Ensi viikon ohjelmaa

Viikon päästä valmistaudumme lähtemään potrettikuvauksiin, minä ja sulhanen kumpikin tahoillamme. Ajatus tuntuu yhtä aikaa kiehtovalta, jännittävältä ja hyvinkin absurdilta. Viikko tuntuu kovin lyhyeltä ajalta, kun tehtävää on paljon. Vaikka isot kokonaisuudet on hoidettu ajoissa, monta pientä tehtävää odottaa vielä loppusilausta.

Kuva

Maanantaina edessä on viimeinen työpäivä minun osaltani. Työpäivän jälkeen hurautan hetkeksi ostoksille toisen kaasoni kanssa etsiäksemme yhdessä täydennystä hänen asukokonaisuuteensa. Sen jälkeen ajelen kiireellä kotiin ja lähdemme sulhasen kanssa yhdessä viemään amerikanbulldogin eläinlääkärin vastaanotolle. Meitä molempia tarvitaan siihen, sillä muuten varsin ystävällinen ja innokas petoeläin kammoaa eläinlääkärin vastaanottoa niin, ettei suostu edes autosta tulemaan ulos. Maanantai-iltaan on ohjelmoitu myös häätavaroiden pakkaamista ja viimeisten paperituotteiden suunnittelua.

Tiistaina on vuorossa tehokas päivä. Aamulla vien tyttären hetkeksi perhepäivähoitajan luokse, jotta itse saan katsoa pöytäliinat ja muut kattaustarvikkeet kuntoon. Luvassa on siis pöytäliinojen ja kangasservettien silittämistä, viini- ja boolilasien tiskaamista sekä jälleen kerran pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista. Iltapäivällä ajelen jälleen kiireellä kotiin, herätän yötyöläisen ja sitten lähdemmekin yhdessä hakemaan tytärtä hoidosta ennen kuin suuntaamme kohti kirkkoharjoituksia. Olen viime päivinä tirauttanut kyyneleen jos toisenkin kuunnellessani häämarssejamme, joten katsotaan selviänkö vihkimisestä kuivin silmin.

Keskiviikkoaamukin alkaa vauhdikkaasti. Kun yötyöläinen saapuu kotiin ja aloittaa lomansa, viemme ensin toisen autoistamme huoltoon heti kahdeksalta. Sen jälkeen minun täytyy viedä tytär isäni luokse ja kiirehtiä itse kampaajalle, jossa karmeaksi kasvanut tyvikasvuni värjätään uuteen uskoon. Samalla epäsymmetriset kulmakarvani laitetaan ojennukseen. Keskiviikko on kuitenkin kohtalaisen rauhallinen päivä tuota vilkasta aamua lukuun ottamatta. Pyrimme aikatauluttamaan hääasiat siten, että meillä on koko iltapäivä ja ilta aikaa juhlia vappua yhdessä tyttären kanssa. Pieni neiti odottaa jo kovin naamiaisasuja, vappuruokia ja ilmapalloja. Hääsuunnittelu on viime kuukausina vienyt kohtuuttomasti aikaa ihanalta, rauhalliselta yhdessäololta, joten tällaisten päivien rauhoittaminen on oman ja perheen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää. Viimeistään keskiviikkona ostamme myös kaikki loput alkoholittomat juomat: kivennäisvettä, limonadia sekä pillimehuja. Näitä tulee luultavasti jäämään reilusti yli, sillä hääjuhlamme lapsivieraat vähenevät päivä päivältä. Onneksi pieni seurueellinen lapsivieraita kuitenkin pääsee paikalle, joten heistä on varmasti seuraa toisilleen - tuttujakin kun ovat.

Kuva

Torstai on helpottava päivä siinä mielessä, että kaikki virastot ja kaupat ovat kiinni. Näin ollen joudumme keskittymään kotona tehtäviin järjestelyihin. Tämä on hyvä, sillä saamme kokonaisen päivän aikaa kerätä tavaroita kasaan, laatia muistilistoja kahdelle seuraavalle päivälle ja ennen kaikkea harjoitella häävalssia. Edelleenkin tanssissamme suurin ongelma on minun jännittämiseni, joka toivottavasti juhlapäivänä on ehtinyt haihtua kaiken muun jännityksen myötä.

Perjantaina kiire ja jännitys kasvaa. Aamu alkaa tavaroiden pakkaamisella kahteen autoon. Puolen päivän aikaan pääsemme noutamaan juhlapaikan avainta, minkä jälkeen loppuilta kuluukin koristelun ja järjestelyn merkeissä. Päivään mahtuu varmasti paljon turhautumista, muutamat itkut ja loppuillasta valtavaa helpotusta. Aiomme hoitaa perjantaipäivän järjestelyt kahdestaan ja lisäksi isäni apua hyödyntäen. Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä vähemmän itse stressaan. Meillä on lähes koko päivä aikaa järjestelyille, joten aika ei varmasti lopu kesken, vaikka hetkittäin varmasti hermostuttaakin. Perjantaina pääsemme myös harjoittelemaan valssia siinä ympäristössä, jossa sen lauantaina tanssimme.

Lauantaipäivän aikatauluasioihin palailen myöhemmin, sillä ne ovat ihan oma lukunsa. Aikataulujen ja muistilistojen laatiminen (esimerkiksi yhteen muistikirjaan) olisi ollut äärimmäisen tärkeä asia läpi hääsuunnittelun. Mikäli kaikki olisivat yksissä kansissa eivätkä kymmenillä yksittäisillä muistilapuilla, olisin varmasti muistanut hoitaa monta asiaa ajoissa. Yksi näistä asioista on juhlalupa, josta isäni minua eilen muistutti. Onneksi muistuttikin, sillä olin unohtanut asian tyystin. Aika tiukille asian hoitaminen meni, sillä poliisiviranomainen velvoittaa ilmoittamaan yleisessä tilassa järjestettävästä alkoholitarjoilun omaavasta yksityistilaisuudesta viisi vuorokautta etukäteen. Nyt sekin on onneksi kunnossa, kiitos ihanan isäni.

Kuva

PeeÄs. Minun on mainittava kuitenkin vielä sellainen seikka, että tämä heräteostoksiin taipuva morsian on nyt hurahtanut aivan täysin kultaisiin hääkenkiin. Vielä tässä olisi aikaa askarrella itse...