Tämä on jälleen niitä päiviä. Vaikka aurinko paistaa, on minun päiväni synkeä ja täynnä vihaa. Suru on ottanut muodon, jota on kaikista vaikein sietää. Ei haittaisi lainkaan, jos suru ja ikävä purkautuisivat lohduttomana itkuna. On kuitenkin erittäin kuluttavaa, kun suru naamioituu vihan ja katkeruuden kyyneliin. Siksi ajatukseni tänään risteilevät myös hääpäivän varjoisaan puoleen: siihen, ettei äiti ole näkemässä, kuinka kauniit meidän häämme ovat.
Olen miettinyt erilaisia tapoja huomioida äitini poismeno. Mitään suurta numeroa en siitä halua hääjuhlaan tehdä, mutta haluaisin jollakin tapaa myös tuoda ilmi sen, kuinka kovasti olisin halunnut äitini näkevän tuon päivän. Ajattelin, että kirkossa voisimme sytyttää muistokynttilän - kuten myös
Kitty oli tehnyt. Lisäksi pyydämme luultavasti pappia lausumaan myös muutaman sanan näihin raskaisiin viime vuosiin ja äitini kuolemaan liittyen.
Itse juhlapaikalle ajattelimme lahjapöydän läheisyyteen, ehkä vieraskirjan yhteyteen laittaa kehystetyn kuvan äidistäni. Siihen sitten jokin muistoruno, kynttilä sekä kukka. Muita erityisen läheisiä henkilöitä ei kummankaan meidän suvustamme ole kuollut, mutta äitini oltua miehellenikin eräänlainen vara-äiti päädyimme yhdessä tähän ratkaisuun.
Ajattelin myös muistaa äitiä puheessa. Minä haluan itse pitää puheen häissämme, se on varmaa. Pidän puheeni kaikkien muiden jälkeen kiittäen siinä isääni, kaasojani, miehen bestmania sekä miestä itseään. Lisäksi ajattelin isän kiittämisen yhteydessä lausua sanasen äidin poissaolosta, mikäli pystyn. Tätä kiitosta ja äidin huomiointia en kuitenkaan pysty puheessani viimeiseksi säästämään, sillä mieshän kuitenkin on puheessani tärkeimmässä roolissa. Näin ollen en tiedä, kuinka pahasti liikutun äidin muistelemisesta. Voi olla, ettei puheen jatkamisesta tulisi enää tässä vaiheessa mitään. Täytynee vielä suunnitella tätä asiaa hieman.
Muistatteko te edesmenneitä sukulaisia tai ystäviä häissänne? Millaisia tapoja teillä on muistella? Onko teillä jotain ehdotuksia siitä, kuinka äidin huomioiminen hääjuhlassa onnistuisi mahdollisimman arvokkaasti ja tunteikkaasti?
Me kans muistetaan pois menneitä läheisiä jotenkin vihkimisessä ja varmaan kuvina itse juhlassa.
VastaaPoistaMeillä ei oikein muita läheisiä ole menehtynyt. Paitsi molempien isovanhemmat, mutta minä en koskaan isovanhempiani tavannutkaan ja sulhasen isovanhemmat taas eivät olleet niin läheisiä sulhasellekaan. Tai sitten tuo miesolento vain on niin pöllö, ettei ymmärrä, miksi tällaisia tehdään..
PoistaOtan osaa.
VastaaPoistaMinäkin olen kovasti miettinyt tätä. Juhlapaikan tilat ovat rajalliset, joten erillisen muistopöydän laittaminen edesmenneille läheisille ei onnistu. Seinälle kyllä voisi jonkin kollaasin tehdä kuvista... Mutta toisaalta olen miettinyt sitäkin, että kirkossa laittaisin penkkiin kehystetyn kuvan sille paikalle, missä läheinen olisi istunut.
Meillä tämä kirkkototeutus olisi sikäli hankalaa, että äitini istuisi eturivissä, eikä täten kukaan näkisi hänen kuvaansa. Ja itsekin kuitenkin selin suurimman osan aikaa vieraisiin nähden. Mutta tuo kynttilän sytyttäminen kuitenkin taitaa meille tulla.
PoistaKuulostaa kivalta tuo seinille ripustaminen, mikäli juhlatilassa niin saa tehdä. :) Meidän juhlatilassa ei valitettavasti saa.
Tulisikohan tämä kommentti nyt perille. :)
VastaaPoistaKauniita ideoita teillä äitisi muistamiseen. Todella kauniita ja koskettavia. :> Me olemme siitä onnellisia, että meidän kaikki läheisimmät ovat vielä täällä. Toivon, että he (lähinnä isovanhemmat, jotka ovat jo hyvin vanhoja) pysyvätkin kanssamme hääjuhlaan asti ja paljon paljon pidempääkin.
Jossakin blogissa näin, että morsiuskimpun varteen oli lisätty pieni amuletti, jossa oli poismenneen läheisen kuva. Mielestäni se oli hyvin kaunis idea. :)
Ps. huomasin kommentista, jonka kirjoitit blogiini, että meillä on muuten sama sukunimi. Jos vain sähköpostissasi siis oli oikea nimesi. :)
Aika hauskaa! :D Onhan se sukunimeni - siis vielä seuraavat kymmenen kuukautta noin suurinpiirtein. Sitten siirryn ruotsalaisen sukunimen kantajaksi.
PoistaOlen myös nähnyt Pinterestissä noita amulettikimppuja ja miettinyt myös sellaista. Haluan kuitenkin lisäksi tuollaisia näkyviä elementtejä itse juhlaan. :)
Voi tuli ihan itku silmään tästä <3 Otan osaa suureen suruusi!
VastaaPoistaMieheni isä kuoli aika yllättäen sairauden nujertamana reilu vuosi sitten ja aiomme sytyttää niin hänen kuin rakkaiden isovanhempieni muistoksi kynttilän kirkossa.
Meilläkin äidin kuolema johtui sairaudesta, sairaus vain eteni niin kovin nopeasti. Suurin surun aihe minulle on ollut se, ettei rakkaalla prinsessallani ole nyt sitä mummoa, joka olisi opettanut hänelle kaikki ne elämän ja olemisen taidot, joita minä en vielä hallitse.
PoistaVoimia myös teidän perheenne suruun.
Mun mielestä on kaunis ajatus muistaa poismenneitä läheisiään.Me aateltiin,että muistetaan molempien isovanhempia kun ovat lähteneet ihan perätysten muutamanvuoden sisään ja oltiin niin läheisiä molempien kanssa.Aateltiin kirkossa kynttilän sytyttämistä ♥ Olisin myös niin kovin toivonut,että mummuni olisi päässyt osallistumaan,mutta sitä ei vaan nyt valitettavasti voi itse päättää koska täältä lähdetään. Voimahali sinne :)
VastaaPoistaNäinhän se on, surullista mutta totta. Toivottavasti muita surujuhlia emme joudu viettämään enää ennen häitämme. Todennäköistä tämä ei onneksi meidän kohdallamme ole, mutta koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteen.
PoistaTsemppiä puheen pitämiseen! Itselläni ei pokka pitäisi, mutta onnistuessaan todella vaikuttava juttu.
VastaaPoistaVaikuttavien puheiden kirjoittaminen on aina ollut mieleeni! Itse puheen pitämistä tulee vielä harjoitella moneen kertaan, jotta tositilanteessa ei sitten juttu kaadu totaalisesti. Ei auta että puhe on hyvä, jos puhuja ei osaa hommaansa.
PoistaNiin, kiitos tsempityksestä vielä! :D
Poista