Vähitellen on hiljaisuus tehnyt tilaa blogiin. Alkujaan jännitin häiden jälkeen koittavaa ajanjaksoa, pelkäsin blogin hiljentymistä ja tyhjyyden tunnetta. Nyt kun häistä on liki kaksi kuukautta aikaa, olen ehtinyt käydä läpi valtavan laajan tunneskaalan ja saanut huomata, ettei se elämä lopu, vaikka hääblogin kirjoittaminen onkin jäänyt taka-alalle.
Hääjuhlan jälkeinen viikko kului vauhdilla. Olin päivä toisensa jälkeen siinä samassa euforisessa tilassa, jonka vallassa vietin myös hääpäivää. Olin onnellinen, itkuinen ja aina vain niin onnellinen. Kävin mielessäni yhä uudelleen läpi päivän tapahtumia, iloitsin ja kyynelehdin vähän. Vaikka päivä oli ollut epävakainen kaikissa sateissaan ja kylmissä tuulenpuuskissaan, olin aina vain onnellisempi niistä muistoista, joita jokainen pieni epäonnistuminen meille muodosti.
Kun pari viikkoa hääjuhlasta oli kulunut, oksennustaudit voitettu ja arkielämä palannut uomiinsa, iski minuun se ahdistus, jota etukäteen pelkäsin. Olimme viettäneet ikimuistoista hääjuhlaa ja saaneet muistoiksi maailman kauneimmat kuvat ja liikuttavimman mahdollisen videon. Vähitellen odotuksen ihmeellisyys vaihtui apatiaan. Ei ollut enää mitään odotettavaa - ainoastaan kasa muistoja koottavana. Elin hetken aikaa tunteiden sekamelskassa: olin onnellinen avioliiton alkutaipaleesta, mutta surullinen siitä, että vuoden kestänyt prosessi oli saapunut päätökseen. Päivä oli upea, ja meille jäi vielä upeammat muistot. Siitä huolimatta elin pitkään siinä tunteessa, että olin jotain vailla.
Vähitellen arki alkoi taas tuntua omalta: rauhoittavalta ja mukavalta. Tuntui mahtavalta, kun vapaapäivää sai taas viettää haluamillaan tavoilla ilman tarvetta suunnitella ja aikatauluttaa jokaista hetkeä. Ei tarvinnut suorittaa, ei valmistella, ei saada projekteja valmiiksi. Sai vain olla ja pyhittää aikaa perheelle. Vihdoin oli aikaa mökkeillä, käydä eväsretkillä, lukea kirjoja ja ennen kaikkea valmistautua siihen, että syksyllä meistä kasvaa entistä suurempi perhe.
Nyt arki on syrjäyttänyt häähattaran. Viikot ovat kuluneet asuntolainoja kilpailuttamalla, sopivia asuntoja etsimällä, tarjouskilpailuja jännittämällä sekä syksyn tuloon valmistautumalla. Vielä tammikuussa luulin, että aloittaisin viikon päästä kolmen viikon kesäloman ja odottaisin sen jälkeen häämatkaa innosta, onnesta sekaisin. Kesäloma vaihtui työntäyteisiin päiviin, kun äkisti päätin keväällä muuttaa elämän suuntaa ja ottaa vastaan aivan uudenlaiset työkuviot. Häämatkakin piti siirtää, kun kolmeveen pikkuveli ilmoitti tulostaan.
Asiat eivät kuitenkaan ole hullummin. Häätavarat ovat vähitellen löytäneet tietään uusille omistajille, uusille innokkaille hääsuunnittelijoille. Elämää tahdittavat nyt sopivan omakotitalon metsästys sekä pienen vauvan odotus. Kaiken tämän ohella käydään tietenkin töissä, eletään kolmeveen rytmissä ja hoidetaan parisuhdetta. Kirjoitustahti on tässä myllerryksessä hiipunut, mutta innostus blogimaailmaa kohtaan on säilynyt. Kuka tietää, ehkä tässä kesän aikana viriää vielä jokin uusi blogiprojekti.
Nämä eivät suinkaan vielä ole jäähyväiset. Kirjoitan vielä - omaan ja perheelle sopivaan tahtiin tosin. Tälläkin hetkellä on vielä monta pientä tarinaa hääjuhlasta aukaisematta. Hiljaa hyvä tulee, eikö vain?
Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat valokuvaaja Denis Heimoselle, ethän kopioi luvatta.
Ihania kuvia taas. Odotan oikein sitä aikaa, kun arkena saa tehdä muutakin kuin suunnitella ja järjestää häitä. Nyt on vähän sellainen, että tulee huono omatunto, jos ei koko ajan ole hääasiat mielessä. Vaikka varmasti tulee se haikeuskin sieltä. Ja uusia projekteja tulee ihan takuulla, jos itseäni yhtään tunnen.
VastaaPoistaTeillä on kyllä ihania asioita tapahtumassa nytkin: perheen kasvua ja oman kodin hankintaa <3 Mielelläni lueskelisin vielä kuulumisia jatkossakin.
Mielestäni on ihan oikein se, että välillä tekee muutakin ja keskittää ajatukset toisaalle. Ei se tarkoita sitä, etteikö voisi palata blogin pariin ja jopa kirjoittaa uutta blogia. Itsellänikin blogikirjoitustahti vaihtelee, mutta ei se tarkoita, etteikö olisi kiinnostusta kirjoittaa - aina se ei vain ole mahdollista, eikä siitä tarvitse kokea huonoa fiilistä. Minä kuitenkin mielelläni luen kuulumisia - tulivat ne miten harvakseen tahansa. :) Ihania kuvia muuten taas!
VastaaPoistaMukava lukea kuulumisiasi. :) täällä kyllä odotetaan, teillä on aikamoisia muutoksia tapahtunut ja tapahtumassa. Ihania juttuja kaikki! :) minäkin jo vähän salaa haaveilen siitä, että häät eivät vie kaikkea energiaani ja vapaa-aikaani. :>
VastaaPoistaHei! Eksyin tänne blogiisi samalla kun googlailin eri dj-vaihtoehtoja ensi kesänä pidettäviin häihimme. Oliko teillä siis häissänne tuo nummelalainen Haamusiikkia.fi -osoitteesta löytyvä häädj? Olitteko tyytyväisiä ja voisitteko suositella heitä? Meidän häät tulevat olemaan Vihdissä, joten tuo heidän sijaintinsa olisi aika kätevä :)
VastaaPoistaItseänikin vähän hirvittää, että mites sitten kun häät ovat ohitse.. Mutta kai se elämä alkaa sitten taas rullailla eteenpäin omalla vauhdillaan :) Onnea asunnon etsintään ja odotus aikaan! <3
VastaaPoistaHei! Kaunis ja ihana blogi sinulla! Vaikka tämä ei ole kysymyspostaus, niin haluaisin kysyä sinun ja aviomiehesi mielipidettä. Uskotteko rakkauteen, että jokaiselle on olemassa 1 ainut oikea maailmassa, vaiko siihen että jokaiselle saattaa olla useampi oikea, johon rakastua palavasti? Kiitos jo etukäteen.
VastaaPoistaTänään on tasan vuosi tästä viimeisimmästä postauksestasi. Olisi kiva jos voisit päättää blogisi vielä yhdellä postauksella, jotta me lukijat tietäisimme miten teillä menee. Miten ensimmäinen aviovuosi sujui, elättekö onnellista elämää 4-henkisenä perheenä ja löytyikö uusi koti?
VastaaPoista