Sulhasen ja bestmanien lahjaboksit

Olin hankkinut sulhaselle ja bestmaneille hyvissä ajoin asusteita hääpäivää varten. Sulhanen halusi vielä viime hetkillä tilata itselleen samanlaiset kalvosinnapit kuin bestmaneillakin, joten niiden vuoksi elimme hiukan jännittäviä aikoja. Kalvosinnapit ehtivät perille, joten sain kasattua sekä sulhaselle että bestmaneille omat lahjansa vanhoihin LivBox-laatikoihin.

Bestmanit saivat limenvihreät sukat sekä solmiot. Nämä olivat täsmälleen samanlaiset kuin sulhasella. Tarkoituksenamme oli ottaa kolmikosta kuva, jossa sukat olisivat vilkkuneet, mutta juhlahumussa unohdin mainita asiasta kuvaajallamme. Lisäksi kummatkin saivat kalvosinnapit omien nimikirjaintensa mukaisesti. Sujautin laatikkoon myös kummallekin omat vieheet, joita olin itse koristellut jälkikäteen pitsinauhalla.

Sulhasen laatikkoon panostin asteen verran enemmän kuin bestmanien. Tosin mainittakoon, että tämä johtui ihan puhtaasti itseaiheutetusta kiireestä. Laatikkoon sujahtivat samat tarvikkeet kuin bestmaneillakin, mutta niiden lisäksi häiden väriteemaan sopivat bokserit sekä sulhasen huomenlahja. Sulhasen sukkiin ja boksereihin tein jo paljon aiemmin etiketit, joita olen esitellyt myös täällä blogissa.

Sulhanen oli arvannut huomenlahjansa jo ennakkoon, vaikka en suostunutkaan siitä mitään paljastamaan. Olin siis tilannut sulhaselle Taigakorun kultahippusormuksen, jonka näin itse ensimmäisen kerran I Love Me -messuilla. Jo silloin tiesin, että tuo sormus on juuri sellainen, jonka sulhanen itselleen haluaisi. Tammikuussa Helsingin häämessuilla sulhanen itse sovitti sormusta ja ihastui siihen ikihyviksi, mutta ei kuitenkaan raaskinut sitä ostaa.

Huomenlahjan oheen kirjoitin kirjeen juuri hääpäivän aamua ajatellen. Kirjeessä muistelin hetken menneisyyttämme ja pohdin niitä tunteita, joita sulhanen minussa herättää. Jälkikäteen huomasin tunteikkaan kirjoitushetken aiheuttaneen myös kirjoitusvirheitä, joita sulhanen ei onneksi ollut edes huomannut. Päätin kirjeen Anna-Mari Kaskisen tunnettuun runoon:

Minä Sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole vain hetken huumaa.

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt,

se ei kuole, kun maassa on routa.

Se kestää arjet ja pehmeät yöt,

se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä Sinua rakastan, katsohan,

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.

Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,

jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin,

ja aika tuo murheita tupaan,

pidän kädestä Sinua silloinkin,

yhä Sinua rakastaa lupaan.

Minä sinua rakastan silloinkin,

jos ehdimme korkeaan ikään.

Olet edelleen minulle suloisin,

ei hellyyttä sammuta mikään.

Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,

taikka kumaraan selkäsi taipuu.

Kun näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat,

taas polvilleen rakkaus taipuu.

Sulhanen oli avannut paketin hääpäivän aamuna yksin kotona ollessaan ja kertoi hääjuhlassa liikuttuneensa sekä lahjasta että kirjeestä kovasti. Hääjuhla olikin melkoinen kyynelten juhla, kun itse kukin vuorollaan liikuttui ja kuivaili silmäkulmiaan.

Hääpäivän aamu

Nyt kun vatsatautisen perheen vointi alkaa kokonaisuudessaan hieman kohentua, on aika käydä jälleen kiinni hääpäivän tapahtumiin. Hääpäivän aamu valkeni vain muutaman tunnin unien jälkeen. Vietimme viimeisen yhteisen yön susiparina samassa sängyssä koko perhe, mutta aamulla tiemme erkanivat. Kun olin saanut nautittua aamukahvini, sulhanen vei minut ja tyttäremme isäni luokse valmistautumaan. Isä olikin siellä jo hereillä ja meitä odottamassa. Olimme kaikki kuitenkin enemmän tai vähemmän, emmekä muistaneet kuvailla valmistautumista lainkaan. Tämä on kyllä osittain hyväkin asia, sillä olisin ollut aivan liian hermostunut sietääkseni jatkuvaa kuvailua lähelläni. Aivan kuten olin liian hermostunut syömään mitään, vaikka koko aamun ja aamupäivän oli ruokaa tarjolla.

Ninkan huikean taitava ja upea Nina saapui isäni luokse vain vähän meidän jälkeemme. Toisen kaasoni piti olla paikalla samaan aikaan, mutta meille oli syntynyt asiassa pieni väärinkäsitys. Poikkesimme siis alkuperäisestä suunnitelmasta ja aloitimme minun hiuspohjani käsittelyllä. Tämän jälkeen saapuikin kaaso numero yksi, joten aikataulutkin lähtivät jälleen rullaamaan.

Samaan aikaan toisaalla asiat eivät kuitenkaan sujuneet ihan suunnitelmien mukaan. Olin ilmoittanut sulhaselle, että bulldogin voi viedä hoitopaikkaan heti kahdeksan jälkeen - kuitenkin ennen yhdeksää, jolloin siellä ei enää ketään olisi paikalla. Sulhanen oli käsittänyt tämän niin, että koiran saisi viedä vasta yhdeksältä. Onneksi tämä tietokatkos ehdittiin korjaamaan ajoissa ja sulhanen ehti koiran kanssa ajoissa paikalle. Yllätys koettiinkin siinä vaiheessa, kun paikalla ei ollutkaan henkilökuntaa vastaanottamassa koiraa, ja sulhasen puhelimesta oli akkukin loppumassa. Pikaisen soitto- ja viestittelykierroksen jälkeen koira jätettiin ulkotarhaan ja sulhanen pääsi noutamaan bestmanit valmistautumaan kanssaan.

Meidän valmistautumisemme sujui hyvässä aikataulussa. Jokainen oli oikein tyytyväinen meikkiinsä ja kampaukseensa, mutta jälleen kerran minulle tuli kiire muiden valmisteluiden kanssa. Tulostelin vielä viime hetkillä muutamia paperituotteita ja kasailin lisää tavaraa lasten puuhanurkkaan. Nämä kaikki jäivät kuitenkin edelleen sinne isän luokse siinä vaiheessa, kun viimeisetkin ihmiset olivat suunnanneet kohti kirkkoa tai juhlapaikkaa. Myös kasa kehyksiä, jotka piti ottaa mukaan jo perjantaina, jäivät yhä edelleen lauantaina oman kotimme kätköihin. Sentään alla olevassa kuvassa näkyvä tyttärelle suunniteltu panta muistettiin ottaa mukaan, vaikka pieni morsiusneitomme ei sitä enää potrettikuvausten jälkeen suostunutkaan päähänsä laittamaan. Tämäkin upea hiuskoriste on taitavan Ninan käsialaa.

Valmistautumisen huvittavin hetki koettiin, kun kävimme kiivasta soittokierrosta sekä sulhasen että bestmanien kanssa. Muistutin ajoissa, että jokainen miespuolinen tarkistaa kauluspaitansa kunnon ja silittää sen tarvittaessa. Silittämistä tähän päivään asti sujuvasti vältelleet herrat ottivatkin taitavasti ohjat omiin käsiinsä. He nimittäin katsoivat YouTuben kautta opetusvideoita siitä, kuinka kauluspaita silitetään. Ongelmaksi muodostui vain se, etteivät rypyt siloittuneet näilläkään ohjeilla. Onneksi neuvokas morsian muisti kysyä, opetteliko miesväki myös silitysraudan käyttöä. Kukaan miehistä ei ollut tullut ajatelleeksi, että ryppyjen siliämiseen saatettaisiin tarvita höyryä. Ja höyryähän muodostuu vasta siinä vaiheessa, kun silitysraudan vesisäiliö on täytetty.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Siitäkin huolimatta, että unohdin mainita isälle, että pöydällä oleva viehe on tarkoitettu hänelle. Ja siitä, että minun ja tyttären kimput jäivät autuaasti isän keittiöön, kun suuntasimme kohti potrettikuvauksia.

Koekampaus ja upea uniikkikoru

Tänään jännittää vielä asteen verran enemmän kuin eilen. Ensi viikolla tähän aikaan koristelemme juhlatilaa ja kinaamme siitä, kuinka omaehtoinen minä olenkaan. Tänään sain kuitenkin vielä ihan puhtaasti nauttia olostani, sillä matkasin Espooseen Ninan ammattitaitoisiin käsiin. Tämän päivän tehtävälistalla oli siis koekampaus ja -meikki.

Jälleen kerran en voi olla kuin onnellinen valinnastani. Nina on uskomattoman ammattitaitoinen ja ihana ihminen. Annoin muutamien inspiraatiokuvien jälkeen lähes täysin vapaat kädet sekä kampauksen että meikin tekemiseen, sillä minulla ei ole ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa kummastakaan. Ja fantastiselta lopputulos tänään näytti, vaikka kampaus olikin vain lähinnä suuntaa antava. Rentoa, vähän huolittelematonta, romanttista - ja tämä kaikki tuntuu niin omalta.

Eniten iloitsen kuitenkin Ninan muista taidonnäytteistä. Tammikuun alussa Nina tiedotti blogissaan kilpailusta, jonka voittaja saisi itselleen Ninkan uniikkikorun. Oma suunnitelmani keräsi vain muutamia hajaääniä, mutta olin niin rakastunut omaan suunnitelmaani, että pyysin Ninaa tekemään sen minulle mittatilaustyönä. Toivomuksissani oli siis reilusti kerrostettua pitsiä, kultaketjuja sekä helmiä. Kaiken keskiössä oli kuitenkin kulta.

Ja mitä tapahtuukaan, kun kovan luokan ammattilainen saa itselleen tällaiset ohjeet ja muilta osin vapaat kädet? Ensinnäkin Nina ehdotti minulle, että oman hiuskoruni rinnalle voisi valmistaa toisen pientä tytärtämme varten. Minua tarvinnut kauan suostutella sellaisen tilaamiseen! Jonkin ajan kuluttua Nina ehdotti vielä birdcage-hunnun lisäämistä koruun. Luotin tässäkin asiassa Ninan ammattitaitoiseen silmään ja annoin jälleen vapaat kädet suunnittelutyölle.

Ja tässä lopputulos siis on. Kaksi erillistä hiuskorua, josta toinen on kuin suoraan suunnitelmastani. Toinen koru antaa kampaukselle ihanan loppusilauksen ja loistaa upeasti kullanvärisen birdcage-hunnun kanssa. En voisi olla onnellisempi. Tyttäremme ihaili näitä hiuskorujani voimakkaiden huokausten säestämänä, joten veikkaan, että hän on hääpäivänä vähintään yhtä ihastunut omaansa.

Yksityiskohtia sulhasen pukeutumisesta

Olen jo aikaa sitten aloittanut myös sulhasen asusteiden hankkimisen. Osa näistä asusteista on valittu yhteistyössä sulhasen itsensä kanssa, mutta osa hankinnoista on ollut yllätyksiä - onneksi mieluisia! Sulhasen puku on vielä tilaamatta, mutta pian on luvassa sovitusaika. Sulhasenkin asukokonaisuus alkaa siis pikku hiljaa olla selvillä.

Mitä sitä sitten tuli hankittua? Tietysti teemaväreihin sopiva skinny tie eli kapea solmio. Pohdimme tätä solmioasiaa jo aikaisemmin ja olimme vähällä valita plastronin. Onneksi totesimme yhteistuumin plastronin olevan liian vanhahtava tyyliltään. Solmion ja solmukkeen välillä valinta oli ilmeinen, joten lopulta tutkailimme yhdessä Etsyn valikoimia ja löysimme kumpaakin miellyttävän vaihtoehdon. Kellybowbelly tulee valmistamaan samanlaiset solmiot myös sulhasen bestmaneille. Mikäli meillä olisi oma poika tai morsiusneidon lisäksi tulisi pikkuinen sulhaspoika, tilaisimme samaisesta paikasta myös pikkumiehen hurmaavat varusteet.

Yllätysasusteet mies sai osana isänpäivälahjaa. Lahjaan kuului myös kaksveen askartelema tuikkukippo sekä runsaasti rakkautta meiltä kahdelta. Päätin jo aikaa sitten, että isänpäivänä tulen yllättämään miehen kalvossinnapeilla. Valinta ei ollutkaan niin helppo kuin olin olettanut, mutta kun nämä osuivat silmiini, oli valinta sillä selvä.

Onneksi myös sulhanen oli samaa mieltä. Sulhanen olisi halunnut heti vetää juhlatamineet niskaansa ja ottaa kalvosinnapit käyttöön. Onneksi näin! Kalvosinnapeissa on siis toimiva koneisto ja ne ovat kooltaan suhteellisen suuret. Täytyy myöntää, että ovat hintansa arvoiset! Etsyn kautta löysin nämäkin komeudet, jotka muuten olivat matkalla Suomeen jo tilauspäivänä! Runsaasti kiitoksia lähti siis Glazed Black Cherryn suuntaan. Paketin pikainen saapuminen tosin aiheutti sen, että minun oli entistä vaikeampi pitää näitä salassa! Harkitsemme vakaasti myös bestmanien kalvosinnappien tilaamista kyseisestä putiikista.

Tällaisia aarteita olemme sulhaselle saaneet hankittua tähän mennessä. Onko teidän muiden sulhasilla jo asukokonaisuus valmiina?

Se saapui, se saapui!

Kovasti odotettu paketti saapui juuri niin pian kuin luvattiinkin! Saapuessani tänään kotiin postilaatikossa odotti Ninkan kuori. En malttanut odottaa, vaan avasin paketin jo ennen kuin pääsin kotiovesta sisälle. Täytyy myöntää, että pienellä jännityksellä avasin pakettia. Pelkäsin nimittäin, että odotukseni olisivat liian korkealla ja joutuisin pettymään. Mutta mitä vielä, katsokaa vaikka itse!

Paketti yllätti minut täysin! Mukana oli postikortti kuvasta, jota olin lainannut myös aiempaan Ninka-postaukseeni. Voitte arvata, että säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastusta harrastava kaksivuotiaamme sekosi kortista. Kortin kääntöpuolelle oli rustattu käsinkirjoitettu viesti. Voiko henkilökohtaisempaa olla? Ja vielä verkkokaupasta käsin!

Ja tässä se on: minun hääpäivän hiuskoruni á la Ninka. Kuva ei todellakaan tee korulle oikeutta, sillä se säihkyy paljon kauniimmin luonnossa. Se on mielestäni myös juuri oikean kokoinen ja mahdollistaa vaikka minkälaisen kampauksen. Eikä sen käyttömahdollisuudet todellakaan rajoitu vain häihin!

Kaiken kukkuraksi kaupan päälle tuli vielä sukkanauha! Minulta alkavat ylistyssanat loppua ihan kesken. Olen jotenkin niin vakuuttunut saamastani palvelusta ja korun laadusta, etten vain oikeasti voi olla hehkuttamatta tätä kaikkea. Mikäli jonkun mielestä tämä postaus sisälsi liian imelää ylistystä, niin kokeilkaapa itse! Mielestäni hyvää pitää kehua ja kaikesta mahtavasta pitää välittää tietoa myös muille. Ja Ninkaa voin todellakin suositella kaikille! Valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin jo ihan hintahaarukkaa ajatellen. Ja tuotteet ovat varmasti jokaisen euron arvoisia - tämä ainakin.

Kiitollinen morsian

Kuva

Huomenna järjestetään Katajanokalla Häägalleria, jonne ehdottomasti kannattaa kaikkien kynnelle kykenevien lähteä! Allekirjoittanut on itse kiinni työasioissa aina kello kolmeentoista saakka, minkä jälkeen ei kyllä paljon enää kannata gallerioimaan lähteä. Olen tästä valtavan harmissani, sillä olisin mielelläni tavannut muita blogimaailmasta tuttuja morsiamia sekä tutustunut muutenkin Häägallerian antiin. Mutta te osallistujat olette sitten velvollisia kirjoittelemaan ihania postauksia päivän annista kuvien kera! Muistakaa se!

Tällä viikolla mielessä on ollut se suunnattomasti vaivaamaan jäänyt hiuskoruasia. Muistanette, kun kerroin hääpuvun ja kaikkien oheishärpäkkeiden sovituksesta. Silloin kävikin ilmi, ettei se suuri ja kaunis pitsikoru sovikaan yhteen puvun ja kaulakorun kanssa. Tai puvun kanssa se sopi kyllä, mutta kolmirivisen helminauhan kanssa se oli aivan liikaa. Päätin pitää helmet ja luopua hiuskorusta. Koko sunnuntain pyörin Ninkan sivuilla haaveilemassa, kuten jo sunnuntain kirjoituksen yhteydessä mainitskinkin. Minulle iski suunnaton epävarmuus ja osittain epäuskokin. En enää tiennyt lainkaan, millaista hiuskorua kannattaisi etsiä ja mitä oikeastaan hiuskorulta haluan.

Kuva

Mutta arvatkaapa mitä! Ninkan omistaja Ninapa otti minuun sähköpostitse yhteyttä luettuani ongelmistani blogista. Sain häneltä vinkkejä sopivan korun valitsemiseen ja myös siihen, mitä kampaukselta edellytetään, jotta hiuskorut pysyvät. Eniten vaiheilin pinni- ja kampakiinnitteisten korujen välillä, sillä minulla oli omat suosikkini, joiden pysyvyyttä epäilin. Erityisesti näihin pohdintoihin sain Ninalta tukea, vaikka tietenkään hän ei aivan yksioikoista vastausta antaa näkemättä suunnittelemaani kampausta ja omaa hiuslaatuani.

Sain niin mieletöntä palvelua, ettei olisi enää tullut mieleenkään tilata hiuskorua mistään muualta! Hienointa tässä on se, että pääsen tukemaan suomalaista pienyrittäjyyttä. Tekopyhä lausahdus ehkä, kun ensimmäinen hiuskoruehdokkaani saapui Kiinasta. Toisinaan valinnoissa ratkaisee valitettavasti raha, kun joutuu säästämään niin moneen eri asiaan. (Ja ne jotka eivät vielä ole tietoisia, me joudumme hääjärjestelyiden ohella säästämään muutaman kymppitonnin haaveilemaamme asuntoon...) Ja tärkeintä on kai lopputulos: löysin upean, hääkokonaisuuteeni nähden riittävän pienen mutta kauniin ja oikein edullisen hiuskorun Ninkan valikoimista.

Kuva

Ihanaa, että minun ei tarvitse enää miettiä tätäkään asiaa. Eilen kävin luottokampaajani kanssa keskustelua kampauksista ja muistakin hääasioista. Olen onnellinen, kun olen löytänyt noin loistavan kampaajan. Seuraavalla kerralla saankin jo ottaa mukaan tuon hääkampaukseeni tulevan korun ja tehdä alustavia suunnitelmia kampauksesta! Ja ei hätää, myös te tulette näkemään korun heti, kun se kotiimme saapuu!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Paljon tekstiä ja yksi kuva: paljastuksia hääpuvusta.

Tänään oli se päivä, jota odotin koko kuluneen viikon. Jo eilen olin jännityksestä kiukkuinen ja aamulla ärtyisyyttäni oli jo mahdotonta olla huomaamatta. Jännitys, mikä ihana tekosyy. Ei sentään, kyse ei kuitenkaan ollut mistään bridezillamaisesta keuhkoamisesta tai siitä, että koko päivä olisi ollut pelkkää äkäistä karjahtelua. Tänään kuitenkin pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat yllättävän suurilta, kun odotin pelonsekaisin tuntein hääpukuni sovitusta.

Onneksi minulla oli tukena ja turvanani rakas siskoni, joka kaasonanikin toimii. Sisar rauhoitteli, ja onnistui pitämään minut edes jokseenkin tässä maailmassa. Kun kaivoimme hääpukuni esiin isäni vaatehuoneen perukoilta, sisar ihasteli pukua kovaan ääneen ja itse olin vähällä tirauttaa kyyneleitä. Omat kyyneleeni eivät suinkaan johtuneet puvun kauneudesta, vaan niistä pukua kohtaan tuntemistani peloista. Puku näytti mielettömän kauniilta siinä henkarilla roikkuessaan, mutta kuinka kävisi, kun se olisi tiukasti ylläni? Ei auttanut muu kuin ryhtyä sovittamaan.

Minulla oli mukana kaikki tarvikkeet jopa alusvaatteita myöten. En tietenkään pukenut hääpäivälle varattuja alushousuja tai kiskonut jalkaani stay up -sukkia. Halusin kuitenkin sovittaa pukua korsetin kanssa, sillä olen alusta asti halunnut liittää korsetin osaksi hääpukeutumistani. Siitäkin huolimatta, että Morsiusgalleriassa sanoivat, ettei minun hääpukuni tarvitse alleen muuta kuin olkaimettomat rintaliivit. Minua jännitti, josko korsetti vilkkuisi jommaltakummalta puolelta puvun yläreunasta tai korsetin luut paistaisivat puvun läpi sijoittuessaan mitä todennäköisemmin eri kohtiin kuin puvun omat luut. Kummatkin pelot osoittautuivat aiheettomiksi, sillä korsetti asettui riittävän matalalle eikä hääpuvun läpi paistanut ainutkaan luu.

Mutta sitten se suurin pelkoni... Entä jos puku ei imartelekaan vartaloani? Entä jos se korostaa vartaloni huonoja puolia eikä lainkaan peitä niitä? Olin jo sanonut kaasolle, että meillä on luultavasti ensi viikolla edessä matka Morsiusgallerian Tullivapaille päiville. Olin aivan varma, että puku olisi katastrofi. Kun puku oli ylläni, koin sen saman tunteen kuin nähdessäni puvun ensi kertaa. Tässä se on. Kun kuljin suuren peilin eteen, jännitys kupli yhä mahassa - ehkä pahempana kuin kertaakaan aiemmin näinä päivinä. Ja siinä se oli, minun pukuni:

Tässä kaason tärisevin käsin huonossa valaistuksessa otettu kuva, joka ei anna puvulle oikeutta. Päätin luottaa sulhaseen ja uskaltaa julkaista kuvamateriaalia aarteestani. Puku on nyt jo edesmenneen Forever Yoursin mallistoa, ja minä rakastan sitä niin. Kaulakoru on sen kanssa upea ilmestys, mutta uuden hiuskorun joudun ikävä kyllä itselleni etsimään. Se vain oli liikaa tuossa kokonaisuudessa ja teki minusta jokseenkin halvan näköisen. Nyt olenkin seikkaillut Ninkan puodissa ja löytänyt sieltä ihania vaihtoehtoja. Menin kuitenkin missaamaan ne muuttoalennukset! En siis vielä näillä sekunneilla tilaa uusia hiuskoruja, vaan päädyn odottelemaan uusia alennuksia ja arvontoja.

Lisää ostoksia.

Eilen lupauduin esittelemään hankkimani hiuskoristeen. Samalla esittelen tämän pienen Lightinthebox-tilaukseni kokonaisuudessaan. Tilaukseni ja tuotteiden alkuperä herättää varmasti monenlaisia mielipiteitä - Kiinasta kun tulevat. Sen enempää ostoksiani perustelematta ja puolustelematta näytänkin ne teille. Pääsinkin kuvailemaan tuotteet aamukahvin aikaan parvekkeelle, kun valaistus oli hieman miellyttävämpi kuin myöhään eilen illalla.

Ensinnäkin se hiuskoriste. Tilasin kaksi erilaista pitsistä hiuskoristetta. Sivuston kuvat eivät olleet kovin tarkkoja, joten hieman jännityksellä lähdin tilaamaan. Paketti saapui ihan älyttömän nopeasti, alle viikossa tilauksesta! Kuvien perusteella olin odottanut ehkä hieman vähemmän tekojalokiviä ja hieman enemmän helmiä kummankin hiuskoristeen osalta. Noin isojen (n. 25cm pitkiä kumpainenkin) kiinnityksenkin odotin olevan hieman toinenlainen. Nyt niissä kummassakin on yksi pienehkö klipsi tuossa keskellä. Onneksi kiinnitystä on helppo muokkailla itsekin.

Nämä minunkaan kuvani eivät tee oikeutta näille koristeille. Varsinkin tuo vasemmanpuoleinen on mielestäni hyvin kaunis ja tulen kyllä varmasti sitä hääpäivänäni käyttämään. Voin jossain vaiheessa sitten ottaa kuvaa siitä, miltä tuo näyttää päähän sijoitettuna. Tuo oikeanpuoleinen oli kuitenkin ehkä toteutuksensa puolesta hivenen pettymys. Odotin ehkä taustakankaan näkyvän hieman vähemmän, tai jotain. En oikein itsekään osaa sanoa, mikä tuossa eniten pistää silmään. Hyvä uutinen on kuitenkin se, ettei tuokaan koriste mene hukkaan! Minulla on sitäkin varten olemassa jo jatkojalostusidea, jonka täälläkin esittelen, kunhan se vain pääsee toteutukseen.

Hiuskoristeiden lisäksi tilailin itselleni korsetin. Vaikka olenkin ostunut itselleni oikein tukevan ja upean puvun, halusin siitä huolimatta tilata sen alle myös korsetin. Morsiusgallerian myyjäkin kyllä totesi, ettei puvun alle tarvitse kuin olkaimettomat rintaliivit. En voi tietenkään vielä tässä vaiheessa vannoa, että käytän korsettia, mutta tällä hetkellä ajatukset ovat hyvinkin sen suuntaiset. Lähiaikoina tulen kuitenkin kokeilemaan pukua korsetin kanssa, jotta olen sitten vähän viisaampi näiden ajatusteni kanssa. Ainakin nämä kotikokeiluni tuon pelkän korsetin kanssa ovat erittäin positiiviset. Korsetti tuntuu ja näyttää oikein hyvältä, vaikka olin kyllä varautunut johonkin aivan muuhun...

Mitä nämä sitten kustansivat? Listahinnat sivustolla olivat varsin alhaiset, mutta näiden lisäksi maksettavaksi tulivat toimituskulut sekä tullimaksut. Tullaaminen itsessään on hyvin helppoa, olen muiden ulkomaantilausteni kanssa tehnyt sen jo useita kertoja. Tällä tilauksella toimituskulut tai tullimaksut eivät olleet kummoiset, lisähintaa tuli yhteensä noin kympin verran. Hiuskoristeille tuli siis kaikkinensa hintaa noin kymmenen euroa, korsetille vajaa kolmekymmentä euroa.

Ps. Mikäli oma hiuskoriste vielä puuttuu tai mitkä tahansa jatkojalostusideat innostavat, muistakaa osallistua blogin ensimmäiseen pienimuotoiseen arvontaan!

Ei se puku, vaan ne muut...

Kuva

Yhdeksän kuukauden päästä taitaa jännitys olla aika katossa. Silloin eletään nimittäin hääpäivän aattoa! Uskomatonta kuinka nopeasti kuukaudet vierivät. Näiden kolmen kuukauden aikana olemme saaneet hurjasti aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Yksi tärkeimmistä odottaa vielä sitä viimeistä vahvistusta, eli toivotaan pitopalvelun vastaavan sähköposteihin mahdollisimman pian.

Koko alkukesän selailin erilaisia laukkuja, kenkiä ja koruja suunnattomasti unelmoiden. Päätin hankkia niitä vasta sitten, kun hääpuku olisi valittuna ja maksettuna. No, kengät hankin jo aikaisemmin, kun sain ne niin halvalla odottelemaan omin pienin kätösin tehtävää loppusilausta. Laukkua ja koruja en kuitenkaan uskaltanut ostella ennen puvun valintaa, jotta en menisi ojasta allikkoon.

Odotin, että puvun ostamisen jälkeen kaikki olisi niiiiiiiiiin helppoa. Vaan kuinkas kävikään? Olen yhä kuluttanut lukuisia tunteja valiten sopivaa laukkua, sopivia koruja ja sopivia tapoja kenkien tuunaukseen. Kenkien suhteen mielenikin on ehtinyt jo muutamaan otteeseen muuttua: pitsiä, helmiä, strasseja, ehkä kenkäklipsit? No, nyt se on vihdoin lyöty lukkoon ja odottaa vain sitä kuuluisaa loppusilausta sekä julkaisua täällä blogissa!

Kuva

Myös korujen suhteen mieleni on poukkoillut valtaisasti. Joku ehkä muistaa, että olin aivan myyty upeille pitsisille statement-koruille. Olen sitä vieläkin, mutta en taida edes yrittää etsiä hääpuvun pitsiin sopivaa korua. Täytyy myöntää, että koin pientä alakuloa, kun lopulta päätin luopua tästä ihanasta ideasta. Sitten pitikin aloittaa koko korupohdinta täysin alusta. Rannekoru vai näyttävä kaulakoru? Ehkä molemmat? Molemmat olisivat mielestäni liikaa, sillä haluan kuitenkin kaulakorustani suurikokoisen ja näyttävän. Tällä en kuitenkaan viittaa korun hintaan, sillä valitettavasti budjettimme ei anna periksi millekään timanttiluomuksille. Selailtuani jälleen tuntikausia Internetin ihmeellistä maailmaa, löysin Etsyn kautta vihdoin etsimäni. Muutamassa asiassa jouduin tosin hieman joustamaan, sillä myyjä ei kyennyt aivan toteuttamaan toiveitani. Nyt korut ovat siis tilauksessa, enkä malttaisi enää odottaa, että voin esitellä ne täällä!

Kuva

Laukku sen sijaan, se tuottaa tuskaa. Se on tämänhetkisistä murheistani suurin heti pitopalvelun jälkeen. Laukkuasiallahan ei tietenkään olisi kiire, mutta minut tuntien... No, totta hitossa sillä on kiire! Limenvihreää vai valkoista? Tai ehkä harmaata? Pitsiä vai satiinia? Ehkä molempia? Vetoketjulla vai magneettikiinnityksellä? Pieni vai hieman suurempi? Kukilla vai ilman kukkia? Olisi väärin luulla, että vaihtoehdot olisivat kaikki tässä. Etsyn ja lukuisten muiden nettikauppojen kautta olen yrittänyt etsiä lähinnä valmista vaihtoehtoa, mutta samalla olen kierrellyt liikkeitä ihan paikan päällä täällä Suomessa, jotta löytäisin edullisen laukun kenkien lailla tuunattavaksi. Valitettavasti sopivaa ei ole vielä löytynyt, sillä olen tällä hetkellä aika ihastunut tuohon tulevien hääkenkieni tyyliin...
 

Kuva

Vaikka pitopalveluasia on edelleen vaiheessa, olen tyytyväinen siihen, että kuluneen viikon aikana omat asusteasiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Aika monia tunteja niihin on nimittäin uhrattu! Tuo laukku kun vielä löytyisi, niin voisin olla todella tyytyväinen. Harmi, että joudutte hieman odottelemaan sitä kenkien tuunauksesta kertovaa juttua, mutta voin lohduttaa teitä ehkä huomenissa. Luvassa on nimittäin pieni kuvapostaus tänään vastaanottamastani hiuskoristeesta sekä muista hääostoksista!