Ensi viikon ohjelmaa

Viikon päästä valmistaudumme lähtemään potrettikuvauksiin, minä ja sulhanen kumpikin tahoillamme. Ajatus tuntuu yhtä aikaa kiehtovalta, jännittävältä ja hyvinkin absurdilta. Viikko tuntuu kovin lyhyeltä ajalta, kun tehtävää on paljon. Vaikka isot kokonaisuudet on hoidettu ajoissa, monta pientä tehtävää odottaa vielä loppusilausta.

Kuva

Maanantaina edessä on viimeinen työpäivä minun osaltani. Työpäivän jälkeen hurautan hetkeksi ostoksille toisen kaasoni kanssa etsiäksemme yhdessä täydennystä hänen asukokonaisuuteensa. Sen jälkeen ajelen kiireellä kotiin ja lähdemme sulhasen kanssa yhdessä viemään amerikanbulldogin eläinlääkärin vastaanotolle. Meitä molempia tarvitaan siihen, sillä muuten varsin ystävällinen ja innokas petoeläin kammoaa eläinlääkärin vastaanottoa niin, ettei suostu edes autosta tulemaan ulos. Maanantai-iltaan on ohjelmoitu myös häätavaroiden pakkaamista ja viimeisten paperituotteiden suunnittelua.

Tiistaina on vuorossa tehokas päivä. Aamulla vien tyttären hetkeksi perhepäivähoitajan luokse, jotta itse saan katsoa pöytäliinat ja muut kattaustarvikkeet kuntoon. Luvassa on siis pöytäliinojen ja kangasservettien silittämistä, viini- ja boolilasien tiskaamista sekä jälleen kerran pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista. Iltapäivällä ajelen jälleen kiireellä kotiin, herätän yötyöläisen ja sitten lähdemmekin yhdessä hakemaan tytärtä hoidosta ennen kuin suuntaamme kohti kirkkoharjoituksia. Olen viime päivinä tirauttanut kyyneleen jos toisenkin kuunnellessani häämarssejamme, joten katsotaan selviänkö vihkimisestä kuivin silmin.

Keskiviikkoaamukin alkaa vauhdikkaasti. Kun yötyöläinen saapuu kotiin ja aloittaa lomansa, viemme ensin toisen autoistamme huoltoon heti kahdeksalta. Sen jälkeen minun täytyy viedä tytär isäni luokse ja kiirehtiä itse kampaajalle, jossa karmeaksi kasvanut tyvikasvuni värjätään uuteen uskoon. Samalla epäsymmetriset kulmakarvani laitetaan ojennukseen. Keskiviikko on kuitenkin kohtalaisen rauhallinen päivä tuota vilkasta aamua lukuun ottamatta. Pyrimme aikatauluttamaan hääasiat siten, että meillä on koko iltapäivä ja ilta aikaa juhlia vappua yhdessä tyttären kanssa. Pieni neiti odottaa jo kovin naamiaisasuja, vappuruokia ja ilmapalloja. Hääsuunnittelu on viime kuukausina vienyt kohtuuttomasti aikaa ihanalta, rauhalliselta yhdessäololta, joten tällaisten päivien rauhoittaminen on oman ja perheen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää. Viimeistään keskiviikkona ostamme myös kaikki loput alkoholittomat juomat: kivennäisvettä, limonadia sekä pillimehuja. Näitä tulee luultavasti jäämään reilusti yli, sillä hääjuhlamme lapsivieraat vähenevät päivä päivältä. Onneksi pieni seurueellinen lapsivieraita kuitenkin pääsee paikalle, joten heistä on varmasti seuraa toisilleen - tuttujakin kun ovat.

Kuva

Torstai on helpottava päivä siinä mielessä, että kaikki virastot ja kaupat ovat kiinni. Näin ollen joudumme keskittymään kotona tehtäviin järjestelyihin. Tämä on hyvä, sillä saamme kokonaisen päivän aikaa kerätä tavaroita kasaan, laatia muistilistoja kahdelle seuraavalle päivälle ja ennen kaikkea harjoitella häävalssia. Edelleenkin tanssissamme suurin ongelma on minun jännittämiseni, joka toivottavasti juhlapäivänä on ehtinyt haihtua kaiken muun jännityksen myötä.

Perjantaina kiire ja jännitys kasvaa. Aamu alkaa tavaroiden pakkaamisella kahteen autoon. Puolen päivän aikaan pääsemme noutamaan juhlapaikan avainta, minkä jälkeen loppuilta kuluukin koristelun ja järjestelyn merkeissä. Päivään mahtuu varmasti paljon turhautumista, muutamat itkut ja loppuillasta valtavaa helpotusta. Aiomme hoitaa perjantaipäivän järjestelyt kahdestaan ja lisäksi isäni apua hyödyntäen. Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä vähemmän itse stressaan. Meillä on lähes koko päivä aikaa järjestelyille, joten aika ei varmasti lopu kesken, vaikka hetkittäin varmasti hermostuttaakin. Perjantaina pääsemme myös harjoittelemaan valssia siinä ympäristössä, jossa sen lauantaina tanssimme.

Lauantaipäivän aikatauluasioihin palailen myöhemmin, sillä ne ovat ihan oma lukunsa. Aikataulujen ja muistilistojen laatiminen (esimerkiksi yhteen muistikirjaan) olisi ollut äärimmäisen tärkeä asia läpi hääsuunnittelun. Mikäli kaikki olisivat yksissä kansissa eivätkä kymmenillä yksittäisillä muistilapuilla, olisin varmasti muistanut hoitaa monta asiaa ajoissa. Yksi näistä asioista on juhlalupa, josta isäni minua eilen muistutti. Onneksi muistuttikin, sillä olin unohtanut asian tyystin. Aika tiukille asian hoitaminen meni, sillä poliisiviranomainen velvoittaa ilmoittamaan yleisessä tilassa järjestettävästä alkoholitarjoilun omaavasta yksityistilaisuudesta viisi vuorokautta etukäteen. Nyt sekin on onneksi kunnossa, kiitos ihanan isäni.

Kuva

PeeÄs. Minun on mainittava kuitenkin vielä sellainen seikka, että tämä heräteostoksiin taipuva morsian on nyt hurahtanut aivan täysin kultaisiin hääkenkiin. Vielä tässä olisi aikaa askarrella itse...

Koekampaus ja upea uniikkikoru

Tänään jännittää vielä asteen verran enemmän kuin eilen. Ensi viikolla tähän aikaan koristelemme juhlatilaa ja kinaamme siitä, kuinka omaehtoinen minä olenkaan. Tänään sain kuitenkin vielä ihan puhtaasti nauttia olostani, sillä matkasin Espooseen Ninan ammattitaitoisiin käsiin. Tämän päivän tehtävälistalla oli siis koekampaus ja -meikki.

Jälleen kerran en voi olla kuin onnellinen valinnastani. Nina on uskomattoman ammattitaitoinen ja ihana ihminen. Annoin muutamien inspiraatiokuvien jälkeen lähes täysin vapaat kädet sekä kampauksen että meikin tekemiseen, sillä minulla ei ole ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa kummastakaan. Ja fantastiselta lopputulos tänään näytti, vaikka kampaus olikin vain lähinnä suuntaa antava. Rentoa, vähän huolittelematonta, romanttista - ja tämä kaikki tuntuu niin omalta.

Eniten iloitsen kuitenkin Ninan muista taidonnäytteistä. Tammikuun alussa Nina tiedotti blogissaan kilpailusta, jonka voittaja saisi itselleen Ninkan uniikkikorun. Oma suunnitelmani keräsi vain muutamia hajaääniä, mutta olin niin rakastunut omaan suunnitelmaani, että pyysin Ninaa tekemään sen minulle mittatilaustyönä. Toivomuksissani oli siis reilusti kerrostettua pitsiä, kultaketjuja sekä helmiä. Kaiken keskiössä oli kuitenkin kulta.

Ja mitä tapahtuukaan, kun kovan luokan ammattilainen saa itselleen tällaiset ohjeet ja muilta osin vapaat kädet? Ensinnäkin Nina ehdotti minulle, että oman hiuskoruni rinnalle voisi valmistaa toisen pientä tytärtämme varten. Minua tarvinnut kauan suostutella sellaisen tilaamiseen! Jonkin ajan kuluttua Nina ehdotti vielä birdcage-hunnun lisäämistä koruun. Luotin tässäkin asiassa Ninan ammattitaitoiseen silmään ja annoin jälleen vapaat kädet suunnittelutyölle.

Ja tässä lopputulos siis on. Kaksi erillistä hiuskorua, josta toinen on kuin suoraan suunnitelmastani. Toinen koru antaa kampaukselle ihanan loppusilauksen ja loistaa upeasti kullanvärisen birdcage-hunnun kanssa. En voisi olla onnellisempi. Tyttäremme ihaili näitä hiuskorujani voimakkaiden huokausten säestämänä, joten veikkaan, että hän on hääpäivänä vähintään yhtä ihastunut omaansa.

Paperituotteita

Tulosteet ovat monen muun asian lailla aiheuttaneet tälle morsiamelle päänvaivaa. Mikä fontti? Kuinka monta fonttia? Lisätäänkö kuvia? Runsaasti tekstiä vai minimalistisesti? Muutamien tulosteiden muokkailu aiheuttaa vielä hieman ahdistusta, mutta onneksi monta tulostetta on jo valmiina odottamassa.

Kuvausnurkkaa - eli hääblogikielellä photo boothia - varten halusin tehdä simppelin ohjeen, jonka seuraksi liitän muutaman esimerkkikuvan meistä. Näistä kuvista ja pikakameran käytöstä saan toivottavasti juttua aikaiseksi vielä tämän viikon aikana. Tosin tällä hetkellä kirjoitettavaa on rutkasti enemmän kuin mahdollisuuksia kirjoittamiseen.

Kuvausnurkkaa varten tekemäni tuloste selvensi ajatuksiani tulosteiden tyyliin ja typografiaan liittyen. Pääasiassa tulemme käyttämään paperituotteissiin kolmea eri fonttia, jotka ovat edustettuina kuvausnurkan kylttissä sekä karkkibuffetin etiketeissä. Juomalistoihin halusin kuitenkin hieman toisenlaista ilmettä ja haeskelin fontteja, jotka olivat kohtuullisen lähellä juomien etikettien ulkoasua. Samankaltaisen juomalistan tulen tekemään myös alkoholittomista juomista.

Tänään alkoi virallinen lähtölaskenta hääjuhlaa varten. Nyt jäljellä on enää kymmenen päivää susiparina. Tehtävää on vielä paljon, vaikka joka päivä lista lyheneekin. Tänään sain keiteltyä toisen erän simaa ja lisäksi suunniteltua paperituotteita. Vielä illalla minun olisi tarkoitus suunnitella istumajärjestys ja tehdä sen pohjalta pöytäkartta. Tällä hetkellä minulla on sellainen tunne, että asiat etenevät mukavasti. Ainoa hääsuunnittelua haittaava tekijä on työnteko, josta valitettavasti pääsen irtautumaan vasta ensi viikon puolella. Siinä vaiheessa menetän varmasti ne viimeisetkin yöunen rippeet.

Tehtävät vähenevät

Hääjuhlaan on aikaa enää yksitoista päivää. Tämä konkretisoitui minulle eilen, kun arki jälleen koitti pienen pääsiäisloman jälkeen. Eiliseen päivään liittyi lievää paniikkia, hermostumista sekä muutamat häähullun itkukohtaukset. Stressi oli eilen huipussaan, mutta nyt mielialat alkavat jälleen tasoittua ja asiat tuntuvat rullaavan omalla painollaan.

Kuva

Tämän aamun vietin simaa keitellen. Huomenna on edessä ensimmäisen erän pullotus ja uuden erän keittely. Alkuviikko kuluu siis alkoholittomia juomia tehtaillen. Lisäksi tarkoitukseni olisi saada valmiiksi lisää häiden paperituotteita. Pääsiäisenä kohtasin nimittäin melkoisen yllätyksen, kun huomasin, ettei lähes valmista häälehteä löytynyt koneelta lainkaan. Syy häviämiselle selvisi välittömästi, mutta monet itkut ja ärräpäät irtosivat ennen kuin kykenin orientoitumaan häälehden työstämiseen - täysin alusta. Onneksi kaikki paperituotteet eivät suinkaan ole kesken. Juomalista, karkkibuffetin etiketit sekä useat muut tulosteet ovat valmiina odottamassa kehyksiä. Lähipäivinä tulette näkemään vilauksen myös näistä.

Pääsiäisenä selvisi myös suurta päänvaivaa aiheuttanut hääkuljetus. Meille löytyi sopiva kuljettaja ajamaan isän vanhaa kuplavolkkaria. Avustajat matkaavat sitten kirkolle ja kirkolta juhlapaikalle meidän Volvollamme, joka jää yöksi juhlapaikalle. Myös iltapalaongelma on ratkennut, kun kaasot lupautuivat laittamaan hot dog -tarjoilun esille. Ahdistusta aiheutti myös bulldogin hoitopaikan peruuntuminen, mutta onneksi uusi paikka järjestyi tänään pitkän soittokierroksen jälkeen.

Kuva

Tällä viikolla on edessä myös kattauksen viimeistely, jotta jää vielä hankkia puuttuvia tavaroita, mikäli tarvetta on. Ensi viikkoon asti täytyy myös jännittää muutamien pakettien saapumista, kun tämä häähullu villiintyi ja päätti viime hetkellä tehdä muutamia tilauksia valtamerten takaa. Paketeissa on muun muassa klipsipidennyksiä, kalvosinnappeja, asusteita minulle ja tyttärellemme sekä hääbingon kynät. Oman jännitysmomenttinsa näiden pakettien saapumiselle tekevät tietysti pääsiäisen ja vapun arkipyhät, jotka hidastavat postin kulkua. Onneksi tänään saapui sulhasen huomenlahja, joten minulla on nyt yksi stressitekijä vähemmän.

Perjantaina minulla on vuorossa koekampaus sekä -meikki, jotka ihana Nina minulle taikoo. Tuntuu uskomattomalta, että nyt on niiden aika. Ja viikon päästä valmistaudumme jo kirkkoharjoituksiin. Näinkö se aika menee? Ajan kulumisen osoittaa myös Forecan sivusto, josta näkyy epävarma ennuste hääpäivällemme. Tämänhetkisen ennusteen mukaan lämpötila jää alle kymmenen asteen ja lisäksi luvassa on vähäistä sadetta. Lämpötila ei aiheuta minulle huolta suuntaan eikä toiseen, mutta poutaa toivoisin potrettikuvausten ajaksi. Onneksi tässä on vielä reilu viikko aikaa säätilojen tuijottamiseen.

Alkoholiton juomatarjoilu

Pääsiäinen on jälleen kerran näyttänyt ne upeimmat puolensa. Päivän kaunein hetki koettiin, kun nautimme aamukahvin perheen kesken aurinkoisella terassilla lintujen sinfoniaorkesteria kuunnellen. Musisointia tarjosivat niin joutsenet, kurjet, metsän pikkulinnut kuin pihapuun yksinäinen tikkakin. Iltapäivän tullen meidät kuitenkin ajoi sisätiloihin itsensä uuvuksiin juosseen prinsessan päiväunihetki. Pihatöiden lomassa sain siis itsekin tilaisuuden rentoutua - ja sukeltaa hääsuunnittelun pyörteisiin.

Kuva

Ja koska pääsiäisen tavoitteeksi on asetettu paperituotteiden suunnittelua, ajattelin esitellä tähän väliin jotain vielä suunnitteluasteella olevaa. Makeisten jälkeen on nimittäin oiva tilaisuus siirtyä hetkeksi muiden tarjottavien pariin. Tällä kertaa ajattelin käsitellä juomatarjoilua, erityisesti lasten sekä muiden alkoholittomia juomia nauttivien näkökulmasta. Meidänkin juhlaamme on tulossa useampia kuskeja, muutamia vauvamahaa kasvattavia sekä muutamia alkoholista kieltäytyviä vieraita. Meille on todella tärkeää, että myös nämä vieraat juhlissamme viihtyvät, eivätkä joudu tyytymään pelkkään veteen tai sekamehuun.

Kaikki alkaa jo alkumaljasta. Lapsille olisi kymmenittäin sopivia vaihtoehtoja Pommacista Robby Bubble -kuohuviin, jotka olivat minun suosikkejani lapsuudessa. En pidä näitä kuitenkaan kovin mielekkäinä vaihtoehtoja aikuisille, jotka pahimmassa tapauksessa juhlista toisiin nauttivat sitä samaa Pommacia, mikäli alkoholi syystä tai toisesta ei maistu. Tällä hetkellä tarkoituksenamme olisi tarjota Korpihillan Kuohuva Kuusenkerkkä -juomaa. Hintavaa se on - varsinkin prosenttimerkillä varustettuihin kuohuviineihimme verrattuna - mutta samalla myös perinteisestä poikkeavaa.

Ruokajuomana perinteisen veden lisäksi tarjolla tulee olemaan limonadia, näillä näkymin sekä tölkeissä että pulloissa. Lisäksi tarjolle tulee ainakin pillimehuja sekä runsaasti kivennäisvettä. Makusiirapit ovat tällä hetkellä vielä kysymysmerkki, sillä lukuisista yrityksistäni huolimatta en onnistunut niitä Tallinnasta löytämään. Olisi kuitenkin hienoa, mikäli voisimme kivennäisvesien mausteeksi tarjota muutamaa erilaista makusiirappia.

Kuva

Kahvittelun jälkeen laitamme esille laajemman alkoholitarjoilun, joten samassa yhteydessä esille nostetaan myös alkoholittomat boolit. Myös limonadit, mehut ja kivennäisvedet ovat tarjolla näiden rinnalla. Emme halua tarjota vieraillemme mitään mehukattibooleja tai limonadisekoituksia, sillä sekä mehua että kuplajuomaa on tarjolla muutenkin. Asiaa pähkäillessämme saimme kuitenkin kaksi loistavaa ideaa: tarjoamme jääteetä ja simaa. Emme kuitenkaan halua niitä perinteisiä vaihtoehtoja, joten seuraavaksi pohdimme sopivia tapoja uudistaa näitä juomia. Internetin syövereistä löytyikin kaksi oikein raikasta reseptiä, jotka sopivat hääjuhlaamme täydellisesti. Ensi viikolla tulen siis valmistamaan kymmeniä litroja kirkasta limesimaa ja hieman ennen hääjuhlaa myös raparperilla maustettua jääteetä.

Kuulisin mielelläni kommentteja teiltä näiden juomien osalta. Onko alkoholittomalla linjalla pysytteleville vieraille riittävästi valinnanvaraa? Kuinka itse ratkaisette tai ratkaisitte alkoholittomien juomien tarjoilun?

Sokeria, sokeria

Lupasin eilen, että tänään on aika kurkistaa karkkibuffettimme makeaan maailmaan. Meille kummallekin karkkibuffet oli alusta alkaen lähes itsestäänselvyys - joskin sulhasella kesti hetken aikaa ymmärtää, että hääjuhlaan voi ihan oikeasti pystyttää pienen karkkikaupan. Karkkibuffetin kasaus alkoikin heti viime kesänä sopivien astioiden metsästyksellä. Nyt jopa tuo satumainen karkkikasa alkaa vihdoin olla valmiina.

Meidän karkkibuffettimme mitoitettiin noin sadalle vieraalle, joten buffetista on tulossa erittäin runsas vieraiden lopulliseen määrään nähden: yli kaksisataa grammaa makeisia vierasta kohti. Aivan kuten vierasmääräkin, muuttuivat myös suunnitelmat karkkibuffetin sisällöstä moneen kertaan. Ensin olin ajatellut, että buffet kootaan mahdollisimman edullisesti, mutta kuitenkin mahdollisimman paljon häidemme teemavärejä kunnioittaen. Lopulta (tässäkään asiassa) hinnalla ei ollut niin merkitystä, kun aloin etsiä maukkaita karkkeja, joista löytyisi jokaiselle jotakin.

Karkkeja tilasimme Urjalan makeistukusta ja Karkkigalleriasta. Lisäksi ostimme kirpeitä omenakarkkeja Lidlistä ja vaahtokarkit Tallinnan Prismasta. Urjalan makeistukku oli paljon edullisempi verrattuna Karkkigalleriaan, mutta valikoiman vuoksi päädyin tekemään tilauksen myös Karkkigalleriasta. Näin saimme mukaan myös muutaman lapsuusajan suosikkikarkin. Hintaa näille tuli yhteensä noin 160 euroa postikuluineen.

Pari pettymystäkin toki matkaan mahtui. Ensinnäkin tuossa Urjalan makeistukun tilauksessa kaksi tuotteista olivat aivan erivärisiä kuin kuvien perusteella kuvittelin. Nuo lakritsifudget olivat kuvien perusteella harmaita eivätkä suinkaan mustia, joten ajattelin niiden sopivan buffetin värimaailmaan erinomaisesti. Ajattelin tilata myös noita paperikääreissä olevia suklaakonvehteja, kun päättelin niiden kääreiden olevan vihreä-valkoisia. Kas kummaa, tilauksen saapuessa huomasin paperin olevan valkoisen sijasta keltainen.

Toisen pettymyksen kohtasin Karkkigallerian tilauksen kanssa. Olin tilannut meloniufoja, mutta tilauksen mukana tulikin keltaisia banaanisalmiakkiufoja. Lisäksi liitulakurasia oli mennyt aivan säpäleiksi. Otin välittömästi yhteyttä Karkkigallerian asiakaspalveluun, mutta sain odotella vastausta pitkään. Onneksi he kuitenkin lupasivat korjata virheensä lähettämällä minulle veloituksetta tilaamani meloniufot. Nämä karkit ovat edelleen joko Karkkigallerian varastolla tai matkalle meille, joten niistä minulla ei valitettavasti ole kuvia. Toivottavasti karkit löytävät tiensä perille ennen hääpäivää!

Muuten valikoimistamme löytyy kaksi pelkästään valkoista karkkilaatua (liitulakut ja vaahtokarkit), neljä mustaa (salmiakkikolikot, salmiakkijauhikset, salmiakkirenkaat ja lakritsifudget) sekä kuusi vihreänsävyistä karkkilaatua (vaahtokrokotiilit, sokeroidut omenavaahtikset, omenaremmit, omenarenkaat, suklaakarkit sekä ne meloniufot). Ajattelin kuitenkin kärrätä nuo suklaat kakkutarjoilun yhteyteen ja hankkia tilalle vielä pienen määrän valkoisia toffeepalloja, jotka alun perin kuuluivatkin suunnitelmiini.

Nyt valikoimista löytyy siis jokaiselle jotakin: suklaata, salmiakkia, toffeeta, hedelmää. Löytyy kirpeitä ja mietoja karkkeja, kovia ja pehmeitä. Kiireessä napattujen kuvien laatua pahoittelen kovasti, mutta ehkä näistä hieman hahmottaa tätä tulevaa karkkimääräämme. Ainakin sokerihiiret saavat syödä vatsansa pullolleen meidän juhlassamme!

Minne katosi päivät?

Niin siinä lopulta kävi, että vierasmäärämme putosi alle seitsemäänkymmeneen. Muutamille kutsutuille olemme antaneet armonaikaa tämän viikon loppuun johtuen muun muassa keskeneräisistä työvuorosuunnittelmista sekä lemmikkieläinten hoitojärjestelyistä. Toivomme siis kovasti, että vielä tällä viikolla saapuu muutama ilmoittautuminen.

Voisi kuvitella, että kaikkien näiden muutosten ja vierasmäärän romahtamisen jälkeen olisin pettynyt. Niin kuvitellin itsekin ensin. Omaksi yllätyksekseni olen kuitenkin kyennyt suhtautumaan asiaan erittäin positiivisesti. Keskustellessani asiasta muiden kanssa olen tyytynyt kulunein sananparsin ja virne suunpielessä toteamaan, että pidot paranevat, kun väki vähenee. Tässäkin piilee totuuden siemen, sillä vierasmäärän merkittävä pienentyminen tarkoittaa ennen kaikkea enemmän aikaa. Nyt meillä on enemmän aikaa seurustella pöytäseurueitten kanssa ja silti huomioida avustajien järjestämä yllätysohjelma. Vieraille tämä tietysti tarkoittaa enemmän meidän läsnäoloamme - sekä enemmän juomaa ja karkkibuffetin antimia.

Kuva

Viimeiset kymmenen päivää ovat vilahtaneet ohi kuin sumussa, kun olen miettinyt, murehtinut ja märehtinyt tätä vierasasiaa. Nyt minua on hetkittäin jopa harmittanut se, että olen kuluttanut aikaani näinkin epäolennaisiin murheisiin. Murheet ovat onneksi menneitä, ja on aika suorittaa viimeiset tehtävät. Meidän hääpäivämme koittaa nimittäin kahden ja puolen viikon päästä! Voitteko kuvitella? Olen tuudittautunut näihin mitättömiin murheisiin, joten en ole ymmärtänyt kiinnittää huomiotani päivien vähentymiseen.

Tänään sain hoidettua asioita eteenpäin siten, että tiskailin karkkibuffettiin varatut astiat ennen työpäivää. Nyt ne odottavat pölyltä suojattuna karkkeja (jotka esittelen muuten huomenna!) ja itse juhlapäivää. Lisäksi olin yhteydessä seurakuntaan kuulutustemme osalla. Tämä asia piti hoitaa erikseen siksi, että avioliiton esteiden tutkinta suoritettiin seurakunnan sijaan maistraatissa. Meidän nimemme tulevat kajahtamaan pääsiäisenä kirkossa, mutta itse emme näillä näkymin pääse niitä kuulemaan, sillä olemme rentoutumassa mökillä.

Vaikka pääsiäisen mökkireissun suurin tarkoitus on rentoutua ja ottaa etäisyyttä arkeen, ei arjesta irroittautuminen käy ihan helposti. Hääsuunnittelusta on pidettävä kiinni nyt, kun aikaa itse juhlapäivään on enää huomattavan vähän. Mökillä ajattelinkin keskittyä asioihin, joita voin sujuvasti hoitaa tietokoneella niinä hiljaisina hetkinä, kun muu perhe nukkuu. Tämän viikon tehtävälistalta löytyy siis suuri määrä tulosteita karkkibuffetin etiketeistä aina häälehteen asti.

Kuva

Onnistuin myös viimeistelemään puheeni eilen illalla. Olen viilannut sen lauserakenteita, sanamuotoja ja sisältöä jo viikkoja, mutta nyt teksti alkaa vihdoin tuntua omalta. Olen harjoitellut sitä salaa iltaisin sen jälkeen, kun mies on lähtenyt töihin, eikä kyyneliltä ole vältytty. Minua hieman jännittää, kuinka hääpäivänä mahtaa käydä. Tässä taitaa olla kaksi mahdollisuutta: joko kyynelehdin puheen puolivälistä loppuun saakka tai sitten en jännitykseltäni kykene tirauttamaan ainuttakaan kyyneltä. Uskon kyllä, että jo kiitossanat isälle ja äidin muistelu nostavat tunteet pintaan. Mielelläni esittelisin puheeni täällä jo nyt, mutta en uskalla ottaa sitä riskiä, että se paljastuu vieraille ennen hääjuhlaa. Juhlan jälkeen pääsette mahdollisesti katselemaan jopa puheen videotaltiointia.

Millaisista asioista haluaisitte lukea blogistani näin häiden kynnyksellä? Yritän saada tänne juttua polttareistani, mutta tällä hetkellä on hieman epäselvyyksiä siitä, kenen hallussa on päivän kuvasaldo. Lisäksi tarkoitukseni olisi esitellä koekattausta, vieraskirjapöytää sekä muita hääjuhlan yksityiskohtia. Juttutoiveita otetaan kuitenkin ilolla vastaan!

Ilmoittautumisaika lähenee loppuaan

Huomenna on viimeinen ilmoittautumispäivä meidän hääjuhlaamme. Kun laitoimme kutsuja matkaan, oli vieraiden kokonaismääräksi laskettu hieman yli sata henkilöä. Tämä oli mielestämme oikein sopiva määrä, sillä lukuisista karsituista vieraista huolimatta se sisälsi lopulta kaikki ne ihmiset, jotka halusimme osaksi tärkeää päiväämme. Tämä ajatus pätee vieläkin, sillä toivoisimme kaikkien kutsuttujen saapuvan paikalle.

Kuva

Torstai-iltaan mennessä ilmoittautuneita oli kuitenkin vasta 46 - eli yli puolet kutsutuista ei ole vastannut kutsuunsa lainkaan. Puuttuvinen ilmoittautumisten joukossa on muutamia sellaisia, joiden tiedämme varmuudella saapuvan, vaikka ilmoittautumista ei vielä kuulukaan. Näitä henkilöitä on kuitenkin vain kuusi niistä noin viidestäkymmenestä puuttuvasta ilmoittautumisesta. Ilmoittautuneiden joukossa on muutamia sellaisia perheitä, josta tulee vähemmän ihmisiä kuin olemme alun perin kutsuneet. Tässäkin on kuitenkin kyse vain muutamista ihmisistä, joten heidän esteensä eivät oikeastaan vaikuta vieraiden kokonaismäärään.

Eniten olen hämmästynyt vieraiden jakaumasta. Olimme varmoja siitä, että minun sukuni ja pikkuisen ystäväpiirini osalta vain noin neljä ei pääse saapumaan hääjuhlaamme. Sen sijaan sulhasen Pohjois-Karjalassa ja muualla kaukana asuvan suvun osallistumisprosentiksi veikkasimme melko alhaisia lukuja. Kutsut ovat jakaantuneet noin puoliksi meidän kummankin sukulaisten ja ystäväpiirin kesken. Kuitenkin ilmoittautuneista suurin osa on sulhasen sukulaisia ja ystäviä - minun puoleltani ilmoittautuneita on vain kymmenen.

Kuva

Tämä aamu onkin mennyt murehtiessa. Olen melko varma siitä, että erinäisistä henkilökohtaisista syistä kaksi minun sukuni ryhmittymää jää häistämme puuttumaan. Heistä tulisi yhteensä hieman alle kaksikymmentä henkilöä. Lisäksi noin parikymmentä muuta ilmoittautumista yhä edelleen puuttuu, enkä tiedä lainkaan näiden vieraiden ajatuksista ja aikomuksista. Olenkin alkanut pelkäämään, että sulhasen sukulaiset ja ystävät ovat kaikki läsnä todistamassa tätä tärkeää päiväämme, kun taas minun suuresta suvustani ja pienestä ystäväpiiristäni vain murto-osa on paikalla.

Ensin ajattelimme, että sulhasen puoli kirkosta tulee loistamaan tyhjyyttään. Siksi olimme ajatelleet, että pyydämme vieraita sekoittamaan perinteistä istumajärjestystä ja levittäytymään tasaisesti kirkkoon. Nyt näyttää uhkaavasti siltä, että joudumme tähän järjestelyyn turvautumaan, mutta täysin päinvastaisista syistä. Onneksi tässä on kuitenkin vielä tämä ja huominen päivä aikaa ilmoittautumisille. Siksi en vielä manaa liikaa - vaikka taisinkin sen jo tehdä. Taidan palata asiaan ensi viikolla, jolloin lopullinen vierasmäärä on varmasti selvillä. Silloin voi jo pohtia käytännön järjestelyitä sekä niihin tulevia mahdollisia muutoksia.

Tallinnan matka nro 2

Nyt pääsemme vihdoin siihen Tallinnan reissuun, jonka teimme kaksi viikkoa sitten. Kokoonpano oli sama kuin viimeksikin: minä, isäni ja neiti kaksvee. Tällä kertaa reissu suoritettiin tuttuun tapaan Eckerö Linella, mutta miniristeilyn sijaan vietimme koko päivän Tallinnassa. Laiva lähti aamulla satamasta puoli yhdeksältä ja se rantautui takaisin Suomeen varttia yli yhdeksän illalla. Jo ennakkoon jännitin pitkää päivää, sillä hieman kolmevuotiaan neidin hermot voivat olla koetuksella noin rankalla reissulla.

Kuva

Jo matkan alkumetreillä alkoi ilmetä ongelmia. Olimme varanneet risteilyn torstaille, mutta jostain syystä varausvahvistuksessa oli maanantain päivämäärä. Minä kauhistuin, sillä olin varma, että tämä reissu jäisi nyt tekemättä. Onneksi ystävällinen virkailija kertoi, että vika on lähtöisin heidän järjestelmästään ja sitä esiintyy varsin usein. Outoa on vain se, että tarkistimme varausvahvistusta isäni kanssa monta kertaa, mutta emme kumpikaan huomanneet tarkistaa varauksen päivämäärää. Onneksi tuona torstaipäivänä laivalla oli tilaa sekä meidän autollemme että meille. Myös etukäteen varattu aamiainen järjetyi ilman lisäkustannuksia, vaikka päivämäärät menivätkin ristiin.

Matka Tallinnaan sujui siis tukevaa aamiaista tankaten ja kaksveen touhuja leikkipaikalla seuraillen. Pian olikin aika ajaa auto ulos Tallinnan satama-alueelle. Ensimmäisen paniikin koin melko pian, kun huomasin, että Tallinnassa kaistamerkinnät olivat paikoitellen puutteellisia ja joka paikassa vilisi kielletty ajosuunta -merkkejä. Onneksi minulla oli apukuski rauhoittelemassa (eli lisäämässä hermostuneisuuttani) ja ohjaamassa minua oikeaan suuntaan.

Kuva

Kävimme ostoksilla SuperAlkossa, Prismassa, SadaMarketin Alkopörssissä ja ties missä. Lisäksi vietimme kaunista keväistä päivää kävellen ja tutkaillen. Onnistuin myös unohtamaan, että Volvomme pohja on huomattavan matalalla. Yritin siis hieman "oikaista" poistumalla valtavan suurelta parkkipaikalta matalalta näyttävän reunakivetyksen kautta. Harmi vain, että Volvo itsessään oli niin matala, että kuului kammottavaa repivää ääntä. Tästä selvittyämme palasimme samaan pisteeseen tarkistamaan, oliko Volvosta irronnut osia. Löysimme palan muovia ja ruosteisen pakoputken suojapellin, joka ei kyllä näyttänyt siltä, että se olisi kuulunut tämän vuosituhannen autoon. Isäni kuitenkin nappasi molemmat kyytiin, jotta tarvittaessa voimme kotimaassa tutkailla ja korjailla aiheutuneita vaurioita.

Mielenkiintoisia hetkiä elettiin myös silloin, kun ajoimme SuperAlkolta SadaMarketille. Olimme ostaneet kuohuviiniä sisarelleni, mutta SadaMarketin pihalla saimme huomata, ettei sekään sujunut ihan niin helposti kuin olimme kuvitelleen. Yhden pullon korkki oli nimittäin vuotanut ja pullon sisältöä oli valunut jokseenkin runsaasti auton takakonttiin. Haju oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Isäni ystävällisesti avasi vuotaneen pullon ja nautti jäljelle jääneen osan, jotta saimme heittää tyhjän pullon suoraan viereisiin lasinkeräysastiaan.

Kuvia ei tullut nappailtua tältä reissulta, eikä myöskään saaliista, joka jäikin huomattavasti kevyemmäksi kuin viime kerralla. SuperAlkosta mukaamme tarttui seuraavanlainen kattaus:

3 x Larsen VSOP 40 % 100 cl

4 x L&P Lakkalikööri 15 % 50 cl

10 x Vergi Vodka 40 % 50 cl

12 x RomanZero Limoncello 25 % 50 cl

10 x Kochi Green Apple -likööri 21 % 50 cl

4 x erilaisia viskejä

3 x 24 tölkkiä Angry Birds -limonadia

Lisäksi löysimme aiemmin valitut Savoy-kuohuviinit Alkopörssista sekä Prismasta huimaan seitsemän euron hintaan 1200 grammaa vaahtokarkkeja. Kaikkiin näihin meni rahaa 470 euroa, mikä ei mielestäni ole ollenkaan hullumpi hinta. Tuhannen euron juomabudjetti kyllä hieman taitaa venyä, kun ostamme vielä runsaasti alkoholittomia juomavaihtoehtoja. Olen kuitenkin varsin helpottunut siitä, että kaikki alkoholijuomat on nyt hankittu - eikä epäonnisia reissuja tarvitse enää tehdä.

Kuva

Tämäkin reissu nimittäin sai melkoisen loppuhuipennuksen. Kun olimme käyneet syömässä ja suunnittelimme suuntaavamme satamaan, oli auton tuulilasiin ilmestynyt kolmenkymmenenviiden euron arvoinen muistutus. Onneksi paikalla oli mukava pysköinninvalvoja, joka tiesi kertoa, että parkkipaikka oli tarkoitettu vain liikekeskuksen työntekijöiden käyttöön. Lähes kaikki muutkin paikalla olleet virolaiset ja suomalaiset autot saivat muistutuksen, joten emme suinkaan olleet ainoita. Täytyy myöntää, että hetkellisesti tuo harmitti kovin, mutta kotimaan puolella asialle osasi jo nauraa makeasti. Kotipihassa totesimme myös sen, ettei auton pohjakaan isompia vaurioita kärsinyt. Vain pieni pala muovia oli irronnut, mikä tarkoitti siis sitä, että mukaan tarttunut ruosteinen osa oli jonkun toisen epäonnisen autosta irronnut. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Viimeiset kukat ovat täällä!

Minun piti tänään kertoa teille siitä, kuinka tuo viimeisin Tallinnan reissumme eteneni ja millaisia tuliaisia sieltä tarttui matkaan. Eilen sain kuitenkin hakea niin ilahduttavan paketin postista, että minun on välittömästi päästävä esittelemään sitä täällä. Tuskin maltoin nukkua viime yönä - niin innoissani olin!

Posti toi siis valtavan ison, mutta onneksi erittäin kevyen paketin, joka saapui merten takaa Southern Girl Weddingsiltä. Paketin sisältä löytyivät odotetusti ne tilaamani kukkaset hääpäivää varten: morsiuskimppu, heittokimppu, neljä viehettä sekä kolme rintakukkaa, joista mahdollisesti kuitenkin muokkaan rannekukat. Olin varsin luottavaisella mielellä avatessani paketin, mutta sulhasen reaktio jännitti, sillä hän suhtautui alun perin varsin skeptisesti tekokukkiin. Ja ihmekös tuo, jos on tutustunut vain Ikean halpavalikoimaan.

Oma kimppuni ei suinkaan löytynyt valmiina Southern Girl Weddingsin valikoimasta, vaan lähdin ideoimaan kimppuani erään valikoimasta löytyvän kimpun pohjalta. Kyseisen Etsy-putiikin omistava Lindsay oli alusta alkaen innolla mukana suunnittelussa ja sai hyvin nopeasti kiinni ideastani. Kimpusta tuli hyvin erilainen kuin siitä alkuperäisestä inspiraatiokimpusta, mutta se on juuri sellainen kuin toivoin: suuri, rönsyilevä ja teemväreihin sopiva.

Heittokimppukin on mielestäni valtavan kaunis, vaikka ottamani kuva ei tee sille oikeutta. Morsiusneitona toimiva tyttäremme tulee mahdollisesti kantamaan sitä, vaikka alkuperäisen suunnitelman muukaan hänellä piti olla vain se samanlainen rannekukka kuin kaasoillakin. Kimppu on kuitenkin juuri sopivan kokoinen pikkuihmisen käteen. Uskon tyttären jännityksen myös lievenevän hieman, kun käsissä on jotain puristeltavaa ja hypisteltävää.

Vaikka olen erittäin tyytyväinen näihin kukkiin, muokkailen kaikkia tuotteita hieman ainakin pitsin avulla. Kimput saavat varsiinsa leveät pitsinauhat, samoin vieheisiin tulen käyttämään pitsiä. Kaasojen rintakukkien tuunauksesta en vielä sanokaan mitään, sillä suunnitelmat ovat vielä hieman auki niiden osalta.

Täytyy myöntää, että minua jännitti tämän tilauksen tekeminen kovasti. Postikuluineen tilaus tuli maksamaan hieman yli kaksisataa ja sen lisäksi maksettavaksi tuli vielä reippaat tullimaksut. Siksi tekokukkien tilaaminen ei ollut mikään itsestäänselvyys ja helppo ratkaisu. Jouduin miettimään budjetin suurta menoerää ja tilauksen riskejä. Etenkin sulhanen varoitteli minua siitä, että saattaisin pettyä suuresti, kun kukat näyttäisivät ja tuntuisivat halvoilta ja muovisilta. Onneksi näin ei käynyt! Jopa sulhanen itse myönsi, että tilatut kukat olivat oikein kauniit ja tyyliimme sopivat.

Mitä mieltä te muut olette? Voisitteko kuvitella käyttävänne tekokukkia vai ovatko elävät kukat teille ainoita oikeita? Itse ajattelin pitkään, etten ikimaailmassa voisi käyttää tekokukkia häissä. Kyseessä on kuitenkin suuri ja ainutlaatuinen juhla, jonka arvokkuuden täytyy välittyä myös ulospäin. Ja kas vain, niin se mielipide jälleen muuttuu. Tällä hetkellä en koe, että tekokukkien käyttäminen tekisi juhlastamme yhtään huonompaa tai vähemmän arvokasta.

Päivät hupenevat

Ja niin on jälleen yksi viikonloppu takana, jälleen yksi viikko vähemmän jännitettävää edessä. Viikonloppu oli työntäyteinen, täynnä jännittäviä kääänteitä ja uusia tuulia. Vaikka kuinka ajattelin päivitteleväni blogia viikonloppuna, kiire ja iltaisin iskenyt väsymys saattelivat minut nukkumaan joka ilta hyvissä ajoin. Allekirjoittanutta fiksummat blogistit olisivat tietenkin kirjoittaneet etukäteen ja ajastaneet tekstejään. Onneksi tässä ei ole mihinkään kiire - paitsi hääsuunnittelun saralla!

Kuva

Töiden lomassa ehdin kuitenkin miettiä tekemättömiä tehtäviä tuleville viikoille. Olen asettanut itselleni takarajan viirinauhojen ja pom-pomien tekemiselle. Sen mukaan näiden viimeisten koristeiden olisi tarkoitus valmistua viimeistään keskiviikkona. Muutamia pitsipurkkeja toki vielä uupuu, mutta niiden valmistus käy erittäin nopeasti aina purkkien tyhjennyttyä. Tutkaillessani isän kellariin piilotettua häätavaroiden aarreaittaa huomasin kuitenkin, että osa harmaista pöytäliinoista on edelleen kokoluokkaa "lakana", joten ompelua on luvassa vielä silläkin saralla. Nyt vain kaikilta peukut pystyyn, ettei ompelukone jälleen keksi yllätyksiä minun varalleni!

Mitä muuta meiltä uupuu? Ainakin kuljettaja hääautolle. Auto on kyllä visusti tallessa isän autotallissa, mutta meidän on vaikea keksiä sille sopivaa kuljettajaa. Näillä näkymin kuljettaja tulee olemaan joku vieraslistamme ulkopuolelta, sillä näin varmistumme myös siitä, ettei isän silmäterä jää juhlapaikkamme nurkkiin lojumaan koko yöksi. Onneksi tässä on vielä ne muutamat viikot aikaa lahjoa tutuntutuntuttuja ja muita kumminkaimanserkkuja viskipulloilla, joiden avulla paatuneimmatkin kuskiehdokkaat toivottavasti lämpenevät.

Kuva

Häävalssiharjoitukset ovat kovassa vauhdissa. Pääsimme lopulta aloittamaan harjoitukset aivan liian myöhään, sillä meidän on ollut vaikea löytää arjen keskeltä sellaisia hetkiä, jolloin molemmat ovat riittävät virkeitä moisiin harjoitteisiin. Yleensä nämä hetket kuluvat joko kaupassa tai muiden asioiden hoitamisessa. Tärkeintä on kuitenkin se, että harjoitukset ovat nyt käynnissä. Vielä en osaa sanoa sitä, tulemmeko tanssimaan valssin häätanssina vai päädymmekö kuitenkin vain keinuttelemaan kuin alakoulun diskoissa. Olemme siis yhteistuumin sopineet, että tanssimme valssin vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että se oikeasti sujuu ja oikeasti näyttää myös ihan kauniilta. Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, että minä jännitän koko vartaloni päästä varpaisiin siinä vaiheessa, kun asetumme tanssiasentoon.

Aika monta pientä tehtävää on tekemättä, mutta luotan siihen, että saan ne järjestymään mitä pikimmin. Tosin häälehteä ja lasten puuhakirjaa tuskin voi aivan pieniksi tehtäviksi edes sanoa? Voisin laittaa tällä viikolla näytille listaa kaikista niistä tekemättömistä tehtävistä, jotka vielä tulisi hoitaa. Sitä ennen lupaan kuitenkin vilautella teille kertomusta epätodellisesta Tallinnan matkastamme ja juhlajuomista sekä niistä muista asioista, joista jo viime viikolla kertoilin.

Anna kaikkien kukkien kukkia

Kiitos ihanista ja kannustavista kommenteista, joita sain edelliseen kirjoitukseen. Blogin kautta saatu vertaistuki auttaa valtavasti näiden viimeisten viikkojen myllerryksessä. Olen vieläkin hyvin hämmentynyt siitä, että kuukauden päästä olen ihan oikeasti rouva K. Ennen sitä on kuitenkin vielä mieletön määrä tekemättömiä tehtäviä, joista nyt saatte hieman esimakua!

Näissä kuvissa esiintyvät siis muutamat mallit meidän tulevista pöytäasetelmistamme niiden kukkien osalta, jotka jaksoin isällä majailevien purnukoiden ja pullojen luokse rahdata. Kaikki kuvissa esiintyvät kukat ovat tekokukkia, jotka hätäpäissäni lennätin maailman toiselta laidalta Suomeen. Hätäisyydestä puhuin siksi, että valvoin muutaman yön murehtimalla kukka-asioita ja aikatauluja. Unettomien öiden ja epätoivon kyynelten jälkeen päätin rauhoitella sisäistä kontrollifriikkiäni tilaamalla ikikukkia pöytäasetelmiin. Ja täytyy myöntää, että olen positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta!

Meidän on tarkoitus asetella pöytäkukat useisiin erilaisiin lasipurkkeihin ja -pulloihin, joita isän suurella avustuksella olemme saaneet maalattua. Suurin osa asetelmista laitetaan noihin pieniin purkkeihin ja pulloihin, joihin tulee vain yhdestä kolmeen kukkaa kerrallaan. Lisäksi teemme muutamia suurempia asetelmia karahvimallisiin viinipulloihin. Tilaamieni kukkien joukosta löytyy pionia usemmassa koossa, freesiaa ja leinikkiä. Lisäksi tilasin hortensiaa, joka kuitenkin tuotti pienoisen pettymyksen sekä ulkonäkönsä että värisävynsä vuoksi. Onneksi se oli kuitenkin ainoa tuote, johon jouduin pettymään! Ja lopulta sekin löysi paikkansa, kun sommittelin kukkia pahvikirjainten viereen. Hortensiat päätyvät siis somistaaan lavan reunalle laitettavia pahvikirjaimia, kun taas muut kukat hyödynnetään pöytäasetelmissa.

Nyt stressi on häipynyt kukkien osalta. Tällä hetkellä odottelen viimeisiä kukkapaketteja tullista, jonne valitettavasti jokainen tilaamistani paketeista jäi odottelemaan selvityksiä. Ei tämä tilailu siis kovin halvaksi tullut, mutta kaiken stressin keskellä se tuntui parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Onneksi ikikukkia voi myös häiden jälkeen kaupitella eteenpäin, joten näistäkin saa mahdollisesti pienen summan takaisin itselleen.

Kuukausi jäljellä.

Tuntuu aika uskomattomalta istua tässä tietokoneen ääressä ja huomata, että meidän hääjuhlaamme vietetään tasan kuukauden päästä. Kuukausi ja kuusi tuntia siihen hetkeen, kun minä jännitän viimeisiä minuuttejani neitinä. Voiko aika todella mennä näin nopeasti?

Kuva

Olen kirjoittanut blogiin viimeksi viime viikon maanantaina. Silloin olen viimeksi ehtinyt myös lukemaan muiden morsianten blogeja. Vajaaseen kahteen viikkoon on mahtunut jälleen kerran sairastelua, valvottuja öitä, juomavaraston sekä karkkibuffetin täydennystä. Lisäksi olen vaihtanut työpaikkaa, viettänyt omia polttareitani ja ehtinyt ihmettelemään ajan kulumista. Sen sijaan tietokoneen äärelle en ole ehtinyt, vaikka kuinka olisin halunnut jakaa kaikki iloiset ja stressaavatkin hetket täällä blogissa.

Täytyy myöntää, että kuluneen viikon aikana olen ehtinyt katumaan sitä, että kirjoitan blogia. Kiire ja väsymys ovat painaneet niskassa niin kovin, että minulla on ollut kova syyllisyys tästä radiohiljaisuudesta. Hetkittäin on tehnyt mieli jopa poistaa blogi, jotta sen olemassaolo ei jatkuvasti muistuttaisi omasta kiireestäni. Näin radikaaleihin toimenpiteisiin en kuitenkaan uskaltanut ryhtyä, vaan kaikesta uhosta huolimatta päätin olla hetken aikaa armollisempi itselleni.

Kuva

Tuntui upealta herätä tänään vailla kiirettä. "Äiti, voidaanko herätä?" kuului kuiskauksena korvaani, kun tyttären kultaiset kiehkurat vilisivät poskellani. Siirryimme toviksi makoilemaan sohvalle, minkä jälkeen sain nauttia kiireettömästä aamiaishetkestä. Kookosöljyllä maustettua tummapaahtoista kahvia sekä marjajauheella, raakakaakaolla ja kookossokerilla viimeisteltyä kermarahkaa, niistä on täydellinen aamiainen tehty.

Kiitos siitä, että olette yhä linjoilla. Häähulluus sen kuin pahentuu ja kiire lisääntyy näiden tulevien viikkojen aikana. Yritän olla enemmän läsnä myös blogin puolella, mutta perhe kulkee kaiken edellä. Viikonlopun ja alkuviikon aikana tulette kyllä kuulemaan kaikki yksityiskohdat niin Tallinnan vierailustamme, karkkibuffettimme sisällöstä kuin hääjuhlan kukistammekin.