Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilannepäivitys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilannepäivitys. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. toukokuuta 2014

Hääpäivää valmistellessa

Minun tekisi mieli kertoa teille kaikki meidän hääpäivästämme yhdellä kertaa. Olen itse yhä edelleen niin häkeltynyt ja niin innoissani kaikista niistä upeista asioista, joita hääpäivänä koimme, että minun on vaikea pitää tätä kaikkea sisälläni. Yritän kuitenkin kertoa päivän etenemisestä mahdollisimman lukijaystävällisesti, jotta välttyisitte kuva- ja informaatioähkyltä.


Ajattelin aloittaa hääkertomuksen hääjuhlaa edeltävästä viikosta. Minä olin niin stressaantunut ja hajamielinen, etten kyennyt edes ikuistamaan viikon tapahtumia ennen perjantaita. Maanantaina vietin nimittäin kiireistä viimeistä työpäivää, jonka jälkeen suuntasin kaason kanssa ostoksille. Kovin vähän tavaraa tarttui vielä tässä vaiheessa mukaan, mutta pää oli ideoita ja intoa täynnä. Pieni ahdistuskin toki alkoi tässä vaiheessa hiipimään mieleeni... Kotiin pääsin illalla vasta kahdeksan jälkeen, kun koira oli käytetty rokotuksissa ja muutamia juoksevia asioita oli hoidettu isän luona. Päivän mielenkiintoisin tapahtuma koettiin, kun sulhanen sai Stockmannilta puhelun; joku oli yrittänyt tilata hänen nimissään tavaraa useilla tuhansilla euroilla. Onneksi hälytyskellot olivat soineet myös Stockmannin asiakaspalvelussa, josta oltiin yhteydessä kanta-asiakkuuden omaavaan sulhaseen. Nyt asia on poliisin käsittelyssä ja sille voi jopa nauraa, kun sattui niin sopivasti juuri hääviikon kiireiden keskelle.

Tiistaina vietin tuntikausia puhelimessa hoitaen lukemattomia asioita. Olin muun muassa unohtanut ilmoittaa hääpäivästämme ja sitä varten pystytettävistä tienvarsikylteistä ELY-keskukseen. Onneksi asia hoitui puhelimessa nopeasti ja saimme suullisen luvan kylttien pystyttämiseen. Kylteille pääsimme katselemaan sopivia paikkoja vielä samana päivänä, kun suuntasimme Sipoon kirkkoon tapaamaan pappia ja käymään läpi vihkiseremonian etenemistä. Jo tässä vaiheessa tiesin, että vihkimisestä tulee upea. Jännitykseltäni en kyllä ensi alkuun kyennyt tekemään muuta kuin hihittämään hysteerisesti. Myös omapäinen tyttäremme aiheutti naurunpurskahduksia huutamalla kirkon ovilla kakkahätäänsä juuri siinä vaiheessa, kun meidän piti kävellä kohti alttaria.

Keskiviikkona oli aika panikoida iltapalaa. Olimme päättäneet pystyttää hot dog -baarin, mutta äkisti idea meinasi kaatua tarvikkeiden puutteeseen. Päivä kului muutenkin hyvin vauhdikkaissa merkeissä, kun juoksin ostamassa sekä itselleni että melkeinkolmeveelle nahkatakit kuvauksia varten. Samalla erehdyin ostamaan itselleni muun muassa laukun, jonka piti olla budjetin pihistyskohde. Iltaa vietettiin perheen kesken vappuruokia maistellen - kuitenkin hääasioita jatkuvasti pyöritellen.


Torstaipäivän teimme töitä aamusta iltamyöhään. Kokosimme tienvarsikyltit, pakkasimme tavaroita toistensa jälkeen ja yritimme saada kaikki tulosteet tehtyä. Lopulta viimeistelin häälehteä neljä tuntia vain huomatakseni, ettei sen tekeminen valitsemallani tavalla onnistu. Jouduin muun muassa aloittamaan kerran alusta, kun tietokone tuhosi tiedoston täysin. Hermoromahduksen partaalla, raivoitkua vääntäen päätin muuttaa suunnitelmia ja tulostaa yksinkertaisemman version seuraavana päivänä.

Perjantai oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä päivä ylimääräisen työn tekemiseen. Aamulla säntäsimme tekemään viime hetken ostokset ja saimme kuin saimmekin myös ne hot dog -tarvikkeet kasaan. Tällä samaisella reissulla minä teetin mustavalkokuvia (jotka olisin voinut teettää aikaa sitten) ja sulhanen kävi parturissa (jonka olisi voinut hoitaa jo päiviä sitten). Onneksi etenimme kuitenkin kohtalaisen hyvässä aikataulussa ja pääsimme juhlapaikalle sovistusti puolilta päivin. Tämän jälkeen asiat etenivätkin omalla painollaan - kiireen keskellä. Osa koristeista jäi laittamatta kokonaan, kun aika ja energia loppui kesken, ja vain pieni osa pom-pomeista ehdittiin avata. Juhlapaikalle oli ilmestynyt myös kauhistuttavat viininpunaiset samettiverhot esiintymislavaa koristamaan, mutta näillekään emme ennättäneet tehdä mitään. Kun keskiyön jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään isäni kanssa juhlapaikalta, lupasin olla armollinen itselleni. Pom-pomien ja viirinauhojen puuttumista ei huomaisi kukaan muu kuin minä, eikä kukaan muu kauhistuisi niiden viininpunaisten hirvitysverhojen vuoksi.


Perjantain ja lauantain välisenä yönä unet jäivät hyvin vähäisiksi. Kotiin saapuessani kävin vielä suihkussa, käsittelin sitä ihanan kampaajani ohjeiden mukaan ja jäin hetkiseksi kuuntelemaan talon hiljaisuutta olohuoneeseen. Uni ei tullut ainakaan ennen aamuyön tunteja, sillä sängyssäkin pyörin tuntikausia seuraavan päivän koitoksia pohtien. Yhä edelleen minua kuitenkin jaksoivat naurattaa väsyneen sulhasen seikkailut juhlapaikan ja kodin välillä. Tämä sänkari oli nimittäin lähtenyt juhlapaikalta tarkoituksenaan suunnata kotiin tavaroita hakemaan sekä kauppaan, mutta hän olikin lähtenyt ilman kotiavaimia ja ilman lompakkoa. Ääni puhelimen toisessa päässä oli siinä hetkessä melkoisen epätoivoinen. Tässä vaiheessa morsian taisi vielä olla tyynempi kuin sulhanen.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Onnellinen rouva K.

Häitä edeltävä viikko meni niin kiireisissä merkeissä, että tietokoneella ehti hoitaa vain pakolliset hääasiat. Olisin halunnut raportoida näistä tapahtumarikkaista päivistä heti tuoreeltaan, mutta jossain välissä oli stressaantuneen morsiamen myös nukuttava.


Nyt kun tunteikkaan ja upean päivän jälkeen on saanut levähtää kaksi yötä, on aika aloittaa viime hetken häävalmisteluiden sekä itse hääpäivän purkaminen tänne blogin puolelle. Vielä tänään ei kuitenkaan ole sen aika.

Tahdon vain kertoa, että hengissä olemme - ja ah, niin onnellisia. Olen edelleen jonkinlaisessa euforisessa tilassa, täynnä vaaleanpunaista höttöhattaraa. Vielä viime yön saimme viettää hotellin pehmoisissa lakanoissa, mutta nyt vähitellen palaamme arkeen.

Kiitos onnitteluista, joita saimme sähköpostin, kommenttien sekä WhatsApp-viestien kautta. Jokainen niistä merkisti meille todella paljon.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Tehtävät vähenevät

Hääjuhlaan on aikaa enää yksitoista päivää. Tämä konkretisoitui minulle eilen, kun arki jälleen koitti pienen pääsiäisloman jälkeen. Eiliseen päivään liittyi lievää paniikkia, hermostumista sekä muutamat häähullun itkukohtaukset. Stressi oli eilen huipussaan, mutta nyt mielialat alkavat jälleen tasoittua ja asiat tuntuvat rullaavan omalla painollaan.

Kuva

Tämän aamun vietin simaa keitellen. Huomenna on edessä ensimmäisen erän pullotus ja uuden erän keittely. Alkuviikko kuluu siis alkoholittomia juomia tehtaillen. Lisäksi tarkoitukseni olisi saada valmiiksi lisää häiden paperituotteita. Pääsiäisenä kohtasin nimittäin melkoisen yllätyksen, kun huomasin, ettei lähes valmista häälehteä löytynyt koneelta lainkaan. Syy häviämiselle selvisi välittömästi, mutta monet itkut ja ärräpäät irtosivat ennen kuin kykenin orientoitumaan häälehden työstämiseen - täysin alusta. Onneksi kaikki paperituotteet eivät suinkaan ole kesken. Juomalista, karkkibuffetin etiketit sekä useat muut tulosteet ovat valmiina odottamassa kehyksiä. Lähipäivinä tulette näkemään vilauksen myös näistä.

Pääsiäisenä selvisi myös suurta päänvaivaa aiheuttanut hääkuljetus. Meille löytyi sopiva kuljettaja ajamaan isän vanhaa kuplavolkkaria. Avustajat matkaavat sitten kirkolle ja kirkolta juhlapaikalle meidän Volvollamme, joka jää yöksi juhlapaikalle. Myös iltapalaongelma on ratkennut, kun kaasot lupautuivat laittamaan hot dog -tarjoilun esille. Ahdistusta aiheutti myös bulldogin hoitopaikan peruuntuminen, mutta onneksi uusi paikka järjestyi tänään pitkän soittokierroksen jälkeen.

Kuva

Tällä viikolla on edessä myös kattauksen viimeistely, jotta jää vielä hankkia puuttuvia tavaroita, mikäli tarvetta on. Ensi viikkoon asti täytyy myös jännittää muutamien pakettien saapumista, kun tämä häähullu villiintyi ja päätti viime hetkellä tehdä muutamia tilauksia valtamerten takaa. Paketeissa on muun muassa klipsipidennyksiä, kalvosinnappeja, asusteita minulle ja tyttärellemme sekä hääbingon kynät. Oman jännitysmomenttinsa näiden pakettien saapumiselle tekevät tietysti pääsiäisen ja vapun arkipyhät, jotka hidastavat postin kulkua. Onneksi tänään saapui sulhasen huomenlahja, joten minulla on nyt yksi stressitekijä vähemmän.

Perjantaina minulla on vuorossa koekampaus sekä -meikki, jotka ihana Nina minulle taikoo. Tuntuu uskomattomalta, että nyt on niiden aika. Ja viikon päästä valmistaudumme jo kirkkoharjoituksiin. Näinkö se aika menee? Ajan kulumisen osoittaa myös Forecan sivusto, josta näkyy epävarma ennuste hääpäivällemme. Tämänhetkisen ennusteen mukaan lämpötila jää alle kymmenen asteen ja lisäksi luvassa on vähäistä sadetta. Lämpötila ei aiheuta minulle huolta suuntaan eikä toiseen, mutta poutaa toivoisin potrettikuvausten ajaksi. Onneksi tässä on vielä reilu viikko aikaa säätilojen tuijottamiseen.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Minne katosi päivät?

Niin siinä lopulta kävi, että vierasmäärämme putosi alle seitsemäänkymmeneen. Muutamille kutsutuille olemme antaneet armonaikaa tämän viikon loppuun johtuen muun muassa keskeneräisistä työvuorosuunnittelmista sekä lemmikkieläinten hoitojärjestelyistä. Toivomme siis kovasti, että vielä tällä viikolla saapuu muutama ilmoittautuminen.

Voisi kuvitella, että kaikkien näiden muutosten ja vierasmäärän romahtamisen jälkeen olisin pettynyt. Niin kuvitellin itsekin ensin. Omaksi yllätyksekseni olen kuitenkin kyennyt suhtautumaan asiaan erittäin positiivisesti. Keskustellessani asiasta muiden kanssa olen tyytynyt kulunein sananparsin ja virne suunpielessä toteamaan, että pidot paranevat, kun väki vähenee. Tässäkin piilee totuuden siemen, sillä vierasmäärän merkittävä pienentyminen tarkoittaa ennen kaikkea enemmän aikaa. Nyt meillä on enemmän aikaa seurustella pöytäseurueitten kanssa ja silti huomioida avustajien järjestämä yllätysohjelma. Vieraille tämä tietysti tarkoittaa enemmän meidän läsnäoloamme - sekä enemmän juomaa ja karkkibuffetin antimia.

Kuva

Viimeiset kymmenen päivää ovat vilahtaneet ohi kuin sumussa, kun olen miettinyt, murehtinut ja märehtinyt tätä vierasasiaa. Nyt minua on hetkittäin jopa harmittanut se, että olen kuluttanut aikaani näinkin epäolennaisiin murheisiin. Murheet ovat onneksi menneitä, ja on aika suorittaa viimeiset tehtävät. Meidän hääpäivämme koittaa nimittäin kahden ja puolen viikon päästä! Voitteko kuvitella? Olen tuudittautunut näihin mitättömiin murheisiin, joten en ole ymmärtänyt kiinnittää huomiotani päivien vähentymiseen.

Tänään sain hoidettua asioita eteenpäin siten, että tiskailin karkkibuffettiin varatut astiat ennen työpäivää. Nyt ne odottavat pölyltä suojattuna karkkeja (jotka esittelen muuten huomenna!) ja itse juhlapäivää. Lisäksi olin yhteydessä seurakuntaan kuulutustemme osalla. Tämä asia piti hoitaa erikseen siksi, että avioliiton esteiden tutkinta suoritettiin seurakunnan sijaan maistraatissa. Meidän nimemme tulevat kajahtamaan pääsiäisenä kirkossa, mutta itse emme näillä näkymin pääse niitä kuulemaan, sillä olemme rentoutumassa mökillä.

Vaikka pääsiäisen mökkireissun suurin tarkoitus on rentoutua ja ottaa etäisyyttä arkeen, ei arjesta irroittautuminen käy ihan helposti. Hääsuunnittelusta on pidettävä kiinni nyt, kun aikaa itse juhlapäivään on enää huomattavan vähän. Mökillä ajattelinkin keskittyä asioihin, joita voin sujuvasti hoitaa tietokoneella niinä hiljaisina hetkinä, kun muu perhe nukkuu. Tämän viikon tehtävälistalta löytyy siis suuri määrä tulosteita karkkibuffetin etiketeistä aina häälehteen asti.

Kuva

Onnistuin myös viimeistelemään puheeni eilen illalla. Olen viilannut sen lauserakenteita, sanamuotoja ja sisältöä jo viikkoja, mutta nyt teksti alkaa vihdoin tuntua omalta. Olen harjoitellut sitä salaa iltaisin sen jälkeen, kun mies on lähtenyt töihin, eikä kyyneliltä ole vältytty. Minua hieman jännittää, kuinka hääpäivänä mahtaa käydä. Tässä taitaa olla kaksi mahdollisuutta: joko kyynelehdin puheen puolivälistä loppuun saakka tai sitten en jännitykseltäni kykene tirauttamaan ainuttakaan kyyneltä. Uskon kyllä, että jo kiitossanat isälle ja äidin muistelu nostavat tunteet pintaan. Mielelläni esittelisin puheeni täällä jo nyt, mutta en uskalla ottaa sitä riskiä, että se paljastuu vieraille ennen hääjuhlaa. Juhlan jälkeen pääsette mahdollisesti katselemaan jopa puheen videotaltiointia.

Millaisista asioista haluaisitte lukea blogistani näin häiden kynnyksellä? Yritän saada tänne juttua polttareistani, mutta tällä hetkellä on hieman epäselvyyksiä siitä, kenen hallussa on päivän kuvasaldo. Lisäksi tarkoitukseni olisi esitellä koekattausta, vieraskirjapöytää sekä muita hääjuhlan yksityiskohtia. Juttutoiveita otetaan kuitenkin ilolla vastaan!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Päivät hupenevat

Ja niin on jälleen yksi viikonloppu takana, jälleen yksi viikko vähemmän jännitettävää edessä. Viikonloppu oli työntäyteinen, täynnä jännittäviä kääänteitä ja uusia tuulia. Vaikka kuinka ajattelin päivitteleväni blogia viikonloppuna, kiire ja iltaisin iskenyt väsymys saattelivat minut nukkumaan joka ilta hyvissä ajoin. Allekirjoittanutta fiksummat blogistit olisivat tietenkin kirjoittaneet etukäteen ja ajastaneet tekstejään. Onneksi tässä ei ole mihinkään kiire - paitsi hääsuunnittelun saralla!

Kuva

Töiden lomassa ehdin kuitenkin miettiä tekemättömiä tehtäviä tuleville viikoille. Olen asettanut itselleni takarajan viirinauhojen ja pom-pomien tekemiselle. Sen mukaan näiden viimeisten koristeiden olisi tarkoitus valmistua viimeistään keskiviikkona. Muutamia pitsipurkkeja toki vielä uupuu, mutta niiden valmistus käy erittäin nopeasti aina purkkien tyhjennyttyä. Tutkaillessani isän kellariin piilotettua häätavaroiden aarreaittaa huomasin kuitenkin, että osa harmaista pöytäliinoista on edelleen kokoluokkaa "lakana", joten ompelua on luvassa vielä silläkin saralla. Nyt vain kaikilta peukut pystyyn, ettei ompelukone jälleen keksi yllätyksiä minun varalleni!

Mitä muuta meiltä uupuu? Ainakin kuljettaja hääautolle. Auto on kyllä visusti tallessa isän autotallissa, mutta meidän on vaikea keksiä sille sopivaa kuljettajaa. Näillä näkymin kuljettaja tulee olemaan joku vieraslistamme ulkopuolelta, sillä näin varmistumme myös siitä, ettei isän silmäterä jää juhlapaikkamme nurkkiin lojumaan koko yöksi. Onneksi tässä on vielä ne muutamat viikot aikaa lahjoa tutuntutuntuttuja ja muita kumminkaimanserkkuja viskipulloilla, joiden avulla paatuneimmatkin kuskiehdokkaat toivottavasti lämpenevät.

Kuva

Häävalssiharjoitukset ovat kovassa vauhdissa. Pääsimme lopulta aloittamaan harjoitukset aivan liian myöhään, sillä meidän on ollut vaikea löytää arjen keskeltä sellaisia hetkiä, jolloin molemmat ovat riittävät virkeitä moisiin harjoitteisiin. Yleensä nämä hetket kuluvat joko kaupassa tai muiden asioiden hoitamisessa. Tärkeintä on kuitenkin se, että harjoitukset ovat nyt käynnissä. Vielä en osaa sanoa sitä, tulemmeko tanssimaan valssin häätanssina vai päädymmekö kuitenkin vain keinuttelemaan kuin alakoulun diskoissa. Olemme siis yhteistuumin sopineet, että tanssimme valssin vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että se oikeasti sujuu ja oikeasti näyttää myös ihan kauniilta. Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, että minä jännitän koko vartaloni päästä varpaisiin siinä vaiheessa, kun asetumme tanssiasentoon.

Aika monta pientä tehtävää on tekemättä, mutta luotan siihen, että saan ne järjestymään mitä pikimmin. Tosin häälehteä ja lasten puuhakirjaa tuskin voi aivan pieniksi tehtäviksi edes sanoa? Voisin laittaa tällä viikolla näytille listaa kaikista niistä tekemättömistä tehtävistä, jotka vielä tulisi hoitaa. Sitä ennen lupaan kuitenkin vilautella teille kertomusta epätodellisesta Tallinnan matkastamme ja juhlajuomista sekä niistä muista asioista, joista jo viime viikolla kertoilin.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Kuukausi jäljellä.

Tuntuu aika uskomattomalta istua tässä tietokoneen ääressä ja huomata, että meidän hääjuhlaamme vietetään tasan kuukauden päästä. Kuukausi ja kuusi tuntia siihen hetkeen, kun minä jännitän viimeisiä minuuttejani neitinä. Voiko aika todella mennä näin nopeasti?

Kuva

Olen kirjoittanut blogiin viimeksi viime viikon maanantaina. Silloin olen viimeksi ehtinyt myös lukemaan muiden morsianten blogeja. Vajaaseen kahteen viikkoon on mahtunut jälleen kerran sairastelua, valvottuja öitä, juomavaraston sekä karkkibuffetin täydennystä. Lisäksi olen vaihtanut työpaikkaa, viettänyt omia polttareitani ja ehtinyt ihmettelemään ajan kulumista. Sen sijaan tietokoneen äärelle en ole ehtinyt, vaikka kuinka olisin halunnut jakaa kaikki iloiset ja stressaavatkin hetket täällä blogissa.

Täytyy myöntää, että kuluneen viikon aikana olen ehtinyt katumaan sitä, että kirjoitan blogia. Kiire ja väsymys ovat painaneet niskassa niin kovin, että minulla on ollut kova syyllisyys tästä radiohiljaisuudesta. Hetkittäin on tehnyt mieli jopa poistaa blogi, jotta sen olemassaolo ei jatkuvasti muistuttaisi omasta kiireestäni. Näin radikaaleihin toimenpiteisiin en kuitenkaan uskaltanut ryhtyä, vaan kaikesta uhosta huolimatta päätin olla hetken aikaa armollisempi itselleni.

Kuva

Tuntui upealta herätä tänään vailla kiirettä. "Äiti, voidaanko herätä?" kuului kuiskauksena korvaani, kun tyttären kultaiset kiehkurat vilisivät poskellani. Siirryimme toviksi makoilemaan sohvalle, minkä jälkeen sain nauttia kiireettömästä aamiaishetkestä. Kookosöljyllä maustettua tummapaahtoista kahvia sekä marjajauheella, raakakaakaolla ja kookossokerilla viimeisteltyä kermarahkaa, niistä on täydellinen aamiainen tehty.

Kiitos siitä, että olette yhä linjoilla. Häähulluus sen kuin pahentuu ja kiire lisääntyy näiden tulevien viikkojen aikana. Yritän olla enemmän läsnä myös blogin puolella, mutta perhe kulkee kaiken edellä. Viikonlopun ja alkuviikon aikana tulette kyllä kuulemaan kaikki yksityiskohdat niin Tallinnan vierailustamme, karkkibuffettimme sisällöstä kuin hääjuhlan kukistammekin.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Hiljainen morsian täällä hei!

Aurinkoista ja lämmintä alkanutta viikkoa kaikille! Heti tähän alkuun minun on pahoiteltava sitä, että olen ollut hävyttömän pitkään poissa blogimaailmasta. Otin tietoisen loman sekä omasta että muiden blogeista, kun matkalle osui taas liian monta mutkaa. Samaan rysään tuli sekä mielettömän hyviä että melkoisen ikäviäkin uutisia. Näiden asioiden sulattelu vei kohtuuttoman paljon voimia, joten päätin pitää hieman lomaa blogimaailmasta.

Kuva

Nyt olen kuitenkin täällä jälleen - pahoittelemassa tätä pitkää hiljaisuutta. Paljon on kuitenkin tapahtunut tänä aikana. Muutama paketti odottaa tulliselvitystä, uuden hääpuvun metsästys alkaa tällä viikolla ja ihan pian pääsemme maistelemaan myös herkullisia kakkuvaihtoehtoja. Olen varma, että myös teidän muiden blogeissa on runsaasti kirjoituksia ihanan kevään etenemisestä sekä uudenlaisesta hääinnostuksesta, joka on alkuvuoden hiljaisuuden jälkeen herännyt henkiin. Minä itse ainakin olen valtavan innoissani tästä tuoksuvasta keväästä, lämpimistä ilmoista, mahtavista ulkoilukeleistä sekä tietysti lähenevästä hääjuhlasta.

Tällä viikolla pääsen esittelemään teille vihdoin ne hääkutsut, jotka aiheuttivat harmaita hiuksia loppuun asti. Lisäksi minun olisi tarkoitus kaivaa kaappien ja varastojen kätköistä niitä paljon puhuttuja kehyksiä sekä tienvarsikyltit, jotka ovat myös minua työllistäneet. Mielelläni esittelisin teille myös budjetin tämänhetkistä tilaa, mutta kannettavamme asennusten yhteydessä sekä Word- että Excel-tiedostojen kanssa on esiintynyt pienoisia ongelmia, jotka toivottavasti pian poistuvat.

Tällä viikolla pitäisi myös ottaa yhteyttä hääjuhlan musiikkivastaavaan sekä suunnitella alustava aikataulu huolellisesti. Täytyy myöntää, että vähitellen tässä alkaa jo jännittämään! Ensi viikolla jännitys varmasti konkretisoituu vielä paremmin, kun pääsemme maistelemaan häämenun herkkuja.

Näiden kahden seuraavan päivän aikana lupaan paitsi päivittää tänne ajankohtaisia hääjuttuja, myös perehtyä muiden ihanien blogimorsianten kirjoituksiin, jotka ovat jääneet täysin vaille huomiota tämän blogihiljaisuuden aikana. Näistä tunnelmista on ihana lähteä uuteen viikkoon!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Yhtä askelta lähempänä

Nyt ehkä hieman hävettää. Siirsimme kahdellä kuukaudella avioliiton esteiden tutkintaa sen vuoksi, etten viitsinyt kuluttaa viittä minuuttia googlettamalla. Siten olisi nimittäin selvinnyt, ettei meidän tarvitse selviytyä virka-aikana kirkkoherranvirastoon. Kolmivuorotyöläiselle ja säännöllistä yötyötä tekevälle jo aikataulujen yhdistäminen tuottaa ongelmia, joten virastojen aukioloaikojen noudattaminen vaatii jo lähes mahdottomia ponnistuksia.

Kuva

Kävi kuitenkin niin, että maanantain tilannepäivitykseen tuli muutama kommentti liittyen avioliiton esteiden tutkintaan ja Internet-asiointiin. Kirkkoherranviraston aukioloaikoihin ja epäsäännölliseen arkirytmiimme tuskastuneena päätin ryhdistäytyä ja kirjoitella Googlen hakupalvelimelle pari mystistä hakusanaa. Olin aivan varma, että evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseninä meillä ei ole mahdollisuutta hyödyntää maistraattia avioliiton esteiden tutkinnassa. Onneksi kuitenkin rohkaistuin tietoa hakemaan, sillä maistraatin sivuilta löytyi seuraavanlainen teksti: "Maistraatti voi aina tutkia avioliiton esteet. Tutkinnan voi suorittaa myös se evankelis-luterailainen tai ortodoksinen seurakunta, johon toinen vihittävistä kuuluu."

Emme siis joutuneet ponnistelemaan virastojen aukioloaikojen vuoksi, vaan saimme mahdollisuuden istahtaa illalla sohvalle pankkitunnukset juhlallisesti kourassa. Klik, klik. Viiden minuutin kuluttua lomake oli lähtenyt sähköisesti kohti määränpäätä, ja meidän tehtävälistaltamme oli jälleen yksi tuskainen tehtävä suoritettu. Mitä tästä opimme? Ei kannata tuskastella ennen kuin on huolellisesti tutustunut asiaan. Mekin olisimme suoriutuneet tästä tehtävästä jo tammikuussa, jos olisimme kuluttaneet muutaman minuutin tutkimalla asiaa.

Onneksi asia on nyt hoidossa - ilman kiirettä, stressiä ja ahdistusta. Luulen, että tämä onnistuminen auttaa minua taas saavuttamaan sen valtavan innostuksen viimeisten tehtävien loppuunsaattamiseksi.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kaksi kuukautta jäljellä!

Kahden kuukauden päästä tähän aikaan me olemme jo onnellisesti aviossa ja saamme viettää ikimuistoista iltaa läheistemme kanssa. Helmikuu hujahti ohi ihan huomaamatta, joten myös valtaosa helmikuulle varatuista tehtävistä jäi yhä koristamaan tekemättömien listaa. Ehkä tässä kuussa turnausväsymys väistyy ja pääsen jälleen ahertamaan innolla kaiken keskeneräisen parissa?

Kuva

Meidän piti jo tammikuun loppupuolella piipahtaa kirkkoherranvirastossa ja kirjoittaa nimemme alle avioliiton esteiden tutkintaa varten. Emme onnistuneet siinä silloin, emmekä liioin helmikuussa. Tässä kuussa esteiden tutkinta on asetettu siis ehdottomalle ykkössijalle tehtävälistalla. (Tässä vaiheessa saa jo lyödä panoksia pöytään sen puolesta, onnistummeko me tässä sittenkään.)

Koristeista osa on hienosti pakattu pahvilaatikoihin ja sinisiin Ikea-kasseihin odottamaan kuljetusta juhlapaikalle. Osa sen sijaan odottaa edelleen tekijäänsä. Uutena tavoitteena olisikin saada kaikki koristeet valmiiksi vielä tämän kuun aikana, jotta ensi kuussa voi puhtaasti keskittyä stressaamiseen. Koristeista keskeneräisinä ovat vielä muutamat pom-pomit, osa kynttiläpurkeista ja maalatuista lasipurkeista sekä kangasviirit, joita ei  alkuperäisten suunnitelmien mukaan edes pitänyt meille tulla.

Kuva

Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että jotain on myös saatu aikaan! Pöytänumerot ovat viimeistelyä vaille valmiit, mistä saan kyllä kiittää ahkeraa ja avuliasta isääni. Lisäksi kutsut on vihdoin saatu hoidettua pois päiväjärjestyksestä - tosin reilusti myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Pienin askelin olen tässä kuussa siis edennyt, mutta ehkä tuo tyyneys ja väsymys on vain ollut esimakua tulevasta innostuksesta. Näin ainakin toivon.

Kaksi kuukautta on ihan hurjan vähän. Tähän väliin pitäisi jotenkin vielä pitopalvelun maistelutilaisuus, koekampaus ja uuden puvun hankinta. Kyllä, minä olen aika vahvasti nyt sillä kannalla, etten tule tuota isän vaatehuoneessa majailevaa ihanuutta käyttämään. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minulla alkaa olla melkoinen kiire yhden jos toisenkin asian kanssa.

Onneksi keväiset lämpötilat ja ihana, ihana luonnonvalo ovat täällä jälleen. Nämä yhdistettynä joka-aamuiseen lintujen laulukuoroon auttavat kummasti jaksamaan kaiken kiireen, stressin ja niiden arkipäiväisten vastoinkäymisten keskellä. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Inspiroivaa alkuviikkoa!

Viikonloppu sujui hiljakseen tappavan väsymyksen, työtehtävien sekä vähäisen askartelun merkeissä. Päivisin bloggailulle ei ollut aikaa, iltaisin taas energiatasot olivat aivan nollissa. Kävin kaikkina kolmena iltana nukkumaan puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä. Unta riitti aina aamuun asti, joten tällä hetkellä meidän perheessämme taidetaan potea orastavaa flunssaa.

Kuva

Työn alla ovat tällä hetkellä pöytänumerot, muutamat kehykset ja edelleen ne kutsut. Tavoitteena olisi saada ne iteljoonien matkaan tällä viikolla. Tälle viikolle on kuitenkin runsaasti kaikenlaista puuhaa. Yksi merkittävimmistä jutuista on miniristeily Tallinnan suuntaan. Auto laivaan, kuusi tuntia kaksveen ja isäni kanssa leppoisaa yhdessäoloa ja sitten laivasta poistuttaessa ennakkotilauksen tuotteet Volvon kyytiin. Matkan hinnaksi tuli autoineen kaikkineen kymmenen euroa, joten päätimme helpottaa suurta taakkaa ja noutaa juomat kahdessa osassa. Nyt tuomme siis miedot juomat sekä viinit, mutta boolitarvikkeet ja kahvitarjoilun avecit jätämme odottamaan seuraavaa reissua, jolloin tarkoituksenamme on ajaa auto ulos laivasta myös Tallinnan puolella.

Kun hääsuunnitelmat ovat edenneet jo tähän pisteeseen, että jäljellä on enää 68 vuorokautta, olen yhä enemmän alkanut miettimään hääjuhlan yksityiskohtia. Ajattelinkin selventää hieman omia ajatuksiani ja laittaa muutamia kuvia, joista olen yrittänyt hakea jonkinlaista inspiraatiota yksityiskohtiin.

Kuva

Kuva

Kuva
Kuva
Kuva
Ajattelin lisätä tähän vain muutamia näistä tämän hetken innostavimmista kuvista, jotta ette aivan pitkästyisi. Saatatte huomata, että tällä hetkellä mielessä ovat erityisesti nuo erilaiset kehykset lukuisine mahdollisine käyttötapoineen. Toivottavasti pääsen jo tällä viikolla esittelemään meidän hääjuhlamme lukuisia kehyksiä.

Nuo kukka-asiat ovat myös pinnalla. Olen tehnyt muutamia haastavia päätöksiä kukkien suhteen, joten nyt toivon, että kaikki sujuu mallikkaasti suunnitelmien mukaan. Näistäkin kuulette toivottavasti pian!

Millaiselta teidän viikkonne näyttävät? Monien blogeista olen lukenut flunssasta ja kevätväsymyksestä. Onko sellaista liikenteessä teillä? Vai ovatko hääsuunnitelmat hurjassa nousukiidossa?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Juoksevia asioita

Kuva

Eilen tapahtui niin paljon, etten ehtinyt koneelle lainkaan. Päivää kulutettiin ensin tehokkaasti töissä, sitten poliisilaitoksen lupapalveluissa jonottelemalla. Oli muuten harvinaisen mielenkiintoinen ja onnistunut reissu kaksveen kanssa tuo poliisilaitoksella pyörähtäminen. Pistin eurot kehiin täydellisen hermoromahduksen ja kaksveen itkupotkuraivareiden puolesta. Kävi kuitenkin niin, että neiti osasi jälleen yllättää ja ottaa yleisön haltuun. Suru meinasi vallata pienen mielen ainoastaan siinä vaiheessa, kun kaksvee tajusi, ettei passia saa heti mukaan, vaan sitä joutuu odottamaan. Hui.

Illalla meillä olikin tiedossa mahtava tapaaminen. Pääsimme nimittäin jutustelemaan kasvotusten häidemme valokuvaajan Denis Heimosen kanssa. Tapaaminen sujui rattoisasti, ja heti alkuun saimme huomata, että Denis todella tietää mitä tekee. Saimme sovittua aikatauluista, alustavista kuvaussuunnitelmista sekä muutamista käytännön järjestelyistä. Pieni jännitys alkoi kyllä tapaamisen myötä hiipimään tajuntaan! Meidän hääjuhlaamme on enää alle 75 päivää - eli vain reilut kymmenen viikkoa!

Kuva

Tällä viikolla minun on tarkoitus tuunailla muutamia juhlatilaan sijoitettavia kehyksiä, esitellä teille yksi matkalaukkuprojekti, tarkastella hieman kattausta ja saada vihdoin ne kutsukortit valmiiksi. Tämä viikko tulee vietettyä hyvin tiiviisti töiden äärellä, mutta parhaani mukaan yritän jakaa aikaansaannoksiani teidän kanssanne. Onneksi olen saanut sentään jotain aikaiseksi heti alkuviikosta, sillä nyt on lyöty lukkoon myös maistelutilaisuuden päivämäärä pitopalvelun kanssa.

Juttelin muuten pari päivää sitten isäni kanssa meidän hääbudjetistamme. Isäni laskeskeli, että häämme tulevat kustantamaan noin kuusituhatta euroa. Katsoin häntä hetken aikaa hämmentyneen hiljaisuuden vallitessa ennen kuin sain sanottua, että hääbudjettimme näyttäisi tällä hetkellä olevan yli kaksinkertainen tuohon summaan nähden. Sitten olikin isän vuoro olla epäuskoisen hiljaisuuden vallassa. Mielenkiinnolla siis odotan sitä hetkeä, jolloin pääsen näyttämään sekä isälle että kaikille muillekin lopullisen budjettilaskelmamme. Mahtaa siinä itseäkin lopulta hirvittää.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Kolme kuukautta jäljellä!

Kuva

Aika kulkee käsittämättömällä vauhdilla. Minusta tuntuu yhä edelleen siltä, että vasta äskettäin hehkutin
kuuden kuukauden rajapyykkiä. Nyt jäljellä on yhtäkkiä enää kolme kuukautta. Kolme.

Tammikuun tehtävistä osa on edelleen tekemättä, sillä pöytänumeroinnin suhteen en saanut tehtyä minkäänlaista päätöstä. Myös avioliiton esteiden tutkinta on yhä tekemättä. Onneksi alkuvuoden kiireet alkavat pikku hiljaa helpottaa, joten käytännön asioille jää enemmän aikaa kaiken tämän haihattelun keskellä. Onneksi sitä aikaa kuitenkin löytyi myös tammikuussa, sillä sain monta projektia etenemään, pääsimme ideoimaan mahdottoman herkullista hääkakkuamme (josta on luvassa maistiaisia pian laskiaisen jälkeen) ja ehdimme jopa vierailla kaksi kertaa häämessuilla.

Helmikuulle en ole asettanut kuin yhden tavoitteen: minun tulisi saada liki kaikki koristeet valmiiksi. Heti maaliskuun alusta alkaa jatkuva säntäily yhden jos toisenkin palveluntarjoajan luokse, joten tämän kuun aikana minulla on vielä aikaa rauhoittua näiden projektieni ääreen. Käytän nimenomaan sanaa rauhoittua, sillä kaikki nämä aikaavievät projektini antavat minulle mahdollisuuden hetkelliseen irtiottoon ja rentoutumiseen arjen keskellä. Haluaisinkin saada koristeluprojektit valmiiksi helmikuun aikana, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia projekteista enää silloin, kun niille ei ole riittävästi aikaa. Näihin samoihin projekteihin lasken mukaan kutsukortit, jotka myös täytyy tämän kuun aikana postittaa. Hui, kuinka jännittävää!

Kuva

Helmikuussa on toki luvassa myös valokuvaajamme tapaaminen sekä pienimuotoinen risteily, jonka tarkoituksena on hakea osa häidemme juomatarjoiluista. Ainoa ongelma tuon risteilyn toteutumisessa on se, että oma passini on mennyt jo vuosi sitten vanhaksi. Me asumme melkein poliisilaitoksen vieressä, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että tuo asia pääsee muodostumaan liki ylivoimaiseksi omiin kykyihini nähden. Tällä tarkoitan tietysti ajankäyttöä, sillä yleensä sitä löytää huomattavasti tärkeämpää ja kiinnostavampaa tekemistä kuin poliisilaitoksen lupapalveluissa jonottelu.

Helmikuu on aika mahtava kuukausi myös siksi, että vähitellen päästään seuraamaan ensimmäisten tänä vuonna avioituneiden hääbloggareiden kertomuksia heidän hääpäivistään. Nämä kertomukset antavat aivan uudenlaista iloa ja innostusta oma hääpäivän odottamiseen.

Tällä viikolla blogissa on luvassa asiaa videokuvauksesta, muutamia projekteja sekä syvällisempääkin pohdintaa. Myös budjettia olisi varmasti syytä silmäillä samalla, kun teen päivitystä budjettisivulle. Pysykää siis kuulolla, ja muistakaa, että juttutoiveita saa aina esittää!

tiistai 7. tammikuuta 2014

Tammikuu on touhua täynnä.

Eilinen päivä sujui mukavasti - ja erittäin tiiviisti - askartelun merkeissä. Koska tunnit loppuivat vuorokaudesta kesken, oli projektin viimeistely siirrettävä loppuviikkoon. Näin ollen ette tule tänään näkemään aikaansaannoksiani vielä tänään, vaikka ne kovasti teille haluaisinkin esitellä. Olen nimittäin itse niihin melkoisen tyytyväinen!

Kuva

Häärintamalla on tapahtunut paljon uutta - ja vielä enemmän on tapahtumassa. Kirjoitettavaa siis riittää sekä tällä viikolla että koko loppukuukauden ajan. Koska tämä vuodenvaihteen jälkeinen aika näyttää olevan varsin kiireistä, ajattelin kirjoitella tähän pientä tehtävälistaa pitämään minut ruodussa. Näin ollen en toivottavasti hairahda suunnitelmistani kovin kauas. Samalla varmistan myös sen, että kaikki tärkeät asiat tulee hoidettua.

Tässä, olkaa hyvä. Tehtävälistamme tammikuulle:
- Yhteydenotot palveluntarjojiin.
- Pöytänumerointi.
- Osa sisätilan kylteistä.
- Avioliiton esteiden tutkinta.
- Uuden väriteeman mukaiset koristeet.
- Hääkakun ideointi.


Ja tietysti listalle täytyy lisätä myös viikonlopun häämessut, joita ihmettelemään sain huijattua myös sulhasen. Olen asiasta valtavan innoissani! Sulhanen ei hihku ihan yhtä kovaan ääneen kuin minä, miksiköhän? Vihjailin jo sulhaselle, että minulla on takataskussa myös Saaran arvonnasta voitetut liput Turun häämessuille. Sulhasen ilme oli näkemisen arvoinen.

Kuva

Tuo tehtävälistamme ei näytä kovin kummoiselta, kun sitä nyt katsoo. Monet noista projekteista ovat kuitenkin aikaavieviä ja melko työläitä, joten useampikin vuorokausi taitaa vielä loppua kesken. Onneksi aikaa vielä on - ja minulla valtava into päällä. Prioriteettilistan ykkösenä taitavat tällä hetkellä komeilla nuo sisätilan kyltit, joista en malttaisi pitää sormiani erossa. Avioliiton esteiden tutkintakin olisi nyt mahdollinen, mutta kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta se tuntuu vielä aika jännittävältä. Jätämme siis viralliset osuudet kuun loppupuolelle ja keskitymme nyt täydellä teholla ja häähullun innolla juhlatilan koristuksiin. Pian tekin saatte osanne tästä minun innostani, kun pääsen julkaisemaan kuvia!

Millaisia tehtäviä teillä muilla on näin alkuvuodesta? Mitkä tehtävät itse koette tärkeimmiksi ja innostavimmiksi? Entä onko luvassa jotain vastenmielistä tai turhauttavaa? Oma turhautumiseni kohdistuu lukuisiin lasipurkkeihin ja niistä irroitettaviin liimapintoihin. Tärpättipullo on jo kaapissa, mutta yritän vielä hieman pitkittää tätä prosessia.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Neljä kuukautta jäljellä!

Aika kuluu ihan käsittömätöntä vauhtia. Minusta tuntuu, ettei siitä ole kuin pari päivää, kun kirjoitin hääpäivämme koittavan kuuden kuukauden kuluttua. Ja nyt yhtäkkiä aikaa onkin jäljellä enää neljä kuukautta!

Kuva

Eilen vietin kaksveen kanssa ikimuistoisen ja upean päivän, jonka kruunasi iloinen sähköposti. Viestissä ilmoitettiin, että osa-aikaeläkkeellä oleva rippipappini on töissä hääpäivänämme ja voi siten tulla vihkimään meidät. Mahtavaa! Tiedän, että nyt saamme kauniin ja tunteikkaan vihkimisen. Tämä on minulle erittäin tärkeä asia, joten luonnollisesti olen tuntenut tänään valtavaa iloa ja helpotusta. Helpottunut olen toki myös siksi, että tämä asia on vihdoin hoidossa.

Millaisia asioita on tehtävälistalla nyt, kun hääsuunnittelua on jäljellä enää neljä kuukautta? Liki kaikkiin häidemme palveluntarjoajiin on oltava yhteydessä: sovittava tapaamisia, lähetettävä alustavia aikatauluja, kyseltävä käytännön järjestelyistä. Onneksi hääpukuni pienennyksestä (ja ehkä muutamista muistakin muokkauksista) on jo sovittu. Pukuni pääsee siis Heidin käsittelyyn Ateljé Tuhkimotarinaan, jonne suuntaan maaliskuussa. Siihen on onneksi vielä sen verran aikaa, että vyötäröni ehtii palautua normaalimittoihin. Saatoin nimittäin jouluna syödä muutaman ylimääräisen suklaakonvehdin...

Kuva

Nyt kun ehdoton liikuntakieltoni on ohi ja nilkkaa saa jälleen rasittaa, on aika aloittaa tanssiharjoitukset. Sovimme miehen kanssa, että ensimmäiset harjoitukset ovat luvassa viikonloppuna. Voin jo nyt kertoa teille tulevien treenien lopputuloksen. Siinä käy nimittäin niin, että minä itken ja sanon, ettemme me tule tanssimaan minkäänlaista häätanssia tai ainakaan minkäänlaista valssia. Lopulta kuivaan kyyneleet ja sanon, että onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa. Vastaavanlaiset tilanteet ovat melko tuttuja meidän taloudessamme.

Monta pientä projektia on tällä hetkellä keskeneräisenä ja useimmat niistä myös levällään ympäri asuntoa. Kattaukseen ja muuhun koristeluun liittyvät projektit vievät yllättävän paljon tilaa. Kohta näitä projekteja on taas muutama lisää, kun värimaailmaa paranneltuani innoistuin taas parista aivan ihanasta ideasta. Näistä lisää sitten, kun saan jotain konkreettista aikaiseksi.

Kuva

Vaikka paljon asioita on jo tehty ja liki kaikki tarvittavat ostokset suoritettu, on tehtävälista silti vielä aika pitkä. Siitä huolimatta minulla ei ole lainkaan häästressiä tai ahdistusta. Nyt kun budjettikriiseistä on selvitty, on alkanut seesteisempi aikakausi. Olen ennen kaikkea innoissani kaikista tehtävistä ja projekteista; nyt asiat tuntuvat rullaavan vauhdikkaasti omalla painollaan.

On muuten aika käsittämätön ajatus, että me voimme nyt pyytää avioliiton esteiden tutkintaa. 2880 tuntia jäljellä.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Tänä vuonna minusta tulee vaimo.

Kuva

Nyt eletään vuoden ensimmäistä päivää. Mikään ei merkittävästi muuttunut yhden yön aikana, mutta siitä huolimatta kaikki on nyt toisin. Tänä vuonna me menemme naimisiin. Tänä vuonna. Tuntuu toistaiseksi aika absurdilta ajatukselta.

Viime vuoden saldona on 158 blogikirjoitusta, rutkasti suunnitelmia ja kiloittain kaappeihin kertynyttä häätavaraa. Tälle vuodelle on luvassa runsaasti lisää ostoksia ja muita rahareikiä. Odotan, että alkuvuosi on kiireinen ja innostavan hääsuunnittelun täyttämä. Aika menee varmasti nopeasti, kun odottaa toukokuuta. Näin ohimennen täytyy kysyä teiltä veikkauksia toukokuun säästä. Olen itse sanonut, että näiden lämpöisten talvikuukausien ja uudelleen vihertämään alkaneiden peltojen jälkeen on varmasti luvassa hyinen kevät. Uskalsinpa lausua ääneen sellaisen ennusteen, että toukokuun kolmantena päivänä tulee taivaan täydeltä räntää. Mitäs te muut kotimeteorologit veikkailette?

Alkuvuoden hääkiireiden jälkeen alkavatkin aivan toisella tavalla jännittävät ajat. Häiden jälkeen on aika aloittaa oman kodin ja kauniin pihapiirin etsiminen. Toivon kovasti, että sopiva kohde löytyy ennen syyskuun lopulla koittavaa häämatkaa. Uskomatonta, että yhdeksän kuukauden päästä lasken päiviä siihen, että saamme perheenä nauttia yksityisen uima-altaan ylellisestä rauhasta.

Kuva

Vuosi vaihtui, ja sen myötä myös muutamat hääsuunnitelmat värittyivät uudelleen. Näihin asioihin taidan palata heti huomenissa, jotta tekin pääsette osaksi tämän häähullun aivoituksia. Nyt suuntaan kuitenkin tutkailemaan, kuinka kaksvee paistaa minulle pannukakkua ja tarjoilee näkymätöntä mehua pienestä keraamisesta kahviastiastostaan.

Toivottelen rauhallista alkua tälle upealle vuodelle.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Projektien päivitystä

Kuva

Näin joulun alla kiire lienee tuttu sana useammassakin taloudessa. Meillä stressiä eivät aiheuta lahjojen haaliminen tai kohtuuttomat siivoustehtävät. Myös joululaatikot on tehty hyvissä ajoin pakastimeen valmiiksi. Sen sijaan stressi nousee pintaan, kun pitää yhdistää jouluvalmistelut hääsuunnitteluun. Aina aiemmin joulukuu on kulunut ainoastaan joulun tunnelmasta nauttien, vähitellen jouluvalmisteluita tehden. Nyt sitä hiljaisuutta ja rauhaa on tullut rikkomaan hektinen ja toiminnantäyteinen hääsuunnittelu. Vaikka kuinka olen yrittänyt hiljentää tahtia, täyttävät nämä tehdyt ja tekemättömät projektit mieleni.

Tähän mennessä olen saanut tehtyä ne hääkengät (joista poistin muuten hyvin nopeasti sen karmaisevan helmirivistön ja jätin sen hieman huolittelemattoman reunan näkyviin),  huikutusviirit, pöytäliinat ja vihdoin myös kaikki puuttuvatkin servettirenkaat. Näiden lisäksi on kulutettu valtavasti tunteja häiden paperituotteiden parissa: kutsut, Save the Date -kortit, häälehti, lasten puuhakirja, kyltit sekä erinäiset muut liput ja laput.

Kuva

Mitä tässä vielä sitten on tekemättä?  Pom-pomeja on tehty jo melkoinen kasa, mutta niitä ei kyllä vieläkään ole riittävästi. Kuinkahan kauan niiden aukaisuun mahtaa kulua aikaa sitten juhlapaikkaa valmistellessa? Kauhistuttaa ajatellakin moista asiaa. Suuri määrä lasipurkkeja odottaa myös somistajaansa. Kaikki tarvikkeet jo löytyvät kaapista, mutta vuorokaudessa tuntuu olevan aivan liian vähän tunteja. Puuttuvien listalla ovat myös ne aiemmin mainitsemani pöytänumerot sekä koriste hääkakkuun, jonka myös aion itse tehdä. Olen myös ollut aikeissa tehdä kirkkoa varten samantyyliset nenäliinapussukat kuin Rimmalla. Näihinkin on jo muutamat koetulosteet tehty ja tarvikkeita hankittu, mutta projektia ei hyvästä alusta huolimatta ole saatu vietyä loppuun. Täytyy myös tunnustaa, että selailen edelleen ihan hirvittävällä tahdillä myös useita jenkkisivustoja upeiden ohjeiden ja ideoiden toivossa.

Kuva

Tämän perusteella vaikuttaisi siltä, että olemme melko hyvässä vaiheessa. Tekemättömiä tehtäviä on kyllä vielä aikamoinen liuta. Paperituotteiden viimeistelyyn saa kulumaan melkoisesti aikaa, samoin noiden pom-pomien taitteluun. Onneksi tässä on vielä neljä ja puoli kuukautta aikaa (siis, niin vähän?!) kaikkiin ihaniin hääjärjestelyihin, niin pieniin kuin suuriinkin. Kun muutamaksi viikoksi malttaa rauhoittua nauttimaan loppuvuoden pimeydestä ja kynttilöiden lämpimästä valosta, alkaakin sitten todellinen hulina. On häämessuja ja -tapahtumia sekä tapaamisia palveluntarjoajien kanssa. Näiden ohella pitäisi saada valmiiksi kaikki tekemättömät tehtävät ja viimeistellä somistus.

Hei, apua, meidän häitä juhlitaan i-h-a-n  k-o-h-t-a.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

150 päivää!

Eilen sain hehkuttaa viiden kuukauden rajapyykkiä, mutta tänään voin jo sanoa, että häihin on sataviisikymmentä päivää. Hui, kohtahan sitä varmaan jo menettää yöunensa! Kun päivät alkavat pikku hiljaa käymään vähiin, on ehkä hyvä kerrata tämänhetkistä tilannetta. Sisaren kanssa tätä tilannepäivitystä tehtiin jo eilen - ja olimme yhtä mieltä siitä, että asiat alkavat näyttää aika hyvältä!


Kuva

Hoidettujen asioiden listalla ovat onneksi jo kaikki ne tärkeimmät: pitopalvelu, musiikkipuoli, valokuvaaja, videokuvaaja, kampaaja, kukkajutut, morsiamen pukeutuminen, häämatka... Hääkakun tekijäkin on jo tiedossa, mutta maistiaiset pitäisi vielä järjestää. Mieletön määrä ostoksia on myös tehty kaikkien näiden kuukausien aikana; oma verkkokellarimme on räjähdyspisteessä eikä isänkään kellarissa ole kohta enää tilaa. Ostamatta on enää oikeastaan kirjekuoret, kynttilät ja jonkin verran muita pieniä yksityiskohtia. Niin, ja tietysti kaikki juomat. Ja edelleen se sulhasen puku. Minulla on paha aavistus siitä, että tämä asia aina vain siirtyy...

Olen hieman harmissani siitä, että se alkuperäinen ajatus häiden DIY-henkisyydestä jotenkin vain kaikkosi. Tai oikeastaan tämäkin ajatus on vähän ristiriitainen, sillä olen kyllä mielestäni tehnyt sellaisia ratkaisuja, jotka vain tekevät päivästämme upeamman. Esimerkiksi suodatinpussiruusuista tehdyt kukkapallot olisivat varmasti olleet ihan näyttäviä, mutta oikeat kukat ovat kyllä vielä kauniimpia.

Kuva

Mitä asioita meillä sitten vielä on edessä näinä pimeinä kuukausina? No, ennen kaikkea se sulhasen puku. Se on ihan ensimmäisenä to do -listallani, mutta pelkään hieman , että se roikkunee siinä vielä tovin. Lisäksi minun tulisi koristella kaikki keräämäni lasipurkit ostamillani pitsinauhoilla ja tehdä vielä jonkin verran lisää pom-pomeja. Pom-pomien runsaasta määrästä huolimatta tuhatviisisataa arkkia silkkipaperia taisi kyllä olla liioittelua... Sitä on nimittäin ihan järkyttävästi - edelleen.

Pikku hiljaa alkaisi olla myös aika kaiken tilpehöörin hankkimiselle ja järjestelemiselle. Tällä tarkoitan esimerkiksi valokuvaseinän kuvia, joissa näkyy meidän yhteistä historiaamme sekä kohtauksia kummankin lapsuudesta. Olen aika iloinen siitä, että hankinnoissa ja tehtävissä siirrytään yhä enemmän yksityiskohtiin. Yksityiskohtien kautta häät tuntuvat konkretisoituvan koko ajan enemmän ja enemmän.

Pian on ihan oikeasti aika sanoa se maaginen sana.

Kuva

tiistai 26. marraskuuta 2013

Hiljainen morsian täällä, hei.

Kuva
Mitä suurimmat ja nöyrimmät pahoittelut siitä, että blogissa ollaan jälleen vietetty hiljaiseloa. Tänä aikana on sattunut ja tapahtunut sekä omassa elämässä että lähipiirissä niin paljon asioita, ettei ole oikein ollut voimia kirjoittaa. Täytyy myöntää, että näinä päivinä on pohdittu jopa häiden siirtämistä vuodelle 2015 tai jopa vuodelle 2016. Ymmärtänette, että silloin ei puhuta mistään ihan pienistä suruista ja murheista.

Häät kyllä järjestämme, se on varmaa. Tällä hetkellä järjestämisessä on vielä aika monta mutkaa ja solmua, jotka pitää selvittää - ja vieraslistaakin pitää nyt jälleen kerran laittaa uuteen uskoon. Näissä asioissa on vielä niin paljon pohdittavaa ja päätettävää, että kirjoittelen niistä myöhemmin. Toivottavasti jo loppuviikosta asiat olisivat uudelleen järjestyksessä ja tämän morsiamen kyyneleetkin kuivatettu.

Alkuviikon positiivisin uutinen on ehdottomasti se, että Vaimomatskua on valittu ehdokkaaksi Wedding Blog Awards -kilpailuun, jonka järjestää Love Me Do -häätapahtuma. Valitettavasti sivusto ei tällä hetkellä avaudu millään tietokoneemme selaimella, vaikka tekisin mitä säätöjä. Joudutte siis vielä hetkisen odottamaan linkityksiä ja bannereita, mutta onneksi aikaa on vielä. Äänestys nimittäin alkaa joulukuun ensimmäisenä päivänä. Silloin siis kaikki aktiiviset ja innokkaat lukijat äänestelemään, mikäli koette, että blogi on ääntenne arvoinen. Upeita ehdokkaita kisassa on runsain mitoin!

Kuva

Tässä siis pikakuulumisia kiireiden keskeltä, toivottavasti huomenna voin jo kirjoitella hieman positiivisemmista aiheista. Toivotan teille kaikille ihanille lukijoille kaunista pakkaspäivää! Näin kuuluu marraskuisen pakkasen nipistellä nenää, eikö vain?

Edit.
Nyt löytyy linkkiä Love Me Do -sivustolle bannerin kera, mutta muistakaa, että arvontaisvustolle pääsette vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä. Sunnuntaina tulee siis linkkiä myös arvontasivuston puoleen, joten silloin kaikki suosikkiaan äänestämään!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Tilannepäivitys kampaajalla

Kävin tänään luottokampaajallani, jolle tietysti annoin päivityksiä hääsuunnittelun etenemisestä. Siinä puhuessani tuli tunne, että meillä alkaa oikeasti olla palaset aika hyvin kohdallaan: on juhlapaikka ja tarvittavat palveluntarjoajat, morsiamen pukeutuminen kuosissaan, koristukset kutakuinkin hankittuna ja iso osa projekteistakin valmiina. Suurista hankinnoista puuttuu enää sulhasen puku. Omat kampaus- ja meikkauskuvionikin alkavat pikku hiljaa loksahdella paikoilleen.

Kuva

Mietin tänään, että meille on varmasti aika mielenkiintoista kantaa postia, kun viikottain saapuu mitä kummallisimpia paketteja ympäri maailmaa. Miellyttävää moisen tavaramäärän kantaminen tuskin yhdellekään iteljoonille on. Tänäänkin saapui Etsyn kautta tilailemani solmio sulhaselle, onneksi varsin kevyessä kuoressa. Solmio on ihan täydellinen, joten myös bestmanit tulevat saamaan omansa.

Avustajista puheen ollen, heidän pukeutumisbudjettiinsa on nyt tullut hyvin paljon muutoksia. En näitä suunnitelmia kuitenkaan kirjaa tuonne budjettilaskelmaan, sillä tahdon, että siellä näkyvät alkuperäiset suunnitelmat. Joka tapauksessa melkoisia muutoksia on luvassa, näistä lisää myöhemmin. Myös ne kauan aikaa sitten tilailemani avustajien lahjat ovat päätyneet muuhun käyttöön - vaikka varmasti olisivat olleet mieluisia lahjoja. Avustajien lahjomisesta kirjoittelen kuitenkin ihan oman juttunsa jossain vaiheessa.

Kuva

Tällä hetkellä minulla on jotenkin hurjan seesteinen olo häiden suhteen, vaikka rahaa palaa ja paljon on vielä tehtävänä. Tänään taas ymmärsin, kuinka nopeasti nämä kuukaudet vierivätkään ja kuinka ikimuistoinen päivä kaiken tämän avulla saadaan aikaan. Vaikka rahaa palaa paljon, aika moni asia on kuitenkin sellainen, josta pienen osan voi saada takaisinkin. Kulutusjuhlalla on näin ollen myös ne positiivisemmatkin puolensa.

Ilokseni voin ilmoittaa myös, että häämatkasuunnittelutkin ovat lähteneet rullaamaan, vaikka alkuperäiset suunnitelmat jouduttiinkin laittamaan täysin uusiksi. Toivottavasti pääsen kertomaan näistäkin teille pian.

Kuva

Näin rauhallisissa tunnelmissa toivottelen kaikille ihanaa marraskuista iltaa. Loppuviikosta voitte jo kuulostella arvontaa!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Tilannepäivitys

Kuva

Tämä syksyn pimeys, harmaus ja kylmyys on jotenkin tänä vuonna uuvuttanut. Tai ehkä kyse ei ole syksystä vaan elämäntilanteesta yleensä. Sen takia illat ovat kuluneet helpoimmin viltin alla makoillen ja kynttilöiden lepattavia liekkejä tuijotellen. Tällaisten iltojen ansiosta on aamuisin helpompi herätä ja puurtaa virkeänä koko päivä. Illalla energiatasot ovatkin sitten taas aika nollilla. Vaikka koen näiden iltojen hiljaisuuden ja rauhallisuuden ihanaksi ja palauttavaksi, kalvaa minua jatkuvasti pieni syyllisyys siitä, ettei blogi päivity näinä aikoina yhtä ahkerasti (vaikka kuinka lupailen). Pahoittelut siis siitä.

Osittain tämän verkkaisen päivitystahdin taustalla on myös se, ettei mitään konkreettista jää tällä hetkellä käteen. Olen viime aikoina tehnyt paljon töitä häiden paperituotteiden parissa, mutta vielä ei ole mitään valmis näytettäväksi. Olen valmistellut vieraskirjaa, kirjoitellut häälehteä ja muokkaillut jos jonkinlaista kylttiä. Paljon on jo valmiina, mutta toistaiseksi kaikki on vielä digitaalisessa muodossa eikä näyttäisi täällä oikein miltään.

Kuva

Koska olen tässä pohtinut näitä tekemiäni ja tekemättömiä yksityiskohtia, olisi ehkä hyvä aika päivittää listaa DIY-projekteista. Olen tämän listan esitellyt kahteen otteeseen aiemminkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että ajatukset ovat vihdoin selkiytyneet. Missä siis mennään nyt? Ranskalaisin viivoin esitelty ensimmäisen pohdinnan ideat, kursivoidulla perässä tämänhetkiset näkymykset:

- Kutsut ja kiitoskortit - Nämä tehdään itse, tosin suunnitelmat ovat vaihtuneet matkan varrella moneen kertaan. Olen jo täällä blogissakin ehtinyt hehkuttamaan sitä, että sain lopullisen kutsunkin valmiiksi.
- Pienimuotoinen häälehti, joka jo hakee muotoaan (sis. menu, ohjelma ynnä muu oleellinen) - Kyllä, lehti todellakin tehdään, vaikka monta kertaa tässä kuukausien aikana olen senkin tarpeellisuutta pohtinut. Nyt se punainen lanka alkaa tässäkin projektissa löytymään!
- Vieraskirjan toteutuksessa vaadittavat asiat ja askartelut - Vieraskirja on aiheuttanut valtavasti päänvaivaa, kun haluaisin kaiken. No, kuvausnurkkaa ja pikakameraa hyödynnetään ainakin, muut komponentit jääköön vielä salaisuudeksi.
- Karkkibuffetin tötteröt - luultavasti kakku- ja silkkipaperia yhdistellen savolais-pohjalaisen naimakaupan innoittamana - Nämä tötterötkin ehdin täällä jo esitellä. Tötteröt menivät kuitenkin ihan toiseen käyttötarkoitukseen jo tässä syksyllä, joten päädyinkin pieniin paperipusseihin. Ei siis tee-se-itse -meininkiä tässä.
- Pöytäsomistuksiin ehkä jopa pöytäliinat, sillä taitaa tulla halvemmaksi ostaa harmaata kangasta tukun kautta kuin lakanoita tai valmiita liinoja. Ompelukone ja langat löytyvät omasta takaa. - Harmaat pöytäliinat valmiina, samoin pitsiliinat siihen päälle. Pesukoneen tiivisteet muistuttavat projektista varmasti hamaan loppuun saakka.
- Pitsikoristeiset lasipurkit kynttiläpurkeiksi - Pitsit tilauksessa, kaapit ja laatikot purkkeja täynnä.
- Paperikukkapallot, pom-pomit ja muu paperikrääsä - Pom-pomeja on useita eri kokoja yhteensä reilut parisataa. Varmuudeksi taidan vielä tehdä niitä isoimpia hieman lisää - varmuuden vuoksi. Muovikassillinen paperiruusuja on lentänyt roskiin (älkääkä kysykö minkä määrän työtunteja kulutin niihin...). Ruusut olivat todella kauniita, mutta eihän niille ollut minkäänlaista käyttöä...
- Servettirenkaat - Servettirenkaiden sijaan sidon mahdollisesti pitsinauhaa kangasservettien ympärille.
- Lapsille puuhakirjat - Lähes valmiit.
- Tienvarsikyltit sekä pihalle yksi kyltti - Lähes valmiit.
- Photo booth -tarvikkeet - Kaikki valmiina! DIY-henkeä ei tässä toteutuksessa kyllä taas nähty pätkääkään.
- Huiskutusviirit kirkosta poistumista varten - Tehty! Näiden lisäksi olen hankkinut muutamia saippukuplaputkiloita, jotta poistumiseen saadaan useampia elementtejä.
- Auton koristeluun silkkipaperikukkia tai vastaavia - ei kuitenkaan lastusatiininauhaa - Ei tule mitään muita koristuksia kuin jokin viestilappunen takalasiin.
- Mahdollisesti hääkakun koriste - Suunniteltu on, ehkä toteutuksestakin saadaan tänne pian infoa.
- Kaasoille samanlaiset koristeet kuin omiin kenkiini - näistä infoa myöhemmin - Tämä idea on hautautunut jo aikaa sitten.

Tämän perusteella näyttää siltä, että olen päästänyt itseni helpommalla kuin alunperin osasin kuvitellakaan. Muutamia uusiakin projekteja on tässä käynnissä, mutta en taida vielä uskaltaa mainita niistä mitään. Paitsi niistä lasten pihapeleistä olen jo kirjoitellut täälläkin. Tekemistä siis riittää kaikesta huolimatta! Ja puuttuuhan tuotakin listasta muun muassa ne hääkengät, joiden kanssa taannoin ahersin. Niistäkin poistin lopulta sen typerännäköisen helmirimpsun, ja olen nyt huomattavasti tyytyväisempi lopputulokseen.

Kuva

Tänään olisi luvassa kakkosauton hankintaa, häämatka-asioiden pyörittelyä sekä kaksintaistelu suuresta menoerästä. Isojen asioiden äärellä siis pyöritään! :) Pian on enää kuusi kuukautta aikaa jäljellä, mutta minusta tuntuu siltä, että asiat alkavat olla aika hyvällä mallilla.