Voi, miten vaikeaa tämä bloggaaminen on. Nimenomaan hääblogin kirjoittaminen, tarkoitan! Minulla on ollut lähes neljännesvuosisadan kestäneen elämäni aikana useita blogeja, joihin olen enemmän tai vähemmän innoissani kirjoittanut. Välillä tekstiä on ollut helppo luoda, välillä aiheita on joutunut metsästämään viikkotolkulla. Mikä hääblogissa sitten on niin erilaista? Se että saan idean. Saan toisen idean. Ja vielä kolmannen idean. Pian huomaan, että puhelimeni muistikirjasovellukseen sekä jääkaapin ovessa killuviin vaaleanpunaisiin post-it -lappuihin on ilmaantunut tuhottomasti julkaisukelpoisia aiheita. Suurin ongelma onkin aiheiden runsaus. Minulla on huomattavia vaikeuksia rajata näiden tekstien sisältöä, kun joudun joka kerta kirjoittaessani miettimään, mikä aihe juuri tänään olisi se ajankohtaisin ja mieluisin.
Tänään mieleni päällä on ollut erityisesti kaksi aihetta. Kumpikaan niistä ei ole vielä niin kovin ajankohtainen, mutta molemmat sitäkin mieluisampia! Ensimmäisenä mielessä: kutsut. Me emme lähetä
Save the date -kortteja lainkaan, joten entistä suuremmalla innolla paneudun kutsuihin. Tosin kutsutkin taitavat valtaosalle vieraistamme mennä vain muodollisista syistä, sillä juorut näyttävät leviävän nopeasti; eilisissä ylioppilasjuhlissa vieraillessamme saimme onnitteluita myös sellaisilta ihmisiltä, joita emme edes tienneet tuntevamme. Kutsut kuitenkin kuuluu lähettää, ja ne myös helpottavat juhlapäivään ilmoittautumista. Tämä taas puolestaan helpottaa meidän työtämme juhlien järjestämisessä ja suunnattoman suureen (ainakin melkein) ihmismereen varautumisessa.
Millaiset kutsut sitten haluaisin? Halvat, hienot ja tyylikkäät tietysti. Ja omin kätösin askarrellut ennen kaikkea. Kuulostaa varsin helpolta yhdistelmältä, eikö? Hauskinta on se, että kortit pitäisi lähettää
neljästä kahdeksaan viikkoa ennen hääjuhlaa. Minä nimittäin olen tehnyt ne jo. Tai siis suunnitellut ja toteuttanut tietokoneella, mutta tulostus ja leikkaa-liimaa -osio vielä puuttuvat. Korttipohjaksi tulee harmaa kartonki ja molemmille puolille tulostettuna valkoista paperia. Kutsu on siis kolmasosa A4-arkista vaakatasossa. Kutsun etupuolelle tulee paperille tulostettuna monogrammi, jota en kylläkään ole vielä päättänyt kahdesta varteenotettavasta
vaihtoehdosta. (Saatan jopa päätyä maksulliseen monogrammiin, mikäli oikein innostun... Tähän ei tosin oikein budjetti antaisi myöten.) Lisäksi monogrammin alle tulee sekä valkoinen pitsinauha että vihreä satiininauha. Kutsun varsinainen tekstiosio onkin typografialla leikittelyä ja olen siihen oikein tyytyväinen. Muutamia sanankäänteitä ehkä vielä vaihdan, mutta taidan nyt jättää asian hautumaan hetkeksi. Tällä välin tosin saatan koeversion tulostaa ja askarrella...
Minua innostaineita kutsuja on nähtävillä tässä:
Palaan siihen toiseen mielessä pyörineeseen asiaan huomenna - ellei mielessä silloin ole jo jotain muuta
huomattavasti tärkeämpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti