Tallinnan matka nro 2

Nyt pääsemme vihdoin siihen Tallinnan reissuun, jonka teimme kaksi viikkoa sitten. Kokoonpano oli sama kuin viimeksikin: minä, isäni ja neiti kaksvee. Tällä kertaa reissu suoritettiin tuttuun tapaan Eckerö Linella, mutta miniristeilyn sijaan vietimme koko päivän Tallinnassa. Laiva lähti aamulla satamasta puoli yhdeksältä ja se rantautui takaisin Suomeen varttia yli yhdeksän illalla. Jo ennakkoon jännitin pitkää päivää, sillä hieman kolmevuotiaan neidin hermot voivat olla koetuksella noin rankalla reissulla.

Kuva

Jo matkan alkumetreillä alkoi ilmetä ongelmia. Olimme varanneet risteilyn torstaille, mutta jostain syystä varausvahvistuksessa oli maanantain päivämäärä. Minä kauhistuin, sillä olin varma, että tämä reissu jäisi nyt tekemättä. Onneksi ystävällinen virkailija kertoi, että vika on lähtöisin heidän järjestelmästään ja sitä esiintyy varsin usein. Outoa on vain se, että tarkistimme varausvahvistusta isäni kanssa monta kertaa, mutta emme kumpikaan huomanneet tarkistaa varauksen päivämäärää. Onneksi tuona torstaipäivänä laivalla oli tilaa sekä meidän autollemme että meille. Myös etukäteen varattu aamiainen järjetyi ilman lisäkustannuksia, vaikka päivämäärät menivätkin ristiin.

Matka Tallinnaan sujui siis tukevaa aamiaista tankaten ja kaksveen touhuja leikkipaikalla seuraillen. Pian olikin aika ajaa auto ulos Tallinnan satama-alueelle. Ensimmäisen paniikin koin melko pian, kun huomasin, että Tallinnassa kaistamerkinnät olivat paikoitellen puutteellisia ja joka paikassa vilisi kielletty ajosuunta -merkkejä. Onneksi minulla oli apukuski rauhoittelemassa (eli lisäämässä hermostuneisuuttani) ja ohjaamassa minua oikeaan suuntaan.

Kuva

Kävimme ostoksilla SuperAlkossa, Prismassa, SadaMarketin Alkopörssissä ja ties missä. Lisäksi vietimme kaunista keväistä päivää kävellen ja tutkaillen. Onnistuin myös unohtamaan, että Volvomme pohja on huomattavan matalalla. Yritin siis hieman "oikaista" poistumalla valtavan suurelta parkkipaikalta matalalta näyttävän reunakivetyksen kautta. Harmi vain, että Volvo itsessään oli niin matala, että kuului kammottavaa repivää ääntä. Tästä selvittyämme palasimme samaan pisteeseen tarkistamaan, oliko Volvosta irronnut osia. Löysimme palan muovia ja ruosteisen pakoputken suojapellin, joka ei kyllä näyttänyt siltä, että se olisi kuulunut tämän vuosituhannen autoon. Isäni kuitenkin nappasi molemmat kyytiin, jotta tarvittaessa voimme kotimaassa tutkailla ja korjailla aiheutuneita vaurioita.

Mielenkiintoisia hetkiä elettiin myös silloin, kun ajoimme SuperAlkolta SadaMarketille. Olimme ostaneet kuohuviiniä sisarelleni, mutta SadaMarketin pihalla saimme huomata, ettei sekään sujunut ihan niin helposti kuin olimme kuvitelleen. Yhden pullon korkki oli nimittäin vuotanut ja pullon sisältöä oli valunut jokseenkin runsaasti auton takakonttiin. Haju oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Isäni ystävällisesti avasi vuotaneen pullon ja nautti jäljelle jääneen osan, jotta saimme heittää tyhjän pullon suoraan viereisiin lasinkeräysastiaan.

Kuvia ei tullut nappailtua tältä reissulta, eikä myöskään saaliista, joka jäikin huomattavasti kevyemmäksi kuin viime kerralla. SuperAlkosta mukaamme tarttui seuraavanlainen kattaus:

3 x Larsen VSOP 40 % 100 cl

4 x L&P Lakkalikööri 15 % 50 cl

10 x Vergi Vodka 40 % 50 cl

12 x RomanZero Limoncello 25 % 50 cl

10 x Kochi Green Apple -likööri 21 % 50 cl

4 x erilaisia viskejä

3 x 24 tölkkiä Angry Birds -limonadia

Lisäksi löysimme aiemmin valitut Savoy-kuohuviinit Alkopörssista sekä Prismasta huimaan seitsemän euron hintaan 1200 grammaa vaahtokarkkeja. Kaikkiin näihin meni rahaa 470 euroa, mikä ei mielestäni ole ollenkaan hullumpi hinta. Tuhannen euron juomabudjetti kyllä hieman taitaa venyä, kun ostamme vielä runsaasti alkoholittomia juomavaihtoehtoja. Olen kuitenkin varsin helpottunut siitä, että kaikki alkoholijuomat on nyt hankittu - eikä epäonnisia reissuja tarvitse enää tehdä.

Kuva

Tämäkin reissu nimittäin sai melkoisen loppuhuipennuksen. Kun olimme käyneet syömässä ja suunnittelimme suuntaavamme satamaan, oli auton tuulilasiin ilmestynyt kolmenkymmenenviiden euron arvoinen muistutus. Onneksi paikalla oli mukava pysköinninvalvoja, joka tiesi kertoa, että parkkipaikka oli tarkoitettu vain liikekeskuksen työntekijöiden käyttöön. Lähes kaikki muutkin paikalla olleet virolaiset ja suomalaiset autot saivat muistutuksen, joten emme suinkaan olleet ainoita. Täytyy myöntää, että hetkellisesti tuo harmitti kovin, mutta kotimaan puolella asialle osasi jo nauraa makeasti. Kotipihassa totesimme myös sen, ettei auton pohjakaan isompia vaurioita kärsinyt. Vain pieni pala muovia oli irronnut, mikä tarkoitti siis sitä, että mukaan tarttunut ruosteinen osa oli jonkun toisen epäonnisen autosta irronnut. Loppu hyvin kaikki hyvin.