Jännitystä ilmassa!

Kuva

Nyt kaikilla peukut, varpaat ja muutkin ulokkeet pystyyn, jotta suunnitelmani onnistuvat! Haluatte varmasti myös tietää, mistä suunnitelmista mahdan nyt puhua. Kyse on siis vihkisormuksestani. Lupailin aiemmin, että kirjoitan tällä viikolla postauksen kuvien kera sekä kihlasormuksistamme että omasta vihkisormuksestani. Postaus tulee tässä, mutta kuvia joudutte vielä odottamaan.

Minähän pähkäilin pitkään tämän sormusasian kanssa. En ole koskaan osannut kuvitella itselleni mitään suurta ja näyttävää sormusta, vaan mielessäni on ollut enemmänkin jotain siroa ja vaatimattomampaa. Käydessäni lukuisilla sovituskierroksilla ympäri pääkaupunkiseutua tämä ajatus vain vahvistui. Ihastuin aivan toivottoman paljon erilaisiin kapeisiin rivisormuksiin ja alliansseihin. Allianssisormus jäi vaihtoehtojen ulkopuolelle ihan käytännön syistä, sillä minä en todellakaan ole niin huolellinen ja varovainen kuin kaunis ja hauras allianssi vaatisi.

Lopulta kävin kovaa kamppailua mahdollisimman upeasta rivisormuksesta. Kärkikaksikko oli kilpailussani hyvin tasainen aina siihen päivään saakka, jolloin muistin äitini perintönä saadun vihkisormuksen. Sormus itsessään on juuri niin kapea kuin toivoinkin, mutta timantteja siinä on vain viisi. Olin jo valmiiksi asennoitunut puoliallianssiin, joten lähdinkin selvittelemään mahdollisuuksia lisätimanttien istuttamiseen. Pahaksi onnekseni jouduin pettymään, sillä sormus on aivan liian kapea lisäistutuksille. Tai siis, kyllähän siihen lisää timantteja saisi, mutta istutus pitäisi tehdä eri riviin ja korkeammalla istutuksella, jolloin sormuksen malli muuttuisi täysin. Pettyneenä palasin kotiin ja jatkoin valmissormusten sovittelua liikkeissä.

Kuva

Viikkoja kului, ja sovitin äitini vanhaa sormusta uudelleen. Yhtäkkiä tunsin aivan valtavaa poltetta käyttää sitä omana vihkinäni. Silmä oli jo tottunut viiteen timanttiin, ja tunnearvonsa vuoksi se loisti kauniimpana kuin mikään muu sovittamistani sormuksista. Kerroin päätöksestäni miehelle, jonka mielestä ajatus oli loistava. Hän sitä paitsi sanoi, että pitää viisitimanttista sormusta huomattavasti kauniimpana kuin puoliallianssia. Kävipäs siis hyvin, sormus miellytti meitä kumpaakin ja on tunnearvoltaan ja historialtaan minulle mittaamattoman arvokas.

Miksi sitten pitää vielä jännittää? Sormus on minun kapeisiin sormiini puoli kokoa liian suuri. Vaikka sormuksen pienentäminen itsessään ei ole vaikeaa, on siinä riskinsä, kun kyse on vanhasta sormuksesta. Erityisesti minua varoiteltiin siitä, että timanttien istutus saattaa olla jo niin hauras, että sormuksen vääntyessä istutus löystyy liikaa. Kultaseppä tutkii sormuksen huolella ja tekee arvionsa siitä, voiko pienennystä ylipäätänsä tehdä. Mikäli se onnistuu, tulee pienennykselle ja käsinkaiverretuille päivämäärille hintaa vain satasen verran. Aikamoinen säästö budjettiin!

Kuva

Mutta enpäs hehkuta vielä liikaa. Vasta 25. päivänä syyskuuta voin todella riemuita, jos riemulle aihetta on. Silloin minun on määrä noutaa valmis sormus kotiin. Mikäli pienennystä ei voida tehdä, soittavat he minulle aiemmin. Toivon suuresti, että en joudu enää tekemään valintaa kahden huonomman vaihtoehdon välillä; mikään muu sormus ei enää voi korvata tuota äidin vanhaa. Tämänhetkisessä koossa sormus olisi minulle käyttökelvoton, sillä se livahtaa armottoman nopeasti piskuisten nivelteni ohitse. Nyt siis vain toivotaan parasta - eikä ainakaan vielä pelätä pahinta.