Love Me Do & Save The Date -kilpailu

Monissa blogeissa ollaan viime viikkojen aikana hekumoitu ensi vuoden Love Me Do -häätapahtumasta - niin myös täällä. Sain jo aiemmin haasteen tapahtumaan liittyvästä Save The Date -kilpailusta, johon aloinkin heti ideoimaan omaa versiotani. Monta kyhäelmää tuli tehtyä, lähes yhtä monta hylättyä. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että kisaversio on viimeistelyä vaille valmis!

Varsinaiseen Save The Date -kilpailuun liittyy myös arvonta, jonka palkintona on Lushin ylellinen hemmottelupaketti. Bloggarit voivat osallistuessaan kerätä yhteensä kolme arpaa itselleen. Arpoja saa seuraavanlaisesti:

1. arpa irtoaa, kun tekee Save The Date -kilpailusta blogipostauksen.
2. arpa napsahtaa, kun haastaa blogipostauksen yhteydessä kolme muuta bloggaajaa mukaan kisaan.
3. arvan saavuttaa, kun edellisten lisäksi lähettää oman Save The Date -luomuksensa mukaan kilpailun äänestykseen.

Arvontaan voi osallistua ilmoittamalla kilpailuartikkelin kommenttikenttään, suoraan sähköpostitse tai Love Me Do -tapahtuman Facebook-sivulle arpojen määrän ja oman, arvontaan osallistuvan bloginsa. Osallistuessanne kisaan muistakaa katsoa tarkemmat ohjeet kilpailusivulta!

Vaimomatskua-blogista osallistutaan siis yhteensä kolmella arvalla, joten nyt sitten jännätään vain äänestyksen alkamista! Ja jotta voisin osallistua kaikilla näillä kolmella arvalla, haastan kisaan mukaan White & Knight -blogin Pauliinan, as long as we're happy -blogia kirjoittelevan A:n sekä Tie Vaimouteen -blogin takana kirjoittelevan Tinkaliinan.

Onnea kaikille osallistujille sekä arvontaan että itse Save The Date -äänestykseen!

Hääbloggailun iloja

Onnellisin Reeta haastoi blogissaan kaikki kertomaan ajatuksiaan hääbloggauksesta. Minun runosuoneni alkoi heti pulppuilemaan, ja viimeiset kaksi iltaa olen tätä aihetta mielessäni pyöritellyt. Nyt onkin aika tuoda näitä hääblogeihin ja bloggaukseen liittyviä ajatuksiani julki.

Kuva

Aloitellessani hääblogia en osannut aavistaa, että tästä tulisi näin kokonaisvaltaista, innostavaa ja palkitsevaa. Ensimmäisessä kirjoituksessani esitin syitä hääblogin aloittamiselle seuraavin sanoin: "Tämän blogin on tarkoitus toimia suunnittelun tukena, kun ideoiden runsaus muuttaa aivot hattaraksi. Tämän on tarkoitus olla myös vapaan sanan kenttä silloin, kun avopuoliso on sitä mieltä, että kaikkea ei tarvitse järjestää heti, nyt ja tällä sekunnilla. Ennen kaikkea tämän blogin on tarkoitus auttaa minua kestämään tämä sietämätön odotus ennen sitä tärkeää päivää, jolloin meidät vihitään." Nuo toukokuun yhdeksäntenä päivänä kirjoittamani sanat pätevät yhä, vaikka tuota tuskallista odotusta on jäljellä enää liki viisi kuukautta.

En ollut uhrannut hirveästi aikaa ja ajatusta hääblogeille ennen kosintaa. Satunnaisesti olin lukenut yhden kirjoituksen sieltä, toisen tuolta. Kosinnan jälkeen tämä asia mullistui täysin: ruokablogit vaihtuivat häähullujen päivityksiin, Pinterestiä ei enää käytettykään sisustus- ja kokkailuinnostuksen lähteenä. Hääsuunnittelu täytti päiväni. Muistan että ensimmäiset blogit, joihin todella syvennyin, olivat Modern Bride ja Palomiehen morsian. Hyvin pian lukumäärä kasvoi ja lopulta huomasin lukevani valtavaa määrää aivan valtavan ihania ja innostavia hääblogeja. Ja näiden blogien takana oli toinen toistaan ihanampia kirjoittajia, joiden kanssa tahdoin päästä jakamaan tämän innostukseni.

Kuva

Ei siis paljon vaadittu siihen, että kirjauduin Bloggeriin ja perustin tämän blogin. Tarkoituksena oli tietysti omien ajatuksen jäsentäminen sekä ylimääräisen hääinnostuksen purkaminen sulhasen sijaan Internetin syövereihin. Silloin en vielä ajatellut lainkaan, että minun suunnitelmani voisivat toimia innostuksena ja inspiraationa myös muille häitään suunnitteleville. Lukijamäärät kasvoivat nopeasti ja aloin ymmärtää, kuinka upeaa on päästä jakamaan tämä odotuksen ihanuus ja kauheus teidän kaikkien kanssanne. On uskomatonta, kuinka paljon vertaistukea täältä saa, kun odottamatta tuleekin mutkia matkaan. Sama vertaistuki ja yhteinen ilo on läsnä silloin, kun pääsee jakamaan oman onnensa. Huomaan myös itse tuntevani mieletöntä onnea toisten morsianten puolesta, kun he blogissaan jakavat iloiset uutisensa. Interaktiivisen kanssakäymisen myötä kehityskelpoiset ideat löytävät lopullisen muotonsa ja moni uusi idea saa alkunsa.

Alkuun mietin, onko mitään mieltä kirjoittaa hääblogia, joka ei idealtaan poikkea muista. Meillä ei ole upeaa teemaa kuten Korpulla tai Pauliinalla, vietämme häitämme pääkaupunkiseudulla kuten niin monet muutkin, budjettimme on liki keskivertoa, eivätkä nämä edes ole mitkään DIY-häät. Nuo aikaisemmat perusteluni hääblogin perustamisesta toimivat kuitenkin riittävän painavana syynä minulle. Sulhanen olisi varmasti jo perunut koko kihlauksen, mikäli en olisi päässyt tätä ylitsevuotavaa innostustani purkamaan muualle. Ilman hääbloggailua olisi jäänyt myös moni ihana idea nappaamatta mukaan omaan hääjuhlaamme.

Kuva

On ollut hauskaa seurata, millaisin hakusanoin Vaimomatskua-blogiin eksytään. Iso osa hakusanoista kohdistuu blogin nimeen tai url-osoitteeseen. Usein blogiin eksytään myös pitopalveluasioiden, morsiandieetin (josta olen kyllä kirjoitellut hakuihin nähden valitettvan vähän) tai häidemme palveluntarjoajien perusteella. Yksittäisiä kertoja blogiin on tultu myös hakusanojen arvonta, sormuksen pienentäminen ja maalaisromanttiset häät perusteella. Eniten naurua aiheutti hakusanapari miespuolinen hääsuunnittelija. Tämän jälkeen oli pakko itsekin tarkistaa, kuinka nopeasti moisella hakusanaparilla blogiini eksyy: Vaimomatskua on heti toisena vaihtoehtona. Valitettavasti tähän ongelmaan blogi tuskin tarjosi apua.

Tämän purkamisen kautta olen tavannut upeita ihmisiä, törmännyt mielettömiin palveluntarjoajiin ja päässyt osaksi jo yhtä upeaa tapahtumaa. Nyt blogi on ehdokkaana myös Wedding Blog Awards 2014 -kilpailussa, josta en olisi voinut edes unelmoida silloin, kun aloitin bloggaamisen. Hääblogin kirjoittaminen on auttanut jäsentämään omia ajatuksia, kehittämään hääjuhlasta ehyttä kokonaisuutta ja löytämään niin paljon toteutuskelpoisia ideoita, että sormet ovat syyhynneet jatkuvasti. Olen myös havainnut sen, ettei tarvitse olla erikoinen kirjoittaakseen hääblogia. Kukin kirjoittaa niistä asioista, niillä teemoilla, jotka itse kokee tärkeäksi. Samoilla aineksilla itse kukin rakentaa sitä täydellistä hääpäiväänsä: omien mieltymysten, taipumusten ja innostusten mukaan. On ollut upeaa päästä seuraamaan niin monen morsiamen suunnitelmia niin erilaisten häiden rakentamisesta.

Kuva

Blogin kirjoittamisen aikana olen monta kertaa pohtinut yksityisyyttäni, sillä useimmat hääblogin kirjoittajat ovat helposti tunnistettavissa ja jakavat auliisti arkeaan kuvien kera. Minun on ollut jokseenkin vaikea vetää rajaa siihen, mitä uskallan itsestäni paljastaa. Tähän on kyllä syynsä, sillä minä en tee tavallista toimistotyötä enkä edes vanhustyötä. Työskentelen sellaisessa ympäristössä, jossa itseään ja yksityisyyttään on oikeasti suojeltava - jopa viranomaiskeinoin. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö haluaisi hääsuunnittelun näkökulmasta kaikkea jakaa. Päinvastoin! Joudun kuitenkin tekemään paljon töitä miettiessäni, mikä asia voi paljastuessaan vahingoittaa minua itseäni.

Lupaan kuitenkin sen, että myös me tulemme blogissa vilahtamaan - viimeistään sitten, kun on aika paljastaa hääpäivän kulkua kuvien kera. Tulevien kuukausien paljastuksista en osaa vielä tässä vaiheessa sanoa mitään. Ja pitäähän blogimaailmassa hieman jännitystä ollakin! Itse ainakin jännityksellä odotan näkeväni kuvia kanssamorsianten hääpäivistä ja upeista hääpuvuista, joita kukin hykerrelen nyt salassa säilyttää.

Tiivistettynä voisin sanoa, että hääblogin kirjoittaminen mahdollistaa koko tunteiden kirjon jakamisen sekä uusien ideoiden löytymisen. Kirjoittaminen on tuonut elämääni uusia ihmissuhteita, runsaasti vertaistukea ja aivan uudenlaisia tapoja suhtautua asioihin. Hääsuunnittelu olisi varmasti antoisaa myös ilman hääblogin kirjoittamista, mutta jaettu ilo on tässä tapauksessa moninkertainen ilo!

Kuva

Näiden pohdintojen myötä toivottelen teille kaikille upeaa ja aurinkoista viikonloppua! Mielelläni kuulen ajatuksianne liittyen sekä hääbloggaukseen yleisesti että siihen, mitä minun blogini on mahdollisesti tarjonnut teille.

Tätä ette tienneet meistä!

Olen jo aikaa sitten päättänyt, että häälehteemme tulee jonkinlainen esittely meistä kummastakin. En kuitenkaan halunnut siitä perinteistä ystäväkirjamallista esittelyä, joten päätinkin keskittyä asioihin, jotka ovat vain harvojen ja valittujen tiedossa. Nyt olen saanut jonkinlaiset tekstit meistä kummastakin kasaan, joten ajattelin näyttää ne myös teille.

Kuva

Näitä asioita ette tienneet tästä morsiamesta! (Tämä ei ole virallinen häälehteen tuleva otsikko.)
"Maarit syntyi samana päivänä, kun vanhemmat tekivät muuttoa Itä-Pasilasta Kehä III:n pimeälle puolelle. Virallisesti Maarit ehti kuitenkin olla viisi päivää paljasjalkainen helsinkiläinen. Hän uskoi pienenä kavereiden luikurijuttuihin, joista kuuluisin taitaa olla mystinen, näkymätön ansalanka. Maarit sai pienenä äidiltään rajoituksen kirjastoon, sillä lainojen määrät paisuivat niin suuriin lukemiin, etteivät kirjastontädit vaivautuneet enää kysymään kirjastokorttia, sillä tyttö oli niin tuttu näky lainaustiskillä. Taisivat kirjat kehittää ainakin mielikuvitusta, sillä vielä tänä päivänä Maarit kävelee, nauraa ja juoksee unissaan. Maaritin isällä voisi olla muutama mielenkiintoinen tarina yöllisestä hämähäkkien pyydystämisestä. Yläkoulussa ammatinvalintatestit ehdottivat Maaritille ensisijaisena vaihtoehtona uraa vanginvartijana, mitä olisi ehkä vieläkin syytä harkita, sillä Maaritilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä haluaa tehdä isona. Maaritin suuria pelkoja ovat aina olleet ampiaiset ja hammaslääkäri, joista kumpaakin hän nyt esimerkillisenä vanhempana yrittää sietää. Reikäisten viisaudenhampaiden poistoon piti kuitenkin kerätä rohkeutta parin vuoden ajan."

Tätä et tiennyt sulhasesta!
"A on pienestä pitäen kulkenut omia teitään juuri siten kuin itse haluaa. Lapsena A hankki lisätienestejä sisiliskoja kauppaamalla, mutta nousujohteisesti alkanut ura loppui valitettavan lyhyeen, kun kaupustelun uhreiksi joutuneiden lasten vanhemmat puuttuivat asiaan. Alakoulussa A:n haaveammatti oli bussikuski. Näihin aikoihin A hakeutui bussissa aina etupenkeille, jotta pääsi katselemaan bussikuskien työskentelyä. Tämä metsien sankari miekkaili yksinään puukepeillä vielä yläkouluikäisenäkin, ja tämä leikkimielisyys on säilynyt aina näihin päiviin asti. A:n salainen pahe on nimittäin harvinaisten Kinder-yllätyssarjojen haaliminen eBayn kautta. A on viime vuosina innostunut myös Harry Potterista ja haluaisi lukea koko kirjasarjan. Laiskana lukijana A on kuitenkin onnistunut keplottelemaan Maaritin lukemaan näitä kirjoja ääneen. Pitääkseen itsensä kunnossa A nauttii joka ilta noin tuhannen kalorin kermapirtelön – ja tämä on vain välipala kaikkien muiden ruokien ohella. A on herkästi innostuva ja monissa asioissa erittäin pedantti. Hänet on muun muassa nimitetty perheen imurointivastaavaksi, sillä Maarit ei tee A:n mielestä riittävän huolellista työtä imuroidessaan."

Nämä eivät ole vielä mitenkään hiottuja versioita, vaan nopeasti kasattuja kyhäelmiä. Lauserakenteetkin ovat vielä hieman hakusessa näissä versioissa. Jonkinasteista kuvaa näistä kuitenkin jo saa, joten mielelläni kuulisin teidän mielipiteitänne näistä. Ovatko nämä pitkästyttäviä tai liian tavallisia? Jos ajattelet näitä vieraan näkökulmasta, haluaisitko lisää jotain?

Hääjuhlan pieni prinsessa

Neiti kaksveen läsnäolo häissämme on herättänyt runsaasti pohdintoja teidän lukijoiden keskuudessa. Ja täytyy myöntää, se asia on mietityttänyt myös meitä moneen kertaan. Olemme toisinaan todenneet, että häiden järjestäminen olisi niin paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi miettiä noita pikkuihmisen asioita siinä sivussa. Tällä en suinkaan tarkoita arkea kaksveen kanssa vaan nimenomaan hääpäivän järjestelyitä.

Meillehän on ollut alusta asti selvää, että häihin kutsutaan kaikki kynnelle kykenevät lapset. Tätä olen jo jokuseen otteeseen blogissa perustellutkin. Meille lapset tekevät juhlan ja korostavat häissä sitä elämän jatkuvuutta ja yhteenkuuluvuutta, joka juhlan luonteeseen kuuluu. Sitä paitsi, olisihan se hassua, jos vieraiden lapset eivät pääsisi juhlimaan kanssamme, kun omakin tyttäremme paikalla riehuu. Ja voitte arvata, kuinka tylsät kemut ne tyttärellekin olisivat, jos paikalla ei olisi runsain mitoin leikkikavereita.

Lienee sanomattakin selvää, että kaksvee on morsiusneitomme. Muita morsiusneitoja tai sulhaspoikia emme halunneet, sillä valinnanvaraa olisi ollut jopa liikaa. En halua aiheuttaa muille pikkuihmisille pahaa mieltä, mutta en kyllä tahdo kymmentä lasta kulkemaan alttaria kohti. Uskaltaako kaksvee liki kolmevuotiaana kulkea itsekseen? No, aika näyttää. Onneksi minulla on kaksi tyttärelle tuttua ja turvallista kaasoa, jotka voivat tarvittaessa hieman avittaa.

Meidät vihitään kolmelta iltapäivällä, joten hääpäivän aamuun ja alkuiltapäivään mahtuu monia kiireentäyteisiä tunteja. Aamupäivän kaksveen seurana on luultavasti sulhasen äiti tai minun isäni, jotta me saamme rauhassa valmistautua ja tyttärellä on sellainen seuralainen, jonka hermot vielä hääpäivänä kestävät muutamat linnanrakennukset. Potrettikuvauksethan me päätimme järjestää ennen vihkimistä, joten näihin tytär tietenkin osallistuu. Tällöin tyttären vahtina on kaasoni, joten saamme myös rauhassa ottaa kuvia kahdestaan.

Kirkonmenojen jälkeen tytär siirtyy pääosin yhden sisareni vastuulle - tai sulhasen äidin, mikäli sulhasen äiti tahtookin ottaa pojantyttärensä yökylään. Tyttären yökyläilypaikasta ei vielä ole siis sataprosenttista varmuutta, mutta varmaa on, että hoitopaikka löytyy lähipiiristä. Meidän sukumme juhlissa on onneksi yhdentekevää kuka lapsen ottaa luokseen yöksi, kun juhlissa kaikki katsovat yhdessä lasten perään. Näin ollen tytär tulee ruokailun ajan istumaan meitä lähimmässä pöydässä yhdessä isovanhempiensa ja muiden lähisukulaisten kanssa. Me saamme siten ruokailla rauhassa ja lähteä kiertämään pöytiä seurustellaksemme kaikkien vieraiden kanssa.

Olemme jo useissa pienemmissä juhlissa todenneet, että tuota suurta lapsilaumaa aikuiset näkevät vain vilaukselta. Isommat pitävät huolta pienemmistä, ja kaikki leikkivät yhteisymmärryksessä. Välillä sattuu haavereita, sitten hetki rauhoitutaan aikuisen turvallisessa sylissä. Pian koko lauma on jälleen vauhdissa ja leikin pyörteissä. Lapsille järjestetään hääjuhlaan myös runsaasti puuhasteltavaa, jotta aktiviteetit eivät varmasti lopu kesken.

Tärkeä ohjelmanumero kaksveen kannalta on tietenkin tanssiminen, sillä meidän oman häävalssimme jälkeen tanssitamme ensin vanhempia ja sen jälkeen pääsee varmasti myös kaksvee mukaan. Veikkaan kyllä, että tytär ei malttaisi vuoroaan odottaa, niin kovasti tanssijalka jo tässä iässä vipattaa. Onneksi tanssittajia varmasti riittää läpi illan! Ja kun alkaa väsyttää, pääsee turvallisen aikuisen matkassa nukkumaan. Yhteensä kaksvee on yökylässä kaksi yötä, sillä me lähdemme häitä seuraavana päivänä minilomalle Porvooseen viettämään "hääyötä".

On totta, että lapsen kanssa hääjärjestelyt vaativat muutamaa ylimääräistä siirtoa ja ihania sukulaisia ympäille jakamaan vastuuta. Minulla on kuitenkin vahva usko siihen, että hääjuhlan tunnelma on vielä upeampi, kun läsnä on rakas tyttäremme. Uhmaikäisen pikkuihmisen kanssa arjestakin löytyy useita tähtihetkiä, joita ei vaihtaisi pois mistään hinnasta. (Niistä vaihtokelpoisista hetkistä voin tehdä joskus ihan oman kirjoituksensa, joka saa lapsettomat siirtämään raskautumista vielä jokusella vuodella.) Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, tämän kirjoituksen kuvat eivät ole kovin juhlallisia. Ne ovat kuitenkin kaikki niitä arjen tähtihetkiä, joiden vuoksi uskon, että hääjuhlakin tuntuu upeampaakin upeammalta. Kun arki kaksveen kanssa voi toisinaan olla noin ihanaa, täytyy juhlan olla jotain vieläkin mahtavampaa.

Hiljainen morsian täällä, hei.

Kuva

Mitä suurimmat ja nöyrimmät pahoittelut siitä, että blogissa ollaan jälleen vietetty hiljaiseloa. Tänä aikana on sattunut ja tapahtunut sekä omassa elämässä että lähipiirissä niin paljon asioita, ettei ole oikein ollut voimia kirjoittaa. Täytyy myöntää, että näinä päivinä on pohdittu jopa häiden siirtämistä vuodelle 2015 tai jopa vuodelle 2016. Ymmärtänette, että silloin ei puhuta mistään ihan pienistä suruista ja murheista.

Häät kyllä järjestämme, se on varmaa. Tällä hetkellä järjestämisessä on vielä aika monta mutkaa ja solmua, jotka pitää selvittää - ja vieraslistaakin pitää nyt jälleen kerran laittaa uuteen uskoon. Näissä asioissa on vielä niin paljon pohdittavaa ja päätettävää, että kirjoittelen niistä myöhemmin. Toivottavasti jo loppuviikosta asiat olisivat uudelleen järjestyksessä ja tämän morsiamen kyyneleetkin kuivatettu.

Alkuviikon positiivisin uutinen on ehdottomasti se, että Vaimomatskua on valittu ehdokkaaksi Wedding Blog Awards -kilpailuun, jonka järjestää Love Me Do -häätapahtuma. Valitettavasti sivusto ei tällä hetkellä avaudu millään tietokoneemme selaimella, vaikka tekisin mitä säätöjä. Joudutte siis vielä hetkisen odottamaan linkityksiä ja bannereita, mutta onneksi aikaa on vielä. Äänestys nimittäin alkaa joulukuun ensimmäisenä päivänä. Silloin siis kaikki aktiiviset ja innokkaat lukijat äänestelemään, mikäli koette, että blogi on ääntenne arvoinen. Upeita ehdokkaita kisassa on runsain mitoin!

Kuva

Tässä siis pikakuulumisia kiireiden keskeltä, toivottavasti huomenna voin jo kirjoitella hieman positiivisemmista aiheista. Toivotan teille kaikille ihanille lukijoille kaunista pakkaspäivää! Näin kuuluu marraskuisen pakkasen nipistellä nenää, eikö vain?

Edit.
Nyt löytyy linkkiä Love Me Do -sivustolle bannerin kera, mutta muistakaa, että arvontaisvustolle pääsette vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä. Sunnuntaina tulee siis linkkiä myös arvontasivuston puoleen, joten silloin kaikki suosikkiaan äänestämään!

Joulu on taas, joulu on taas...

Kuva

Ajattelin ensin julkaista kirjoituksen neiti kaksveen roolista häissämme, sillä sitä oli moni teistä toivonutkin. Sen sijaan luvassa on jotain aivan muuta. Tämä morsian suuntaa nimittäin illalla työpaikan pikkujouluihin ja sai lisäintoa vielä kuullessaan lähi-Prismassa joululauluja. Koska illalla ollaan pienissä jouluissa, ajattelin laittaa muutaman jouluisen inspiraatiokuvan.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Vaikka itse jouluihminen olenkin, ja häähulluksikin joudun tunnustautumaan, en lähtisi näitä kahta juhlaa yhdistämään. Jouluun kuuluu rento ja rauhallinen yhdessäolo, ei suuren luokan häähössötys. Sitä paitsi, miten jouluhäät ajoittaisi? Paljon ennen joulua järjestettyinä olisi hieman hassua, kun olisi joulukuusi ja kaikkea muuta superjouluista. Vähän ennen joulua taas menisi turhan stressaavaksi, eikä monikaan varmasti pääsisi paikalle.

Toisaalta olisi kiva joskus päästä jouluisiin häihin. Vieraana jouluisesta juhlatunnelmasta osaisi varmasti nauttia täysin rinnoin. Ja olisivathan ne kyllä ihan mielettömän kauniit juhlat kaikkine valoineen ja kynttilöineen! Mielelläni kuulisin, millaisia ajatuksia teillä muilla herää jouluteeman ympärille rakennetuista häistä?

Lompakko auki ja eurot kehiin

Kuva

Katsellessani budjettisivua ja tehtyjä, vielä listaamattomia hankintoja en voi kuin puistella päätäni. Budjettisivujen piti toimia malliesimerkkinä siitä, kuinka häiden loppusummaa saa pienin askelin hilattua alaspäin. Sen sijaan siitä tulikin malliesimerkki häähullun hairahduksista ja siitä, kuinka budjetti ei koskaan pysy suunnitellussa.

Millä keinoilla olisimme saaneet pidettyä budjetin hallussamme? Olisimme voineet esimerkiksi vuokrata sulhasen puvun, kuten olimme ajatelleet. Puku on vielä hankkimatta, mutta tiedämme jo millainen puku tulee olemaan ja kuinka suuri summa siihen uppoaa rahaa. Tämä panostus kestää kuitenkin aikaa ja varmistaa sulhaselle upean puvun myös tuleviksi vuosiksi. Olisimme halunneet tarjota harmaat puvut myös bestmaneille, mutta lopulta budjetti alkoi paisua siihen malliin, että niistä oli luovuttava.

Moni pieni hankinta on riipaissut budjetista isomman osan kuin alunperin ajattelimme, mutta nämä eivät ole isoja rahareikiä. Useimmat näistä hankinnoista - kuten viinilasit - ovat sellaisia, jotka saa myytyä eteenpäin vielä häiden jälkeen, eikä budjetin ylittyminen tällöin näy juuri missään. Onneksi näitäkin on.

Kuva

Muutamia isompiakin hairahduksia tälle morsiamelle on nimittäin tullut. Alkujaan meidän valokuvaajanamme piti toimia erään häävieraan, harrastelijavalokuvaajan, jolle olisimme tarjonneet muutaman satasen vaivanpalkkaa. Hyvin pian onneksi tajusimme, että haluamme upeita kuvia hääpäivältä, ja että vieraamme voivat olla ihan vain vieraita ilman mitään talkoovelvoitteita. Vaikka Denis ei suinkaan ole valokuvaaja kalleimmasta päästä, emmekä lähteneet edes koko päivän dokumentaarisesta kuvauksesta haaveilemaan, tuli budjettiin silti aikamoinen lovi.

Valokuvauksen aiheuttama budjettilovi ei kuitenkaan ole mitään verrattuna kahteen muuhun hankintaani. Toinen näistä on videokuvaus. Ensiksi ajattelin videokuvauksen olevan turhamaisuutta, mutta hetken asiaa pohdittuani tajusin, kuinka upeita muistoja sen avulla saa taltioitua. Ja ihan koko päivästä vieläpä! Humpisista vaan, ja taas meni rahaa.

Kuva

Suuri summa rahaa tuli laitettua myös tuolihuppuihin. Ensin ajattelin, että me kyllä kärvistelemme niiden rumien ruskeiden kuppituolien kanssa, eihän niihin kukaan kuitenkaan juhlahumussa kiinnitä huomiota. Äkkiä mieli kuitenkin taas muuttui ja huomasin tunkevani valtavia kasseja farmariautomme takakonttiin. Turhaa, voisi moni sanoa. Tämäkin summa olisi säästynyt, mikäli olisimme panostaneet upeampaan juhlatilaan tavallisen nuorisoseurantalon sijaan - totta sekin. Tästä panostuksesta vaan voi saada rahansa vielä takaisin, toisin kuin upeasta juhlatilasta. Sitä tosin on turha nyt pähkäillä, sillä meidän juhlatilan valintaamme kohdistui monta kriteeriä, eikä alueeltamme oikein löytynyt muita kuin nuorisoseurantaloja niiden pohjalta.

Kuva

Häihin on vielä yli viisi kuukautta aikaa, mutta voin jo nyt todeta, että emme pysyneet suunnitellussa budjetissa. Lähes kaikki tarvikkeet on nyt jo hankittu, joten voin onnekseni todeta, että mitään katastrofaalista ei enää pitäisi tapahtua budjetinkaan suhteen. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä... Vaikka en suostunutkaan tinkimään niistä asioista, joiden avulla suunniteltu budjetti olisi voinut jopa alittua, ei minua ihan hirveästi harmitakaan. Toki välillä iskee stressi - ja pahasti - mutta kokonaissumma olisi voinut olla jotain vielä hurjempaakin. Ja kaiken lisäksi uskon, että näillä eväillä me saamme täydelliset juhlat juuri meille.

Tee-se-itse: servettirenkaat

Lupailin jo viikonloppuna tee-se-itse -projekteja, joten tässä yksi sellainen - tavallaan. Tässä nimittäin näette kuvan lopputuloksesta. Työvaiheet olin jostain syystä unohtanut kuvata, kun niin innoissani näitä väkersin.
 

Tein siis itse servettirenkaita. Tein ensin häävalssimme sanoista kuvatiedoston, jonka sitten A4-kokoisille valkoisille kartongeille tulostelin. Kartongin sitten leikkasin sopiviksi suikaleiksi, pyöräytin rullalle ja kiinnitin kaksipuoleisella teipillä. Samaisen teipin avulla kiinnitin myös pitsin tuohon kartongin reunaan. Oli huomattavasti helpompaa, nopeampaa ja siistimpää kuin liiman kanssa ähräily. Suunnittelin ensin käyttäväni kapeampaa pitsiä, mutta lopulta tykästyin tuohon noin kolmen sentin levyiseen ihanuuteen. Olin kyllä suunnitellut käyttäväni sitä ihan muuhun, joten olin tilannut sitä aivan liian vähän. Sain tehtyä nyt vain 49 servettirengasta, joita ei kyllä mitenkään saa riittämään meidän vieraillemme.

Olen itse näihin kyllä tyytyväinen. Nämä näyttävät oikein kivoilta tuota kangaservetin harmaata pintaa vasten. Vielä olisi noin puolet projektista edessä, kunhan uusi erä pitsinauhaa saapuu postitse. Ajattelin silitellä ja pakata servetit renkaineen jo valmiiksi laatikkoon, jotta niihin ei tarvitse hääpäivän aattona nähdä aikaa ja vaivaa. Saa sitten tilaa koristellessa ja kattausta valmistellessa nostaa ne suoraan osaksi kattausta.

Tuleeko muille morsiamille kertakäyttöisiä vai kangasservettejä? Entä oletteko ajatelleet laittaa servettirenkaat vai taitella servetit jotenkin muuten?

Karkkia vailla

Sainpas kameran ja kannettavan taas sopuun keskenään! Ajattelinkin nyt ensitöikseni vilautella kameran kätköistä löytyviä otoksia karkkibuffetia varten tekemistäni sommitteluista. Purkit on nyt kaikki haalittu kasaan, mutta kuvasta puuttuvat kaikkein pienimmät kannelliset purkit, jotka lainaan isäni hyllystä. Yhteensä karkkibuffettiimme tulee siis 14 erikokoista ja -näköistä purkkia.

Tehdessäni asetelmaa jätin tietoisesti vielä pois karkkibuffetin ottimet sekä paperipussit telineineen. Lisäksi otin pikaisesti yhden kirjan ja kiikkerän pahvilaatikon, joiden avulla korottelin kolme lasiastiaa luodakseni hieman eläväisemmän tuosta kokonaisuudesta. Todellisuudessa noiden takana keikkuvien Finnmarin purkkien alle tulee puinen laatikko ja tuon Pentikin allekin keksitään jotain muuta kuin tummanliila sofioksanen.

Entisenä sokerihiirenä olen jo ehtinyt valikoimaan sopivia karkkeja tarjolle. Väreinä tullaan näkemään teemaa mukaillen vihreää, valkoista ja jotain harmahtavaa. Tarjolle on ehdottomasti nimittäin saatava ihanaisia omena- ja salmiakkiremmejä! Ja niitä suussasulavia, valkeita toffeepalloja - joita muuten löytyy omena- ja lakritsiversioinakin teemaan sopivissa väreissä. Makeistukkujen sivuja on siis ehditty täällä selailemaan vaikka kuinka, samoin kauppojen karkkihyllyjä on tiirailtu ahkerasti. Minua harmittaa tällä hetkellä vain se, että harmaa- tai vihreäraidallisia tikkareita ei tunnu löytyvän mistään. Eikä edes pelkkiä vihreitä. Jos joku moisiin törmää, saa vinkata! Tikkarit olisivat ihana lisä tuohon Pentikin kannettomaan hurrikaaniin.


Joko muiden karkkibuffetteihin on purkit haalittu? Miltä nuo purkkien sijoittelut teistä näyttävät?

Ja arvonnan voittaja on...

Meidän kannettavamme pullikoi edelleen kuvien siirtelyä vastaan, joten arvonta pitää suorittaa tällä kertaa ihan tekniikkaa hyödyntäen. Yhteensä arvontaan saatiin mukaan siis 23 arpaa:

1	Onnellisin Reeta
2	Onnellisin Reeta
3	LauraCaarina
4	LauraCaarina
5	LauraCaarina
6	Mimme
7	Mimme
8	Jelena
9	Jelena
10	Korppu
11	Korppu
12	Tinkaliina
13	Tinkaliina
14	Neiti G
15	Neiti G
16	HeliAO
17	HeliAO
18	jayja
19	Tiinakk
20	Tiinakk
21	Neiti Kesäheinä
22	Hiisukas
23	Elina Jokitalo

 Ja koska en voinut hyödyntää neiti kaksveen upeita onnettaren taitoja kuvamateriaalin julkaisuun liittyvien ongelmien vuoksi, turvauduin Random.orgin apuun. Ja tällainen oli tulos:

Käsintehdyt vartalonhoitotuotteet menivät siis tällä kertaa toiselle keväthäitä viettävälle morsiamelle. Laitan Tinkaliina sinulle sähköpostia ihan näillä hetkillä. Muistuttelen teitä myös osallistumaan White & Knight -blogin upeaan arvontaan, jossa palkintona on vapaavalintainen hiuskoru kuudesta Ninkan valmistamasta vaihtoehdosta!

Palailen tänään vielä linjoille ihan oikeiden hääasioiden kanssa. Toivottavasti kannettava tekee pian yhteistyötä, jotta saan jaettua kuviakin kanssanne.

MorsiusAppy tulee - mitä mieltä olette?

Kuva

Näin Häät.fi-sivuston yhteistyökumppanina lueskelen melko tarkkaan kaikkia sieltä löytyviä uusia ja niitä vanhempiakin juttuja. Nyt silmiini osui tarjous MorsiusAppy-sovelluksesta, josta kuulin ensimmäisiä kertoja I Love Me -messujen aikaan. Silloin en vielä asiaan kiinnittänyt huomiota, mutta nyt aloin sitä tarkemmin pohtimaan, kun mielessä on pyörinyt erilaisia väyliä vieraiden ottamien kuvien jakamiseen hääjuhlan jälkeen. Moni nykyvieras kun varmasti käyttää kuvausvälineenä myös älylaitteitaan (mutta toivottavasti kukaan ei tuo tablettia meidän hääjuhlaamme).

Sovelluksen koekäyttöä.

MorsiusAppyn mainostetaan tarjoavan hääparille runsaasti työkaluja häiden suunniteluun ja näiden suunnitelmien jakamiseen vieraiden kanssa. Rekisteröidyin myös itse MorsiusAppyn käyttäjäksi kokeillakseni sen toimintaa ilmaiseksi. Rekisteröinti oli helppoa ja nopeaa; muutaman kentän täytettyään pääsi jo valitsemaan sovelluspohjaa. Pohjissa vaihtoehtoina oli klassinen, kuvitus, luxus, moderni, raikas, retro ja sydän. Itse valitsin näistä retron, vaikka sekään ei ehkä tuntunut ihan omalta. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että näihin pohjiin voi tehdä myös omia muokkauksia värien ja taustakuvan osalta.

Omia tietoja saa lisättyä runsaasti.

Kuten kuvista voi päätellä, saa sovelluksen kautta laitettua oikeastaan kaikki tarvittavat tiedot häistä. Maksamalla sovelluksen käyttöön vaaditut muutamat kympit, voi säästää halutessaan vaikka kutsuissa. Vanhemmalle väellehän tämä ei sitten sovi - harvan mummolla kuitenkaan on älyluuria, saati kykyä moisia sovelluksia käyttää.

Lahjalistan tuonne kyllä saisi kätevästi, samoin muita kivoja pikkujuttuja hääparista - ja niitähän tämä morsian rakastaa. Normaalisti MorsiusAppy kustantaa käyttäjilleen karvan alle kolmekymmentä euroa, mutta nyt Häät.fi tarjoaa lukijoilleen sen kymmenen euron alennuksella, kun sovelluksen julkaisee 1.1.2014 mennessä. Tarkemmat tiedot voitte katsastaa Häät.fi-sivustolta, mikäli aiheesta kiinnostuitte.

Vaikka teen yhteistyötä Häät.fi-sivuston kanssa, tämä kirjoitus ei sisällä sponsorietuja. Kokeilin MorsiusAppya ilmaiseksi, kuten kuka tahansa teistäkin halutessaan voi. Oman sovelluksen voi luoda valmiiksi ja jäädä sitten pohtimaan, haluaako sen julkaista - eli saako rahoilleen vastinetta sillä mitä on juuri luonut. Sovelluksen julkaiseminen on siis se maksullinen vaihe.

Mitä ajatuksia teillä muilla heräsi MorsiusAppy-sovelluksesta? Olisiko teille tarpeellinen vai onko tämä mielestänne turhake?

Ps. Puoli tuntia arvonta-aikaa jäljellä!

Arvontamuistutuksia kaksin kappalein!

Kuva

Tämän morsiamen mielenterveys alkaa pikku hiljaa rakoilla täällä neljän seinän sisällä. Olen sekä oman että tyttären hyvinvoinnin varmistamiseksi pyytänyt miestä viemään tyttären näinä muutamina arkiaamuina perhepäivähoitajalle. Kaksivuotiaita vauhtimimmejä ei nimittäin ole tehty elämään sisätiloissa.

Vaikka kerrankin saan olla kotona ihan yksinäni, ei tämä köllöttely enää tunnu mukavalta. Kaikista karmaisevinta on sen asian tajuaminen, että meidän valssiharjoituksemme viivästyvät nyt melkoisesti. Ennen joulua ei nimittäin ole mitään asiaa ottaa yhtäkään valssiaskelta, niin sanoi rouva lääkäri. Täällä minä siis istun viikkaamassa pyykkiä ja selailemassa inspiroivia hääsivustoja. Häähömpöttelyn keskellä on välillä ihana keittää kuppi kahvia, pujahtaa lämpöisen peiton sisälle ja nautiskella upeasta marraskuun aamupäivästä parvekkeella istuskellen.

Vaikka lupasinkin sitä DIY-postausta, joudun (vaihteeksi) hieman lykkäämään sitä. Kannettava ei ole oikein tehnyt yhteistyötä kanssani tänä aamuna, joten en saa koneelle minkäänlaisia kuvia muistikorttien tai -tikkujen kautta. Tämä ei ainakaan edesauta mielenterveyteni säilymistä, sillä stressitaso on aika korkealla. Olisin mielelläni laittanut kuvia myös tuosta kahvihetkestäni parvekkeella, mutta tekniikka päätti toisin.

Sen sijaan voin muistuttaa teitä omasta arvonnastani, joka päättyy illalla yhdeksältä. Lisäksi voin ilokseni ilmoittaa, että tsiljoona kertaa upeampi arvonta on Pauliinan White & Knight -blogissa, jossa voi voittaa upean hiuskoristeen Ninkalta. Äkkiä osallistumaan! Minun suosikkini löytyy tästä alta.

Kuva

Loppuviikon tunnelmointia

Kuva

Viikonloppu on jälleen kerran ollut mitä rentouttavin, vaikka olenkin joutunut sopeutumaan tähän toipilaan rooliin. Tämä on tarkoittanut sitä, että emme ole voineet perheen kesken samoilla metsissä, tehdä kävelylenkkejä ja nauttia näistä kummallisen upeista marraskuisista päivistä. Sen sijaan olemme rakentaneet upeita linnoja, tehneet jännittäviä majoja ja katsoneet, kuinka Lotta saksi neuleensa ja muutti Vuorisen tädille asumaan. Viikonlopun huipennus taisi kaksveen mielestä olla kaupassa tavattu joulupukki - ja etenkin ne joulupukin antamat suklaat.

Huomenna on luvassa kuvamaistiaisia tämän viikonlopun projekteista. Olen nimittäin ehtinyt edistää yhtä jos toistakin häihin liittyvistä projekteistani. Pyörsinpä myös päätöksen niistä save the date -korteistakin, joita meidän ei pitänyt lähettää... Taidan elätellä toiveita siitä, että sulhasen suvusta edes joku pääsisi yllättymään. Turhaan, veikkaan.

Kuva

Koska haluan säilyttää tämän viikonlopun seesteisen tunnelman vielä muutaman tunnin ajan ennen kuin mies karkaa töihin, siirrän kannettavan syrjään ja lämmitän itselleni lasillisen mitä herkullisinta kausi-Blossaa. (Karpaloa siinä on, eikö vain olekin?)

Muistutan vielä näin viikon päätteeksi, että blogini arvonta päättyy huomenna iltayhdeksältä, joten osallistukaa kun vielä ehditte! Ensi viikolla palaillaan siis näiden viikonlopun aikaansaannosten pariin ja yritetään päästä käsiksi myös juttutoiveisiinne.

Elounda, here we come!

Kuva

Kuva

Nyt saa tuulettaa! Häämatkasuunnitelmat on nimittäin lyöty lukkoon ja varausmaksu maksettu. Liki kaksi kuukautta sitten hehkutin täällä blogissa, että matkakohteenamme on Seychellit Intian valtamerellä. Suunnitelmat ehtivät kuitenkin muuttua moneen kertaan tuon kirjoituksen jälkeen...

Aloitimme matkajärjestelyiden selvittelyn syyskuussa heti päätettyämme kohteen. Totesimme kuitenkin hyvin pian, että meillä ei ole sydäntä lähteä noin pitkälle matkalle ilman neiti kaksveetä. Kummankaan mielestä loma ei kaiken sen ikävän keskellä tuntuisi oikealta lomalta - vaikka häämatkasta kyse onkin. Ja koska neiti kaksvee on ensi syksynä ainoastaan vuoden verran nykyistä vanhempi, ei tule kyllä kuuloonkaan, että jumiutuisimme lentokoneeseen kahdeksikymmeneksi tunniksi. Siinä olisi neidillä itsellään, kanssamatkustajilla sekä lentohenkilöstöllä kestämistä - meistä vanhemmista puhumattakaan. Seychellien hiljaiset hiekkarannat jouduimme siis jättämään vain kaukaiseksi haaveeksi.

Me haaveilimme pitkään myös häämatkasta Afrikkaan, mutta edellämainituista syistä päätimme jättää senkin vain haaveeksi tulevaisuutta varten. Lopulta ensisijainen matkakriteeri alkoikin kohdistua riitävän lyhyeen lentoaikaan. Arvanette jo sen, että silloin ei Eurooppaa pidemmälle lähdetä. Poissuljimme kuitenkin ehdottomasti turistilomat ja ne perinteiset perhekohteet. Löysimme Santorinin. Olimme ihan varmoja, että meidän häämatkaamme vietetään Santorinin kauniissa maisemissa.

Kuva

Kuva

Olimme jo Seychellejä ajatellessamme yhteydessä Jyväskylässä toimivaan Helin Matkatoimistoon. Santorinia varten katselimme muitakin matkanjärjestäjiä, mutta toki käännyimme jälleen myös Helin matkojen puoleen. Helin matkoista meitä palveli Mervi, joka puhelimessa vakuutti minut siitä, että emme tahdo Santorinin jyrkänteisiin itku kurkussa jännittämään, kuinka mahtaa kolmevuotiaalle käydä.

Samaisen puhelun aikana Mervi ehdotti, että lähtisimme Santorinin sijasta Kreetalle. Heti alkuun ajattelin ja sanoinkin ääneen, että meitä eivät ne tavalliset turistikohteet kiinnosta. Mervi onneksi rauhoitteli minua ja sanoi, että Kreetalta löytyy myös paljon sellaisia kohteita, jotka ovat rauhallisella sijainnilla ja poikkeavat perinteisistä turistihotelleista. Päätin puhelun perusteella antaa Kreetalle mahdollisuuden, joten jäin odottamaan tarjouksia erilaisista kohteista.

Kuva

Kuva

Odotus ei onneksi ollut pitkä! Hyvin nopeasti Mervi laittoikin meille sähköpostia kahdesta erilaisesta hotellista Kreetalla. Me olimme ilmoittaneet matkabudjetiksemme melko suuren summan ja kerroimme myös, että haluamme hieman luksusta - häämatkasta kuitenkin oli kyse. Saimmekin kaksi upeaa vaihtoehtoa Kreetan koillisrannikolta Eloundasta. Minulle valinta aiheutti hieman päänvaivaa, sillä molemmat olivat upeita. Tiesin, että enempää ei tarvitsisi kilpailuttaa, jompikumpi se näistä kahdesta olisi. Mutta kumpi? Sulhaselle valinta oli kuitenkin helppoakin helpompi, joten lopullinen päätös tehtiin sulhasen valinnan perusteella. Yhteistuumin totesimme, että emme lähde matkaa tämän enempää kilpailuttamaan, sillä olimme lukeneet Helin Matkatoimistosta niin paljon positiivista palautetta. Moni myös kirjoitti, että matkat ovat niin kilpailukykyisiä, ettei itse varailemalla kovin suurta etua saa.

Me lähdemme siis ensi syksynä, syys-lokakuun vaihteessa, Kreetalle Elounda Gulfiin. Siellä meillä on oma villa, jossa saamme nauttia yksityisestä uima-altaasta ja sen yhteydessä olevasta porealtaasta. Kahden makuuhuoneen asumuksesta on upeat näköalat Mirabellon lahdelle. Lähimmälle rannalle on matkaa 2,5 kilometriä, mikä ei haittaa meitä ollenkaan. Toisessa hotellivaihtoehdossamme olisi ollut yksityinen ranta hotellin lähettyvillä, mutta kokonaisuutena Elounda Gulf oli mielestämme parempi. Emme muutenkaan ole auringonpalvojia, joten emme rannalla loikoilua kaipaa. Enemmän odotamme kiireetöntä haahuilua, perheen yhdessäoloa sekä upeita hetkiä omalla uima-altaalla. Ylellisestä majoituksesta, yksityisistä lentokenttäkuljetuksista ja puolihoidosta saa pulittaa meidän kokoonpanollamme liki kuusituhatta euroa, mutta uskon matkan olevan jokaisen euron arvoinen. Kaikki tämän postauksen kuvat on muuten lainattu Elounda Gulfin sivuilta ja yhtä ravintolakuvaa lukuun ottamatta ne ovat juuri tällaisista uima-altain varusteituista villoista kolmella makuuhuoneella. Meillähän on siis yksi makuuhuone vähemmän. Aika mahtavalta näyttää, eikö?

Kuva

Kuva

Tästä tulikin melkoinen kilometripostaus, mutta olen vain niin innoissani, niin mahdottoman innoissani. Mervi osasi ehdottaa juuri sellaisia matkakohteita, joita olimme ajatelleetkin. Emme kaipaa hienoja aktiviteetteja ja lukuisia nähtävyyksiä. Jonkinlaista ajanvietettä tulee varmasti reissussa keksittyä, mutta eniten odotamme matkalta kohteen tarjoamaan rauhaa ja sitä aiemmin mainitsemaani kiireetöntä yhdessäoloa. I-h-a-n-a-a!

Ajatukset keväässä - ja epäonnea matkassa

Kuva

Onnetar ei ole kyllä minua suosinut tänä syksynä. Tytön vatsataudin ja silmätulehduksen jälkeen sairastuin itse melkoiseen syysflunssaan. Parin viikon yskimisen jälkeen alkoi vihdoin näyttää siltä, että pääsen jälleen mäkitreenien ja kahvakuulailun pariin. Psyykkinen hyvinvointini kyllä vaatii kyllä säännöllistä ärräpäiden päästelyä kovan treenin pyörteissä. Vaan kuinkas kävikään... Tänään kouraan lyötiin viikon sairauslomatodistus, kolmen viikon tukisidepakko sekä kuukauden liikuntakielto. Kannattaa ehdottomasti kompuroida portaissa näin marraskuun hämärinä aamuina. Morsiandieetin tehotreenit alkavat sitten vasta vuodenvaihteen tienoilla, siihen asti täytyy lääkärin määräyksestä hiljentää päässä raivoava liikuntahirviö.

Kuva

Minulta on kysytty usein, miksi asetimme vihkipäivämme keväälle. Monelle kesähäät ovat niin ilmeinen valinta, että keväthäät saavat hieman kummastelua osakseen. Asiaa on minulta kysytty muutamaan otteeseen täällä blogissakin, mutta useammin törmään tähän ihmisten yhteiseen ihmetykseen kertoessani häiden ajankohdasta heille kasvotusten. Täytyy myöntää, että tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun itsekin toivoisin häiden olevan vasta elokuun korvilla. Treenikärpänen sisälläni nimittäin kiroaa morsiandieetin suunnitelmien muutoksia.

Meille keväisen vihkipäivän valinta taisi olla yhtä ilmeinen kuin monille hääpareille heinäkuu. Ihan ensimmäiseksi lähdimme liikkeelle siitä, että kesähäitä emme halua viettää. Kumpikaan meistä ei tahdo hikoilla yli kahdenkymmenenviiden asteen helteessä, vaan haluamme nauttia upeasta juhlapukeutumisestamme täysin rinnoin. Minun toimintakykyni sitä paitsi laskee ihan olemattomalle tasolle, kun elohopea kipuaa sinne hellerajalle, aika toivottava ilmiö hääpäivänä. Etuna on myös se, että varauksia ei tarvitse tehdä luokattoman aikaisin. Pääkaupunkiseudulla kun monet varaukset kesähäiden palveluntarjoajille tehdään jopa puolitoista vuotta ennen hääpäivää - osa aiemminkin.

Kuva

Kun kesähäät oli yhteistuumin diskattu vaihtoehtojen joukosta, oli lopullinen valinta helppo tehdä. Yksi painava syy oli se, että kevät on meidän kummankin suosikkivuodenaikamme. Keväällä korostuu elämän jatkuvuus ja ympäristö on täynnä mitä upeampia värejä ja tuoksuja. Pikku hiljaa myös talven hyytävä viima vaihtuu ihoa hyväileviin lämpöisiin tuulahduksiin. Vaikka toukokuun kolmas päivä ei vielä välttämättä ole kovin värikylläinen, alkaa jo sieltä täältä pilkistää vihreää.

Ensin ajattelimme, että hääpäiväksi sopisi hyvin kihlapäivämme, huhtikuun yhdeksästoista. Todennäköisyys hurjille kevätmyrskyille ja räntäsateelle on kuitenkin jokseenkin pienempi muutamaa viikkoa myöhemmin, joten käytännön syistä siirsimme hääpäivää hieman eteenpäin. Noin viikko hääpäivän jälkeen juhlitaan myös äitienpäivää ja kaksveen syntymäpäiviä. Tällainen perhejuhla sopii noihin teemoihin siis oikein hyvin.

Kuva

Yksi merkittävä syy oli myös se, että viime hetken hääsählinkiin ei joudu kuluttamaan kauniita kesäpäiviä. Näin ollen vuosi sujuu rattoisissa, odottavissa merkeissä ja kesää kohti hiljennytään sitten viettämään auvoista rouvaelämää. Arkea auvoisemmaksi elämä tuskin kylläkään muuttuu, eikä kolmevuotiaan kanssa elämä koskaan ole kovin hiljaista.

Täytyy kyllä myöntää, että keväthäiden haaste piilee vaihtelevassa säässä. Koskaan ei tiedä, juhlitaanko vappua helteessä vai tuleeko taivaalta märkiä tiskirättejä. Olemme suunnitelleet potrettikuvausta ulkoilmaan, joten jonkinlainen varasuunnitelma olisi varmasti hyvä tehdä myös sen suhteen. Kirjoittelen näistä säävarauksista heti, kun keksimme jotain. Siihen asti elämme toivoen, että hääpäivämme on kaunis, taivas pilvetön ja lämpötila jotain kymmenen ja kahdenkymmenen välillä.