Hääpäivää valmistellessa

Minun tekisi mieli kertoa teille kaikki meidän hääpäivästämme yhdellä kertaa. Olen itse yhä edelleen niin häkeltynyt ja niin innoissani kaikista niistä upeista asioista, joita hääpäivänä koimme, että minun on vaikea pitää tätä kaikkea sisälläni. Yritän kuitenkin kertoa päivän etenemisestä mahdollisimman lukijaystävällisesti, jotta välttyisitte kuva- ja informaatioähkyltä.

Ajattelin aloittaa hääkertomuksen hääjuhlaa edeltävästä viikosta. Minä olin niin stressaantunut ja hajamielinen, etten kyennyt edes ikuistamaan viikon tapahtumia ennen perjantaita. Maanantaina vietin nimittäin kiireistä viimeistä työpäivää, jonka jälkeen suuntasin kaason kanssa ostoksille. Kovin vähän tavaraa tarttui vielä tässä vaiheessa mukaan, mutta pää oli ideoita ja intoa täynnä. Pieni ahdistuskin toki alkoi tässä vaiheessa hiipimään mieleeni... Kotiin pääsin illalla vasta kahdeksan jälkeen, kun koira oli käytetty rokotuksissa ja muutamia juoksevia asioita oli hoidettu isän luona. Päivän mielenkiintoisin tapahtuma koettiin, kun sulhanen sai Stockmannilta puhelun; joku oli yrittänyt tilata hänen nimissään tavaraa useilla tuhansilla euroilla. Onneksi hälytyskellot olivat soineet myös Stockmannin asiakaspalvelussa, josta oltiin yhteydessä kanta-asiakkuuden omaavaan sulhaseen. Nyt asia on poliisin käsittelyssä ja sille voi jopa nauraa, kun sattui niin sopivasti juuri hääviikon kiireiden keskelle.

Tiistaina vietin tuntikausia puhelimessa hoitaen lukemattomia asioita. Olin muun muassa unohtanut ilmoittaa hääpäivästämme ja sitä varten pystytettävistä tienvarsikylteistä ELY-keskukseen. Onneksi asia hoitui puhelimessa nopeasti ja saimme suullisen luvan kylttien pystyttämiseen. Kylteille pääsimme katselemaan sopivia paikkoja vielä samana päivänä, kun suuntasimme Sipoon kirkkoon tapaamaan pappia ja käymään läpi vihkiseremonian etenemistä. Jo tässä vaiheessa tiesin, että vihkimisestä tulee upea. Jännitykseltäni en kyllä ensi alkuun kyennyt tekemään muuta kuin hihittämään hysteerisesti. Myös omapäinen tyttäremme aiheutti naurunpurskahduksia huutamalla kirkon ovilla kakkahätäänsä juuri siinä vaiheessa, kun meidän piti kävellä kohti alttaria.

Keskiviikkona oli aika panikoida iltapalaa. Olimme päättäneet pystyttää hot dog -baarin, mutta äkisti idea meinasi kaatua tarvikkeiden puutteeseen. Päivä kului muutenkin hyvin vauhdikkaissa merkeissä, kun juoksin ostamassa sekä itselleni että melkeinkolmeveelle nahkatakit kuvauksia varten. Samalla erehdyin ostamaan itselleni muun muassa laukun, jonka piti olla budjetin pihistyskohde. Iltaa vietettiin perheen kesken vappuruokia maistellen - kuitenkin hääasioita jatkuvasti pyöritellen.

Torstaipäivän teimme töitä aamusta iltamyöhään. Kokosimme tienvarsikyltit, pakkasimme tavaroita toistensa jälkeen ja yritimme saada kaikki tulosteet tehtyä. Lopulta viimeistelin häälehteä neljä tuntia vain huomatakseni, ettei sen tekeminen valitsemallani tavalla onnistu. Jouduin muun muassa aloittamaan kerran alusta, kun tietokone tuhosi tiedoston täysin. Hermoromahduksen partaalla, raivoitkua vääntäen päätin muuttaa suunnitelmia ja tulostaa yksinkertaisemman version seuraavana päivänä.

Perjantai oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä päivä ylimääräisen työn tekemiseen. Aamulla säntäsimme tekemään viime hetken ostokset ja saimme kuin saimmekin myös ne hot dog -tarvikkeet kasaan. Tällä samaisella reissulla minä teetin mustavalkokuvia (jotka olisin voinut teettää aikaa sitten) ja sulhanen kävi parturissa (jonka olisi voinut hoitaa jo päiviä sitten). Onneksi etenimme kuitenkin kohtalaisen hyvässä aikataulussa ja pääsimme juhlapaikalle sovistusti puolilta päivin. Tämän jälkeen asiat etenivätkin omalla painollaan - kiireen keskellä. Osa koristeista jäi laittamatta kokonaan, kun aika ja energia loppui kesken, ja vain pieni osa pom-pomeista ehdittiin avata. Juhlapaikalle oli ilmestynyt myös kauhistuttavat viininpunaiset samettiverhot esiintymislavaa koristamaan, mutta näillekään emme ennättäneet tehdä mitään. Kun keskiyön jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään isäni kanssa juhlapaikalta, lupasin olla armollinen itselleni. Pom-pomien ja viirinauhojen puuttumista ei huomaisi kukaan muu kuin minä, eikä kukaan muu kauhistuisi niiden viininpunaisten hirvitysverhojen vuoksi.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä unet jäivät hyvin vähäisiksi. Kotiin saapuessani kävin vielä suihkussa, käsittelin sitä ihanan kampaajani ohjeiden mukaan ja jäin hetkiseksi kuuntelemaan talon hiljaisuutta olohuoneeseen. Uni ei tullut ainakaan ennen aamuyön tunteja, sillä sängyssäkin pyörin tuntikausia seuraavan päivän koitoksia pohtien. Yhä edelleen minua kuitenkin jaksoivat naurattaa väsyneen sulhasen seikkailut juhlapaikan ja kodin välillä. Tämä sänkari oli nimittäin lähtenyt juhlapaikalta tarkoituksenaan suunnata kotiin tavaroita hakemaan sekä kauppaan, mutta hän olikin lähtenyt ilman kotiavaimia ja ilman lompakkoa. Ääni puhelimen toisessa päässä oli siinä hetkessä melkoisen epätoivoinen. Tässä vaiheessa morsian taisi vielä olla tyynempi kuin sulhanen.