Ikuisesti säilyvä kimppu

Ihastelin jo keväällä ja alkukesästä morsiuskimppuja, jotka on tehty silkkikukista tai muista kestomateriaaleista. Pitkään mietin kankaista kimppua, mutta päädyin sittenkin valitsemaan oikeita kukkia sekä kimppuuni että sulhasen viehettä varten. Eilen ajatukseni alkoivat jälleen harhailemaan ikikimppujen suuntaan, kun Tuulia esitteli blogissaan omaa upeaa tilaustaan.

1, 2, 3

Ikikimpuissa on hurjasti valinnanvaraa, mikäli sellaista halajaa. Pelkästään Etsyn valikoimaa selailemalla löytää korukimppuja, rustiikkisia kangaskimppuja, todella värikkäitä uniikkikimppuja sekä hyvinkin aidolta näyttäviä silkkikukkakimppuja. Valikoimaa on niin runsaasti, että selailuun uppoutuu tuntikausiksi!

Pitkän pohdinnan jälkeen huomasin itse mieltyväni vahvimmin noihin silkkikukkakimppuihin, jotka ovat mielestäni hyvinkin aidon näköisiä. Omaan tyyliini eivät sovi nuo kimaltelevat korukimput, enkä myöskään koe sopivaksi tuollaista ensimmäisen kuvan mukaista kangaskimppua, vaikka se mielestäni erittäin kaunis onkin. Mikäli meillä olisi syys- tai talvihäät, voisin hyvinkin kuvitella itselleni tuollaisen rouhean kimpun.

Kulutin eilen illalla ja viime yönä useita tunteja selaillen kimpputarjontaa. Välillä yritin ummistaa silmäni ja suunnata vuoteeseen, mutta jouduin toistuvasti palaamaan tietokoneen ääreen. Löysin toinen toistaan kauniimpia kimppuja ja vieheitä, joista minun oli mahdonta valita suosikkiani. En ole tällä hetkellä lainkaan varma siitä, haluanko kimpun oikeista kukista vai sittenkin tällaisen ikikimpun. Alla olevassa kuvassa näette muutamia tämänhetkisiä suosikkikimppujani, silkkisinä tietenkin.

1, 2, 3, 4

Mikäli päätyisin ikikimppuun, tulisi minun tehdä tilaus mitä pikimmin. Lähetin nimittäin näiden kimppujen valmistajille kyselyä valmistusajasta, joka olisi saamieni vastausten perusteella keskimäärin kuudesta kahdeksaan viikkoa. Suhtaudun kuitenkin hieman skeptisesti näihin kimppuihin, vaikka ne kuvissa ovat todella kauniita. Voivatko ne todella näyttää luonnossa noin kauniilta?

Millaisia ajatuksia teillä herää silkkikukkakimpuista tai muista ikikimpuista?

Hääjuhlan puheet

Miettiessäni hääjuhlan ohjelmaa olen yhä uudelleen ajautunut pohtimaan hääjuhlamme puheita. On selvää, että isäni tulee onnittelemaan meitä vain muutamilla sanoilla, sillä hän ei ole puhujatyyppiä laisinkaan. Sulhasen äiti tai isäpuoli eivät myöskään ole todennäköisiä puhujia. Loppujen lopuksi meidän hääjuhlassamme ei taideta kuulla kovinkaan montaa puhetta, vaikka itse niitä toivoisinkin. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että aion itse pitää puheen.

Kuva

Nyt kun hääjuhlaamme on enää hieman yli kolme kuukautta, on pieni paniikki alkanut hiipimään. Minun pitäisi aloittaa puheen työstäminen, mutta nimenomaan sen ensimmäisen askeleen ottaminen tuntuu kovin hankalalta. Olen aina pitänyt puheiden laatimisesta - siitäkin huolimatta, etten ole koskaan kovin intohimoisesti pitänyt puheita.  Lähtökohtaisesti ajattelenkin, että puheiden laatiminen on mielekästä ja innostavaa puuhaa. Nyt on kuitenkin juhlapuheesta, jollaisia en ole tottunut pitämään enkä laatimaan. Minun on tarkoitus puheessani kiittää vieraitamme, avustajiamme, isääni sekä tietysti tuoretta aviomiestäni. On kuitenkin tärkeää, että puhe ei veny liikaa, eikä se myöskään saa tylsistyttää yleisöä. Hyvää puhetta ei rakenneta päivässä tai kahdessa, vaan sen työstäminen vie aikaa. Nyt lieneekin oikea aika aloittaa puheen suunnittelu.

Puheen laatimiseen on monenlaisia ohjeistuksia. Karrikoidusti voidaan sanoa, että hyvä puhe koostuu kiinnostavasta aloituksesta, innostavasta asiasta sekä luontevasta lopetuksesta. Meidän Häät -sivustolla ohjeistetaan, että hääpuhe tulisi aloittaa puhuttelulla ja historiaa muistelemalla. Tämän jälkeen olisi hyvä kerrata nykyhetkeä ja pohtia tulevaa. Puheen loppuun tulisi keksiä jonkinlainen kevennys.

Kuva

Vaikka kovin tarkasti en vielä ole ehtinyt puheen sisältöä miettimään, haluaisin sisällyttää siihen jonkin runon. Runo ei saisi olla kovin pitkä, mutta sen täytyisi olla riittävän moniulotteinen, jotta sen avulla saisi herätettyä kuulijoiden mielenkiinnon. Sopivia runoja ajattelin tutkailla lähiaikoina ihan ajan kanssa, mutta kaksi kaunista vaihtoehtoa olen jo löytänyt:

Kauan kesti ymmärtää

kuinka helppoa on maailmaa parantaa:

Että jotakin muistaa ja jotakin unohtaa,

että hymyilee lapsen lailla,

eikä pelkää rakastaa.

- Tommy Tabermann

Jotta pääsisi perille

on eksyttävä tieltä

Joka pääsee perille

oppii

että hetken kuluttua

on taas jatkettava matkaa

Joka ei koskaan putoa raiteilta

ja mene rikki

jatkaa aina samaa rataa

ja on turvassa

suurelta murheelta

ja suurelta onnelta.

- Tommy Tabermann

Mielenkiinnolla kuulisin teidän ajatuksianne hääjuhlan puheisiin liittyen. Ketkä teidän häissänne pitävät tai pitivät puheita? Aiotteko itse pitää puheen? Erityisesti tahtoisin kuulla kokemuksianne hääjuhlan puheista - sekä hyvistä että huonoista. Mikä on tehnyt mieleen jääneistä puheista erityisen kauniita tai karmivia? Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia hääjuhlan puheista, sillä puheet varmasti jakavat hyvin vahvasti ihmisten mielipiteitä. Kommenttienne avulla saan varmasti myös hyviä vinkkejä omaa puhettani varten.

Arvontaa pukkaa!

Minäkin, niin monen muun morsiamen tapaan, haluan yllättää lukijani näin vuoden alussa. Vaimomatskua on kerännyt hurjan määrän seuraajia tässä tammikuun aikana, ja kuten eilen mainitsin, uutena aluevaltauksena on nyt Facebook. Näiden kahden merkkipaalun vuoksi päätin sekä uudistaa blogin ulkoasua että pistää pystyyn pienen arvonnan!

Tällä kertaa palkinnot ovatkin ihan mahtavia. Arvontaa lähtivät sponsoroimaan sekä häätapahtuma Love Me Do että Lush Finland, jonka tuotteista olikin ihan vastikään blogissani esittelyä. Arvonnan palkintona on siis kaksi lippua helmikuun 15. päivä järjestettävään Love Me Do -häätapahtumaan sekä upea Lushin tuotepalkinto, joka sisältää kolme tuoksuvaa suihkugeeliä.

Mikäli mielit mukaan Love Me Do -tapahtumaan ja haluaisit itsellesi myös Lushin eettisesti tuotettuja tuotteita, voit osallistua arvontaan seuraavin tavoin:

Saat yhden arvan, kun liityt blogini lukijaksi joko Bloglovin'-palvelussa tai sivupalkin Lukijat-toiminnon kautta.

Toisen arvan saat, kun tykkäät blogin Facebook-sivusta.

Kolmannen arvan saat, kun jaat tiedon arvonnasta joko Facebookin tai blogisi kautta.

Muistaa myös kommentoida tätä kirjoitusta ja kertoa, kuinka monella arvalla olet mukana. Osallistumisaika päättyy sunnuntaina 2. helmikuuta kello 22.00. Onnea arvontaan!

Vaimomatskua löytyy nyt myös Facebookista!

Kuva

Sain aikaiseksi liittyä naamakirjan ihmeelliseen maailmaan, ja näin ollen myös Vaimomatskua sai oman sivunsa. Ulkoasu on vielä jokseenkin tympeä ja sisältö köyhää, mutta toivottavasti lähipäivinä luvassa on jotain parempaa. Näin kahden vuoden tauon jälkeen taitoni ovat hieman ruostuneet tuon Facebookin käytön suhteen.

Nyt voit siis seurailla blogin julkaisuja Facebookin kautta! Lähipäivinä on luvassa myös pientä arvontaa!

Tee-se-itse: Yllätyspurkki ja lahjakortit

Sulhanen kielsi minua ostamasta syntymäpäivälahjaa, joten päätin järjestää tuon pienen kylpyläloman. Sehän ei varsinaisesti ole ostamista, eihän? Halusin kuitenkin, että kaksvee saa mahdollisuuden antaa isälleen syntymäpäivälahjan, joten aloin miettimään jotain sopivan pientä lahjaa, johon ei tuhlattaisi suurta summaa rahaa. Törmäsinkin Oh Happy Day -blogissa ihan loistavaan syntymäpäiväprojektiin, jonka alkuperäisenä kohteena olivat lapset. Päätin itse soveltaa ideaa myös lapsenmielisille aikuisille.

Yllätyspurkin valmistukseen tarvitset metallisen säilykepurkin avausmekanismilla, siististi leikkaavan purkinavaajan, tulostetut etiketit tai paperia ja kyniä, kuumalimaa (tai pikaliimaa) sekä erilaisia täytteitä purkin sisälle. Projekti alkaa siitä, että säilykepurkista poistetaan alkuperäinen etiketti ja purkin pohja leikataan pois. Tärkeää tässä on nimenomaan se, että purkki avataan pohjasta, jolloin kansi jää täysin koskemattomaksi. Sitten purkki tyhjennetään ruoanlaiton yhteydessä ja tiskataan. Tiskaamalla vältytään siltä, että yllätyspurkista paljastuisi pienten tilpehöörien lisäksi myös yllättävä tomaattimurskan tai herkkusienten haju.

Kun purkki on tiskattu, kuivataan se huolella ja kiinnitetään etiketit. Itse tein kuvankäsittelyohjelmalla etiketin purkin kylkeen sekä raitakuosia purkin pohjaan. Mainittakoon myös, että pohjan raitakuosi on tarkoituksella epäsäännöllinen. Nämä sitten liimaillaan kuumaliimalla kiinni purkin kylkeen sekä pohjapalaan.

Seuraava operaatio onkin koristenauhojen kiinnittäminen purkin kanteen. Leikellään siis purkin pohjaan tulevasta paperista sekä vanhoista kirjoista pyöreitä paloja, jotka neulan ja langan avulla pujotellaan ketjuiksi. Kun nämä ketjut kiinnittää purkin kanteen (eli täyttövaiheessa pohjaan), nousevat ne purkkia aukaistessa kannen mukana. Vaihtoehtoja tällaisille erilaisille koristerimpsuille on vaikka kuinka.

Seuraavaksi koristeketjut työnnettään purkin sisälle ja sen jälkeen purkki täytetään halutuilla tavaroilla. Tässä tapauksessa siis muutamalla suklaakonvehdilla, kahdella Veikkauksen arvalla sekä omin kätösin tehdyillä lahjakorteilla. Tämän jälkeen voi purkin pohjan liimata kiinni. Liimaaminen on kuitenkin hieman haastavaa hommaa, joten en suosittele sitä heikkohermoisille. Itse nimittäin meinasin heittää koko purkin seinään, kun huomasin, ettei pohja asettunut kauniisti huonosti asetellun pohjapaperin vuoksi.

No, projekti kuitenkin päättyi onnellisesti. Eilen isä ja tytär yhdessä avasivat yllätyspurkkia ja tutkailivat innolla sen sisältöä. Yllätyspurkki kirvoitti sekä saajan että antajan kasvoille leveän hymyn, joten tämä oli oikein hyvä päätös rentouttavalle viikonlopulle.

Tähän loppuun laitan vielä kuvat tekemistäni lahjakorteista. Tein yhteensä kahdeksan lahjakorttia kuvankäsittelyohjelmalla, minkä jälkeen tulostin ja leikkasin ne. Sen jälkeen laitoin kaikki kahdeksan lahjakorttia yhteen pinoon ja hurautin ompelukoneella niihin repäisyreunan. Otin siis ompelukoneesta ennen tätä kaikki langat pois, ja yllätyksekseni huomasin ompelun sitoneen kaikki lahjakortit tiukasti yhteen. Varmistin pysyvyyden kuitenkin liimaamalla korttien oikeat reunat yhteen. Nämä olivat ehdottomasti sulhasen suosikit koko lahjassa!

Ajattelin, että tällaiset purkit voisivat olla mainio yllätys myös häiden lapsivieraille! Sisälle voisi laittaa esimerkiksi tikkarin, ilmapalloja, värikyniä ja vaikka mitä muuta pientä ja halpaa. Parasta näissä on se, ettei näiden tekemiseen mene kohtuuttoman paljon aikaa. Näin ollen meidänkin hääjuhlaamme saapuvalle suurelle lapsikatraalle voisi näitä tehdä.

Turun häämessut

Nyt olemme palailleet ihanalta reissultamme. Saimme nauttia rauhasta, hiljaisuudesta, hyvästä ruuasta sekä toisistamme. Sulhanen sai ajomatkan puolivälissä tietää määränpäämme, eivätkä häämessut saaneet kovin suurta kannatusta. Loppuillasta mies kuitenkin myönsi, että päivä oli ollut oikein mukava - messuineen kaikkineen.

Ihmetykseksemme saimme huomata, että pahin väentungos oli ohi, kun saavuimme messualueelle lauantaina iltapäivällä. Saimme rauhassa ihmetellä, katsella, kierrellä ja jutella mahtavien ihmisten kanssa. Pahimmat ruuhkat olivat osuneet hääpukunäytösten molemmin puolin, emmekä me onnistuneet näihin tungoksiin osumaan. Pukunäytöksetkin jäivät osaltamme väliin, mutta kauniita pukuja saimme kyllä ihailla runsaasti. Tapasimme Pukunin takana vaikuttavan Saaran, joka oli loihtinut kauniita mallipukuja sekä mahtavan uniikkipuvun Kaunein hääpuku 2014 -äänestykseen. Tuo ihana ja persoonallinen uniikkipuku näkyy alemmassa kuvassa.

Saaran tapaamisen jälkeen osuimmekin sopivasti uuden Pukukoodi-liikkeen pisteelle, jossa myös oli mielettömän upeita pukuja esillä. Itse ihastuin tuohon hihalliseen hääpukuun. Sulhanen ei sen päälle ymmärtänyt, vaan piti sitä jokseenkin kummallisena.

Pukukoodin pisteellä tapasimme jälleen Ninkan Ninan, joka oli saapunut esittelemään Ninkan asustevalikoimaa. Jälleen kerran jäimme hieman suustamme kiinni, kun intouduin taas puhumaan tulevasta kampauksestani. Uskomatonta, että pian pääsemme tekemään jo koekampausta ja -meikkiä!

Tietysti menimme myös tervehtimään Timoa VideoTimon omalle pisteelle, jossa myös vierähti hyvä tovi hääaiheista keskustellen. Timo ihmetteli, että olin voinut pitää tämän reissun sulhaselta salassa, vaikka olin kirjoittanut aiheesta monta kertaa blogiinkin. Sulhanen lupasi jo keväällä, ettei tule lukemaan blogiani - ja näyttää myös sen lupauksen pitäneen! Mahtaako lupaus pitää yhtä hyvin tämän yllätyksen jälkeen?

Tutkailimme paljon myös valokuvaajien tarjontaa messuilla, vaikka meillä kuvaaja onkin jo varattuna. Haimme lähinnä inspiraatiota ja innostusta omia potrettikuvia varten. Lisäksi löysimme Kuvaamo Wanhan Suutarin pisteeltä aivan mahtavan kuvasuurennoksen, joka oli teetetty alumiinilevylle! Luulin ottaneeni siitä kuvan itsekin, mutta harmikseni huomasin, että olin aivan liian tiiviisti ihaillut kyseistä teosta ja unohtanut täysin sen kuvaamisen. Alumiini teki mielettömästi oikeutta kuvan väreille ja pintana se oli erittäin mielenkiintoinen. On hyvinkin mahdollista, että tulemme kesällä teettämään vastaavanlaisen teoksen omasta potrettikuvastamme! Seuraavissa kuvissa on esillä sekä Wanhan Suutarin kuvasuurennoksia että Vuoden hääkuva 2014 -kilpailun ehdokkaita. Wanhan Suutarin kuviin tuli valitettavasti mukaan muutama häiritsevä valoilmiö.

Kaiken muun mahtavan lisäksi pääsimme maistelemaan MBakeryn kakkuja ja tapasimme myös Häät-lehden Sarin. Pisteellä oli nähtävissä myös seuraavan Häät-lehden kansi! Sari vinkkasi meidät myös tutkailemaan koristeluideoita paikallisen Presento-askarteluliikkeen pisteelle.

Häämessuilla oli runsaasti näytteilleasettajia ja ihania persoonia. Oli jälleen mahtavaa tavata teidät kaikki! Tähän loppuun laitan vielä kuvamateriaalia hääpukutarjonnasta sekä ihanista morsiuskimpuista, joita messuilla oli. Kaikki nuo kimput olivat taistelemassa kauneimman morsiuskimpun tittelistä! Pukuja ja kenkiä kuvasin muun muassa Pop-Weddingin sekä Zazabellan pisteillä.

Meidän osaltamme messut tarjosivat paljon visuaalisia elämyksiä ja pieniä inspiroivia juttuja. Emme viipyneet messuilla kovin pitkään, vaan siirryimme melko nopeasti kylpylän puolelle nauttimaan lämpimistä vesistä ja kylmistä juomista. Illalla uni tuli hyvin silmään - ja aamulla olikin jo kiire kotiin katsomaan pientä prinsessaa. Kiitos kaikille mahtavista messuista! Olisi kiva kuulla myös muiden messuvieraiden kokemuksia ja ajatuksia, joten kommentoikaa rohkeasti!

Yllätysreissu

Kuva

Kaunista lauantaipäivää kaikille! Tämä kirjoitus on ajastettu, enkä minä siis oikeasti istu tässä tietokoneen ääressä. Todellisuudessa minä ja mies istumme tällä hetkellä autossa, matkalla kohti yllätysmääränpäätä. Suuntana on siis Turku ja kylpylähotelli Caribia, jossa järjestetään jälleen kerran Suomen vanhin häätapahtuma.

Tänä viikonloppuna juhlimme siis miehen syntymäpäiviä suuntaamalla häämessuille. Mies tuskin kiljuu riemusta sen kuullessaan, mutta uskon, että kahdenkeskinen kylpyläloma auttaa unohtamaan häämessujen kärsimykset.

Tulkaa siis nykimään hihasta, mikäli satutte minut joukosta tunnistamaan! Huomenna on sitten luvassa messukokemuksia ja valtava määrä kuvia. 

Blogimorsianten hääilta @ Handelsgillet

Kuten jo valtavan monissa blogeissa ollaan hehkutettukin, keskiviikkona vietettiin ihan huikean hienoa blogimorsianten hääiltaa. Paikalle oli saapunut useita hääalan ammattilaisia - ja tietysti runsaslukuisesti morsiamia seuralaisineen. Näinkin pieneen tapahtumaan ja tilaan oli saatu aivan valtavan upeita näytteilleasettajia erilaisilta aloilta. Mukana olivat muun muassa Ninka, VideoTimo, Pitsi & Pippuri sekä Helin Matkat, jotka kaikki ovat osaltaan vaikuttamassa meidän hääjärjestelyihin. Myös Häät-lehti edusti paikalla päätoimittajansa Sarin kera.

Itse olin lähtenyt tutkailemaan hääiltaa yhdessä Tie Vaimouteen -blogia kirjoittavan Tiinan kanssa. Osuimme paikalle juuri viideksi, jolloin lähes kaikki muutkin morsiamet saapuivat. Havaittavissa oli siis pientä alkuruuhkaa. Ensimmäiseksi pääsin vaihtamaan muutamia sanoja Häät-lehden Sarin kanssa ja sain samalla matkaani omavalintaisen julkaisun heidän pisteeltään. Mukaani tarttui vuoden 2012 lehti, jota olenkin jo moneen otteeseen selaillut.

Vietin runsaasti aikaa myös Ninkan pisteellä Ninan kanssa tulevasta kampauksestani ja meikistäni puhuen. Ninalla oli mukanaan myös aivan ihania korvakoruja, joista löysin omat suosikkini. Nyt on tainnut käydä niin, että minun koruni lähtevät vaihtoon... Keskustelutuokiot Ninan kanssa hieman venähtivät, kun aiheet laajenivat hääkampauksista taaperoiden sanavarastoihin.

Olin positiivisesti yllättynyt, kun myös meidän häämme ikuistava VideoTimo oli paikalle saapunut! Odotin näkeväni hänet vasta Turun häämessuilla, mutta siellä tapaamme sitten uudemman kerran. Timo oli laittanut näytille pieniä videopätkiä, joista yksi on ollut melkoinen tarjousmagneetti. Minäkin kuulun nimittäin niiden lukuisten morsianten joukkoon, jotka löysivät Timon Modern Bride -blogin kautta. Timo oli pistänyt pystyyn myös arvonnan, jossa voi voittaa itselleen häävideoinnin. Arvonta löytyy myös Turun häämessuilta, mikäli sinne olette suuntaamassa. Ja mikä mahtavinta, myös Timo on mukana Uusi Lastensairaala 2017 -kampanjassa. Häävideointien tuotto käytetään tänä vuonna kokonaisuudessaan lastensairaalan tukemiseen!

Pitsi & Pippuri -yrityksen juuri perustanut Hanna on monille tuttu bloginsa takaa, mutta nyt myös suuremmalle yleisölle Masterchef-kilpailijana. Hannalla oli näytillä karkkibuffettia varten kauniita lasiastioita, joita hän vuokraa sekä yksittäin että suuremmissakin erissä. Meidän hääjärjestelyihin Hanna osallistuu kukkavastaavan roolissa. Hääkukat tai karkkibuffettien järjestelyt eivät suinkaan ole hänen ainoita osaamisalueitaan, vaan Pitsi & Pippuri järjestää täyden palvelun juhlasuunnittelua niin häihin kuin muihinkin juhlallisuuksiin.

Useaan otteeseen illan aikana piipahdin myös Café Ekbergin pisteellä, jossa saimme maistella herkullisia macaron-leivoksia. Ja kyllähän niitä tuli maisteltuakin! Olen hääsuunnittelun alkumetreiltä asti toivonut saavani näitä äklömakeita herkkuja hääkakun seuraksi, eikä tämä haaveeni osoita minkäänlaisia hiipumisen merkkejä - ainakaan näiden kekkereiden jälkeen!

Esittelijöitähän tähän pieneen tilaisuuteen mahtui hurjasti. En itse ala jokaista erikseen esittelemään, sillä niin moni muu hääbloggari on tähän aiheeseen jo perehtynyt. Halusin kuitenkin jakaa oman kokemukseni tästä mahtavasta illasta, josta saamme kiittää ihania blogimorsiamia Kiiraa, Pauliinaa ja Hannaa. Suuri kiitos myös kaikille teille hääalan ammattilaisille, jotka mahdollistitte meille tämän antoisan, intiimin ja idearikkaan illan. Erityiskiitokset tahdon lausua Timolle, Ninalle sekä Stilissiman Hannalle ihanista keskustelutuokioista ja erilaisista vinkeistä.

Nyt edessä on mahtava viikonloppu, jonka yllättävistä käänteistä sulhanen ei vielä tiedä mitään. Tuolla blogimorsianten hääillassa jo muutamille ehdinkin supatella meidän salaisista viikonloppusuunnitelmistamme, mutta niistä sitten lisää tässä lähipäivinä. Oikein antoisaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa upeista pakkaspäivistä ja rentoutukaa - niin mekin aiomme tehdä.

Yksityisyydestä - jälleen

Kuva

Alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta en kirjoitakaan eilisestä blogimorsianten hääillasta, vaan jätän sen tekstin suosiolla huomiselle. Eilinen tapahtuma ja keskustelut hääalan ammattilaisten kanssa herättivät minut pohtimaan runsaasti erilaisia asioita, joista merkittävin oli yksityisyys. Tähän päivään asti olen nimittäin varjellut omaa yksityisyyttäni tarkasti, lähinnä työni puolesta. Olen kuitenkin poistanut tilini myös Facebookista jo kauan ennen kuin tämä nykyinen työni edes alkoi. Osalla lukijoista on ehkä ollut hankaluuksia samaistua kirjoituksiini ja kokemuksiini, kun olen julkaissut niitä ainoastaan anonyymisti.

Eilen tapahtuma herätti mielessäni valtavan tunne- ja ajatusryöpyn. Ninkan Ninan kanssa keskustelimme ohimennen Facebookista, ja videokameransa kanssa hääjuhlaamme saapuvan Timon kanssa pääsin aloittelemaan keskustelua siitä, kuinka blogissani ei näy yhtään kuvaa minusta itsestäni. Mielenkiintoista, ajattelin. Itse tunnistin vain muutamia morsiamia eilisessä tapahtumassa, mutta tajusin, ettei kukaan voinut tunnistaa minua.

Kuva

Tämän kuun alkupuolella tein kuitenkin tietoisen ratkaisun siitä, että kuvani saa julkaista painetussa mediassa. Tästä kuullaan blogissa enemmän joskus kuun vaihteessa. Tuon päätöksenteon jälkeen en kuitenkaan huomannut ajatella asiaa blogin kannalta, vaikka se ensiarvoisen tärkeää olisikin. Minä olen kova kyseenalaistamaan kohtaamiani asioita, mutta tässä asiassa se vain jäi väliin - osittain ehkä tietoisesti. Nyt minulla ei kuitenkaan ole enää vedenpitävää syytä kuvieni pimittämiseen ja henkilöllisyyteni täydelliseen salaamiseen.

Kävin eilen illalla siis itseni kanssa melkoista kamppailua yksityisyyteen liittyen. Pieni osa minusta tahtoisi pitää tiukasti kiinni tutusta kaavasta, jolloin henkilöllisyyteni ja yksityisyyteni ovat paremmin suojattuja myös työelämässä. Toisaalta olen jo yhden siirron tässä asiassa tehnyt, voinko vielä vähän joustaa? Kysyin asiaa myös sulhaselta, joka hieman kummasteli näitä pohdintojani, sillä yksityisyyden varjeleminen on ollut minulle tähän asti itsestään selvä ratkaisu. Sain jälleen kerran ympäripyöreän vastauksen, mutta myös luvan julkaista hänenkin kuviaan, mikäli kuvien julkaisemiseen päädyn.

Kuva

Tuo julkaisuluvan saaminen sulhaselta oli niin merkittävä asia, että päätin rohkaista mieleni. Meidän pienestä perheestämme ja arjestamme tullaan näkemään satunnaisesti kuvia myös täällä blogissa. Päätin aloittaa ihan varovasti lisäämällä ensin tuon oman profiilikuvani. Lähiaikoina kuitenkin tulen kirjoittamaan uuden, kuvallisen esittelyn yhteisen tarinamme etenemisestä.

Mikäli minut jossain tunnistatte, tulkaa rohkeasti nykimään hihasta! Hääaiheiset keskustelutuokiot ovat aina paikallaan.

Pahvikirjainten ja -numeroiden viimeistely

Pahoittelen, ettei tekemiini pahvijättiläisiin ole tullut sitä kunnollista ohjeistusta, jonka lupasin. Loistava ohjeistus ja kaunis koristeluidea löytyy kuitenkin minua alati inspiroivasta Oh Happy Day -blogista. Paremmaksi en pystyisi itse pistämään, joten tuolta saatte ainakin selkeät ohjeet ja kuvat projektin etenemisestä.

Muutaman tunnin päästä suuntaan Helsinkiin blogimorsianten hääiltaan, jonka parhaita paloja esittelen huomenna täällä blogin puolella. Ennen sitä tahdon kuitenkin vilauttaa kuvamateriaalia viimeistellyistä pahvinumeroista. Työtunteja näihin kului yhteensä noin nelisenkymmentä, joten mistään pienestä projektista ei suinkaan ole ollut kyse. Tänään kuitenkin koitti se kauan odotettu päivä, jolloin kirjaimet sai siirtää kaiken muun häätavaran joukkoon toukokuun alkua odottamaan.

Jokainen kirjain, numero ja merkki on somistettu kakkupapereilla. Niiden avulla suurin osa kuivumisen jälkeen esiin tulleista rypyistä saatiin piiloon. Ykköseen jäi kuitenkin melko ruma ryppy tuohon etureunaan, mutta se tuskin kokonaiskuvassa haittaa. Mielestäni kakkupapereista ja kellastuneista sivuista syntyy aika mainio kokonaisuus. Vai mitä mieltä olette?

Ps. Käykää kurkkaamassa Oh So Lovely - Wedding -blogin arvonta, jossa palkintona on ihania juttuja karkkibuffettiin!

Lushin tuotteet ovat täällä!

Sain viime viikolla postin kautta Love Me Do -tapahtuman Save the Date -kilpailun kautta voittamani arvontapalkinnon. Palkintona oli siis Lushin tuotepaketti, jonka sisällöstä ei kerrottu tarkemmin etukäteen. Voitte vain kuvitella sitä innostuksen määrää, kun sain luvan noutaa paketin postista!

Laatikko itsessään oli mielettömän upea. Vaikka se näytti hyvinkin tavalliselta ruskealta pahvilaatikolta, huomasin heti avaushetkellä, että se oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Avatessa paljastui nimittäin ensimmäiseksi tuo ylimmäisen kuvan teksti, joka sai paketin tuntumaan hyvinkin henkilökohtaiselta. Aika upea tapa tuoda asiakaspalvelun tunnetta verkkokauppaan! Paketin sisäpuolelta paljastui tuotteiden lisäksi myös kierrätysohjeet tuotteiden pakkauksille. Voi, kuinka loistavaa! Vastuullisesti tuotetun kosmetiikan lisäksi annetaan kuluttajalle itselleen mahdollisuus toimia vastuullisesti kierrättämällä pakkaukset asiallisesti käytön jälkeen.

Tuotteet kyllä ylittivät odotukseni! Koko paketti tuoksui niin voimakkaasti, että ajatellin saavani migreenin. Voimakas tuoksu taisi kuitenkin johtua siitä, että tuotteet olivat hyvin tiiviisti pakkauslaatikossa. Avaamisen jälkeen tuoksu nimittäin pikku hiljaa hälveni, eikä yhdenkään tuotteen tuoksu ole enää lainkaan häiritsevä.

Paketti sisälsi kaksi erilaista saippuaa, suihkugeelin, palasampoon, kylpypallon sekä kaksi erilaista värivoidetta. Näiden tavallisten tuotteiden lisäksi joukossa oli yksi erikoisuus. Se on tuo alla olevassa kuvassa näkyvä keltainen möykky nimeltään Fun. Se tuntuu ja näyttää muovailuvahalta, ja ohjeiden mukaan hauskojen kuvioiden muovailu onkin yksi sen tarkoituksista. Muovailun jälkeen sitä voi käyttää hiusten ja vartalon pesemiseen, vaahtokylpyyn tai jopa vaatteiden käsinpesuun! Näin innovatiivista ja hauskaa voi kosmetiikka olla! Tuote on osoittautunut yhdeksi suosikeistani, mutta myös kaksvee on sen tarjoamista mahdollisuuksista valtavan innostunut.

Paketin saippuat olivat paitsi tuoksultaan myös ulkonäöltään herkullisia. Tuo kuvassa näkyvä appelsiinisaippua on ihana piristysruiske näihin pimeisiin ja kylmiin kuukausiin! Näin talvella tarpeeseen tulevat myös paketin sisältämät värivoiteet, jotka olivat saaneet myös hauskat nimet: "Nuorentunut" ja "Karismaattinen". Vaaleaa voidetta voi käyttää esimerkiksi tummia silmänalusia häivyttämään ja tuota punertavaa tuomaan hehkua kalpeille kasvoille. Testattu - ja toimiviksi todettu!

Nämä ovat mielestäni tuotteita, jotka sopisivat sekä morsiamen kaunistautumiseen että myös kaasolle lahjaksi. Ehdottomaksi suosikkituotteekseni nousi kuitenkin kuvista unohtunut palasampoo. Sitä tulen tilaamaan myös jatkossa, vaikka ensin suhtauduinkin siihen varsin skeptisesti. Myös täällä blogissa tullaan siis jatkossakin kuulemaan näistä Lushin tuotteista! Mainittakoon kuitenkin vielä, että tämä kirjoitus on lähtenyt omasta halustani esitellä näitä palkintotuotteitani, eikä minua ole siihen velvoitettu tai pyydetty.

Tee-se-itse: Maalatut lasipurkit

Kaisan Pitsiä & Minttua -hääblogi on ollut valtava innoittaja minun projekteilleni viime aikoina. Viime vuoden lopulla Kaisa maalasi lasipurkkeja, joita olin ihaillut aiemmin Pinterestin kautta. Aiemmin olin tyytynyt vain ihailemaan purkkeja, mutta viime viikolla sain kipinän nurkissa lojuvien purkkien ja pullojen maalaamiseen. Tällä kertaa mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta voittoon.

Ensimmäiset purkit maalattiin Maston Modena -alkydimaalilla. Ne onnistuivat todella hyvin: maali levittyi helposti pelkästään purkkia pyörittelemällä, kiinnittyi hyvin ja kuivuikin kohtalaisen nopeasti. Ainoa miinus tuossa maalissa oli sen voimakas haju - ensimmäisten yritysten jälkeen siirryttiinkin sitten jatkamaan projektia autotallin puolelle. Onneksi isän luona on riittävästi tilaa, sillä meillä kotona olisi ollut tällaiseen projektiin aivan liian ahdasta.

Tuota Modenaa meillä oli sen verran vähän, että päätimme kokeilla myös toista alkydimaalia, eli kuvassa näkyvää Miranolia. Lopputulos oli katastrofi. Onneksi ehdimme laittaa sitä vain yhteen pulloon. Maali oli jäykkää ja kuitenkin huonosti kiinnittyvää, eikä ohentaminenkaan parantanut lopputulosta. Päätimme siis hylätä tämän loistoajatuksen ja jatkaa Modenan käyttöä.

Näiden purkkien ja pullojen maalaaminen on älyttömän helppoa, mutta muutama asia täytyy ottaa huomioon. Erityisesti valkoista väriä käytettäessä kannattaa huomioida, että lasi voi olla sävyltään ja paksuudeltaan hyvinkin vaihtelevaa. Osa tekemistämme purkeista on siis harmaampia tai sinertävämpiä kuin toiset. Alla olevassa kuvassa molemmat purkit on maalattu Modenalla, mutta toinen on kirkkaanvalkoinen ja toinen taas harmaampi lasin paksuudesta (ja ties mistä muustakin) johtuen.

Lisäksi on hyvä ottaa huomioon muutamia seikkoja. Osa minun purkeistani oli seissyt turhan pitkään ilman suojaa, joten pulloon oli ehtinyt kertyä pölyä, jota en heti hoksannut huuhdella pois. Näin ollen pöly sekoittui maaliin ja näkyi valoa vasten katsottuna ikävinä läikkinä pullossa. Yksi huonosti pesty pullo oli myös eksynyt maalattavien joukkoon. Ennen maalausta likaa ei pullon sisäpuolelta erottanut, mutta valkoiselta maalipinnalta se paistoi hyvinkin selkeästi. Onneksi tuo likatahra on satiininauhojen avulla peitettävissä.

Tarkemmat ohjeet lasipurkkien ja -pullojen maalaamisesta voi googletella tai katsella Kaisan blogista. Itse en käyttänyt lainkaan pensseliä apuna, mutta halutessaan sitäkin voi varmasti hyödyntää. Meillä tullaan tuhlailemaan näiden parissa melkoinen määrä työtunteja vielä tällä viikolla.

Koriste kakkuun

Kuva

Minulla - ja meillä - on tällä hetkellä miljoona projektia meneillään. Osa vaatii askartelua, osa tietokoneen äärellä ahertelua, osa projekteista on jäähyllä iteljoonien takkuilun vuoksi. Näiden lisäksi on tietysti kaikki yleiset järjestelyt: tapaamiset, suunnittelut, sopimukset. Kolme ja puoli kuukautta alkaa vähitellen tuntua melko lyhyeltä ajanjaksolta.

Yksi päänvaivaa aiheuttaneista projekteista on kakkukoriste. Olen tutkaillut verkkokauppojen valikoimaa sekä Suomessa että ulkomailla, mutta en löydä mielestäni. Tai jos löydänkin, sijoittuu sen hinta kauas budjettimme ulkopuolelle. Olenkin päättänyt jo kauan sitten, että koristeen voisi tehdä itse. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin sama asia kuin pöytänumeroiden kanssa: valinnanvaikeus.

Haluaisin tehdä koristeen (tai koristeet) vahvasta kartongista tai ehkä jopa ohuesta vanerista, haluaisin ehkä jossain määrin hyödyntää monogrammiamme tai tulevaa yhteistä sukunimeämme, teemavärien tai pitsin käyttäminen koristeessa voisi myös olla aika hauskaa... Pieni pääni pursuilee ideoita, mutta en millään löydä suosikkiani. Ehkä nappaankin muutamia suosikki-ideoitani toteutukseen ja annan teille sitten mahdollisuuden äänestää suosikkianne. Miltä se kuulostaisi?

Tässä kuitenkin vielä inspiraatiota ihanista kakkukoristeista, jotka ovat minua innostaneet:

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Olemme aloittaneet myös hääkakun suunnittelun yhdessä mahtavan kakkutaiteilijan kanssa. Alustavat suunnitelmat vaikuttavat niin hyviltä, etten malttaisi odottaa, että mies kantaa testipalat meille kotiin. Toivottavasti siis pääsen kertomaan näistä kakkuasioista pian lisää!