 |
| Kuva |
Eilen vietin kaksveen kanssa ikimuistoisen ja upean päivän, jonka kruunasi iloinen sähköposti. Viestissä ilmoitettiin, että osa-aikaeläkkeellä oleva rippipappini on töissä hääpäivänämme ja voi siten tulla vihkimään meidät. Mahtavaa! Tiedän, että nyt saamme kauniin ja tunteikkaan vihkimisen. Tämä on minulle erittäin tärkeä asia, joten luonnollisesti olen tuntenut tänään valtavaa iloa ja helpotusta. Helpottunut olen toki myös siksi, että tämä asia on vihdoin hoidossa.
Millaisia asioita on tehtävälistalla nyt, kun hääsuunnittelua on jäljellä enää neljä kuukautta? Liki kaikkiin häidemme palveluntarjoajiin on oltava yhteydessä: sovittava tapaamisia, lähetettävä alustavia aikatauluja, kyseltävä käytännön järjestelyistä. Onneksi hääpukuni pienennyksestä (ja ehkä muutamista muistakin muokkauksista) on jo sovittu. Pukuni pääsee siis Heidin käsittelyyn Ateljé Tuhkimotarinaan, jonne suuntaan maaliskuussa. Siihen on onneksi vielä sen verran aikaa, että vyötäröni ehtii palautua normaalimittoihin. Saatoin nimittäin jouluna syödä muutaman ylimääräisen suklaakonvehdin...
 |
| Kuva |
Nyt kun ehdoton liikuntakieltoni on ohi ja nilkkaa saa jälleen rasittaa, on aika aloittaa tanssiharjoitukset. Sovimme miehen kanssa, että ensimmäiset harjoitukset ovat luvassa viikonloppuna. Voin jo nyt kertoa teille tulevien treenien lopputuloksen. Siinä käy nimittäin niin, että minä itken ja sanon, ettemme me tule tanssimaan minkäänlaista häätanssia tai ainakaan minkäänlaista valssia. Lopulta kuivaan kyyneleet ja sanon, että onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa. Vastaavanlaiset tilanteet ovat melko tuttuja meidän taloudessamme.
Monta pientä projektia on tällä hetkellä keskeneräisenä ja useimmat niistä myös levällään ympäri asuntoa. Kattaukseen ja muuhun koristeluun liittyvät projektit vievät yllättävän paljon tilaa. Kohta näitä projekteja on taas muutama lisää, kun värimaailmaa paranneltuani innoistuin taas parista aivan ihanasta ideasta. Näistä lisää sitten, kun saan jotain konkreettista aikaiseksi.
 |
| Kuva |
Vaikka paljon asioita on jo tehty ja liki kaikki tarvittavat ostokset suoritettu, on tehtävälista silti vielä aika pitkä. Siitä huolimatta minulla ei ole lainkaan häästressiä tai ahdistusta. Nyt kun budjettikriiseistä on selvitty, on alkanut seesteisempi aikakausi. Olen ennen kaikkea innoissani kaikista tehtävistä ja projekteista; nyt asiat tuntuvat rullaavan vauhdikkaasti omalla painollaan.
On muuten aika käsittämätön ajatus, että me voimme nyt pyytää avioliiton esteiden tutkintaa. 2880 tuntia jäljellä.
Teillä alkaa olemaan h-hetket lähempänä :) kevät mennä hujahtaa nopeasti!
VastaaPoistaTässähän alkaa pikku hiljaa jännittämään!
PoistaHankala kuvitella, että kohta on kesä, kun ei tuo talvikaan ole oikein tullut (toivottavasti tulee paremmin ensi vuonna), mutta niin se vain kesä ja teidän häätkin lähenee :) Tuo ylimmäisen kuvasi lainaus on kyllä hyvä (jossain olen siihen aikaisemminkin törmännyt). Monesti en motoista, elämänviisauksista ja latteuksista kauheasti piittaa, mutta tuo tuntuu todella osuvalta/henkilökohtaiselta.
VastaaPoistaMinuakin jännittää tuo kevään ja kesän lähestyminen juuri siksi, ettei lumista talvea näy eikä kuulu. Näin poikkeuksellisena talvena herää väkisinkin ajatus siitä, että toukokuussa voikin sitten olla todella kylmää tai muuten vain eriskummallinen säätila. :D
PoistaVoi teilläkin häät vain lähenee! Häitä suunnitellessa aika tuntuu kyllä vain katoavan johonkin! Ikinä aiemmin ei ole mikään päässyt näin yllättämään kuin se, että meilläkin häihin on enää 1 kk!! :O
VastaaPoistaHui! Kuukausi on mielettömän lyhyt aika! Nauti siitä nyt oikein kunnolla ennen kuin hääsuunnittelun aika on ohi. :) On jotenkin käsittämätön ajatus, että pian meilläkin on noin vähän päiviä jäljellä...
Poista