Ruoasta asiaa.

Kuva

Vielä toukokuussa olin aivan varma siitä, että pitopalvelun valitseminen on naurettavan helppo homma. Olin päättänyt valita meille sopivan pitopalvelun kutakuinkin kahdessa viikossa. Vaan kuinkas kävikään? Ensimmäiset tarjoukset umpeutuivat, kun päätimme, etteivät ne vastaa odotuksiamme. Tai no, yksi olisi jollakin tapaa vastannut, mutta jotenkin jäi epäilyttämään, kun kenellekään ei tuntunut olevan kokemusta kyseisestä yrityksestä.

Viikot kuluivat ja kuluivat. Tarjouspyyntöjä laitettiin lisää. On hyvää palvelua ja hyviä tarjouksia - valitettavasti myös melko epämääräistä palvelua epämääräisin tarjouksin. Tällä siis tarkoitan sitä, että tarjoukset ovat olleet vaikeasti tulkittavia tai sisältäneet hyvin rajallisesti informaatiota yhtään mistään. Jonkin verran on ollut myös tarjouksia, jotka eivät ole sopineet meidän budjettiimme tai joiden menuvalikoimat eivät ole herättäneet meissä suurta innostusta.

Ruoka näyttelee erittäin suurta osaa päivässämme. Me laitamme kotona paljon ruokaa ja kokeilemme uusia makuja. Sen sijaan monet vieraistamme karsastavat hyvin erikoisia ruokia, joten haluaisimme jotain sellaista, mikä miellyttäisi sekä vieraita että meitä. Toisaalta, me tyydymme myös hyvin perinteiseen hääbuffettiin, mutta jotain pientä twistiä toivoisi siihenkin.

Melko iso ongelma tuntuu syntyvän siitä pähkäilystä, jota keskustelupalstojen lukeminen aiheuttaa... Useista pitopalveluista on nimittäin hyviä kokemuksia ja lisäksi erittäin huonoja kokemuksia. Kumpia uskoa? Kaikista eniten alan epäröimään siinä vaiheessa, jos luen kommentteja ja palautetta tökeröstä palvelusta - etenkin jos näitä kommentteja on useita. Palvelu on kuitenkin valtavan iso osa onnistunutta pitopalvelukokemusta.

Kuva

Olemme lähettäneet yli kaksikymmentä tarjouspyyntöä, joista vain viidestä näyttäisi uupuvan vastaus. Yksi näistä on lähetetty tosin vasta ihan viime päivinä, joten siihen varmasti saamme vielä vastauksen. Näistä neljästä muusta en uskokaan saavani tarjousta, sillä niihin olemme olleet yhteydessä jo toukokuun puolella.

Kuva

Nyt tuntuu, että olen tämän pitopalveluasian kanssa täysin umpikujassa, sillä olemme löytäneet menun, joka miellyttää valtavasti meitä erikoisuudellaan, mutta sisältää myös runsaasti tuttuja ja turvallisia elementtejä simppelin ruoan ystäville. Ongelman on kuitenkin juuri tuo aiemmin mainittu palvelu. En ole tosin löytänyt palautteita, joita olisi annettu vuoden 2010 jälkeen, joten asiat toki ovat voineet muuttua. Mutta uskallanko ottaa riskin?

Huom. Kuvat on kaivettu Googlen kautta, eivätkä kyseiset pitopalvelut liity tähän blogitekstiin.

Tee-se-itse-morsian

Kuva

Olen - jälleen kerran - selaillut valtaisan määrän erilaisia tee-se-itse-sivustoja häihin liittyen. Jo pelkästään Googlen haku diy weddings sekä Pinterest antavat mielettömästi tutkittavaa. Ja voi, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Melkein tekisi mieli järjestää useammatkin häät, kun kaikkia ihania ideoita ei millään saa mahtumaan yhteen päivään, yhteen tilaan ja yhteen teemaan!


Näiden ihanien sivustojen innoittamana ajattelinkin hieman selventää, mitä kaikkea meidän juhlaamme tehdään itse ja mitä vastaavasti hankitaan valmiina. Tämä ennen kaikkea muistutuksena itselleni, jotta voin tätä kautta tarkistella tekemättömiä asioita. Tämän kautta näkee myös helpoiten sen, kuinka mieli mahdollisesti muuttuu koristelujen, hankintojen ja askartelujen suhteen vielä seuraavien kymmenen kuukauden aikana. No, ihan viimeisinä viikkoina ei välttämättä enää.

Kuva

Meidän hääjuhlaamme varten tehdään ja toteutetaan itse:
- Kutsut ja kiitoskortit
- Pienimuotoinen häälehti, joka jo hakee muotoaan (sis. menu, ohjelma ynnä muu oleellinen)
- Vieraskirjan toteutuksessa vaadittavat asiat ja askartelut
- Karkkibuffetin tötteröt - luultavasti kakku- ja silkkipaperia yhdistellen savolais-pohjalaisen naimakaupan innoittamana
- Pöytäsomistuksiin ehkä jopa pöytäliinat, sillä taitaa tulla halvemmaksi ostaa harmaata kangasta tukun kautta kuin lakanoita tai valmiita liinoja. Ompelukone ja langat löytyvät omasta takaa.
- Pitsikoristeiset lasipurkit kynttiläpurkeiksi
- Paperikukkapallot, pom-pomit ja muu paperikrääsä
- Servettirenkaat
- Lapsille puuhakirjat
- Tienvarsikyltit sekä pihalle yksi kyltti
- Photo booth -tarvikkeet
- Huiskutusviirit kirkosta poistumista varten
- Auton koristeluun silkkipaperikukkia tai vastaavia - ei kuitenkaan lastusatiininauhaa
- Mahdollisesti hääkakun koriste
- Kaasoille samanlaiset koristeet kuin omiin kenkiini - näistä infoa myöhemmin

Kuva

Kuva

Mitä sitten ostetaan valmiina?
- Ihania paperipillejä Etsystä - turhaa, mutta niiiiiiin ihanaa!
- Kynttilät - olisi kyllä ihana tehdä itse, mutta ei taida olla vaivan arvoista
- Kertakäyttöastioita iltapalalle, oikeita viini- ja kuohuviinilaseja ruokailuun - muut astiat tulevat Hansaksesta
- Pitsikaitaliinat - en usko, että ehdin koostaa itse niitä valloittavia kaitaliinoja...
- Morsiamen ja sulhasen pukeutumiseen liittyvät asiat ja seikat
- Morsiuskimppu ja muut kukat, joiden määrä riippuu siitä, mihin lopputulokseen päädyn noiden paperikukkien kanssa...
- Ruoka ja juomat - boolien sekoittelua ja karkkibuffetin kasaamista en laske itse tekemiseksi

Listat näyttävät kutakuinkin tältä. Joitakin puutoksia saattaa olla, kun en kovin pitkään näitä miettinyt ja aika suurpiirteisesti tein listat. Positiivista tässä on se, että valtava määrä on asioita, joita voi tehdä itse! Toki kaikista kalleimmat asiat ovat sitten tuolla valmiina hankittavien listalla... Olen kuitenkin hyvin vahvasti askartelu- ja käsityöihminen, joten olen kovin mielissäni siitä, että löytyy noin paljon asioita, joita voi tehdä itse! Näistä tulevista tee-se-itse- eli DIY-projekteista laittelen kuvia sitä mukaa, kun ne päätyvät toteutukseen. En malttaisi enää odottaa koekattauksen tekemistä! Katsokaa nyt vaikka näitä, niin ymmärrätte malttamattomuuteni:

Kuva

Kuva

Kuva

Morsiandieetti ja muut turhakkeet.

Sanoin eilen illalla kirjoittavani häihin liittyvästä turhamaisuudesta. Mitä se sitten on? Kukin määrittelee tämän oman itsensä ja näkemystensä mukaan, joten minun ei tällä kirjoituksella ole tarkoitus ketään syyttää ja loukata. Tämä on vain minun näkemykseni, joka pohjautuu omiin rutiineihini, tapoihini ja näkökulmiini.

Tämä teksti sai innoituksensa siitä, kun huomasin miettiväni omaa ulkonäköäni ja sen eräänlaista korjaamista hääpäiväksi. Aihe taisi ensimmäisen kerran lipua ajatuksiini, kun luin naimisiin.infon foorumilta, millaisia muutoksia muut morsiamet tekevät. Huomasin, että aihe on tai on ollut pinnalla myös useissa muissa hääblogeissa - eikä ihme, ollaanhan silloin kaiken huomion keskipisteenä ja kuvat jäävät muistuttamaan päivästä ikuisiksi ajoiksi.

Kuva

Ensimmäiseksi mieleen nousee ehdottomasti morsiandieetti. Jo sanana se on mielestäni hirveä ja tuo jollain epämääräisellä tavalla mieleen kinkuksi kaavaillun porsaan lihottamisen, mutta käänteisessä mielessä. Huh, puistattaa. Sanahirviöstä huolimatta minun on myönnettävä, että haluaisin itsekin vaikuttaa kehonkoostumukseeni vielä tässä tulevien kuukausien aikana. Laskennallinen painoindeksini on alle kahdenkymmenen, mutta rasvan suhteellinen osuus tästä on melkoinen. Olen siis hoikka, mutta pitkän, pitkän treenitauon myötä on rasvakerros päässyt peittämään alati kutistuvia lihaksiani. Tästä syystä olenkin jälleen mittaillut itseäni ja tehnyt treenisuunnitelman, johon kuuluu muun muassa kahvakuulailua sekä lihasten kurittamista vapailla painoilla. Ruokavaliossani ei hirveästi ole korjattavaa, sillä olemme miehen kanssa jo pidemmän aikaa syöneet vähähiilihydraattisesti. Viime aikoina kaikenlaisia tummia herkuttelusuklaita on vain uponnut hieman liikaa... Kuukauden kuluttua olisi tarkoitus mennä sovittelemaan hääpukuja, joten siihen mennessä rasvaa ei sopisi ainakaan kerryttää lisää. Tässä ajassa ei kuitenkaan ihmeitä tehdä kiinteytymisenkään suhteen, joten mitään isompia odotuksia ei sen suhteen ole.

Kuva

Toinen turhamaisuusasia minun kohdallani on hampaiden valkaisu. Minulla on aina ollut hieman kellertävä hammasluu, joka ei siis rautahampaiden ilmestyttyä ole koskaan ollut kovin kaunis ilmestys. Asiaa ei varmasti ole auttanut tolkuton kahvin kuluttaminen eikä noin viiden vuoden tupakointi, jonka onneksi olen jo aikaa sitten lopettanut. Olen vuosikausia murehtinut hampaideni keltaisuutta, mutta en ole viitsinyt laittaa rahaa valkaisuun. Nyt kuitenkin olen päättänyt, että asialle on jotain tehtävä, sillä hääpäivän valkoinen puku ei anna hampailleni lainkaan armoa. Onneksi kanssamorsiamet pohtivat samoja asioita, jolloin voi luottaa siihe, että keskustelufoorumi pelastaa! Luin nimittäin jälleen kerran foorumin kautta hampaiden valkaisusta Crest Whitestripsien avulla. Näitä ajattelin siis tilata ulkomailta sekä itselleni että miehelleni, jotta voimme sitten huoletta vilautella Pepsodent-hymyjä! Vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa Crest-hymyjä? Näistä on tehty jopa kuvallisia kokeiluja, joten näyttävät toimivan!

Kuva

Vielä yksi minua erityisesti mietityttänyt ulkonäköasia on ihoni kalpea väri. Olen siis oikeasti todella kalpea. Ala-asteikäisenä pystyin helposti huijaamaan olevani kipeä, kun opettajat heti sanoivat, että näytän hyvin kalpealta - totta, kuten eilen ja vielä huomennakin. Kesällä en juurikaan rusketu, mutta nykyisin en myöskään pala, kun syön riittävästi d-vitamiinia. Kesällä näytän kutakuinkin samansävyiseltä kuin keskivertoihminen talvella. Siksi mietin alunperin suihkurusketusta. Solariumiin en suostu, sillä pidän sitä hyvin riskialttiina. Enkä edes ole varma, olisiko siitä mitään hyötyä, kun en muutenkaan rusketu. Mikäli häämme olisivat heinäkuussa, olisi minulla kutakuinkin siedettävä väri itselläni, mutta toukokuun alussa taidan olla edelleen valkea(mpi) kuin lakana... Pidin suihkurusketusta siis pitkään varteenotettavana vaihtoehtona, mutta totesinpa viimein, ettei se ole minulle luonnollista. En ole koskaan ollut oikeasti ruskettunut, joten miksi yhden päivän takia haluaisin näyttää siltä? Hääpuvun värivalinnalla voin toivottavasti vaikuttaa siihen, kuinka kalpealta ja harmaalta näytän. Omaan silmääni näyttäisi luultavasti aika teennäiseltä, jos hääkuvissa minulla olisikin yhtäkkiä mieletön rusketus.

Hääpäivä on tärkeä päivä, jolloin haluaa näyttää kauniilta ja edustavalta. Ennen kaikkea juuri siksi, että siitä jää muistoksi valtaisasti kuvia, joita tulevina vuosikymmeninä ihaillaan. Siksi on inhimillistä, että tietynlainen turhamaisuus nostaa päätään, mutta on hyvä tuntea itsensä ja löytää omat rajansa tässäkin. Minulla se raja taitaa mennä keinotekoisen rusketuksen hankkimisessa. Nämä asiat ovat muutenkin turhamaisuuskategorian alla siksi, että arkielämässä olen hyvinkin simppeli ihminen ilman suurempia ulkonäkökriisejä. Toki niitäkin on, mutta arjen keskellä minulla ei yleensä riitä ajatusta sille, valkaisenko hampaani ja hankinko suihkurusketuksen. Painostani ja hyvinvoinnistani pidän toki jatkuvasti tietynlaista huolta, mutta aivan yhtä suurta intoa minulla ei normaalisti ole lihaksistoni esittelyyn.

Vaikka tämä ei varsinaisesti ole liikunta-, ruoka-, laihdutus- tai ulkonäköpainotteinen blogi, tulen varmasti kertomaan teille siitä, kuinka projektit myös näillä osa-alueilla edistyvät. Silloin tällöin tänne saattaa siis ponnahtaa kuvia siitä, kuinka hampaideni sävy on muuttunut, vai onko, ja onko vartalossani tapahtunut muutoksia tämän häähömpöttelyn aikana. Olisi myös mielenkiintoista kuulla, millaisin tavoin te kanssamorsiamet olette ajatelleet muokata itseänne!

Ihastuin - jälleen.

Olen löytänyt uusia ihastuksia. Voi, voi, voi... Olen varmasti siitä kummallinen morsian, että minulla kesti jonkin aikaa ennen kuin aloin edes innostua katselemaan pukuja. Mutta sitten kun niitä todella alkoi selaamaan, oli jo liian myöhäistä ottaa takapakkia. Tuli ihastus, tuli toinen, kolmas ja neljäskin.

Tällä hetkellä kovaäänisimmät huokailut aiheuttavat nämä kaksi Maggie Sotteron ihanuutta:

Kuva

Kuva

Olen siis vahvasti ihastunut paitsi niihin aiemmin mainitsemiini Stella Yorkeihin, myös näihin kahteen upeaan ilmestykseen. Pukuja katsellessani olen alkanut kallistua siihen, että en haekaan pukua rajan takaa, vaan pyrin löytämään miellyttävän mallin mahdollisimman edullisesti Suomesta. Tässä tapauksessa en voi siis kovin kummoisia kriteerejä asettaa suunnittelijalle, sillä budjetti ei hääpuvun suhteen ole noussut. Suunnitelmia tämänkin asian suhteen on jo tehty, niistä lisää myöhemmin.

Nyt tämä morsian sulkee tietokoneen ja yrittää ensimmäistä kertaa moneen päivään ehtiä nukkumaan ajoissa. Huomenna yritän kirjoittaa sanasen häihin liittyvistä turhamaisuudesta.

Let's play some music - eli DJ varattuna!

Kuva

Voi, miten iloinen olen! Vaikka takana on kaksi erittäin raskasta työpäivää erittäin vähillä yöunilla, on iloni suunnattoman suuri vielä näinkin myöhään illalla. Väsymystäni lisää tänään illalla tehty eväsretki joen rantaan. Päätimme karkottaa orastavaa työstressiä ja fiilistellä pian alkavaa lomaa pitkällä kävelylenkillä ja evästelyllä virtaavaa vettä tuijottaen. Nollaus onnistui, hymy nousi korviin ja pian on hyvä painaa pää tyynyyn.

Ennen sitä on kuitenkin pakko hehkuttaa, sillä meillä on dj! Päädyimme jo hyvin alkuvaiheessa siihen lopputulokseen, että bändin sijasta musiikkia tarjoilee koko illan paikalla oleva dj. Tämä vähentää stressiä avustusjoukoilta, joiden ei tarvitse alati hyökkäillä hiljentämään musiikkia tai muutoin säätämään äänentoistoa. Muun muassa myös Kitty on jo kolme ja puoli vuotta sitten pohtinut Modern Bride -blogissaan tätä livemusiikin ja dj:n valintakysymystä. Mikäli jotakuta kiinnostaa lukea asiasta enemmänkin, kannattaa aloitella selaaminen ihmisten omakohtaisista näkemyksistä ja kokemuksista esimerkiksi naimisiin.infon hääfoorumin kautta.

Kuva

Me itse laitoimme tarjouspyyntöä jokuseen ohjelmatoimistoon, mutta hieman nolottaa kertoa, että en tainnut edes tehdä listaa kaikista niistä! Kaiken muun, kuten valokuvaajat ja pitopalvelut, olen tarkasti kirjannut ylös, jotta tiedän puuttuvien tarjousten lukumäärän. Tässä asiassa olin siis jo alkuvaiheessa melko hätiköivä ja innokas. Loppujen lopuksi tarjouspyyntöjä emme lähettäneet kovin paljon, joten en ole varma puuttuuko tarjouksista muita kuin yksi. Tässä hieman esittelyä ja pohdintaa liittyen tarjouksiin:

Wedding Crashers - Erittäin miellyttävän ja ammattitaitoisen vaikutelman antava ohjelmatoimisto. Dj-palveluiden lisäksi saatavilla paljon muita palveluita. Itse pyysimme tarjouksen pelkistä dj-palveluista sekä dj & saksofonisti -yhdistelmästä. Vastaus tarjouspyyntöön ja jatkokyselyyni tulivat erittäin nopeasti. He myös hinnoittelivat mahdollisimman monin variaatioin omia palveluitaan sähköpostitse. Pelkkä dj-palvelu meidän tarpeisiimme olisi kustantanut 750 euroa, saksofonistin kanssa hieman yli tuhat euroa. Varmasti hintansa väärti, mutta valitettavasti toinen tarjous voitti tällä kertaa.

Casanova Production Oy - Tämä ohjelmatoimisto tuottaa musiikkipalveluiden lisäksi myös hääsuunnittelua. Sivuilla ei ollut kovin paljon informaatiota, mutta tarjous tuli nopeasti. Kysyimme tarjousta täältäkin sekä dj-palvelulle että mahdolliselle livemusiikille tähän yhteyteen. Hintaa dj:lle olisi tullut neljästä tunnista 550 euroa ja tähän päälle instrumentalisti soittamaan (2 x 45min) 250 eurolla. Myös kilometrikorvaukset lisätään Helsingistä Sipooseen. Dj:n soittoaika oli meille vähän lyhyt ja koska hinta jo tuollaisella paketilla alkaa ylittämään tarjouskilvan voittanutta, emme valinneet tätä.

Subsonic Sound & Lightning Oy - Yrityksen sivusto itsessään ei antanut kovin paljon informaatiota eikä myöskään luonut kovin upeaa tunnelmaa nimenomaan hääjuhlaa ajatellen. Tarjous oli kuitenkin hyvin samaa luokkaa kuin muissa. Koko illan setti dj-palveluita olisi kustantanut 700 euroa äänentoistolaitteineen. Tähän hintaan mahdollista valaistusta ei ollut laskettu. Tietääkseni ei kyllä kahdella aiemmin mainitullakaan.

Valitsemamme ohjelmatoimisto oli lopulta Kansanhuveja, jonka sivuston banneri on hieman harhaanjohtava sillä häämusiikki.fi ohjaisi aiemmin esitellylle Casanova Production Oy:n sivuille. Tämän kyseisen ohjelmatoimiston domain toimii ilman ääkkösiä. Miksi päädyimme tähän? Tarjous on hyvä, 600 euroa, sisältäen musiikkia kahdeksaksi tunniksi, kaksi mikrofonia sekä kevyen valaistuksen tanssilattialle. Matkakuluja tähän pakettiin kuuluu aina sadan kilometrin etäisyydelle lähtöpisteestä, eli Nummelasta. Meidän juhlapaikkaamme kilometrejä pitäisi kertyä noin seitsemänkymmenen luokkaa, joten ylimääräisiä kustannuksia ei matkoista tule.

Mikä sai meidät valitsemaan juuri tämän ohjelmatoimiston? Edullinen hinta, totta kai. Erittäin ystävällinen palvelu myös, vaikka alkuperäinen tarjouspyyntö olikin juuttunut jostain syystä palvelimelle ja minuun otettiin yhteyttä vasta, kun laitoin lisäkyselyä itselleen Janne Penttiselle. Tämän jälkeen sain kyllä oikein hyvän selvityksen esiintyneistä ongelmista ja pahoittelut, tietenkin. Lisäksi valintaamme vaikutti erityisesti tuo kevyt valaistus sekä tarkoin eritelty sisältökuvaus palvelupaketeistä. Vaikka sivut ulkoasultaan eivät olekaan ne trendikkäimmät ja tyylikkäimmät, on palvelu todella hyvää ja uskoakseni (ja toivoakseni) myös työ on laadukasta. Varmistin myös mahdollisuuden muuttaa pakettia tulevien kuukausien aikana ja hääkuumeen yllyttyä kalliimmaksi eli paremmalla valaistuksella varustetuksi. Tähän meillä olisi varaa myös budjettisuunnitelman puitteissa, sillä suunnittelimme alunperin laittavamme tähän noin yhdeksänsataa euroa.

Mainittakoon tähän loppuun vielä, että katsellimme myös HääDJ-sivustoa. Vaikka sivut oikein laadukkaat olivat ja palvelu varmasti ihan mieletöntä, on heidän pakettinsa liian kalliita meidän budjettiimme. Heidän halvin eli Hopea-pakettinsa tulisi kustantamaan meille 1000 euroa, sillä pääkaupunkiseudulla hintoihin lisätään 200 euroa. Luonnollisesti myös tarvittavat lisätunnit ovat tässä muutamia kymmeniä euroja kalliimmat kuin valitsemallamme palveluntarjoajalla. Näkemieni kuvien ja sivuilla kirjoitettujen kokemusten perusteella kuitenkin ilmeisen varma ja loistelias valinta! Jos budjettinne sallii, niin tutkikaa ihmeessä.

Kuva

Nyt tämä morsian painaa päänsä tyynyyn, ja aloittaa tulevina viikkoina pähkäilemään häiden musiikillista antia entistä yksityiskohtaisemmin!

Sananen kaasojen vaatetuksesta.

Olen jo pitkään luvannut kirjoittaa kaasojeni pukeutumisesta. Meidän häissämme ei tulla näkemään niitä perinteisiä, joskin mielettömän kauniita, lyhyitä mekkoja kaasoilla. Ei myöskään pitkiä mekkoja tai hameita. Tämä ei suinkaan ole oma päätökseni, vaan toive on tullut puhtaasti ja aidosti kaasoilta itseltään. Kumpikaan rakkaista kaasoistani ei tunne oloaan kotoisaksi mekossa, joten miksi ihmeessä pakottaisin heidät siihen?

Olen pallotellut mielessäni kysymystä pukeutumisen maksamisesta. Maksaminen olisi mielestäni reilua kaasoja kohtaan, mutta samalla se kyllä tekisi jälleen uuden loven budjettiin. Mikäli päädymme miehen kanssa siihen, ettemme maksa avustajiemme pukeutumista, on heillä mahdollisuus joko kunnioittaa tai olla kunnioittamatta pukeutumistoiveitani. Toki valitsemme puvut yhteistyössä siinä vaiheessa, jos päädymme maksamaan heidän pukeutumisensa. En ajatellut siinäkään vaiheessa heitä pakottaa johonkin tiettyyn muottiin. Olisi kuitenkin ihanaa, mikäli heidän pukeutumisensa noudattaisi väriteemaa ja olisi jokseenkin yhtenäinen. Näin ollen heidät olisi myös vieraista helpompi tunnistaa - tosin valtaosa heidät taitaa tuntea muutenkin.

Kun lähdin googlettelemaan erilaisia vaihtoehtona kaasojen housupukeutumisesta, olin vaipua epätoivoon. Tiedän nimittäin, että kaasoni eivät ikimaailmassa pukeutuisi esimerkiksi näihin:

Kuva

Kuva

 Vaihtoehdot tuntuivat ensimmäisellä hakukerralla olevan juuri tätä luokkaa. Monille kaasoille varmasti ihan varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta minun sisareni ja lapsuudenystäväni nauraisivat räkä poskella, jos edes kehtaisin ehdottaa heille jotain tällaista.

Sitten löysin tämän blogin. Minua lohdutti hyvin paljon ensimmäinen lause, joka karkeasti suomennettuna kuuluu näin: "Ollaanpa rehellisiä, kaasojen pukuvalinnan tekeminen on paljon mutkikkaampaa kuin vain värin valitseminen."

Kuva

 Näistä kolmesta kuvasta sain hurjasti ideoita ja inspiraatiota. Täytyy myöntää, että minä todella tarvitsen tällaisia konkreettisia kuvia helpottamaan ajatuksenjuoksuani ja ideointiani, sillä en ole mikään visualisoija, mitä pukeutumiseen tulee. Näistä kolmesta vaihtoehdosta ihastuin erityisesti tuohon viimeiseen. Juuri tuon tyyppiset housut näkisin kummallakin kaasollani, ja juuri noissa uskoisin kummankin viihtyvän. Housujen värinä voisi olla esimerkiksi harmaa. Tällaisia housuja kumpikin kaasoista voisi käyttää myös juhlien jälkeen, jolloin housut olisivat myös oikeasti hyvä hankinta!

Kenkävalinnat kaasoilleni ovat sikäli helpot, ettei kumpikaan käytä korkoja. Molemmille luultavasti tulen itse kustantamaan jonkinlaiset balleriinat, joita sitten tuunailen hieman häidemme ilmettä ja värimaailmaa vastaavaksi. Kengät ovat siis sellainen asia, jonka luultavasti kustannan heille, vaikka muun vaatetuksensa kaasot lopulta joutuisivatkin itse maksamaan.

Kuva

Paitavalinta on luultavasti se asia, joka eniten aiheuttaa erimielisyyksiä. Ylläoleva Sisters Pointin paita olisi omasta mielestäni aivan mahtava, mutta kaasojen mielipiteistä en sitten menekään takuuseen. En viitsi tällä hetkellä hurjasti edes selailla paitavaihtoehtoja, sillä tiedän sitten ihastuvani ihan vääränlaisiin... Ajattelin kuitenkin kerätä jonkinlaisen kollaasin näistä odottamaan heinäkuun kahdeksannetta päivää, jolloin meillä on ensimmäinen yhteistapaaminen kaasojen kanssa. Sitä odotellessa siis! Sen maanantaipäivän jälkeen olemme varmasti taas paljon viisaampia - tai sitten päämme ovat entistä enemmän pyörällä...

Pukuja ja arvontoja.

Pukustressi on vihdoin täällä. Olenkin jo odottanut sitä. Tähän mennessä olen tyytynyt vain hieman ihastelemaan erilaisia pukuja tietämättä ollenkaan millaista pukua itselleni etsin. Viime päivinä olen kuitenkin selaillut jos jonkinlaisia pukuja ja löytänyt monta mieleistä. Tässä muutamia:

Stella York 5708

Stella York 5683

Stella York 5693

Viimeisin löi minut ällikällä jo ihan siitä syystä, etten ikipäivänä olisi uskonut itseni ihastuvan tuohon! Ja jotenkin yhtäkkiä se tunkeutui tajuntaani, kun alunperin näin sen eräällä kopiosivustolla. Sen jälkeen eksyinkin hääfoorumille itkemään tuon puvun perään, jolloin minut vinkattiin Stella Yorkin puoleen. Selatessani valikoimaa, ihastuin aivan toivottoman paljon tuohon keskimmäiseen (5683) malliin! Ongelma vain on se, että kyseisiä pukuja ei löydä käytettynä Suomesta, ei myöskään ulkomailta. Suomessa ei näytä olevan edes edustajaa Stella Yorkille, vaikka valmistajan sivut hämärästi osoittavat, että Turussa olisi jokin liike.

Jos joku ihanainen tietää liikkeen, joka myy Stella Yorkin pukuja missäpäin Suomea tahansa, olkaa niin ihania ja vinkatkaa!

Tämän vinkumis- ja haaveilupostauksen myötä toivotan kaikille blogin lukijoille rattoisaa juhannusta! Lisäksi mainostan muutamaa arvontaa, joihin hampaiden valkaisusta tai upeista tuoksuista haaveilevat lukijat voivat osallistua: Lulu arpoo apua hampaiden valkaisuun ja Milou puolestaan uskomattoman hyväntuoksuisen setin Jimmy Choolta!

We have it!

Kuva

Valvoin viime yönä sängyssä pyörien ainakin kahteen. Silloin katsoin viimeisen kerran kelloa. Mielessä pyörivät pöytäkartat, plaseeraus (tullako vai eikö tulla?) ja ennen kaikkea valokuvaus. Meillä nimittäin on nyt valokuvaaja! Olen vieläkin aivan innoissani ja lähes kykenemätön istumaan paikoillani. Mahtavuutta!

Millaiseen valokuvaajaan me nyt sitten päädyimme ja miksi? Kuten osa varmasti lukijoista maanantain kirjoituksesta muistaakin, olin aikamoisessa pinteessä miettiessäni valokuvausasiaa. Lähetin tarjouksia lukuisille eri kuvaajille, sekä ammatilaisille että harrastelijoille. Halvimmillaan olisimme saaneet koko päivän dokumentaarisen hääkuvauksen harrastelijakuvaajalta, joka esiteltiin Tattoo Bride -hääblogissa. Kalleimman tarjouksen mukaan olisimme joutuneet maksamaan noin kuuden tunnin kuvauksesta kaksituhatta euroa! Saatatte jo arvata, että nämä kalleimmat tarjoukset oli pakko sysätä sähköpostin roskakoriin - väheksymättä kuitenkaan kuvaajien mieletöntä ammattitaitoa ja palvelun laatua. Meillä tällaiseen panostukseen ei ole mahdollisuutta.

Kuvat

Kuva

Laitoin tarjouspyyntöjä myös sellaisille kuvaajille, joiden en uskonut sopivan budjettiimme. Näin minun oli helpompi kahlata läpi itseäni miellyttäviä vaihtoehtoja, sillä sain enemmän perspektiiviä siitä, mitä kannattaa maksaa ja millaisista palveluista. Keskustelimme asiasta miehen kanssa pitkään ja hartaasti. Mieskin ymmärsi, kuinka paljon kuvien laadulla ja niihin ikuistetuilla tunteilla on merkitystä. Kuvat jäävät konkreettisiksi muistoiksi hääpäivän kauniista hetkistä. Ja meidänkin, kuten varmasti kaikkien muidenkin, on tarkoitus mennä naimisiin vain kerran elämässä. Näin ollen sen tärkeän ja ainutlaatuisen päivän huolellinen ikuistaminen on tärkeää

Ja sitten hän löytyi - meidän valokuvaajamme! Meidän hääpäivämme ikuistaa dokumentaarisesti valokuvaaja Denis Heimonen. Asiointi hänen kanssaan oli sujuvaa, nopeaa ja vaivatonta. Kuvat vakuuttivat minut ensihetkistä alkaen ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että kuvaajavalintamme osui nappiin. Denis aloittaa päivämme ikuistamisen hieman ennen vihkitilaisuutta, sillä haluamme rauhassa valmistautua, sählätä ja panikoida aamupäivän. Juhlissa Denis on mukana lähes puoleen yöhön saakka, joten kaikki tärkeä tulee varmasti ikuistettua.

Kuva

Käyttämäni kuvat ovat Denis Heimosen portfoliosta kopioituja, ja olen saanut luvan käyttää niitä blogissani. Kuvista välittyy juuri se tunnelma, johon Denis itsekin viittaa sivuillaan: "Kokemukseni ansiosta aavistan tilanteet ja poimin hienot hetket talteen, pieniä yksityiskohtia unohtamatta. Kuvistani välittyy hääpäivän tunteikas ilmapiiri: sen rentous ja vakavuus, rakkaus ja onni, läheisyys ja hellyys, myös räväkkyys ja huumori."

Kuva

Kuva

Kuva

Palaan valokuvausasioihin viimeistään huhtikuun suunnittelupalaverin jälkeen! Luultavasti kyllä jo aiemminkin - ja moneen kertaan...

Läheisten muistaminen hääjuhlassa.

Tämä on jälleen niitä päiviä. Vaikka aurinko paistaa, on minun päiväni synkeä ja täynnä vihaa. Suru on ottanut muodon, jota on kaikista vaikein sietää. Ei haittaisi lainkaan, jos suru ja ikävä purkautuisivat lohduttomana itkuna. On kuitenkin erittäin kuluttavaa, kun suru naamioituu vihan ja katkeruuden kyyneliin. Siksi ajatukseni tänään risteilevät myös hääpäivän varjoisaan puoleen: siihen, ettei äiti ole näkemässä, kuinka kauniit meidän häämme ovat.

Kuva

Olen miettinyt erilaisia tapoja huomioida äitini poismeno. Mitään suurta numeroa en siitä halua hääjuhlaan tehdä, mutta haluaisin jollakin tapaa myös tuoda ilmi sen, kuinka kovasti olisin halunnut äitini näkevän tuon päivän. Ajattelin, että kirkossa voisimme sytyttää muistokynttilän - kuten myös Kitty oli tehnyt. Lisäksi pyydämme luultavasti pappia lausumaan myös muutaman sanan näihin raskaisiin viime vuosiin ja äitini kuolemaan liittyen.

Kuva

Kuva

Itse juhlapaikalle ajattelimme lahjapöydän läheisyyteen, ehkä vieraskirjan yhteyteen laittaa kehystetyn kuvan äidistäni. Siihen sitten jokin muistoruno, kynttilä sekä kukka. Muita erityisen läheisiä henkilöitä ei kummankaan meidän suvustamme ole kuollut, mutta äitini oltua miehellenikin eräänlainen vara-äiti päädyimme yhdessä tähän ratkaisuun.

Kuva

Ajattelin myös muistaa äitiä puheessa. Minä haluan itse pitää puheen häissämme, se on varmaa. Pidän puheeni kaikkien muiden jälkeen kiittäen siinä isääni, kaasojani, miehen bestmania sekä miestä itseään. Lisäksi ajattelin isän kiittämisen yhteydessä lausua sanasen äidin poissaolosta, mikäli pystyn. Tätä kiitosta ja äidin huomiointia en kuitenkaan pysty puheessani viimeiseksi säästämään, sillä mieshän kuitenkin on puheessani tärkeimmässä roolissa. Näin ollen en tiedä, kuinka pahasti liikutun äidin muistelemisesta. Voi olla, ettei puheen jatkamisesta tulisi enää tässä vaiheessa mitään. Täytynee vielä suunnitella tätä asiaa hieman.

Muistatteko te edesmenneitä sukulaisia tai ystäviä häissänne? Millaisia tapoja teillä on muistella? Onko teillä jotain ehdotuksia siitä, kuinka äidin huomioiminen hääjuhlassa onnistuisi mahdollisimman arvokkaasti ja tunteikkaasti?

Rahaa tulee - ja rahaa menee...

Kuva

Näin vapaapäivänä, ja vielä neiti kaksveen päiväuniaikaan, on aikaa julkaista muutama sananen liittyen... Yllätys, yllätys: jälleen kerran budjettiin. Olen aivan hukassa sen kanssa, sillä alkuperäiset suunnitelmat ovat hyvää vauhtia romuttumassa minun maanisen ajatuksenjuoksuni vuoksi.

Ja mitkä ovatkaan syyt tälle budjetin räjähdysmäiselle kasvulle ja käsistäriistäytymiselle? Voisin hieman valottaa teille meidän alustavia budjettilaskeskelmiamme. Tässä karkea esitys ilman yksityiskohtaista erittelyä kustannusten muodostumisesta:
Morsian (pukeutuminen, kaunistautuminen, sormus jne.)  1150 €
Sulhanen (pukeutuminen, parturi, vihkisormusta mies ei halua) 260 €
Kirkko & juhlatila (luultavasti tulee vielä kilometrikorvaukset papille) 680 €
Askartelutarvikkeet & koristelu (sis. kutsut ynnä muu tulostettava, paperikosistelut, pöytäliinat ynnä muut, mahdollinen photo booth, vieraskirjajärjestelyt jne.) 1085 €
Kukat 250 €
Ruoka & juoma (noutopöytä, iltapala, kakku, karkkibuffet, alkoholit sekä alkoholittomat juomat) 4500 €
Valokuvaus (kuvaus oli alunperin tarkoitus hoitaa yhden sukulaisen kautta) 500 €
Musiikki (dj-palvelut/muu esiintyminen) 900 €

Listasta puuttuu vielä muutamia yksittäisiä menoja, kuten hääyöhön varatut sataset sekä viinilaseihin varattu summa. Yhteensä tästä tulisi siis noin 10 000 euroa - siis mikäli pysyisin budjetissa. Nyt kun häihin on vielä yli kymmenen kuukautta aikaa ja suunnitelmilla aikaa muuttua noin kahteensataan kertaan, on ilmaantunut jo monta mutkaa.

Kuva

Ensinnäkin päätin, etten halua tätä tuttua kuvaamaan hääjuhlaamme. Yksi syy on se, että koen poseeraamisen vieraalle ihmiselle helpommaksi, samoin vaatimusten ja toiveiden esittämisen kuvien osalta. Haluan myös, että vieraat voivat nauttia päivästään ilman jatkuvia velvollisuuksia. Tämä kyseinen kuvaaja-sukulainen olisi siis vieraslistalla muutenkin, vaikka kuvausvelvoitetta ei olisikaan. Ongelmaksi tuleekin dokumentaarisen kuvauksen hinta. Olen saanut harrastelijakuvaajalta tarjouksen, joka alittaisi suunnittelemamme budjetin. Olen kuitenkin jäänyt miettimään kuvien laatua. Tulenko oikeasti olemaan tyytyväinen niihin otoksiin? Olen myös saanut tarjouksen ammattilaiskuvaajalta, joka ikuistasi noin kymmenen tuntia hintaan 1000 euroa. Se tarkottaisi sitä, että kuvausbudjettimme kaksinkertaistuisi... Tuhat euroa on kuitenkin jokseenkin vähän ammattilaiskuvaajan työstä, sillä kovin saamamme tarjous noin kahdeksan tunnin kuvauksesta kiirii kahteentuhanteen euroon.

Kuva

Toinen budjettia paisuttava tekijä on hääjuhlan musiikki. Olemme ajatelleet bändin sijaan haluavamme dj:n soittamaan koko illaksi. Olemme kyselleet useita tarjouksia ja saaneetkin sellaisia, jotka sopivat budjettiimme. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan myös tilan valaistuksesta. Ja mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Tarjousten perusteella melkein tuhatta euroa lisää. Tämä ajatus on nyt niin vahvasti pinttynyt mieleeni, etten tiedä mitä teen. Onneksi aikaa on vielä yli kymmenen kuukautta. Kesän aikana luultavasti ehdin kilpailuttaa kaikki mahdolliset palveluntarjoajat.

Itku meinaa päästä, kun miettii mistä lähtee pihistämään - ja mihin puolestaan panostaa. Pienistä menoeristä kasvaa yllättävän suuria summia. Sen huomaa muun muassa askartelutarvikkeisiin ja koristeluun kuluvaa summaa. Siitä summasta saa kyllä osan takaisin, kun tarvikkeita häiden jälkeen myy, mutta tässä vaiheessa se ei lohduta. Taidankin laittaa jokaviikkoisen Loton vetämään, jos vaikka hääbudjettiin tulisi jokin miellyttävä lisä sitä kautta...

Kerro se kukkasin.

Olen tahkonnut töitä jo monta päivää ja mitä epämääräisempiin aikoihin. Tänäänkin oli vielä edessä työpäivä, jota varten piti herätä aikaisin. Satuin kuitenkin heräämään kirkkain silmin jo paljon ennen kellon soittoa: viideltä. Yöunet jäivät siis alle viiden tunnin mittaisiksi. Sattuneesta syystä aivoni ovat olleet tänään syväjäässä, eikä teksti ole ottanut syntyäkseen.

Kuva

Kuva

Vaikka päässä on tänään - samoin kuin muinakin päivinä - vilissyt tuhansia ajatuksia häihin liittyen, on yksi asia minua pohdituttanut vallan erityisesti. Morsiuskimppu. Olen (luultavasti) tullut siihen tulokseen, että jätän korukimpun vain ajatuksen tasolle. Meille tulee koristeluihin paljon paperisia koristeita, sillä juhlaan osallistuu myös allergisia henkilöitä, joten haluamme välttää aiheuttamasta heille harmia. Samalla myös haluamme säästää rahaa - ja minä haluan saada käsilleni jotakin konkreettista tekemistä, kun häihin on vielä yli kymmenen kuukautta aikaa! Siksi haluan saada kimppuuni aitoja kukkia, siitäkin huolimatta, etten tule kuivattamaan kimppua jälkikäteen.

Morsiuskimpun valinnasta on lukuisia kirjoituksia Internetin syövereissä. Perinteisesti morsiuskimpun valinta on ollut sulhasen tehtävä, sillä kimppu on ollut sulhasen lahja morsiamelle. Nykyään ei taida sellaista morsianta löytyä, joka antaisi sulhaselle täyden vapauden kimpun valinnassa... Kimpun valintaa kun ei ohjaa vain morsiamen tai sulhasen mieltymykset, vaan myös lukuisat muut tekijät. Tärkeimpänä näistä tietysti morsiamen puvun tyyli. Valinnasta tulee ilmeisen vaikea, mikäli sulhanen ei ole nähnyt morsiamen pukua lainkaan. Häät ja juhlat -sivusto on tiivistänyt hyvin morsiuskimpun valintaa ohjaavia tekijöitä: "Hääparin mieltymysten ja tyylin ohella morsiuskimpun valintaan vaikuttaa vahvasti myös juhlapaikka, häiden ajankohta, häihin valittu teema sekä mahdolliset allergiat." Painavia ja huomionarvoisia seikkoja on siis hyvin, hyvin paljon. Kuinkahan moni morsian muistaa huomioida, että kimpun väriä valitessa on otettava huomioon myös morsiamen ihon sävy ja hiusten väri?

Kuva

Kuva

Mitä minä sitten olen ajatellut? Alkuun hyvinkin paljon kaikenlaista, ennen kaikkea valkoista liljaa ja pionia. Hinnoittelu ja saatavuus katkaisivat kuitenkin ajatuksenjuoksuni melko pian. Ajatuksenani on kuitenkin alusta asti ollut kokovalkoinen kimppu, joten pitkän perehtymisen ja kuvaselailun jälkeen päädyin siihen, että minulle tulee pyöreä kimppu joko valkoisista neilikoista tai sekoitus valkoista ruusua ja neilikkaa. Tosin haluan vielä varmistuksen näihin suunnitelmiini ammattilaiselta, kunhan olen pukuni hankkinut. Uskoisin kuitenkin, että perinteisen malliselle, valkoiselle kimpulle ei kovin kummoisia rajoituksia tule. Toisaalta myös limensävyistä neilikkaa sisältävä kimppu olisi mitä upein...

Kuva

Kuva

Heittokimppua en tule erikseen hankkimaan, vaan heitän oman kimppuni - siis jos ylipäätänsä heitän kimppua. Omaa kimppuani minun on kuitenkin turha alkaa säästelemään, sillä emme ole, emmekä tule varaamaan rahaa kimpun kuivattamiseksi.

Kun sitten vielä pohditaan, mitä hääkimpulla viestitään, löytyy tähänkin sivustoja. Tärkeää oikean sanoman välittämiseksi on valita oikeanlaisia kukkia juuri oikea määrä. Mikäli olisin valinnut liljan, olisi kimppu viestittänyt puhtaudesta ja suloisuudesta. Pioni olisi ollut samoilla linjoilla viestittäessään terveydestä, mutta se olisi kielinyt myös menestyksestä. Sen sijaan valkoinen neilikka on kiinalainen avioliiton symboli ja viestittää lisäksi viattomuudesta ja lahjakkuudesta. Valkoinen ruusu puolestaan merkitsee muun muassa viattomuutta, puhtautta ja nöyryyttä. Näitä merkityksiä lueskellessa alkaa mielikuvituskin laukata mitä mielenkiintoisimpia uria. Pitääköhän sittenkin vaihtaa suosikkikukkaa, heh...

Lisää pitsiunelmointia.

Viime yönä valvoin tuntikausia, kun en saanut päästäni muutamaa painavaa asiaa. Osa näistä asioista ei liittynyt häihin lainkaan, mutta yksi liittyi - ja erittäin vahvasti. Minä nimittäin olin päättänyt, että haluan massiiviset helmikorut hääjuhlaan, joissa saisi olla myös jonkinasteisia timanttijäljitelmiä. Jäljitelmiä siitä syystä, että mielikuvieni koruille tulisi kohtuuttomasti hintaa aitoina versioina. Mieleni kuitenkin muuttui, kun näin tämän:

Kuva

Vaikka väri on aivan väärä, tajusin samantien tämän kuvan nähtyäni, että tahdon pitsikorun. Ja voi, kuinka paljon se aiheuttikaan päänvaivaa! Pelkästään Etsyn valikoimissa on aivan liikaa vaihtoehtoja! Pahinta tässä tilanteessa on se, että minun on ostettava hääpuku ennen lopullista koruvalintaa. Tai ehkä se on onni, sillä saan lisää miettimisaikaa ja puvun tyylin myötä myös valinta helpottuu.

Tällä hetkellä ajatuksissani on melko suuri epäsymmetrinen koru - joko harmaana tai valkoisena. Jälleen voisi kysyä, minkä sävyisenä valkoisena... 

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

 Jos joku muukin innostui pitsikoruista, laitan lopuksi vielä linkin pitsikoruun, jonka voi tehdä itse. Voi, kuinka hienon tästäkin varmasti saisi!

Kuva