Lompakko auki ja eurot kehiin

Kuva

Katsellessani budjettisivua ja tehtyjä, vielä listaamattomia hankintoja en voi kuin puistella päätäni. Budjettisivujen piti toimia malliesimerkkinä siitä, kuinka häiden loppusummaa saa pienin askelin hilattua alaspäin. Sen sijaan siitä tulikin malliesimerkki häähullun hairahduksista ja siitä, kuinka budjetti ei koskaan pysy suunnitellussa.

Millä keinoilla olisimme saaneet pidettyä budjetin hallussamme? Olisimme voineet esimerkiksi vuokrata sulhasen puvun, kuten olimme ajatelleet. Puku on vielä hankkimatta, mutta tiedämme jo millainen puku tulee olemaan ja kuinka suuri summa siihen uppoaa rahaa. Tämä panostus kestää kuitenkin aikaa ja varmistaa sulhaselle upean puvun myös tuleviksi vuosiksi. Olisimme halunneet tarjota harmaat puvut myös bestmaneille, mutta lopulta budjetti alkoi paisua siihen malliin, että niistä oli luovuttava.

Moni pieni hankinta on riipaissut budjetista isomman osan kuin alunperin ajattelimme, mutta nämä eivät ole isoja rahareikiä. Useimmat näistä hankinnoista - kuten viinilasit - ovat sellaisia, jotka saa myytyä eteenpäin vielä häiden jälkeen, eikä budjetin ylittyminen tällöin näy juuri missään. Onneksi näitäkin on.

Kuva

Muutamia isompiakin hairahduksia tälle morsiamelle on nimittäin tullut. Alkujaan meidän valokuvaajanamme piti toimia erään häävieraan, harrastelijavalokuvaajan, jolle olisimme tarjonneet muutaman satasen vaivanpalkkaa. Hyvin pian onneksi tajusimme, että haluamme upeita kuvia hääpäivältä, ja että vieraamme voivat olla ihan vain vieraita ilman mitään talkoovelvoitteita. Vaikka Denis ei suinkaan ole valokuvaaja kalleimmasta päästä, emmekä lähteneet edes koko päivän dokumentaarisesta kuvauksesta haaveilemaan, tuli budjettiin silti aikamoinen lovi.

Valokuvauksen aiheuttama budjettilovi ei kuitenkaan ole mitään verrattuna kahteen muuhun hankintaani. Toinen näistä on videokuvaus. Ensiksi ajattelin videokuvauksen olevan turhamaisuutta, mutta hetken asiaa pohdittuani tajusin, kuinka upeita muistoja sen avulla saa taltioitua. Ja ihan koko päivästä vieläpä! Humpisista vaan, ja taas meni rahaa.

Kuva

Suuri summa rahaa tuli laitettua myös tuolihuppuihin. Ensin ajattelin, että me kyllä kärvistelemme niiden rumien ruskeiden kuppituolien kanssa, eihän niihin kukaan kuitenkaan juhlahumussa kiinnitä huomiota. Äkkiä mieli kuitenkin taas muuttui ja huomasin tunkevani valtavia kasseja farmariautomme takakonttiin. Turhaa, voisi moni sanoa. Tämäkin summa olisi säästynyt, mikäli olisimme panostaneet upeampaan juhlatilaan tavallisen nuorisoseurantalon sijaan - totta sekin. Tästä panostuksesta vaan voi saada rahansa vielä takaisin, toisin kuin upeasta juhlatilasta. Sitä tosin on turha nyt pähkäillä, sillä meidän juhlatilan valintaamme kohdistui monta kriteeriä, eikä alueeltamme oikein löytynyt muita kuin nuorisoseurantaloja niiden pohjalta.

Kuva

Häihin on vielä yli viisi kuukautta aikaa, mutta voin jo nyt todeta, että emme pysyneet suunnitellussa budjetissa. Lähes kaikki tarvikkeet on nyt jo hankittu, joten voin onnekseni todeta, että mitään katastrofaalista ei enää pitäisi tapahtua budjetinkaan suhteen. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä... Vaikka en suostunutkaan tinkimään niistä asioista, joiden avulla suunniteltu budjetti olisi voinut jopa alittua, ei minua ihan hirveästi harmitakaan. Toki välillä iskee stressi - ja pahasti - mutta kokonaissumma olisi voinut olla jotain vielä hurjempaakin. Ja kaiken lisäksi uskon, että näillä eväillä me saamme täydelliset juhlat juuri meille.