Numeroiden innoittamana: 11.12.13.

Näin hääintoilijana sitä kiinnittää huomiota mitä erikoisimpiin asioihin - ja aina mielessä ovat häät. Tänään huomion keräsi tietenkin tämä ikimuistoinen päivämäärä: 11.12.13. (Itse olin muuten kello 14.15 työpaikan vessassa, aika ikimuistoista.) Päätinkin hieman googletella asiaa hääsuunnittelun hengessä.

Kuva

Tämä on varmasti aika monelle otollinen päivämäärä kosintaan. Myös avioitumisesta tänä kyseisenä päivänä on monissa seurakunnissa tehty tavallista helpompaa. Ainakin Varkauden ja Helsingin seurakunnissa on järjestetty erityinen vihkipäivä, johon vihille aikovat parit ovat ilmoittautuneet viimeistään marras-joulukuun vaihteessa. Liki koko päivä on siis pyhitetty vihkimisille, jotta mahdollisimman monet parit saavat mahdollisuuden avioitua näin erikoisena päivänä.

Ja erikoinenhan tämä on! Niinkin luotettava lähde kuin Ilta-Sanomat tietää kertoa, että viimeiset kymmenen vuotta on vuosittain saatu juhlia vastaavanlaisten numeroyhdistelmien merkeissä. Seuraavan kerran mahdollisuus koittaa kuitenkin vasta ensi vuosisadalla!

MTV:n Internet-sivuilta löytyy numerologi Pia Vuorelan kommenttia erikoisen päivämäärän merkityksestä. Vuorelan mukaan tämä päivä on universumille erittäin onnekas, mutta se ei ilmeisesti suinkaan tarkoita sitä, että päivä olisi onnekas myös jokaiselle ihmiselle. Mikä sitten olisi hyvä päivä juuri minulle tai sinulle astella avioon? Vuorela sanoo, että numerologiassa lasketaan mieluummin vuosia kuin päiviä - ja ehkä tärkeämpää kuin hyvän päivän valitseminen onkin huonon vuoden välttäminen. Joka yhdeksäs vuosi on epäonnen täyttämä, mutta näiden vuosien sijoittuminen ihmisen elämänkaarelle selviää oman syntymäpäivän perusteella. Hankalaa, tiedän.

Hyvä uutinen meille on se, että kolme on yleinen onnennumero ja kolmatta päivää pidetään yleisesti melko onnekkaana päivänä. Rakkautta silmälläpitäen myös ilmeisesti numerot kaksi ja kuusi toimivat hyvin, sillä kumpikin näistä on niin kutsuttu tunnenumero. Tätä mieltä on numerologi Pia Vuorela, mutta millaisia mielipiteitä teiltä löytyy? Valitsitteko hää- tai kihlapäivänne jonkin numeroyhdistelmän perusteella? Uskotteko numerologiaan ja epäonnen vuosiin? Itse olen melkoinen hihhuli monissa asioissa, joten lienee luonnollista, että minulle tuli kummallinen tarve tarkistaa, ettei kummallakaan meillä ole vuorossa epäonnen vuosi...

Oho, sanoi morsian, kun ostoksille lähti.

Viikoloppuna pääsi käymään vahinko. Vahinko taisi sattua siinä, että pääsimme kaksveen kanssa kahdestaan asioille. Kaksivuotiaasta tyttärestä ei ihan ole kieltäjäksi silloin, kun astutaan sisään kultasepänliikkeeseen. Eikä etenkään siinä vaiheessa, kun löydetään juuri omaan käteen ja äidin perintövihkiin sopiva sormus. Siinä vaiheessa peli oli menetetty, kun sormuksen tarjoushinnaksi kerrottiin kaksisataaviisikymmentä euroa.

Kuva ei tee sormukselle oikeutta. Se loistaa kauniisti yhdessä äidin vanhan vihkisormuksen kanssa. Se tuntuu omalta ja saa sydämeni sykkimään. Siinä ovat minun vihkini, kumpainenkin. Minun parivaljakkoni.

Pienen budjetin häät?

Kuva

Tunnustan viettäneeni muutaman unettoman yön hieman surullisin mielin tämän hääsuunnittelun takia. Oikeastaan ärtynyt, stressaantunut ja ahdistunut taitavat olla kuvaavampia sanoja. Hääsuunnitteluun liittyy niin monta muistettavaa, toteutettavaa ja hankittavaa asiaa. Vaikka nautinkin suunnattomasti häiden suunnittelusta, osuu matkalle välillä tuollaisia mörököllipäiviä. Miksi? Suurin syy on varmasti raha. Hääjuhlaan uppoaa järkyttävän suuri summa rahaa - olkoonkin sen arvoista.

Olen monta kertaa ehtinyt haikeilemaan pienten, perhepiirissä vietettyjen häiden perään, vaikka tiedänkin haluavani tärkeänä päivänämme lähellemme kaikki nämä ihmiset, jotka nyt kutsumme. Stressiä lisää kuitenkin valtavasti se, että häiden jälkeen meillä pitäisi olla takataskussa se kakskymmentätuhatta euroa rahaa. Jokaista hankintaa ja ylimääräistä panostusta varten olen siis joutunut harkitsemaan melkoisesti, joidenkin vuoksi vuodattamaan muutaman kyyneleenkin.

Nämä ahdistukset saivat minut pohtimaan samoja asioita, joita Korppu taannoin käsitteli. Mitä jos häihin voisikin käyttää vain muutaman tuhatlappusen? Jos hääbudjetti olisi kolmetuhatta euroa, mitä tekisimme? Millaiset häät järjestäisimme? Millaisella kokoonpanolla juhlaa vietettäisiin? Eräänä unettomana yönä teinkin hieman laskelmia ja keräsin ajatuksia kasaan pikkubudjetin häistä.

Kuva

Koska emme haluaisi tinkiä kovasti juhlan laadusta, kutsuisimme vain lähimpiä ihmisiä: vanhemmat, sisarukset perheineen, vain satunnaisia lähimpiä sukulaisia ja ystäviä. Yhteensä tästä tulisi noin viisikymmentä vierasta, jotka varmasti kaikki saapuisivat paikalle. Pitopalvelua tuskin hankkisimme, vaan tekisimme muutaman sisareni ja isäni kanssa runsaan salaattipöydän lukuisine variaatioineen, mies toisi töistä luomuleipää. Sen sijaan että ostaisimme kalliin hääkakun, uppoutuisin minulle mieleisen aktiviteetin pariin ja leipoisin useita erilaisia kakkuja, joiden avulla saisimme koottua herkullisen kakkubuffetin. Tähän yhdistäisimme vielä pari suurta kulhoa karkkia, minkä jälkeen makeannälkä olisi selätetty juhlijoilta.

Koska juhlijoita olisi vähän ja budjetti pieni, emme luultavasti satsaisi rahallisesti juhlatilaan. Keväthäiden sijaan pitäisimme luultavasti kesähäät ulkosalla. Sade voi toki silloinkin yllättää, mutta onneksi lähipiiristä löytyy valtavia, kauniita juhlakatoksia. Niiden alla olisi hyvä juhlia myös kesäsateen aikaan. Erilaisia puisia puutarhapöytiä saisimme kerättyä riittävästi kasaan sisarusten ja vanhempien luota. Pöydät somistettaisiin valkoisin lakanoin ja luultavasti samoin pitsisin lasipurkein kuin ensi kevääksi on suunniteltu. Somistekukiksi ostettaisiin muutamia ruusu- ja neilikkakimppuja ruokakaupoista. Lisäksi juhlakatokseen laitettaisiin roikkumaan muutamia pom-pomeja.

Kuva

Toki juhlijoille tulisi tarjota myös juotavaa. Juomat haettaisiin edelleen etelänaapurista, mutta määrän ei tarvitsisi olla niin suuri. Emme tekisi lainkaan boolia, emmekä uhraisi ylimääräistä rahaa pulloviineihin. Ostaisimme ruokajuomaksi siis hanaviinejä sekä olutta. Illalla juhlaväki saisi nauttia miedoista tölkkijuomista sekä mahdollisesti saksalaismarketista ostetuista virvoitusjuomista. Lopullisen juomabudjetin suuruudesta riippuisi se, tarjoaisimmeko kahvin kanssa konjakkia. Mikäli budjetti ei antaisi myöten, ostaisimme vain likööriä. Oikeista astioista saisimme sentään ruokia ja juomia maistella, sillä sisareni uusi yritys tarjoaa muun muassa astiavuokrausta.

Kun budjetti olisi noin pieni, en omaan pukeutumiseeni kovasti satsaisi. Tekisin itse meikin ja kampauskin jäisi varmasti vain hiusten kihartamiseen. Pukua lähtisin ensisijaisesti metsästämään käytettynä, sillä noin pienellä budjetilla uusi puku taitaisi jäädä vain haaveeksi. Sormusasia onkin ihan selvä, sillä käytän äidin vanhaa vihkisormusta. Mikäli se ei olisi mahdollista, etsisin varmasti kapeaa sormusta ihan pienellä kivellä. Kimppu taiteiltaisiin luultavasti itse niistä markettien ruusuista ja neilikoista.

Kuva

Sulhasen pukeutumiseen emme laittaisi varmasti rahaa oikeastaan yhtään, sillä hieno tumma puku löytyy kaapista, samoin juhlakengät ja valkoinen kauluspaita. Uuden solmion verran menisi luultavasti rahaa sulhasen pukeutumiseen. Mikäli budjetti todella olisi näin pieni, en uskoisi sulhasen panevan tässä asiassa hanttiinkaan. Morsiusneidon pukuun voisimme laittaa juuri ne muutamat kympit, jotka siihen on nytkin laitettu.

Juhlan valokuviksi ikuistaisivat sukulaiset ja ystävät, samoin jonkinlaisia potretteja yritettäisiin heidän avullaan saada. Jos meillä kuitenkin jäisi budjettiin ilmaa ja johonkin olisi mahdollista panostaa enemmän, olisi se varmasti juuri valokuvaaja. Pikkubudjetilla kyse olisi kylläkin ihan vain harrastelijakuvaajasta. Musiikki tulisi kaiutinten avulla tietokoneelta ja muu ohjelma olisi ilmaista, kuten meidän oikeassakin hääjuhlassamme. Jonkin verran rahaa menisi kutsuihin ja itse hääjuhlan paperituotteisiin, mutta lopulta tämä summa jäisi aika pieneksi.

Kuva

Mikäli budjettimme todella olisi kolmetuhatta euroa, olisi säästöprosessimme huomattavasti helpompi. Tällä hetkellä budjettimme kun uhkaa paisua liki kahteentoista tuhanteen euroon. Uskon, että voisimme viettää ikimuistoisen ja ihanan päivän myös ilman kaikkia krumeluureja. Mutta kun meillä on mahdollisuus viettää juuri sellainen päivä, josta olemme unelmoineet, niin miksi ei? Hääjuhlaa on tarkoitus viettää kerran elämässä, joten haluamme tehdä siitä meidän näköisemme ja kerätä talteen mahdollisimman paljon mahdollisimman upeita muistoja. Siksi haluamme panostaa sekä valokuvaajaan, videokuvaajaan että mahtavaan ruokaan. Toki panostamme moneen muuhunkin, mutta nämä ovat sellaisia asioita, joista missään nimessä en enää tahtoisi tinkiä.

Entä jos rahaa olisikin ihan rajattomasti? No, se tarina olisikin sitten ihan toisenlainen. Millaisia ajatuksia teillä muilla herää omasta budjetistanne? Kauhistuttaako se vai oletteko tyytyväisiä omaan budjettiinne? Entä jos kaikki olisikin toisin: rahaa olisi viljalti tai sitä olisi todella vähän?

Kurkistusta ihanaan viikonloppuun

Upea, upea viikonloppu kaksveen kanssa. On vietetty laatuaikaa yhdessä sukulaisten luona kyläillen, osallistuttu joululaulutapahtumiin ja käyty myös jonottamassa joulupukin luokse. Kaiken tämän jälkeen veikkaan, että päässä soi noin viikon verran kaksveen versio Tonttujen jouluyöstä. Viikonloppuun mahtuivat myös tämän loppuvuoden ensimmäiset pulkkailut, jotka kirvoittivat valtavat suosionosoitukset sekä tyttäreltä itseltään että allekirjoittaneelta. Vielä kun olisimme saaneet riemuita näistä tapahtumista kokonaisena perheenä, olisi ilo ollut ylimmillään.

On näihin päiviin mahtunut myös niitä pimeitä iltoja ja hiljaisia päiväunitunteja, jolloin minulla on ollut aikaa puuhailla omiani. Päätin viime hetkellä uudistaa joulukorttisuunnitlmat täysin ja tehdä kokonaan uudet versiot. Näiden joulukorttien lisäksi tein lisää servettirenkaita ja muokkailin sekä häälehteä että lasten puuhakirjaa. Kaikkein eniten olen kuitenkin innoissani yhden asian viimeistelystä. Tai jos tarkkoja ollaan, on niitä yhden sijaan aika monta kymmentä. Kyseessä ovat nimittäin Save the Date -kortit, joita meille ei aluksi pitänyt tulla lainkaan. Muiden ihanat luomukset saivat minut kuitenkin innostumaan, joten jouduin tämänkin päätöksen pyörtämään. Kortit lähtevät liikenteeseen hieman myöhäisellä aikataululla, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan! (Näin voi sanoa vain hääsuunnitteluista seonnut morsian...)

Ylläoleva kuva toimikaan pienenä kurkistuksena viikonlopun tehokkaasti käytettyihin tunteihin. Esittelen kortit huolellisemmin teille sitten, kun alkaa olla selvää, että vieraat ovat omansa vastaanottaneet.

Rohkeutta sulhaselle

Kuva

 Minä päätin jo aikaa sitten, että sulhaselle ja bestmaneille on saatava sukat teemavärien puitteissa, tarkemmin sanottuna limenvihreinä. Halusin ehdottomasti, että sulhasesta bestmaneineen on mahdollista ottaa ylläolevan kaltainen kuva. Kyseisten sukkien etsiminen alkoi jo kesällä, mutta kerta toisensa jälkeen jouduin päättämään etsinnät tuloksettomina. Lopulta tärppäsi, kun otin avukseni eBayn ihmeellisen maailman. Löysin pitkän etsinnän jälkeen limenvihreitä sukkia ja sulhaselle myös teemaväreihin sopivat bokserit. Sävyt eivät osu täydellisesti yhteen, mutta onneksi niiden ei tarvitsekaan. Näistä sainkin kehiteltyä allaolevat yllätykset hääpäivää varten.

Tein siis jälleen kuvankäsittelyohjelmalla tuollaiset yksinkertaiset paperisuirot käyttäen teemavärejämme ja muissakin paperituotteissa esiintyviä fontteja. Ne sitten tulostelin, leikkasin ja kiinnitin yhteen kaksipuolisella teipillä. Näyttävät aika hauskoilta, vaikka itse sanonkin! Enemmänkin olisi voinut nähdä vaivaa ja tehdä näistä vielä astetta tyylikkäämmät, mutta eivätköhän aja asiansa myös ihan tällaisenaan.

Lisäksi haluan mainostaa teille Tuhkimotarinan arvontaa, jossa Heidi arpoo kahdensadan euron lahjakortin liikkeensä palveluihin. Kannattaa ehdottomasti osallistua!

Lasten hyväksi

Minun piti ensin kirjoittaa ihan muista asioista tälle päivälle, mutta nyt tuli niin painavaa asiaa, että siirrän ostosteni ja pienten projektieni esittelyn huomiselle. Haluan nimittäin täydestä sydämestäni tuoda esille Uusi Lastensairaala 2017 -kampanjan, jonka kaikki taitavat tuntea viimeistään nyt, kun eilispäivänä uutisoitiin Supercellin huimista lahjoitussummista.

Minun on nimittäin aivan pakko nostaaa esille Pukuni-ompelimon takana vaikuttavan Saaran mahtavaa hyväntekeväisyyshanketta. Saara nimittäin halusi kantaa kortensa kekoon uuden lastensairaalan hyväksi. Ja mitä Saara sitten teki? Hän laittoi yhden upeista puvuistaan myyntiin Fiancéen hääpukuliikkeeseen! Tästä puvusta kaikki tuotto menee verottajan osinkojen jälkeen suoraan lastensairaalan keräykseen. Jos minulla ei olisi jo pukua odottamassa toukokuuta, olisin jo kovaa vauhtia kruisailemassa Turkuun! Tältä morsiamelta lähtee kyllä täydet pisteet Saaran suuntaan. Upea, kunnioitettava ja rohkea veto suomalaiselta pienyrittäjältä. Tähän voisi haastaa kaikki muutkin hääalan yrittäjät mukaan! Alla kuva tästä kauniista puvusta, josta saat lisätietoja klikkailemalla kuvaa tai piipahtamalla suoraan liikkeessä.

Kuva

Saaran tempauksesta luettuaan myös meidän häämme taltioiva VideoTimo innostui hyväntekeväisyyskampanjasta niin paljon, että kantaa kortensa kekoon tulevan kesän videointien kautta. Internet-sivuillaan Timo ilmoittaa, että vuoden 2014 häävideointien tuotto käytetään täysimääräisenä uuden lastensairaalan hyväksi! Jos siis haluat olla mukana tekemässä hyväntekeväisyyttä ja saada samalla itsellesi upeita muistoja, suosittelen ehdottomasti kääntymään Timon puoleen.

Tämä morsian antaa valtavat suosionosoitukset sekä Saaralle että Timolle; olette upeita ihmisiä!

150 päivää!

Eilen sain hehkuttaa viiden kuukauden rajapyykkiä, mutta tänään voin jo sanoa, että häihin on sataviisikymmentä päivää. Hui, kohtahan sitä varmaan jo menettää yöunensa! Kun päivät alkavat pikku hiljaa käymään vähiin, on ehkä hyvä kerrata tämänhetkistä tilannetta. Sisaren kanssa tätä tilannepäivitystä tehtiin jo eilen - ja olimme yhtä mieltä siitä, että asiat alkavat näyttää aika hyvältä!

Kuva

Hoidettujen asioiden listalla ovat onneksi jo kaikki ne tärkeimmät: pitopalvelu, musiikkipuoli, valokuvaaja, videokuvaaja, kampaaja, kukkajutut, morsiamen pukeutuminen, häämatka... Hääkakun tekijäkin on jo tiedossa, mutta maistiaiset pitäisi vielä järjestää. Mieletön määrä ostoksia on myös tehty kaikkien näiden kuukausien aikana; oma verkkokellarimme on räjähdyspisteessä eikä isänkään kellarissa ole kohta enää tilaa. Ostamatta on enää oikeastaan kirjekuoret, kynttilät ja jonkin verran muita pieniä yksityiskohtia. Niin, ja tietysti kaikki juomat. Ja edelleen se sulhasen puku. Minulla on paha aavistus siitä, että tämä asia aina vain siirtyy...

Olen hieman harmissani siitä, että se alkuperäinen ajatus häiden DIY-henkisyydestä jotenkin vain kaikkosi. Tai oikeastaan tämäkin ajatus on vähän ristiriitainen, sillä olen kyllä mielestäni tehnyt sellaisia ratkaisuja, jotka vain tekevät päivästämme upeamman. Esimerkiksi suodatinpussiruusuista tehdyt kukkapallot olisivat varmasti olleet ihan näyttäviä, mutta oikeat kukat ovat kyllä vielä kauniimpia.

Kuva

Mitä asioita meillä sitten vielä on edessä näinä pimeinä kuukausina? No, ennen kaikkea se sulhasen puku. Se on ihan ensimmäisenä to do -listallani, mutta pelkään hieman , että se roikkunee siinä vielä tovin. Lisäksi minun tulisi koristella kaikki keräämäni lasipurkit ostamillani pitsinauhoilla ja tehdä vielä jonkin verran lisää pom-pomeja. Pom-pomien runsaasta määrästä huolimatta tuhatviisisataa arkkia silkkipaperia taisi kyllä olla liioittelua... Sitä on nimittäin ihan järkyttävästi - edelleen.

Pikku hiljaa alkaisi olla myös aika kaiken tilpehöörin hankkimiselle ja järjestelemiselle. Tällä tarkoitan esimerkiksi valokuvaseinän kuvia, joissa näkyy meidän yhteistä historiaamme sekä kohtauksia kummankin lapsuudesta. Olen aika iloinen siitä, että hankinnoissa ja tehtävissä siirrytään yhä enemmän yksityiskohtiin. Yksityiskohtien kautta häät tuntuvat konkretisoituvan koko ajan enemmän ja enemmän.

Pian on ihan oikeasti aika sanoa se maaginen sana.

Kuva