Se saapui, se saapui!

Kovasti odotettu paketti saapui juuri niin pian kuin luvattiinkin! Saapuessani tänään kotiin postilaatikossa odotti Ninkan kuori. En malttanut odottaa, vaan avasin paketin jo ennen kuin pääsin kotiovesta sisälle. Täytyy myöntää, että pienellä jännityksellä avasin pakettia. Pelkäsin nimittäin, että odotukseni olisivat liian korkealla ja joutuisin pettymään. Mutta mitä vielä, katsokaa vaikka itse!

Paketti yllätti minut täysin! Mukana oli postikortti kuvasta, jota olin lainannut myös aiempaan Ninka-postaukseeni. Voitte arvata, että säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastusta harrastava kaksivuotiaamme sekosi kortista. Kortin kääntöpuolelle oli rustattu käsinkirjoitettu viesti. Voiko henkilökohtaisempaa olla? Ja vielä verkkokaupasta käsin!

Ja tässä se on: minun hääpäivän hiuskoruni á la Ninka. Kuva ei todellakaan tee korulle oikeutta, sillä se säihkyy paljon kauniimmin luonnossa. Se on mielestäni myös juuri oikean kokoinen ja mahdollistaa vaikka minkälaisen kampauksen. Eikä sen käyttömahdollisuudet todellakaan rajoitu vain häihin!

Kaiken kukkuraksi kaupan päälle tuli vielä sukkanauha! Minulta alkavat ylistyssanat loppua ihan kesken. Olen jotenkin niin vakuuttunut saamastani palvelusta ja korun laadusta, etten vain oikeasti voi olla hehkuttamatta tätä kaikkea. Mikäli jonkun mielestä tämä postaus sisälsi liian imelää ylistystä, niin kokeilkaapa itse! Mielestäni hyvää pitää kehua ja kaikesta mahtavasta pitää välittää tietoa myös muille. Ja Ninkaa voin todellakin suositella kaikille! Valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin jo ihan hintahaarukkaa ajatellen. Ja tuotteet ovat varmasti jokaisen euron arvoisia - tämä ainakin.

Jännitystä ilmassa!

Kuva

Nyt kaikilla peukut, varpaat ja muutkin ulokkeet pystyyn, jotta suunnitelmani onnistuvat! Haluatte varmasti myös tietää, mistä suunnitelmista mahdan nyt puhua. Kyse on siis vihkisormuksestani. Lupailin aiemmin, että kirjoitan tällä viikolla postauksen kuvien kera sekä kihlasormuksistamme että omasta vihkisormuksestani. Postaus tulee tässä, mutta kuvia joudutte vielä odottamaan.

Minähän pähkäilin pitkään tämän sormusasian kanssa. En ole koskaan osannut kuvitella itselleni mitään suurta ja näyttävää sormusta, vaan mielessäni on ollut enemmänkin jotain siroa ja vaatimattomampaa. Käydessäni lukuisilla sovituskierroksilla ympäri pääkaupunkiseutua tämä ajatus vain vahvistui. Ihastuin aivan toivottoman paljon erilaisiin kapeisiin rivisormuksiin ja alliansseihin. Allianssisormus jäi vaihtoehtojen ulkopuolelle ihan käytännön syistä, sillä minä en todellakaan ole niin huolellinen ja varovainen kuin kaunis ja hauras allianssi vaatisi.

Lopulta kävin kovaa kamppailua mahdollisimman upeasta rivisormuksesta. Kärkikaksikko oli kilpailussani hyvin tasainen aina siihen päivään saakka, jolloin muistin äitini perintönä saadun vihkisormuksen. Sormus itsessään on juuri niin kapea kuin toivoinkin, mutta timantteja siinä on vain viisi. Olin jo valmiiksi asennoitunut puoliallianssiin, joten lähdinkin selvittelemään mahdollisuuksia lisätimanttien istuttamiseen. Pahaksi onnekseni jouduin pettymään, sillä sormus on aivan liian kapea lisäistutuksille. Tai siis, kyllähän siihen lisää timantteja saisi, mutta istutus pitäisi tehdä eri riviin ja korkeammalla istutuksella, jolloin sormuksen malli muuttuisi täysin. Pettyneenä palasin kotiin ja jatkoin valmissormusten sovittelua liikkeissä.

Kuva

Viikkoja kului, ja sovitin äitini vanhaa sormusta uudelleen. Yhtäkkiä tunsin aivan valtavaa poltetta käyttää sitä omana vihkinäni. Silmä oli jo tottunut viiteen timanttiin, ja tunnearvonsa vuoksi se loisti kauniimpana kuin mikään muu sovittamistani sormuksista. Kerroin päätöksestäni miehelle, jonka mielestä ajatus oli loistava. Hän sitä paitsi sanoi, että pitää viisitimanttista sormusta huomattavasti kauniimpana kuin puoliallianssia. Kävipäs siis hyvin, sormus miellytti meitä kumpaakin ja on tunnearvoltaan ja historialtaan minulle mittaamattoman arvokas.

Miksi sitten pitää vielä jännittää? Sormus on minun kapeisiin sormiini puoli kokoa liian suuri. Vaikka sormuksen pienentäminen itsessään ei ole vaikeaa, on siinä riskinsä, kun kyse on vanhasta sormuksesta. Erityisesti minua varoiteltiin siitä, että timanttien istutus saattaa olla jo niin hauras, että sormuksen vääntyessä istutus löystyy liikaa. Kultaseppä tutkii sormuksen huolella ja tekee arvionsa siitä, voiko pienennystä ylipäätänsä tehdä. Mikäli se onnistuu, tulee pienennykselle ja käsinkaiverretuille päivämäärille hintaa vain satasen verran. Aikamoinen säästö budjettiin!

Kuva

Mutta enpäs hehkuta vielä liikaa. Vasta 25. päivänä syyskuuta voin todella riemuita, jos riemulle aihetta on. Silloin minun on määrä noutaa valmis sormus kotiin. Mikäli pienennystä ei voida tehdä, soittavat he minulle aiemmin. Toivon suuresti, että en joudu enää tekemään valintaa kahden huonomman vaihtoehdon välillä; mikään muu sormus ei enää voi korvata tuota äidin vanhaa. Tämänhetkisessä koossa sormus olisi minulle käyttökelvoton, sillä se livahtaa armottoman nopeasti piskuisten nivelteni ohitse. Nyt siis vain toivotaan parasta - eikä ainakaan vielä pelätä pahinta.

Paljon tekstiä ja yksi kuva: paljastuksia hääpuvusta.

Tänään oli se päivä, jota odotin koko kuluneen viikon. Jo eilen olin jännityksestä kiukkuinen ja aamulla ärtyisyyttäni oli jo mahdotonta olla huomaamatta. Jännitys, mikä ihana tekosyy. Ei sentään, kyse ei kuitenkaan ollut mistään bridezillamaisesta keuhkoamisesta tai siitä, että koko päivä olisi ollut pelkkää äkäistä karjahtelua. Tänään kuitenkin pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat yllättävän suurilta, kun odotin pelonsekaisin tuntein hääpukuni sovitusta.

Onneksi minulla oli tukena ja turvanani rakas siskoni, joka kaasonanikin toimii. Sisar rauhoitteli, ja onnistui pitämään minut edes jokseenkin tässä maailmassa. Kun kaivoimme hääpukuni esiin isäni vaatehuoneen perukoilta, sisar ihasteli pukua kovaan ääneen ja itse olin vähällä tirauttaa kyyneleitä. Omat kyyneleeni eivät suinkaan johtuneet puvun kauneudesta, vaan niistä pukua kohtaan tuntemistani peloista. Puku näytti mielettömän kauniilta siinä henkarilla roikkuessaan, mutta kuinka kävisi, kun se olisi tiukasti ylläni? Ei auttanut muu kuin ryhtyä sovittamaan.

Minulla oli mukana kaikki tarvikkeet jopa alusvaatteita myöten. En tietenkään pukenut hääpäivälle varattuja alushousuja tai kiskonut jalkaani stay up -sukkia. Halusin kuitenkin sovittaa pukua korsetin kanssa, sillä olen alusta asti halunnut liittää korsetin osaksi hääpukeutumistani. Siitäkin huolimatta, että Morsiusgalleriassa sanoivat, ettei minun hääpukuni tarvitse alleen muuta kuin olkaimettomat rintaliivit. Minua jännitti, josko korsetti vilkkuisi jommaltakummalta puolelta puvun yläreunasta tai korsetin luut paistaisivat puvun läpi sijoittuessaan mitä todennäköisemmin eri kohtiin kuin puvun omat luut. Kummatkin pelot osoittautuivat aiheettomiksi, sillä korsetti asettui riittävän matalalle eikä hääpuvun läpi paistanut ainutkaan luu.

Mutta sitten se suurin pelkoni... Entä jos puku ei imartelekaan vartaloani? Entä jos se korostaa vartaloni huonoja puolia eikä lainkaan peitä niitä? Olin jo sanonut kaasolle, että meillä on luultavasti ensi viikolla edessä matka Morsiusgallerian Tullivapaille päiville. Olin aivan varma, että puku olisi katastrofi. Kun puku oli ylläni, koin sen saman tunteen kuin nähdessäni puvun ensi kertaa. Tässä se on. Kun kuljin suuren peilin eteen, jännitys kupli yhä mahassa - ehkä pahempana kuin kertaakaan aiemmin näinä päivinä. Ja siinä se oli, minun pukuni:

Tässä kaason tärisevin käsin huonossa valaistuksessa otettu kuva, joka ei anna puvulle oikeutta. Päätin luottaa sulhaseen ja uskaltaa julkaista kuvamateriaalia aarteestani. Puku on nyt jo edesmenneen Forever Yoursin mallistoa, ja minä rakastan sitä niin. Kaulakoru on sen kanssa upea ilmestys, mutta uuden hiuskorun joudun ikävä kyllä itselleni etsimään. Se vain oli liikaa tuossa kokonaisuudessa ja teki minusta jokseenkin halvan näköisen. Nyt olenkin seikkaillut Ninkan puodissa ja löytänyt sieltä ihania vaihtoehtoja. Menin kuitenkin missaamaan ne muuttoalennukset! En siis vielä näillä sekunneilla tilaa uusia hiuskoruja, vaan päädyn odottelemaan uusia alennuksia ja arvontoja.

Korua kaulaan!

Odotukseni palkittiin vihdoin ja viimein, kun toinen Etsy-paketeistani odotti työpäivän päätteeksi postilaatikossa! Minulla oli melkoinen työ pitää itseni kurissa niin kauan, että pääsin käytävästä sisälle asti. Ja toden totta, siellä ne hääkorut olivat. Olen nyt niin innoissani näistä koruista, etten muuta maltakaan esitellä!

Kuva

Korujen valinta oli suunnattoman vaikeaa. Kaikista vaikeimmaksi asiaksi sen teki budjetti: budjetillamme on rajansa, eikä näissä raameissa ole varaa aitoihin koruihin. Perintökorut tai vastaavasti jotkin sukulaisilta lainatut korut olisivat olleet myös ihan mieletön juttu, mutta valitettavasti kenelläkään lähipiiristämme ei ole sellaisia koruja, jotka tahtoisin.

Ensimmäiseksi ajattelin jotain "glittertasoista" hankintaa, mutta katsastettuani tarjonnan totesin, etteivät ne ole minun hääjuhlaani varten. Halusin jotain suurta ja näyttävää ilman, että koru olisi kuitenkaan mauton. Helppoa, eikö? Äkisti hoksasin ne ihanat pitsikorut, enkä sen jälkeen enää kyennyt ajattelemaan mitään muuta. Kunnes sitten..

Seuraava askel pitsikoruihin ihastumisen ja lopullisten koruhankintojen välissä olikin yksi niistä tärkeimmistä ostoksista hääpäivää varten - nimittäin itse hääpuku. Tämän ostoksen jälkeen tulin siihen lopputulokseen, ettei pitsikoru ehkä sittenkään ole se järkevin valinta juuri tämän puvun kanssa. Jouduin siis aloittamaan metsästyksen alusta.

Ja yhtäkkiä, täysin arvaamatta minä ihastuin helmikoruihin. Ne veivät minut mennessään ihan täysin, mutta sen oikean kaulakorun löytyminen ei ollutkaan itestäänselvyys. Oli niin monenlaisia, kauniita vaihtoehtoja. Minulle oli kuitenkin selvää, että yksirivistä helminauhaa en halua. Ja lopulta, pitkän etsinnän jälkeen löysin sen:

Kolmirivinen Swarovskein koristeltu helmikaulakoru oli juuri sitä, mitä etsin. Se on melko painava, mikä tavallaan yllätti minut. Silti se tuntuu hyvältä kaulassa, ja minun tekisikin mieli pitää sitä päälläni ihan koko ajan. Tarjoilen myöhemmin kuvaa siitä, miltä se näyttää päälläni.

Kaulakorun lisäksi paketissa oli kahden korvakorut. Toiset kuuluivat samaan settiin kaulakorun kanssa ja yritin kysellä myyjältä, josko korvakorut voisi jättää paketista pois. Ei kuulemma onnistunut, joten ne oli otettava mukaan pakettiin. Oikein kauniit ne sinänsä ovat, joten ei se nyt mikään valtaisa pettymys ole. Minä kuitenkin aion laittaa vain jotkin nappikorvakorut enkä tällaista roikkuvaa mallia. Jos joku on siis näistä allaolevista korvakoruista kiinnostunut, voin myydä ne hintaan neljä euroa ( + mahdolliset postikulut). 

Ja kuten sanoin, paketissa oli kahdet korvakorut. Olin ajatellut näistä kahdeksan millimetriä leveistä korvakoruista itselleni hääpäivän koruja, mutta lopulta toteutus ei vastannutkaan mielikuviani. Ne olivat siis omaan käyttööni aivan liian suuret. En nähtävästi hahmottanutkaan korujen todellista kokoa, vaikka mittanauhan kanssa luulin heiluneeni. Mikäli käyttäisin tuollaisia korvakoruja normaalisti, voisin hyvin ottaa ne arkikäyttöön. Mutta eivät todellakaan siis ole omaa tyyliäni. Näistäkin koruista voin siis luopua, mikäli joku ne itselleen haluaa. Näistä korvakoruista pyytäisin kuusi euroa ( + mahdolliset postikulut). 

Tämä paketti sisälsi siis sekä onnistuneita että epäonnistuneita hankintoja. Noista epäonnistuneistakaan en ole kovin pettynyt, sillä kyse ei kuitenkaan ole huonoista tuotteista. Ne vain eivät ihan menneet yksiin oman tyylini ja omien toiveideni kanssa. Olen siis erittäin, erittäin iloinen, mikäli ne jollekin toiselle tulevat tarpeeseen! Ja kaiken tuon vähäisenkin epäonnistumisen tunteen peittoaa tuo ihanainen kaulakoru. Se on juuri sitä, mitä tämä morsian hääpäivän koruiltaan toivoo.

Edit. 23.8. Helmikorvakorut myyty.

Ei se puku, vaan ne muut...

Kuva

Yhdeksän kuukauden päästä taitaa jännitys olla aika katossa. Silloin eletään nimittäin hääpäivän aattoa! Uskomatonta kuinka nopeasti kuukaudet vierivät. Näiden kolmen kuukauden aikana olemme saaneet hurjasti aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Yksi tärkeimmistä odottaa vielä sitä viimeistä vahvistusta, eli toivotaan pitopalvelun vastaavan sähköposteihin mahdollisimman pian.

Koko alkukesän selailin erilaisia laukkuja, kenkiä ja koruja suunnattomasti unelmoiden. Päätin hankkia niitä vasta sitten, kun hääpuku olisi valittuna ja maksettuna. No, kengät hankin jo aikaisemmin, kun sain ne niin halvalla odottelemaan omin pienin kätösin tehtävää loppusilausta. Laukkua ja koruja en kuitenkaan uskaltanut ostella ennen puvun valintaa, jotta en menisi ojasta allikkoon.

Odotin, että puvun ostamisen jälkeen kaikki olisi niiiiiiiiiin helppoa. Vaan kuinkas kävikään? Olen yhä kuluttanut lukuisia tunteja valiten sopivaa laukkua, sopivia koruja ja sopivia tapoja kenkien tuunaukseen. Kenkien suhteen mielenikin on ehtinyt jo muutamaan otteeseen muuttua: pitsiä, helmiä, strasseja, ehkä kenkäklipsit? No, nyt se on vihdoin lyöty lukkoon ja odottaa vain sitä kuuluisaa loppusilausta sekä julkaisua täällä blogissa!

Kuva

Myös korujen suhteen mieleni on poukkoillut valtaisasti. Joku ehkä muistaa, että olin aivan myyty upeille pitsisille statement-koruille. Olen sitä vieläkin, mutta en taida edes yrittää etsiä hääpuvun pitsiin sopivaa korua. Täytyy myöntää, että koin pientä alakuloa, kun lopulta päätin luopua tästä ihanasta ideasta. Sitten pitikin aloittaa koko korupohdinta täysin alusta. Rannekoru vai näyttävä kaulakoru? Ehkä molemmat? Molemmat olisivat mielestäni liikaa, sillä haluan kuitenkin kaulakorustani suurikokoisen ja näyttävän. Tällä en kuitenkaan viittaa korun hintaan, sillä valitettavasti budjettimme ei anna periksi millekään timanttiluomuksille. Selailtuani jälleen tuntikausia Internetin ihmeellistä maailmaa, löysin Etsyn kautta vihdoin etsimäni. Muutamassa asiassa jouduin tosin hieman joustamaan, sillä myyjä ei kyennyt aivan toteuttamaan toiveitani. Nyt korut ovat siis tilauksessa, enkä malttaisi enää odottaa, että voin esitellä ne täällä!

Kuva

Laukku sen sijaan, se tuottaa tuskaa. Se on tämänhetkisistä murheistani suurin heti pitopalvelun jälkeen. Laukkuasiallahan ei tietenkään olisi kiire, mutta minut tuntien... No, totta hitossa sillä on kiire! Limenvihreää vai valkoista? Tai ehkä harmaata? Pitsiä vai satiinia? Ehkä molempia? Vetoketjulla vai magneettikiinnityksellä? Pieni vai hieman suurempi? Kukilla vai ilman kukkia? Olisi väärin luulla, että vaihtoehdot olisivat kaikki tässä. Etsyn ja lukuisten muiden nettikauppojen kautta olen yrittänyt etsiä lähinnä valmista vaihtoehtoa, mutta samalla olen kierrellyt liikkeitä ihan paikan päällä täällä Suomessa, jotta löytäisin edullisen laukun kenkien lailla tuunattavaksi. Valitettavasti sopivaa ei ole vielä löytynyt, sillä olen tällä hetkellä aika ihastunut tuohon tulevien hääkenkieni tyyliin...
 

Kuva

Vaikka pitopalveluasia on edelleen vaiheessa, olen tyytyväinen siihen, että kuluneen viikon aikana omat asusteasiat ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. Aika monia tunteja niihin on nimittäin uhrattu! Tuo laukku kun vielä löytyisi, niin voisin olla todella tyytyväinen. Harmi, että joudutte hieman odottelemaan sitä kenkien tuunauksesta kertovaa juttua, mutta voin lohduttaa teitä ehkä huomenissa. Luvassa on nimittäin pieni kuvapostaus tänään vastaanottamastani hiuskoristeesta sekä muista hääostoksista!

Lisää pitsiunelmointia.

Viime yönä valvoin tuntikausia, kun en saanut päästäni muutamaa painavaa asiaa. Osa näistä asioista ei liittynyt häihin lainkaan, mutta yksi liittyi - ja erittäin vahvasti. Minä nimittäin olin päättänyt, että haluan massiiviset helmikorut hääjuhlaan, joissa saisi olla myös jonkinasteisia timanttijäljitelmiä. Jäljitelmiä siitä syystä, että mielikuvieni koruille tulisi kohtuuttomasti hintaa aitoina versioina. Mieleni kuitenkin muuttui, kun näin tämän:

Kuva

Vaikka väri on aivan väärä, tajusin samantien tämän kuvan nähtyäni, että tahdon pitsikorun. Ja voi, kuinka paljon se aiheuttikaan päänvaivaa! Pelkästään Etsyn valikoimissa on aivan liikaa vaihtoehtoja! Pahinta tässä tilanteessa on se, että minun on ostettava hääpuku ennen lopullista koruvalintaa. Tai ehkä se on onni, sillä saan lisää miettimisaikaa ja puvun tyylin myötä myös valinta helpottuu.

Tällä hetkellä ajatuksissani on melko suuri epäsymmetrinen koru - joko harmaana tai valkoisena. Jälleen voisi kysyä, minkä sävyisenä valkoisena... 

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

 Jos joku muukin innostui pitsikoruista, laitan lopuksi vielä linkin pitsikoruun, jonka voi tehdä itse. Voi, kuinka hienon tästäkin varmasti saisi!

Kuva