesi häämatkakohde?
No tästä jo puhuttiinkin: Seychellit.
Mitäs hääbudjetillenne kuuluu?
Hyvää! Vaikuttaa siltä, että isoista ostoksistani huolimatta budjetti pitää.
Linkitä vielä jokin teille kahdelle merkityksellinen musiikkikappale.

Yksitoista kysymystä hääbloggareille:
1. Mikä hääjuhlassa on tärkeintä?
2. Miten valitsitte kaupungin hääjuhlallenne?
3. Mihin häiden osa-alueeseen panostatte eniten? Miksi?
4. Mihin häiden osa-alueeseen panostatte vähiten? Miksi?
5. Suurin inspiraation lähteesi?
6. Miksi päädyit kirjoittamaan hääblogia?
7. Aiotko yllättää sulhasen hääjuhlassa? Jos aiot, miten sen teet?
8. Millaista musiikkia hääjuhlassanne kuullaan?
9. Tuleeko teille jonkinlaisia vieraslahjoja?
10. Teettekö jotain itse vai ostatteko kaiken valmiina?
11. Mikä olisi tärkein ohjeesi hääsuunnittelun alkumetreillä oleville morsiamille?

En tahdo haastaa tähän samoja bloggareita kuin Ella, joten välitän haasteen eteenpäin seuraaviin blogeihin:
Valkoinen kuin morsian, Neiti G, Oh So Lovely - Wedding, savolais-pohjalainen naimakauppa, Vaimoksi, Elämäni päivä, A daydreamers story, I'm yours Mr H, Helmiäiset talvihäät, Sinun Ikuisesti ja lisäksi yhdennentoista haasteen lähetän kenelle tahansa tästä kiinnostuneelle!

Kuva

Näiden epäolennaisten hupsutusten jälkeen toivottelen hyvää viikonloppua! Huomenna luvassa aivan toisenlainen postaus, mutta pidettäköön se vielä salassa. :)


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Ostoksia ja tulevien viikkojen odotusta

Heti tähän alkuun ilmoitan, että tästä kirjoituksesta ei ole tulossa kovin pitkää. Ajatukseni harhailevat tällä hetkellä nimittäin aivan liian vahvasti tulevassa. Hääasioiden ympärillä ne kuitenkin pyörivät, mutta sellaisten, joista en ihan vielä voi kirjoittaa mitään. Sen voin kuitenkin paljastaa, että lähipäivinä ja -viikkoina tulee varmasti mielenkiintoisia juttuja tänne blogin puolelle!

Jo viime viikolla lupasin esitellä budjettiyllätyksiä, joihin olen hairahtanut. Kaiken touhun keskellä lupaus jäi kuitenkin lunastamatta, joten vilautellaan näitä ostoksia nyt. Ja mistään ihan pienestä summasta ei siis ole kyse, sillä näihin meni lopulta reippaasti yli viisisataa euroa - hups. Budjettiin nämä aiheuttivat pientä lovea - etenkin tämä seuraavaksi esitelty ostos, jota en ollut edes budjetoinut. Mutta katsotaan onnistunko vielä kuromaan näitä hurjia ylityksiä kiinni muissa kohteissa säästämällä!


Mitä reilulla viidellä sadalla eurolla saa? No ainakin tuolihuppuja - jopa hieman enemmän kuin tarvitsisimme. Sain kuitenkin universaalin mallin niin hyvään hintaan, ettei muutamat (kymmenet) ylimääräiset haitanneet. Kuvassa olen käyttänyt meidän oman ruokaryhmämme tuolia, joka eroaa vahvasti juhlapaikkamme hirvittävistä, muovisista kuppituoleista. Tuolihuppujen myyjä kuitenkin osasi kertoa, että kuppituolien pyöreä ja suhteellisen leveä muoto saa nuo huput näyttämään erityisen hyviltä. Siispä luotan siihen, että ne näyttävät huomattavasti paremmilta hääpaikalla kuin tuossa kuvassa meidän oman kulmikkaan tuolimme kanssa.


Mitäs muuta sillä suurella summalla sitten saa? No sen ihanan pikakameran kuvausnurkkaa varten! Ja sata kappaletta yksittäisiä filmejä, joihin hassuttelut voi sitten tallentaa. Vielä tavarat ovat saaneet majailla paketeissaan, mutta aiomme kyllä lähiaikoina ottaa tuon kameran käyttöön ja testailla sitä. Joudumme varmasti tilaamaan lisää filmejä, mutta näitä ei lasketa hääbudjettiin. Tämä ihan siitä syystä, että tulemme jonkin verran käyttämään tuota kameraa myös arjen ikuistamiseen, eikä meidän ole edes tarkoitus myydä sitä häiden jälkeen.

Sitten vielä vilautus siitä, mitä on lähiviikkoina luvassa. Tulevaa juomienhakua ajatellen, on etelänaapurista jo koukkailtu kuohuviinejä maisteltaviksi. Tarkoituksella valitsimme vain halpoja juomia, sillä ajatuksena on löytää joko näistä se oikea tai maksaa sitten jokunen euro enemmän ja ostaa sopiva kuohuviini Suomen puolelta. Maisteluiltaa odotellessa!




tiistai 24. syyskuuta 2013

Matkakohde - check!

Kuva

Kun aloimme tosissamme puhua hääpäivästä ja hääjärjestelyt lähtivät käyntiin, emme oikeastaan suoneet ajatustakaan häämatkalle. Jonkin verran puhuimme ajankohdasta ("sitten syksyllä") sekä epämääräisesti matkakohteista ("jonnekin lämpimään"). Meni useita kuukausia ennen kuin todella aloimme suunnitella matkamme hintahaitaria, päämäärää ja ympäristöä. Nyt kaikki alkaa näyttää selkeämmältä ja on aika aloittaa tarjouskilpailu.

Minne me sitten päädyimme? Emme ole kovin kummoisia matkaajia. Olemme aina olleet sidottuina isoon koiraan sekä muutamia vuosia koiran lisäksi myös lapseen. Lisäksi minä olen suurimman osan parisuhteestamme opiskellut tekemättä lainkaan työtä opintojeni ohessa, joten rahavirtaus talouteemme ei ole mahdollistanut suuria maailmanmatkoja. Herra A oli alusta asti sitä mieltä, että lämpöiseen täytyy päästä. Minulle olisi kelvannut myös kaupunkiloma Euroopassa, mutta lopulta aloin itsekin kallistua eteläisempiin vaihtoehtoihin.

Kun olimme useita viikkoja miettineet asiaa ja tutkiskelleet sopivia vaihtoehtoja, löysimme etsimämme. Me suuntaamme ensi syksynä Intian valtamerelle Seychellien tasavaltaan! Kirjoittelen lisää matkakohteesta, valinnoistamme sekä häämatkalle varaamastamme budjetista sitten, kun saamme kilpailutettua nuo muutamat matkantarjoajat.

Sillä välin saatte ihailla näitä upeita kuvia. Kenenkään ei varmaan tarvitse näiden jälkeen miettiä, miksi kohteen valinta tuntui lopulta naurettavan helpolta.

Kuva

Kuva


Kuva

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Pöytiin järjesty!

Lupasin tälle viikolle asiaa vieraslistasta, mutta meidän vieraslistamme tuntuu olevan alati muutoksessa. Siksi en viitsikään vielä puhua mitään kutsuttujen määrästä, kokoonpanoista, ikäjakaumasta tai oikeastaan suuremmin mistään muustakaan vieraslistaan liittyvästä. Emme siis ole kyenneet vieläkään lyömään lukkoon mitään varmaa, vaikka ajatuksia on ollut suuntaan jos toiseenkin.

Kuva

Sen sijaan ajattelin tänään liikkua hyvinkin lähellä tätä vieraslista-aihetta: nimittäin pöytäkartoissa. Aivan hääsuunnittelun ensimetreillä olin sitä mieltä, ettei ole mitään typerämpää kuin istumajärjestys häissä. Sitten lueskelin, lueskelin ja lueskelin. Yhtäkkiä tajusin, että sadan hengen hääjuhlasta voi tulla aika sekasortoinen ja monen mielestä turhauttavakin, jos sopivan istumapaikan löytämiseen kuluu tuhottomasti aikaa. Kaiken lisäksi riskinä on se, että yhdessä saapuvat seurueet hajoavat ja osa vieraista huomaa pian istuvansa keskellä täysin tuntematonta porukkaa. Ikävää, eikö?

Kuva

Mekin päädyimme siis istumajärjestykseen, vaikka se sai lukuisia negatiivisia kommentteja lähipiiristämme. Sukumme juhlissa ei ole koskaan ollut kunnon istumajärjestystä, ei edes suuremmissa häissä, joten voitte arvata, että moni minun sukulaisistani leimaa sen täysin turhaksi päällepäsmäröinniksi. No, meidän suvussamme ei kyllä ole sellaista vastakkainasettelua ja riidanpoikasta kuin sulhasen suvussa, joten sikälikin heidän on vaikeaa tätä päätöstämme ymmärtää. En nimittäin todellakaan halua ottaa sitä riskiä, että riitaantuneet sukulaiset joutuvat saman pöydän ääreen ja vaikeuttavat sen jälkeen koko pöytäseurueen viihtymistä.

Me emme kuitenkaan tahdo aivan liikaa määrätä ihmisten istumapaikkoja. Päätämme siis ainoastaan, mihin pöytiin sijoitamme vieraat, mutta yksittäiset paikkansa he saavat päättää itse. Sitten syntyykin seuraava ongelma: millaisen pöytäkartan valitsemme? Internetissä näyttää levinneen villitys kartoista pöytäkarttoina ja osana pöytien nimeämistä tai numerointia. Matkailu ei kuitenkaan ole meille niin suuri elämän osa-alue, että tuo karttavaihtoehto tuntuisi omalta.

Kuva

Itse haluaisin jotenkin liittää tähän sen postiteeman, jota joihinkin pieniin yksityiskohtiin tahdon kietoa. Mutta miten? Samalla minua kiehtoisi ajatus pöytien numeroinnista, johon liittäisi kuvia meistä kyseisiltä ikävuosilta. Voisiko tämän idean tuoda osaksi myös pöytäkarttaa? Tietenkin voisi, mutta voisiko tämän kuvaidean yhdistää jotenkin kirjekuoriin tai muuhun postiaiheiseen yksityiskohtaan?  Ja ennen kaikkea pöytäkartan tulisi kuitenkin olla selkeä ja helposti luettavissa. Siis helppolukuinen, postiaiheinen ja valokuvilla varustettu. Ei kovin paljon vaadittu, eihän? :D

perjantai 20. syyskuuta 2013

Hyvät ja huonot uutiset


Kerrottakoon ensiksi hyvät uutiset. Sain tänään aamupäivällä viestin Kelloliike T. Soikkelilta, jonne sormukseni vein pienennettäväksi ja kaiverrettavaksi. Toivoin kovasti, että pienennys olisi onnistunut, sillä viestissä mainittiin ainoastaan, että sormukseni olisi nyt noudettavissa. Sormuksen olisi pitänyt olla valmis vasta viikon päästä, joten sen vuoksi jännitin, olisiko se sittenkin liian huonokuntoinen pienennettäväksi. Onneksi ei ollut! Sain hakea kauniin kiiltävän sormukseni, joka istuu sormeeni täydellisesti. Korjausoperaatio tuli lisäksi maksamaan vähemmän kuin liikkeessä alunperin arveltiin; kahdeksankymmentä euroa peritystä aarteesta on mitätön summa.


Huono uutinen on se, että sormus on juuri niin huonossa kunnossa kuin voi olettaakin. Äitini ei tainnut huollattaa sitä kertaakaan niiden kahdenkymmenenneljän avioliittovuoden aikana, joina kantoi sormusta sormessaan. Auts! Voitte siis kuvitella sormuksen tuomion. Pienennys onnistui, mutta istutukset ovat heikossa kunnossa ja koko sormus kulunut. Korjausoperaatioihin ei kultasepän mielestä kannata ryhtyä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minun on varjeltava tätä sormusta ja pidettävä siitä huolta kuin kalleimmasta aarteestani.

Minua hieman jännitti, että mielipiteeni olisi ehtinyt muuttua sinä aikana, kun sormus oli sepän luona korjattavana. Mitä jos se viisikivinen sormus ei sittenkään tunnu omalta? Entä jos sittenkin haluan suuremmat timantit tai pidemmän rivin? Kävin läpi samoja tunteita kuin hääpuvun sovitusten välissä. Mutta kun laitoin sormuksen sormeeni, tiesin sen olevan oikea. Se on äidiltä peritty, ja sitä tahdon kantaa. Se on merkkinä isän ja äidin avioliitosta - siitä kuolemaan asti kestäneestä. Nyt se toivottavasti säilyy nimettömässäni meidän avioliittomme merkkinä vähintään yhtä pitkään. Sormuksen tarinaa kertovat sen sisäpintaan kaiverretut päivämäärät: 13.2.88 sekä 3.5.2014. Ei nimiä, ei nimikirjaimia - numerot kertovat tarpeeksi.


Ensi vuoden toukokuussa sormeani koristaa siis kaksi sormusta. Kohinoorin kihlasormukseni saa seurakseen perintökalleuden. Molemmilla sormuksilla on suuri tunnearvo, sillä kihlasormus on miehen itsensä valitsema. Kosinta sormuksineen tuli täytenä yllätyksenä, enkä ikimaailmassa olisi voinut sormusta vaihtaa toiseen, vaikka alunperin olisinkin toivonut valkokultaista kihlaa. Kun tämän timanttileikatulla uralla varustetun keltakultaisen kihlan pujotin sormeeni, tiesin sen siihen jäävän.

Enää hieman yli seitsemän kuukautta.

torstai 19. syyskuuta 2013

Budjettipaljastuksia

Kuva

Lupasin teille tuhtia budjettiasiaa tällä viikolla, joten saamanne pitää! Tein nimittäin blogiin uuden sivun, joka on omistettu kokonaan raha-asioille. Kyseessä on taulukko, josta löytyy karkeisiin osa-alueisiin jaettu budjettilaskeskelmamme. Tarkempaa taulukointia teen yksittäisistä ostoksista, joita sitten lisään isompina kokonaisuuksina tuonne taulukkoon.

Saatatte huomata jännittäviä asioita verrattuna omaan hääbudjettiimme tai pelkästään meidän kokonaisbudjettiimme. Minä en nimittäin alunperin halunnut panostaa kovin suuria summia hääpukuun tai sormukseen. Ne tuntuvat olevan monille morsioille tärkeimmät asiat päivässä. Minä löysin onnekseni kauniin puvun edullisesti, ja sormusasia toivottavasti nyt kääntyy parhain päin!

Tarkkasilmäiset huomaavat myös, kuinka tämänkin morsiamen kukkaronnyörit joskus vahingossa lipsahtavat aivan levälleen...

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Aikataulut kohdilleen


Kuva

Heti aamusta alkaen olemme olleet ulkoilmassa nauttimassa raikkaasta syyssäästä. Kolme tuntia hujahti ihan huomaamatta ohi, kun pilkoimme puita, kannoimme oksia ja silppusimme risuja. Pihatyöt jatkuvat vielä, mutta ajattelin kirjoitella ylös ulkotöissä heränneitä ajatuksia samalla, kun kuulostelen milloin neiti kaksvee ummistaa silmänsä päiväunille.

Olen pohtinut tänään erityisesti hääjuhlan aikataulutusta ja ohjelmaa. Tuntuu hyvin hankalalta suhteuttaa kaikkea toimintaa noin sadan hengen juhliin. Minun on vaikeaa hahmottaa, kuinka kauan tuollainen ihmismäärä onnittelee, jonottaa ruokaa, käyttää aikaa wc-käynteihin... Listaa voisi jatkaa ikuisesti. Ylettömän jonottamisen ja odottamisen minimoimiseksi olin jo aiemmin suunnitellut, että siirrämme potrettikuvauksen ennen vihkimistä tapahtuvaksi. Tuo kaksilahkeinenhan oli ensialkuun varsin tiukasti ajatusta vastaan, joten en tiennyt onnistuisinko aikeissani. Yllättävän helposti herra A sitten suostui tähän potrettikuvauksen aikaistamiseen, kun niin taidokkaasti perustelin tämän tarpeen hänelle.

Kuva

Meidän vihkiaikamme on siis kolmelta iltapäivällä. Tämän jälkeen hurautamme äkkiä kymmenen minuutin matkan juhlapaikallemme, jossa odottelemme vieraita saapuvaksi. Ajatuksena on siis, että olemme ennen vieraita juhlapaikalla ottamassa heitä vastaan. Näin vieraat voivat vähitellen paikan päälle saapuessaan tulla sisään, onnitella meidät, etsiä paikkansa ja ottaa alkumaljat valmiiksi. Koemme tämän helpommaksi kuin sen, että vieraat odottaisivat meitä ja joutuisivat sen jälkeen odottamaan vielä pitkään onnittelujonossa.

Onnitteluiden jälkeen on tarkoitus nostaa malja ja toivottaa vieraat tervetulleeksi, minkä jälkeen siirrymme suoraan ruokailuun. Ruokailun aloitusajankohdaksi olemme ajatelleet puoli viittä, sillä uskomme viimeistenkin vieraiden siihen mennessä saapuneen paikalle ja ehtineen onnitella meitä. Mutta sitten tuleekin se ongelmallisin asia. Kuinka kauan sata ihmistä syö? Meidän on tarkoitus laittaa sekä alku- että pääruoka samaan aikaan tarjolle, mahdollisuuksien mukaan kahteen jonoon. Onko kaksi tuntia liian vähän? Tiedän, että näihin asioihin saan varmasti ihan loistavia näkökulmia pitopalvelulta, mutta hätähousuna hätäilen näitä jo nyt.

Kuva

Oman ruokailumme jälkeen meidän olisi tarkoitus ottaa vielä muutamia potretteja juhlapaikan pihalla sinä aikana, kun vieraamme vielä syövät. Ruokailun päätteeksi ajattelimme kertoilla illan kulusta sekä antaa aikaa puheenpitäjille. Kuten olen jo aiemmin kertonutkin, aion myös itse pitää puheen, josta kerron kyllä enemmän joskus toiste. Tähän väliin vierailla tulee varmasti myös wc-käyntejä sekä tupakkataukoja. Olemme alustavasti ajatelleet varata tähän ruokailun ja kahvin väliin tunnin verran aikaa.

Puoli kahdeksan aikaan illalla (siis mikäli tämä meidän alustava aikataulumme pitää kutinsa, eikä osoittaudu liian tiukaksi) olisi tarkoitus päästä hääkakun ja karkkibuffetin kimppuun. Karkkibuffetin avaamme vasta tässä vaiheessa, jotta runsaslukuiset lapsivieraamme malttaisivat syödä myös ruokaa, eivätkä kärsisi loppuiltaa mielettömästä pahoinvoinnista. Kahvitteluihin ajattelimme varata aikaa noin tunnin, sillä syötävää on huomattavasti vähemmän ja ohjelmaa voi pyörittää myös viimeisten vielä hörppiessä kahviaan.

Kuva

Kahvitarjoilun päätteeksi olisi häävalssimme aika. Sen perään olisi heti luvassa lisää tanssia. Häävalssia seuraa kappale, jonka aikana minä tanssin isäni kanssa ja sulhanen mahdollisesti äitinsä kanssa. Näiden kahden kappaleen väliin tulee kyllä pieni tauko, sillä aion tässä vaiheessa siepata mikrofonin ja kertoa, miksi haluan tanssia isäni kanssa juuri kyseisen kappaleen. Sillä välin kun tanssit alkavat pyöriä, on pitopalvelulla mahdollisuus keräillä kahvitarjoilua pikku hiljaa pois ja siirtää tarjolle varsinaiset juhlajuomat.

Tämän pidemmälle emme vielä ole suunnitelmissamme oikeastaan päässeet. Kimpun heitto tapahtuu jossain vaiheessa myöhemmin, mutta mitään suuria ohjelmanumeroita ei kuitenkaan ole luvassa. Kaksitoista tehtävää meillä tullaan jakamaan monellakin eri tavalla, mikä lienee ainoita varsinaisia ohjelmanumeroitamme. Tämän ohjelmanumeron toteutuksesta voin kertoa myöhemmin tarkemmin. Aikataulullisesti se tulee luultavasti sijoittumaan näiden ensimmäisten tanssisettien perään. Ajallisesti ehkä iltayhdeksään? Erityisesti tuon loppuillan soisimme kiireettömälle yhdessäololle ja hauskanpidolle. Haluamme itse kiertää kaikissa pöydissä keskustelemassa vieraiden kanssa ilman kiirettä. Lisäksi itse haluan päästä mahdollisimman monen vieraan pyöritettäväksi tanssilattialle ja toki tahdon tanssia myös niitä varsinaisia "bilebiisejä", joita sitten loppuillasta on luvassa.

Kuva

Nyt, te hääkonkarit! Kertokaa ajatuksianne tästä alustavasta aikataulusuunnitelmastamme. Millaisia kokemuksia teillä on morsiamen, kaason tai juhlavieraan näkökulmasta? Millaisella aikataululla olette itse olleet tai tulette olemaan liikenteessä? Oletteko ehkä olleet sadan vieraan hääjuhlassa mukana? Millaisia kokemuksia jonottaminen, odottaminen tai mahdollisesti niiden puute on teille tuonut? Odotan innolla kaikenlaisia kommentteja tähän aiheeseen liittyen.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Syksyisen viikon tunnelmat

Viime päivien bloggailutahti on ollut melkoisen verkkainen. Syynä tähän on ollut tappava kuuden päivän työputki, jota olen itse vielä hieman hankaloittanut keräämällä kasoittain univelkaa. Nyt olen päässyt muutamaksi yöksi mökille hiljentymään, onneksi. Syksyn pimeys on ympäröinyt saaren, ja lämpötilat laskeneet alle kymmenen asteen. Takassa rätisee tuli, ja saunakin on pian lämmitetty. Ihanaa, rauhallista, rentouttavaa.

Kuva

Kun palaan kotiin yötyöläisen luo, on teille luvassa jälleen paljastuksia ostoksistani. Olen kuluttanut viimeisen viikon aikana hääostoksiin yli viisisataa euroa! Pari päivää sitten saadusta palkasta on jäljellä vain muutama euro. No, onneksi iso osa niistäkin rahoista meni ihan rehellisesti säästöön. Mutta mitä ihmettä minä niillä häähömpötysrahoilla sitten ostin? Pidettäköön teitä mahtavia lukijoita vielä pienessä jännityksessä; paljastan ostokset vasta torstain puolella.

Jälleen kerran olisi ehkä aika pohtia, mitä tällä viikolla on vielä luvassa täällä blogin puolella. Koska olen tehnyt valtaisasti ostoksia, on luvassa taas pientä budjettipohdintaa. Missä mennään nyt, mitä vielä luvassa, miltä laskelmat näyttävät? Näihin kysymyksiin saatte takuuvarmasti vastauksia tällä viikolla. Olen viikonlopun aikana saanut valmiiksi myös kutsujen prototyypin, jonka aion esitellä myös teille. Ihan koko kutsua en paljasta, jotta jotain säilyy myös salaisuutena, mikäli joku tulevista vieraistamme eksyy tänne blogin puolelle. Aion myös vihdoin tällä viikolla avata tätä vieraslista-asiaa, kun se viime viikolta jäi puuttumaan. Myös uusia DIY-projekteja luvassa!

Kuva

Harmikseni joudun ilmoittamaan, että me emme osallistu hääjuoksuun. Viimeiseen asti yritin mieheltä saada lupaa ilmoittautua, mutta ahdisteluni ei tuottanut tulosta! Lopulta sain kiristettyä mieheltä lupauksen, että ilmoittaudumme mukaan kisaan, mikäli saamme lotossa edes pienimmän mahdollisen voiton. No, arvaatte varmaan kuinka kävi? Pitkästä aikaa lottokuponkimme näytti masentavan tyhjältä; me emme ilmoittautuneet mukaan. Ehdin jo niin vahvasti unelmoida noista palkinnoista - erityisesti niistä kukista - että joudun varmasti tällä viikolla rynnimään floristin pakeille alustavien hinta-arvioiden perässä.

Minulle siis luvassa rentouttava viikko lukuisine hääaiheisine hankintoineen ja tehtävineen. Teille kaikille toivon myös rentouttavaa viikkoa! Malttakaa mielenne, tällä viikolla näette jälleen paljastuksia meidän tulevasta häähumustamme!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Voita vapaavalintainen tuote


Häähullun haaveiluja -blogissa on käynnissä arvonta, jossa voittaja saa valitsemansa tuotteen uudesta Hääputiikki Ribbon & Ink -verkkokaupasta. Osallistumisaikaa on 30.9. asti, joten omaa suosikkiaan ehtii vielä hyvin miettiä! Verkkokaupan tuotteet sopivat oikein hyvin myös muihin juhliin.


lauantai 14. syyskuuta 2013

Morsiandieetti part. 1


Kuva
 
Tämä kirjoitus sai alkunsa jo eilen, mutta kirjoittelu jäi kesken, kun piti rientää työmaalle. Hauska sattuma, että myös Tanja oli eilen samojen asioiden äärellä. Osa teistä saattaa muistaa, että pohdin aikaisemmin häihin liittyvää turhamaisuutta sekä itsensä muuttamista. Yksi aiheista oli morsiandieetti, jota kerroin itsekin jossain määrin noudattelevani. Minullahan muutos ei siis tosiaan ole suuri, sillä ruokavalioni on jo pitkään ollut vähähiilihydraattinen, eikä painoakaan ole pudotettavana. Ainoa tavoitteeni onkin saada kauniimpi ja kiinteämpi vartalo treenaamalla oikein. Tämä tavoite kuitenkin motivoi aika paljon laskeskelemaan, että saan päivittäin riittävästi rasvaa ja proteiinia. Proteiini tietysti ensisijaisesti lihasten kasvua turvaamaan, kun taas rasvan tehtävä on pitää keho käynnissä, antaa energiaa ja ylläpitää kylläisyydentunnetta.

Minä en ole ravintoneuvoja enkä minkään sortin asiantuntija. Koska tämä treenaaminen ja ruokavalio kuitenkin on osa häävalmisteluitani, ajattelin jakaa satunnaisesti myös näitä asioita teidän kanssanne. Enkä varmasti ole yksin liikkeellä tämän asian kanssa, sillä jonkinasteinen painonpudotus tai muu kehoon kohdistuva muodonmuutos taitaa olla aika monen morsiamen tähtäimessä.

Mitä minun ruokavaliooni eli tähän niin sanottuun morsiandieettiin kuuluu? En noudata yksittäisen ihmisen oppeja, vaan olen tehnyt tutkimustyötä itsenäisesti omaa kehoani kuunnellen. Kuitenkin olen lukenut muun muassa Kaisa Jaakkolan tuotannon ja sovellan runsaasti hänen oppejaan. Kaisa Jaakkolan kirjoja voin suositella kaikille ravinnosta kiinnostuneille, sillä kirjat ovat helppolukuisia ja -tajuisia myös niille, joilla ei ole vahvaa anatomiantuntemusta.

Vakioaamiainen, johon treenipäivinä kuuluu puuro tai muu vastaava buusteri.

Olen jo vuosikausia syönyt aamiaista hyvin epäsäännöllisesti. Käytännössä syön aamupalaa vain silloin, kun teen treenin aamun tai aamupäivän aikana. Tällöin aamupalana on usein hirssi- tai kaurapuuro kermamaitoon keiteltynä ja rasvaisella (4,6%) raejuustolla höystettynä. Kaurapuurokaan ei ole sitä tavallista pikapuuoa vaan puhtaasta, gluteenittomasta kaurasta keiteltyä. Mikäli ei ole treenipäivä, aamiaisena toimii kahvi, jonka joukkoon tiputan ruokalusikallisen kylmäpuristettua kookosöljyä. Ja uskokaan tai älkää, mutta kookosöljyissä on runsaasti makueroja. Itselläni on tällä hetkellä tuo Voimaruoka-merkkinen purkki, kun se oli tarjouksessa tuossa naapurissa, mutta jatkossa aion jatkaa hyväksi havaitulla Tropicai-linjalla. Toinen ihan loistava kookosöljy tulee mielestäni Bio Planetelta.

Kun aamupala tai aamukahvi on nautittu, tulee seuraava ruoka tuossa yhdentoista ja kahdentoista välillä. Vaikka olisin juonutkin vain sen kookosöljyllä terästetyn kahvin, tasaisena pysyvän verensokerin sekä riittävän rasvansaannin turvin nälkä pysyy poissa pitkään. Annoskoot ovat kuitenkin verrattaen isoja, mikäli suhteuttaa minun ruokavaliotani esimerkiksi virallisterveelliseen jossa syödään jopa viisi kertaa päivässä.

Eilinen lounas: kukkakaalimuusia, lihapullia ja kurkkua. Näyttää köyhältä, mutta makuelämys mieletön.
Sekä lounas että neljän, viiden välillä tuleva päivällinen noudattavat samaa kaavaa: paljon kasviksia, noin 30 grammaa proteiinia ja rasvaa pitämään nälkää loitolla. Ateriat itsessään ovat hyvinkin vaihtelevia, eivätkä kananmunat suinkaan kuulu jokapäiväiseen ruokavaliooni - saati sitten teolliset makkarat. Pekonia en muista syöneeni useisiin kuukausiin. Kuvissa näette muutamia esimerkkejä näistä ruokailuistani. Ruokailun jälkeen juon usein kahvin jälkiruuaksi, vaikka toivoisinkin voivani kieltäytyä kahvista viimeistään iltapäivällä kolmen jälkeen. Vuorotyöläisenä tämä on kuitenkin käytännössä katsottuna mahdotonta.

Illalla syön yleensä hieman enemmän hiilihydraatteja. Tai sitten en. Iltapalani, tai vastaavasti iltaruokani vaihtelee hyvin paljon. Toisinaan syön kunnon aterian, mikäli koen sitä tarvitsevani. Toisinaan syön itse tehtyä siemennäkkileipää tai vaihtoehtoisesti kaupasta ostettua gluteenitonta näkkileipää. Silloin tällöin syön kermarahaa kera kuohukerman ja mustikoiden. Maitotuotteita pyrin kuitenkin säännöstelemään, sillä ne aiheuttavat minulle epämiellyttävää turvotusta liiallisesti nautittuina. Yksi iltapalaherkuistani on maidoton ja viljaton, vähähiilihydraattinen vispipuuro. Monesti siis ilta-ateriointiini kuuluu runsaammin hiilihydraatteja, joiden avulla varmistan vaivattoman unentulon ja laadukkaan unen.

Eilinen päivällinen eli työeväs: monipuolinen salaattipohja fetalla, kananmunalla, chorizomakkaralla ja majoneesilla höystettynä.

Niin, tässä olette nyt nähneet muutamia esimerkkejä siitä, kuinka tämä morsian syö. Oma kehoni ja mieleni kiittävät tällaisesta ravinnosta, mutta toki jollakulla tilanne voi olla hyvinkin toisenlainen. En usko yhdenlaisiin ruokavalio-oppeihin vaan koen, että jokaisen on löydettävä omalle keholleen sopivat ruokavaliot ja treenimuodot. Voisin kirjoittaa mielettömästi postauksia ruokavaliosta, elämäntavoista ja treenaamisesta, mutta ne eivät kuitenkaan kuulu tämän blogin pääainekseen. Kuten huomaatte, tämäkin pieni postaus paisui aikamoiseen pituuteen, vaikka puhuinkin vain perusruokavaliostani. Tästä siis puuttui kokonaan treeniin liittyvät tekijät (ainoastaan aamupala sivusi sitä, mutta palautusjuomakin jäi tässä mainitsematta) sekä ne ylelliset herkuttelupäivät. Näiden tiimoilta lupaan palata vielä tähän omaan morsiandieettiini, sillä ne kuuluvat kumpainenkin aika tärkeänä osana sekä tämän morsiamen arkeen että juhlaan.

torstai 12. syyskuuta 2013

Hiuskorun aiheuttama ahneus

Hiuskorun saapuminen kotiin aiheutti minulle valtavan kampausbuumin. Olen tänään viettänyt rutkasti aikaa tietokoneen ääressä kaivellen ihania kampauksia lyhyehköihin hiuksiin. Minun onnekseni hiukseni eivät ole siitä aivan lyhyimmästä päästä, mutta eivät kyllä vielä yllä olkapäillekään. Kovasti en hiuksiani aio kasvattaa häitä varten; vain muutaman sentin pituuslisällä tulisi saada aikaan jokin kaunis ja juhlava kampaus.

Mitä sitten olen ajatellut? Varteenotettavia vaihtoehtoja on yhtäkkiä taas putkahdellut ihan mielettömästi. Vielä hetki sitten, silloin kun kyselin Ninalta neuvoja, olin jo aivan varma kampaukseni tyylistä ja asettelusta. Enpäs ole enää! Alla kuvamateriaalia siitä, millaisia kampauksia voisin kuvitella itselleni. Tiivistettynä voisi sanoa, että kampauksen pitää olla sopivasti huoleton ja pinnaltaan rosoinen. Tai ehkä sittenkin... Millähän mielellä sitä on kuukauden, saati puolen vuoden päästä?

Kuva
Kuva
Seuraava kuva viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan, vaikka haluaisinkin hieman "suttuisemman" kampauksen - enkä tuollaista jättimäistä kukkaa. Mutta jos hiukseni kiharretaan, saisi kihara olla juuri tuollaista kevyttä:

Kuva
Ja tässä allaolevassa taas viehättää tuo ihana letti, ei niinkään itse nuttura. Jonkin tuollaisen letin voisin omaan kampaukseenikin haluta.

Kuva

En malttaisi taas odottaa, että pääsen luottokampaajani tuoliin istumaan ja pohtimaan, millainen kampaus mahtaisikaan minun häätyyliini sopia!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Se saapui, se saapui!

Kovasti odotettu paketti saapui juuri niin pian kuin luvattiinkin! Saapuessani tänään kotiin postilaatikossa odotti Ninkan kuori. En malttanut odottaa, vaan avasin paketin jo ennen kuin pääsin kotiovesta sisälle. Täytyy myöntää, että pienellä jännityksellä avasin pakettia. Pelkäsin nimittäin, että odotukseni olisivat liian korkealla ja joutuisin pettymään. Mutta mitä vielä, katsokaa vaikka itse!


Paketti yllätti minut täysin! Mukana oli postikortti kuvasta, jota olin lainannut myös aiempaan Ninka-postaukseeni. Voitte arvata, että säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastusta harrastava kaksivuotiaamme sekosi kortista. Kortin kääntöpuolelle oli rustattu käsinkirjoitettu viesti. Voiko henkilökohtaisempaa olla? Ja vielä verkkokaupasta käsin!


Ja tässä se on: minun hääpäivän hiuskoruni á la Ninka. Kuva ei todellakaan tee korulle oikeutta, sillä se säihkyy paljon kauniimmin luonnossa. Se on mielestäni myös juuri oikean kokoinen ja mahdollistaa vaikka minkälaisen kampauksen. Eikä sen käyttömahdollisuudet todellakaan rajoitu vain häihin!


Kaiken kukkuraksi kaupan päälle tuli vielä sukkanauha! Minulta alkavat ylistyssanat loppua ihan kesken. Olen jotenkin niin vakuuttunut saamastani palvelusta ja korun laadusta, etten vain oikeasti voi olla hehkuttamatta tätä kaikkea. Mikäli jonkun mielestä tämä postaus sisälsi liian imelää ylistystä, niin kokeilkaapa itse! Mielestäni hyvää pitää kehua ja kaikesta mahtavasta pitää välittää tietoa myös muille. Ja Ninkaa voin todellakin suositella kaikille! Valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin jo ihan hintahaarukkaa ajatellen. Ja tuotteet ovat varmasti jokaisen euron arvoisia - tämä ainakin.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Jännitystä ilmassa!

Kuva

Nyt kaikilla peukut, varpaat ja muutkin ulokkeet pystyyn, jotta suunnitelmani onnistuvat! Haluatte varmasti myös tietää, mistä suunnitelmista mahdan nyt puhua. Kyse on siis vihkisormuksestani. Lupailin aiemmin, että kirjoitan tällä viikolla postauksen kuvien kera sekä kihlasormuksistamme että omasta vihkisormuksestani. Postaus tulee tässä, mutta kuvia joudutte vielä odottamaan.

Minähän pähkäilin pitkään tämän sormusasian kanssa. En ole koskaan osannut kuvitella itselleni mitään suurta ja näyttävää sormusta, vaan mielessäni on ollut enemmänkin jotain siroa ja vaatimattomampaa. Käydessäni lukuisilla sovituskierroksilla ympäri pääkaupunkiseutua tämä ajatus vain vahvistui. Ihastuin aivan toivottoman paljon erilaisiin kapeisiin rivisormuksiin ja alliansseihin. Allianssisormus jäi vaihtoehtojen ulkopuolelle ihan käytännön syistä, sillä minä en todellakaan ole niin huolellinen ja varovainen kuin kaunis ja hauras allianssi vaatisi.

Lopulta kävin kovaa kamppailua mahdollisimman upeasta rivisormuksesta. Kärkikaksikko oli kilpailussani hyvin tasainen aina siihen päivään saakka, jolloin muistin äitini perintönä saadun vihkisormuksen. Sormus itsessään on juuri niin kapea kuin toivoinkin, mutta timantteja siinä on vain viisi. Olin jo valmiiksi asennoitunut puoliallianssiin, joten lähdinkin selvittelemään mahdollisuuksia lisätimanttien istuttamiseen. Pahaksi onnekseni jouduin pettymään, sillä sormus on aivan liian kapea lisäistutuksille. Tai siis, kyllähän siihen lisää timantteja saisi, mutta istutus pitäisi tehdä eri riviin ja korkeammalla istutuksella, jolloin sormuksen malli muuttuisi täysin. Pettyneenä palasin kotiin ja jatkoin valmissormusten sovittelua liikkeissä.

Kuva

Viikkoja kului, ja sovitin äitini vanhaa sormusta uudelleen. Yhtäkkiä tunsin aivan valtavaa poltetta käyttää sitä omana vihkinäni. Silmä oli jo tottunut viiteen timanttiin, ja tunnearvonsa vuoksi se loisti kauniimpana kuin mikään muu sovittamistani sormuksista. Kerroin päätöksestäni miehelle, jonka mielestä ajatus oli loistava. Hän sitä paitsi sanoi, että pitää viisitimanttista sormusta huomattavasti kauniimpana kuin puoliallianssia. Kävipäs siis hyvin, sormus miellytti meitä kumpaakin ja on tunnearvoltaan ja historialtaan minulle mittaamattoman arvokas.

Miksi sitten pitää vielä jännittää? Sormus on minun kapeisiin sormiini puoli kokoa liian suuri. Vaikka sormuksen pienentäminen itsessään ei ole vaikeaa, on siinä riskinsä, kun kyse on vanhasta sormuksesta. Erityisesti minua varoiteltiin siitä, että timanttien istutus saattaa olla jo niin hauras, että sormuksen vääntyessä istutus löystyy liikaa. Kultaseppä tutkii sormuksen huolella ja tekee arvionsa siitä, voiko pienennystä ylipäätänsä tehdä. Mikäli se onnistuu, tulee pienennykselle ja käsinkaiverretuille päivämäärille hintaa vain satasen verran. Aikamoinen säästö budjettiin!

Kuva

Mutta enpäs hehkuta vielä liikaa. Vasta 25. päivänä syyskuuta voin todella riemuita, jos riemulle aihetta on. Silloin minun on määrä noutaa valmis sormus kotiin. Mikäli pienennystä ei voida tehdä, soittavat he minulle aiemmin. Toivon suuresti, että en joudu enää tekemään valintaa kahden huonomman vaihtoehdon välillä; mikään muu sormus ei enää voi korvata tuota äidin vanhaa. Tämänhetkisessä koossa sormus olisi minulle käyttökelvoton, sillä se livahtaa armottoman nopeasti piskuisten nivelteni ohitse. Nyt siis vain toivotaan parasta - eikä ainakaan vielä pelätä pahinta.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Huiskin, haiskin, huiskutellen!

Kuva

Onpas ihanaa huomata, että blogin lukijat sen kuin lisääntyvät! Häähulluus valtaa siis ilmeisesti alaa myös muuallakin kuin meidän asunnossamme. Meillä tosin ison osan asunnon kuutiotilavuudesta vie neiti kaksveen uhma, joka ryöstää valtaosan tämän kihlaparin voimavaroista. No, onneksi tämä ei ole ensimmäinen uhmakausi, joten voin jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta tämänkin lipuvan tiehensä viimeistään ensi vuoden puolella (siis hieman ennen kuin uusi uhma alkaa).

Taloutemme asetelmat eivät ole olleet mitenkään suotuisat bloggaamiselle tänään. Ensinnäkin olen saanut tuntikausia blokata sitä mieletöntä leijonankarjuntaa, joka tuosta prinsessasta lähtee. Lisäksi olen yrittänyt jatkaa eilen mainitsemaani projektia samalla, kun tahmatassu on ollut kiinni satiininauhoissa ja kuumaliimapistoolissa. Upeaa, eikö? Kolmanneksi meidän kameramme on ollut tänään seikkailulla, joten olen joutunut tyytymään katukivetykseen noin kolmekymmentä kertaa kopsahtaneen älyluurini kuvailuihin, syysiltojen huonoon valaistukseen sekä tökeröihin Instagram-viritelmiin.

Mitä sitten sain aikaiseksi? No, ne kauan odotetut huiskutusviirit! Niiden tekeminen on niin luokattoman helppoa ja nopeaa, etten kyllä vaivaudu laittamaan mitään erillistä ohjetta näiden tekoon. Etenkään siksi, että tällä kertaa lainasin myös nuo lappuset huuhdahduksineen eilen tein -blogista. Tulostelin lappuset vain harmaalla tuon keltaisen sijaan. Sitä paitsi huiskutusviirejä ja niiden valmistamisen eri variaatioita on Internet pullollaan.





Meinasin ensin tuhrutella spray-maalilla nuo paksut grillitikut valkoiseksi, mutta jälleen kerran menin sieltä aidan matalimmasta kohdasta. Todellista DIY-henkeä, eikö? No mutta, sen jälkeen pätkin valkoista ja limenvihreää satiininauhaa noin 55 senttimetriä pitkiksi pätkiksi. Leikkelin lappuset irti tulosteista ja taittelin keskeltä. Kuumaliimailin satiininauhat ensin kiinni toisiinsa, sitten liimaa alimpaan nauhaan ja pyöräytys tikun ympärille. Lappuset kiinnitin valokuvateipillä, mikä osoittautuikin varsin tukevaksi ja helpoksikin ratkaisuksi. Vedin teippiä hieman yli lappusten taitekohdan, jolloin lappu ei jäänyt liikkumaan tikun ympärille vaan pysyi tiukasti paikoillaan.

Paljonko nämä sitten kustansivat? Satiininauhat maksoivat yhdeksän euroa ja grillitikut yhteensä puolitoista euroa. Mielestäni ei lainkaan paha hinta näin kivoista oheistuotteista kirkosta poistumiseen! Pahoittelen vielä kerran kuvien surkeaa laatua. Kamera palautuu huomenna jälleen kotikonnuille, joten voin ottaa tarkempaa kuvaa ja huomattavasti paremmassa valaistuksessakin vielä.

PeeÄs. Kommentoikaa rohkeasti eiliseen postaukseen, mikäli teillä on jotain lukutoiveita! Mielelläni toteutan niitä täällä blogissa.