perjantai 28. helmikuuta 2014

Eat, drink and smoke cigars!

Kuva

Keskiviikkoinen risteily ja alkoholilasti Volvon kyydissä saivat minut aivan pyörryksiin. Pyörryksiin siksi, että selailin Internetissä jälleen kerran ihastuksissani erilaisia hääjuhlan drinkkibaareja. Selaillessani löysinkin jotain, jonka olin ehtinyt jo unohtaa omista suunnitelmistani: sikari- ja viskibaarin.

Kun alun perin ihastelin sikari- ja viskibaareja, tyrmäsin ne liian kalliina vaihtoehtoina. Tällöin budjettimme oli vielä hyvinkin joustamaton. Toki ihailin erilaisia baarivaihtoehtoja myös hyvin pitkään tämän täystyrmäyksen jälkeenkin, mutta en enää kuvitellutkaan, että meidän hääjuhlaamme voisi sellainen tulla. Sitten silmiini osui tämä alla oleva kuva.

Kuva

Sieluni myytiin sadasosasekunnissa. Keksin välittömästi käyttötarkoituksen sille mystiselle, maalatulle matkalaukulle, jonka kohtaloa vielä viime viikolla pohdin. Haluan ehdottomasti rakentaa laukkuun viskibaarin ja sen ympärille sikaritarjoilun. Tällaista hurahdusta ei ole vaikea myydä sulhasellekaan!

En liene ainoa morsian, joka haluaa viihdyttää juhlakansaa tällaisella elitistisellä paheella. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni muu ensi kesän hääpareista on suunnitellut viski- ja/tai sikaribaaria osaksi omaa juhlaansa! Toki minua kiinnostaa myös ne eriävät mielipiteet näistä erilaisista baareista ja buffeteista, joita yltäkylläinen häämaailma on pullollaan.

torstai 27. helmikuuta 2014

Ensimmäiset alkoholijuomat hankittu!

Tuntuu uskomattomalta, että nyt on jo torstai. Nämä jäljellä olevat viikot kuluvat niin nopeasti, että oma ajantajukin häiriintyy. Tiistai hujahti ohi epämääräisessä hässäkässä ja eilisen päivän vietimme ihanalla miniristeilyllä Tallinnassa. Sen verran tuo matkaaminen kaksveen kanssa rasitti sekä äitiä että tytärtä, että vietimme loppuillan sohvalla köllötellen ja kahvikutsuja leikkien.


On uskomatonta, kuinka helppoa alkoholijuomien noutaminen laivalta on. Olimme tehneet ennakkotilauksen juomistamme, joten alkumatkalla nautimme ensin runsaasta aamiaisesta. Neljätoista euroa Eckerö Linen tarjoamasta hyvin perinteisestä noutopöydästä tuntui melko suurelta summalta, mutta mieluummin söimme vatsamme täyteen kyseisellä summalla kuin maksoimme liki saman summan valmiista leivistä ja kahveista. Kaksvee sai onneksi syödä ilmaiseksi, joten se hieman tasoitti kokonaiskustannuksia.

Tallinnan suuntaan matka sujui siis varsin rauhallisissa merkeissä: kaksveen leikkiessä ja meidän aikuisten suunnitellessa hääjuhlan juomatarjoilua. Tilaamamme juomat kävimme maksamassa liki heti Tallinnan satamaan saavuttuamme ja pienten ylimääräisten ostosten jälkeen suuntasimme jälleen lasten leikkinurkkausta.  Täytyy sanoa, että kuuden tunnin risteily sujui erittäin mukavasti, kun matkaseurana oli lähes ainoastaan eläkeläisiä ja lapsiperheitä.

Matkan tarkoituksena oli siis noutaa mietoja alkoholijuomia hääjuhlamme, sillä tarjousmatkan hinta oli vain viisi euroa minulta, kaksveeltä ja autolta. Näin ollen kokonaiskuorma hieman keveni, kun kymmenien litrojen boolitarvikkeet, kuohuviinit ja kahvin avecit jäivät vielä odottamaan noutajaansa. Mietojen lisäksi ostimme ruokailun aikana tarjottavat viinit, jotka olimme etukäteen Suomessa maistelleet ja sopiviksi vaihtoehdoiksi todenneet.

Lopullinen juomamäärä hääjuhlaamme varten näytti siis tältä:
A. Le Coq -olut 5,2 % - 6 laatikkoa
Sandels-olut 4,7 % - 4 laatikkoa
Koff Long Drink Lime 5,5 % - 2 laatikkoa
Golden Cap Strawberry & Lime 4,7 % - 1 laatikko
Fizz Dry Apple 4,7 % - 1 laatikko
Torres Sangre De Toro -punaviini 75 cl - 24 pulloa
Torres Viña Sol -valkoviini 75 cl - 24 pulloa

Lonkeroa ja siideriä ostimme tarkoituksella näin vähän, sillä meille tulee runsaasti noin viisiprosenttista boolia, joka varmasti kelpaa valtaosalle vieraista. Lisäksi suunnitelmissa olisi hankkia vielä muutamia pullotavarana myytäviä juomasekoituksia. Niin paljon olemme tehneet laskelmia juomien mahdollisesta menekistä, että emme usko juomien kovin aikaisin loppuvan.


Näille tölkkijuomille ja ruokaviineille tuli yhteensä hintaa 483 euroa, mikä ei ole ollenkaan hullumpi summa. Vajaan kahden viikon kuluttua selviää juomatarjoilumme kokonaiskustannukset, kun teemme pidemmän risteilyn ja metsästämme loput juomat Tallinnasta. Silloin meidän (erittäin puhtaan) Volvomme kuormitus jää toivottavasti hieman eilistä kevyemmäksi, kun matkaseuralaisen ostokset eivät ole liki yhtä suuret kuin omamme. Lähiviikkoina on luvassa siis ostoskokemuksia myös etelänaapurista!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Inspiroivaa alkuviikkoa!

Viikonloppu sujui hiljakseen tappavan väsymyksen, työtehtävien sekä vähäisen askartelun merkeissä. Päivisin bloggailulle ei ollut aikaa, iltaisin taas energiatasot olivat aivan nollissa. Kävin kaikkina kolmena iltana nukkumaan puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä. Unta riitti aina aamuun asti, joten tällä hetkellä meidän perheessämme taidetaan potea orastavaa flunssaa.

Kuva

Työn alla ovat tällä hetkellä pöytänumerot, muutamat kehykset ja edelleen ne kutsut. Tavoitteena olisi saada ne iteljoonien matkaan tällä viikolla. Tälle viikolle on kuitenkin runsaasti kaikenlaista puuhaa. Yksi merkittävimmistä jutuista on miniristeily Tallinnan suuntaan. Auto laivaan, kuusi tuntia kaksveen ja isäni kanssa leppoisaa yhdessäoloa ja sitten laivasta poistuttaessa ennakkotilauksen tuotteet Volvon kyytiin. Matkan hinnaksi tuli autoineen kaikkineen kymmenen euroa, joten päätimme helpottaa suurta taakkaa ja noutaa juomat kahdessa osassa. Nyt tuomme siis miedot juomat sekä viinit, mutta boolitarvikkeet ja kahvitarjoilun avecit jätämme odottamaan seuraavaa reissua, jolloin tarkoituksenamme on ajaa auto ulos laivasta myös Tallinnan puolella.

Kun hääsuunnitelmat ovat edenneet jo tähän pisteeseen, että jäljellä on enää 68 vuorokautta, olen yhä enemmän alkanut miettimään hääjuhlan yksityiskohtia. Ajattelinkin selventää hieman omia ajatuksiani ja laittaa muutamia kuvia, joista olen yrittänyt hakea jonkinlaista inspiraatiota yksityiskohtiin.

Kuva

Kuva

Kuva
Kuva
Kuva
Ajattelin lisätä tähän vain muutamia näistä tämän hetken innostavimmista kuvista, jotta ette aivan pitkästyisi. Saatatte huomata, että tällä hetkellä mielessä ovat erityisesti nuo erilaiset kehykset lukuisine mahdollisine käyttötapoineen. Toivottavasti pääsen jo tällä viikolla esittelemään meidän hääjuhlamme lukuisia kehyksiä.

Nuo kukka-asiat ovat myös pinnalla. Olen tehnyt muutamia haastavia päätöksiä kukkien suhteen, joten nyt toivon, että kaikki sujuu mallikkaasti suunnitelmien mukaan. Näistäkin kuulette toivottavasti pian!

Millaiselta teidän viikkonne näyttävät? Monien blogeista olen lukenut flunssasta ja kevätväsymyksestä. Onko sellaista liikenteessä teillä? Vai ovatko hääsuunnitelmat hurjassa nousukiidossa?

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pöytäkoristeita ja mystinen matkalaukku

Tällä hetkellä minulla on aika monta keskeneräistä projektia, joista olen tainnut mainita kerran jos toisenkin. Kirjoitusinnostus ei ole nyt korkeimmalla mahdollisella tasolla, mutta siitä huolimatta päätin esitellä pari näistä projekteistani. Huomenna on mahdollisesti luvassa lisää näitä kuvia, sillä muutama tuotos olisi tarkoitus saada valmiiksi tässä viikonlopun aikana.


Tässä ylläolevassa kuvassa on pientä esimakua siitä, millaisilta meidän pöytäasetelmamme tulevat näyttämään. Lopullista suunnitelmaa emme näistä sommitteluista ole vielä tehneet, mutta jokainen pöytä somistetaan noiden maalattujen purkkien ja pullojen, pitsikoristeistenn kynttiläpurkkien sekä kirjojen avulla. Ostin kymmeniä metrejä erilaisia pitsinauhoja, joita olen nyt liimaillut pikaliimalla kiinni lasipurkkeihin. Pikaliimalla tulee kyllä siistiä jälkeä pienellä vaivalla. Tätä vaihtoehtoa suosittelen siis muillekin, jotka lasipurkkien parissa aikovat ahertaa.

Nämä kaksi alinta kuvaa on otettu matkalaukusta, jonka itse maalasin valkoiseksi. Tuo matkalaukku - tai salkku - on löytö isän autotallin uumenista. Se oli alkuperäiseltä väritykseltään karmaiseva punaruskea, joten päätin, että jotain sille olisi tehtävä. Nahkamaalit ovat melko hintavia, joten ajattelin kokeilla akryylimaalin toimivuutta tällaisessa projektissa. Pienestä jännityksestä huolimatta laukun maalaaminen onnistui kuitenkin oikein hyvin! Pinta on rosoinen ja siinä näkyy siveltimen jälki. Mielestäni juuri se tekee laukusta kauniin ja eläväisen, joten tällä hetkellä minulla ei ole aikomustakaan muokata maalipintaa tasaisemmaksi.


Otin maalausprojektin etenemisestä kuvia, mutta valitettavasti kuvat ovat muistikortilla, joka on mystisesti kadonnut. Minulla on jokin hämärä muistikuva hetkestä, jolloin poistin muistikortin kamerasta ja laitoin sen "varmaan talteen". Mikäli tämä pomminvarma piilopaikka joskus muistuu mieleeni, voin laittaa blogiin vertailukelpoiset kuvat laukun alkuperäisestä ja nykyisestä ulkomuodosta. Tällä hetkellä laukku on pullollaan kaksveen nukkearmeijan vaatteita, mutta toukokuussa minun olisi tarkoitus lainata tätä hääsomisteeksi. Varsinaista käyttötarkoitusta en ole vielä keksinyt, mutta eiköhän sekin selviä tässä matkan varrella. Purkkiarmeija sen sijaan majailee isäni varastoissa, joista myös alkaa vähitellen loppua tila kesken. Onneksi isä on ymmärtäväinen ja suostuu jakamaan kellarinsa, autotallinsa sekä kaksi varastoaan tyttärensä arvotavaroiden kanssa.

Näiden kuvien myötä toivottelen oikein hyvää viikonloppua kaikille blogini lukijoille!

torstai 20. helmikuuta 2014

Arvontavinkki!

Enpä olisi uskonut, että tästä viikosta tulee näin kiireinen. Pitkästä aikaa blogimaailma on jäänyt priorisointilistallani toiseksi. Pahoittelen tätä asiaa kovasti. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus tehdä parannus ja esitellä niitä pieniä projekteja, joiden parissa olen kuluttanut aikaa viime viikkoina. Voin paljastaa, että tulette näkemään vilauksen ainakin tulevista kattauskuvioistamme sekä yhdestä matkalaukusta.

Kilpailutyö numero 4.

Tänään tahdon kuitenkin esitellä teille Ninan järjestämän kilpailun, johon tammikuun ajan sai osallistua lähettämällä suunnitelmansa uniikista hiuskorusta. Nyt Nina on käynyt kaikki kilpailutyöt läpi ja valinnut niistä viisi parasta äänestykseen. Voittajatyö toteutetaan siis Ninkan pajalla, mutta myös äänestäjille on luvassa mukava palkinto. Äänestäjien kesken nimittäin arvotaan Ninkan viidenkymmenen euron lahjakortti!

Tätä äänestystä ei kannata jättää väliin!

tiistai 18. helmikuuta 2014

Juoksevia asioita

Kuva

Eilen tapahtui niin paljon, etten ehtinyt koneelle lainkaan. Päivää kulutettiin ensin tehokkaasti töissä, sitten poliisilaitoksen lupapalveluissa jonottelemalla. Oli muuten harvinaisen mielenkiintoinen ja onnistunut reissu kaksveen kanssa tuo poliisilaitoksella pyörähtäminen. Pistin eurot kehiin täydellisen hermoromahduksen ja kaksveen itkupotkuraivareiden puolesta. Kävi kuitenkin niin, että neiti osasi jälleen yllättää ja ottaa yleisön haltuun. Suru meinasi vallata pienen mielen ainoastaan siinä vaiheessa, kun kaksvee tajusi, ettei passia saa heti mukaan, vaan sitä joutuu odottamaan. Hui.

Illalla meillä olikin tiedossa mahtava tapaaminen. Pääsimme nimittäin jutustelemaan kasvotusten häidemme valokuvaajan Denis Heimosen kanssa. Tapaaminen sujui rattoisasti, ja heti alkuun saimme huomata, että Denis todella tietää mitä tekee. Saimme sovittua aikatauluista, alustavista kuvaussuunnitelmista sekä muutamista käytännön järjestelyistä. Pieni jännitys alkoi kyllä tapaamisen myötä hiipimään tajuntaan! Meidän hääjuhlaamme on enää alle 75 päivää - eli vain reilut kymmenen viikkoa!

Kuva

Tällä viikolla minun on tarkoitus tuunailla muutamia juhlatilaan sijoitettavia kehyksiä, esitellä teille yksi matkalaukkuprojekti, tarkastella hieman kattausta ja saada vihdoin ne kutsukortit valmiiksi. Tämä viikko tulee vietettyä hyvin tiiviisti töiden äärellä, mutta parhaani mukaan yritän jakaa aikaansaannoksiani teidän kanssanne. Onneksi olen saanut sentään jotain aikaiseksi heti alkuviikosta, sillä nyt on lyöty lukkoon myös maistelutilaisuuden päivämäärä pitopalvelun kanssa.

Juttelin muuten pari päivää sitten isäni kanssa meidän hääbudjetistamme. Isäni laskeskeli, että häämme tulevat kustantamaan noin kuusituhatta euroa. Katsoin häntä hetken aikaa hämmentyneen hiljaisuuden vallitessa ennen kuin sain sanottua, että hääbudjettimme näyttäisi tällä hetkellä olevan yli kaksinkertainen tuohon summaan nähden. Sitten olikin isän vuoro olla epäuskoisen hiljaisuuden vallassa. Mielenkiinnolla siis odotan sitä hetkeä, jolloin pääsen näyttämään sekä isälle että kaikille muillekin lopullisen budjettilaskelmamme. Mahtaa siinä itseäkin lopulta hirvittää.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Love Me Do



Eilen koitti vihdoin paljon odotettu Love Me Do -tapahtuma! Täytyy myöntää, että ennakkodotukseni tapahtumaa kohtaan olivat ehkä lopullista toteutusta suuremmat. Kattilahalli oli loppujen lopuksi melko pieni tila siihen nähden, että tapahtuma alkoi melkein heti puolenpäivän aikaan ja kesti kymmeneen asti illalla. Positiivista oli se, että paikalla ei ollut kymmeniä eri juhlatilojen esittelijöitä tai tusinaa pitopalveluyrittäjiä. Palveluntarjoajia oli siis kivasti eri aloilta, mutta harmillista oli kyllä se, että näytteilleasettajien pisteet oli melko nopeasti kierretty läpi. Minun onnekseni paikalla olivat jälleen Ninkan Nina, Tuhkimotarinan Heidi, Häät-lehden mahtava edustus sekä hääjuhlamme videoiva Timo. Heidän kanssaan hurahti tovi jos toinenkin.

Love Me Do -tapahtuma antoi meidän hääsuunnitelmillemme yhtä vähän kuin odotinkin. Seura oli mahtavaa ja keskustelut innostavia, mutta mitään konkreettista ei jäänyt käteen. Kamera tosin täyttyi valokuvista, ja laukkuun eksyivät mielettömän kauniit korvakorut Ninkalta. Kaiken lisäksi sain runsaasti tukea tässä pukupaniikissani, joten tällä hetkellä uskallan aika rennolla asenteella lähteä sovittelemaan aivan uusia pukuja. Minnan kokoelmasta bongasinkin yhden oikein kauniin yksilön!


Ja koska olen tällainen pitsihirmu, kiinnittyi huomioni heti myös HazyLacen kauniisiin asusteisiin. Ne olivat Ninkan tuotteiden kanssa ehdottomia suosikkejani paikalta löytyvistä asusteista. Kuvassa vasemmalla on näkymää HazyLacen pisteeltä ja oikeanpuoleinen hiuskoriste on puolestaan Ninkalta. Olisin voinut kahmia kummaltakin pisteeltä tuotteita mukaani ihan mielin määrin! Onneksi tällä kertaa kuitenkin maltoin pitää pankkikortin kiltisti lompakossa.

Kattilahallissa oli nähtävillä myös ihailtavan runsas valikoima erilaisia herkkuja. Oli makeisia karkkibuffettiin, kuppikakkuja sekä kakkuja - ja tietenkin niitä maistiaisia! Jopa tällainen vähähiilihydraattisen ja ehdottomasti vehnättömän ruokavalion kannattaja suostui tapahtuman kunniaksi maistelemaan herkkuja. Kakut olivat mielestäni oikein hyviä, vaikka meidän hääjuhlaamme en perinteistä sokerikakkua tahdokaan. Sen sijaan kuppikakut olivat pettymys. Maistoin muutamaa vaihtoehtoa, joissa sekottui epämääräinen vehnäjauhon ja ruokasoodan maku sekä rasvainen suutuntuma. Omia suosikkejani ovat siis edelleen Kanniston Leipomon cupcake-leivokset, joita olen satunnaisesti miettinyt myös osaksi meidän hääjuhlamme kahvitarjoilua.


Näytteilleasettajien pisteiltä sai oikein kivoja koristeluideoita, ja veikkaan ensi vuoden morsianten saaneen tapahtumasta paljonkin irti! Itse tyydyin nappailemaan kuvia kaikesta kauniista ja inspiroivasta, vaikka ratkaisut omien hääsomistusten osalta onkin jo tehty. Esillä oli kauniita kutsukortteja, uniikkeja lahjaideoita sekä äänestys kauneimmasta kattauksesta.






Minun iltani Love Me Do -tapahtumassa päättyi Wedding Blog Awards 2014 -finaaliin, jossa sain kunnian itsekin olla mukana. Edelleen olen valtavan kiitollinen kaikille teille, jotka annoitte äänenne Vaimomatskua-blogille tuossa mahtavassa kilpailussa! Kaupallisen sarjan voiton nappasi Tanja BLACK.bling.WHITE.-blogin takaa ja yksityisten sarjan voitti Iina blogillaan But I'm a BRIDE Not a Sandwich. Hurjasti onnea voittajille!

Tämän jälkeen nälkäinen morsian päätti vaatia kunnollista ruokaa, sillä mielestäni Love Me Do -tapahtuman ruokatarjoilut eivät yltäneet ihan tapahtuman vaatimalle tasolle. Tapahtumassa olisi ehkä viihtynyt kauemminkin, mikäli alkoholi olisi maistunut, mutta saavuin paikalle autolla, joten drinkit jäivät tällä kertaa minulta väliin. Se kahden euron hintaan myyty alkoholiton booli oli kyllä oikein hyvää!

Millaiset tunnelmat teille muille jäi käteen tästä aivan uudenlaisesta tapahtumasta? Itse odotin hieman toisenlaista tapahtumaa, mutta viihdyin kyllä oikein hyvin ne muutamat tunnit, jotka paikalla olimme.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Hyvää ystävänpäivää!

Alakouluvuosien jälkeen ystävänpäivä ei ole kuulunut vuosittaiseen juhlarepertuaariimme. Liki kaksikymmentä vuotta sitten ystävänpäiväkorttien askartelu ja pienten hempeiden lahjojen ostaminen noin kymmenelle parhaimmalle ystävälle Tiimarin parin markan valikoimista olivat itsestäänselvyyksiä. Sittemmin tapa jäi pois, eikä ystävänpäiväkorttejakaan enää lähetelty, saati vastaanotettu. Yläkoulussa meillä oli ystävänpäivän tienoilla julkinen halipäivä, jolloin keräiltiin halauksia ja siten myös nimiä kaulassa roikkuviin kartonkisydämiin. Taisinpa lahjoa silloisia poikaystäviä myös ällöttävillä suklaasydämillä.

En ole vuosiin juhlinut ystävänpäivää, emmekä ole miehen kanssa muistaneet toisiamme kertaakaan ystävänpäivänä näiden yhteisten vuosiemme aikana. Tuskin tämäkään vuosi poikkeusta tekee. Siitä huolimatta haluan jakaa teidän kanssanne kaksi ihanaa kosintaa, jotka löysin brittiläisen Mirror-lehden sivuilta. Nämä sopivat kaikessa koskettavuudessaan ihan loistavasti ystävänpäivän teemaan.






Itse taidan pohjimmiltani olla niin hömppäromantikko, että nämä upposivat minuun täysin. Taidan sittenkin tehdä sääntöön poikkeuksen ja keksin miehelle jonkin pienen yllätyksen vielä tälle päivälle. Mielelläni kuulisin myös teidän ystävänpäivistänne! Juhlitteko tätä päivää lainkaan vai onko teillä jopa vuosittain toistuvia perinteitä?

torstai 13. helmikuuta 2014

Kirjainnostusta

Enää kaksi yötä Love Me Do -tapahtumaan! Täytyy myöntää, että itselläni on aika kovat odotukset kyseisen tapahtuman suhteen. Luvassa on runsaasti ohjelmaa ja erilaisia näytteilleasettajia - sekä tietysti Wedding Blog Awards -äänestyksen palkintojenjako! Allekirjoittanut saapuu paikalle kahden kaasonsa ja kameransa kanssa, joten tulkaa ihmeessä nykimään hihasta, jos minut joukosta bongaatte.

Kuva

Olen viime päivinä miettinyt kovasti häidemme koristelua, asetelmia sekä yleisilmettä. Ei riitä, että olen tehnyt itse koristeita ja hankkinut tarvikkeita. Kaikki ne tulisi myös asetella siten, että tuloksena olisi eheä kokonaisuus. Viimeistään ensi viikolla täytynee hahmotella vieraskirja- ja lahjapöytien visuaalista ilmettä. Onneksi meillä on kotona samankokoinen, pikkuruinen ruokapöytä kuin juhlapaikan pöydät. Se helpottaa kummasti asetelmien ja koristusten suunnittelua.

Olenkin nyt pyrkinyt etsimään inspiraatiota pöytäkoristeiden asetteluun sekä vieraiden pöydissä että lahjapöydissä ynnä muissa. Olen viime aikoina kovasti ihastunut kirjojen käyttämiseen osana koristelua. Kirjojen avulla saa luotua ihanaa vanhanaikaista ja maalaisromanttista tunnelmaa, mutta ne mahdollistavat myös korkeuserojen luomisen esimerkiksi pöytäasetelmiin. Onneksi vanhoja, häidemme teemaväreihin sopivia kirjoja löytyy kasoittain isäni kellarista ja varastosta. Minusta tuntuu vahvasti siltä, etten voi päästää tällaista mahdollisuutta käsistäni.

Kuva
Kuva
Tämän viikon tavoitteisiini ovat kuuluneet lähinnä ideoiden etsiminen sekä muutamien tilausten tekeminen. Suurin tavoitteeni on ollut hääpukupaniikista selviäminen, mutta toistaiseksi siihen ei ole vielä tullut helpotusta. Onneksi ajatusten siirtäminen muiden projektien pariin hieman helpottaa sitä tuskaa. Mitään konkreettista en ole tällä viikolla kuitenkaan saanut aikaiseksi, mutta se ei ollut tarkoituskaan tällä viikolla.

Sunnuntai on viikon ainoa päivä, jonka olen pyhittänyt konkreettiselle tekemiselle. Silloin minun olisi tarkoitus viimeistellä pöytäkoristeluissa tarvittavat pullot ja purkit sekä saada kutsut lähetysvalmiiksi. Viimeistään ensi viikolla on siis luvassa näyttöä siitä, että jotain on oikeasti tehtykin.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kevät kolkuttelee jo...


Tänään on tasan kahdeksankymmentä päivää jäljellä siihen, että meidän pieni perheemme saa yhteisen sukunimen. Kahdeksankymmentä - sehän on kamalan vähän. Arvatkaa mikä siitä tekee kaikista kamalinta? Vielä viikko sitten ylistin kaunista, tyllihelmaista merenneitopukuani, jonka kanssa tunsin itseni prinsessaksi. Sovittaessani pukua viikonloppuna tunne oli yhä samanlainen, mutta ajatukset alkoivat silti harhailla aivan toisenlaisiin pukuihin.

1, 2, 3

Kevät taitaa hiipiä jo vahvasti ajatuksiini, sillä kaikki ihailemani puvut ovat kevyitä, ilmavia ja tyyliltään raikkaita. Yhtäkkiä en kaipaakaan kokopitsistä pukua tai tyllihelmaa. Tahdon ilmavuutta, keveyttä, kevättuulessa hulmuavaa helmaa. Apua! Ei tässä näin pitänyt käydä. Olen tällä hetkellä aivan vakuuttunut siitä, että minun unelmapukuni ei olekaan se oikea. Se on yhä edelleen valtavan kaunis ja upea, mutta yhtäkkiä se ei enää vakuutakaan minua. Mitä ihmettä tässä nyt tekisi? Olen viettänyt jo useamman unettoman yön tämän asian takia, joten pikku hiljaa olisi suotavaa keksiä ratkaisu.

Onko teillä muilla ollut pukupaniikkia viime aikoina?

maanantai 10. helmikuuta 2014

Inspiroiva kortti-idea!

Törmäsin ihanalla Bespoke Bride -sivulla aivan mahtavaan kortti-ideaan, joka minun oli aivan pakko saada jakaa teidän kanssanne. Tätä voi hyödyntää niin Save the Date -korteissa kuin virallisissa kutsuissakin. Ja miksei tätä voisi hyödyntää häiden ulkopuolellakin, esimerkiksi syntymäpäiväkorteissa! Seuraavat kuvat on otettu Bespoke Bride -sivun ohjeistuksesta.





Tarvikkeet ovat yksinkertaiset, ja koko kortti niin helppo toteuttaa, että yllätyin itse aivan täysin. Korttipohjan lisäksi tarvitaan vain tiskiainetta, akryylimaalia, kaksipuolista teippiä sekä pensseli. Tähän on helppo hyödyntää omaa korttipohjaa tai sitten vaihtoehtoisesti tulostaa samaiselta sivustolta valmiin pohjan omia mieltymyksiä vastaavassa värissä.


Ja sitten vain raaputtamaan!

Mitä mieltä olisitte tällaisesta kutsukortista?

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Karkit tiskiin!

Viime päivinä ajatukset ovat pitkästä aikaa suuntautuneet muihin asioihin kuin tuleviin häihin. Toki nekin ovat mielessä käyneet ajoittain, mutta tekemistä on ollut niin paljon, että kaikki keskeneräiset projektit ovat yhä edelleen samassa pisteessä. Ensi viikolla olisi tarkoitus saattaa useampikin projekti päätökseen - kutsukortit mukaan lukien.

Kuva

Eilen illalla alkoi pitkästä aikaa myös sokerihammasta kolottaa. Sen sijaan että olisin kipaissut paikallisten irtokarkkilaarien luokse, päädyin tietokoneen ääreen pohtimaan karkkibuffettia. hain sekä inspiraatiota että informaatiota. Näyttävän ja teemaan sopivan karkkibuffetin kokoaminen ei nimittäin ole aivan niin yksinkertaista kuin voisi olettaa.

Selailin siis lukuisia englannin- ja suomenkielisiä sivustoja, joissa käsiteltiin karkkibuffetin kasaamista. Yksiselitteisiä ohjeita ei tietenkään löydy mistään, mutta useita sivuja lukemalla sai selville aika hyviä linjauksia onnistuneen karkkibuffetin luomiseen. Jokainen tietysti itse kasaa buffetin toiveidensa ja ajatustensa mukaan, mutta ajattelin, että tätä keräämääni tietoutta olisi hyvä jakaa muillekin morsiamille.

Karkkibuffetin kokoaminen lähtee tietysti liikkeelle karkeista - tai vaihtoehtoisesti niiden esillepanoon tarvittavista astioista. Karkkien määrästä on niin vaihtelevia ohjeistuksia, ettei niitä kannata tänne edes kirjoitella. Amerikkalaiseen tyyliin näyttäisi kuuluvan erittäin runsaat karkkibuffetit, joissa makeisten määrä ei omasta mielestäni ole lähelläkään kohtuutta. Meidän karkkibuffettiimme tulee 100-150 grammaa karkkia jokaista vierasta kohti, enkä usko sen olevan lainkaan liian vähän.

Kuva

Karkkien valinnassa kannattaa huomioida häiden teema, värimaailma ja tarjoiluastiat. Lisäksi kannattaa huomioida, että karkkibuffetista löytyy jokaiselle jotain. Meidän karkkibuffettiimme on päätetty valita monipuolisesti karkkeja: kirpeitä, kovia, pehmeitä, suuria ja pieniä. Makumaailma pyritään kasaamaan mahdollisimman laajaksi ihmisten erilaiset mieltymykset huomioiden. Tärkeintä ei suinkaan ole se, että buffet kokonaisuudessaan miellyttää kaikkia, vaan että se tarjoaisi jokaiselle vieraalle jotain maistuvaa.

Karkkibuffetin visuaalisesta ilmeestä löytyy paljon kirjoituksia. Visuaalisesti kiinnostava karkkibuffet sisältää noin 8-10 erilaista karkkilaatua, joiden koko ja väri vaihtelee. Osa haluaa riemunkirjavan karkkibuffetin, mutta monilla hääpareilla karkkibuffet noudattelee tyylillisesti hääjuhlan teemavärejä - näin meilläkin. Tasapainoisen vaikutelman luomiseksi karkkien värit olisi syytä pitää noin kolmessa, joidenkin suositusten mukaan maksimissaan neljässä. Meillä nämä värit ovat valkoinen, vihreä ja harmaa. Syvyyttä buffettiin saa, kun valitsee buffettiin sävyltään hieman toisistaan poikkeavia karkkeja.

Meidän karkkibuffettimme sisältö alkaa vähitellen olla selvillä. Makumaailmaan kuuluu muun muassa salmiakkia, lakritsia, omenaa, toffeeta, piparminttua ja suklaata. Koostumukset vaihtelevat kovista imeskelykarkeista pehmeisiin vaahtokarkkeihin. Minun suosikkejani karkkibuffetissa ovat kirpeät omenaremmit sekä kirpeät salmiakkimakeiset, sulhanen pitää näiden kahden lisäksi eniten liitulakuista. Meidän buffetistamme löytyy siis sekä mietoja että happamia karkkeja. Lasten suosikiksi nousevat varmasti raidalliset tikkarit.

Kuva

Mielelläni kuulisin teidän ajatuksianne karkkibuffeteista. Onko karkkibuffet häissä jo vakiotavaraa? Millaisia karkkeja itse valitsette karkkibuffettiin ja millaisia karkkeja puolestaan haluatte ehdottomasti jättää pois? Mielenkiintoista olisi myös kuulla karkkibuffettiin uppoavia rahasummia. Meidän karkkibuffettimme ei nimittäin tule pysymään suunnitellussa budjetissa. Sekä astiat että herkut itsessään ovat verottaneet budjettia melko paljon enemmän kuin olimme alun perin suunnitelleet.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Vinkkejä videokuvausta varten

Eilen kirjoittelin syitä siihen, miksi valitsimme häihimme videokuvaajan. Eilisessä tekstissä oli yleisiä mietteitä siitä, miksi koemme videokuvauksen tärkeäksi osaksi hääpäivää. Mikäli haluaa tietää tarkempia syitä siihen, että valitsimme juuri VideoTimon, voi kurkistaa vanhempiin julkaisuihin.
Eilisen kirjoituksen jälkeen on hyvä jatkaa samalla teemalla. Tiedän, että moni blogini lukijoista miettii videokuvaajan varaamista, mutta empii kuitenkin. Syitä on yhtä monia kuin on empiviä lukijoitakin. Itseäni mietitytti videokuvausta varatessani kovasti se, kuinka paljon meiltä kuluu aikaa videokuvauksen valmisteluihin. Tämä aiheutti pientä empimistä ja epäröintiä, vaikka kuvausta kovasti halusinkin. Ajattelin valmisteluiden olevan ongelma siksi, että hääpäivän aamu on jo ilman videokuvaustakin varsin kiireinen.

Näistä varhaisista epäröinneistäni sainkin kimmokkeen tämänpäiväiseen kirjoitukseeni. Pyysin VideoTimon takana vaikuttavaa Timo Stjernbergiä osallistumaan tämän tekstin kasaamiseen muutamien konkreettisten vinkkien avulla. Uskon, että näistä seuraavista vinkeistä voi olla apua kaltaisilleni stressiherkille morsiamille – ja myös niille hääpareille, jotka yhä miettivät videokuvauksen varaamista.

Totuushan on se, että videokuvauksen toteuttaminen on hääparin näkökulmasta äärimmäisen helppoa. Kuvauksen varaamisen jälkeen isoin työ on melkein tehty. Varsinaista suunnittelupalaveria ei ennen videokuvausta tarvita, mutta itse koen henkilökohtaisesti tärkeäksi sen, että tapaan kasvokkain kaikki hääpäivämme palveluntarjoajat ennen h-hetkeä. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni, sillä Timon näkemys ammattilaisena on se, että kuvaus onnistuu dokumentaarisen luonteensa vuoksi mainiosti myös ilman ennakkotapaamista.
Varsinainen hääpäivä ei vaadi hääparilta muita toimenpiteitä kuin riittävästä valaistuksesta huolehtimisen. Videokamerassa kun ei ole salamaa, täytyy hyödyntää luonnonvaloa sekä juhlatilan omaa valaistusta. Riittävästä valaistuksesta huolehtimalla voidaan varmistaa, että hääpäivä saadaan onnistuneesti ikuistettua. Tämä onkin ainoa asia, johon hääpari joutuu kiinnittämään huomiota – mutta onneksi sen voi delegoida apujoukoille. Tosin valaistusta lienee syytä miettiä jo etukäteen juhlapaikalla vierailtaessa.

Onnistuneeseen videokuvaukseen liittyy muutamia, lähinnä kuvaajan itsensä kannalta tärkeitä seikkoja. Vihkimisessä vihkipapille (tai esimerkiksi virkamiehelle) kiinnitetään huomaamaton langaton mikrofoni mahdollisimman selkeän lopputuloksen varmistamiseksi. Tästä hääparin tietysti kannattaa informoida vihkijää etukäteen. Mikäli vihkitilaisuudessa on esimerkiksi musiikkiesitys, on videokuvaajan hyvä tietää tästä etukäteen, jotta hän osaa olla kameransa kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Itse hääjuhlassa kuvaajan tehtävänä on liikkua vieraiden joukossa ja ikuistaa tärkeän päivän tapahtumat. Tätä materiaalia tulee taltiointiin kaikista eniten, mutta luonnollisesti tästä myös jää paljon lopullisen videon ulkopuolelle. Vierasmäärä ratkaisee melko paljon videon sisältöä, sillä suuri vierasmäärä tarkoittaa sitä, että asioihin on varattava enemmän aikaa. Esimerkiksi onnittelujonon videointi on aivan eri asia silloin, kun vieraita on saapunut paikalle kuusikymmentä, sen sijaan, että paikalla olisi sataviisikymmentä hääparia innokkaasti onnittelevaa ystävää ja sukulaista. Yli sadan vieraan häissä onnittelujono useimmiten jää kuvaamatta, ja sen sijaan vieraat käydään läpi pöytäkunnittain. Ja koska videokuvaaja on valokuvaajan tavoin tekemässä dokumentaarista taltiointia, on hyvä muistaa, että ruokailu on ainoa hetki, jolloin näillä ammattilaisilla on mahdollisuus levätä. Olisi siis erittäin kohteliasta huomioida, että myös kuvaajilla on mahdollisuus ruokailuun.


Kuva

Kuten huomaatte, ei häävideointi vaadi itse hääparilta juuri mitään. Tärkein työkalu, jonka hääpari voi videokuvaajalle on antaa, on mahdollisimman tarkka kuvaus päivän ohjelmasta. Usein tilanne on sellainen, että hääparia varten on järjestetty yllätysohjelmaa. Hääparin kannattaakin pitää huolta siitä, että myös kaasot ja bestmanit huomaavat informoida kuvaajaa aikataulutuksista. Kun aikatauluista on selvitty ja kuvaus on purkissa, aloittaa kuvaaja editointityön, jonka lopputulosta onnellinen aviopari saa hetken odottaa. Ennen lopullisen tuotteen vastaanottamista Timo antaa parille mahdollisuuden yhteen esikatselukertaan, jonka perusteella voi vielä esittää toiveita videon lopullisesta sisällöstä. Lopullisen videon kesto vaihtelee kolmen vartin ja tunnin välillä.

Helppoa, eikö? Mukavaa näissä videoinneissa on myös se, että hääpäivän kuvaamisen lisäksi ammattilaisen kanssa voi toteuttaa esimerkiksi Save the Date -trailerin tai videomuotoisen kiitoskortin! Timo on kaiken lisäksi itse antanut varsin osuvat perustelut sille, miksi häävideointi olisi hyvä jättää ammattilaisen toteutettavaksi: ”Teidän juhlanne on ainutkertainen. Kenenkään juhlaväestä ei pitäisi joutua kokemaan juhlaa katsomalla sitä kameran näytön läpi, vaan iloita kanssanne. Jos luotatte tärkeän päivänne valokuvauksen ammattilaiselle, on vähintään yhtä perusteltua antaa tärkeän päivänne elokuva ammattilaisen käsiin.”

torstai 6. helmikuuta 2014

Videokuvaaja häihin?

Kuva

Lähes heti hääsuunnittelun alkumetreillä tajusin haluavani dokumentaarisen hääkuvauksen vihkimisestä todelliseen juhlahumuun saakka. Valokuvaus lienee niitä ensimmäisiä asioita, joita häähuumassa intoilevat morsiamet alkavat pohtia. Usein kuitenkin unohtuu, että häiden valokuvaaminen näyttää vain pintaraapaisun koko päivästä. Toki valokuvien avulla säilytetään ikuiset, helposti katsottavissa olevat ja kauniit muistot. Ne kuitenkin ikuistavat vain hiljaisia hetkiä, yksittäisiä hymyjä, hersyvää juhlatunnelmaa. Muistaako kukaan kymmenen vuoden päästä sitä lausahdusta, joka sai koko juhlaväen puhkeamaan raikuvaan nauruun?

Minä olen pienestä pitäen saanut katsella vanhempieni hääjuhlan videotaltiointia, mutta en hääsuunnittelun alkuvaiheessa huomannut lainkaan itse ajatella asiaa. Hyvin pian kuitenkin törmäsin Modern Bride –blogissa VideoTimon toteuttamaan häävideointiin. Ensin hämmästelin asiaa ja mietin, miksi kukaan tuhlaisi rahojaan siihen, että joku tuntematon tyyppi saapuu vieraiden joukkoon heilumaan jäätävän kokoisen kameransa kanssa. Tämä kohtaaminen herätti minut kuitenkin pohtimaan videotaltioinnin tärkeyttä. Ensin ajatukseni tietenkin eksyivät sukulaisiin, jotka voisivat ikuistaa vihkimisen ja puheet, tarvittaessa muutakin. Sitten kuitenkin muistin isän ja äidin häävideon: sumeaa, pimeää ja tärisevin käsin kuvattua tallennetta, jonka parasta antia olivat taustamelun tahdittamat äänet. Häävalssista näkyivät ainoastaan ne hetket, jolloin vanhempani siirtyivät ikkunan ohitse yhtenä mustana möykkynä.

Kuva

Aloin aivan yllättäen ymmärtää häävideoinnin merkityksen. Samaan aikaan aloin pehmittää sulhasta siihen ajatukseen, että laittaisimme liki saman summan hääjuhlan videointiin kuin valokuvaukseenkin. Vastaanotto oli kylmä ja yksimielinen: ei, älä hurahda. Viikkokausien työ päättyi lopulta luovutusvoittoon. Taistossa auttoivat lukuisten Internetin syövereihin tallennettujen häävideointien toistaminen, jatkuvat perustelut videoinnin tärkeydestä sekä lupaus siitä, että sulhanen saa itselleen uuden auton. Arvaatte varmasti, että noilla kahdella ensimmäisellä toimenpiteellä ei ollut kovin merkittävää vaikutusta.

Nykyään tuo kaksilahkeinenkin jo myöntää, että videokuvauksella on merkittävä osuus hääpäivän muistojen tallettamisessa. Minä itse olen varsinainen perinteitä vaaliva hirmulisko, joten minun osaltani tällaisen kauniin muiston vaatiminen (ja haaliminen) ei ole lainkaan yllätys. Olemme kuitenkin sulhasen kanssa samaa mieltä siitä, että videokuvaus mahdollistaa monia sellaisia asioita, joita valokuvan avulla ei voida tallentaa. Valokuva kaappaa vihkimisestä muutamia yksittäisiä kyyneleitä, hymyjä ja jännittyneitä ilmeitä. Koen, että videokuvaus antaa meille aivan toisenlaisen mahdollisuuden palata hääpäivän muistoihin. Videotaltioinnin ansiosta voimme yhä uudestaan muistella, kuinka kovasti kädet tärisivät sormusta pujottaessa, tai kuinka kovaa harpoimmekaan kirkon käytävällä.

Kuva

Ennen kaikkea minusta on tärkeää, että videokuvauksen avulla voi tallettaa ne kauneimmat muistot ja sanat, jotka tuosta päivästä jää käteen. Hääpäivä menee varmasti hujauksessa ohi, eikä kaikkea voi ikuisesti muistaa. Videokuvauksen ansiosta muistoihin voi palata aina uudelleen. Minua itseäni harmittaisi suuresti, jos hääjuhlamme puheet tai muunlaiset tärkeät puheenvuorot pyyhkiytyisivät mielestäni. On kyse kuitenkin meidän juhlastamme – siitä juhlasta, jonka tunnelmaan on hyvä palata myös niinä aikoina, kun pilviverho varjostaa onnea. Kun taltioinnin on tehnyt ammattilainen jonkun päihtyneen sukulaismiehen sijaan, on niihin muistoihin varmasti mukavampi palata kerta toisensa jälkeen. Ammattilainen huolehtii siitä, että kuvausjälki on laadukasta ja ääniraita selkeä. Lapsenlapset saavat näin ollen katsella ihan oikeaa kuvaa sen sijaan, että löisivät vetoa siitä, minkä ikkunan ohi hääpari seuraavaksi vilahtaa.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Päivän saarna

Otsikko saattaa tuntua hieman harhaanjohtavalta, sillä lupasin viimeisimmässä tilannepäivityksessäni muun muassa päivitteleväni blogin budjettisivua. Päätin kuitenkin jättää sen vielä myöhemmäksi, sillä aivan vielä en jaksa koostaa kaikkia ostoksia oikeiden otsikoiden alle. Muutamia pienen pieniä juttuja puuttuu vielä sieltä täältä, joten lienee viisaampaa päivittää sivu sitten, kun sinne saa pysyviä summia.

Kuva

Tuota budjettisivua ja omaa Excel-taulukkoani tuijotellessani alkoi päässäni hurja pohdinta asioiden tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta. Samalla hetkellä muistin, että olin luvannut ottaa Tinkaliinan haasteen vastaan ja kirjoittaa blogissani häiden turhamaisuudesta. Voin sanoa heti alkuun, että oma käsitykseni hääjuhlan kustannuksista ja turhamaisista morsiamista on muuttunut huomattavasti tässä kuluneiden yhdeksän kuukauden aikana.

Kun aloitimme hääsuunnittelun, pidin liki kaikkea ylimääräistä turhamaisena. Siihen aikaan kymppitonnin tuhlaaminen hääpäivään oli mielestäni sulaa hulluutta, ja useiden satojen eurojen heräteostokset saivat minut liki pohtimaan morsianten mielenterveyttä. Tämä voi kuulostaa karrikoidulta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Olen luonteeltani hyvin pedantti, järjestelmällinen ja valtavan tarkka taloudestamme. Sen vuoksi häiden järjestäminen on näiden yhdeksän kuukauden aikana aiheuttanut aika monta kriisiä. Olen joutunut käymään itseni kanssa valtavasti keskustelua siitä, mikä todella on tarpeellista - ja mikä sitten taas ei. Pedantti luonteeni on ensimmäistä kertaa joutunut kasvokkain lähes maanisella tavalla innostuvan minän kanssa.

Kuva

Aluksi suunnitelmat olivat hyvin hillittyjä, suunnittelin tekeväni liki kaiken itse suurimpia hankintoja lukuun ottamatta. Siitä huolimatta aliarvioin rahan menekin todella rankasti. En osannut lainkaan ajatella, että sadan vieraan kutsuminen häihin pääkaupunkiseudulla voisi maksaa niin paljon. Heti alkuvaiheessa halusin silti "vähän kaikkea", mutta ehdottomasti pienellä budjetilla. Monen asian ja hankinnan suhteen olen tehnyt kompromisseja, kuten sulhanenkin, mutta toisaalta muutamista asioista olen edelleen samaa mieltä.

Yksi hyvä esimerkki näistä on hääpukuni. No, alkuun olin suunnitellut laittavani siihen vain neljäsataa euroa, mikä on älyttömän vähän. Käytetyn tai runsaan alennuksen omaavan hääpuvun löytäminen olisi ollut mahtava asia, mutta pukuvaihtoehtoja selaillessani aloin ymmärtämään, ettei kyse ollut ihan niin yksinkertaisesta ja edullisesta asiasta. Siitä huolimatta minulle oli selvää se, etten halunnut maksaa puvustani tuhatta euroa. Ymmärrän kyllä morsiamia, jotka ovat valmiita panostamaan pukuunsa tuhansittain rahaa, mutta minun arvomaailmaani se ei sovi. Se ei sopinut hääsuunnittelun alkuvaiheessa, eikä sovi vieläkään. Minun omassa pienessä maailmassani tuhannan euron hääpuvun hankinta olisi ollut turhamaista. Ihannetilanne olisi syntynyt silloin, kun olisin löytänyt unelmieni puvun käytettynä. Nyt ostin sen uutena liki pilkkahintaan. On totta, että se ei ole Pronovias, ei se ole myöskään San Patrick. Minulle se on kuitenkin juuri se oikea puku - rakkauspuku, kuten sitä itse kutsun - johon rakastuin heti, kun näin sen vaateripustimella edessäni. Toisaalta, olisin hyvinkin voinut ajautua kalliiden luomusten äärelle, mikäli oma pukuni ei olisi löytynyt noin helposti.

Kuva

Kun ajattelen hääjuhlan yksittäisiä, ehkä turhamaisia hankintoja, tulevat ensimmäisenä mieleeni tuolihuput ja pikakamera (josta muuten on vihdoin luvassa se kauan lupailemani juttu). Näihin upposi yhteensä noin kuusisataa euroa. Sen rahan olisi voinut käyttää esimerkiksi tyylikkäämpään juhlatilaan, valokuvaukseen tai esimerkiksi sormuksiin, jotka kuitenkin ovat hääpäivän jälkeen matkassamme ikuisesti. Minulle tuolihuput olivat kuitenkin ehdottoman tärkeitä, sillä muovisten kuppituolien alakoulumainen ulkomuoto puistatti minua. Ja näistä sentään voi saada hieman rahaa takaisinkin, toisin kuin hienommasta juhlatilasta.

Jos kaikkein pienimpiinkin summiin takerrutaan, voi listalta löytää muun muassa kangasservetit ja kirjoituskoneen, jonka ostin ensisijaisesti häitä ajatellen, vaikka se nyt onkin paraatipaikalla asunnossamme - ja jopa silloin tällöin käytössä. Välihuomautuksena sanottakoon, että minä rakastan vanhojen kirjoituskoneiden rouheaa naputusta. Ja kun palataan takaisin aiheeseen, täytyy todeta, etten itse näe näitä pieniä hankintojani turhina, vaikka näistäkin olisi voinut selvitä pienemmillä summilla, kun toteutusta olisi hieman muuttanut.

Kuva

Täytyy myöntää, että budjettimme on paisunut hälyttävästi. Alkuaikojen naiivien ajatusmallien jälkeen olemme panostaneet videokuvaajaan, loistavaan kampaajaan, sulhasen tyylikkääseen pukuun sekä lukuisiin pieniin yksityiskohtiin, jotka tekevät meidän juhlastamme meidän näköisen. Vaikka rahaa on palanut paljon, emme enää ajaudu paniikkikohtauksiin. Olemme hyväksyneet rahanmenon, sillä tiedämme, että tätä päivää tulemme juhlimaan vain kerran elämässämme ja haluamme siitä ikimuistoisen sekä pienen perheemme näköisen. Samaisesta syystä en esimerkiksi aio hankkia suihkurusketusta tai muutakaan keinotekoista väritystä itselleni, sillä olen aina ollut ja tulen aina olemaan kalpea. En tahdo katsella kuvia, joissa en näytä itseltäni. Hampaat sen sijaan valkaisin, sillä niiden keltaisuus on aina estänyt minua hymyilemästä luonnollista hymyä. Ne ovat minusta epävarman, mutta nyt minun ei tarvitse hävetä - edes valkoinen puku päälläni.

Turhamaisuus on kai samalla tavalla katsojan silmissä kuin kauneuskin. Mikä yhdelle on turhamaista, on toiselle elintärkeää. Hääblogin kirjoittamisen ja lukuisten vastaavien lukemisen kautta olen saanut aivan uudenlaista perspektiiviä itsekin. Kukin tekee ratkaisut oman persoonansa, menneisyytensä ja parisuhteensa kautta. Toistan jällleen kerran saman asian, jonka jokaisessa saarnassani tuon esille. Tärkeintä ei nimittäin ole se, miten muut meidän häämme näkevät ja millaisiksi meidät ihmisinä kokevat, vaan se, että jokainen on itselleen rehellinen ja toimii omien arvojensa mukaan. Siksi minäkin voin nyt ylpeänä todeta, etteivät meidän häämme ole turhamaiset, ainoastaan meidän itsemme näköiset. Jokainen yksityiskohta ja budjettisyöppö on tarkkaan harkittu, monelta kannalta arvioitu. Minä olen ylpeä omista aikaansaannoksistani, olkaa tekin omistanne.

(Aamen.)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Ja arvonnan voittaja on...

Sunnuntaina päättyneeseen arvontaan osallistuttiin ihailtavan runsaasti huolimatta lyhyestä osallistumisajasta. Yhteensä 25 henkilöä jätti ilmoittautumisensa, ja arvonnassa oli mukana yhteensä viisikymmentä arpalipuketta. Arvonnassa käytettiin apuna Random.org -sivustoa, joka puolueettomasti arpoi yhden näistä numeroista.



Paljon onnea Titteli Tuure! Sinulle lähtee sähköpostia, jotta myös arvonnan ihana palkinto - eli kaksi lippua Love Me Do -tapahtumaan ja Lushin suihkugeelit - saadaan postitettua oikeaan osoitteeseen! Onnea vielä kertaalleen!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kolme kuukautta jäljellä!

Kuva

Aika kulkee käsittämättömällä vauhdilla. Minusta tuntuu yhä edelleen siltä, että vasta äskettäin hehkutin
kuuden kuukauden rajapyykkiä. Nyt jäljellä on yhtäkkiä enää kolme kuukautta. Kolme.

Tammikuun tehtävistä osa on edelleen tekemättä, sillä pöytänumeroinnin suhteen en saanut tehtyä minkäänlaista päätöstä. Myös avioliiton esteiden tutkinta on yhä tekemättä. Onneksi alkuvuoden kiireet alkavat pikku hiljaa helpottaa, joten käytännön asioille jää enemmän aikaa kaiken tämän haihattelun keskellä. Onneksi sitä aikaa kuitenkin löytyi myös tammikuussa, sillä sain monta projektia etenemään, pääsimme ideoimaan mahdottoman herkullista hääkakkuamme (josta on luvassa maistiaisia pian laskiaisen jälkeen) ja ehdimme jopa vierailla kaksi kertaa häämessuilla.

Helmikuulle en ole asettanut kuin yhden tavoitteen: minun tulisi saada liki kaikki koristeet valmiiksi. Heti maaliskuun alusta alkaa jatkuva säntäily yhden jos toisenkin palveluntarjoajan luokse, joten tämän kuun aikana minulla on vielä aikaa rauhoittua näiden projektieni ääreen. Käytän nimenomaan sanaa rauhoittua, sillä kaikki nämä aikaavievät projektini antavat minulle mahdollisuuden hetkelliseen irtiottoon ja rentoutumiseen arjen keskellä. Haluaisinkin saada koristeluprojektit valmiiksi helmikuun aikana, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia projekteista enää silloin, kun niille ei ole riittävästi aikaa. Näihin samoihin projekteihin lasken mukaan kutsukortit, jotka myös täytyy tämän kuun aikana postittaa. Hui, kuinka jännittävää!

Kuva

Helmikuussa on toki luvassa myös valokuvaajamme tapaaminen sekä pienimuotoinen risteily, jonka tarkoituksena on hakea osa häidemme juomatarjoiluista. Ainoa ongelma tuon risteilyn toteutumisessa on se, että oma passini on mennyt jo vuosi sitten vanhaksi. Me asumme melkein poliisilaitoksen vieressä, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että tuo asia pääsee muodostumaan liki ylivoimaiseksi omiin kykyihini nähden. Tällä tarkoitan tietysti ajankäyttöä, sillä yleensä sitä löytää huomattavasti tärkeämpää ja kiinnostavampaa tekemistä kuin poliisilaitoksen lupapalveluissa jonottelu.

Helmikuu on aika mahtava kuukausi myös siksi, että vähitellen päästään seuraamaan ensimmäisten tänä vuonna avioituneiden hääbloggareiden kertomuksia heidän hääpäivistään. Nämä kertomukset antavat aivan uudenlaista iloa ja innostusta oma hääpäivän odottamiseen.

Tällä viikolla blogissa on luvassa asiaa videokuvauksesta, muutamia projekteja sekä syvällisempääkin pohdintaa. Myös budjettia olisi varmasti syytä silmäillä samalla, kun teen päivitystä budjettisivulle. Pysykää siis kuulolla, ja muistakaa, että juttutoiveita saa aina esittää!