maanantai 3. helmikuuta 2014

Kolme kuukautta jäljellä!

Kuva

Aika kulkee käsittämättömällä vauhdilla. Minusta tuntuu yhä edelleen siltä, että vasta äskettäin hehkutin
kuuden kuukauden rajapyykkiä. Nyt jäljellä on yhtäkkiä enää kolme kuukautta. Kolme.

Tammikuun tehtävistä osa on edelleen tekemättä, sillä pöytänumeroinnin suhteen en saanut tehtyä minkäänlaista päätöstä. Myös avioliiton esteiden tutkinta on yhä tekemättä. Onneksi alkuvuoden kiireet alkavat pikku hiljaa helpottaa, joten käytännön asioille jää enemmän aikaa kaiken tämän haihattelun keskellä. Onneksi sitä aikaa kuitenkin löytyi myös tammikuussa, sillä sain monta projektia etenemään, pääsimme ideoimaan mahdottoman herkullista hääkakkuamme (josta on luvassa maistiaisia pian laskiaisen jälkeen) ja ehdimme jopa vierailla kaksi kertaa häämessuilla.

Helmikuulle en ole asettanut kuin yhden tavoitteen: minun tulisi saada liki kaikki koristeet valmiiksi. Heti maaliskuun alusta alkaa jatkuva säntäily yhden jos toisenkin palveluntarjoajan luokse, joten tämän kuun aikana minulla on vielä aikaa rauhoittua näiden projektieni ääreen. Käytän nimenomaan sanaa rauhoittua, sillä kaikki nämä aikaavievät projektini antavat minulle mahdollisuuden hetkelliseen irtiottoon ja rentoutumiseen arjen keskellä. Haluaisinkin saada koristeluprojektit valmiiksi helmikuun aikana, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia projekteista enää silloin, kun niille ei ole riittävästi aikaa. Näihin samoihin projekteihin lasken mukaan kutsukortit, jotka myös täytyy tämän kuun aikana postittaa. Hui, kuinka jännittävää!

Kuva

Helmikuussa on toki luvassa myös valokuvaajamme tapaaminen sekä pienimuotoinen risteily, jonka tarkoituksena on hakea osa häidemme juomatarjoiluista. Ainoa ongelma tuon risteilyn toteutumisessa on se, että oma passini on mennyt jo vuosi sitten vanhaksi. Me asumme melkein poliisilaitoksen vieressä, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että tuo asia pääsee muodostumaan liki ylivoimaiseksi omiin kykyihini nähden. Tällä tarkoitan tietysti ajankäyttöä, sillä yleensä sitä löytää huomattavasti tärkeämpää ja kiinnostavampaa tekemistä kuin poliisilaitoksen lupapalveluissa jonottelu.

Helmikuu on aika mahtava kuukausi myös siksi, että vähitellen päästään seuraamaan ensimmäisten tänä vuonna avioituneiden hääbloggareiden kertomuksia heidän hääpäivistään. Nämä kertomukset antavat aivan uudenlaista iloa ja innostusta oma hääpäivän odottamiseen.

Tällä viikolla blogissa on luvassa asiaa videokuvauksesta, muutamia projekteja sekä syvällisempääkin pohdintaa. Myös budjettia olisi varmasti syytä silmäillä samalla, kun teen päivitystä budjettisivulle. Pysykää siis kuulolla, ja muistakaa, että juttutoiveita saa aina esittää!

7 kommenttia:

  1. Oi voi miten aika menee nopeaan! Teillä kolme kuukautta, meillä kuusi. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kuukaudet ovat ohi ennen kuin huomaammekaan! :)

      Poista
  2. Nopeasti menee ja oon kyllä superkade, kun joku nauttii askartelusta ja näperryksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse taidan olla hitusen kateellinen sinulle siitä, että osaat oikeasti ottaa aikaa itsellesi ja esimerkiksi tuijottaa elokuvia tuntikausia. Minäkin haluaisin oppia rentoutumaan oikeasti vain oleilemalla, mutta ainakin tällä hetkellä minun rentoutumiseni tapahtuu aikaansaannosten kautta. :D

      Poista
  3. Iiks, tänään laskuri on jo kakkosella alkava!! Ompas muuten harmi tuo passiasia :/ Meinasitkos ottaa miehesi sukunimen? Siinä tapauksessa etenkin, jos nyt joudut hankkimaan uuden passin Tallinnan reissua varten ja pian perään uuden uudella sukunimellä. Kökköä.
    Mun passi menee vanhaksi vasta ensi vuonna ja Villen tämän vuoden lopussa. Aateltiin, että uusitaan molempien passit nyt samaan aikaan, kun vaihdan sukunimen. Sitten passitkin kulkee aina käsi kädessä, eikä käy niin, että toisen passi on vahingossa kerennyt vanheta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passiasia ei oikeastaan harmita, sillä me matkustamme äärettömän vähän. Ja varasimme häämatkan vanhoilla nimillä (tai siis, minä varasin tällä nykyisellä eli tulevalla vanhalla nimelläni, heh), sillä tärkeintä kuulemma on se, että nimet passissa ja lentolipussa täsmäävät. Matkatoimistosta tiesivät siis kertoa, että pääsen edelleen matkaamaan vanhalla passillani, vaikka sukunimeni on ehtinyt muuttua. Näin ollen passia ei tarvitse uusia kahdesti tänä vuonna.

      Uskomatonta, että hääpäivä on i-h-a-n k-o-h-t-a!

      Poista
    2. Niin justiinsa te kikkailitte sen noin :) Mie varasin häämatkan uudella tulevalla nimellä (mikä oli muuten jännää), niin pitääkin passi uusia heti samassa yhteydessä kun ajokortit sun muut. Tärkeintähän on tosiaan, että lentolippujen nimet ja passit vastaavat toisiaan.

      Poista