I Love Me

Tänään pääsin sitten kauan odotetuille I Love Me -messuille. Ja heti ensimmäiseksi täytyy todeta, että hääosasto ei aivan täysin vastannut odotuksiani. Toki tiesin jo lähtiessäni, että varsinaisille häämessuille tässä ei olla menossa, mutta Järjestetään häät -osastoa oli niin kovin hehkutettu, että odotin huomattavasti enemmän.

Häät-lehden osastolla pääsin kuitenkin virittelemään mukavaa keskustelua messuesittelijöiden kanssa sekä Häät-lehden sisällöstä (josta kirjoittelen huomenissa tännekin) sekä yleisesti häiden järjestämisestä. Toki myös annoin ääneni kauneimmalle mahdolliselle hääpuvulle, joka paikalle oli tuotu - siitäkin huolimatta, että mikään puvuista ei loppujen lopuksi ollut sellainen, johon olisin rakastunut. Tämä tosin lienee ihan positiivinen asia, sillä se oma aarteeni on jo löytynyt.

Jotain Käytettyä -ständikin tuli kierrettyä.

Sinellin pajalla kävin tutkailemassa, mutta koska minulla on jo kohokuvioinnista runsaasti kokemusta, en jäänyt testailemaan tekniikkaa. Pitihän siihenkin toki jäädä muutama sananen vaihtamaan ja ihailemaan tuotoksia. Näin kävi kyllä monella muullakin pisteellä! Jäin sovittelemaan useaan otteeseen myös sormuksia, vaikka sormuksellekaan ei nyt ihan ole tarvetta. Mutta kuten tiedätte, tarvitsen jossain vaiheessa sen uuden sormuksen, jonka hajoamista ei tarvitse joka hetki pelätä... Katsokaas, kyllä morsian syitä löytää! Ja noita sormuksia sitten muuten riitti! Valtaosalla oli erittäin hyviä messutarjouksiakin - ihan vain vinkkinä teille, jotka vielä omaa ihanaista aarrettanne etsitte.

Minusta tuntuu, että tuo hääpuoli oli lopulta niin äkkiä käyty läpi, että kuljeskelin enemmän siellä superfoodien ja haaveilemani Vitamixin ympärillä. Pienoinen ahdistus alkoi sitä paitsi iskeä siinä kahden aikaan iltapäivällä, kun messualueita oli kieränyt jo neljä tuntia ja väkeä lappasi edelleen vauhdilla sisään. Suosituilta messut siis vaikuttivat, mutta itselleni jäi käteen vain valtavasti esitteitä, suklaita sekä Paun tekemä kannatusviiri, sillä pitihän sitä rynniä kannustamaan upeaa pariskuntaa Hääjuoksuun!

Ensimmäiset juoksijat valmistautumassa lähtöön.

Kilpailijoita odottamassa palkintojenjakoa.

Yhteenvetona todettakoon, että messut olivat niin kivat kuin messut yleensäkin. Näin hääintoilijan näkökulmasta Järjestetään häät -alue oli toki mieluinen, mutta olisi voinut tarjota ideoita hääsuunnitteluun hieman laajemmalla skaalalla. Itse intouduin eniten vaihtoehdoista, joita sulhaselle tarjottiin. Guardian of the Baltic Sea -projektia tukevat Kehrän kalvosinnapit olisivat sulhaselle ihan täydelliset. Vihkisormukseksi tulevalle aviomiehelleni puolestaan sopisi Taigakorun kultahippusormus, joka on muuten mielettömän ystävällinen myös ostajan pankkitiliä ajatellen! Tämän meinasin lunastaa sulhaselle kysymättä edes hänen mielipidettään asiaan, hups...

Kultahippusormuksia.

Kuvassa kalvosinnappien lisäksi myös koruja sekä solmioneula.

Tällainen oli minun kokemukseni I Love Me -messuista tämän päivän osalta kovasti lyhenneltynä ja yksinkertaistettuna. Messupäivän kuvasaldo hipoi kahtasataa, joten tässä näette vain pintaraapaisun minun kokemuksistani. Mutta kuten sanoinkin jo: ne suurimmat elämykset taisivat tulla jostain ihan muualta kuin hääosastolta. Millainen kokemus teille muille vierailijoille jäi?

Kultahippuja juhlajuomaan!