 |
| Kuva |
Nyt kun hääjuhlaamme on enää hieman yli kolme kuukautta, on pieni paniikki alkanut hiipimään. Minun pitäisi aloittaa puheen työstäminen, mutta nimenomaan sen ensimmäisen askeleen ottaminen tuntuu kovin hankalalta. Olen aina pitänyt puheiden laatimisesta - siitäkin huolimatta, etten ole koskaan kovin intohimoisesti pitänyt puheita. Lähtökohtaisesti ajattelenkin, että puheiden laatiminen on mielekästä ja innostavaa puuhaa. Nyt on kuitenkin juhlapuheesta, jollaisia en ole tottunut pitämään enkä laatimaan. Minun on tarkoitus puheessani kiittää vieraitamme, avustajiamme, isääni sekä tietysti tuoretta aviomiestäni. On kuitenkin tärkeää, että puhe ei veny liikaa, eikä se myöskään saa tylsistyttää yleisöä. Hyvää puhetta ei rakenneta päivässä tai kahdessa, vaan sen työstäminen vie aikaa. Nyt lieneekin oikea aika aloittaa puheen suunnittelu.
Puheen laatimiseen on monenlaisia ohjeistuksia. Karrikoidusti voidaan sanoa, että hyvä puhe koostuu kiinnostavasta aloituksesta, innostavasta asiasta sekä luontevasta lopetuksesta. Meidän Häät -sivustolla ohjeistetaan, että hääpuhe tulisi aloittaa puhuttelulla ja historiaa muistelemalla. Tämän jälkeen olisi hyvä kerrata nykyhetkeä ja pohtia tulevaa. Puheen loppuun tulisi keksiä jonkinlainen kevennys.
 |
| Kuva |
Vaikka kovin tarkasti en vielä ole ehtinyt puheen sisältöä miettimään, haluaisin sisällyttää siihen jonkin runon. Runo ei saisi olla kovin pitkä, mutta sen täytyisi olla riittävän moniulotteinen, jotta sen avulla saisi herätettyä kuulijoiden mielenkiinnon. Sopivia runoja ajattelin tutkailla lähiaikoina ihan ajan kanssa, mutta kaksi kaunista vaihtoehtoa olen jo löytänyt:
Kauan kesti ymmärtää
kuinka helppoa on maailmaa parantaa:
Että jotakin muistaa ja jotakin unohtaa,
että hymyilee lapsen lailla,
eikä pelkää rakastaa.
- Tommy Tabermann
Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaan putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta.
- Tommy Tabermann
Mielenkiinnolla kuulisin teidän ajatuksianne hääjuhlan puheisiin liittyen. Ketkä teidän häissänne pitävät tai pitivät puheita? Aiotteko itse pitää puheen? Erityisesti tahtoisin kuulla kokemuksianne hääjuhlan puheista - sekä hyvistä että huonoista. Mikä on tehnyt mieleen jääneistä puheista erityisen kauniita tai karmivia? Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia hääjuhlan puheista, sillä puheet varmasti jakavat hyvin vahvasti ihmisten mielipiteitä. Kommenttienne avulla saan varmasti myös hyviä vinkkejä omaa puhettani varten.
Tämä on sellainen aihe, joka kiinnostaa minua erityisen paljon. Tykkään tosi paljon puheista, ja erityisesti niiden kirjoittamisesta. En tosin ole mikään superhyvä puhuja itsekään, vaikka joskus lukiossa sainkin puheestani täyden kympin. Yleensä (aina) kun puhun, ääni alkaa väristä. Se on ärsyttävää, koska en jännitä edes oikeasti, mutta puhuessa se vain puskee läpi.
VastaaPoistaHäissä minun on tarkoitus pitää puhe, vähän samantyylinen, mitä sinäkin olet kaavaillut: haluan kiittää kaikkia, kertoa vähän historiaa ja lausua runon (sellaisen minkä itse olen kirjoittanut). Puheen ja runon olen jo kirjoittanut, mutta sitä pitäisi toki harjoitella ja työstää ja katsoa kauanko sen lukemiseen menee, ja onko se nyt hyvä kokonaisuus - en halua, että se on pitkä. Koska hyvä puhe juhlassa saa kestää mielestäni sen noin viisi minuuttia maksimissaan. Onneksi olen itse nopea puhumaan ;)
Häissä puheet menevät pahasti pieleen, jos puheet koskettavat vain joko sulhasta tai morsianta. Ja jos niitä ei ole yhtään valmisteltu, eli ovat spontaaneja, mutta venyvät ja vanuvat sitten miten sattuu. Ja oikeasti jos aletaan jaaritella ties mitä turhuuksia, jotka eivät liity millään tavalla tilaisuuteen, niin kannattaako sitä nyt kertoa. Ytimekäs, hauska ja koskettava. Siinä mielestäni hyvän juhlapuheen elementit.
Kaasona olen pitänyt kerran puheen. Silloin luin pätkän vanhasta sähköpostikeskustelusta, jonka olin käynyt morsiamen kanssa - ja jossa satuin silloin kertomaan, miten hyvä ystävä hän oli jne. Muistelin pitkää ystävyyttämme jne. En oikeasti edes muista koko puhetta, ja koska sitä ei paperilla (paitsi se sähköposti), koska oli ulkoa luettu, niin säilyy ainoastaan muistoissa. Mielestäni puheessa tärkeintä on olla jokin yksi ydinsanoma, ja sitten rakentaa loppu sen ympärille. Aloituksen on syytä olla sellainen, joka herättää kiinnostuksen. Jaarittelua tulee välttää. Ja lopuksi joku runo tai vitsi on aina hyvä :D
Ehdottomasti, juuri näin! Loppukevennys on yksi haasteellisimmista osuuksista, sillä huumori on vaikea laji. Onneksi tässä on vielä muutama kuukausi aikaa. Mitä lyhyempi puheenvuoro, sitä pidemmän valmisteluajan se vaatii.
PoistaIhalilen rohkeuttasi pitää puhe! Minulta se ei onnistuisi, olen kyllä rohkea mutta tämä on ehkä liian tunteellinen tilanne. Toisaalta olisi kiva jättää ns. hyvästit vanhalle sukunimelle esimerkiksi puheen kautta. Meillä puhuu morsiamen isä, bestman ja luultavimmin sulhanen. Sun postauksen jälkeen tekisi mieli pitää puhe, olisikohan musta siihen:)
VastaaPoistaMikäli oma rohkeus riittää, suosittelen kyllä ehdottomasti! Meillä on selvää myös se, että sulhanen ei tule puhetta pitämään. Minusta sellaista ei pidä vaatiakaan, kun toinen ei yleisölle puhumista tunne omaksi jutukseen. Olen kyllä itsekin pohtinut runsaasti tuota tilanteen tunteellisuutta, sillä olen lähes varma siitä, että kyyneleet tulevat tämän morsiamen silmäkulmista vierähtämään.
PoistaOletan, että ainakin tulevan mieheni suku tulee pitämään paljon puheita, koska se vaikuttaa olevan täällä vähän tapana. Minunkin sukunikin voi yllättää. Olen ainakin kovasti rohkaissut heitä siihen hääinfossa. :)
VastaaPoistaOlen myös suunnitellut pitää puheen, mutta ongelmana on, että millä kielellä. Haluaisin kiittää suomalaisia vieraita, ruotsalaisia vieraita, mutta haluaisin sanoa asioita myös sulhaselleni ja haluaisin kaikkien ymmärtävän mitä hänelle sanon. Ei turhan helppoa. :) Jos teenkin puheesta kolmikielisen. ;)
Kaunein puhe jonka olen kuullut oli morsiamen suojeleva isoveli, joka kertoi aluksi vihanneensa sulhasta, mutta lopuksi myönsi, ettei hän voisi luovuttaa siskoaan paremmalle ihmiselle, kuin hän on. Kun muistelen tätä, niin tulee vieläkin kyyneleet silmiin. Ehkä juuri tuollaiset twistit ja odottamattomat tunnustukset on se juju.
Kamalin puhe on ollut 10 min känninen selonteko morsiamen ystävältä, miten kamalaa hänen oma elämänsä oli, silloin kun hän itse tapasi morsiamen ensimmäisen kerran ja he ystävystyivät. Siinä hän ehti vielä haukkua miehensä läskiksi (hänen miehensä muuten istui minun vieressäni nolona ja voin kertoa, että en tiennyt oliko se tarkoitettu vitsiksi kun hän oli kovin solakka mies).
Esimerkkisi osoittavat hyvin sen, että juhlapuheiden täytyy ehdottomasti olla hyväntahtoisia ja koko juhlaväkeä kunnioittavia. On osattava ottaa huomioon ihmisten erilaiset ajatusmaailmat ja aatteet, jotta ei vahingossakaan ketään onnistu loukkaamaan.
PoistaMinusta olisi ihanaa, että Suomessakin eläisi vahvemmin tuollainen juhlapuhekulttuuri. Minä olen aina pitänyt puheiden kuuntelemisesta, joten omaan hääjuhlaankin niitä tietysti toivoisin.
Mielenkiintoinen aihe!
VastaaPoistaMinäkin olen miettinyt pitäväni puheen häissämme, se on meillä vähän sellainen vitsi ettei mies koskaan pidä mitään puheita, joten pakkohan mun on.
Toisaalta vaikkei hääpäivä ole vielä lähelläkään, ajatus jännittää ihan hurjasti!
En pelkää "esiintyä" tai olla suurten väkijoukkojen edessä, mutta en myöskään ole kovinkaan hempeä tai herkkä ihminen ja tuntuisi jotenkin urpolta alkaa tippa linssissä (kuten aivan varmasti olisin!) puhumaan rakkaudesta. En tiedä miksi mutta se tuntuu karmealta ajatukselta! :D
Ehkä ajatukset muuttuu tässä ajan kanssa...? :P
Asiaahan voi miettiä ihan sinne viimeisille minuuteille asti! Jos sinulla on tunne siitä, että haluaisit puheen kirjoittaa, voit mielestäni aivan hyvin sen tehdä. Voit vasta sitten hääjuhlassa vallitsevien tunteiden mukaan päättää, pidätkö puheen vai et. :) En kuitenkaan näe asiaa niin, että morsiamen tai sulhasen olisi ehdottomasti pidettävä puhe. Mielestäni juhlapuhetta ei milloinkaan tule lausua väkisin, vaan ainoastaan omasta, vilpittömästä tahdosta. :)
PoistaMeillä kukaan ei ole vaikuttanut erityisen innokkaalta pitämään puhetta - ei vanhemmat eikä sulho. Ei siis tule keneltäkään luonnostaan. Eiköhän molempien vanhemmat jotain sano, mutta oletan puheiden olevan lyhyitä, lähinnä onnittelut. Itse en ole hyvä puhumaan suuren joukon edessä, alkaa aina jännittää hirveästi. Herkistyn myös tosi helposti eli minusta ei taida olla pitämään puhetta... :)
VastaaPoistaTärkeintä lienee varmasti se, että tiedostaa nämä asiat eikä aseta kenellekään kohtuuttomia paineita. :) Mikäli hääpari tai heidän läheisensä eivät koe puheita "omaksi jutukseen", voi ne mielestäni jättää väliin. Nykyään häitä suunnitellaan kokonaisvaltaisesti hääparin toiveita kunnioittaen, joten myös tällaiset perinteet voi halutessaan jättää pois. Ja ihan yhtä lailla lyhytkin onnittelu voi tuntua arvokkaalta, kauniilta ja ikimuistoiselta! :)
PoistaSamoja ajatuksia täälläkin! Minä haluan/toivon juhliimme puheita, mutta en tietysti voi ketään siihen pakottaa. Aiomme pyytää sulhasen isää pitämään varsinaisen "juhlapuheen", sillä hän osaa oikeasti puhua hyvin. Itsekin meinaan pitää puheen, mutta sitä täytyy kyllä miettiä ja harjoitella etukäteen. Ehkä kohta voisi jo aloittaa...
VastaaPoistaMeillä on ensimmäinen kaasopalaveri parin viikon päästä ja ajattelimme silloin suunnitella ohjelmaa. Ohjelmaan liittyen tulee varmasti myös puheeksi puheet, joten olen ehkä sitten viisaampi tässäkin asiassa :) Tällä hetkellä ajattelisin, että voisimme pyytää kaasoa ja/tai bestmania myös puhumaan.
Puheissa mielestäni tärkeintä on se, että puhuja on oikeasti miettinyt mitä sanoo, ettei puhe ole juuri sillä hetkellä keksitty (tosin joskus tämäkin voi toimia). Puheen pitää olla suht lyhyt ja ytimekäs, hyväkin puhe menee pilalle, jos sitä vain venyttää ja venyttää. Ja tietysti kuuluva ääni on aika tärkeä asia :)
Mutta tosiaan itsekin kirjoittelen aiheesta varmasti, kunhan ohjelmaa on vähän enempi mietitty!
Innolla odotan kirjoitustasi! Puheet ovat minusta yksi hääjuhlan mielenkiintoisimmista osista, joten toivoisin kyllä kovasti kuulevani niitä. Kuten minä tuossa kirjoituksessani totesinkin - ja sinä kommentissasi - vaatii hyvän puheen työstö kuitenkin runsaasti aikaa. Toukokuussa nähdään, kuinka moni on vaivaa nähnyt! :) Minulla ei ole vielä aavistustakaan siitä, pitääkö jompikumpi bestmaneista tai kaasoista puhetta. Toivottavasti pitää!
Poista