Uusia tuulia kukka-asioissa.

Ajattelin lähipäivinä käydä muutamissa kukkakaupoissa vertailemassa hintoja alustavien suunnitelmieni perusteella. Suunnitelmat ovat nimensä mukaisesti edelleen suunnitelmia, joten toivonkin kuulevani myös vaihtoehtoisia suunnitelmia floristeilta. Ammattitaito saattaa siis tässä asiassa mennä hinnan edelle.

Morsiuskimpusta minulla on ollut alusta asti hyvinkin selkeät näkemykset. Tai ainakin oletan niin. Tai ehken sittenkään ole varma. Heh. Varmaa on ollut se, että haluan pitkävartisen, pyöreän kimpun ilman ylimääräisiä vihreitä. Kukiksi olen miettinyt neilikkaa tai ruusua - tai molempia. Värinä joko valkoinen, limenvihreä tai sekoitus kumpaakin. Jo näinkin tiukoilla raameilla vaihtoehtoja on tuntunut olevan liikaa minulle. Tässä muutamia ajatuksia siitä, miltä kimppu voisi mahdollisesti näyttää:

Kuva

Kuva

Kuva

Olin hyvinkin varma siitä, että haluan vain ruusua tai neilikkaa, korkeintaan kumpaakin (vaikkakin tuossa alimmassa kuvassa on muutakin). Värityksen suhteen olin pitkään sitä mieltä, että haluan vain yksivärisen kimpun. Ja ne varret, niistä olen edelleen sitä mieltä, että pituutta saa olla reilusti. Sopivaa kuvaa en varsien pituudesta löytänyt haluamillani kukkalajikkeilla, mutta tärkeintä on kai se oma ajatus, jonka onnistuu välittämään jotenkin telepaattisesti floristille, eikö?

Ja kuten sanoin, olin varsin tiukasti kiinni omissa mielipiteissäni vielä hetki sitten. Olen nähnyt tämän kesän aikana upeita kuvia upeista kimpuista (kuten Lauralla ja Hannalla), mutta ne eivät kuitenkaan tuntuneet omilta. Sitten näin ollaolevan kuvan - ja rakastuin.

Kuva

Tajusin, että voin saada mielettömän kauniin sekakimpun myös valkoisen ja vihreän sävyissä. Tuo ylläolevakaan ei ole ihan sitä, mitä voisin toivoa, mutta sen avulla hahmotin taas uudestaan omia mieltymyksiäni ja toiveitani. Ehkä se tasainen kimppu ei sittenkään ole se oma juttuni!

Kuva

Kaasoille tulee rannekukat, joille en uskalla vielä uhrata ajatuksia, jotta pääni ei vallan tukkeudu ihanista ideoista. Sulhaselle, bestamaneille ja minun isälleni tulee kaikille vieheet, tyylistä en vielä osaa sanoa mitään, mutta sulhasen vieheeseen haluaisin liittää palan pitsiä, jota käytin myös niissä hääkengissäni. Tämä jo ihan siksi, että pitsi on merkittävä osa omaa pukuani sekä muutenkin häidemme tyyliä. Tässä muutama silmääni miellyttävä viehe:

Kuva

Kuva

Myös pöytäkukat tietysti aiheuttavat päänvaivaa. Ihan ensimmäinen ajatukseni oli, että meille ei tule oikeita kukkia lainkaan, ainoastaan paperikukkapalloja. Tähän päätökseen tulin silloin sekä säästösyistä että mahdollisiin allergioihin vedoten. Nyt kun olen asiaa enemmän pohtinut ja ajatellut, olen luopunut hyvin pitkältä osin näistä paperikukista. Kauniitahan ne ovat, enkä tiedä luovunko niistä missään vaiheessa täysin. Ne eivät kuitenkaan ole aitojen kukkien veroisia. Koen aidot kukat erittäin tärkeiksi siitä syystä, että vietämme hääjuhlaamme keväällä, jolloin luonto alkaa pikku hiljaa hehkumaan. Vaikka häät ovatkin hyvin varhain toukokuussa, haluan korostaa kevään saapumista myös kukilla. Siksi päädymmekin luultavasti ostamaan halpoja kimppuja neilikoita, ruusuja ja jotain muuta kukkavalintoihin sopivaa. Näistä tarkoituksena sitten taiteilla itse sellaisia huolettomia asetelmia pöytiin. Muutamat suuremmat asetelmat mahdollisesti tilaamme floristilta buffet-pöytiin. Näistä pöytäasetelmasuunnitelmista voin laittaa kuvia jossain vaiheessa myöhemmin, sillä ajatusten ja ideoiden runsaudesta johtuen on ehkä parasta varata niille ihan oma aikansa ja paikkansa.

Jälleen kerran on hauska havahtua siihen, kuinka muuttuvaista tämä suunnitelu onkaan ja kuinka paljon sitä oppiikaan omista mieltymyksistään, kun vain törmää oikeisiin asioihin. Näillä ajatuksilla ja tällä hurmostilalla onkin mukava siirtyä itse asiaan, eli päivän töiden pariin. Mukavaa viikkoa kaikille!