Otteita potrettikuvauksista.

Nyt kun on juhlittu kaksveen kasvamista virallisesti kolmeveeksi, on aika palata taas häähumun pariin. Pääsette vihdoin tutkailemaan myös potrettikuviamme. Mehän suuntasimme Sipoon vanhalle kirkolle eri aikaan, sulhanen ensimmäisenä, jotta saimme otettua first look -kuvia. Ainoa ikävä puoli tässä oli se, että minä en jännitykseltäni kyennyt tekemään muuta kuin irvistämään kummallisesti. Näistä ihanista ensisilmäyskuvista ei ole siis kovin montaa julkaisukelpoista olemassa.

Potrettikuvausten ilma oli yhtä ailahtelevainen kuin edellisenäkin päivänä. Juhlatilaa koristellessamme saimme ihastella kevyestä lumesta valkoiseksi värjäytynyttä pihamaata, mutta jo illalla ajoimme kotiin sateen saattelemina. Lähtiessämme potrettikuvauksiin aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta ja ilma tuntui jokseenkin lämpimältä. Saapuessamme Sipoon vanhalle kirkolle taivas oli täyttynyt pilvistä, eikä aurinkoa näkynyt enää missään. Jo tässä vaiheessa lämpötila tuntui turhankin viileältä.

Heti ensisilmäyskuvien jälkeen oli aika aloittaa virallisten pönötyskuvien ottaminen. Kuvaaja pyysi kimppua mukaan kuviin, jolloin muistin välittömästi, että minun hääkimppuni sekä tyttären kannettavaksi tarkoitettu heittokimppu majailevat yhä edelleen isän pöydällä. Kuvia päätettiin ottaa siis ilman kimppua - ja suunnitelmista poiketen myös paljon enemmän ilman kolmeveetä, sillä aktiivista tytärtä kiinnostivat huomattavasti enemmän hiekkakentällä juoksentelu ja autossa istuminen kuin tylsät kuvaukset.

Lopulta sade yltyi vanhalla kirkolla niin kovasti, että meidän oli pakko jättää potrettikuvaukset kesken. Olimme ehtineet kuvata vain tunnin, emmekä olleet päässeet vielä lainkaan käsiksi lähettämiini Pinterest-ideoihin. Tässä vaiheessa minun oli kuitenkin nieltävä pettymykseni, sillä koko muu kuvausryhmä ammattitaitoista kuvaajaamme lukuun ottamatta oli syväjäässä. Itsekään en kyennyt enää keskittymään kuvauksiin, sillä sade ja kylmä, piiskaava tuuli saivat minut voimaan huonosti. Olisin halunnut ottaa runsaasti kuvia myös ilman takkia, mutta muutamien kuvien jälkeen tämä osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi.

Tässä vaiheessa päätimme siirtyä vihkikirkolle kahdessa erässä - käytössä kun oli vain meidän hääautomme. Pääsimme kaikki sakastiin lämmittelemään, ja lopulta aurinkokin pilkisti pilvien lomasta. Tässä vaiheessa päätimme vielä kertaalleen uhmata kylmää säätä ja kovaa tuulta. Lähdimme siis kirkon pihalle ottamaan viimeiset potrettikuvat. Sulhanen tärisi niin kovasti, että ajattelin jokaisen kuvan tärähtävän.

Potrettikuvaukset eivät siis sujuneet lainkaan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, sillä Suomen keväinen sää yllätti meidät täysin. Lisäksi kimppu saatiin kuviin vasta vihkikirkolla, eikä siinä vaiheessa ollut enää aikaa kunnon kuville - lämmittely, säätilan muuttuminen ja kimpun saapuminen kun veivät kaikki oman aikansa. Näistä epäonnisista tekijöistä huolimatta saimme kuin saimmekin kauniita kuvia muistoksi. Ja siitä, että minä olen todella huono kuvattava. Ja siitä, että sulhasen heikko kylmäsietokyky näkyy liki jokaisessa kuvassa. Mutta muistojahan nämä vain ovat. Muistoja, muistoja vain.

Kaikkien kuvien oikeudet kuuluvat valokuvaaja Denis Heimoselle, ethän kopioi luvatta.