Otsikko saattaa tuntua hieman harhaanjohtavalta, sillä lupasin viimeisimmässä
tilannepäivityksessäni muun muassa päivitteleväni blogin budjettisivua. Päätin kuitenkin jättää sen vielä myöhemmäksi, sillä aivan vielä en jaksa koostaa kaikkia ostoksia oikeiden otsikoiden alle. Muutamia pienen pieniä juttuja puuttuu vielä sieltä täältä, joten lienee viisaampaa päivittää sivu sitten, kun sinne saa pysyviä summia.
Tuota budjettisivua ja omaa Excel-taulukkoani tuijotellessani alkoi päässäni hurja pohdinta asioiden tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta. Samalla hetkellä muistin, että olin luvannut ottaa
Tinkaliinan haasteen vastaan ja kirjoittaa blogissani häiden turhamaisuudesta. Voin sanoa heti alkuun, että oma käsitykseni hääjuhlan kustannuksista ja turhamaisista morsiamista on muuttunut huomattavasti tässä kuluneiden yhdeksän kuukauden aikana.
Kun aloitimme hääsuunnittelun, pidin liki kaikkea ylimääräistä turhamaisena. Siihen aikaan kymppitonnin tuhlaaminen hääpäivään oli mielestäni sulaa hulluutta, ja useiden satojen eurojen heräteostokset saivat minut liki pohtimaan morsianten mielenterveyttä. Tämä voi kuulostaa karrikoidulta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Olen luonteeltani hyvin pedantti, järjestelmällinen ja valtavan tarkka taloudestamme. Sen vuoksi häiden järjestäminen on näiden yhdeksän kuukauden aikana aiheuttanut aika monta kriisiä. Olen joutunut käymään itseni kanssa valtavasti keskustelua siitä, mikä todella on tarpeellista - ja mikä sitten taas ei. Pedantti luonteeni on ensimmäistä kertaa joutunut kasvokkain lähes maanisella tavalla innostuvan minän kanssa.
Aluksi suunnitelmat olivat hyvin hillittyjä, suunnittelin tekeväni liki kaiken itse suurimpia hankintoja lukuun ottamatta. Siitä huolimatta aliarvioin rahan menekin todella rankasti. En osannut lainkaan ajatella, että sadan vieraan kutsuminen häihin pääkaupunkiseudulla voisi maksaa
niin paljon. Heti alkuvaiheessa halusin silti "vähän kaikkea", mutta ehdottomasti pienellä budjetilla. Monen asian ja hankinnan suhteen olen tehnyt kompromisseja, kuten sulhanenkin, mutta toisaalta muutamista asioista olen edelleen samaa mieltä.
Yksi hyvä esimerkki näistä on hääpukuni. No, alkuun olin suunnitellut laittavani siihen vain neljäsataa euroa, mikä on älyttömän vähän. Käytetyn tai runsaan alennuksen omaavan hääpuvun löytäminen olisi ollut mahtava asia, mutta pukuvaihtoehtoja selaillessani aloin ymmärtämään, ettei kyse ollut ihan niin yksinkertaisesta ja edullisesta asiasta. Siitä huolimatta minulle oli selvää se, etten halunnut maksaa puvustani tuhatta euroa. Ymmärrän kyllä morsiamia, jotka ovat valmiita panostamaan pukuunsa tuhansittain rahaa, mutta minun arvomaailmaani se ei sovi. Se ei sopinut hääsuunnittelun alkuvaiheessa, eikä sovi vieläkään. Minun omassa pienessä maailmassani tuhannan euron hääpuvun hankinta olisi ollut turhamaista. Ihannetilanne olisi syntynyt silloin, kun olisin löytänyt unelmieni puvun käytettynä. Nyt ostin sen uutena liki pilkkahintaan. On totta, että se ei ole Pronovias, ei se ole myöskään San Patrick. Minulle se on kuitenkin juuri se oikea puku - rakkauspuku, kuten sitä itse kutsun - johon rakastuin heti, kun näin sen vaateripustimella edessäni. Toisaalta, olisin hyvinkin voinut ajautua kalliiden luomusten äärelle, mikäli oma pukuni ei olisi löytynyt noin helposti.
Kun ajattelen hääjuhlan yksittäisiä, ehkä turhamaisia hankintoja, tulevat ensimmäisenä mieleeni tuolihuput ja pikakamera (josta muuten on vihdoin luvassa se kauan lupailemani juttu). Näihin upposi yhteensä noin kuusisataa euroa. Sen rahan olisi voinut käyttää esimerkiksi tyylikkäämpään juhlatilaan, valokuvaukseen tai esimerkiksi sormuksiin, jotka kuitenkin ovat hääpäivän jälkeen matkassamme ikuisesti. Minulle tuolihuput olivat kuitenkin ehdottoman tärkeitä, sillä muovisten kuppituolien alakoulumainen ulkomuoto puistatti minua. Ja näistä sentään voi saada hieman rahaa takaisinkin, toisin kuin hienommasta juhlatilasta.
Jos kaikkein pienimpiinkin summiin takerrutaan, voi listalta löytää muun muassa kangasservetit ja kirjoituskoneen, jonka ostin ensisijaisesti häitä ajatellen, vaikka se nyt onkin paraatipaikalla asunnossamme - ja jopa silloin tällöin käytössä. Välihuomautuksena sanottakoon, että minä rakastan vanhojen kirjoituskoneiden rouheaa naputusta. Ja kun palataan takaisin aiheeseen, täytyy todeta, etten itse näe näitä pieniä hankintojani turhina, vaikka näistäkin olisi voinut selvitä pienemmillä summilla, kun toteutusta olisi hieman muuttanut.
Täytyy myöntää, että budjettimme on paisunut hälyttävästi. Alkuaikojen naiivien ajatusmallien jälkeen olemme panostaneet videokuvaajaan, loistavaan kampaajaan, sulhasen tyylikkääseen pukuun sekä lukuisiin pieniin yksityiskohtiin, jotka tekevät meidän juhlastamme meidän näköisen. Vaikka rahaa on palanut paljon, emme enää ajaudu paniikkikohtauksiin. Olemme hyväksyneet rahanmenon, sillä tiedämme, että tätä päivää tulemme juhlimaan vain kerran elämässämme ja haluamme siitä ikimuistoisen sekä pienen perheemme näköisen. Samaisesta syystä en esimerkiksi aio hankkia suihkurusketusta tai muutakaan keinotekoista väritystä itselleni, sillä olen aina ollut ja tulen aina olemaan kalpea. En tahdo katsella kuvia, joissa en näytä itseltäni. Hampaat sen sijaan valkaisin, sillä niiden keltaisuus on aina estänyt minua hymyilemästä luonnollista hymyä. Ne ovat minusta epävarman, mutta nyt minun ei tarvitse hävetä - edes valkoinen puku päälläni.
Turhamaisuus on kai samalla tavalla katsojan silmissä kuin kauneuskin. Mikä yhdelle on turhamaista, on toiselle elintärkeää. Hääblogin kirjoittamisen ja lukuisten vastaavien lukemisen kautta olen saanut aivan uudenlaista perspektiiviä itsekin. Kukin tekee ratkaisut oman persoonansa, menneisyytensä ja parisuhteensa kautta. Toistan jällleen kerran saman asian, jonka jokaisessa saarnassani tuon esille. Tärkeintä ei nimittäin ole se, miten muut meidän häämme näkevät ja millaisiksi meidät ihmisinä kokevat, vaan se, että jokainen on itselleen rehellinen ja toimii omien arvojensa mukaan. Siksi minäkin voin nyt ylpeänä todeta, etteivät meidän häämme ole turhamaiset, ainoastaan meidän itsemme näköiset. Jokainen yksityiskohta ja budjettisyöppö on tarkkaan harkittu, monelta kannalta arvioitu. Minä olen ylpeä omista aikaansaannoksistani, olkaa tekin omistanne.
(Aamen.)
