Vatsatautia ja ompelukoneen surinaa

Viikonloppu oli vaiheikas, vähäuninen ja osittain varsin uuvuttava. Kaksveen vatsatauti, kevätflunssa ja uhma ovat kaikki osuneet samalle ajanjaksolle, joten kotona on tarvittu pitkää pinnaa, hyviä neuvottelutaitoja sekä runsaasti nenäliinoja. Aikaa ei ole ollut juuri muulle lohduttamiselle, leikittämiselle ja kirjojen lukemiselle.

Olen kuitenkin halunnut hyödyntää tehokkaasti kaiken sen ajan, jota en ole käyttänyt kaksveen kanssa puuhailuun. Minulle on nimittäin iskenyt pieni paniikki näistä jäljellä olevista neljästäkymmenestä päivästä sekä kaikista tekemättömistä tehtävistä. En edes viitsi luetella niitä lukuisia tehtäviä, jotka yhä odottavat aloittamista, valmistumista tai yhteydenottoa.

Kuva

Onneksi viikonloppuna oli aikaa aloitella erästä koristeluprojektia, joka minun oli tarkoitus aloittaa ja myös saattaa valmiiksi jo viime kuun puolella. Nyt olen vihdoin ryhtynyt tuumasta toimeen, joten valmiiksi saatujen koristeiden pinoon on kertynyt myös kymmenen metriä kuvassa näkyvää viirinauhaa. Teen noita sekä vihreän sävyissä että sinisenä, tietysti teemavärejä mukaillen. Valmistusprosessi on jokseenkin hidas, mutta minun onnekseni myös mielekäs. Ainoastaan kankaiden leikkaaminen tuotti tuskaa, mutta tuo tuskainen olo poistui viimeistään ompelukoneen rauhoittavaa surinaa kuunnellessa.

Ompeluprojektia olisi tarkoitus jatkaa tällä viikolla. Tarkkaa suunnitelmaa minulla ei ole tuon valmiin viirinauhan lopullisesta metrimäärästä, mutta tarvikkeita olisi noin sadalle metrille. Ihan niin paljon tuskin minäkään jaksan ommella - kankaiden leikkaamisesta puhumattakaan. Tämä on kyllä hyvä asia, sillä tälle viikolle olisi aika paljon muitakin tavoitteita: toinen (ja onneksi viimeinen) reissu Tallinnaan, viimeisten pom-pomien taittelu sekä pöytäkoristeiden kasailu. Tällä viikolla pääsen vihdoin myös Heidin luokse puvun korjausompelun merkeissä!

Ensi maanantaina voisin tarttua härkää sarvista tekemällä huolellisen tilannepäivityksen kaikista keskeneräisistä tehtävistä. Toivottavasti siihen mennessä kaikki tämän viikon tavoitteet olisivat muuttuneet saavutuksiksi. Tuntuu melko pelottavalta ajatukselta, että nyt olisi vähitellen tarttuva kaikkiin niihin pieniin tehtäviin, joita on tähän asti voinut lykätä aina vain lähemmäs hääpäivää.

Manodelin maistelutilaisuus

Nyt viimeistään olen täysin vakuuttunut siitä, että olemme tehneet oikean valinnan pitopalvelun suhteen. Eilen nimittäin koitti se kauan odotettu päivä, jolloin saimme suunnata auton keulan kohti Manodeli Cateringin tiloja. Tätä päivää oli kyllä odotettu pitkään ja hartaasti! Menun suhteen odotukset olivat korkealla, sillä jo elokuussa vesi herahti kielelle, vaikka meillä oli vasta sanoja paperilla.

Kuva

Eilen pääsimme siis maistelutilaisuuteen, joka kuuluu automaattisesti Manodelin järjestämiin tilaisuuksiin, joiden vierasmäärä on vähintään viisikymmentä henkilöä. Tämä maistelutilaisuus oli yksi niistä monista syistä, joiden vuoksi kyseisen pitopalvelun valitsimme. On mieletöntä, että pitopalvelu antaa mahdollisuuden tutustua tilattuihin ruokiin etukäteen. Tällöin saa vielä mahdollisuuden vaikuttaa lopulliseen kokonaisuuteen lisäämällä tai poistamalla elementtejä.

Minulla oli kyllä kamera mukana, mutta se pysyi tiiviisti laukussa. Tämä harmitti minua varsin paljon jälkikäteen, mutta se kertoo yhdestä asiasta. Maistelutilaisuus oli nimittäin erittäin hyvin järjestetty, saamamme palvelu ensiluokkaista ja ruoka sanoinkuvaamattoman hyvää. No, siinä olikin jo kolme asiaa. Mielelläni olisin siis esitellyt kuvia näistä upeista tarjoiluista, mutta nyt saatte tyytyä Manodelin omasta kuvagalleriasta löytyviin otoksiin.

Kuva

Valitsemamme menu on siis nimeltään Suomi-klasikkot, emmekä vosi olla tyytyväisempiä tähän. Vaikka kaikki alkuruoista olivat valtavan herkullisia, löysimme molemmat yhteisen suosikin: saaristolaisleipäsalaatti leipäjuustolla. Tätä jouduin itse santsaamaan jo tässä maistelutilaisuudessa, vaikka tiesinkin lähteväni tämän johdosta vatsa liiankin pinkeänä kotiin. Alkuruokamme sisältävät myös savulohta, limerapusalaattia, viheryrttisalaattia, rypsiporsaanfilee confit'ta sekä todella hyvää perunarieskaa. Kastikkeet olivat myös erittäin herkullisia jokainen, mutta suosikikseni nousi vihersalaatin kanssa nautittava porkkana-tyrnidressing. Se oli pirteä sekä väriltään että maualtaan tuoden mielenkiintoisen vivahteen kokonaiskuvaan.

Kun alkuruokia oli nautittu riittävästi, oli aika siirtyä pääruokaan. Malttamattomana odotimme pääruokaa, mutta silti katselin yhä kaihoisasti herkullisten alkuruokien suuntaan. Kun pääruokana tarjoiltavat pitkään haudutettu häränrinta, kermainen savu-valkosipulikastike sekä hunajalla ja timjamilla maustetut säräjuurekset kannettiin pöytään, ensimmäisenä kiinnitin huomioni huumaavaan tuoksuun. Tällaiselta ruoan kuuluisi aina tuoksua! Ja tietysti myös maistua, sillä ruoka oli käsittämättömän hyvää. Näille kaikille ylisanoille on syynsä, mutta pahoittelen silti niiden ylitarjontaa. Juurekset olivat napakoita ja maukkaita, liha mureaa ja kastike maukasta, mutta ei suinkaan liian valkosipulista. Nyökkäilimme ja ylistimme sulhasen kanssa kilpaa tätä ateriaa.

Aterian päätteeksi saimme vielä kupit kahvia ja mahtavan makuista porkkanakakkua, jota olimme ajatelleet tarjottavan hääkakun kaverina. Sulhanen suhtautui tähän hieman skeptisesti, sillä miesparka ei ollut ikinä maistanut porkkanakakkua. Hänen ilmeilynsä olikin näkemisen arvoista, sillä niin mehukas ja maistuva tuo leivonnainen oli. Ulkonäöltään kakku oli raikas, maultaan ihanan intensiivinen. Olimme hieman epäröineet tämän kakun suhteen ja miettuineet sen tarpeellisuutta kakkupöydän jatkeena, mutta tällä hetkellä olemme hyvin vahvasti kallistumassa sen puoleen.

Kuva

Manodelin tilat olivat muuten todella upeat! Saimme ruokailla vuokrattavan saunatilan neuvottelutilassa, joka on remontoitu viime vuoden loppupuolella. Näissä tiloissa viettäisin kyllä mielelläni polttareita tai muita juhlallisuuksia! Suuremmalle porukalle saa nimittäin järjestettyä ruokailun viereiseen kokoustilaan. Itse saimme syödä neuvotteluhuoneen näppärässä ruokailutilassa. Ainoa ehto vuokraukselle on se, että ruokatarjoilu tulee Manodelin puolesta, mutta varmaan arvaattekin sen, etten itse laittaisi yhtään hanttiin tässä!

Maistelutilaisuus oli kokemuksena jopa mahtavampi kuin olimme odottaneetkaan. Ja me olimme odottaneet paljon! Onneksi hääjuhlaan on enää alle puolitoista kuukautta aikaa, sillä en millään malttaisi odottaa, että saamme tarjota häävieraillemme näin mahtavan aterian! Taka-ajatuksena on toki se, että pääsemme samalla itsekin näiden herkkujen pariin.

Kuva

Tähän loppuun on vielä kehuttava muutamalla sanalla saamaamme palvelua. Meille jäi tapaamisesta sellainen vaikutelma, että ateriasta ja juhlasta todella haluttiin tehdä meidän näköisemme. Yrityksen palvelu kuvautui meille erittäin joustavana, ja meillä itsellämme oli - ja on edelleen - mahdollisuus vaikuttaa kokonaisuuteen. Jopa kesken hääpäivän on mahdollista tehdä muutoksia aikataulullisiin suunnitelmiin. Pitopalvelusta voi esimerkiksi yksi työntekijä huolehtimaan juomatarjoilun toimivuudesta loppuillaksi, vaikka tällaisesta ei olisi etukäteen sovittu. Tämä on ehdottomasti kehujen arvoista palvelua!

Nyt siis vain malttamattomana odottamaan toukokuun alkua. Onneksi tekemistä on vielä paljon ja aikaa enää reilu kuukausi. Jäljellä olevat viikot ja päivät tulevat siis takuulla kulumaan nopeasti - ehkä nopeammin kuin arvaammekaan.

Lilly saapui kotiin.

Nyt voi huokaista helpotuksesta, sillä paniikki on ohi. Enää ei tarvitse valvoa öitä ja miettiä, kuinka tässä lopulta oikein käy. Nyt se nimittäin on täällä - hääpuku, jota myös aion käyttää.

Tämän enempää en teille siitä paljasta, sillä myös minuun on alkanut hiipiä pelko siitä, että useampi vieras lukee tätä. Tahdon edes joidenkin yksityiskohtien säilyvän yllätyksenä - edes sen yhden. Minä olen nimittäin paljastanut täällä liki kaiken suunnitelmistamme, mutta tämän yhden tahdon pitää salaisuutena.

Löysin tämän ihan sattumalta, sillä en ikinä uskonut A-linjaiseksi suunnitellun puvun istuvan niin suorasti ja ilmavasti vartalollani. Ilman vannehametta se on täydellinen, joskin täysin erilainen kuin aluksi suunnittelin. Alkujaan minä nimittäin halusin sitä pitsistä merenneitounelmaa, jonka nopeasti löysinkin. Nyt katselen sitä kaiholla tuon uuden pukuni vieressä, sillä mielestäni se on edelleen valtavan kaunis. Se vain ei ole minun pukuni. Kun huomasin tämän, alkoi uuden puvun etsintä. Ajattelin kevyttä, empirelinjaista sifonkipukua, mutta jälleen kerran sain huomata, etteivät asiat mene aina suunnitelmien mukaan.

Pian alkaa puvun korjausompelu ja sitten vain odotamme toukokuun kolmatta, jolloin saan tämän kauniin ja kevyen luomuksen ylleni. Olen niin, niin helpottunut.

Säätilastoja

Meidän hääjuhlaamme vietetään kohtalaisen jännittävään aikaan. Kaikki tietävät, että vapun sääennusteet voivat olla mitä vain aina kahdenkymmenen asteen lämpöaallosta kirpsakkaan pakkaseen. Minua eivät nuo pakkasasteet niinkään huolestuta, sillä kylmään säähän on helppo varautua paksummalla takilla tai neuleella.

Sen sijaan sateen mahdollisuus on aiheuttanut pieniä ahdistuskohtauksia viime aikoina. Meidän on nimittäin tarkoitus ottaa potrettikuvat vain ja ainoastaan ulkosalla, enkä lukuisista yrityksistä huolimatta ole keksinyt ratkaisua rankkasateen varalle. Kauniit kumisaappaat ja suuren sateenvarjon toki hankin, mikäli säätiedotukset näyttävät arveluttavilta.

Kuva

Tätä asiaa pohtiessani päätinkin ryhtyä tuumasta toimeen. En marssinutkaan kauppaan saapasostoksille, vaan päätin tehdä taustatutkimusta aiempien vuosien ilmoista. Samanlaista taustatyötä on tehty myös Tie Vaimouteen -blogissa, josta idean löysinkin. Salapoliisityössä hyödynsin samaa Wunderground-sivustoa, jota Tinkaliinakin oli käyttänyt.

Wunderground ei tarjoa säätietoja Sipoosta, joten tutkailin ihan vain Helsingin tilastoja. Vuorokauden keskilämpötilat ovat vaihdelleet viimeisten kymmenen vuoden aikana melkoisesti. Alimmillaan keskilämpötila on ollut vuonna 2011, jolloin lämpöasteita oli keskimäärin päivän aikana hurjat neljä astetta. Kuumin päivä sen sijaan koettiin vuonna 2008, jolloin toukokuun kolmantena nautittiin jopa yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloista. Keskimäärin vuorokauden enimmäislämpötila näyttäisi olevan siinä neljäntoista lämpöasteen tuntumassa.

Positiivisinta näissä tuloksissa ovat sademäärät. Toukokuun kolmantena päivänä on Helsingissä sadellut varsin vähän, viimeksi vuonna 2007, jolloin vuorokauden sademäärä oli 0,4 millimetriä. Runsaammin sadetta saatiin vuonna 2005, jolloin vuorokauden aikana vettä tuli viiden millimetrin edestä. Nämä kaksi päivää ovat kuitenkin Wundergroundin tietoihin perustuen ainoat kerrat, jolloin tämän vuosituhannen puolella on toukokuun kolmantena päivänä Helsingissä satanut vettä.

Kuva

En uskalla vielä sanoa ääneen sitä, ettei meidän hääpäivänämme kuitenkaan sada. Meidän tuurillamme se satainen päivä osuu juuri meidän hääpäivämme kohdalle. Eräs työkaveri kuitenkin sanoi, että hääpäivälle täytyykin saada hieman sadetta onnea tuomaan. Potrettikuvien turvaamiseksi toivoisin kuitenkin, että edes siinä iltapäivällä ennen vihkimistä olisi hetken aikaa poutainen sää.

Sen verran uskallan kuitenkin noihin tilastoihin luottaa, etten aio sännätä kumisaapasostoksille ihan lähiaikoina. Luotan siihen, että saan ajantasaiset säätiedot noin viikkoa ennen hääpäivää, jolloin minulla on vielä hyvää aikaa varautua sekä saappain että sateenvarjoin. Kummasti tällainen neuroottinen morsian rauhoittuu, kun saa eteensä tilaston toisensa jälkeen.

Miten te muut olette varautuneet mahdollisiin rankkasateisiin tai sadekuuroihin? Vai oletteko vielä miettineet asiaa lainkaan?

Lisää asiaa numeroista.

Eilen paljastin vihdoin pöytänumeromme, joiden ulkoasua pohdittiin pitkään ja hartaasti. Olin ihastunut useisiin vaihtoehtoihin, joten valinta ei ollut helppo eikä missään nimessä yksinkertainen. Koska hääblogeilla on merkittävä rooli häitään suunnittelevien parien ideapankkeina, haluan jakaa kanssanne niitä vaihtoehtoja, joiden kanssa omat pöytänumeromme kilpailivat.

Kuva

Kun uhrasin ensimmäisiä ajatuksia pöytänumeroita kohtaan, tuli välittömästi eteen ensimmäinen ongelma: tulisiko numerointi tehdä arabialaisin numeroin vai kirjoitettuina sanoina? Numeroidut pöydät tuntuivat välttämättömiltä, mutta numeroiden kirjoittaminen tuntui kovin houkuttelevalta.

Vähitellen ajauduin kuitenkin kirjainnostuksen pariin, joten hetkellisesti oli selvää, että pöydät tullaan numeroimaan kirjojen avulla. Mitä enemmän kirja-aiheisiin pöytänumeroihin perehdyin, sitä enemmän niihin ihastuin.

Kuva

Kuva

Kuva

Noissa kuvissa on kolme suosikkiani. Keskimmäinen, sydämellä varustettu versio miellyttää kuitenkin ehdottomasti eniten silmääni. Yritin taitella vanhoista kirjoista sekä tuollaista sydäntä että numeroitakin, mutta päätin jättäytyä projektista, kun en saanut riittävän tasalaatuista jälkeä aikaiseksi. Mielestäni noista olisi kuitenkin tullut todella näyttäviä yksityiskohtia pöytiin! Mikäli joku teistä lukijoista innostuu vanhojen kirjojen taittelusta, kannattaa katsastaa tämä Instructables-sivuston mainio ohje.

Miksi sitten kaikesta huolimatta päädyimme noihin tikun nokassa keikkuviin numeroihin? Päällimmäinen syy taisi olla juuri tuossa taittelun epäonnistumisessa. Kun suosikkivaihtoehtoni lopputulos ei ollutkaan niin tasainen ja täydellinen kuin oletin, ei mikään noista muistakaan kirjavaihtoehdoista tuntunut enää houkuttelevalta. Ja lopulta lukuisten hääkuvien innostamana ihastuin näihin yksinkertaisiin, pöytäasetelmista kurkottaviin numeroihin - ilman glitteriä tosin.

Pöytänumerointia

Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana puhunut useita kertoja pöytänumeroistamme. Mietin pitkään muutamien vaihtoehtojen välillä, mutta lopulta sain tehtyä valinnan. Sulhasesta ei ollut apua tässä valinnassa, sillä vastaukset olivat luokkaa "ihan kiva" tai "kumpi vaan".

Mielelläni ottaisin kunnian näistä kauniista numeroista itselleni, mutta valitettavasti en voi sitä tehdä. Ideakaan ei ole oma, vaan kaivelin sen Pinterestistä lukuisten muiden vaihtoehtojen joukosta. Toteutusta olisin kyllä voinut lähteä työstämään itsekin, mutta innokas isäni nappasi tästä itselleen projektin, jossa minä autoin lähinnä valitsemalla numeroiden tyylin ja kantamalla tikut työpajalle. Ja koska on kyse isästäni, jonka varastoista löytyy yhtä sun toista tarpeellista tavaraa, ei näihin numeroihin kulunut lainkaan rahaa. Sekä maalit että numeroissa käytetyt vanerit olivat ylijäämätavaraa.

Ja tältä nämä muutamat kappaleet sitten näyttävät. Numeroita on tehty yhdestä kymmeneen, mutta tarvikkeita löytyy vielä, mikäli jostain syystä intoutuisimmekin järjestämään vieraat pienempiin pöytäryhmiin. Näihin ei siis tarvinnut muuta kuin vaneria, kuviosahan, maalia, liimaa ja pitkät grillitikut. Helpommalla pääsee, mikäli ostaa kaupasta valmiit numerot, jotka liimaa maalattuihin tikkuihin.

Nämä meidän pöytänumeromme sujautetaan kukka-asetelmien joukkoon, jotta ne erottuvat selkeästi. Toivottavasti ensi viikolla saataisiin niistäkin hieman ennakkotunnelmia.

Kurkistusta kimppuun

Ajattelin tarjota teille näin perjantain kunniaksi kurkistusta tulevaan kimppuuni sekä heittokimppuun, jota morsiusneitona toimiva tyttäremme kantaa näillä näkymin vihkitilaisuudessa. Alkuperäiset suunnitelmat siististä ja yksinkertaisesta kimpusta vaihtuivat rönsyilevään ja huolettomaan tyyliin.

Tällä hetkellä en suo teille enempää informaatiota tästä kukka-asiasta, vaan joudutte odottelemaan jokusen viikon ennen näitä suuria paljastuksia. Voin kuitenkin sanoa, että tätä asiaa pähkäiltiin erittäin kauan, mutta olen äärettömän tyytyväinen lopulliseen päätöksen.

Näissä tunnelmissa on mukava toivotella teille kaikille oikein ihanaa viikonloppua!

Vihdoin ja viimein: meidän hääkutsumme!

Nyt voin vihdoin paljastaa teille kutsukorttimme, jotka saimme matkaan hyvin paljon suunniteltua myöhemmin. Kevätväsymys ja hääahdistus hidastivat kummasti suunnitelmien toteutumista, mutta onneksi lisääntyvä auringonvalo ja raikas, keväinen lämpötila herättelevät jälleen sitä tuttua hypomaniaa. Nyt siis sopii toivoa, että tämä mielentila pysyy yllä vielä seuraavat puolitoista kuukautta.

Suurin ahdistus tässä kutsukorttiprosessissa iski, kun tajusin, että meidän on tehtävä majoituskortit liki viidensadan kilometrin päästä saapuville sukulaisille. Ahdistus iski siksi, ettei juhlapaikan lähellä ole yhtään hotellia, johon olisimme voineet tehdä varauskiintiön. Jouduimme siis selvittelemään lähialueen bed & breakfast -tyyliset majatalot ja lisäksi laskemaan kilometrejä sekä ajoaikoja lähimpiin hotelleihin. Tässä vaiheessa mietin turhautuneena, että olisi pitänyt mennä vain salaa naimisiin. Vieraille tämä meidän järjestelymme ei nimittäin ole se helpoin mahdollinen, mutta itsellemme esimerkiksi Helsingissä järjestetyt häät olisivat olleet kauhistus.

Kun pääsin yli majoituskorttien aiheuttamasta ahdistuksesta, alkoi helpotus vihdoin hiipiä sisimpääni. Kutsut olivat valmiit ja ne kaikessa yksinkertaisuudessaan miellyttivät sekä omaa että puolisonkin silmää. Myös majoitusvaihtoehtojen aiheuttama ahdistus helpotti, kun mietin häitä, joissa olemme itse olleet vieraina, ja joissa majoitusvaihtoehdot ovat olleet kutakuinkin yhtä heikolla tolalla.

Kutsuun ja majoituskorttiin hyödynsimme samoja fontteja kuin joulukorttien mukana postitettuihin Save the Date -kortteihin. Yhtenäistä tyyliä haimme myös värimaailman ja kutsun pitsireunuksen avulla - olihan tuo samainen pitsireuna myös aiemmassa kortissa. Kirjekuorien ulkoasua sen sijaan pähkäilin ihan viimeisiin päiviin saakka, joten niiden yhteensopivuudesta en ole lainkaan varma. Päätin kuitenkin hyödyntää paperipusseja, joita tullaan näkemään myös karkkibuffetissamme. Yläreunan ompelin kiinni ompelukoneen avulla ja paperipussin reunan siistin harkkosaksilla. Tässäkin prosesissa oli ongelmia enemmän kuin olisin uskonut, mutta sain kuin sainkin jokaisen kirjekuoren suljettua.

Jälleen on yksi asia tehtävälistalta suoritettu!

Kakkukoriste CaiSannin tapaan = mahtavuutta!

Sain eilen ihan mielettömän ihanan yllätyksen postin mukana. Oikeastaan olin jo osannut odottaa sitä, mutta yllätyin silti positiivisesti, kun avasin kuoren ja löysin sisältä tämän:

Kuva

Kuva

Sain Pitsiä & Minttua -hääblogia kirjoittelevalta Kaisalta aivan mahtavan yhteistyötarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Yhteistyön seurauksena saimme mielettömän kauniin, käsityönä valmistetun ja suomalaisen pienyrityksen valmistaman kakkukoristeen! Omia kuvia en tähän hätään saanut tästä napattua, mutta CaiSannin kauniit kuvat puhukoot puolestaan.

Tilausohjeita löytyy esimerkiksi CaiSannin verkkokaupasta, mikäli jollakulla teistä lukijoista heräsi kiinnostus kauniiseen ja yksilölliseen kakunkoristeesen. Verkkokaupassa on myös runsaasti muita vaihtoehtoja niille, jotka eivät halua hääparin nimiä kakkua koristamaan. Suosittelen ehdottomasti katsastamaan tarjonnan!

Hiljainen morsian täällä hei!

Aurinkoista ja lämmintä alkanutta viikkoa kaikille! Heti tähän alkuun minun on pahoiteltava sitä, että olen ollut hävyttömän pitkään poissa blogimaailmasta. Otin tietoisen loman sekä omasta että muiden blogeista, kun matkalle osui taas liian monta mutkaa. Samaan rysään tuli sekä mielettömän hyviä että melkoisen ikäviäkin uutisia. Näiden asioiden sulattelu vei kohtuuttoman paljon voimia, joten päätin pitää hieman lomaa blogimaailmasta.

Kuva

Nyt olen kuitenkin täällä jälleen - pahoittelemassa tätä pitkää hiljaisuutta. Paljon on kuitenkin tapahtunut tänä aikana. Muutama paketti odottaa tulliselvitystä, uuden hääpuvun metsästys alkaa tällä viikolla ja ihan pian pääsemme maistelemaan myös herkullisia kakkuvaihtoehtoja. Olen varma, että myös teidän muiden blogeissa on runsaasti kirjoituksia ihanan kevään etenemisestä sekä uudenlaisesta hääinnostuksesta, joka on alkuvuoden hiljaisuuden jälkeen herännyt henkiin. Minä itse ainakin olen valtavan innoissani tästä tuoksuvasta keväästä, lämpimistä ilmoista, mahtavista ulkoilukeleistä sekä tietysti lähenevästä hääjuhlasta.

Tällä viikolla pääsen esittelemään teille vihdoin ne hääkutsut, jotka aiheuttivat harmaita hiuksia loppuun asti. Lisäksi minun olisi tarkoitus kaivaa kaappien ja varastojen kätköistä niitä paljon puhuttuja kehyksiä sekä tienvarsikyltit, jotka ovat myös minua työllistäneet. Mielelläni esittelisin teille myös budjetin tämänhetkistä tilaa, mutta kannettavamme asennusten yhteydessä sekä Word- että Excel-tiedostojen kanssa on esiintynyt pienoisia ongelmia, jotka toivottavasti pian poistuvat.

Tällä viikolla pitäisi myös ottaa yhteyttä hääjuhlan musiikkivastaavaan sekä suunnitella alustava aikataulu huolellisesti. Täytyy myöntää, että vähitellen tässä alkaa jo jännittämään! Ensi viikolla jännitys varmasti konkretisoituu vielä paremmin, kun pääsemme maistelemaan häämenun herkkuja.

Näiden kahden seuraavan päivän aikana lupaan paitsi päivittää tänne ajankohtaisia hääjuttuja, myös perehtyä muiden ihanien blogimorsianten kirjoituksiin, jotka ovat jääneet täysin vaille huomiota tämän blogihiljaisuuden aikana. Näistä tunnelmista on ihana lähteä uuteen viikkoon!

Yhtä askelta lähempänä

Nyt ehkä hieman hävettää. Siirsimme kahdellä kuukaudella avioliiton esteiden tutkintaa sen vuoksi, etten viitsinyt kuluttaa viittä minuuttia googlettamalla. Siten olisi nimittäin selvinnyt, ettei meidän tarvitse selviytyä virka-aikana kirkkoherranvirastoon. Kolmivuorotyöläiselle ja säännöllistä yötyötä tekevälle jo aikataulujen yhdistäminen tuottaa ongelmia, joten virastojen aukioloaikojen noudattaminen vaatii jo lähes mahdottomia ponnistuksia.

Kuva

Kävi kuitenkin niin, että maanantain tilannepäivitykseen tuli muutama kommentti liittyen avioliiton esteiden tutkintaan ja Internet-asiointiin. Kirkkoherranviraston aukioloaikoihin ja epäsäännölliseen arkirytmiimme tuskastuneena päätin ryhdistäytyä ja kirjoitella Googlen hakupalvelimelle pari mystistä hakusanaa. Olin aivan varma, että evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseninä meillä ei ole mahdollisuutta hyödyntää maistraattia avioliiton esteiden tutkinnassa. Onneksi kuitenkin rohkaistuin tietoa hakemaan, sillä maistraatin sivuilta löytyi seuraavanlainen teksti: "Maistraatti voi aina tutkia avioliiton esteet. Tutkinnan voi suorittaa myös se evankelis-luterailainen tai ortodoksinen seurakunta, johon toinen vihittävistä kuuluu."

Emme siis joutuneet ponnistelemaan virastojen aukioloaikojen vuoksi, vaan saimme mahdollisuuden istahtaa illalla sohvalle pankkitunnukset juhlallisesti kourassa. Klik, klik. Viiden minuutin kuluttua lomake oli lähtenyt sähköisesti kohti määränpäätä, ja meidän tehtävälistaltamme oli jälleen yksi tuskainen tehtävä suoritettu. Mitä tästä opimme? Ei kannata tuskastella ennen kuin on huolellisesti tutustunut asiaan. Mekin olisimme suoriutuneet tästä tehtävästä jo tammikuussa, jos olisimme kuluttaneet muutaman minuutin tutkimalla asiaa.

Onneksi asia on nyt hoidossa - ilman kiirettä, stressiä ja ahdistusta. Luulen, että tämä onnistuminen auttaa minua taas saavuttamaan sen valtavan innostuksen viimeisten tehtävien loppuunsaattamiseksi.

Kaksi kuukautta jäljellä!

Kahden kuukauden päästä tähän aikaan me olemme jo onnellisesti aviossa ja saamme viettää ikimuistoista iltaa läheistemme kanssa. Helmikuu hujahti ohi ihan huomaamatta, joten myös valtaosa helmikuulle varatuista tehtävistä jäi yhä koristamaan tekemättömien listaa. Ehkä tässä kuussa turnausväsymys väistyy ja pääsen jälleen ahertamaan innolla kaiken keskeneräisen parissa?

Kuva

Meidän piti jo tammikuun loppupuolella piipahtaa kirkkoherranvirastossa ja kirjoittaa nimemme alle avioliiton esteiden tutkintaa varten. Emme onnistuneet siinä silloin, emmekä liioin helmikuussa. Tässä kuussa esteiden tutkinta on asetettu siis ehdottomalle ykkössijalle tehtävälistalla. (Tässä vaiheessa saa jo lyödä panoksia pöytään sen puolesta, onnistummeko me tässä sittenkään.)

Koristeista osa on hienosti pakattu pahvilaatikoihin ja sinisiin Ikea-kasseihin odottamaan kuljetusta juhlapaikalle. Osa sen sijaan odottaa edelleen tekijäänsä. Uutena tavoitteena olisikin saada kaikki koristeet valmiiksi vielä tämän kuun aikana, jotta ensi kuussa voi puhtaasti keskittyä stressaamiseen. Koristeista keskeneräisinä ovat vielä muutamat pom-pomit, osa kynttiläpurkeista ja maalatuista lasipurkeista sekä kangasviirit, joita ei  alkuperäisten suunnitelmien mukaan edes pitänyt meille tulla.

Kuva

Voin kuitenkin ylpeänä ilmoittaa, että jotain on myös saatu aikaan! Pöytänumerot ovat viimeistelyä vaille valmiit, mistä saan kyllä kiittää ahkeraa ja avuliasta isääni. Lisäksi kutsut on vihdoin saatu hoidettua pois päiväjärjestyksestä - tosin reilusti myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Pienin askelin olen tässä kuussa siis edennyt, mutta ehkä tuo tyyneys ja väsymys on vain ollut esimakua tulevasta innostuksesta. Näin ainakin toivon.

Kaksi kuukautta on ihan hurjan vähän. Tähän väliin pitäisi jotenkin vielä pitopalvelun maistelutilaisuus, koekampaus ja uuden puvun hankinta. Kyllä, minä olen aika vahvasti nyt sillä kannalla, etten tule tuota isän vaatehuoneessa majailevaa ihanuutta käyttämään. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minulla alkaa olla melkoinen kiire yhden jos toisenkin asian kanssa.

Onneksi keväiset lämpötilat ja ihana, ihana luonnonvalo ovat täällä jälleen. Nämä yhdistettynä joka-aamuiseen lintujen laulukuoroon auttavat kummasti jaksamaan kaiken kiireen, stressin ja niiden arkipäiväisten vastoinkäymisten keskellä. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Mitä tapahtuu häiden jälkeen?

Nyt kun häihin on enää kaksi kuukautta ja kaksi päivää, uskaltaa jo miettiä tulevaa. Loppujen lopuksihan häät ovat vain yhdet suuret juhlat elämän pitkällä ja polveilevalla polulla. Toki ne ovat suurimmat juhlat, joita monet meistä koko elämänsä aikana järjestävät. Häiden järjestämiseen uppoaa tuhatmäärin euroja ja ajallisestikin jopa pari vuotta. Meidän osaltamme nämä luvut ovat noin kolmetoistatuhatta euroa ja yksi vuosi.

Kuva

Häät ovat olleet kuluneen vuoden aikana se elämän suuri etappi, jota olen odottanut, jonka vuoksi olen valvonut öitä ja kuluttanut sormeni verille askarteluinnostuksen iskiessä. Hääpäivän jälkeen edessä on juhlatilan siivous, tavaroiden kuljettelu ja lopulta niiden myynti - tai vaihtoehtoisesti käyttö koriste-esineinä. Ensimmäiset viikot kuluvat varmasti näissä merkeissä hyvin tiiviisti. Lisäksi odotellaan tietysti valokuvaajan ja videokuvaajan tuotoksia päivämme ikuistamisesta, minkä jälkeen kiitoskortitkin voi postittaa.

Meidän hääjuhlamme jälkeen on aika sopivasti virittäytyä kesäiseen lomatunnelmaan. Kesälomia meillä ei vielä tuossa vaiheessa ole kummallakaan, mutta kesäiset ilmat ja lähestyvät lomat luovat kuitenkin omanlaisensa tunnelman myös häiden jälkeiselle ajalle. Kesän lopussa ajatukset voikin kääntää kohti syyskuuta ja rentouttavaa häämatkaa. Näin ollen syksyynkin liittyy paljon positiivista odotettavaa.

Kuva

Vähitellen häiden suunnittelu, hääjuhla ja siitä bloggailu kuitenkin siirtyvät muistoiksi mieliin. Arki alkaa, ja on opittava täyttämään hääsuunnittelun jättämä tyhjiö muilla aktiviteeteilla ja intohimoilla. Juttelimmekin tästä aiheesta videokuvaajamme Timon kanssa Love Me Do -tapahtumassa, kun keskustelu kääntyi ensimmäisen aviovuoden haasteisiin. Toisilla on kovat, ehkä jopa epärealistisetkin odotukset avioliittoa kohtaan, mikä osaltaan voi aiheuttaa haasteita avioliiton alkutaipaleella.

Kun itse mietin avioliittoa, merkitsee se minulle enemmän juridisia asioita kuin yltäkylläistä ja purppuranpunaista rakkautta. Älkää käsittäkö tätä väärin, sillä minä haluan astella avioliittoon juuri tämän rakastamani ihmisen kanssa ja juuri siitä syystä, että tahdon tätä rakkautta vaalia sekä tänään että viidenkymmenen vuoden kuluttua. Avioliitto ei kuitenkaan ole se tekijä, joka meidät sitoo yhteen ja joka rakkauttamme ylläpitää.

Kuva

Me olemme suhteessamme kokeneet jos jonkinlaista mutkaa, kuoppaa ja karikkoa. Toiset ovat olleet kuluttavampia ja syvempiä kuin toiset, mutta kaikesta on kyetty yhteistuumin nousemaan. Etenkin yllätysvauvan ilmoittaessa tulostaan jouduimme järjestelemään elämäämme aivan uuteen uskoon hyvin pienessä ajassa. Myös vauva-arki asetti meidät aivan uudenlaisten haasteiden ja koetinkivien eteen, jolloin jouduimme puntaroimaan parisuhdettamme monelta kannalta. Kaikkien näiden koettelemusten jälkeen meillä ei ole ruusunpunaisia mielikuvia edes avioliiton ensiaskeleista, mutta entistä vahvemmin tunnemme tarvetta sitoutua toisiimme pysyvästi ja juhlistaa sitä hetkeä lähipiirimme kanssa.

Niin hyvin itseni tunnen, että tiedän ajautuvani pieneen tyhjyyteen myös siinä vaiheessa, kun hääsuunnittelu tulee tiensä päähän ja päiviin täytyy keksiä muita aktiviteetteja kuin alituinen Pinterest-selailu, blogikirjoitusten suunnittelu ja mielivaltaiset Etsy-ostokset. Toisaalta hääsuunnittelun päättyminen on haaste, mutta samalla myös mahdollisuus hakeutua aivan uudenlaisiin haasteisiin. Kun hääblogi hiljenee, voi keksiä elämään aivan uudenlaista sisältöä ja hakea poikkeavia elämyksiä yhdessä sulhasen kanssa. Me olemme näiden yhteisten vuosien aikana oppineet kantapään kautta sen, että suhde tarvitsee runsaasti huoltamista pysyäkseen antoisana. Tämä ajatus varmasti korostuu avioliiton myötä.

Millaisia ajatuksia teillä muilla herää häiden jälkimainingeista? Onko teillä loppuvuodelle suuria suunnitelmia tai oletteko ajatelleet aloittaa esimerkiksi uuden yhteisen harrastuksen?