Olen hehkuttanut upeaa pitopalveluamme siitä asti, kun viime vuonna saimme varattua sen. Jo ensivaikutelma hääjuhlamme ruokatarjoilusta vastanneesta Manodeli Cateringistä oli niin huikea, että en millään olisi malttanut odottaa keväällä järjestettyä maistelutilaisuutta - saati sitten itse hääjuhlaa, jolloin meidän lisäksemme myös kaikki vieraat saivat mahdollisuuden maistella näitä upeita herkkuja. Ja sitähän meidän ruokamme todella oli: upeaa ja herkullista.
Saavuttuamme juhlapaikalle pääsimme hyvin nopeasti aloittamaan ruokailun, sillä suunnitellun vierasmäärän sijaan kokoonpanoon kuului vain noin kuusikymmentä henkilöä. Juhlapaikalle siirtyminen, onnittelujono ja alkumaljan kohottaminen olivat siis ohi huomattavasti nopeammalla aikataululla kuin olimme suunnitelleet. Onneksi pitopalvelun ammattitaitoinen väki oli jatkuvasti ajantasalla ja kykeni laittamaan ruoat esille siten, että pääsimme aterian pariin ilman turhaa odottelua.
Herkullinen menu on esitelty blogin puolella jo aiemminkin, joten en tarkemmin käy sitä läpi. Ruoka oli jopa vielä parempaa kuin maistelutilaisuudessa! Minun osaltani harmillista oli se, etten ollut saanut syötyä jännitykseltäni mitään koko päivänä - enkä oikeastaan parina edellisenäkään päivänä. Tästä syystä - ja myös siitä, että minua edelleen jännitti vietävästi - en saanut syötyä loppuun edes sitä annosta, jonka lautaselleni nostelin.
Ruokailun aikana seurailin hieman vieraitamme. Katselin santsaajien määrää, ja minuun iski paniikki. Aloitin epämääräisesti sopertamaan sulhaselle, ettei ruoka maistu vieraillemme, sillä he eivät ryntäile sankoin joukoin santsaamaan. Sulhanen ihmetteli ääneen näitä minun pohdintojani, tuijotteli puoliksi syötyä ateriaani ja kysyi, olinko ajatellut, että vieraatkin saattoivat jo syödä vatsansa täyteen. En, en ollut. Tässä vaiheessa en kyllä vielä kyennyt niin ajattelemaankaan. Tajusin vasta jälkeenpäin, että olin niin kovasti jännittänyt tulevaa puhettani, että yritin kaikin keinoin viivyttää ruokailua.
Ruoassa ei sen sijaan ollut moitteen sanaa. Vieraat kävivät sankoin joukoin kehumassa ruokaa, ihmettelemässä upeita makuja. Ainoastaan pääruokana ollut pitkään haudutettu häränrinta ei kaikkien mieleen ollut: sisareni söi yhteensä noin kahdeksan palaa tätä herkullista lihaa, kun muutamat muut niitä auliisti hänen lautaselleen ojensivat. Nämäkin, jotka pääruoan lihasta eivät pitäneet, kertoivat kuitenkin saaneensa vatsansa täyteen erityisen herkullisten alkuruokien avulla. Suosikiksi tuntui nousseen saaristolaisleipäsalaatti, joka valloitti minutkin jo maistelutilaisuudessa leipäjuuston ja herkullisesti marinoidun punasipulin avulla.
Hääkakkuvaihtoehtoja saimme sulhasen ihanalta leipuriystävältä. Saimme kolme vaihtoehtoa, joista emme oikein osanneet päättää vain yhtä suosikkia. Siksi päätimme ottaa kahta ihanaa moussekakkua: omena & paahdettu valkosuklaa sekä raparperijogurtti & mansikka. Kumpikin maistui hääpäivänä vielä paremmalta kuin maistiaispalat vastaanottaessamme! Ainoa kakkuihin liittyvä harmi oli se, että minä aivan totaalisesti unohdin mainita pitopalvelulle pöydällä odottelevasta kakkukoristeesta. Tajusin sen puuttumisen itsekin vasta siinä vaiheessa, kun sunnuntaina juhlapaikkaa siivosimme. Kovin suurta ongelmaa tämä ei tietysti tuottanut, kun asiaa ei häähumussa huomannut lainkaan. Seuraavana päivänä minua tietysti harmitti kovin, kun niin kaunis koriste jäi lopulta käyttämättä.
Hääkakku leikattiin lopulta hyvin perinteisin menoin, vaikka olimme alun perin yhdessä sopineet, että meistä kumpikaan ei polkaise. Emme olleet tehneet uusia sopimuksia asian suhteen, mutta yhtäkkiä se vain oli itsestäänselvyys, että yritämme toisemme tässä taistossa voittaa. Ja niinhän siinä kävi - kuten ilmeistäkin voitte päätellä - että sulhanen vei tämän voiton kotiin, tosin pienen epärehellisyyden turvin. Tuore vaimo piti huolen siitä, ettei epärehellisyys jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Hääkakkujen rinnalle otimme Manodelilta herkullista porkkanakakkua. Epäröimme valintaamme aina maistelutilaisuuteen asti, jolloin porkkanakakun mehevyys ja upea maku sulatti sulhasenkin sydämen. Vierailla siis riitti valinnanvaraa myös jälkiruokien osalta! Odotetuin herkku niin lapsivieraiden kuin muutamien aikuistenkin osalta oli kuitenkin karkkibuffet. Vieraat täyttivät pusseja ja kakkupaperista tehtyjä tötteröitä vielä illan viimeisillä minuuteilla. Vierasmäärän reipas kutistuminen näkyi kuitenkin myös karkin menekissä, sillä meille jäi runsaasti ylimääräisiä herkkuja.
Kaiken kaikkiaan olemme erittäin tyytyväisiä sekä ruokailun että kahvittelun sujumiseen. Ruokailun jälkeen tunnelma alkoi vähitellen rentoutua, kun ihmiset olivat saaneet ne muutamat alkoholiannoksensa ja minäkin suoriuduin puheestani alkujännityksestä huolimatta. Huolimatta aikataulujen pettämisestä, eli suunniteltua nopeammasta etenemisestä, loistavaakin loistavampi pitopalvelumme oli jatkuvasti erittäin hyvin ajan hermolla. Ruoka oli mielettömän herkullista ja palvelu pelasi koko illan saumattomasti. Puuttuvat asiat - kuten leipävalikoima, kakkukoriste ja kahviservetit - eivät menneet pitopalvelun piikkiin, vaan joudumme myöntämään ne omaksi huolimattomuudeksemme, sillä olimme halunneet itse järjestää kaiken tuon. Leivät olivat sujuvasti kotipakkasessa, kakkukoriste ja hääjuhlan tyylin mukaan ostetut kahviservetit pöydällä pussissa. Mikäli vielä järjestämme juhlia, joissa turvaudumme pitopalvelun apuun, tulemme ehdottomasti kääntymään Manodelin puoleen uudelleen - niin upea kokemus meille tästä illasta jäi.
Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat valokuvaaja Denis Heimoselle, ethän kopioi luvatta.
.png)
