Sulhasen ja bestmanien lahjaboksit

Olin hankkinut sulhaselle ja bestmaneille hyvissä ajoin asusteita hääpäivää varten. Sulhanen halusi vielä viime hetkillä tilata itselleen samanlaiset kalvosinnapit kuin bestmaneillakin, joten niiden vuoksi elimme hiukan jännittäviä aikoja. Kalvosinnapit ehtivät perille, joten sain kasattua sekä sulhaselle että bestmaneille omat lahjansa vanhoihin LivBox-laatikoihin.

Bestmanit saivat limenvihreät sukat sekä solmiot. Nämä olivat täsmälleen samanlaiset kuin sulhasella. Tarkoituksenamme oli ottaa kolmikosta kuva, jossa sukat olisivat vilkkuneet, mutta juhlahumussa unohdin mainita asiasta kuvaajallamme. Lisäksi kummatkin saivat kalvosinnapit omien nimikirjaintensa mukaisesti. Sujautin laatikkoon myös kummallekin omat vieheet, joita olin itse koristellut jälkikäteen pitsinauhalla.

Sulhasen laatikkoon panostin asteen verran enemmän kuin bestmanien. Tosin mainittakoon, että tämä johtui ihan puhtaasti itseaiheutetusta kiireestä. Laatikkoon sujahtivat samat tarvikkeet kuin bestmaneillakin, mutta niiden lisäksi häiden väriteemaan sopivat bokserit sekä sulhasen huomenlahja. Sulhasen sukkiin ja boksereihin tein jo paljon aiemmin etiketit, joita olen esitellyt myös täällä blogissa.

Sulhanen oli arvannut huomenlahjansa jo ennakkoon, vaikka en suostunutkaan siitä mitään paljastamaan. Olin siis tilannut sulhaselle Taigakorun kultahippusormuksen, jonka näin itse ensimmäisen kerran I Love Me -messuilla. Jo silloin tiesin, että tuo sormus on juuri sellainen, jonka sulhanen itselleen haluaisi. Tammikuussa Helsingin häämessuilla sulhanen itse sovitti sormusta ja ihastui siihen ikihyviksi, mutta ei kuitenkaan raaskinut sitä ostaa.

Huomenlahjan oheen kirjoitin kirjeen juuri hääpäivän aamua ajatellen. Kirjeessä muistelin hetken menneisyyttämme ja pohdin niitä tunteita, joita sulhanen minussa herättää. Jälkikäteen huomasin tunteikkaan kirjoitushetken aiheuttaneen myös kirjoitusvirheitä, joita sulhanen ei onneksi ollut edes huomannut. Päätin kirjeen Anna-Mari Kaskisen tunnettuun runoon:

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole vain hetken huumaa.

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,

se ei kuole, kun maassa on routa.

Se kestää arjet ja pehmeät yöt,

se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.

Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,

jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,

ja aika tuo murheita tupaan,

pidän kädestä Sinua silloinkin,

yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä sinua rakastan silloinkin,

jos ehdimme korkeaan ikään.

Olet edelleen minulle suloisin,

ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,

taikka kumaraan selkäsi taipuu.

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,

taas polvilleen rakkaus taipuu.

Sulhanen oli avannut paketin hääpäivän aamuna yksin kotona ollessaan ja kertoi hääjuhlassa liikuttuneensa sekä lahjasta että kirjeestä kovasti. Hääjuhla olikin melkoinen kyynelten juhla, kun itse kukin vuorollaan liikuttui ja kuivaili silmäkulmiaan.