Meillä näytti olevan Korpun kanssa täsmälleen samat aikeet tälle päivälle.
Lovefall-blogin takana vaikuttava Korppu oli nimittäin myös saanut itselleen
Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita -kirjan lehdistökappaleen ja kirjotti mielipiteensä siitä tänään. Minun oli tarkoitus kertoa kirjasta jo viikonloppuna, mutta sunnuntai meni yhtälailla työn touhussa kuin eilinenkin. Ja kyse ei suinkaan ole oikeista aikuisten töistä, vaan askartelusta ja muista tee-se-itse -projekteistani. Eilenkin hurahti tehokkaasti yli yhdeksän tuntia pelkän kahvin voimalla, kun leikkasin, liisteröin ja ompelin.
Nyt minun on kuitenkin tarkoitus kertoa saamastani kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista, eikä suinkaan vaahdota näistä ikuisuusprojekteistani. Minua siis lähestyttiin viime viikolla Docendon markkinointisuunnittelijan toimesta, joka tarjosi minulle mahdollisuutta arvostella kirja blogissani. En valitettavasti päässyt perjantain lehdistötilaisuuteen tai dokumentaarisen valokuvauksen luennolle, josta
blogissanikin kirjoitin, mutta tapasin kirjan luoneen Juha Laitalaisen häämessuilla lauantaina. Laitalaisella itsellään on valokuvaajan ammatista jo vuosikymmenten kokemus - dokumentaarisia hääkuvauksiakin hän on toteuttanut jo 1990-luvun lopulta alkaen.
Mikä tämä kirja sitten oikein on? Takakansi kertoo kirjan olevan ensimmäinen dokumentaarista kuvausta käsittelävä suomalainen teos. Se on suunnattu valokuvauksen ammattilaisille ja harrastelijoille lukuisine valokuvaukseen liittyvine teknisine vinkkeineen, mutta myös aivan tavallisille häitään suunnitteleville ihmisille. Takakannen perusteella vaikuttaa siis siltä, että kirja tarjoaa jokaiselle jotakin.
Kun minä alan lukemaan kirjaa, luen ensin tietenkin takakannen ja sen jälkeen paneudun sisällysluetteloon. Tähän käytän aikaa melkoisesti, joidenkin mielestä jopa liiankin kanssa. Itselleni tämä on kuitenkin tärkeä tapa hahmottaa kokonaiskuva lukemastani kirjasta. Tämän jälkeen selailen kirjan nopeasti läpi ennen kuin aloitan perusteellisemman tutustumisen.
Miltä Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita -kirja sitten vaikutti näissä lukemisen eri vaiheissa. Kannen perusteella olin erittäin innoissani, sillä kokonaisuus vaikutti erittäin lupaavalta. Sen sijaan sisällysluettelossa tuli ensimmäinen töksähdys. Sisällysluettelo itsessään oli kattavasti ja selkeästi koottu; kokonaisuuden kykeni hahmottamaan helposti. Sisällysluettelon visuaalinen ilme olisi kuitenkin vaatinut hieman päivittämistä. Omaan silmääni se ei näyttänyt lainkaan houkuttelevalta.
Siirtyessäni selailemaan kirjaa, en enää toistamiseen kiinnittänyt niin vahvasti huomiota kirjan visuaaliseen ilmeeseen. Toki joillakin sivuilla enemmän, toisilla vähemmän. Tässä vaiheessa huomioni alkoi kuitenkin kiinnittyä vahvemmin kirjan sisältöön. Teksti osoittautui helppolukuiseksi ja se sisälsi muutamia mielettömän hyviä oivalluksia. Vai mitä sanotte tästä lainauksesta: "Valoa ei tarvitse tuoda. Se pitää nähdä ja valoa tulee osata lukea." Voiko sitä enää kauniimmin sanoa?
Sisällöllisesti kirja ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Parhaimpana teoksena tämä varmasti toimii harrastelijakuvaajille, jotka haluavat kehittää osaamistaan hääkuvauksen saralla. Jonkin verran olisin toivonut enemmän vinkkejä häitään järjestäville tai ainakin jonkinlaista näkökulmaa myös siihen suuntaan. Oli kuitenkin hienoa, että kirja huomioi dokumentaarisen kuvauksen eri vaiheet ja eri-ikäiset hääparit. Näkökulma oli laaja, ja kirja yritti huomioida sekä hääparin että heidän päivänsä ikuistavien henkilöiden tarpeet. Kamera- ja kuvausekniikkaa tuntevien ihmisten mielipiteistä en tietenkään voi sanoa mitään, mutta olisi mielenkiintoista tietää myös heidän ajatuksiaan kirjan sisällöstä ja annetun tiedon tarpeellisuudesta tai johdonmukaisuudesta.
Kirja sisälsi hienoja kuvia ja muutamia oikein hyviä oivalluksia. Itse olen kuitenkin koko tämän hääsuunnittelun ajan pyrkinyt perehtymään dokumentaarisen valokuvauksen saloihin ja niihin tärkeisiin yksityiskohtiin, joita hääparin tulee päivässään huomioida. Näin ollen kirja ei suuresti tarjonnut uutta tietoa hääsuunnittelun näkökulmasta, mutta antoi kyllä paljon vahvistusta omilla ajatuksille ja mielipiteille. Kuvaustekniset seikat sen sijaan olivat minulle uusia, mutta en koe, että minusta olisi silti neuvomaan valokuvaajaamme esimerkiksi salamavalon käytössä. Tämä tuskin edes olisi tarkoituksenmukaista, sillä kirjan päämäärähän oli tarjota vinkkejä ja huomionarvoisia asioita kullekin häävalokuvauksen kanssa tekemisissä olevalle heidän omalta katsantokannaltaan. Kirjassa näkyy Laitalan pitkä kokemus ja asiantuntijuus, joka on muodostunut yrityksen ja erehdyksen kautta.
Kuten tiedätte, kirjoja voi nykyään kahmia itselleen vaikka mistä. Tätäkin kirjaa saa tilattua itselleen joko suoraan kustantajana toimivan
Docendon kautta tai vaihtoehtoisista verkkokaupoista. Mikäli kiinnostuitte kirjasta, suosittelen googlettelemaan itsellenne sopivan ostopisteen.
Ja mikäli olette kirjaan tutustuneet, haluaisin ehdottomasti kuulla mielipiteitänne! Minua kiinnostavat myös ennakko-odotukset, ajatukset ja toiveet tällaista kirjaa kohtaan. Itselläni nousi vahva halu saada käsiini kirja, joka käsittelisi dokumentaarista kuvausta useiden ammattilaiskuvaajien näkökulmasta ja tarjoaisi näin ollen tyylillisesti laajemman kuvakokonaisuuden.
