lauantai 31. elokuuta 2013

Hajatuksia.

Kuva

Oho, blogissa menee tänään kymmenentuhannen kävijän raja rikki! Josko sitä sitten taas seuraavan kymppitonnin kohdalla järjestäisi arvontaa - jotain käytännöllisempää, jotta myös jo avioituneet lukijat voivat arvonnasta hyötyä! Mikäli päivittäiset kävijämäärät kasvavat tätä tahtia, ei siihen seuraavaakaan arvontaan mene kuin pieni hetki. Huh, olen ihan häkeltynyt.

Kuten jo torstaina mainitsinkin, olemme nauttimassa syksyisestä mökkielämästä. Ja kuten jo silloin arvelinkin, en malttanut pitää itseäni poissa täältä sillä aikaa, kun uhmaaja on päiväunilla. Olen saanut rauhassa selailla hääblogeja, hääpukuja sekä tutkailla mökkilukemiseksi rahdattuja häälehtiä. Häät, häät, häät. Mikäs muukaan sitä mielessä olisi? Kahdeksan kuukauden päästä saattaa jo vähän jännittää, kun eletään viimeisiä päiviä avoparina. Hui!

Kuva

Huomenna lähdemme taas kohti kotia, noudamme matkan varrella hieman lisää viinilaseja ja kotipuolessa painumme kaason kanssa hääpuvun sovitukseen. Odotan huomista sekä pienellä paniikilla että mahanpohjaa nipistelevän innostuksen kera! Saan ensimmäistä kertaa kokeilla pukua sekä hääkenkien, -korujen että hiuskoristeen kanssa. Huominen näyttää sen, onko puku sittenkään se unelmieni hääpuku (kyllä, paniikkia on ollut ilmassa) ja ovatko sokkona ostamani asusteet sittenkään sävyltään sopivia. Ei siis mikään ihme, että mahanpohjassa hieman kuplii tällä hetkellä. Huomenna kuulette sitten, kuinka pukusovituksessa kävi. Ehkä vilautan myös uutta materiaalia puvusta...

Vaikka ajatukset jatkuvasti pyörivät häiden ympärillä, ei minulla ole juuri nyt hurjasti tarjottavaa tänne blogin puolelle. Ensi viikolla luvassa muutamia lisähankintoja, hääturinointia kampaajan luona (sekä mahdollinen varaaminen jo nyt, mikäli luottokampaajani suostuu varaamaan aikojaan jo ensi keväälle) sekä sormusasioita. Kyllä, tein viimeinkin valinnan sormuksen suhteen ja tulen esittelemään teille ihanille lukijoille ensi viikolla sekä kihlasormuksemme että oman vihkisormukseni. Suurien asioiden äärellä siis ollaan jälleen!

Rauhallista, aurinkoista viikonloppua! Nauttikaa venetsialaisista, mikäli teillä siihen on mahdollisuus! Meidän iltamme huipentuu kuohuviiniin, valtavaan määrään ulkotulia sekä souturetkeen saaren ympäri.

Kuva
PeeÄs. Rentouttavaa mökkilukemista voi löytyä myös digiversiona. Häälehtien rapistelussa on oma tunnelmansa, mutta olen päässyt aivan uusiin fiilistelysfääreihin lukiessani Bridal Guiden nettiartikkeleita. Toki tällä syksyisellä Päijät-Hämeen ilmastollakin voi olla osuutensa tässä nousujohteisessa tunnelmassa..

torstai 29. elokuuta 2013

Kotiin kerääntyneitä ostoksia.

Suuret pahoittelut viime päivien radiohiljaisuudesta. Työrintamalla on riittänyt kiirettä, ja lisäksi olen huristellut ympäri pääkaupunkiseutua milloin minkäkin ostoksen perässä. Tässä siis pikaisena päivityksenä ennen yöunia muutamia ostoksia. Pahoittelut jo etukäteen kuvien laadusta, rumasta keittiön tasosta sekä muutenkin hyvin vähän harkituista kuvakulmista.


Askartelutarvikkeista lienee hyvä aloittaa. Ylimmässä kuvassa esillä siis muutamia korttiaskarteluun tarvittavia hankintoja. Tarkkasilmäisimmät saattoivat jo bongata uuden monogrammimallin, jonka kaikessa hiljaisuudessa meille sittenkin uusiksi suunnittelin (siis hei olihan se vanha ihan leimi). Esittelen painojälkeä tarkemmin, kun päästään korttien testimalleihin asti. Monogrammi itsessään saattaa vilahdella kirjoituksissa jo aiemmin, jos hyvin käy. Noita alemman kuvan satiininauhoja tulette ainakin näkemään hyvin pian! Niitä on minulla varastoissa huomattavasti suurempi kasa kuin kuvassa, joten voitte jo arvata, että luvassa on varsin runsasta käyttöäkin.



Olen suunnattoman iloinen kaikista näistä kattaustarvikelöydöistäni! Sen jälkeen, kun aloin kuuluttelemaan noiden Svalka-lasien perään, on niitä tullut kotiimme (anteeksi, isäni kellariin) aivan valtaisat määrät. Laseja on yhteensä nyt yli 200 kappaletta, eniten puuttuu noita snapsilaseja. Kuohuviinilaseja taas tuli vahingossa hankittua omien tarpeiden yli. Joka tapauksessa lasisto alkaa pian olla haalittuna kasaan, jippii!

Seuraavat riemunkiljahdukset voisinkin heittää heti seuraavan kuvan kohdalla, sillä nuo harmaat kankaiset lautasliinat olivat ensimmäisiä ostoksiani meidän häitämme varten. Niitä on noin 120 kappaletta, ja niiden katsominen saa minut hykertelemään tyytyväisyydestä. Ihanaa, kankaiset lautasliinat ja vielä noin kauniin väriset. Tähän väliin voisin huomauttaa, että meille ei tulekaan niitä harmaita pöytäliinoja, vaan päädyimmekin kimuranttien pohdintojen ja useiden aasinsiltojen kautta valkoisiin. Vaikka en päässytkään nyt hifistelemään ommeltavien pöytäliinojen kanssa, kaitaliinakikkailua on luvassa, jahka maltatte odottaa!

Alimpana näistä kattaustarvikekuvista näkyvät keskiviikkoaamuiset ostokseni Rimmalta. Rimma ihanasti odotteli minua Sellon vieressä, kun aamuruuhkaan jumiutuneena ja muutenkin hieman eksyneenä huruttelin Espooseen. Rimman hääkirppikseltä huusin siis tuollaisen kauniin viirin karkkibuffettia varten sekä nuo ihanat vanhat lusikat, joista erityisesti nuo kaksi suurinta minua miellyttävät. Löytäisinpä niitä lisää! Tähän väliin jälleen huomiona, että piilotin jonnekin asuntomme syövereihin Rimmalta ostamani puiset aterimet, enkä nyt löytänyt niitä mistään kuvattavaksi. Mutta sellaisetkin meiltä nyt löytyy!


Minun täytyy kyllä nyt tunnustaa, että ylläolevan kuvan ostoksia harkitsin kahteen kertaan. Olen niin vannoutunut askartelija, että olin vakaasti päättänyt tehdä kuvausnurkassamme tarvittavat tarvikkeet ihan itse, omin pikku kätösin. Löysin kuitenkin naimisiin.infon hääkirpputorilta tämän lähes neljäkymmentäosaisen setin kahdellakymmenellä eurolla, joten en voinut vastustaa. Näissä on ollut ihan mieletön työ! Arvostan hurjasti näitä huikean upeita tarvikkeita, joita saamme ensi keväänä vuorostamme käyttää.


Ja tämä viimeinen, hyvin epäselvä kuva... Niin, joku saattaa jo miettiäkin, ettei ole ihan yhteydessä meidän häidemme teemaan ja tyyliin. Juu, ei olekaan. Jokin akuutti mielenhäiriö iski ja luulin voivani hyödyntää näitä hopeanharmaita satiinisia kaitaliinoja meidän kattauksessamme. Totuus on kuitenkin toinen, joten olen valmis luopumaan näistä samalla hinnalla kuin itse nämä hankin. Laitelkaa vaikka sähköpostia, jos olette näistä kahdestakymmenestä kaitaliinasta (kaikki pituudeltaan 280 cm) kiinnostuneita, niin ei tule tästä blogista mitään yleistä kauppapaikkaa.

Vielä on runsaasti erilaisia DIY-projekteja ja ostoksia esittelemättä. Niistä kuitenkin toisella kertaa. Tämä kuvapostaus kuitenkin välittänee myös teille lukijoille sen, että meillä alkaa moni asia loksahtamaan mukavasti paikoilleen. On ruokailussa tarvittavat astiat (siis ihan pientä täydennystä lukuun ottamatta), upeat kankaiset lautasliinat (ja myös hienot paperiset, joita en vielä ole kuvaillut), karkkibuffetin tarvikkeita yhä enenevissä määrin, pöytäliinat sekä monia pieniä yksityiskohtia valmiina.

Viikonlopuksi lähdemme pitkästä aikaa mökille rauhoittumaan. Aika näyttää kykeneekö tämä morsian pitämään sormensa erossa näppäimistöstä ja kirjoituksensa poissa blogimaailmasta. Mukavaa pian alkavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 27. elokuuta 2013

Sulhasen pukeutuminen

Olen monta kertaa jo paasannut omasta hääpäivän pukeutumisestani: koruista, puvusta, laukusta, kengistä... Tässä rytäkässä sulhasen pukeutuminen on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle! Vaikka vielä emme sulhaselle ole mitään vermeitä hankkineetkaan, voin silti esitellä tämänhetkisiä ajatuksia aiheesta. Nämä ajatukset eivät suinkaan ole yksinomaan minun, vaan asiaa on pohdittu hyvinkin tarkkaan sulhasen kanssa yhdessä ja sulhasen makumieltymyksistä lähtien.

Kuva

Ensimmäisenä ajatuksenahan meillä siis todellakin oli vuokrata saketti tai joku muu vastaava juhlapuku. Sulhanen kuitenkin totesi vaihtoehdot kuitenkin liian vanhahtaviksi, jolloin aloitimme etsinnän nollasta. Sulhasen unelmien puku löytyi Internetin ihmeellisestä maailmasta hyvinkin nopeasti: Cavalieren Dante. Toinen vaihtoehto olisi mahdollisesti Cavalieren Theo, mutta mies pitää sitä ainakin kuvien perusteella liian kiiltävänä. Hinta pelkälle puvulle tulee näin ollen neljästäsadasta viiteensataan euroa.

Kuva

Vaikka puku onkin jo kiikaroitu valmiiksi, ei sulhasen pukeutuminen suinkaan ole siinä. Pitäisi miettiä sopiva juhlaliivi, solmio, kalvosinnapit ja muut oheistuotteet. Tavallinen solmio vai kapea solmio? Plastron vai solmuke? Solmukkeen mies on tyrmännyt jo täysin, vaikka näytin kaikenlaisia ihastuttavia Etsy-löytöjäni. Ei siis solmuketta. Mielestäni plastron näyttää oikein hyvältä tuon Dante-puvun ja liivin kanssa, mutta kapeat solmiot ovat jo vuosia saaneet polveni notkumaan. Ongelmana on se, ettei minulla tai sulhasella kummallakaan ole minkäänlaista hajua miesten pukeutumisetiketeistä näitä perinteisiä smokkifrakkisaketti-säännöksiä lukuun ottamatta. Yritin vähän lueskella aiheesta, mutta en löytänyt mitään kovin tarkkaa ja vedenpitävää tietoa mistään. Taidamme tehdä päätöksen vasta sitten, kun pääsemme liikkeisiin paikan päälle sovittelemaan pukuja ja saamme ammattilaisnäkökulman asiaan. Näillä näkymin päädymme plastroniin, sillä sulhanen tuntee sen juhlallisemmaksi vaihtoehdoksi. Oli lopullinen valinta sitten mikä hyvänsä, väri tulee ehdottomasti olemaan vihreä.


Kuva
Kalvosinnapit ovat toki myös tärkeä osa juhlapäivää. Ajattelin yhtenäistää tyyliämme näiltä osin, sillä ajattelin nyt etsiskellä korvakoruihini yhteensopivia kalvosinnappeja - mistäs muualtakaan kuin Etsystä. Yhdet varteenotettavat olen jo löytänyt, mutta esittelen ne sitten, kun ostopäätöksen olen tehnyt. Niiden mukana tulisi myös solmioneula, mikä olisi omiaan, jos tuohon plastroniin nyt päädymme.

Mitäs muuta? No, pukeutumiseen tietysti kuuluvat myös viehe (josta sitten joskus lähempänä lisää) sekä alusvaatteet ja sukat. Näistä kahdesta viimeisestä on tulossa lähiaikoina ihan oma postauksensa! Yhteenvetona sulhasen pukeutumisesta voisin sanoa, että se tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin alunperin budjetoimme. Olimme budjetoineet vain vuokrapukupaketin ja kaiken lisäksi unohtaneet esimerkiksi kalvosinnapit kokonaan. No, kerrankos sitä mennään naimisiin! Haluan olla itse kauneimmillani hääpäivänäni, mutta tahdon myös seistä maailman komeimman sulhasen vieressä - jonka myös tarvitsee tuntea itsensä upeannäköiseksi!

Kuva

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Kasaantuneita ajatuksia - missä mennään nyt?

Kuva

Koska ulkona on kaunis ilma ja kotonakin tuhat asiaa tehtävänä, ajattelin tehdä pikaisen siivouksen pääkoppaan - eli tyhjentää kaikki solmuun menneet ajatukset tänne. Ei, tänäänkään ei ole valitettavasti luvassa sitä kuvakoostetta. Sen sijaan tarjoilen hajanaisia ajatuksia siitä, mitä on valmiina, mitä luvassa ja mitä pitää vielä miettiä.

Mitä olemme saaneet aikaan sitten toukokuun, kun vihdoin päätimme hääpäivän ja aloitimme hääsuunnittelun? Kirkko ja juhlapaikka on päätetty, samoin pitopalvelu, valokuvaaja ja dj. Hääbändiäkin meille tarjottiin kuluneella viikolla melko kohtuulliseen hintaan, mutta päätimme pysyttäytyä vain ja ainoastaan dj:n musisoinnin varassa. Kaikilta näiltä osin pysymme suunnitellussa budjetissa, dj:n kohdalla jopa alitamme sen useilla sadoilla euroilla!

Kuva

Minun pukukokonaisuuteni on myös valmiina. Hääpuku löytyi heinäkuussa, korut tässä kuussa ja alusvaatteetkin on hankittu vähitellen toukokuusta alkaen. Alusvaatteissa minulla tosin on vielä pähkäiltävää, sillä vaihtoehtona on joko korsetti tai silikonirintaliivit ilman olkaimia tai selkäosaa. Tämä asia ratkeaa heti, kun saan kaasojani lainattua sovitusavuksi. Ja kuten tiedättekin jo, myös hiuskoru ja kengät odottavat laatikoissa sitä suurta päivää. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että häälaukkua en edes osta. Se vähäinen tavaramäärä, jota hääpäivänä kannan mukanani, kulkeutunee kaasojen matkassa.

Pientä tavaraa on tullut myös hankittua runsaasti: pöytäliinaa, kaitaliinaa, pitsiä, satiininauhaa, karkkipurkkia, booliastiaa ynnä muuta. Kankaiset lautasliinat ostin heti alkuunsa, paperiversioita vielä hieman myöhemmin. Ensi viikolla saan käsiini myös karkkibuffetiin tarkoitetut lusikat sekä muita pieniä ostoksia. Moni näistä pienistä ostoksista on yhteydessä myös askarteluvimmaani, sillä valmiina ovat jo kutsutarvikkeet leimasimineen, silkkipaperia pom-pomeihin (joita on tehty jo valtava laatikollinen) sekä kakkupapereita erinäisiin projekteihin (kuten esimerkiksi niihin tötteröihin).

Kuva

Mitä meiltä sitten puuttuu? No, yksi merkittävä puute on minun sormukseni. Sulhanen aikoo pitää vain kihlaansa, eikä halua sitä vaihtaa toiseen sormukseenkaan. Minä sen sijaan kaavailin ensin lisätimantteja äitini perintösormukseen, mutta se on liian pieni ja kapea lisäistutuksiin. Sen jälkeen ajatukset ovatkin vaihdelleet useaan otteeseen - näitä viimeisimpiä en edes paljasta! Kaikista sormuksista kertoilen lisää kuvien kera, kunhan saan vihdoin tämän vihkisormusasian ruksailtua tehtävälistalta yli.

Sulhasen pukeutumisen eteen ei ole vielä tehty mitään, valintoja lukuun ottamatta. Sulhanen koki vuokrapukuvaihtoehdot vanhahtaviksi, joten lopulta tulemme ostamaan puvun omaksi. Musta puku ei kuitenkaan tule kyseeseen kummankaan mielestä, sillä teemavärinä on harmaa. Ja onhan harmaaseen pukeutunut sulhanen aina ihan mieletön näky! Puku on katsottu valmiiksi, ja hintaa sille tulee noin neljäsataa euroa. Ja tähän päälle tietysti paidat ja muut härpäkkeet, joille ei ole vielä annettu ajatustakaan.

Kuva

Vaiheessa on vielä moni muukin asia. Hääyön viettopaikkoja olemme jo alustavasti katsastelleet ja kyselleet hintoja. Yksi varteenotettava vaihtoehto on nyt tiedossa, mutta aiomme näillä näkymin käydä katsastamassa paikan ennen lopullista valintaa. Kuvausnurkan eli tutummin photo boothin tarvikkeita on jo hankittu, mutta yksi iso asia vielä puuttuu - palaan siihenkin myöhemmin. Vieraskirjalappusia on hahmoteltu moneen kertaan, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon eikä sen vuoksi myöskään tulosteltu. Kukka-asioita olen onneksi alkanut suunnittelemaan jo hieman tarkemmin, mutta en ole vielä käynyt paikan päällä alan putiikeissa kyselemässä edes alustavia hintoja suunnitelmilleni.

Kuva

Mielestäni suunnitelmamme näyttävät tällä hetkellä etenevän oikein hyvin aikataulussaan ja ostoksiakin on kertynyt jo melkoinen määrä. Budjetti näyttää edelleen oikein siedettävältä. Luku on edelleen viisinumeroinen, mutta ylilyöntejä ei ole tullut. Muutamien budjettia keikauttavia ostoksia on vielä luvassa, mutta muutamilla osa-alueilla on odotettavissa myös säästöjä. Aika tasapainossa siis mennään! Voisin jossain vaiheessa tehdä oikein oman sivunsa budjettiasioille, jotta teidän muidenkin on helpompi havainnoida tätä rahan jakautumista ja kulumista.

Nyt kuitenkin toivottelen kaikille oikein ihanaa, aurinkoista ja lämmintä sunnuntaipäivää! Tämä morsian suuntaa juuri päiväuniltaan heräilleen kaksivuotiaansa kanssa eväsretkelle metsään.

perjantai 23. elokuuta 2013

Varoitus: kuvasaastetta!

Kuva
Jälleen kerran joudun jättämään yhden lupauksen lunastamatta. Lupasin nimittäin julkaista enemmänkin kuvia kaikista tekemistäni hääostoksista. Arvaatte varmaan, että tänään en sitä tee. Syynä tähän ovat lähes kaiken toimintakyvyn vievä vatsakipu sekä kaksivuotiaan korviasärkevä uhma. Mieletön yhdistelmä, sanon minä.

Onneksi tytär rakastaa valokuvia - sekä niitä ihania käsinkosketeltavia paperikuvia että kauniita digiversioitakin. Yhteistuumin kävimme aamupalan jälkeen köllöttelemään patjalle ja katselemaan potrettikuvia. Perimmäisenä tarkoituksena tällä tempauksella oli potretti-ideoiden kerääminen Denis Heimosen (huhtikuista) suunnittelupalaveria varten. Uhma laantui, ja mahakipu hälveni - ainakin melkein.

Meillähän on ollut tässä kiistaa siitä, saako sulhanen nähdä morsiamen ennen vihkimistä. Minä olen ehdottomasti päättänyt, että potrettikuvaus on hyvä saada pois alta jo ennen vihkimistä. Mies taas on aivan päinvastaista mieltä. Koska olen kuitenkin päättänyt saada tahtoni tässä asiassa läpi, olen myös päättänyt haluta ne paljon puhutut first look -kuvat.

Kuva
Tähän ensimmäisten reaktioidenkin kuvaamiseen minulla on jo hurjasti ideoita ja ajtuksia, mutta aamutuimaan keskityimme enemmän varsinaisiin potretteihin. Tässä sekä minun että kaksiveen suosikkeja ja ihastuksia:

Kuva
Kuva
Kuva

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

Haluan ehdottomasti myös kuvia meistä kummastakin yksinään:

Kuva
Kuva
Kuva

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Korua kaulaan!

Odotukseni palkittiin vihdoin ja viimein, kun toinen Etsy-paketeistani odotti työpäivän päätteeksi postilaatikossa! Minulla oli melkoinen työ pitää itseni kurissa niin kauan, että pääsin käytävästä sisälle asti. Ja toden totta, siellä ne hääkorut olivat. Olen nyt niin innoissani näistä koruista, etten muuta maltakaan esitellä!

Kuva

Korujen valinta oli suunnattoman vaikeaa. Kaikista vaikeimmaksi asiaksi sen teki budjetti: budjetillamme on rajansa, eikä näissä raameissa ole varaa aitoihin koruihin. Perintökorut tai vastaavasti jotkin sukulaisilta lainatut korut olisivat olleet myös ihan mieletön juttu, mutta valitettavasti kenelläkään lähipiiristämme ei ole sellaisia koruja, jotka tahtoisin.

Ensimmäiseksi ajattelin jotain "glittertasoista" hankintaa, mutta katsastettuani tarjonnan totesin, etteivät ne ole minun hääjuhlaani varten. Halusin jotain suurta ja näyttävää ilman, että koru olisi kuitenkaan mauton. Helppoa, eikö? Äkisti hoksasin ne ihanat pitsikorut, enkä sen jälkeen enää kyennyt ajattelemaan mitään muuta. Kunnes sitten..

Seuraava askel pitsikoruihin ihastumisen ja lopullisten koruhankintojen välissä olikin yksi niistä tärkeimmistä ostoksista hääpäivää varten - nimittäin itse hääpuku. Tämän ostoksen jälkeen tulin siihen lopputulokseen, ettei pitsikoru ehkä sittenkään ole se järkevin valinta juuri tämän puvun kanssa. Jouduin siis aloittamaan metsästyksen alusta.

Ja yhtäkkiä, täysin arvaamatta minä ihastuin helmikoruihin. Ne veivät minut mennessään ihan täysin, mutta sen oikean kaulakorun löytyminen ei ollutkaan itestäänselvyys. Oli niin monenlaisia, kauniita vaihtoehtoja. Minulle oli kuitenkin selvää, että yksirivistä helminauhaa en halua. Ja lopulta, pitkän etsinnän jälkeen löysin sen:


Kolmirivinen Swarovskein koristeltu helmikaulakoru oli juuri sitä, mitä etsin. Se on melko painava, mikä tavallaan yllätti minut. Silti se tuntuu hyvältä kaulassa, ja minun tekisikin mieli pitää sitä päälläni ihan koko ajan. Tarjoilen myöhemmin kuvaa siitä, miltä se näyttää päälläni.

Kaulakorun lisäksi paketissa oli kahden korvakorut. Toiset kuuluivat samaan settiin kaulakorun kanssa ja yritin kysellä myyjältä, josko korvakorut voisi jättää paketista pois. Ei kuulemma onnistunut, joten ne oli otettava mukaan pakettiin. Oikein kauniit ne sinänsä ovat, joten ei se nyt mikään valtaisa pettymys ole. Minä kuitenkin aion laittaa vain jotkin nappikorvakorut enkä tällaista roikkuvaa mallia. Jos joku on siis näistä allaolevista korvakoruista kiinnostunut, voin myydä ne hintaan neljä euroa ( + mahdolliset postikulut). 


Ja kuten sanoin, paketissa oli kahdet korvakorut. Olin ajatellut näistä kahdeksan millimetriä leveistä korvakoruista itselleni hääpäivän koruja, mutta lopulta toteutus ei vastannutkaan mielikuviani. Ne olivat siis omaan käyttööni aivan liian suuret. En nähtävästi hahmottanutkaan korujen todellista kokoa, vaikka mittanauhan kanssa luulin heiluneeni. Mikäli käyttäisin tuollaisia korvakoruja normaalisti, voisin hyvin ottaa ne arkikäyttöön. Mutta eivät todellakaan siis ole omaa tyyliäni. Näistäkin koruista voin siis luopua, mikäli joku ne itselleen haluaa. Näistä korvakoruista pyytäisin kuusi euroa ( + mahdolliset postikulut). 



Tämä paketti sisälsi siis sekä onnistuneita että epäonnistuneita hankintoja. Noista epäonnistuneistakaan en ole kovin pettynyt, sillä kyse ei kuitenkaan ole huonoista tuotteista. Ne vain eivät ihan menneet yksiin oman tyylini ja omien toiveideni kanssa. Olen siis erittäin, erittäin iloinen, mikäli ne jollekin toiselle tulevat tarpeeseen! Ja kaiken tuon vähäisenkin epäonnistumisen tunteen peittoaa tuo ihanainen kaulakoru. Se on juuri sitä, mitä tämä morsian hääpäivän koruiltaan toivoo.

Edit. 23.8. Helmikorvakorut myyty.

tiistai 20. elokuuta 2013

On todellisuus piinaa hetkittäin - selvinpäin..?

Kuva

Huomenissa minulla on loistavasti aikaa heilua kameran kanssa ja esitellä sekä hankintojani että budjetin heilahteluita tähän mennessä. Ajattelin ensin toteuttaa sen tänään, mutta olosuhteiden pakosta joudun lykkäämään suunnitelmani huomiselle. Samalla toivon salaa, että koruni saapuisivat huomenna, jolloin saisin nekin mukaan esittelyyn. Pelkään kyllä kovasti, että joudun odottamaan vielä ainakin loppuviikkoon - ellen jopa ensi viikon alkuun saakka.

Viime päivinä mieleeni on tämän tästä ponnahdellut ajatuksia häiden juomatarjoilusta, joten lienee paikallaan rustata näitä ajatuksia tännekin ennen kuin unohtuvat. Meidän vieraslistamme näyttää edelleen sitä sataa henkilöä (ei, emme ole vielä suorittaneet sitä aiemmin mainittua karsintaa), joista kaksikymmentä on lapsia. Alaikäisiä kokonaisuudessaan on hieman enemmän, kun lasketaan nuo yläkouluikäiset ja muut alle 18-vuotiaat mukaan. Juomabudjettia kaikkinensa on varattu noin tuhat euroa. Miten tämä summa olisi sitten tarkoitus käyttää? Miten sen käyttäisi mahdollisimman fiksulla tavalla?

Kuva

Meidän ajatuksemme on panostaa yhtä paljon sekä alkoholipitoisiin että alkoholittomiin juomatarjoiluihin. Ensin mainittua tuskin tarvitsee perustella sen kummemmin. Meidän kummankin mielestä alkoholipitoiset juomatarjoilut omalta osaltaan kuuluvat häihin ja sopivassa suhteessa ne keventävät tunnelmaa. Väkeviä meillä ei tarjoilla pientä kahvin kanssa tarjoiltavaa hömpsyä lukuun ottamatta, ja boolistakaan emme tee kovin vahvaa. Rähinäviinaa ei siis toivottavasti juhlissamme nähdä. Ja jos nähdäänkin, on meillä onneksi kaksi upeaa, tilanteen varmasti rauhoittavaa bestmania.

Monesti häissä ja muissa "alkoholikeskeisissä" juhlissa alkoholittomien juomien virkaa tekevät kotikalja ja loppuillasta mehu. Hyvällä tuurilla tarjolla on kivennäisvettä. Me haluamme varmistaa paitsi lukuisten lapsivieraidemme, myös kuskien ja muiden alkoholista kieltäytyvien viihtyvyyden hääjuhlassamme. Siksi olemme päättäneet, että alkoholittomia juomia pitää olla tarjolla yhtä hyvin kuin niitä prosenttijuomiakin. Tässä toki on myös oma lehmä ojassa, sillä juhlien päätähtinä aiomme pysyttäytyä suurimmaksi osaksi niin sanotulla vesilinjalla. Ja jotta meidän ei kirjaimellisesti tarvitsisi pysytellä sillä vesilinjalla, on keksittävä vaihtoehtoja!

Kuva

Meille tulee näillä näkymin kaksi erilaista boolia, joten teemme luultavasti myös kaksi erilaista alkoholitonta juomasekoitusta. Kumpaankin kategoriaan tulee ainakin yksi vihreä juomasekoitus. Näitä alan pohtimaan tarkemmin ehkä joskus ensi vuoden puolella (paitsi jos - tai kun - oikein innostun). Emme kuitenkaan halua jättää vieraitamme näiden juomien varaan, vaan antaa mahdollisuuden vaikuttaa itse siihen mitä juo ja samalla tuoda vähän uudenlaisia tuulia hääjuhlien juomatarjoiluihin. Jälleen kerran sain inspiraatiota savolais-pohjalaisesta naimakaupasta, kun siellä esiteltiin ideaa alkoholittomasta baarista. Näin ollen meille tulee ehdottomasti tarjolla suuri määrä kivennäisvettä, jota voi nautiskella sellaisenaan tai sitten erilaisten makusiirappien kanssa. Hääjuhlamme suurta lapsimäärää ajatellen veikkaisin, että tällä (ja noilla makusiirapeilla) tulee olemaan huikea menekki. Kovin suurta limpparivalikoimaa meille ei tähän lisäksi tule, mutta esimerkiksi Sprite voisi toimia hyvin tämän kaiken rinnalla - tölkkeinä tietysti.

Kuva

Kun idea näistä makusiirapeista kehkeytyi lopulta suunnitelmaksi asti, huomasin yllättäen vieväni asiaa vielä pidemmälle. Loppusysäyksen mietteeni saivat, kun kävin lähikahvilassa eräänä päivänä nauttimassa kuumaa lattea ihan vain yksin omassa rauhassani. Siellä nimittäin oli kassan vieressä kippoja, kuppeja ja sirottimia sekä kehotus maustaa omaa kahvia. Tarjolla oli kaakaojauhetta, kanelia, kardemummaa sekä vaniljasokeria. Miksei tätä ideaa voisi tuoda häihin? Olin alkanut jo aiemmin suunnittelemaan, että toisin makusiirapit myös osaksi kahvipöytää. Ei häissä tarvitse aina olla sitä iänikuista kahvia mustana, maidolla, kermalla tai sokerilla. Me olemme pyrkineet tuomaan sitä pientä twistiä kaikkeen muuhunkin, joten pakkohan samaa ideologiaa on jatkaa myös kahvitarjoilun yhteydessä! Tällöin myös ne henkilöt, jotka eivät kahvin kanssa nauti alkoholipitoista avec-juomaa, saavat kuitenkin jotain ylellistä ja erilaista. Laitamme siis tarjolle muutaman erilaisen makusiirapin sekä siroteltavan mausteen.

Miten nämä kaikki sitten sopivat budjettiin? No, toivotaan että sopivat. En ole tässä asiassa niin ehdoton, sillä nautin mieluusti läpi illan hyvistä juomista. Olen varma, että alkoholittomiin juomiin sijoitetut rahat eivät mene hukkaan. Ja alustavien laskeskelmeni mukaan meidän kyllä pitäisi budjetissa pysyä - ainakin melkein.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Hiljaiseloa ja yllätyspohdintaa.

Blogi on tämän viikon ajan viettänyt melkoista hiljaiseloa. Vaikka tekstejä en ole paljon julkaissutkaan, ovat hääsuunnitelmat taas konkretisoituneet hyvin paljon. Olen tehnyt monenlaisia hankintoja sekä aivan uusia suunnitelmia. Hankinnoista osa odottaa julkaisua, kun taas osa on vielä matkalla meille kotiin. Kaikista malttamattomin olen omien korujeni suhteen; lähetystietojen mukaan ne ovat olleet Suomen puolella jo tiistaista asti!
Kuva
Töitä on viime päivinä ollut aivan riittämiin sekä työrintamalla että ihan kotonakin. Kotona on eniten työllistänyt neiti kaksvee, jolla on valtaisa eroahdistus ja uhma. Siinä sivussa pitäisi hoitaa kirpputoripöytää (miksi, oi miksi päätinkään taas pistää sellaisen pystyyn?), kotitöitä sekä tulevan syksyn työkuvioita. Jossain välissä pitäisi ehtiä huoltamaan myös parisuhdettakin. Kuulostaa huikealta, eikö? Onneksi minulla on maailman ihanin mies ja perhe, ilman heitä en selviäisi. En malttaisi enää odottaa, että saan rakkaiden ystävien ja sukulaisten edessä vannoa rakkauttani hänelle. Arkeen tämä ei tuo mitään uutta, sen tiedän. Avioliitto on kuitenkin yksi juridinen ja henkinen etappi sekä rakkaudenosoitus valitsemallamme tiellä.
Näinä viime päivinä olen pohtinut erityisesti hääjuhlan ohjelmaa ja aikataulutusta. Valokuvauksen aikataulutusta ja järjestämistä en vielä uskalla miettiä, sillä jo alustavat pohdinnat aiheuttivat minulle hirveän stressin ja parin päivän unettomuuden. Nyt olenkin päätynyt pohtimaan keinoja sulhasen yllättämiseen. Olen jo ilmoittanut, että aion pitää puheen. Tämän tietää sekä sulhanen että avustajat - se ei siis ole yllätys. Yllätys on kuitenkin sen sisältö, sillä en aio puheestani sen enempää paljastaa ennen varsinaista h-hetkeä. Riittävän iso yllätys se ei kaltaiselleni ideanikkarille kuitenkaan ole, joten jotain muutakin olisi keksittävä. Ongelma onkin siinä, mitä se yllätys pitää sisällään. Runoja en lausu, sillä en moista osaa. Laulaa voisin, mutta onko se sitten liian kulunutta ja typerää? Vaikka sopivia vaihtoehtoja laulullekin tietäisin, olisi ihana yllättää sulhanen jollain vielä henkilökohtaisemmalla tavalla. En vain tiedä mikä se olisi!
Kuva
Aiotteko te muut morsiamet yllättää sulhasianne? Jos aiotte, niin miten sen teette?

torstai 15. elokuuta 2013

DIY: Karkkibuffetin tötteröt

Kuva

Vaikka hikisen kesän jälkeen olenkin odottanut syksyä ja sateita aivan uudella innolla, on viime päivien väsymys yllättänyt minut aivan täysin. Nautin niistä illoista, jolloin ikkunalaudalle voi sytyttää rivin kynttilöitä ja kuunnella samanaikaisesti sateen hiljaista rummutusta kattoikkunaa vasten. Kuitenkin kesän valoisuuden ja lukuisten lomapäivien jälkeen paluu töihin ja päivittäin lisääntyvä pimeys ovat ottaneet osansa. Täytyy myöntää, että näinä kahtena viimeisenä päivänä on vaatinut jopa ponnisteluja kirjoittaa blogiin. No, vasta tänään ne ponnistelut tuottavat tulosta.

Sateisen päivän kunniaksi päätin vihdoin paneutua seuraavaan DIY-projektiin. Kirjoitukseni itse tehtävistä asioista herätti minut huomaamaan, että karkkibuffetin pussiasia oli täysin auki. Kaukaisia suunnitelmia ja hajatuksia oli aiheesta vaikka kuinka, mutta todellista ideaa ei minulla ollut lainkaan. Valmiiden paperipussien ostaminen alkoi tuntua houkuttelevalta, mutta jonkin sisäinen askartelukärpänen ei antanut periksi.

Kuva

Puhelin ylikuumeni, kun niin tiuhaan googlettelin erilaisia vaihtoehtoja. Kuten jo aiemminkin kerroin, minua houkuttivat erityisesti ne savolais-pohjalaisen naimakaupan tötteröt. Niissä saisin yhdistettyä nimittäin teemavärimme limenvihreän sekä ihanaiset kakkupaperit, jotka pitsisyydessään sopivat täydellisesti meille. Myös monet muut kanssasisaret sekä ulkomaiset sivustot vannovat kakkupapereiden nimeen.

Kuinka sitten lähdin tuumasta toimeen? No, täytyy myöntää, että tein vaikeimman kautta. Puolittelin kakkupaperit, liimasin pikkuisin pisaroin isolle silkkipaperiarkille ja leikkasin silkkipaperin irti siten, että se jäi yläreunasta hieman kakkupaperia alemmas. Työlästä? Kyllä. Sen jälkeen olikin edessä helppo osuus, sillä rullailin puolikkaat kartioiksi ja laitoin ne kahdesta kohdasta kiinni kaksipuoleisella teipillä. Näin ollen tötterön ulkoreunaan ei jäänyt niittejä, teippejä tai muutakaan ylimääräistä.



Ihan ovat kyllä meidän näköiset - ja edulliset. Käytin näihin ihan perusprismoista löytyviä Brunon kakkupapereita, halkaisijaltaan 28 senttimetriä. Hintaa näille vajaalle 120 tötterölle (jep, pikkuneiti verotti omansa) tuli noin 5 euroa, jos teippikustannus lasketaan mukaan. Ei paha! Vaatii melko paljon näpertelyä, joten helpompaa on mikäli leikkaa silkkipaperistakin valmiita ympyröitä. Tai sitten tekee pelkkiä kakkupaperitötteröitä kuten Hanna.

tiistai 13. elokuuta 2013

Uusia tuulia kukka-asioissa.

Ajattelin lähipäivinä käydä muutamissa kukkakaupoissa vertailemassa hintoja alustavien suunnitelmieni perusteella. Suunnitelmat ovat nimensä mukaisesti edelleen suunnitelmia, joten toivonkin kuulevani myös vaihtoehtoisia suunnitelmia floristeilta. Ammattitaito saattaa siis tässä asiassa mennä hinnan edelle.

Morsiuskimpusta minulla on ollut alusta asti hyvinkin selkeät näkemykset. Tai ainakin oletan niin. Tai ehken sittenkään ole varma. Heh. Varmaa on ollut se, että haluan pitkävartisen, pyöreän kimpun ilman ylimääräisiä vihreitä. Kukiksi olen miettinyt neilikkaa tai ruusua - tai molempia. Värinä joko valkoinen, limenvihreä tai sekoitus kumpaakin. Jo näinkin tiukoilla raameilla vaihtoehtoja on tuntunut olevan liikaa minulle. Tässä muutamia ajatuksia siitä, miltä kimppu voisi mahdollisesti näyttää:

Kuva
Kuva

Kuva
Olin hyvinkin varma siitä, että haluan vain ruusua tai neilikkaa, korkeintaan kumpaakin (vaikkakin tuossa alimmassa kuvassa on muutakin). Värityksen suhteen olin pitkään sitä mieltä, että haluan vain yksivärisen kimpun. Ja ne varret, niistä olen edelleen sitä mieltä, että pituutta saa olla reilusti. Sopivaa kuvaa en varsien pituudesta löytänyt haluamillani kukkalajikkeilla, mutta tärkeintä on kai se oma ajatus, jonka onnistuu välittämään jotenkin telepaattisesti floristille, eikö?

Ja kuten sanoin, olin varsin tiukasti kiinni omissa mielipiteissäni vielä hetki sitten. Olen nähnyt tämän kesän aikana upeita kuvia upeista kimpuista (kuten Lauralla ja Hannalla), mutta ne eivät kuitenkaan tuntuneet omilta. Sitten näin ollaolevan kuvan - ja rakastuin.

Kuva
Tajusin, että voin saada mielettömän kauniin sekakimpun myös valkoisen ja vihreän sävyissä. Tuo ylläolevakaan ei ole ihan sitä, mitä voisin toivoa, mutta sen avulla hahmotin taas uudestaan omia mieltymyksiäni ja toiveitani. Ehkä se tasainen kimppu ei sittenkään ole se oma juttuni!

Kuva
Kaasoille tulee rannekukat, joille en uskalla vielä uhrata ajatuksia, jotta pääni ei vallan tukkeudu ihanista ideoista. Sulhaselle, bestamaneille ja minun isälleni tulee kaikille vieheet, tyylistä en vielä osaa sanoa mitään, mutta sulhasen vieheeseen haluaisin liittää palan pitsiä, jota käytin myös niissä hääkengissäni. Tämä jo ihan siksi, että pitsi on merkittävä osa omaa pukuani sekä muutenkin häidemme tyyliä. Tässä muutama silmääni miellyttävä viehe:

Kuva
Kuva

Myös pöytäkukat tietysti aiheuttavat päänvaivaa. Ihan ensimmäinen ajatukseni oli, että meille ei tule oikeita kukkia lainkaan, ainoastaan paperikukkapalloja. Tähän päätökseen tulin silloin sekä säästösyistä että mahdollisiin allergioihin vedoten. Nyt kun olen asiaa enemmän pohtinut ja ajatellut, olen luopunut hyvin pitkältä osin näistä paperikukista. Kauniitahan ne ovat, enkä tiedä luovunko niistä missään vaiheessa täysin. Ne eivät kuitenkaan ole aitojen kukkien veroisia. Koen aidot kukat erittäin tärkeiksi siitä syystä, että vietämme hääjuhlaamme keväällä, jolloin luonto alkaa pikku hiljaa hehkumaan. Vaikka häät ovatkin hyvin varhain toukokuussa, haluan korostaa kevään saapumista myös kukilla. Siksi päädymmekin luultavasti ostamaan halpoja kimppuja neilikoita, ruusuja ja jotain muuta kukkavalintoihin sopivaa. Näistä tarkoituksena sitten taiteilla itse sellaisia huolettomia asetelmia pöytiin. Muutamat suuremmat asetelmat mahdollisesti tilaamme floristilta buffet-pöytiin. Näistä pöytäasetelmasuunnitelmista voin laittaa kuvia jossain vaiheessa myöhemmin, sillä ajatusten ja ideoiden runsaudesta johtuen on ehkä parasta varata niille ihan oma aikansa ja paikkansa.

Jälleen kerran on hauska havahtua siihen, kuinka muuttuvaista tämä suunnitelu onkaan ja kuinka paljon sitä oppiikaan omista mieltymyksistään, kun vain törmää oikeisiin asioihin. Näillä ajatuksilla ja tällä hurmostilalla onkin mukava siirtyä itse asiaan, eli päivän töiden pariin. Mukavaa viikkoa kaikille!