Blogi on tämän viikon ajan
viettänyt melkoista hiljaiseloa. Vaikka tekstejä en ole paljon
julkaissutkaan, ovat hääsuunnitelmat taas konkretisoituneet hyvin
paljon. Olen tehnyt monenlaisia hankintoja sekä aivan uusia
suunnitelmia. Hankinnoista osa odottaa julkaisua, kun taas osa on vielä
matkalla meille kotiin. Kaikista malttamattomin olen omien korujeni
suhteen; lähetystietojen mukaan ne ovat olleet Suomen puolella jo
tiistaista asti!
Kuva |
Töitä on viime päivinä ollut
aivan riittämiin sekä työrintamalla että ihan kotonakin. Kotona on
eniten työllistänyt neiti kaksvee, jolla on valtaisa eroahdistus ja
uhma. Siinä sivussa pitäisi hoitaa kirpputoripöytää
(miksi, oi miksi päätinkään taas pistää sellaisen pystyyn?), kotitöitä
sekä tulevan syksyn työkuvioita. Jossain välissä pitäisi ehtiä
huoltamaan myös parisuhdettakin. Kuulostaa huikealta, eikö? Onneksi
minulla on maailman ihanin mies ja perhe, ilman heitä en
selviäisi. En malttaisi enää odottaa, että saan rakkaiden ystävien ja
sukulaisten edessä vannoa rakkauttani hänelle. Arkeen tämä ei tuo mitään
uutta, sen tiedän. Avioliitto on kuitenkin yksi juridinen ja henkinen
etappi sekä rakkaudenosoitus valitsemallamme
tiellä.
Näinä viime päivinä olen
pohtinut erityisesti hääjuhlan ohjelmaa ja aikataulutusta. Valokuvauksen
aikataulutusta ja järjestämistä en vielä uskalla miettiä, sillä jo
alustavat pohdinnat aiheuttivat minulle hirveän stressin
ja parin päivän unettomuuden. Nyt olenkin päätynyt pohtimaan keinoja
sulhasen yllättämiseen. Olen jo ilmoittanut, että aion pitää puheen.
Tämän tietää sekä sulhanen että avustajat - se ei siis ole yllätys.
Yllätys on kuitenkin sen sisältö, sillä en aio puheestani
sen enempää paljastaa ennen varsinaista h-hetkeä. Riittävän iso yllätys
se ei kaltaiselleni ideanikkarille kuitenkaan ole, joten jotain muutakin
olisi keksittävä. Ongelma onkin siinä, mitä se yllätys pitää sisällään.
Runoja en lausu, sillä en moista osaa. Laulaa
voisin, mutta onko se sitten liian kulunutta ja typerää? Vaikka sopivia
vaihtoehtoja laulullekin tietäisin, olisi ihana yllättää sulhanen
jollain vielä henkilökohtaisemmalla tavalla. En vain tiedä mikä se
olisi!
Kuva |
Aiotteko te muut morsiamet yllättää sulhasianne? Jos aiotte, niin miten sen teette?
Minulla on ollut tapana aina järjestää pieniä yllätyksiä juhliin, joiden ohjelmaan olen päässyt vaikuttamaan. Yllätyksiä vieraille on ainakin luvassa ja haluaisin yllättää myös sulhasen. Tällä hetkellä olisi tietysti helpointa vain pitää yllärinä puhe, mutta se on ehkä liian pliisu vaihtoehto. Mietinnässä siis täälläkin!
VastaaPoistaMeillä sulhanen ei aio pitää puhetta, joten olen sen itselleni ominut jo heti suunnittelun alkuvaiheissa. Näin ollen puhe ei ole yllätys, vaikka sen sisältö onkin. Toivottavasti keksitään kummatkin jotain ihanaa yllätystä päivän varalle!
PoistaHaluaisin kovasti yllättää ja laulua olen myös itsekin miettinyt. Se taitaa olla liian arvattavissa ja uskoisin äitini nauttivan siitä enemmän kuin sulhon :D
VastaaPoistaEn myöskään ole vuoteen ottanut laulutunteja, joten pitäisi taas lähteä sitäkin treenaamaan. Jotain muuta yllätystä siis minunkin keksittävä :P
Tuo lauluvaihtoehto on omasta näkökulmastani kuitenkin liian kulunutta, joten se on kyllä nyt poissuljettu. Monille tosiaan varmasti ihan omiaan, mutta kuten sanoit: liian ennalta-arvattavaa.
PoistaVoi apua, mitä sitä oikein keksii?! :D