Päivät hupenevat

Ja niin on jälleen yksi viikonloppu takana, jälleen yksi viikko vähemmän jännitettävää edessä. Viikonloppu oli työntäyteinen, täynnä jännittäviä kääänteitä ja uusia tuulia. Vaikka kuinka ajattelin päivitteleväni blogia viikonloppuna, kiire ja iltaisin iskenyt väsymys saattelivat minut nukkumaan joka ilta hyvissä ajoin. Allekirjoittanutta fiksummat blogistit olisivat tietenkin kirjoittaneet etukäteen ja ajastaneet tekstejään. Onneksi tässä ei ole mihinkään kiire - paitsi hääsuunnittelun saralla!

Kuva

Töiden lomassa ehdin kuitenkin miettiä tekemättömiä tehtäviä tuleville viikoille. Olen asettanut itselleni takarajan viirinauhojen ja pom-pomien tekemiselle. Sen mukaan näiden viimeisten koristeiden olisi tarkoitus valmistua viimeistään keskiviikkona. Muutamia pitsipurkkeja toki vielä uupuu, mutta niiden valmistus käy erittäin nopeasti aina purkkien tyhjennyttyä. Tutkaillessani isän kellariin piilotettua häätavaroiden aarreaittaa huomasin kuitenkin, että osa harmaista pöytäliinoista on edelleen kokoluokkaa "lakana", joten ompelua on luvassa vielä silläkin saralla. Nyt vain kaikilta peukut pystyyn, ettei ompelukone jälleen keksi yllätyksiä minun varalleni!

Mitä muuta meiltä uupuu? Ainakin kuljettaja hääautolle. Auto on kyllä visusti tallessa isän autotallissa, mutta meidän on vaikea keksiä sille sopivaa kuljettajaa. Näillä näkymin kuljettaja tulee olemaan joku vieraslistamme ulkopuolelta, sillä näin varmistumme myös siitä, ettei isän silmäterä jää juhlapaikkamme nurkkiin lojumaan koko yöksi. Onneksi tässä on vielä ne muutamat viikot aikaa lahjoa tutuntutuntuttuja ja muita kumminkaimanserkkuja viskipulloilla, joiden avulla paatuneimmatkin kuskiehdokkaat toivottavasti lämpenevät.

Kuva

Häävalssiharjoitukset ovat kovassa vauhdissa. Pääsimme lopulta aloittamaan harjoitukset aivan liian myöhään, sillä meidän on ollut vaikea löytää arjen keskeltä sellaisia hetkiä, jolloin molemmat ovat riittävät virkeitä moisiin harjoitteisiin. Yleensä nämä hetket kuluvat joko kaupassa tai muiden asioiden hoitamisessa. Tärkeintä on kuitenkin se, että harjoitukset ovat nyt käynnissä. Vielä en osaa sanoa sitä, tulemmeko tanssimaan valssin häätanssina vai päädymmekö kuitenkin vain keinuttelemaan kuin alakoulun diskoissa. Olemme siis yhteistuumin sopineet, että tanssimme valssin vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että se oikeasti sujuu ja oikeasti näyttää myös ihan kauniilta. Tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, että minä jännitän koko vartaloni päästä varpaisiin siinä vaiheessa, kun asetumme tanssiasentoon.

Aika monta pientä tehtävää on tekemättä, mutta luotan siihen, että saan ne järjestymään mitä pikimmin. Tosin häälehteä ja lasten puuhakirjaa tuskin voi aivan pieniksi tehtäviksi edes sanoa? Voisin laittaa tällä viikolla näytille listaa kaikista niistä tekemättömistä tehtävistä, jotka vielä tulisi hoitaa. Sitä ennen lupaan kuitenkin vilautella teille kertomusta epätodellisesta Tallinnan matkastamme ja juhlajuomista sekä niistä muista asioista, joista jo viime viikolla kertoilin.