Neiti kaksveen läsnäolo häissämme on herättänyt runsaasti pohdintoja teidän lukijoiden keskuudessa. Ja täytyy myöntää, se asia on mietityttänyt myös meitä moneen kertaan. Olemme toisinaan todenneet, että häiden järjestäminen olisi niin paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi miettiä noita pikkuihmisen asioita siinä sivussa. Tällä en suinkaan tarkoita arkea kaksveen kanssa vaan nimenomaan hääpäivän järjestelyitä.
Meillehän on ollut alusta asti selvää, että häihin kutsutaan kaikki kynnelle kykenevät lapset. Tätä olen jo jokuseen otteeseen blogissa perustellutkin. Meille lapset tekevät juhlan ja korostavat häissä sitä elämän jatkuvuutta ja yhteenkuuluvuutta, joka juhlan luonteeseen kuuluu. Sitä paitsi, olisihan se hassua, jos vieraiden lapset eivät pääsisi juhlimaan kanssamme, kun omakin tyttäremme paikalla riehuu. Ja voitte arvata, kuinka tylsät kemut ne tyttärellekin olisivat, jos paikalla ei olisi runsain mitoin leikkikavereita.
Lienee sanomattakin selvää, että kaksvee on morsiusneitomme. Muita morsiusneitoja tai sulhaspoikia emme halunneet, sillä valinnanvaraa olisi ollut jopa liikaa. En halua aiheuttaa muille pikkuihmisille pahaa mieltä, mutta en kyllä tahdo kymmentä lasta kulkemaan alttaria kohti. Uskaltaako kaksvee liki kolmevuotiaana kulkea itsekseen? No, aika näyttää. Onneksi minulla on kaksi tyttärelle tuttua ja turvallista kaasoa, jotka voivat tarvittaessa hieman avittaa.
Meidät vihitään kolmelta iltapäivällä, joten hääpäivän aamuun ja alkuiltapäivään mahtuu monia kiireentäyteisiä tunteja. Aamupäivän kaksveen seurana on luultavasti sulhasen äiti tai minun isäni, jotta me saamme rauhassa valmistautua ja tyttärellä on sellainen seuralainen, jonka hermot vielä hääpäivänä kestävät muutamat linnanrakennukset. Potrettikuvauksethan me päätimme järjestää ennen vihkimistä, joten näihin tytär tietenkin osallistuu. Tällöin tyttären vahtina on kaasoni, joten saamme myös rauhassa ottaa kuvia kahdestaan.
Kirkonmenojen jälkeen tytär siirtyy pääosin yhden sisareni vastuulle - tai sulhasen äidin, mikäli sulhasen äiti tahtookin ottaa pojantyttärensä yökylään. Tyttären yökyläilypaikasta ei vielä ole siis sataprosenttista varmuutta, mutta varmaa on, että hoitopaikka löytyy lähipiiristä. Meidän sukumme juhlissa on onneksi yhdentekevää kuka lapsen ottaa luokseen yöksi, kun juhlissa kaikki katsovat yhdessä lasten perään. Näin ollen tytär tulee ruokailun ajan istumaan meitä lähimmässä pöydässä yhdessä isovanhempiensa ja muiden lähisukulaisten kanssa. Me saamme siten ruokailla rauhassa ja lähteä kiertämään pöytiä seurustellaksemme kaikkien vieraiden kanssa.
 |
|
Olemme jo useissa pienemmissä juhlissa todenneet, että tuota suurta lapsilaumaa aikuiset näkevät vain vilaukselta. Isommat pitävät huolta pienemmistä, ja kaikki leikkivät yhteisymmärryksessä. Välillä sattuu haavereita, sitten hetki rauhoitutaan aikuisen turvallisessa sylissä. Pian koko lauma on jälleen vauhdissa ja leikin pyörteissä. Lapsille järjestetään hääjuhlaan myös runsaasti puuhasteltavaa, jotta aktiviteetit eivät varmasti lopu kesken.
Tärkeä ohjelmanumero kaksveen kannalta on tietenkin tanssiminen, sillä meidän oman häävalssimme jälkeen tanssitamme ensin vanhempia ja sen jälkeen pääsee varmasti myös kaksvee mukaan. Veikkaan kyllä, että tytär ei malttaisi vuoroaan odottaa, niin kovasti tanssijalka jo tässä iässä vipattaa. Onneksi tanssittajia varmasti riittää läpi illan! Ja kun alkaa väsyttää, pääsee turvallisen aikuisen matkassa nukkumaan. Yhteensä kaksvee on yökylässä kaksi yötä, sillä me lähdemme häitä seuraavana päivänä minilomalle Porvooseen viettämään "hääyötä".
 |
|
On totta, että lapsen kanssa hääjärjestelyt vaativat muutamaa ylimääräistä siirtoa ja ihania sukulaisia ympäille jakamaan vastuuta. Minulla on kuitenkin vahva usko siihen, että hääjuhlan tunnelma on vielä upeampi, kun läsnä on rakas tyttäremme. Uhmaikäisen pikkuihmisen kanssa arjestakin löytyy useita tähtihetkiä, joita ei vaihtaisi pois mistään hinnasta. (Niistä vaihtokelpoisista hetkistä voin tehdä joskus ihan oman kirjoituksensa, joka saa lapsettomat siirtämään raskautumista vielä jokusella vuodella.) Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, tämän kirjoituksen kuvat eivät ole kovin juhlallisia. Ne ovat kuitenkin kaikki niitä arjen tähtihetkiä, joiden vuoksi uskon, että hääjuhlakin tuntuu upeampaakin upeammalta. Kun arki kaksveen kanssa voi toisinaan olla noin ihanaa, täytyy juhlan olla jotain vieläkin mahtavampaa.
