Minne katosi päivät?

Niin siinä lopulta kävi, että vierasmäärämme putosi alle seitsemäänkymmeneen. Muutamille kutsutuille olemme antaneet armonaikaa tämän viikon loppuun johtuen muun muassa keskeneräisistä työvuorosuunnittelmista sekä lemmikkieläinten hoitojärjestelyistä. Toivomme siis kovasti, että vielä tällä viikolla saapuu muutama ilmoittautuminen.

Voisi kuvitella, että kaikkien näiden muutosten ja vierasmäärän romahtamisen jälkeen olisin pettynyt. Niin kuvitellin itsekin ensin. Omaksi yllätyksekseni olen kuitenkin kyennyt suhtautumaan asiaan erittäin positiivisesti. Keskustellessani asiasta muiden kanssa olen tyytynyt kulunein sananparsin ja virne suunpielessä toteamaan, että pidot paranevat, kun väki vähenee. Tässäkin piilee totuuden siemen, sillä vierasmäärän merkittävä pienentyminen tarkoittaa ennen kaikkea enemmän aikaa. Nyt meillä on enemmän aikaa seurustella pöytäseurueitten kanssa ja silti huomioida avustajien järjestämä yllätysohjelma. Vieraille tämä tietysti tarkoittaa enemmän meidän läsnäoloamme - sekä enemmän juomaa ja karkkibuffetin antimia.

Kuva

Viimeiset kymmenen päivää ovat vilahtaneet ohi kuin sumussa, kun olen miettinyt, murehtinut ja märehtinyt tätä vierasasiaa. Nyt minua on hetkittäin jopa harmittanut se, että olen kuluttanut aikaani näinkin epäolennaisiin murheisiin. Murheet ovat onneksi menneitä, ja on aika suorittaa viimeiset tehtävät. Meidän hääpäivämme koittaa nimittäin kahden ja puolen viikon päästä! Voitteko kuvitella? Olen tuudittautunut näihin mitättömiin murheisiin, joten en ole ymmärtänyt kiinnittää huomiotani päivien vähentymiseen.

Tänään sain hoidettua asioita eteenpäin siten, että tiskailin karkkibuffettiin varatut astiat ennen työpäivää. Nyt ne odottavat pölyltä suojattuna karkkeja (jotka esittelen muuten huomenna!) ja itse juhlapäivää. Lisäksi olin yhteydessä seurakuntaan kuulutustemme osalla. Tämä asia piti hoitaa erikseen siksi, että avioliiton esteiden tutkinta suoritettiin seurakunnan sijaan maistraatissa. Meidän nimemme tulevat kajahtamaan pääsiäisenä kirkossa, mutta itse emme näillä näkymin pääse niitä kuulemaan, sillä olemme rentoutumassa mökillä.

Vaikka pääsiäisen mökkireissun suurin tarkoitus on rentoutua ja ottaa etäisyyttä arkeen, ei arjesta irroittautuminen käy ihan helposti. Hääsuunnittelusta on pidettävä kiinni nyt, kun aikaa itse juhlapäivään on enää huomattavan vähän. Mökillä ajattelinkin keskittyä asioihin, joita voin sujuvasti hoitaa tietokoneella niinä hiljaisina hetkinä, kun muu perhe nukkuu. Tämän viikon tehtävälistalta löytyy siis suuri määrä tulosteita karkkibuffetin etiketeistä aina häälehteen asti.

Kuva

Onnistuin myös viimeistelemään puheeni eilen illalla. Olen viilannut sen lauserakenteita, sanamuotoja ja sisältöä jo viikkoja, mutta nyt teksti alkaa vihdoin tuntua omalta. Olen harjoitellut sitä salaa iltaisin sen jälkeen, kun mies on lähtenyt töihin, eikä kyyneliltä ole vältytty. Minua hieman jännittää, kuinka hääpäivänä mahtaa käydä. Tässä taitaa olla kaksi mahdollisuutta: joko kyynelehdin puheen puolivälistä loppuun saakka tai sitten en jännitykseltäni kykene tirauttamaan ainuttakaan kyyneltä. Uskon kyllä, että jo kiitossanat isälle ja äidin muistelu nostavat tunteet pintaan. Mielelläni esittelisin puheeni täällä jo nyt, mutta en uskalla ottaa sitä riskiä, että se paljastuu vieraille ennen hääjuhlaa. Juhlan jälkeen pääsette mahdollisesti katselemaan jopa puheen videotaltiointia.

Millaisista asioista haluaisitte lukea blogistani näin häiden kynnyksellä? Yritän saada tänne juttua polttareistani, mutta tällä hetkellä on hieman epäselvyyksiä siitä, kenen hallussa on päivän kuvasaldo. Lisäksi tarkoitukseni olisi esitellä koekattausta, vieraskirjapöytää sekä muita hääjuhlan yksityiskohtia. Juttutoiveita otetaan kuitenkin ilolla vastaan!