tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013: hiljaista surua ja suunnatonta onnea.

Kuva

Olen vieläkin aikamoisen ihmeissäni siitä, että minä todellakin voitin nuo molemmat Save the Date -kilpailun palkinnot. Huh! Vielä kerran tahdon kiittää kaikkia teitä, jotka äänestitte tuota minun luomustani. Nyt se näyttää komeilevan ainakin Love Me Do -tapahtuman Facebook-sivuilla. Vinkata saa, mikäli sitä jossain vaiheessa bongailee muualtakin!

Tuntuu aika uskomattomalta, että nyt eletään vuoden viimeistä päivää. Maa on lumeton, maisema syksyinen, ja lämpötila pyörii reilusti plussan puolella. Tunnelma on aika erilainen kuin vuosi sitten - sekä hyvässä että pahassa. Vuosi sitten maisema oli aivan toisenlainen, talvinen ja kaunis. Sen sijaan vuodenvaihdetta varjosti silloin vielä hyvin vahvasti suru. Se oli ensimmäinen kerta, kun juhlimme vuoden vaihtumista ilman äitiäni. Laitoimme ensimmäistä kertaa itse pöytään perunasalaatit ja muut vuodenvaihteen herkut, kohotimme maljan ensimmäistä kertaa kolmen aikuisen voimin. Vuosi sitten olisin kovasti halunnut, että äitini olisi ollut näkemässä, kuinka hänen lapsenlapsensa säikkyi papan ilotulitteita. Sama kaipaus elää minussa yhä, päivittäin.

Kuva

Vaikka suru on varjostanut tätäkin vuotta ja jokaista vuoteen 2013 kuulunutta juhlapäivää, ei liene yllätys, että tähän vuoteen on mahtunut myös poikkeuksellisen paljon iloa ja onnea. Elämäni tähän asti onnellisin päivä oli perjantai 19. huhtikuuta, jolloin mies haparoivin käsin kaivoi esiin ostamansa kihlasormuksen ja pyysi minua vaimokseen. Tämä hetki voitti jopa sen pelonsekaisen päivän, jolloin tyttäremme syntyi ja minusta tuli äiti, sillä nyt en tuntenut pelkoa lainkaan. Minusta tulisi ihan oikea vaimo.

Muistot kuluneen vuoden keväältä ovat melko sumuisia. Meillä oli jatkuva kiire, kun minä viimeistelin opintojani ja tein pitkiä päiviä. Lapsiperheen arki rytmittyi uudelleen, ja päivistä selviäminen vaati suurta ponnistelua. Sitten koitti kesä, työt ja lopulta koko perheen yhteinen kesäloma. Kesältä jäi monta kaunista ja upeaa muistoa. Muistot kesästä ovat mielessäni ennen kaikkea yhdessäolon hetkiä, mökkeilyä ja läheisten läsnäoloa. Tässä vaiheessa hääsuunnittelu toki vei ison osan päivistäni, enkä ihmettelisi vaikka mies ei muistaisi minun puhuneen koko vuotena muista asioista kuin häistä, häistä, häistä.

Kuva

Kesän jälkeen loppuvuosi on mennyt omalla painollaan. Töiden rytmi on ohjannut arkeamme, välillä on juhlittu ja välillä kyynelehditty niiden juhlien perään, joita ei enää koskaan vietetä. Kaiken pimeyden ja hetkittäisen surun keskellä kaksveen läsnäolo ja jatkuva kehittyminen ovat tuoneet päivänpaistetta elämään. Uhmasta, vaikeista aamuista ja valvotuista öistä huolimatta jokapäiväiseen arkeen mahtuu upeita hetkiä, kun elämässä on jatkuvasti uutta oppiva pikkuihminen. Kaunein hetki päivässä on se, kun me kaksveen kanssa yhdessä laulamme unilaulun, johon minä improvisoin sanat liki kaksi vuotta sitten. Siihen hetkeen kuuluvat hämärä huone, silitykset ja rakkaudentunnustukset.

Mikä on muuttunut vuodessa? Olen kaksi hammasta köyhempi, saanut opintoni päätökseen, oppinut muutamilta tapaamiltani ihmisiltä sekä itsestäni että ympäristöstäni enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Uskon myös olevani parempi, kärsivällisempi ja ymmärtäväisempi äiti kuin vuosi sitten. Ennen kaikkea olen nyt morsian - ja noin neljän kuukauden kuluttua myös vaimo.

Kuva

Toivon, että kaikkien blogini lukijoiden tuleva vuosi on täynnä ymmärrystä, rakkautta ja onnea. Muistakaa olla lempeitä itsellenne ja ihmisille ympärillänne. Toivotan mitä parhainta vuotta 2014!

maanantai 30. joulukuuta 2013

Arpaonnea!


Voiko viikko alkaa näin upeasti? Minä, joka en ole enää kahteen vuoteen omistanut Facebook-tiliä, sain tänään kuulla ihan toisaalta, että arpaonni on suosinut minua - kahdesti! Tällaisen kuvan kera sain kohdata nämä ilouutiset:


Suuri kiitos kaikille kilpailutyötäni äänestäneille! Olen ihan mykistynyt, sillä kuulun siihen valittuun joukkoon, joka ei ikinä voita mitään. Tästä päivästä eteenpäin en voikaan enää sanoa noin. Vielä kerran: kiitos! Tämä on upea alku uudelle viikolle ja mahtava loppuhuipennus tälle hienolle vuodelle, jonka kohokohdista pääsette huomenna lukemaan.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Sulhasen puku - check!

Kuva

Viimeisen vuorokauden ajan olen tuntenut valtavan suurta helpotusta. Olen muutamaan otteeseen panikoinut, kun sulhasen puvun hankinta on aina vain siirtynyt. Sillä välin suunnitelmat ovat vaihtuneet moneen kertaan. Ensin oli tarkoitus vuokrata puku, sitten hankkia Cavalieren Dante-puku, sitten jokin vaaleampi harmaa. Lopulta kumpikaan meistä ei oikein tiennyt mitä etsimme.

Eilen sain sulhasen marssitettua Stockmannille ihan vain sovittelemaan. Heti ensisilmäyksellä huomasimme, että valikoimissa ei ollut juuri sellaista harmaata, jota olimme kumpikin ajatelleen. Sulhasen silmiin kuitenkin osui yksi puku, jota hän lähti kahdessa eri värissä sovittamaan. Ja voitteko arvata - se oli sitten siinä. Puku istui mahdottoman hyvin, hihat ja lahkeet vain kaipaavat hieman lyhennystä.

Kuva
Puku on siis Tiger of Swedenin Nedvin. Olemme kumpikin ihan mykistyneitä sen upeudesta. Hämmentävää tässä on se, että emme kumpikaan tykästyneet mustaan pukuun. Totta kai se oli istuva ja muutenkin näyttävä, mutta ei vetänyt vertoja siniselle puvulle. Siis siniselle, oikeasti. En olisi milloinkaan uskonut, että sulhaseni pukeutuu siniseen. Se oli kuitenkin mielettömän upea.

Kuvia emme sulhasesta ottaneet, joten saatte tyytyä nyt näihin Internetin syövereistä kaivettuihin kuviin. Ne eivät mielestäni tee puvulle oikeutta, mutta kelpaavat paremman puutteessa. Kuvia etsiessäni huomasin, että puvusta olisi ollut saatavilla myös harmaa vaihtoehto Zalandolla. Stockmannilla sitä ei ollut, eikä muitakaan harmaita Tiger of Swedenin pukuja. En kuitenkaan osaa edes harmitella asiaa, sillä sininen puku oli kuin tehty sulhaselle. Kaiken lisäksi olen niin onnellinen, että puku on vihdoin hankittu.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Paluu arkeen

Nyt joulun pyhäpäivät ovat auttomattomasti takanapäin, ja on aika vähitellen hivuttautua takaisin arkeen. Onneksi saamme kaksveen kanssa lomailla hieman vielä ensi viikollakin, sitten täytyy taas totutella työntekoon ja palata arkirutiineihin. Siinä vaiheessa alkavatkin olla jo aika jännittävät ajat käsillä!


Toivon kovasti, että teillä kaikilla oli yhtä rauhallinen ja rentouttava joulu kuin meillä. Viime päiviin on kuulunut rutkasti naurua, läheisyyttä, tärkeitä ihmisiä ja upeita hetkiä. On availtu joululahjoja, syöty herkullisia aterioita ja tavattu läheisiä. Perheen kesken olemme viettäneet pyjamapäiviä ja kokkailleet kaksveen uudenkarheilla keittiövälineillä pannukakkuja.


Toki jouluun liittyy oleellisesti myös muistot äidistä: kuinka äiti laittoi tiettyjä ruokia, kuinka asetteli servetit, kuinka nauroi loppuillasta, kun stressi hälveni. Haikeus ja ikävä nousivat pintaan useita kertoja, eikä kyyneliltä vältytty. Olisitpa täällä, äiti.

Hääsuunnittelu alkaa pikku hiljaa palailla prioriteettilistan kärkisijoille. Vielä muutaman päivän yritän ottaa rauhallisemmin ennen kuin palaan tositoimiin. Blogi päivittyy kuitenkin tasaiseen tahtiin, sillä tämän häähullun ajatukset täytyy joulukaaoksen jälkeen laittaa taas järjestykseen.

Muistakaa myös, että Save the Date -luomuksia voi edelleen äänestää tämän viikon loppuun asti Love Me Do -tapahtuman Internet-sivustolla. Suosikkihääblogianne voitte käydä äänestämässä vielä reilun kuukauden ajan saman sivuston kautta.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Taas toivotus hyvän joulun...

Koti on täytetty kynttilöin ja tuoksuvin hyasintein. Seinillä roikkuvat läheisten joulutervehdykset, ikkunoihin on laitettu ensimmäistä kertaa yhteisen historiamme aikana jouluverhot. Viime yön valvoin rauhoitellen pahoinvoivaa kaksivuotiasta, mutta nyt kotiin on laskeutunut rauha. Joulu on täällä.


Nyt on meidän aikamme hiljentyä nauttimaan joulun tunnelmasta. Tietokoneet ja älypuhelimet hiljennetään pariksi päiväksi, ja linjoille palataan jälleen loppuviikosta. Täten julistan blogiin joulurauhan toivottaen kaikille oikein tunnelmallista ja antoisaa joulua.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Mistä on meidän häät tehty?

Blogin lukijamäärä kasvaa jatkuvasti, eikä kaikilla varmasti ole aikaa käydä läpi kaikkia vanhempia julkaisujani. Sen vuoksi ajattelin tehdä pienen kuvakollaasin, jossa on näkyvillä häidemme teemavärit sekä muut inspiraationlähteet. Näin uusien lukijoiden on helpompi saada kokonaiskuva meidän hääsuunnitelmistamme.

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8
En ole missään vaiheessa saanut nimettyä varsinaista teemaa häillemme, sillä juhlaamme on otettu vaikutteita niin monista eri teemoista. Meillä on vähän vintagea, vähän maalaisromanttisuutta, vähän myös modernia värimaailmaa. Teemavärithän meille valittiin heti hääsuunnittelun alkumetreillä: limenvihreää, harmaata ja valkoista. Näitä värejä tullaan hyödyntämään niin kattauksessa ja koristeluissa kuin karkkibuffetissakin. Merkittävimpiä yksittäisiä koristeita tulevat olemaan nuo alakuvissa näkyvät silkkipaperista valmistetut pom-pomit. 

Häissämme on kuitenkin yksi hallitseva tekijä. Se näkyy kattauksessa, paperituotteissa, kengissä ja hääpuvussa. Se tulee osaksi kuvausnurkkaa, karkkibuffettia ja juomasaareketta. Tämä ihana, keskeinen asia on tietenkin pitsi. Olen aivan hullaantunut pitsiin, ja se kyllä näkyy hääjuhlassamme.

Tuntuu mukavalta katsella tuota ylläolevaa kuvaa. Siinä näkyy meidän hääjuhlamme linjauksia: yksinkertaisia kukka-asetelmia, keväisiä värejä ja tietysti sitä pitsiä. Tämän kuvakollaasin tekeminen selkiytti yllättävän paljon omiakin ajatuksia. Tätä katsellessa tunnen, että olemme tehneet asioita oikein ja onnistuneet suunnittelemaan meitä kuvastavat häät.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Historian havinaa

Kuva
Vietin eilisen illan ylhäisessä yksinäisyydessäni, joten kulutin tunteja tietokoneen ääressä katsellen videopätkiä liittyen oikeanlaisen hääpuvun valintaan. Minä olen luonteeltani perinnekeskeinen ja innostunut kuulemaan tarinoita vanhoista esineistä. Samalla tavalla olen kiinnostunut siitä, miksi asioita tehdään tietyllä tavalla ja millaisia ajatuksia tai uskomuksia niihin liittyy. Näin häiden aikaan onkin hyvä miettiä, miksi me morsiamet pukeudumme toinen toistaan upeampiin, lähes aina valkoisiin luomuksiin.

Naimisiin.infon hääoppaan mukaan hääpuku oli hamassa menneisyydessä tavallinen juhlapuku, josta erityisen teki sen kanssa käytettävät morsiuskorut, kruunu sekä seppele. Valkoista hääpukua on alettu käyttää vasta 1700-luvulla, mutta vielä tässä vaiheessa viattomuutta symboloiva valkea väri ei Suomessa ollut kovin tavallinen vaihtoehto. Se oli lähinnä varakkaan väen valinta, sillä alempisäätyiset käyttivät mustaa juhlapukua. Ajallisesti tästä on hieman eri tietoa Amoriini-sivustolla, jonka mukaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa musta ja valkoinen hääpuku olivat yhtä suosittuja. Amoriini-sivuston mukaan tiettävästi ensimmäinen valkoista hääpukua käyttänyt henkilö oli Ranskan kuningatar Anne of Brittany vuonna 1499, mutta suuremman yleisön suosioon valkoinen väri nousi vasta 1840-luvulla Englannin kuningatar Victorian häistä.

Kuva

Haluaisin kovasti lukea Marnie Foggin kirjoittaman teoksen Vintage hääpuvut: Häämuodin vuosikymmenet (Otava 2011). Siellä olisi kuvien kera esitelty hääpukumuotia eri vuosikymmeniltä. Kun kirjaa ei tähän hätään ole saatavilla, auttaa Naimisiin.infon hääopas jälleen. Häämuoti ei ole muuttunut vain ja ainoastaan värien osalta, senhän me kaikki tiedämmekin. 1930-luvulla hääpuvut olivat suoria ja kapeita, usein kuitenkin laahuksella varustettuja. 1940-luvulla sota-aikana hääpuku oli useimmiten arkimekko, sillä oikeaa hääpukua oli vaikea saada. Pieni hattu ja valkeat puuvillakäsineet tekivät 1940-luvun hääpukeutumisesta kuitenkin hieman juhlavampaa. 1950-luvulle siirryttäessä monien oli kuitenkin mahdollista hankkia muodinmukainen hääpuku leveine helmoineen, kapeine vyötäröineen ja pienine huntuineen.

1960-luvulla hääpukujen helmat levenivät ja lyhenivät; pituutta saattoi olla saman verran kuin minihameella. Toisaalta taas morsiamet avioituivat mitä erilaisemmissa puvuissa, minimekko ei suinkaan ollut ainoa vaihtoehto. Tämän jälkeen pitkät helmat tekivät jälleen tuloaan, ja 1970-luvulta lähtien puvut muuttuivat koristeellisemmiksi ja suuremmiksi - aivan kuten itse hääjuhlakin.

Kuva

Kuninkaalliset häät tuntuvat aina olleen suunnannäyttäjiä häämuodin tiellä. Jo 1800-luvulta alkanut ilmiö taitaa elää aina vain vahvemmin. Vai mitä sanotte prinsessa Dianan, prinssi Williamin ja prinsessa Madeleinen häistä?

Millaisia ajatuksia teillä herää hääpukujen historiasta? Minkä ajanjakson puvuista pidätte eniten? Onko ehkä jokin sellainen tyyli, jota ette voi sietää? Mitä mieltä olette mustasta hääpuvusta? Minua itseäni puistattavat lähinnä suuret ja painavat kermakakkuhääpuvut, joista ei rusettia, röyhelöä ja puhvihihaa puutu. Sen sijaan 60-luvun tyyli minimekkoineen on minusta hurmaava!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Astiat iltapalalle

Minä ajattelin ensin, että meille tulee ihan tavalliset kertakäyttöastiat iltapalalle. Taisin ajatella, että ei ole mitään järkeä panostaa iltapala-astioihin, kun niihin ei kukaan kuitenkaan kiinnitä huomiota. Unohdin, että yksi henkilö ajattelee aina: morsian itse.

Kuva

Turhamaista tai ei, minun on vaikea kuvitella, että meille tulisi tavallisia paperilautasia iltapalan yhteyteen. Olen jo hankkinut puisia kertakäyttöaterimia, joten eiväthän ne tavalliset paperilautaset edes sopisi siihen yhteyteen. (Turhamaista? Erittäin.) Olenkin selaillut Etsyn, eBayn ja Amazonin tarjonnan lukuisia kertoja - unohtamatta tietenkään kotimaisten kauppojen tarjontaa. Olenkin onnistunut löytämään suosikkivaihtoehtoni, mutta ongelmaksi tulee raha. Minun on vaikea perustella itselleni sitä, että maksaisin haluamieni iltapala-astioiden postituksesta yli tuplasti enemmän kuin niistä itse astioista. En tiedä mihin hinta perustuu, sillä kovin suuria tai painavia ne eivät ole. Ja kun ajattelen kertakäyttövälineisiin kokonaisuudessaan kuluvaa summaa, tuntuu se aika hölmöltä. Minun valintaani ei vaikuta tällä hetkellä astioiden eettisyys (vaikka silläkin kai voisi tässä jotenkin yrittää perustella), vaan kyse on ainoastaan näiden astioiden ulkonäöstä.

Miehelle en ole aiheesta vielä puhunut, sillä tiedän, etten saa häneltä tukea ajatuksilleni. Hän tyrmäisi ideani luultavasti heti, mikäli suhtaudun itsekin siihen epäröiden. Jotain olen näinä vuosina sentään oppinut. Mikäli tiedän haluavani jotain, täytyy minun olla asiassani ehdottoman varma - muuten se jää saamatta. Tällä hetkellä en ole itsekään varma siitä, kannattaako tähän asiaan oikeasti panostaa, vaikka kyse ei kovin suurista summista olekaan.

Kuva

Haluaisin kovasti kuulla teidän muiden ajatuksia liittyen iltapala-astioihin. Mikäli häissänne tarjoillaan/tarjoiltiin iltapalaa, syödäänkö/syötiinkö se kertakäyttöastioilta vai ihan oikeilta? Panostatteko astioihin vai menettekö sieltä mistä aita on matalin ja hinnat halvimmat?

torstai 19. joulukuuta 2013

Haastekysymyksiä

Ah, tätä joulunalusajan ihanuutta ja autuutta. Vaikka töissä on kiire ja kaupatkin pursuilevat ihmismassoista, nautin näistä kynttilöiden ja valosarjojen äärellä vietetyistä hämäristä illoista aivan suunnattomasti. Tänään olivat arjen luksusta myös ne ihanat tunnit, jotka sain uuvuttavan työpäivän (ja koiran aiheuttaman imurointioperaation) jälkeen viettää hyvässä seurassa ja hyvää risottoa maistellen. Kiitos jälleen mahtavasta seurasta, Tinkaliina!


Aiemmin syksyllä vastailin haasteeseen, jonka pariin Honeybun Lecter minut kuun alussa jälleen houkutteli. Koska haaste on jo kertaalleen blogissa käyty läpi, vastailenkin nyt vain arvon blogittaren esittämiin kysymyksiin. Ja tässä ne tulevat:

1. Miten kosinta tapahtui?
Eräänä huhtikuisena perjantaina keskellä meidän keittiötämme. Lisää voi lukea blogin alkutaipaleelta.
2. Kauanko olitte ehtineet seurustella ennen sitä?
Vähän alle viisi vuotta.
3. Miten ja missä vaiheessa tiesit, että tämän henkilön kanssa voisi viettää loppuelämän?
Asiaa on tullut puntaroitua ja pohdittua useita kertoja näiden yhteisten vuosien aikana. Yhtä ja ainoata tajuamiskokemusta minulla ei taida olla.
4. Miten valitsit kaasosi?
Valinta oli minulle ilmeinen, sillä toinen kaasoistani on ainoa lapsuudesta asti mukana kulkenut ystävä ja toinen taas vanhin siskoni.
5. Millaiset polttarit haluat ja et halua?
Tähän olen hirvittävän huono vastaamaan. Ainoa ehtoni on se, etteivät polttarini saa kestää kahta päivää. Olen sanonut kaasoilleni, että en aseta polttareille minkäänlaisia ehtoja tai edellytyksiä, sillä hääpäivän suhteen olen liiankin tarkka.
6. Meinaatko valkaista hampaat, ottaa ripsien pidennyksen, keinorusketuksen, rakennekynnet tms.?
Hampaat valkaisen, mutta muuta en tule tekemään. Kynnet kyllä laitan kauniisti ja ripsiinkin muutamat irtotupsut. Keinorusketuksesta taidan kaikesta jahkailustani huolimatta kieltäytyä...
7. Mitä perinteitä ja perinneleikkejä tahdotte ehdottomasti häihinne?
Perinteet ja perinneleikit tuntuvat olevat jo hieman häilyvä käsitys, sillä uusien villitysten myötähän myös uusia hääperinteitä syntyy jatkuvasti. Vanhemmista perinteistä häihimme ei taida tulla juuri muuta kuin kimpun heitto. Ryöstöt (ja kaiken muun pelleilyn) olemme ehdottomasti kieltäneet.
8. Mitä mm. hääblogeista löytämiänne "trendijuttuja" haluatte häihinne?
Häissämme tullaan näkemään kuvausnurkka eli photo booth, karkkibuffet, pom-pomeja sekä hääbingo. Nämä nyt ensimmäisinä tulevat trendeistä mieleen.
9. Kuka/mikä aiheuttaa todennäköisimmin ongelmia häissänne?
Morsiamen katastrofialttius.
10. Mitä toivot huomenlahjaksi?
Apua, enhän minä ole edes miettinyt tätä!
11. Minne menette häämatkalle?
Kreetalle hiljaiseen hotelliin nauttimaan yksityisestä uima-altaasta ja jacuzzista. Lisätietoja löytyy blogiteksteistä.

Näiden hajatusten myötä siirryn vuoteeseen köllöttelemään kaksveen viereen ja lukemaan kirjaa. Pian koittaa ansaittu joululoma. Ja tiedättekö mitä se tarkoittaa? Sitä, että meidän häihin on ihan kohta ihan kamalan vähän aikaa!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Merkitse päivämäärä kalenteriin!

Aika moni häitään suunnitteleva pariskunta on lähetellyt Save the Date -kortteja näin joulun alla. Meidänhän ei moiseen hommaan pitänyt ryhtyä, kun nämä häät eivät ole lähipiirissämme mikään yllätys. Hääsuunnitteluun hurahtaneen morsiamen päähänpistoja ei kuitenkaan aina voi ennakoida. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Ihastuin jo tuossa loppusyksystä muiden kortteihin niin paljon, että olihan meillekin saatava omamme.

Meille oli hyvin selvää se, ettemme halunneet kutsuun kuvaa meistä. Muutaman pohjan suunnittelin myös kuvalla, mutta ne eivät lopulta tuntuneet omilta tai sopivilta. Päädyimme siis yksinkertaistettuun versioon, jossa on kaikki toivomamme elementit: teemavärit, pitsiä ja kalenteri.


Kortit näyttävät kuvissa ryppyisiltä, kun kuvailin niitä jouluvalojen vieressä. Oikeasti ne ovat ihan tasaisia pinnaltaan - tuota pitsiä lukuun ottamatta. Halusimme sen avulla hieman elävöittaa kortin pintaa. Käyttämämme kartonki on norsunluunvalkoista ja pitsi taas kirkkaanvalkoista, jolloin pitsi todella erottuu kortin pinnasta. Kuvasta tämä sävyero ei valitettavasti ole havaittavissa kovin hyvin. Asettelukin näyttää kuvissa hieman hassulta, sillä olen sumentanut sukunimemme, jotka tulevat sydämen ulkopuolelle.

Käytimme korttiin samoja fontteja kuin häidemme muihinkin paperituotteisiin. Tekstit halusimme suomen kielellä, sillä englanti sekä tuntui että näytti tönköltä. Tai lähinnä tuo englannin ja suomen yhdistäminen, jolta ei olisi voinut välttyä, mikäli kortin olisi otsikoinut tyypilliseen tapaan Save the Date -lausahduksella. Täysin kirjakielellä emme viestiämme kuitenkaan halunneet ilmaista.


Tässä alemmassa kuvassa on nähtävillä myös hyvin yksinkertainen joulukorttimme. Sen taustapuolelle tulostimme tuollaisen kirjeen, jonka kirjoitamme joka joulu kuluneen vuoden tapahtumia summaten. Tuosta esillä olevasta kortista näyttävät allekirjoitukset puuttuvan, mutta vieraiden kortteihin ne - toivottavasti - muistimme kirjoittaa.

Tässä siis nämä meidän yksinkertaiset korttimme. Uskallan ne nyt paljastaa, kun eilen alkoi vastaanottajilta saapua kiitosviestejä. Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen siihen, että päätimme lähettää kyseiset kortit - siitäkin huolimatta, että lähetys tapahtui vain pari kuukautta ennen virallisten kutsujen postitusta...

tiistai 17. joulukuuta 2013

Vaimomatskua mukana Save the Date -kilpailussa

Eilen sain ilokseni huomata, että Save the Date -kilpailun ehdokkaat on julkistettu! Marraskuun viimeisenä päivänä kirjoittelin siis Love Me Do -tapahtuman järjestämästä Save the Date -kilpailusta, johon tapahtumanjärjestäjät myös tämän bloggaajan haastoivat. Ja pakkohan siihen haasteeseen oli tarttua! Tein valtavan määrän erilaisia versioita kilpailua varten, mutta yksi toisensa jälkeen ne deletoitiin kovalevyltä. Sitten sain tehtyä yhden, johon olin aika tyytyväinen (jos nyt ei millimetrejä lähdetä tiirailemaan).

Lähtiessäni kilpailuun mukaan halusin luomukseni tuovan ilmi, että kyseessä on aivan uudenlainen ja upea häätapahtuma, joka kaikessa komeudessaan poikkeaa perinteisistä messuista. Tapahtumassa on live-musiikkia sekä alkoholitarjoilu, joten siellähän on sitten ihan oikean hääjuhlan meininki. Halusin siis luomukseni kautta tuoda tätä juhlatunnelmaa esille. Ja tässä se nyt on:

http://lovemedo.fi/artikkelit/save-date

Tällaisella tuotoksella Vaimomatskua-blogi on siis mukana Save the Date -kilpailussa. Pääset äänestämään Love Me Do -tapahtuman sivuilla, jossa on esitelty myös kaikki muut ehdokkaat. Nyt siis jälleen kerran kaikki äänestämään omaa suosikkiaan! Älkääkä suinkaan unohtako, että Wedding Blog Awards -äänestys on edelleen käynnissä, joten samalla voitte äänestää suosikkianne lukuisten hääblogien joukosta. Hääblogeja saa äänestää tammikuun loppuun, mutta Save the Date -kilpailun äänestysaika päättyy jo 29. päivä joulukuuta. Käykäähän siis tutkailemassa!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Projektien päivitystä

Kuva

Näin joulun alla kiire lienee tuttu sana useammassakin taloudessa. Meillä stressiä eivät aiheuta lahjojen haaliminen tai kohtuuttomat siivoustehtävät. Myös joululaatikot on tehty hyvissä ajoin pakastimeen valmiiksi. Sen sijaan stressi nousee pintaan, kun pitää yhdistää jouluvalmistelut hääsuunnitteluun. Aina aiemmin joulukuu on kulunut ainoastaan joulun tunnelmasta nauttien, vähitellen jouluvalmisteluita tehden. Nyt sitä hiljaisuutta ja rauhaa on tullut rikkomaan hektinen ja toiminnantäyteinen hääsuunnittelu. Vaikka kuinka olen yrittänyt hiljentää tahtia, täyttävät nämä tehdyt ja tekemättömät projektit mieleni.

Tähän mennessä olen saanut tehtyä ne hääkengät (joista poistin muuten hyvin nopeasti sen karmaisevan helmirivistön ja jätin sen hieman huolittelemattoman reunan näkyviin),  huikutusviirit, pöytäliinat ja vihdoin myös kaikki puuttuvatkin servettirenkaat. Näiden lisäksi on kulutettu valtavasti tunteja häiden paperituotteiden parissa: kutsut, Save the Date -kortit, häälehti, lasten puuhakirja, kyltit sekä erinäiset muut liput ja laput.

Kuva

Mitä tässä vielä sitten on tekemättä?  Pom-pomeja on tehty jo melkoinen kasa, mutta niitä ei kyllä vieläkään ole riittävästi. Kuinkahan kauan niiden aukaisuun mahtaa kulua aikaa sitten juhlapaikkaa valmistellessa? Kauhistuttaa ajatellakin moista asiaa. Suuri määrä lasipurkkeja odottaa myös somistajaansa. Kaikki tarvikkeet jo löytyvät kaapista, mutta vuorokaudessa tuntuu olevan aivan liian vähän tunteja. Puuttuvien listalla ovat myös ne aiemmin mainitsemani pöytänumerot sekä koriste hääkakkuun, jonka myös aion itse tehdä. Olen myös ollut aikeissa tehdä kirkkoa varten samantyyliset nenäliinapussukat kuin Rimmalla. Näihinkin on jo muutamat koetulosteet tehty ja tarvikkeita hankittu, mutta projektia ei hyvästä alusta huolimatta ole saatu vietyä loppuun. Täytyy myös tunnustaa, että selailen edelleen ihan hirvittävällä tahdillä myös useita jenkkisivustoja upeiden ohjeiden ja ideoiden toivossa.

Kuva

Tämän perusteella vaikuttaisi siltä, että olemme melko hyvässä vaiheessa. Tekemättömiä tehtäviä on kyllä vielä aikamoinen liuta. Paperituotteiden viimeistelyyn saa kulumaan melkoisesti aikaa, samoin noiden pom-pomien taitteluun. Onneksi tässä on vielä neljä ja puoli kuukautta aikaa (siis, niin vähän?!) kaikkiin ihaniin hääjärjestelyihin, niin pieniin kuin suuriinkin. Kun muutamaksi viikoksi malttaa rauhoittua nauttimaan loppuvuoden pimeydestä ja kynttilöiden lämpimästä valosta, alkaakin sitten todellinen hulina. On häämessuja ja -tapahtumia sekä tapaamisia palveluntarjoajien kanssa. Näiden ohella pitäisi saada valmiiksi kaikki tekemättömät tehtävät ja viimeistellä somistus.

Hei, apua, meidän häitä juhlitaan i-h-a-n  k-o-h-t-a.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Sananen (ja triljoona kuvaa) pöytien numeroinnista

Torstain ihanan askarteluillan jälkeen aloin kovasti miettimään tulevaa pöytänumerointia. Ideoita olisi vaikka kuinka, mutta valinnanvaraa on ehkä liikaakin. Sen vuoksi päätinkin nollata aivoni ja aloittaa aivan tyhjältä pöydältä. Käännyin ystäväni Pinterestin puoleen katsastamaan tarjontaa pöytänumeroinnin osalta. Ja mitä sieltä löytyikään...

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

En tiedä sekoittiko tämä kuvakierros päätäni entisestään! Tietänette sen, että tässä on vain murto-osa erilaisista ihanista vaihtoehdoista pöytänumerointia varten. Jossain vaiheessa ajattelin tahtovani puiset numerot, sitten ehkä kuitenkin lasipullot, ehkä sittenkin vain numerot, entäs jos käyttäisimmekin kuvia... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen vielä aivan solmussa tämän asian kanssa, enkä osaa tehdä minkäänlaista rajausta vaihtoehtojen välillä.

Oletteko te muut miettineet pöytänumerointia? Numeroidaanko teillä pöydät vai nimetäänkö ne jotenkin muuten? Onko joukossa kenties morsiamia, joiden häihin ei tule istumajärjestystä ja pöytien numerointia lainkaan? Mielelläni kuulisin taas kokemuksianne ja ajatuksianne aiheesta!

 (Ja mikäli teksti sisältää hirveät määrät kirjoitusvirheitä, pahoittelen niitä. Omat silmät eivät enää toimi toivotulla tavalla, kun aamusta iltamyöhäiseen saakka olimme perheen kanssa jouluisella retkellä. Nyt kaikki muut ovat unten mailla, myös koira on käpertynyt varpaideni murskaajaksi lämmikkeeksi. Hiljaisuus - ah, autuutta.)

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kun raha menettää merkityksensä.

Budjettiasiat ovat olleet pinnalla tässä blogissa viime aikoina. Viimeisin budjettia sivuava teksti tuli julkaistua maanantaina, jolloin kirjoittelin pienen budjetin häistä. Oikeassa elämässä me tuskin koskaan järjestäisimme pienen budjetin häitä, vaan mieluummin siirtäisimme hääpäivää hamaan tulevaisuuteen, jolloin meillä oikeasti olisi rahaa järjestää unelmiemme hääjuhla. Mutta millaiset häät me järjestäisimmekään, jos rahaa olisi yltäkylläisesti?

Kuva

Vierasmäärä tuskin oleellisesti hääjuhlassamme muuttuisi, vain jonkin verran ystäviä tulisi joukkoon lisää ja muutama kaukaisempi sukulainen. Koska rahaa olisi rajattomasti, satsaisimme ehdottomasti vieriaden viihtyvyyteen varaamalla unelmiemme juhlatilaan. Sen olisi oltava maalaisromanttinen ja varustettu suurella salilla. Meille ei nimittäin missään nimessä olisi vaihtoehtona sellainen kartanoympäristö tai muutkaan juhlatilat, joissa vieraat joutuisivat ruokailemaan ja juhlimaan eri huoneissa. Kaikkien olisi mahduttuva samaan huoneeseen. Tämä kriteeri muuten sulki pois aika monta juhlapaikkaa silloin, kun etsimme keväällä sopivaa paikkaa hääjuhlan järjestämistä varten.

Kriteerit juhlatilaa kohtaan kyllä vähenisivät, mikäli kulutetun rahan määrällä ei olisi väliä. Silloin emme karttaisi A-oikeuden omaavia juhlatiloja, vaan ehkä jopa valitsisimme sellaisen. Tällöin välttyisimme puuduttavalta reissulta etelänaapuriin. Ja kun rahaa olisi rajattomasti, voisimme tarjota vieraille kaikki illan juotavat ilman suurempaa stressiä. Tämä tietysti tarkoittaisi sitä, että hyvän ruoan ja juoman lisäksi tulisi olla tarjolla hyvää musiikkia. Mahtavan dj:n lisäksi hankkisimme ehdottomasti jonkin menevän bändin.

Kuva

Pitopalveluun panostaisimme varmasti enemmän kuin nyt. Tällä en suinkaan tarkoita, että vaihtaisimme pitopalvelua. Sen sijaan tarkoitan, että pitopalvelu saisi huomattavasti enemmän vastuuta kattamisesta ja koristelemisesta. Tällä hetkellä en nimittäin olisi valmis vaihtamaan Manodeiln herkkuja mihinkään muuhun, niin houkuttelevilta ne kuulostavat. Saattaisimme toki ottaa menuun muutaman ruokalajin lisää. Tilausta voisi olla myös toinen toistaan upeampia herkkuja notkuvalle jälkiruokapöydälle...

Omaan pukeutumiseeni panostaisin varmasti enemmän. Puvun tyyli olisi samanlainen kuin myös nykyisen hääpukuni, jota ihan oikeasti rakastan. Jos raha ei olisi ollut este, olisin varmasti lennättänyt itseni ulkomaille noutamaan kotiin jonkin ihanan Stella Yorkin luomuksen. Olen menettänyt niille sydämeni varmasti ikuisiksi ajoiksi, kun kesällä löysin mallistosta niin kauniin puvun. Toinen vaihtoehto olisi teetättää uniikki unelmapuku. Kenkiä ja muita asusteita katsastaessa haluaisin ehdottomasti tukea suomalaista pienyrittäjyyttä, joten satsaisin niihin varmasti suuremman summan rahaa kuin tällä hetkellä. Korut ostaisin kultasepänliikkeestä: luultavasti helmikorut pienin timantein höystettynä. Myös sulhasen pukeutumiseen panostettaisiin huolella tukien suomalaista pienyrittäjyyttä ja kestävää kehitystä.

Kuva

Kun raha ei olisi este, kaikki häidemme paperituotteet toteutettaisiin graafisen suunnitelijan avulla ja painettaisiin painotalossa. Tyylillisesti haluaisin kaiken kuitenkin noudattelevan sitä linjaa, jota nytkin olemme kaikessa tässä suunnittelussa kulkeneet: yksinkertaista, vaaleaa, vähän pitsiä joukossa. Sen sijaan kukkiin panostaisin huomattavasti suuremman määrän kuin nyt ja haluaisin runsain mitoin niitä juhlapaikalle. Kevät, valo ja tuoksuvat kukat, ah.

Valokuvaus olisi myös yksi asia, johon haluaisin panostaa. Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen siihen, että Denis ikuistaa häämme. Kuvista tulee varmasti upeita! Jos rahaa olisi kuitenkin ylettömästi, olisimme varmasti palkanneet kaksi valokuvaajaa - esimerkiksi Johannan ja Jounin. Kahden kuvaajan avulla voisimme olla varmoja siitä, että joka ikinen hetki päivästä tulee ikuistetuksi. Sen sijaan en osaa sanoa, ottaisimmeko koko päivän dokumentaarista kuvausta siitä huolimatta, että raha ei aiheuttaisi estettä. Tälläkin hetkellä suurin este koko päivän kuvaukselle on se, että haluamme kumpikin valmistautua rauhassa ja hiljaisuudessa (mikäli se ylipäätään on mahdollista noin jännittävänä päivänä).

Kuva

Häämatkaa en ole laskenut budjettiimme, mutta onhan sekin iso häihin liittyvä menoerä. En osaa sanoa vaihtuisiko kohde, mikäli rahalla ei olisi merkitystä. Tuskin. Seychellit siintävät ikuisesti haaveissa, mutta sinne on pienen lapsen kanssa kohtuuton lentomatka. Veikkaan, että kohde pysyisi rikkauksista huolimatta samana, mutta puolihoidon sijaan panostaisimme täysihoitoon.

Tuntuipa taas jännältä päästää mielikuvitus valloilleen ja hypätä hetkeksi ihan toisenlaisiin saappaisiin. Näiden ajatusleikkien parhainta antia on se, että ne herättävät pohtimaan asioita useilta eri kanteilta. Minussa heräsi vahvoja tunteita tulevaa hääjuhlaa kohtaan, sillä tajusin saavani juuri sellaiset häät kuin olen halunnutkin. Jos rahaa olisi kuin roskaa, olisivat häämme loppujen lopuksi hyvin samanlaiset kuin ne oikeasti tulevat olemaan. Joihinkin asioihin panostettaisiin enemmän, jotkut toteutettaisiin hieman eri tavoilla kuin nyt. Siitä huolimatta ne olisivat meidän näköisemme juhlat ilman kultaa ja glamouria. Näin seesteisin mielin on hyvä suunnata kohti jouluista viikonloppua. Antoisaa viikonloppua myös kaikille teille lukijoille!

torstai 12. joulukuuta 2013

Oi, mikä ihana ilta...

Tänään olikin oikein erikoislaatuinen päivä. Hienon päivämäärän lisäksi tänään oli sisarenpoikani yksivuotissyntymäpäivä, mitä kiinnostavin koulutuspäivä töissä ja ihanat askartelukekkerit Hey Lookin studiolla! Loistavan päivän päättävät toivottavasti loistavat yöunet, sillä tämä morsian on kyllä aivan totaalisen väsähtänyt näistä päivän riennoista.


Minua hieman harmittaa, etten kuvaillut lainkaan Hey Lookin kaunista studioympäristöä, vaikka valtavassa laukussani kamera piiloilikin. Jotenkin kaikkien niiden maukkaiden juustojen, kuuman glögin ja hauskan askartelun lomassa unohtui kyllä kuvaaminen ihan täysin. Onneksi kotona sai sitten nappailla kuvia päivän tuotoksista, jotka kyllä kotimatkalla ottivat hieman osumaa...


Kuvat ovat erittäin rakeisia, kun en vaivautunut laittamaan valoja päälle muualle kuin eteiseen. Muuten koko asunto oli valaistu vain ja ainoastaan kynttilöin, sillä Hey Lookin studion joulutunnelma tarttui pysyäkseen. Vieläkin tunnen nenässäni ne huumaavat tuoksut! Ja aikamoisen väsynyttä mieltä toki piristivät jutustelun ja naureskelun keskellä kyhätyt askartelut.

Ihan ensimmiseksi pääsin käsiksi kahvipussiin, jonka sain täyttää käsittämättömän hyväntuoksuisella kahvilla ja koristella sitten mieleiselläni tavalla. Hey Lookin Lotta tuota kahvia minulle hehkuttikin, mikä tekee sen säilyttämisestä vielä vähän hankalampaa. Ja se pitäisi muka avata vasta jouluaattona! Koristukset hieman kärsivät automatkalla, mutta onneksi kahvia ei sentään varissut laukun uumeniin.

Sen jälkeen pääsinkin tekemään glitter-viiriä, johon itse sai valita tekstin. Seinällä roikkui mallikappaleena kultaisella hileellä koristeltu viiri, jossa luki "cheers". Tämän innoittamana päätinkin sitten ilmaista saman suomeksi. Ties vaikka viiri ilmaantuisi häissämme juomatarjoilun yhteyteen! Nyt se on kauniisti taiteltu kahden painavan kirjan väliin tasoittelemaan matkan aiheuttamia mutkia. Tämän tekeminen innoitti minua kyllä käyttämään tekniikkaa jatkossakin! Pöytänumerothan meiltä vielä puuttuvatkin...

Kiitos Hey Lookin ihanaisille naisille loistavasta illasta, huikeista askarteluista ja uskomattoman hauskasta seurasta! Pari tuntia vierähti huisin nopeasti hyvässä seurassa (suuri kiitos myös sinne Häät-lehden suuntaan!) ja ilta tuntuikin loppuvan hieman kesken, kun piti pitkän päivän päätteeksi lähteä kotiin halailemaan kaksveetä. Arvatkaa vain, olivatko minun, kröhöm, hieman glitter-kuorrutteiset farkkuni kotona suuren ihmetyksen aihe? Veikkaan, että studion pöytä jäi jäljiltäni vähintään yhtä hankalaan kuntoon kuin nämä minun tee-se-itse -kimallehousuni.

PeeÄs. Käykää kurkkimassa myös Makea-blogin mahtava arvonta, jossa voi voittaa 200 euron lahjakortin graafiseen suunnitteluun!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Numeroiden innoittamana: 11.12.13.

Näin hääintoilijana sitä kiinnittää huomiota mitä erikoisimpiin asioihin - ja aina mielessä ovat häät. Tänään huomion keräsi tietenkin tämä ikimuistoinen päivämäärä: 11.12.13. (Itse olin muuten kello 14.15 työpaikan vessassa, aika ikimuistoista.) Päätinkin hieman googletella asiaa hääsuunnittelun hengessä.

Kuva

Tämä on varmasti aika monelle otollinen päivämäärä kosintaan. Myös avioitumisesta tänä kyseisenä päivänä on monissa seurakunnissa tehty tavallista helpompaa. Ainakin Varkauden ja Helsingin seurakunnissa on järjestetty erityinen vihkipäivä, johon vihille aikovat parit ovat ilmoittautuneet viimeistään marras-joulukuun vaihteessa. Liki koko päivä on siis pyhitetty vihkimisille, jotta mahdollisimman monet parit saavat mahdollisuuden avioitua näin erikoisena päivänä.

Ja erikoinenhan tämä on! Niinkin luotettava lähde kuin Ilta-Sanomat tietää kertoa, että viimeiset kymmenen vuotta on vuosittain saatu juhlia vastaavanlaisten numeroyhdistelmien merkeissä. Seuraavan kerran mahdollisuus koittaa kuitenkin vasta ensi vuosisadalla!

MTV:n Internet-sivuilta löytyy numerologi Pia Vuorelan kommenttia erikoisen päivämäärän merkityksestä. Vuorelan mukaan tämä päivä on universumille erittäin onnekas, mutta se ei ilmeisesti suinkaan tarkoita sitä, että päivä olisi onnekas myös jokaiselle ihmiselle. Mikä sitten olisi hyvä päivä juuri minulle tai sinulle astella avioon? Vuorela sanoo, että numerologiassa lasketaan mieluummin vuosia kuin päiviä - ja ehkä tärkeämpää kuin hyvän päivän valitseminen onkin huonon vuoden välttäminen. Joka yhdeksäs vuosi on epäonnen täyttämä, mutta näiden vuosien sijoittuminen ihmisen elämänkaarelle selviää oman syntymäpäivän perusteella. Hankalaa, tiedän.

Hyvä uutinen meille on se, että kolme on yleinen onnennumero ja kolmatta päivää pidetään yleisesti melko onnekkaana päivänä. Rakkautta silmälläpitäen myös ilmeisesti numerot kaksi ja kuusi toimivat hyvin, sillä kumpikin näistä on niin kutsuttu tunnenumero. Tätä mieltä on numerologi Pia Vuorela, mutta millaisia mielipiteitä teiltä löytyy? Valitsitteko hää- tai kihlapäivänne jonkin numeroyhdistelmän perusteella? Uskotteko numerologiaan ja epäonnen vuosiin? Itse olen melkoinen hihhuli monissa asioissa, joten lienee luonnollista, että minulle tuli kummallinen tarve tarkistaa, ettei kummallakaan meillä ole vuorossa epäonnen vuosi...

tiistai 10. joulukuuta 2013

Oho, sanoi morsian, kun ostoksille lähti.

Viikoloppuna pääsi käymään vahinko. Vahinko taisi sattua siinä, että pääsimme kaksveen kanssa kahdestaan asioille. Kaksivuotiaasta tyttärestä ei ihan ole kieltäjäksi silloin, kun astutaan sisään kultasepänliikkeeseen. Eikä etenkään siinä vaiheessa, kun löydetään juuri omaan käteen ja äidin perintövihkiin sopiva sormus. Siinä vaiheessa peli oli menetetty, kun sormuksen tarjoushinnaksi kerrottiin kaksisataaviisikymmentä euroa.


Kuva ei tee sormukselle oikeutta. Se loistaa kauniisti yhdessä äidin vanhan vihkisormuksen kanssa. Se tuntuu omalta ja saa sydämeni sykkimään. Siinä ovat minun vihkini, kumpainenkin. Minun parivaljakkoni.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Pienen budjetin häät?

Kuva

Tunnustan viettäneeni muutaman unettoman yön hieman surullisin mielin tämän hääsuunnittelun takia. Oikeastaan ärtynyt, stressaantunut ja ahdistunut taitavat olla kuvaavampia sanoja. Hääsuunnitteluun liittyy niin monta muistettavaa, toteutettavaa ja hankittavaa asiaa. Vaikka nautinkin suunnattomasti häiden suunnittelusta, osuu matkalle välillä tuollaisia mörököllipäiviä. Miksi? Suurin syy on varmasti raha. Hääjuhlaan uppoaa järkyttävän suuri summa rahaa - olkoonkin sen arvoista.

Olen monta kertaa ehtinyt haikeilemaan pienten, perhepiirissä vietettyjen häiden perään, vaikka tiedänkin haluavani tärkeänä päivänämme lähellemme kaikki nämä ihmiset, jotka nyt kutsumme. Stressiä lisää kuitenkin valtavasti se, että häiden jälkeen meillä pitäisi olla takataskussa se kakskymmentätuhatta euroa rahaa. Jokaista hankintaa ja ylimääräistä panostusta varten olen siis joutunut harkitsemaan melkoisesti, joidenkin vuoksi vuodattamaan muutaman kyyneleenkin.

Nämä ahdistukset saivat minut pohtimaan samoja asioita, joita Korppu taannoin käsitteli. Mitä jos häihin voisikin käyttää vain muutaman tuhatlappusen? Jos hääbudjetti olisi kolmetuhatta euroa, mitä tekisimme? Millaiset häät järjestäisimme? Millaisella kokoonpanolla juhlaa vietettäisiin? Eräänä unettomana yönä teinkin hieman laskelmia ja keräsin ajatuksia kasaan pikkubudjetin häistä.

Kuva

Koska emme haluaisi tinkiä kovasti juhlan laadusta, kutsuisimme vain lähimpiä ihmisiä: vanhemmat, sisarukset perheineen, vain satunnaisia lähimpiä sukulaisia ja ystäviä. Yhteensä tästä tulisi noin viisikymmentä vierasta, jotka varmasti kaikki saapuisivat paikalle. Pitopalvelua tuskin hankkisimme, vaan tekisimme muutaman sisareni ja isäni kanssa runsaan salaattipöydän lukuisine variaatioineen, mies toisi töistä luomuleipää. Sen sijaan että ostaisimme kalliin hääkakun, uppoutuisin minulle mieleisen aktiviteetin pariin ja leipoisin useita erilaisia kakkuja, joiden avulla saisimme koottua herkullisen kakkubuffetin. Tähän yhdistäisimme vielä pari suurta kulhoa karkkia, minkä jälkeen makeannälkä olisi selätetty juhlijoilta.

Koska juhlijoita olisi vähän ja budjetti pieni, emme luultavasti satsaisi rahallisesti juhlatilaan. Keväthäiden sijaan pitäisimme luultavasti kesähäät ulkosalla. Sade voi toki silloinkin yllättää, mutta onneksi lähipiiristä löytyy valtavia, kauniita juhlakatoksia. Niiden alla olisi hyvä juhlia myös kesäsateen aikaan. Erilaisia puisia puutarhapöytiä saisimme kerättyä riittävästi kasaan sisarusten ja vanhempien luota. Pöydät somistettaisiin valkoisin lakanoin ja luultavasti samoin pitsisin lasipurkein kuin ensi kevääksi on suunniteltu. Somistekukiksi ostettaisiin muutamia ruusu- ja neilikkakimppuja ruokakaupoista. Lisäksi juhlakatokseen laitettaisiin roikkumaan muutamia pom-pomeja.

Kuva

Toki juhlijoille tulisi tarjota myös juotavaa. Juomat haettaisiin edelleen etelänaapurista, mutta määrän ei tarvitsisi olla niin suuri. Emme tekisi lainkaan boolia, emmekä uhraisi ylimääräistä rahaa pulloviineihin. Ostaisimme ruokajuomaksi siis hanaviinejä sekä olutta. Illalla juhlaväki saisi nauttia miedoista tölkkijuomista sekä mahdollisesti saksalaismarketista ostetuista virvoitusjuomista. Lopullisen juomabudjetin suuruudesta riippuisi se, tarjoaisimmeko kahvin kanssa konjakkia. Mikäli budjetti ei antaisi myöten, ostaisimme vain likööriä. Oikeista astioista saisimme sentään ruokia ja juomia maistella, sillä sisareni uusi yritys tarjoaa muun muassa astiavuokrausta.

Kun budjetti olisi noin pieni, en omaan pukeutumiseeni kovasti satsaisi. Tekisin itse meikin ja kampauskin jäisi varmasti vain hiusten kihartamiseen. Pukua lähtisin ensisijaisesti metsästämään käytettynä, sillä noin pienellä budjetilla uusi puku taitaisi jäädä vain haaveeksi. Sormusasia onkin ihan selvä, sillä käytän äidin vanhaa vihkisormusta. Mikäli se ei olisi mahdollista, etsisin varmasti kapeaa sormusta ihan pienellä kivellä. Kimppu taiteiltaisiin luultavasti itse niistä markettien ruusuista ja neilikoista.

Kuva

Sulhasen pukeutumiseen emme laittaisi varmasti rahaa oikeastaan yhtään, sillä hieno tumma puku löytyy kaapista, samoin juhlakengät ja valkoinen kauluspaita. Uuden solmion verran menisi luultavasti rahaa sulhasen pukeutumiseen. Mikäli budjetti todella olisi näin pieni, en uskoisi sulhasen panevan tässä asiassa hanttiinkaan. Morsiusneidon pukuun voisimme laittaa juuri ne muutamat kympit, jotka siihen on nytkin laitettu.

Juhlan valokuviksi ikuistaisivat sukulaiset ja ystävät, samoin jonkinlaisia potretteja yritettäisiin heidän avullaan saada. Jos meillä kuitenkin jäisi budjettiin ilmaa ja johonkin olisi mahdollista panostaa enemmän, olisi se varmasti juuri valokuvaaja. Pikkubudjetilla kyse olisi kylläkin ihan vain harrastelijakuvaajasta. Musiikki tulisi kaiutinten avulla tietokoneelta ja muu ohjelma olisi ilmaista, kuten meidän oikeassakin hääjuhlassamme. Jonkin verran rahaa menisi kutsuihin ja itse hääjuhlan paperituotteisiin, mutta lopulta tämä summa jäisi aika pieneksi.

Kuva

Mikäli budjettimme todella olisi kolmetuhatta euroa, olisi säästöprosessimme huomattavasti helpompi. Tällä hetkellä budjettimme kun uhkaa paisua liki kahteentoista tuhanteen euroon. Uskon, että voisimme viettää ikimuistoisen ja ihanan päivän myös ilman kaikkia krumeluureja. Mutta kun meillä on mahdollisuus viettää juuri sellainen päivä, josta olemme unelmoineet, niin miksi ei? Hääjuhlaa on tarkoitus viettää kerran elämässä, joten haluamme tehdä siitä meidän näköisemme ja kerätä talteen mahdollisimman paljon mahdollisimman upeita muistoja. Siksi haluamme panostaa sekä valokuvaajaan, videokuvaajaan että mahtavaan ruokaan. Toki panostamme moneen muuhunkin, mutta nämä ovat sellaisia asioita, joista missään nimessä en enää tahtoisi tinkiä.

Entä jos rahaa olisikin ihan rajattomasti? No, se tarina olisikin sitten ihan toisenlainen. Millaisia ajatuksia teillä muilla herää omasta budjetistanne? Kauhistuttaako se vai oletteko tyytyväisiä omaan budjettiinne? Entä jos kaikki olisikin toisin: rahaa olisi viljalti tai sitä olisi todella vähän?

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kurkistusta ihanaan viikonloppuun

Upea, upea viikonloppu kaksveen kanssa. On vietetty laatuaikaa yhdessä sukulaisten luona kyläillen, osallistuttu joululaulutapahtumiin ja käyty myös jonottamassa joulupukin luokse. Kaiken tämän jälkeen veikkaan, että päässä soi noin viikon verran kaksveen versio Tonttujen jouluyöstä. Viikonloppuun mahtuivat myös tämän loppuvuoden ensimmäiset pulkkailut, jotka kirvoittivat valtavat suosionosoitukset sekä tyttäreltä itseltään että allekirjoittaneelta. Vielä kun olisimme saaneet riemuita näistä tapahtumista kokonaisena perheenä, olisi ilo ollut ylimmillään.


On näihin päiviin mahtunut myös niitä pimeitä iltoja ja hiljaisia päiväunitunteja, jolloin minulla on ollut aikaa puuhailla omiani. Päätin viime hetkellä uudistaa joulukorttisuunnitlmat täysin ja tehdä kokonaan uudet versiot. Näiden joulukorttien lisäksi tein lisää servettirenkaita ja muokkailin sekä häälehteä että lasten puuhakirjaa. Kaikkein eniten olen kuitenkin innoissani yhden asian viimeistelystä. Tai jos tarkkoja ollaan, on niitä yhden sijaan aika monta kymmentä. Kyseessä ovat nimittäin Save the Date -kortit, joita meille ei aluksi pitänyt tulla lainkaan. Muiden ihanat luomukset saivat minut kuitenkin innostumaan, joten jouduin tämänkin päätöksen pyörtämään. Kortit lähtevät liikenteeseen hieman myöhäisellä aikataululla, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan! (Näin voi sanoa vain hääsuunnitteluista seonnut morsian...)

Ylläoleva kuva toimikaan pienenä kurkistuksena viikonlopun tehokkaasti käytettyihin tunteihin. Esittelen kortit huolellisemmin teille sitten, kun alkaa olla selvää, että vieraat ovat omansa vastaanottaneet.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Rohkeutta sulhaselle

Kuva
 Minä päätin jo aikaa sitten, että sulhaselle ja bestmaneille on saatava sukat teemavärien puitteissa, tarkemmin sanottuna limenvihreinä. Halusin ehdottomasti, että sulhasesta bestmaneineen on mahdollista ottaa ylläolevan kaltainen kuva. Kyseisten sukkien etsiminen alkoi jo kesällä, mutta kerta toisensa jälkeen jouduin päättämään etsinnät tuloksettomina. Lopulta tärppäsi, kun otin avukseni eBayn ihmeellisen maailman. Löysin pitkän etsinnän jälkeen limenvihreitä sukkia ja sulhaselle myös teemaväreihin sopivat bokserit. Sävyt eivät osu täydellisesti yhteen, mutta onneksi niiden ei tarvitsekaan. Näistä sainkin kehiteltyä allaolevat yllätykset hääpäivää varten.


Tein siis jälleen kuvankäsittelyohjelmalla tuollaiset yksinkertaiset paperisuirot käyttäen teemavärejämme ja muissakin paperituotteissa esiintyviä fontteja. Ne sitten tulostelin, leikkasin ja kiinnitin yhteen kaksipuolisella teipillä. Näyttävät aika hauskoilta, vaikka itse sanonkin! Enemmänkin olisi voinut nähdä vaivaa ja tehdä näistä vielä astetta tyylikkäämmät, mutta eivätköhän aja asiansa myös ihan tällaisenaan.

Lisäksi haluan mainostaa teille Tuhkimotarinan arvontaa, jossa Heidi arpoo kahdensadan euron lahjakortin liikkeensä palveluihin. Kannattaa ehdottomasti osallistua!

torstai 5. joulukuuta 2013

Lasten hyväksi

Minun piti ensin kirjoittaa ihan muista asioista tälle päivälle, mutta nyt tuli niin painavaa asiaa, että siirrän ostosteni ja pienten projektieni esittelyn huomiselle. Haluan nimittäin täydestä sydämestäni tuoda esille Uusi Lastensairaala 2017 -kampanjan, jonka kaikki taitavat tuntea viimeistään nyt, kun eilispäivänä uutisoitiin Supercellin huimista lahjoitussummista.

Minun on nimittäin aivan pakko nostaaa esille Pukuni-ompelimon takana vaikuttavan Saaran mahtavaa hyväntekeväisyyshanketta. Saara nimittäin halusi kantaa kortensa kekoon uuden lastensairaalan hyväksi. Ja mitä Saara sitten teki? Hän laittoi yhden upeista puvuistaan myyntiin Fiancéen hääpukuliikkeeseen! Tästä puvusta kaikki tuotto menee verottajan osinkojen jälkeen suoraan lastensairaalan keräykseen. Jos minulla ei olisi jo pukua odottamassa toukokuuta, olisin jo kovaa vauhtia kruisailemassa Turkuun! Tältä morsiamelta lähtee kyllä täydet pisteet Saaran suuntaan. Upea, kunnioitettava ja rohkea veto suomalaiselta pienyrittäjältä. Tähän voisi haastaa kaikki muutkin hääalan yrittäjät mukaan! Alla kuva tästä kauniista puvusta, josta saat lisätietoja klikkailemalla kuvaa tai piipahtamalla suoraan liikkeessä.

Kuva
Saaran tempauksesta luettuaan myös meidän häämme taltioiva VideoTimo innostui hyväntekeväisyyskampanjasta niin paljon, että kantaa kortensa kekoon tulevan kesän videointien kautta. Internet-sivuillaan Timo ilmoittaa, että vuoden 2014 häävideointien tuotto käytetään täysimääräisenä uuden lastensairaalan hyväksi! Jos siis haluat olla mukana tekemässä hyväntekeväisyyttä ja saada samalla itsellesi upeita muistoja, suosittelen ehdottomasti kääntymään Timon puoleen.

Tämä morsian antaa valtavat suosionosoitukset sekä Saaralle että Timolle; olette upeita ihmisiä!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

150 päivää!

Eilen sain hehkuttaa viiden kuukauden rajapyykkiä, mutta tänään voin jo sanoa, että häihin on sataviisikymmentä päivää. Hui, kohtahan sitä varmaan jo menettää yöunensa! Kun päivät alkavat pikku hiljaa käymään vähiin, on ehkä hyvä kerrata tämänhetkistä tilannetta. Sisaren kanssa tätä tilannepäivitystä tehtiin jo eilen - ja olimme yhtä mieltä siitä, että asiat alkavat näyttää aika hyvältä!


Kuva

Hoidettujen asioiden listalla ovat onneksi jo kaikki ne tärkeimmät: pitopalvelu, musiikkipuoli, valokuvaaja, videokuvaaja, kampaaja, kukkajutut, morsiamen pukeutuminen, häämatka... Hääkakun tekijäkin on jo tiedossa, mutta maistiaiset pitäisi vielä järjestää. Mieletön määrä ostoksia on myös tehty kaikkien näiden kuukausien aikana; oma verkkokellarimme on räjähdyspisteessä eikä isänkään kellarissa ole kohta enää tilaa. Ostamatta on enää oikeastaan kirjekuoret, kynttilät ja jonkin verran muita pieniä yksityiskohtia. Niin, ja tietysti kaikki juomat. Ja edelleen se sulhasen puku. Minulla on paha aavistus siitä, että tämä asia aina vain siirtyy...

Olen hieman harmissani siitä, että se alkuperäinen ajatus häiden DIY-henkisyydestä jotenkin vain kaikkosi. Tai oikeastaan tämäkin ajatus on vähän ristiriitainen, sillä olen kyllä mielestäni tehnyt sellaisia ratkaisuja, jotka vain tekevät päivästämme upeamman. Esimerkiksi suodatinpussiruusuista tehdyt kukkapallot olisivat varmasti olleet ihan näyttäviä, mutta oikeat kukat ovat kyllä vielä kauniimpia.

Kuva

Mitä asioita meillä sitten vielä on edessä näinä pimeinä kuukausina? No, ennen kaikkea se sulhasen puku. Se on ihan ensimmäisenä to do -listallani, mutta pelkään hieman , että se roikkunee siinä vielä tovin. Lisäksi minun tulisi koristella kaikki keräämäni lasipurkit ostamillani pitsinauhoilla ja tehdä vielä jonkin verran lisää pom-pomeja. Pom-pomien runsaasta määrästä huolimatta tuhatviisisataa arkkia silkkipaperia taisi kyllä olla liioittelua... Sitä on nimittäin ihan järkyttävästi - edelleen.

Pikku hiljaa alkaisi olla myös aika kaiken tilpehöörin hankkimiselle ja järjestelemiselle. Tällä tarkoitan esimerkiksi valokuvaseinän kuvia, joissa näkyy meidän yhteistä historiaamme sekä kohtauksia kummankin lapsuudesta. Olen aika iloinen siitä, että hankinnoissa ja tehtävissä siirrytään yhä enemmän yksityiskohtiin. Yksityiskohtien kautta häät tuntuvat konkretisoituvan koko ajan enemmän ja enemmän.

Pian on ihan oikeasti aika sanoa se maaginen sana.

Kuva