keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Jälleen asiaa rahasta: budjetin ylitykset ja alitukset.

Kuva

Lupasin lausua sanasen jos toisenkin häiden budjetista. Meidän budjetillemme on käynyt samoin kuin monien muidenkin: se on kasvanut räjähdysmäisesti. Ennen konkreettista hääsuunnittelua ajattelin, ettei minun häihini ikinä laiteta yli 5000 euroa. Kun sitten ymmärsin, että sataa ihmistä ei helposti kestitä moisella summalla, budjetti nousi kahdellatuhannella eurolla. Ja kas kummaa, tehdessäni ensimmäistä varsinaista budjettilaskelmaa, hipoi se jo kymmentätuhatta euroa. Nyt kaikkinensa se ylittää jo sen kymppitonnin. Mutta takaisinkin on jo ehditty tulla. Olin valmis nostamaan budjettia turhan monien asioiden suhteen, jolloin loppusumma olisi uhkaavasti alkanut näyttää 12 000 euroa. Nyt siis tingitään, ja tingitään lisää.

Teen budjetista oman sivunsa tänne blogin puolelle, kun pääsen kotikoneelle, jossa laskelmani ovat säilössä. Nyt kuitenkin avaan hieman ajatuksiani ja hajatuksiani rahan kuluttamiseen liittyen. Budjetissamme on tällä hetkellä vielä muutama kohta, joiden tiedän olevan alakanttiin laskettuja. En kuitenkaan ole halunnut liikaa muuttaa lähtötilannetta, sillä siten voin parhaiten nähdä muutoksen ja budjetin paisumisen. Käytännössä katsoen budjetti on kasvanut vain siksi, että en ole muistanut huomioida monia rahaa vieviä yksityiskohtia.
 
Kuva

Meidän budjettimme on ylittynyt jo muutamassa kohdassa. Minä ensinnäkin olin päättänyt ostaa käytetyn hääpuvun tai hakea pukuni Virosta. Budjetiksi olin asettanut vaivaiset neljäsataa euroa - tiedän, moni ei suostuisi tällaisella summalla edes harkitsemaan naimisiinmenoa. Mies tosin nauroi jälkikäteen räkäisesti, kun kuuli suunnitellun pukubudjetin; hän luuli minun käyttävän pukuun tonnin. Morsiusgallerian käynti poikkesi suunnitelmasta siis noin 200 euron verran, mutta toi samalla miehelle ilmaisen puvun. Hääpäivänä hän ei sitä tosin käytä,  mutta tarpeeseen tulee kuitenkin.

Myös tuo miehen puku on sellainen asia, jonka tiedän hajottavan budjettia. Ajattelimme ensin vuokrata miehelle bonjour-puvun, joten summia laskeskeltiin sen mukaan. Kuitenkin lopulta päädyimme siihen, että miehelle hankitaan mitä upein Dante-puku. Ja sitähän ei sitten vuokralistoilta löydy... Tämä tuo siis jokusen satasen lisää suunniteltuun budjettiin.

Yksi merkittävä poikkeama budjetissa on valokuvaus. Olimme siis alunperin suunnitelleet, että eräs harrastelijakuvaaja-tuttavamme kuvaa dokumentaarisesti koko päivän. Olimme budjetoineet siihen 500 euroa, vaikka tiesimme selviävämme halvemmalla. Noh, mieli muuttui monestakin syystä ja päädyimme ammattilaiskuvaajaan. Hintaa päivälle 790 euroa, mikä on dokumentaarisesta kuvauksesta vähänlaisesti, mutta suunniteltuun budjettiin nähden melkoinen summa.

Kuva

Missä me sitten vastaavasti säästämme? Muutama päivä sitten mainitsin jo, että säästämme hieman jo siinä, että vähennämme vierasmäärää. Tällä hetkellä isoin, jo lukkoonlyöty säästökohde on dj. Mietimme nimittäin hääsuunnittelun alkuvaiheessa bändin ja dj:n välillä, jolloin päätimme budjetiksi 900 euroa. Näin ollen bändikään ei olisi tehnyt budjettiimme merkittävää piikkiä, kyse olisi ollut muutamista satasista kuitenkin. (Vaikka olisihan se tuntunut ihan hirveältä rahareiältä siitä huolimatta.) Bändin sijaan päädyimme dj-palveluun alittaen suunnitellun budjetin 300 eurolla! Luojan kiitos, säästöä syntyy edes jossain. Muut säästökohteemme taitavat olla huomattavasti pienempiä. Mutta eikös pienistä puroista aina kasva suuria virtoja? Näitäkin säästöjä alkaa jo jonkin verran syntyä: kengät, laukku, paperitarvikkeet... Juomabudjetistakin meinasimme ensin lähteä säästämään, mutta emme taida onnistua siinä kovin hyvin, kun päätimme panostaa myös alkoholittomiin juomatarjoiluihin kunnolla. Tämä panostus on ennen kaikkea itseämme varten, sillä boolimukia ei taida meidän käsissämme illan aikana näkyä. Juhlissamme on kuitenkin myös lapsia sekä niitä boolittajien kuskeja, joten toki kunnollinen juomatarjoilu osoittaa kunnioitusta myös heitä kohtaan!

Toivon, että seuraavaksi pääsen jo esittelemään koko tämän meidän mielettömän pitkäkestoisen pitopalveluprojektimme. Samalla voin availla budjettiamme myös sen osalta. En malttaisi odottaa, että viimeinenkin iso asia olisi lyöty lukkoon. Olen nimittäin melkoisen stressaantunut tällä hetkellä, kun noinkin merkittävä osa juhliamme on vielä aivan alkutekijöissään. Lisäksi bestman- ja kaasoasiat ovat aiheuttaneet jo hetken aikaa hieman harmaita hiuksia (Iik, nyt jo?!), mutta siitäkin sitten paremmalla ajalla...

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Vihdoin ja viimein: ARVONTA!


Nyt olemme asian ytimessä: pääsemme juhlistamaan viidentuhannen yksittäisen vierailun rajapyykkiä! Sen vuoksi blogissa järjestetään arvonta, joka päättyy ensi viikon tiistaina eli 6.8.2013 kello 21. Arvonnan palkintona kuvassa esiintyvä pitsillä, sulkakoristeilla sekä helmirimpsuilla somistettu klipsikiinnitteinen hiuskoriste.

Kuinka osallistua arvontaan? Monelle kaava on jo hyvinkin tuttu, sillä...
Yhden arvan saat, kun kommentoit tätä julkaisua kertomalla, mistä aiheesta haluaisit lukea blogistani.
Kaksi arpaa saat, kun edellisen lisäksi lisäät itsesi blogini lukijaksi.
Kolme arpaa sinun on mahdollista saada, mikäli näiden kahden ensimmäisen lisäksi mainostat arvontaa blogissasi.

Arpaonnea osallistujille!

Ps. Pahoittelut pirun rumasta kuvasta.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Asiaa yksityisyydestä.

Tänään piti olla arvontapäivä. Vaan ei ole, suurimmat pahoittelut siitä! Huomenna illalla lupaan julkaista arvonnan, kunhan järjestelmäkamera saapuu reissuiltansa.

Kuva

Olen muutenkin miettinyt tuota kuvausasiaa. Aluksi ajattelin, etten missään nimessä halua julkistaa kasvojani täällä blogissa, sillä en halua kenenkään tunnistavan minua. Seuraava ajatus oli se, että minut tuntevat ihmiset tunnistavat minut näistä teksteistä kyllä ilman kasvokuviakin. Sitten julkaisin koiran kuvan ja tajusin, että olen jälleen askeleen lähempänä identiteettini paljastamista, sillä amerikanbulldoggeja ei kulje vielä ihan jokaisen kainalossa. Ja nyt kun meillä on tuo uusi kamera, pohdin tätä aihetta toden teolla. Taidan ainakin toistaiseksi pitäytyä vain häähupsutuksien julkaisemisessa ja jättää kasvoni vielä anonyymeiksi. En ole lähes kahteen vuoteen ollut enää naamakirjassakaan, joten tämä tuntuu tällä hetkellä luontevimmalta vaihtoehdolta. Kuvia lupaan kyllä julkaista vastedes enenevissä määrin!

Kuvausasian yhteydessä olen miettinyt paljon myös sitä seikkaa, että voin ikään kuin jäädä kiinni tästä hääblogin kirjoittamisesta. Sulhasta ei kyllä ihan rehellisesti kiinnosta pätkääkään minun hääjaaritteluni täällä blogin puolella (eikä hän esimerkiksi uskaltaisi vakoilla pukuani, sillä on niin mielettömän taikauskoinen), mutta olen alkanut miettimään kaikkia muita mahdollisia lukijoita. Ehkä kaasot? bestmanit? jotkut vieraista? Sinänsä se on ihan ymmärrettävää, jos he tänne eksyvät. Minua ei ole näiden kirjoitusteni perusteella kovin vaikea yhdistää meidän hääjuhlaamme. Ja tämä blogi tulee todella nopeasti vastaan, kun googlettelee meidän häidemme palveluntarjoajia tai muita yksityiskohtia.

Kuva

Miksi se sitten haittaa, jos joku tänne löytää? Siksi, että minä tahdon yllättää. Tahdon yllättää sekä avustajat että vieraat. Tahdon yllättää sulhasen. Tahdon järjestää yllätyksellisen hääjuhlan monelle eri taholle ja niin monella eri tavalla, mutta siitä huolimatta tahtoisin suunnitella ja hioa näitä asioita täällä blogissa. Ulkopuolisina lukijoinani te osaatte antaa sitä rakentavaa palautetta ideaan jos toiseenkin, tiedän sen. Siksi koen suunnitelmien julkaisemisen täällä niin kovin tärkeäksi, enkä rehellisesti sanottuna taida näiden pelkojenikaan vuoksi siitä luopua. Ohjeeksi siis annettakoon: jos olet tuleva häävieraamme tai kutsustaan epävarma läheinen, jätä blogin seuraaminen tähän. Heh. Nyt voin sanoa, että on vieraiden oma vika, jos pilaavat itseltään yllätyksen!

Ja koska olen pedantti ihminen, olen jo muutaman blogitekstin tälle viikolle suunnitellut. Tällä viikolla tulemme pohtimaan ainakin häiden kukkasomisteita, aina vain lisää budjettia sekä uusia tuulia sormusrintamalla. Myös kaasoista ja bestmaneista tulee olemaan painavaa asiaa, erityisesti juuri tuon budjetin saralla. Nämä siis sen lupaamani arvonnan lisäksi. Huomenna, lukijani, huomenna.

Kuva

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Paluu sivistyksen pariin - ja muutoksia suunnitelmiin!

Nyt vietetään viimeisen lomapäivän viimeisiä tunteja. Huomenna alkavat jälleen työt ja arki iskee rajusti kasvoille.Teki hyvää viettää viimeiset lomapäivät ilman blogimaailmaa ja jatkuvaa interaktiivista häävouhotusta. Hääsuunnittelu ei suinkaan ollut tauolla, mutta minulla on tunne, että yhteistyö A:n kanssa hääasioiden suhteen oli huomattavasti vaivattomampaa, kun en jatkuvasti vilkuillut kannettavaa tai puhelinta.
 
Kuva

Minulle iski aivan valtaisa ahdistus budjetista sen jälkeen, kun kirjoitin niistä rumista verhoista. Olin jo lähestulkoon varaamassa ohjelmatoimistolta sitä kallista valaistuspakettia, mutta luojan kiitos, otin aiheen puheeksi A:n kanssa. "Huomaatko, että sä haluut nykyään kaiken?" Mitä siihen voi sanoa? Myöntyä? No, eihän siinä muukaan auttanut. A kyllä lisäsi, että hänelle rahalla ei ole merkitystä, sillä tärkeintä on saada minulle juuri se ainutlaatuinen päivä, jota minun ei tarvitse katua ikinä. Minä itse kuitenkin sanoin, etten ole valmis 12 000 euron häihin, vaikka ne kuinka ihanat olisivatkin.

Yhteistuumin sitten mietimme, mitkä asiat ovat välttämättömiä ja mistä olisi hyvä karsia. Ensinnäkin päätimme, että sadan kutsuvieraan sijaan kutsummu muutaman vähemmän. Kymmenenkin ihmistä vähemmän tietäisi meille noin 400 euron säästöä. Tarkkaa kutsuttujen määrää en osaa vielä sanoa, mutta alle sadan tulee tuo määrä jokatapauksessa jäämään.

Kuva

Yksi säästökohde tulee olemaan myös ne paljon puhutut ja karmaisevat verhot. Kävin mielessäni läpi monta vaihtoehtoa aina niistä kalliista valoista äidiltä perittyjen kangasvarastojen hyödyntämiseen saakka. Vaikka valkoiset verhot voisin tällä tavalla saada ilmaiseksi, päätin olla tarttumatta tähän vaihtoehtoon, sillä tekemistä riittää muutenkin. Sen sijaan päätin hyödyntää pom-pomeja, sillä niiden avulla koristeltaisiin juhlatila jokatapauksessa. Olemmekin miehen kanssa yhdessä tänään taitelleet hirmuisen kasan uusia pom-pom-palloja avaamista odottamaan. Otamme siis juhlatilan siniset verhot viikonlopun ajaksi pois ja käytämme palleroisia niiden tilalla. Mikäli jaksan, ompelen myös kapeat valkoiset paneeliverhot ikkunoihin. Tästä en kuitenkaan ota mitään paineita.

Kuva
Kuten mainitsinkin jo, kesäloma vetelee viimeisiään. Lupasin teille arvontaa tämän pikkuisen blogitauon (ja kesäloman päättymisen, heh) kunniaksi. Olkaahan huomenna siis ruudun ääressä, sillä palaan arvonta-asiaan heti huomenissa samalla, kun kerron mitä muita muutoksia hääsuunnitteluun ja -budjettiimme onkaan tullut tässä pienoisen tauon aikana!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Loman viimeistely


Loma lähenee loppuaan, ja me olemme edelleen saaressa. Lomaan on kuulunut ihania hetkiä perheen kanssa, loistavia keskusteluja ystävien kanssa ja hurjalla tahdilla edennyttä hääsuunnittelua. Vaikka olen jopa mökiltä käsin bloggaillut ja suunnitellut häitä, en koe tuhlanneeni lomaa joutavuuksiin. Olen ottanut aikaa itselleni ja suunnitelmilleni neiti kaksveen päiväuniaikaan sekä pieniä hetkiä myös iltaisin. Muun ajan olen kantanut halkoja, viettänyt päivää puistossa, veneillyt perheen kanssa, uinut ja nauttinut yksinkertaisista asioista. Loman aikana on paranneltu kuluneen vuoden haavoja ja ruhjeita, kerätty voimaa uuteen rutistukseen.

On ollut hienoa huomata, kuinka lyhyessä ajassa blogista on tullut sosiaalinen. Päivittäiset kävijämäärät kasvavat hurjaa vauhtia, ja kommenttejakin tulee yhä enenevissä määrin. Hienointa on mielestäni hääbloggaajien yhteisöllisyys ja tuki toisilleen. On mieletöntä seurata toisten suunnittelun etenemistä, valmistautumista suureen päivään ja lopulta saada ihailtavakseen tunnelmia siitä suuresta päivästä.

Minä aion nyt rehellisesti viettää loppuviikon ilman sähköposteja, blogeja tai foorumeita. Aion maata auringossa, viedä tytärtä metsäretkille ja kuunnella hiljaisuutta. Hääsuunnittelua jatkan omassa rauhassa ja hiljaisuudessa hakien inspiraatiota vain kaikesta läsnäolevasta - interaktiivisen haaveilun, ideoinnin ja suunnitelun pariin palaan myöhemmin.

Kun palaan, taitaa blogissani olla jo heittämällä yli viisituhatta yksittäistä käyntikertaa. Siispä ensimmäinen postaus lomansa päättäneeltä morsiamelta taitaa sisältää arvonnan. Sitä odotellessa!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka...

Kuva

Päätin jo aamulla, että tänään ei ole blogipäivä. Tänään ei vain yksinkertaisesti ole sopiva päivä kirjoittaa. Tai ei ainakaan pitänyt olla. Miksi? Koska valvoin viime yön lähes kokonaan - tahtomattani tietenkin - ja ajatushirviöt alkoivat piinata minua aamuyön hämärinä tunteina. Olin aamulla kahvia juodessani niin uupunut ja niin vahvasti itkun partaalla, että olin lähellä soitella läpi kirkon, juhlapaikan ja kaikki muut varatut kohteet peruakseni tulevat häät. Siksi päätin olla kirjoittamatta tänään.

Uskallan väittää, että tämä on ensimmäinen päivä, kun tunnen todella suurta ahdistusta häistä. Yhtäkkiä tahdonkin siviilivihkimisen, tarjota ruuat todistajille ja juoda kuohuvaa kahdestaan hotellihuoneessa. Tahdon ilmoittaa kaikille, että karkasimme vihille - emmekä aio juhlia lainkaan. Nämä ajatukset syntyivät yöllä, kun mietin jatkuvasti nousevaa budjettiamme. Minun oli tarkoitus karsia sitä, ei kasvattaa! Tahdomme laadukasta ruokaa, riittävästi juomaa, kauniin juhlatilan, upeat puvut, yhteneväisesti pukeutuneet avustajat, ikimuistoista musiikkia... Miksei mikään riitä?
 
Kuva

Kun ajatukset alkoivat juosta riittävän kovaa, totesin meidän aloittaneen hääsuunnittelun liian myöhään. Syytin itseäni kiirehtimisestä hääpaikan suhteen: miksi emme tutkineet enemmän, valinneet lasten vuoksi kauempana autotiestä sijaitsevaa tilaa, kattopalkeilla ja kauniimmilla verhoilla varustettua tilaa... Voitte varmasti kuvitella, kuinka valtaisan lumipalloefektin tällaiset ajatukset aikaansaavat neljältä aamuyöllä. Käytännössä sama ajatuskuvio kosketti jokaista häihin liittyvää tekijää aina mahtavasta valokuvaajasta vahvistamattomaan ja mitä upeimmalta vaikuttavaan pitopalveluun saakka.

Jos olisin kyennyt kaiken väsymyksen, turhautumisen ja paniikin keskellä ajattelemaan järkevästi, olisin löytänyt vastauksen jokaiseen kysymykseen ja epäilykseen. Mutta minun aivoni olivat jumissa, kietoutuneet paniikkiin. Kun vihdoin illalla sain ylhäisessä yksinäisyydessä käydä mökkisaunassa ja vihtoa selkäni kipeäksi, kykenin jälleen ajattelemaan. Ymmärsin täysin, miksi ihastuin Hansakseen ja miksi emme valinneet kaunista, vanhaa navettaa, jonka vuorokausivuokrasta olisi saanut pulittaa tuhat euroa. Hetken hiljaisuuden ja oman rauhan ansiosta aloin jälleen ymmärtää, miksi tahdon sadan läheisimmän ihmisen todistamana lausua sen maagisen sanan ja miksi meidän häämme toteutetaan juuri niin kuin nyt on päätetty.

Kuva

Mutta miksi päätin kirjoittaa, vaikka olin jo aamulla vakaasti päättänyt toisin? Siksi että tämä on hääblogi. Täällä minä jaan iloni ja ihastukseni, kauhuskenaarioni ja ahdistukseni. Tämä on minun paikkani purkaa tätä suunnatonta ajatustulvaa, jota häiden suunnittelu aiheuttaa. Samalla kun tämä blogi toimii minun ajatushautomonani ja ideapankkinani, antaa tämä myös ajattelun aihetta ja mahdollisesti myös ideoita muille morsiamille. Siksi on tärkeää, että olen valmis jakamaan myös nämä ahdistukset täällä. Häiden suunnittelu ei ole vain pehmoista unelmointia ja loputonta ideointia. Yhtä vahvasti siihen kuuluu epävarmuus, itku ja toivottomuus. Silloin tällöin on kyseenalaistettava omia toimintatapojaan ja omia valintojaan, jotta voi olla varma oikeasta suunnasta. Näin tapahtuu myös pilvilinnoissa eläville häähulluille, uskomatonta mutta totta.

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Päänvaivaa ja rahanmenoa rumista verhoista.

Tämä mökkeilevä morsian pakeni sadetta sisätiloihin. Nyt neiti kaksvee leikkii isänsä kanssa hevosjuttuja, joten minulla on hetki aikaa sukeltaa hääsuunnittelun maailmaan. Olo on levoton ja ajatukset harhailevat. Isoja kokonaisuuksia ei nyt jaksa ajatella, joten pohditaanpas hetki juhlatilan verhoja. Ne ovat nimittäin aivan hirveät. 

Kuva

Nuo siniset verhot ehkä jäisivät huomaamatta, mikäli teemaväreihin kuuluisi sininen. Mutta kun ei kuulu, eikä tule kuulumaan. Ylläolevassa kuvassa harhauttavat vielä nuo siniset pöytäliinat, mutta kyllä nuo vaaleansiniset verhot olisivat ihan yhtä häiritsevät myös meidän harmaiden pöytäliinojemme sekä valkoisten ja limenvihreiden somisteiden kanssa.

Tällä hetkellä mietin kahta vaihtoehtoa, jolla saisin hirvitysverhot peitettyä. Yksi vaihtoehto lienee siis ohuiden ja edullisten pitsiverhojen ostaminen. Tämä olisi sinänsä vaivalloista ja jälleen pitäisi hankkiutua eroon ylimääräisestä tavarasta häiden jälkeen - tosin tuleville morsiamille pitsi kelpaa aina, vaikka sen käyttökohde olisikin toinen. Pitsiverhojen avulla vaaleansininen jäisi varmaankin kohtalaisen huomaamattomaksi.

Kuva
Toinen, huomattavasti helpompi mutta paljon, paljon kalliimpi vaihtoehto olisi tilata kalliimpi dj-paketti häihimme tulevalta ohjelmatoimistolta. Mikäli maksaisimme 1500 euroa dj-palvelusta, saisimme juhlatilaamme myös tyylikään valaistuksen. Tämän avulla voisimme "maalata" seiniä valaistuksen avulla, jolloin myös nuo vääränväriset verhot saataisiin piiloon. Ohjelmatoimiston sivuilla kerrotaan, että valaistuksen avulla voidaan sekä korostaa haluttuja kohtia että siirtää huomio muualle ei-toivotuista kohteista. Vaikka tämä jälkimmäinen toteutus tekisi hallaa hääbudjetille, loisi se kyllä ihan omanlaistaan juhlatunnelmaa. Vai mitä sanotte allaolevista kuvista?

Kuva
Kuva
Sopivasti vihreänä ja molemmille ikkunaseinille suunnattuna näyttäisi aika upealta! Koko juhlatilaa en siis missään nimessä haluaisi valaista, mutta noille muutamille seinille olisi aika mieletön juttu. Pitsiverhot eivät tunnu enää yhtään houkuttelevalta idealta - mistähän johtuisi...

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kokemukseni Morsiusgalleriasta.

 Viimeinen lomaviikko käynnistyy huomenna, joten olemme pian taas lähdössä mökille rentoutumaan. Vaimoksi-blogin neiti N pyysi minulta vielä mielipidettä Morsiusgalleriasta, joten päätin julkaista siitä vielä yhden kirjoituksen, kun asia kuitenkin on vielä ajankohtainen ja tuoreena mielessä.

Kuva

Olin siis varannut sovitusajan hyvissä ajoin etukäteen, sillä olimme sopineet Tampereelle suuntautuvasta kesälomareissusta jo melko kauan sitten. Halusin näin ollen varmistaa vaivattoman sovitusreissun Morsiusgalleriaan, jonka outlet-varastoista olin nettisivujen perusteella erittäin kiinnostunut. Alustavasti olin ajatellut katsastavani vain outlet-puvut, sillä tarkoitukseni oli löytää puku mahdollisimman halvalla - ehkä jopa käytettynä jostain netistä.

Kun saavuimme Tampereelle, seikkailimme hetken aikaa muuten vain ympäri kaupunkia. Lopulta päätimme suunnata Tullintorille, jossa Morsiusgalleria sijaitsee. Olimme kuitenkin erittäin aikaisessa, sillä omaan sovitusaikaani oli vielä noin neljäkymmentä minuuttia. Mies ja tytär jäivät seikkailemaan omilleen, kun minä lähdin kysäisemään, josko minun olisi mahdollista päästä sovittamaan hieman etukäteen. Paikalla oli useita muitakin sovittelijoita ja katselijoita, mutta pääsin kuin pääsinkin sovittelemaan heti liikkeeseen astuttuani.

Myyjä oli erittäin mukava, kyseli heti millaisia pukuja tulin katselemaan. Kerroin näkemyksistäni myyjälle ja sanoin myös, että olen vasta ensimmäistä kertaa sovittelemassa. Aloitimme outlet-puvuista, jolloin myyjä kysyi haluanko katsella mieluummin yksin vai hänen kanssaan. Katselimme yhdessä, mikä oli mielestäni helpompaa, sillä en osaa hahmottaa YHTÄÄN sitä, minkä mallisia puvut rekeissä roikkuessaan ovat. Katselimme yhdessä myös normaalihintaisia hääpukuja etsien sieltä erityisesti niitä pitsisiä merenneitomalleja. Ajattelin, että voin sovittaa niitä kuitenkin, vaikka en varmastikaan uutta pukua uskaltaisi ensimmäiseltä sovitusreissulta mukaani ottaa.

Kuva

Minun on hyvin hankala vertailla muihin liikkeisiin Morsiusgalleriaa, kun en ole muissa käynyt. Ainoa vertailukohteeni on nyt jo toimintansa lopettanut liike, josta aikoinaan ostimme vanhojentanssipukuni. Morsiusgalleria oli mielestäni erittäin tilava ja valoisa, myös sovituskopeissa oli runsaasti tilaa. Ainoa miinus on sovituskoppien kellertävä valo, josta Kittykin huomautti omassa blogissaan jo vuonna 2010.

Kunnollisen kameran puuttuessa en vaivautunut kuvailemaan sovittamiani pukuja. Useimmat niistä eivät myöskään sytyttäneet minua niin paljon, että olisin edes vaivautunut ajattelemaan valokuvia. Vaikka puvut eivät tuntuneet omilta, oli myyjä erittäin avulias ja sain loistavaa palvelua. Sovittelimme ensin juuri ne outlet-puvut, joista löytyi yksi kutakuinkin mahdollinen. Myyjä osasi kertoa, kuinka pukuja oli mahdollista muokata ja toi näytille erilaisia vöitä ja kukkakoristeita, joilla yksinkertaisimpia pukuja pystyisi somistamaan. Täytyy myöntää, että muutos oli niiden avulla huikea! Vaikka toivoin ensisijaisesti valkoista merenneitomallista pukua, kokeilin myyjän avustuksella muutamia muita. Nämä kuitenkaan istuvuudesta ja tyylikkyydestään huolimatta eivät tuntuneet omilta.

Kuva




Kun uusiakin pukuja oli jo soviteltu muutamia, muisti myyjä äkisti erään merenneitomallisen puvun, jota ei ollut huomannut minulle näyttää. Ja siinä minä seisoin eräs toinen puku päälläni, kun myyjä toi mainitsemansa puvun. Sen jälkeen en nähnyt enää mitään muuta. Menin lähestulkoon kananlihalle, kun näin sen ihanan tyllihelmaisen pitsipuvun. Ja kun lopulta sain sen päälleni, en voinut lakata hymyilemästä. Siinä se oli. Myyjäkin sen taisi huomata, mutta kehotti minua kuitenkin sovittamaan loputkin näytille tuodut puvut. Mikään niistä ei kuitenkaan enää sytyttänyt yhtä kovasti. Myyjä ehdotti minua vielä kerran pukeutumaan siihen, jotta voin olla varma asiasta. Ja voin sanoa, että olin niin myyty kuin vain voi olla.


Myyjä kertoili erittäin hyvin sekä outlet-puvuista että uusista. Lisäksi oli positiivista, että hän kykeni arvioimaan kunkin puvun kokonaishintaa ja saamaani hyötyä. Useimmat outlet-puvuista olisivat nousseet yhtä arvokkaiksi kuin ostamani uusi puku, kun niihin olisi tehty tarvittavat korjaukset. Lisäksi olisimme jääneet vaille kaupan päälle saatua miesten tummaa pukua! Ostopäätös pelotti minua erityisesti siksi, että olin vasta ensimmäisellä sovitusreissulla. Hätiköinkö päätöksen kanssa? Entä jos mieli muuttuu? Päätin pitää pienen mietintätauon.

Mietintätauon huono puoli Morsiusgalleriassa on se, etteivät he lainkaan varaa pukuja. En siis voinut sanoa lähteä kahville ja varata pukua siksi aikaa. Minun oli otettava se riski, että joku muu sovittaa pukua ja ihastuu siihen yhtä palavasti kuin minä. En kuitenkaan uskaltanut tehdä päätöstä suoraan, joten minun oli otettava se riski. Kymmenen minuutin kuluttua olin kuitenkin jo maksamassa pukua.

Kuva

Yhteenvetona voin siis sanoa, että minun kokemukseni Morsiusgalleriasta oli oikein onnistunut, vaikka outlet-puvut eivät vastanneetkaan odotuksiani. Nettisivujen perusteella olin odottanut huomattavasti laajempaa valikoimaa, mutta valtaosa puvuista oli sitä perinteistä A-linjaista. No, ymmärtäähän sen. Onneksi löysin kuitenkin oman pukuni, enkä antanut edes sovituskoppien epämääräisen valaistuksen häiritä. Myyjä olisi ollut valmis auttamaan hääpukuun sopivien asusteiden valinnassa, mutta tällä erää en itse halunnut niitä katsella.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Kiitoksia, kiitoksia...

Kuva
Kiitos kaikille eilisen intoilupostauksen kommenteista! En ole vielä oikein päättänyt, mitä teen tuon puvun paljastamisen osalta. Tavallaan haluaisin niin kovasti julkaista edes jonkinlaisen kuvan siitä, mutta samalla jännitän sitä, ettei tuo herra A pidä lupaustaan, vaan käy salaa vilkuilemassa mitä kirjoittelen ja kuvailen tänne. No, onneksi minulla on vielä yli yhdeksän kuukautta aikaa miettiä tätä asiaa.

Nyt kun olen muutaman viimeisen postauksen ohessa julkaissut kuvia ostoksista, lienee sopiva aika palata konkreettisista asioista ihan vain suunnittelun tasolle. Ja jotta asiat eivät kävisi liian yksinkertaisiksi ja helpoiksi, haluan esitellä ajatuksiani niinkin tärkeästä ja ajankohtaisesta asiasta kuin kiitoskortit! Vaikka tämän voisi luulla olevan yksi helpoimmista osa-alueista, huomaa pienen googlettelun jälkeen, ettei mikään, ei mikään, ole hääsuunnittelussa yksinkertaista...


Martha Stewartin sivustolla on esitelty aivan mieletön idea postikorteista, joihin kirjoitetaan kiitosviesti ja joiden toisella puolella on kuva hääparista. Etenkin tuo sulhasen printtipaita on ihan mieletön, sillä se poikkeaa kaikista, nykyään jo perinteisistä viireistä ynnä muista kuviin otettavista kylteistä. Ei kuitenkaan ehkä meille se omin juttu, haluan itse kuitenkin tulla ikuistetuksi kiitoskorttiin hääpäivänä.

Kuva

Mielestäni tämä on ihana tapa korvata se perinteinen kiitoskortti, mutta on kyllä nykyään jo varsin yleinen tapa useilla hääpareilla. Hyvän valokuvaajan avulla tästäkin voisi saada hieman poikkeavan ja muutenkin kauniin. Itse olen pitänyt tätä hyvin vahvana vaihtoehtona, mutta hieman toisenlaisella tyylillä. Olen nimittäin varannut tätä mahdollisuutta varten pätkän vanhaa lautaa, johon kiitokset olisi tarkoitus rustata.

Kuva

Tarvitseeko tätä ylläolevaa kuvaa edes kommentoida? Harmaa kartonki ja väliin kuva meistä sekä mahdollisesti vieraasta itsestään.. Olisi ainakin tee-se-itse -henkeä, vaikka ei välttämättä kyllä kannattaisi moisia lähteä itse mattoveitsen kanssa silppuamaan...

Kuva

Tämä kuva sai minut miettimään, kuinka ihanaa olisi saada tuollainen kiitoskortti. Ei tosin ehkä ainoana kuvana, sillä olisi kai se mukava nähdä kuvassa myös hääpari itsessään. Meillä tosin vieraat tulevat saamaan käyttöönsä Denis Heimosen kuvat suojatun sivuston kautta, joten tarvittaessa he saisivat potretteja kyllä sieltäkin. Mutta ehkä me kuitenkin kaikesta huolimatta päädymme kiitoskorttiin, jossa olemme vain me kaksi - tai ehkä kuitenkin tyttäremme vielä lisänä. Tai... ehkä aika näyttää senkin!

Tähän loppuun vielä muutama kuva kiitoskorteista, jotka saavat oman sydämeni läpättämään:

Kuva
Kuva
Kuva

torstai 18. heinäkuuta 2013

Arvatkaa mitä?

Kuva

 Tänään oli päivä, jolloin kävin elämäni ensimmäistä kertaa sovittelemassa hääpukuja! Jo illalla alkoi mahanpohjaa kummasti kutkutella, joten yö jäi arvatenkin melko vähäuniseksi. Olimme siis kesäloman kunniaksi muutenkin suuntaamassa Tampereelle, joten samalla päätin katsastaa Morsiusgallerian tarjonnan. Olin varannut sovitusajan jo hyvissä ajoin etukäteen, kun päätimme lähtöpäivästä. Muutenhan emme näin synkeän sateisena päivänä olisi varmasti edes reissuun lähteneet.

Jännityksestä - ja rankkasateesta - huolimatta pääsin paikalle ollen jopa lähes tunnin etuajassa. Päätin kuitenkin käydä kysäisemässä liikkeessä, josko heillä olisi aikaa ottaa minut sovittelemaan jo aiemmin. Ja minähän sitten pääsin heti. Halusin ensimmäisenä katsastaa outlet-hääpukujen tarjonnan, mutta koska olen useimpiin outlet-kokoihin turhan pieni ja halusin välttämättä merenneitomallisen, meinasivat puvut käydä vähiin. Yhden melko kivan puvun löysin näistä, mutta melko kiva ei valitettavasti riitä silloin, kun etsitään unelmien hääpukua.


Kuva

Kun katselimme normaalihintaisia pukuja, pyysin suosiolla jättämään yli tuhannen euron puvut rekkiin. Tuhannen euron paikkeilla ne haaveilemani pitsiset merenneitopuvut kuitenkin pyörivät, joten olin jo aivan varma siitä, ettei sitä minun unelmieni pukua tule Morsiusgalleriasta löytymään. Kunnes sitten yhtäkkiä myyjä muisti erään puvun, jota ei ollut huomannut nostaa esille. Ja siinä se oli, minun pukuni. Tiesin sen heti, kun myyjä toi puvun. Olisin ottanut sen jopa pukeutumatta siihen. Mutta pitihän minun siihen änkeytyä - kahdesti, sillä ensimmäisen sovituksen jälkeen koetimme vielä muutamia pukuja. Mutta ei, minä olin jo löytänyt unelmieni puvun. Sanoin jääväni kahvikupillisen ajaksi miettimään asiaa, jolloin myyjä varoitteli, että joutuu silti nostamaan puvun rekkiin muiden saataville, sillä heillä ei varausmahdollisuutta ole. Päätin ottaa riskin. En uskaltanut sännätä ostamaan pukua, kun olin vasta ensimmäistä kertaa sovittamassa hääpukuja.

Suunnistin takaisin miehen ja tyttären luokse kertoen tästä ihanuudesta. Mies kysyi välittömästi, kuinka paljon hinta kipuaa yli tuhannen euron. Kun kerroin, että hintaa oli vain karvan alle kuusisataa euroa ja kaupan päälle saisi miehen mustan puvun, tuo ihana mies melkein kiskoi minut takaisin Morsiusgalleriaan. Sanoi, että olen tyhmä jos jään miettimään, kun noin olen ihastunut. Ja niin minä menin. Mieskin sitten sai uuden mustan puvun, vaikka häihin tulemme hankkimaan hänelle harmaan. Mutta tulehaan noita juhlia.

Koko ihanuutta en teille vielä paljasta. Mies on kyllä luvannut, ettei lue tätä blogia, mutta ehkä vielä toistaiseksi pelaan varman päälle ja vilautan vain vähän Instagramin kautta. Olen niin, niin rakastunut.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Paljastuksia häähullun ostoksista!


Kesäloma on nyt puolivälissä, ja myös hääsuunnittelu tuntuu etenevän! Tai suunnittelusta en niinkään tiedä, mutta muutamia muutoksia on tapahtunut ja hankintojakin tehty. Tässä postauksessa joudutte kärsimään puhelimella otetuista Instagram-kuvista, kun uusi järjestelmäkamera on vasta saapumassa postitse meille. Luojan kiitos, kohta saa taas ottaa kunnollisia kuvia.

Mitä tässä viimeisen viikon aikana on siis tapahtunut? No, aloitettakoon siitä, että miehelläkin on nyt sitten toinen avustaja, kun hän valitsi vielä yhden parhaimmista ystävistään toiseksi bestmaniksi. Mielestäni oikein onnistunut valinta, en voisi olla tyytyväisempi. Tietää myös sitä, että työnjako jälleen kerran helpottuu hääpäivään osalta, kun useampi ihminen ottaa vastuuta tehtävistä. Pitää siis tilata vielä yksi bestmanin lahjasetti!

Ja tästä pääsemmekin sujuvasti itse aiheeseen, eli hankintoihin. Kerroin jo aiemmin tilanneeni kaikille avustajille lahjoja Etsyn kautta. Ja nyt ne vihdoin saapuivat - toinen tuoksuva paketti Miamista ja toinen Irlannista. Toinen saapui tasan viikossa ja toinen päivää vaille, eli mielettömän hyvää palvelua! Uskallan nämä paljastaa, kun tiedän, ettei bestmaneja voisi vähempää kiinnostaa hääblogien selailu ja kumpainenkaan kaasoistani ei edes moisista tiedä, heh. Haluamme antaa kaikille avustajille jotain muuta kuin ne perinteiset taskumatit tai vastaavat. Kun pohdimme yhdessä miehen kanssa lahjojen sisältöä, tulimme siihen tulokseen, että annamme jonkinlaiset hemmottelusetit.


Bestmanit saavat siis kumpainenkin tällaisen ylläolevan parranajosetin, jonka tilasin Etsyn kautta Dr K Soap Companylta. Valinnanvaikeus iski useaan otteeseen, kun valintaa tehtiin, mutta tuntuu siltä, että osasin arpoa oikein. Paketti sisältää siis ihanan juuttikankaisen pussukan lisäksi partasudin, limentuoksuisen saippuan sekä after shav -voiteen. Lisäksi mukana tuli ohjeet oikeaoppiseen parranajoon. Kun paketti tuli ja mies näki sen, ulvaisi hän melkoisella äänenvoimakkuudella tahtovansa samanlaisen. Ostos lienee siis myös miesnäkökulmasta onnistunut!


Minun rakkaat kaasoni saavat myös lahjansa Etsyn kautta. Heidän lahjojaan oli huomattavasti vaikeampi valita kuin bestmanien. Selailin lukuisia erilaisa kylpysettejä ja muita ihania ihonhoitotuotteita. Osassa postikulut olisivat nousseet jo yhdestä tuotteesta kolmeenkymmeneen euroon, joten ne hylkäsin heti. Sellaisella rahalla olisi kuitenkin Suomestakin ostanut vaikka mitä. Sitten löysin Organica & Co:n. Tilasin kumpaisellekin siis samanlaiset setit vartalovoidetta, kuorintavoidetta sekä palasaippuat. Ilmaiseksi sain myös molemmille tuollaisen kuvassa näkyvän pikkuisen ruususaippuan.


Lisäksi viikon sisään olen saanut täydennystä karkkibuffetin kippovarastoon, kun isäni antoi minulle syntymäpäivälahjaksi tuon ihanan Pentikin lasihurrikaanin. Nuo kaksi suorempaa kannellista kippoa hankin Finnmarilta ja nuo kaksi pyöreämpää kannellista ostin Huuto.netistä.

Viimeisenä, vaan ei missään nimessä vähäisimpänä, esittelen nämä mahtavat booliastiat! Kuten jo kerroinkin aiemmin, löysin ne Finnmarilta Lahden Karismasta. Hintakaan ei ollut paha, kun maksoivat vain kympin kappaleelta. Toki pieniä ilmakuplia ja muita virheitä näkyy lasin pinnassa, mutta ne eivät näy kovin helposti. Jälleen kerran olen kiitollinen siitä, etten tuhlannut valtavaa summaa niihin Amazonin akryyliversioihin, huh!


Ps. En ole loman aikana lukenut blogin sähköpostia juuri ollenkaan ja huomasin, että minut oli pyydetty mukaan Iltalehden juttuun häälahjoista! Hui, aika jännää. Tämä mahdollisuus kuitenkin meni ohi loman vuoksi. En kyllä tiedä, olisinko muutenkaan uskaltautunut moiseen.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Hää(blogi)riippuvuus.

Taitaa jokin korkeampi voima tällä hetkellä viestitellä minulle, ettei ole soveliasta kirjoitella blogipostauksia mökiltä. Varsinkaan silloin, kun rankkasateet ovat päättyneet ja ukkosen pauke on vaihtunut taivaanrannassa siintäviin pilvimassoihin. Vaan tässä minä nyt olen ja yritän kirjoittaa. Yritän siksi, että puhelin lakkasi äkisti toimimasta ja tämä kannettavankin Blogger toimittaa nyt aivan omiaan.

Miksi minä sitten kirjoitan, vaikka kaikki sotii tätä ajatusta vastaan? Ehkä siksi, että vieroitusoireissani kävelen ympäri mökkiä hihitellen, kihistellen ja sormia napsutellen. Ehkä siksi, että mies on jo aivan kyllästynyt minun vouhotukseeni. Ja ehkä myös siksi, että tämä loma on antanut hääsuunnittelulle aivan valtavasti uusia suuntaviivoja sekä ratkaisuja!

Pian pääsen toivottavasti paljastamaan teille, millaisia kenkä- ja laukkutuunailuja olen  suunnitellut. Tämä toki riippunee täysin siitä, löydänkö torstain pukusovituksesta itselleni aarteen vai en. Mikäli löydän, voin  vahvistaa suunnitelmani toteutuviksi. Mikäli taas en löydä, joudutte vielä pidättelemään hengitystänne, kun odotatte minun jännittäviä tee-se-itse -postauksiani! ;)

Kaikista eniten odotan, että saan näyttää teille boolimaljaostokseni! Mikäli tämä Blogger tosiaan nyt toimisi niin kuin sen pitäisi, voisin näyttää kuvia jo nyt. Kävin nimittäin hakemassa tänään Finnmarilta neljä noin viiden litran lasista boolimaljaa, joissa on se kaipaamaani hana! Olen aivan haltioissani näistä, sillä hintakaan ei päätä huimannut. Onneksi en ehtinyt laittaa niitä akryyliversioita vielä tilaukseen Amazonin puolelta.

Ja kuten eilispäivän kuvasaasteesta jo saatoitte aavistella, olen aloittanut myös tienvarsikylttien nikkaroimisen, kun löysin sopivaa lautamateriaalia täältä mökiltä - eipähän tule kiire... Löysin myös Kihla-kirjan, jonka vanhempani aikoinaan kahdeksankymmentäluvun alkumetreillä saivat kultasepältä kihlat ostettuaan. Se olikin melkoisen hauskaa mökkiluettavaa, varsinkin näin häiden alla. Tulen esittelemään niitä parhaita paloja myös teille!

Nyt siirrymme makkaranpaistoon, ja nautimme kesäillan tyyneydestä. Huomenna edessä paluu kaupunkielämään, joten silloin toivottavasti luvassa myös kuvasaastetta.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Askel kerrallaan.

Kuva

Minusta tuntuu, että olen vihdoin saanut myös tuon miehenpuolikkaan osallistumaan hääsuunnitteluun ihan tosissaan! No, ei hän ehkä ihan yhtä innoisaan ole kuin minä, mutta ainakin suostuu jo osallistumaan, suunnittelemaan ja ottamaan kantaa. Tänään olisikin tarkoitus tarjota miehelle yksi kylmä olut, jonka varjolla voikin sitten käydä käsiksi vieraslistan suunnitteluun. Mahtaakohan miekkonen olla noin helposti höynäytettävissä?

Kun minulla ei vielä hääpukua ole, en voi intoilla kenkien tuunailuista, laukusta tai koruista. Tekisi mieli tilailla ja askarrellapaskarrella, mutta nyt vain on maltettava odottaa. Ainakin siis viikon verran, sillä ensi viikon torstaina pääsen ensimmäiseen pukusovitukseen! Siihen asti joudun suunnittelemaan häiden yleistä ilmettä ja yksityiskohtia. Yksi varsin tärkeä asia - nimenomaan näin suunnittelun varhaisvaiheessa - on kaasojen ja bestmanin lahjat. En millään malttanut jättää asiaa suunnittelun tasolle, vaan oli pakko tehdä tilaus jo nyt! Etsyn kautta löysin jos jonkinmoista ihanaa, esittelen tilaukset ja niihin johtaneet aivoitukset, kunhan lahjat saapuvat Suomeen.

Huomenna lähdemme nauttimaan olosta ja elosta saareen. Luvassa jälleen kerran myös pienimuotoista hääsuunnittelua, sillä eihän loma tuntuisi lomalta, jos siihen ei kuuluisi vähän unelmointia tulevasta.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Asiat etenevät!

Kuohuva hoiti eilen hommansa, ja saimme pitopalvelupäätöksen VIHDOIN tehtyä. Lähetinkin sormet syyhyten jo sähköpostia pitopalveluun jatkokehittelyä varten. Vielä en siis pitopalvelun nimeä paljasta, sillä odottelen tässä heidän vahvistustaan. Vaikka muutama kehitysehdotus menulle meillä onkin, on se oikeasti jo satavarma asia, että valitsemme tämän pitopalvelun. Tarjous ei suinkaan ole halvimmasta päästä, mutta toisaalta ei myöskään se kallein mahdollinen. Ruoka oli juuri sitä, mitä toivoimme: jotain perinteistä, mutta sopivalla twistillä. Lupaan tehdä kaikenkattavan pitopalvelupostauksen koko tästä prosessista heti, kun saamme vahvistusviestin pitopalvelulta!

Kuva

Tänään olen jälleen kerran saanut isäni kanssa kinaa aikaiseksi siitä, kuinka häitämme tulisi järjestää. Isä oli erittäin pettynyt, kun kuuli, että häihimme tulee se kamala istumajärjestys. Minultahan meinasi hermot pettää kokonaan ja olin lähellä aloittaa vuosisadan meuhkaamisen. Tyydyin vain perustelemaan lyhyin ja ytimekkäin lausein valintaamme, ja lopuksi sanoin sen tärkeimmän: "Meidän häämme, meidän valintamme - ei ole pakko osallistua." Isä taisi vuorostaan pahoittaa mielensä tästä. Perhesuhteet, mikä ihana tekosyy.

Tämä päivä on ollut yhtä vilskettä ja vilinää, joten en ole lainkaan jaksanut ajatella suuria kokonaisuuksia. Sen sijaan mieleni on askaroinut servettirenkaiden parissa. Meillehän tulee harmaat, kankaiset lautasliinat, jotka jo itseasiassa pötköttelevät kaapissa. Olen miettinyt kovasti, kuinka saisin nämä mahdollisimman kauniisti aseteltua. Ja nyt harmittelen, miksi ihmeessä minun piti lähteä murehtimaan tällaista asiaa näin ajoissa. Voin nimittäin sanoa, että hakutuloksia servettirenkaille, napkin ringeille ynnä muille vastaaville tulee aivan mielettömästi. Ja jos hakutuloksia itsessään on paljon, on niiden joukossa myös vähintään yhtä monta kaunista ideaa...

Kuva
Tämä ylläoleva kuva on varmasti useimmille tuttu. Sehän on Lauran häistä, ja ensin ajattelin toteuttaa lautasliinojen taittelun näin itsekin. Sitten kuitenkin tajusin, ettei meidän A5-kokoinen häälehtemme ehkä mahdollista moista.

Kuva
Jotkut tällaiset ikuisuuksia säilyvät vaihtoehdot olisivat myös ihania, mutta ongelmaksi muodostuu ennen kaikkea budjetti. Lautasliinoille olisi oikeastaan pakko keksiä sopivat renkaat ihan omin käsin askarreltavaksi.

Kuva
Tällaiset pitsiset olisivat aivan ihanat ja sopisivat teemaan mitä parhaimmalla tavalla. Tällaisten ostaminen taitaisi vain tulla melko kalliiksi ja näpertely... Noh, sanotaanko, että tässä on ehkä muutamia muitakin asioita, jotka pitää itse väkertää. Tämä kuva kuitenkin inspiri minua katselemaan muita pitsisiä vaihtoehtoja.


Kuva

Sitten löysin tieni tänne. Päätin saman tien, että hylkään alkuperäisen ajatukseni siitä, että toteuttaisin servettirenkaat myös pikkuisista pom-pomeista. Ihana idea, mutta ei vedä vertoja näin kauniille ja helposti tehtäville pitsiversioille. Ihan mielettömät! Mikäli tämä idea ei onnistu, otan varalle vielä suunnitelman, joka näyttää hyvin paljon tältä, mutta meidän omalla monogrammillamme ja kapealla pitsinauhalla varustettuna:

Kuva

Kyllä hääsuunnittelu on taas kerran niiiiiiiiin ihanaa! Olen valtavan innoissani. Mikäli teiltä vielä puuttuu ideat servettien esillelaittoon, katsastelkaas esimerkiksi näitä, näitä ja näitä.