Vihdoin ja viimein: meidän hääkutsumme!

Nyt voin vihdoin paljastaa teille kutsukorttimme, jotka saimme matkaan hyvin paljon suunniteltua myöhemmin. Kevätväsymys ja hääahdistus hidastivat kummasti suunnitelmien toteutumista, mutta onneksi lisääntyvä auringonvalo ja raikas, keväinen lämpötila herättelevät jälleen sitä tuttua hypomaniaa. Nyt siis sopii toivoa, että tämä mielentila pysyy yllä vielä seuraavat puolitoista kuukautta.

Suurin ahdistus tässä kutsukorttiprosessissa iski, kun tajusin, että meidän on tehtävä majoituskortit liki viidensadan kilometrin päästä saapuville sukulaisille. Ahdistus iski siksi, ettei juhlapaikan lähellä ole yhtään hotellia, johon olisimme voineet tehdä varauskiintiön. Jouduimme siis selvittelemään lähialueen bed & breakfast -tyyliset majatalot ja lisäksi laskemaan kilometrejä sekä ajoaikoja lähimpiin hotelleihin. Tässä vaiheessa mietin turhautuneena, että olisi pitänyt mennä vain salaa naimisiin. Vieraille tämä meidän järjestelymme ei nimittäin ole se helpoin mahdollinen, mutta itsellemme esimerkiksi Helsingissä järjestetyt häät olisivat olleet kauhistus.

Kun pääsin yli majoituskorttien aiheuttamasta ahdistuksesta, alkoi helpotus vihdoin hiipiä sisimpääni. Kutsut olivat valmiit ja ne kaikessa yksinkertaisuudessaan miellyttivät sekä omaa että puolisonkin silmää. Myös majoitusvaihtoehtojen aiheuttama ahdistus helpotti, kun mietin häitä, joissa olemme itse olleet vieraina, ja joissa majoitusvaihtoehdot ovat olleet kutakuinkin yhtä heikolla tolalla.

Kutsuun ja majoituskorttiin hyödynsimme samoja fontteja kuin joulukorttien mukana postitettuihin Save the Date -kortteihin. Yhtenäistä tyyliä haimme myös värimaailman ja kutsun pitsireunuksen avulla - olihan tuo samainen pitsireuna myös aiemmassa kortissa. Kirjekuorien ulkoasua sen sijaan pähkäilin ihan viimeisiin päiviin saakka, joten niiden yhteensopivuudesta en ole lainkaan varma. Päätin kuitenkin hyödyntää paperipusseja, joita tullaan näkemään myös karkkibuffetissamme. Yläreunan ompelin kiinni ompelukoneen avulla ja paperipussin reunan siistin harkkosaksilla. Tässäkin prosesissa oli ongelmia enemmän kuin olisin uskonut, mutta sain kuin sainkin jokaisen kirjekuoren suljettua.

Jälleen on yksi asia tehtävälistalta suoritettu!

Inspiroiva kortti-idea!

Törmäsin ihanalla Bespoke Bride -sivulla aivan mahtavaan kortti-ideaan, joka minun oli aivan pakko saada jakaa teidän kanssanne. Tätä voi hyödyntää niin Save the Date -korteissa kuin virallisissa kutsuissakin. Ja miksei tätä voisi hyödyntää häiden ulkopuolellakin, esimerkiksi syntymäpäiväkorteissa! Seuraavat kuvat on otettu Bespoke Bride -sivun ohjeistuksesta.

Tarvikkeet ovat yksinkertaiset, ja koko kortti niin helppo toteuttaa, että yllätyin itse aivan täysin. Korttipohjan lisäksi tarvitaan vain tiskiainetta, akryylimaalia, kaksipuolista teippiä sekä pensseli. Tähän on helppo hyödyntää omaa korttipohjaa tai sitten vaihtoehtoisesti tulostaa samaiselta sivustolta valmiin pohjan omia mieltymyksiä vastaavassa värissä.

Ja sitten vain raaputtamaan!

Mitä mieltä olisitte tällaisesta kutsukortista?

Merkitse päivämäärä kalenteriin!

Aika moni häitään suunnitteleva pariskunta on lähetellyt Save the Date -kortteja näin joulun alla. Meidänhän ei moiseen hommaan pitänyt ryhtyä, kun nämä häät eivät ole lähipiirissämme mikään yllätys. Hääsuunnitteluun hurahtaneen morsiamen päähänpistoja ei kuitenkaan aina voi ennakoida. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Ihastuin jo tuossa loppusyksystä muiden kortteihin niin paljon, että olihan meillekin saatava omamme.

Meille oli hyvin selvää se, ettemme halunneet kutsuun kuvaa meistä. Muutaman pohjan suunnittelin myös kuvalla, mutta ne eivät lopulta tuntuneet omilta tai sopivilta. Päädyimme siis yksinkertaistettuun versioon, jossa on kaikki toivomamme elementit: teemavärit, pitsiä ja kalenteri.

Kortit näyttävät kuvissa ryppyisiltä, kun kuvailin niitä jouluvalojen vieressä. Oikeasti ne ovat ihan tasaisia pinnaltaan - tuota pitsiä lukuun ottamatta. Halusimme sen avulla hieman elävöittaa kortin pintaa. Käyttämämme kartonki on norsunluunvalkoista ja pitsi taas kirkkaanvalkoista, jolloin pitsi todella erottuu kortin pinnasta. Kuvasta tämä sävyero ei valitettavasti ole havaittavissa kovin hyvin. Asettelukin näyttää kuvissa hieman hassulta, sillä olen sumentanut sukunimemme, jotka tulevat sydämen ulkopuolelle.

Käytimme korttiin samoja fontteja kuin häidemme muihinkin paperituotteisiin. Tekstit halusimme suomen kielellä, sillä englanti sekä tuntui että näytti tönköltä. Tai lähinnä tuo englannin ja suomen yhdistäminen, jolta ei olisi voinut välttyä, mikäli kortin olisi otsikoinut tyypilliseen tapaan Save the Date -lausahduksella. Täysin kirjakielellä emme viestiämme kuitenkaan halunneet ilmaista.

Tässä alemmassa kuvassa on nähtävillä myös hyvin yksinkertainen joulukorttimme. Sen taustapuolelle tulostimme tuollaisen kirjeen, jonka kirjoitamme joka joulu kuluneen vuoden tapahtumia summaten. Tuosta esillä olevasta kortista näyttävät allekirjoitukset puuttuvan, mutta vieraiden kortteihin ne - toivottavasti - muistimme kirjoittaa.

Tässä siis nämä meidän yksinkertaiset korttimme. Uskallan ne nyt paljastaa, kun eilen alkoi vastaanottajilta saapua kiitosviestejä. Tällä hetkellä olen hyvin tyytyväinen siihen, että päätimme lähettää kyseiset kortit - siitäkin huolimatta, että lähetys tapahtui vain pari kuukautta ennen virallisten kutsujen postitusta...

Kurkistusta ihanaan viikonloppuun

Upea, upea viikonloppu kaksveen kanssa. On vietetty laatuaikaa yhdessä sukulaisten luona kyläillen, osallistuttu joululaulutapahtumiin ja käyty myös jonottamassa joulupukin luokse. Kaiken tämän jälkeen veikkaan, että päässä soi noin viikon verran kaksveen versio Tonttujen jouluyöstä. Viikonloppuun mahtuivat myös tämän loppuvuoden ensimmäiset pulkkailut, jotka kirvoittivat valtavat suosionosoitukset sekä tyttäreltä itseltään että allekirjoittaneelta. Vielä kun olisimme saaneet riemuita näistä tapahtumista kokonaisena perheenä, olisi ilo ollut ylimmillään.

On näihin päiviin mahtunut myös niitä pimeitä iltoja ja hiljaisia päiväunitunteja, jolloin minulla on ollut aikaa puuhailla omiani. Päätin viime hetkellä uudistaa joulukorttisuunnitlmat täysin ja tehdä kokonaan uudet versiot. Näiden joulukorttien lisäksi tein lisää servettirenkaita ja muokkailin sekä häälehteä että lasten puuhakirjaa. Kaikkein eniten olen kuitenkin innoissani yhden asian viimeistelystä. Tai jos tarkkoja ollaan, on niitä yhden sijaan aika monta kymmentä. Kyseessä ovat nimittäin Save the Date -kortit, joita meille ei aluksi pitänyt tulla lainkaan. Muiden ihanat luomukset saivat minut kuitenkin innostumaan, joten jouduin tämänkin päätöksen pyörtämään. Kortit lähtevät liikenteeseen hieman myöhäisellä aikataululla, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan! (Näin voi sanoa vain hääsuunnitteluista seonnut morsian...)

Ylläoleva kuva toimikaan pienenä kurkistuksena viikonlopun tehokkaasti käytettyihin tunteihin. Esittelen kortit huolellisemmin teille sitten, kun alkaa olla selvää, että vieraat ovat omansa vastaanottaneet.

Uusi viikko, uudet ilot.

Taas on uusi viikko vierähtänyt käyntiin; nyt mennään hieman erilaisissa tunnelmissa kuin viikko sitten. Viikko sitten olo oli aika toivoton, mutta nyt porskutellaan taas täydellä innolla eteenpäin. Kerralla tuli kohdattua vähän liian monta pettymystä, menetystä ja elämän solmukohtaa. Kaiken tuon stressin keskellä tuntui siltä, että budjetti kaatuu rytinällä niskaan. Onneksi kaikki selvisi ja ongelmista päästiin eteenpäin. Ainoastaan vieraslistaa puskettiin lopulta uusiksi: 113 vieraan lista karsiutui alle sataan kutsuvieraaseen. Mietimme ensin jopa vierasmäärän puolittamista, mutta siinä vaiheessa jomman kumman lähisukulaiset jäisivät auttamatta kutsuttujen ulkopuolelle - kavereista puhumattakaan.

Kuva

Huomenna minun pitäisi tavata toinen kaasoistani, joten pääsen jälleen hiomaan suunnitelmiani. Tarkoitus olisi pohtia hääpäivän aikataulua ja mahdollista ohjelmaa. Kovin kummoista ohjelmaa meille ei tule: hääbingo, kuvausnurkka, salatehtävät... Näidenkin toteutusta, esittelyä ja ajoitusta on kuitenkin mietittävä, jotta ne toimivat käytännössä yhtä hyvin kuin ideatasolla. Salatehtävään minulla on jo melkoisesti ideoita, mutta katsotaan uskaltaako niitä paljastaa! Huomenna pääsen kuitenkin kertomaan kaason kanssa tehdyistä suunnitelm

On aikamoista tajuta, että vuosi lähenee loppuaan. Pian on edessä se varsinainen häähäslinki. Vuoden vaihduttua edessä on lukematon määrä erilaisia häämessuja ja muita ihania tapahtumia, joita tämä morsian ei malttaisi odottaa. Sitten pitäisi myös sopia pitopalvelun kanssa tapaamisajankohta, ja lähempänä kevättä myös valokuvaajamme kanssa. Näiden lisäksi edessä on juomien hakeminen Tallinnasta, järkyttävä määrä erilaisia ostoksia sekä hääpuvun muutostyöt. Tuosta puvusta minulla on jälleen pieni paniikki päällä - etenkin nyt, kun tuo puolikuntoinen jalkani kummasti hidastaa kiinteytymisprosessiani.

Kuva

Tällä viikolla olisi tarkoitus kirjoitella juurikin tuosta aiemmin mainitsemastani häiden ohjelmasta sekä katsastaa mitä kaikkea onkaan tullut häitä varten hankittua. Samalla voi tarkistaa vielä hankintalistalla olevien tavaroiden määrän. Ja koska näistä budjettiasioista on ollut älyttömästi keskustelua sekä meillä kotona että myös täällä blogissa, voisin tehdä myös pienen pohdinnan siitä, millaiset häät järjestäisimme muutamalla tuhannella eurolla. Ja toiveita blogikirjoitusten aiheista otan kyllä mielelläni vastaan ihan milloin vain! Blogia kirjoittaessa sitä kummasti sokeutuu omille teksteilleen, eikä aina huomaa, että jotain oleellista tietoa blogista puuttuu.

Kuva

Ps. Tällä viikolla toimitamme iteljooneille meidän joulukorttimme sekä niiden yhteydessä lähetettävät Save the Date -kortit, joista tämä morsian innostui, kröhön, hieman myöhäisessä vaiheessa.

Hätäisen morsiamen paljastuksia

Olen ollut häiden paperituotteista aivan valtavan innoissani heti hääsuunnittelun alkumetreiltä alkaen. Iloa ja inspiraatiota on riittänyt, kun kerta toisensa jälkeen olen suunnitellut kutsuja ja häälehteä yhä uudelleen ja uudelleen muokaten niitä aina vain enemmän meidän näköisemme. Ja tättärää! Tänään sain vihdoin tulosteltua kutsun, joka saa sekä minun että sulhasen sukat pyörimään jaloissa! Tosin jostain kumman syystä sulhasen reaktio oli jossain määrin vaimeampi kuin omani...

Hääpäivään siis todellakin on vielä seitsemän kuukautta, mutta minä taidankin olla astetta malttamattomampi morsian. Kutsut pitää lähettää vasta helmikuun lopulla, joten kiirettä näiden suunnittelulla ei olisi ollut. Sen verran iloisia kiljahduksia asunnossamme tänään kuitenkin kuultiin, ettei mielipiteeni muuttuminen taida olla ihan hirveän todennäköistä. Häähullulle tosin mikä tahansa on mahdollista!

Tarkempaa infoa ja enemmän kuvia tarjoilen teille sitten, kun kutsuasiat oikeasti ovat ajankohtaisia. Nyt oli vain i-h-a-n pakko päästä vähän hehkuttamaan!

Yksityiskohdista henkilökohtaisia

Viime päivät ovat olleet niin työntäyteisiä, etten ole enää illalla jaksanut raahautua koneelle edes laskuja maksamaan. Olen painunut sängynpohjalle niin aikaisin, etten edes kehtaa kertoa. Uusi (mutta vanha tuttu) työ verottaa tällä hetkellä runsaasti voimavarojani, joten en pysty takaamaan vielä tälle loppuviikollekaan kovin suurta postausmäärää.

Kuva

Olen miettinyt jo pidempään tapoja, joilla tuoda esiin yhteistä menneisyyttämme. Meidän ensimmäinen kohtaamisemme tapahtui pian lukiosta valmistumisen jälkeen, niinkin romanttisessa paikassa kuin yhteisessä työssämme postissa. Lyhykäisyydestään huolimatta tämä taival on meidän historiassamme erittäin merkittävä, sillä siitä kaikki sai alkunsa. Tosi romanttista, eikö?


Kuinka sitten toisimme tätä esiin? Vaikka olen kutsut suunnitellut jo aikaa sitten, ajattelin hieman uudistaa suunnitelmaa ja yrittää saada mukaan jotain, mikä toisi mieleen tämän yhteisen taipaleen alkumetrit. Mitään sopivaa esikuvaa en kuitenkaan Pinterestin tai Googlen kautta löytänyt, joten kovasta yrittämisestä huolimatta joudun ideoimaan tätä korttiasiaa ihan alusta asti itse.

Kuva

Sen sijaan olen jo aikaa sitten keksinyt, että meille ei tule korttien tallettamiseksi sitä perinteistä lintuhäkkiä. Jep, tyhmimmätkin varmaan jo arvaavat, että meille tulee mitä ihastuttavin vanha, jenkkityylinen postilaatikko. Kaikista kivointa tuossa ideassa on se, että se on hyvin henkilökohtainen, sillä juuri yhteen tiettyyn tuollaiseen postilaatikkoon liittyy tarinamme eteneminen (sekä se että suutuspäissäni onnistuin vahingossa rikkomaan sen pirun peltikyhäelmän).

Kuva

Vieraskirjassakin olisi jotenkin kiva tätä "teemaa" hyödyntää. Olenkin vieraskirjapuun sijaan alkanut mieltymään kirjoituskoneeseen, jonka avulla vieraat voisivat rustailla meille sekä lyhyitä viestejä että pidempiä kirjelmiä. En toki toivo juhlamme olevan niin tylsä, että ihmisillä olisi aikaa tai etenkään halua istua pitkiä toveja kirjoituskoneen äärellä, mutta loppuillasta sen avulla voitaisiin taltioida varmasti aika huikeita tarinoita! Jonkin kirjekuorikollaasin tai postikorttien kerääminenkin olisi hauskaa. Tätäkin minun pitää hieman ideoida lisää, jos tästä oikeasti toteutuskelpoisen haluaa.

Kuva

Kuva

Kuva

Vaikka olenkin nyt ihastunut ideoimaan yksityiskohtien toteutusta menneisyyden avulla, en kuitenkaan aio tehdä tästä mitään vallitsevaa teemaa. En halua tämän näkyvän vieraille liian hallitsevasti, mutta tahtoisin pienten yksityiskohtien avulla rakentaa palapeliä menneisyydestämme. Tämä postiasia on vain yksi niistä asioista, joita haluan nostaa esille, joten lisää ideointia on luvassa - kunhan tämä loputon väsymys joskus hellittää.

Linkkailkaa ja vinkkailkaa, jos keksitte jotain hauskaa näihin ideointeihini liittyen! Otan mielelläni kaikenlaisia ideoita ja oivalluksia vastaan.

Bride.. blogzilla to be?

Kuva

Voi, miten vaikeaa tämä bloggaaminen on. Nimenomaan hääblogin kirjoittaminen, tarkoitan! Minulla on ollut lähes neljännesvuosisadan kestäneen elämäni aikana useita blogeja, joihin olen enemmän tai vähemmän innoissani kirjoittanut. Välillä tekstiä on ollut helppo luoda, välillä aiheita on joutunut metsästämään viikkotolkulla. Mikä hääblogissa sitten on niin erilaista? Se että saan idean. Saan toisen idean. Ja vielä kolmannen idean. Pian huomaan, että puhelimeni muistikirjasovellukseen sekä jääkaapin ovessa killuviin vaaleanpunaisiin post-it -lappuihin on ilmaantunut tuhottomasti julkaisukelpoisia aiheita. Suurin ongelma onkin aiheiden runsaus. Minulla on huomattavia vaikeuksia rajata näiden tekstien sisältöä, kun joudun joka kerta kirjoittaessani miettimään, mikä aihe juuri tänään olisi se ajankohtaisin ja mieluisin.

Tänään mieleni päällä on ollut erityisesti kaksi aihetta. Kumpikaan niistä ei ole vielä niin kovin ajankohtainen, mutta molemmat sitäkin mieluisampia! Ensimmäisenä mielessä: kutsut. Me emme lähetä Save the date -kortteja lainkaan, joten entistä suuremmalla innolla paneudun kutsuihin. Tosin kutsutkin taitavat valtaosalle vieraistamme mennä vain muodollisista syistä, sillä juorut näyttävät leviävän nopeasti; eilisissä ylioppilasjuhlissa vieraillessamme saimme onnitteluita myös sellaisilta ihmisiltä, joita emme edes tienneet tuntevamme. Kutsut kuitenkin kuuluu lähettää, ja ne myös helpottavat juhlapäivään ilmoittautumista. Tämä taas puolestaan helpottaa meidän työtämme juhlien järjestämisessä ja suunnattoman suureen (ainakin melkein) ihmismereen varautumisessa.

Millaiset kutsut sitten haluaisin? Halvat, hienot ja tyylikkäät tietysti. Ja omin kätösin askarrellut ennen kaikkea. Kuulostaa varsin helpolta yhdistelmältä, eikö? Hauskinta on se, että kortit pitäisi lähettää neljästä kahdeksaan viikkoa ennen hääjuhlaa. Minä nimittäin olen tehnyt ne jo. Tai siis suunnitellut ja toteuttanut tietokoneella, mutta tulostus ja leikkaa-liimaa -osio vielä puuttuvat. Korttipohjaksi tulee harmaa kartonki ja molemmille puolille tulostettuna valkoista paperia. Kutsu on siis kolmasosa A4-arkista vaakatasossa. Kutsun etupuolelle tulee paperille tulostettuna monogrammi, jota en kylläkään ole vielä päättänyt kahdesta varteenotettavasta vaihtoehdosta. (Saatan jopa päätyä maksulliseen monogrammiin, mikäli oikein innostun... Tähän ei tosin oikein budjetti antaisi myöten.) Lisäksi monogrammin alle tulee sekä valkoinen pitsinauha että vihreä satiininauha. Kutsun varsinainen tekstiosio onkin typografialla leikittelyä ja olen siihen oikein tyytyväinen. Muutamia sanankäänteitä ehkä vielä vaihdan, mutta taidan nyt jättää asian hautumaan hetkeksi. Tällä välin tosin saatan koeversion tulostaa ja askarrella...

Minua innostaineita kutsuja on nähtävillä tässä:

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Palaan siihen toiseen mielessä pyörineeseen asiaan huomenna - ellei mielessä silloin ole jo jotain muuta huomattavasti tärkeämpää.