Ei ollut asunto mieluinen, ei. Oli siinä hyviäkin puolia, mutta myös liian paljon remontoitavaa ja laitettavaa. Onneksi tutkimusmatka omakotitalojen moninaiseen maailmaan on vasta alussa, joten nähtävää riittää. Uudet kohteet on jo saatu kiikariin.
Tänään askartelin jälleen muutamia pom-pomeja odottamaan avaamista sekä silkkipaperiruusuja muihin koristeluideoihin Siivosin myös ympäri asuntoa levinneitä tyllinriekaleita, jotka olivat bulldoggiherran aikaansaannosta. Odotin päivältä valtavan paljon enemmän, mutta jotenkin olo oli läpi päivän hyvin vetämätön. Konkreettisten aikaansaannosten sijaan selailin paljon sekä hääblogeja että -lehtiä kysellen toistuvasti miehen mielipidettä muun muassa hääpuvuista, kattauksista ja koristeluista. Vastaukset voinee jo arvata.
Ihanjees,
ei,
joo ja
nojaa taisivat olla ne suosituimmat ja kuvaavimmat vastaukset. Mies ei ihan samalla tavalla kykene orientoitumaan hääsuunnitteluun näin aikaisessa vaiheessa.
Katsellessamme tämänpäiväistä Satuhäät-jaksoa olimme kumpikin sentään yhtä mieltä yhdestä asiasta: ei kuluneita hääleikkejä. Jotain ohjelmaa toki täytyy puheiden ja tanssin lisäksi olla, jotta ilta on ikimuistoinen eikä suinkaan pitkästyttävä. Onkin sitten asia erikseen keksiä tällaista. Meistä kumpikaan ei halua nöyryyttäviä leikkejä, niille on oma paikkansa polttareissa. Ryöstöt eivät myöskään kuulu meidän häihin. Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että minulla on kaksi kaasoa, sillä ainakin toinen on sellainen, joka kunnioittaa tätä päätöstäni täysin. Siispä täytyy toivoa, että ystäväni osaa myös riittävästi jarrutella sisartani, jonka ideapankista voi tipahdella myös ei-toivottua ohjelmaa. Saattaa olla, että teen kattavamman hääohjelmaan liittyvän postauksen vielä tällä viikolla, mikäli ehdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti