Mistä sinä lukisit mieluiten?

Kuva

Tämä viikko on mennyt valtavan nopeasti. Hääjutut ovat olleet ensimmäistä kertaa oikeasti taka-alalla, kun uudet työkuviot ovat verottaneet tätä morsianta niin lahjakkaasti. Eilenkin nukahdin joskus yhdeksän jälkeen ja heräsin sitten vastaavasti nauttimaan hiljaisuudesta ja aamukahvista ennen puolta kuutta. En viitsinyt edes konetta avata, kun kerrankin oli niin upea hiljaisuus.

Olen tässä hieman pohtinut blogin sisältöjä ja tulevaa viikkoa. Huomenna esittelen jälleen erään pienen tee-se-itse -projektin, joka saa loppusilauksen huomenna iltapäivällä. Lisäksi ensi viikolla olisi tarkoitus esitellä vihdoin meidän sormuksemme - luvassa siis kuvamateriaalia sekä kihloista että vihkistä! Vieraslistaa olemme myös säätäneet taas tässä viikonlopun aikana, joskaan vieläkään se ei tunnu valmiilta. Varmasti siis tulemme palaamaan myös vieraslistaan tulevien päivien aikana.

Koska tämä viikko on mennyt vahvasti hissutellessa, on ensi viikolla taas tarkoitus rysäyttää häähupsuttelu kunnolla vauhtiin. Nyt toivoisinkin, että te lukijat annatte aiheita, josta mielellänne lukisitte tässä vaiheessa lisää! Aiemmin mainituista tulossa siis takuuvarmat postaukset, mutta mitä muuta kaipaisitte lähipäivien lukulistalle?

Kuva

Kiitollinen morsian

Kuva

Huomenna järjestetään Katajanokalla Häägalleria, jonne ehdottomasti kannattaa kaikkien kynnelle kykenevien lähteä! Allekirjoittanut on itse kiinni työasioissa aina kello kolmeentoista saakka, minkä jälkeen ei kyllä paljon enää kannata gallerioimaan lähteä. Olen tästä valtavan harmissani, sillä olisin mielelläni tavannut muita blogimaailmasta tuttuja morsiamia sekä tutustunut muutenkin Häägallerian antiin. Mutta te osallistujat olette sitten velvollisia kirjoittelemaan ihania postauksia päivän annista kuvien kera! Muistakaa se!

Tällä viikolla mielessä on ollut se suunnattomasti vaivaamaan jäänyt hiuskoruasia. Muistanette, kun kerroin hääpuvun ja kaikkien oheishärpäkkeiden sovituksesta. Silloin kävikin ilmi, ettei se suuri ja kaunis pitsikoru sovikaan yhteen puvun ja kaulakorun kanssa. Tai puvun kanssa se sopi kyllä, mutta kolmirivisen helminauhan kanssa se oli aivan liikaa. Päätin pitää helmet ja luopua hiuskorusta. Koko sunnuntain pyörin Ninkan sivuilla haaveilemassa, kuten jo sunnuntain kirjoituksen yhteydessä mainitskinkin. Minulle iski suunnaton epävarmuus ja osittain epäuskokin. En enää tiennyt lainkaan, millaista hiuskorua kannattaisi etsiä ja mitä oikeastaan hiuskorulta haluan.

Kuva

Mutta arvatkaapa mitä! Ninkan omistaja Ninapa otti minuun sähköpostitse yhteyttä luettuani ongelmistani blogista. Sain häneltä vinkkejä sopivan korun valitsemiseen ja myös siihen, mitä kampaukselta edellytetään, jotta hiuskorut pysyvät. Eniten vaiheilin pinni- ja kampakiinnitteisten korujen välillä, sillä minulla oli omat suosikkini, joiden pysyvyyttä epäilin. Erityisesti näihin pohdintoihin sain Ninalta tukea, vaikka tietenkään hän ei aivan yksioikoista vastausta antaa näkemättä suunnittelemaani kampausta ja omaa hiuslaatuani.

Sain niin mieletöntä palvelua, ettei olisi enää tullut mieleenkään tilata hiuskorua mistään muualta! Hienointa tässä on se, että pääsen tukemaan suomalaista pienyrittäjyyttä. Tekopyhä lausahdus ehkä, kun ensimmäinen hiuskoruehdokkaani saapui Kiinasta. Toisinaan valinnoissa ratkaisee valitettavasti raha, kun joutuu säästämään niin moneen eri asiaan. (Ja ne jotka eivät vielä ole tietoisia, me joudumme hääjärjestelyiden ohella säästämään muutaman kymppitonnin haaveilemaamme asuntoon...) Ja tärkeintä on kai lopputulos: löysin upean, hääkokonaisuuteeni nähden riittävän pienen mutta kauniin ja oikein edullisen hiuskorun Ninkan valikoimista.

Kuva

Ihanaa, että minun ei tarvitse enää miettiä tätäkään asiaa. Eilen kävin luottokampaajani kanssa keskustelua kampauksista ja muistakin hääasioista. Olen onnellinen, kun olen löytänyt noin loistavan kampaajan. Seuraavalla kerralla saankin jo ottaa mukaan tuon hääkampaukseeni tulevan korun ja tehdä alustavia suunnitelmia kampauksesta! Ja ei hätää, myös te tulette näkemään korun heti, kun se kotiimme saapuu!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Yksityiskohdista henkilökohtaisia

Viime päivät ovat olleet niin työntäyteisiä, etten ole enää illalla jaksanut raahautua koneelle edes laskuja maksamaan. Olen painunut sängynpohjalle niin aikaisin, etten edes kehtaa kertoa. Uusi (mutta vanha tuttu) työ verottaa tällä hetkellä runsaasti voimavarojani, joten en pysty takaamaan vielä tälle loppuviikollekaan kovin suurta postausmäärää.

Kuva

Olen miettinyt jo pidempään tapoja, joilla tuoda esiin yhteistä menneisyyttämme. Meidän ensimmäinen kohtaamisemme tapahtui pian lukiosta valmistumisen jälkeen, niinkin romanttisessa paikassa kuin yhteisessä työssämme postissa. Lyhykäisyydestään huolimatta tämä taival on meidän historiassamme erittäin merkittävä, sillä siitä kaikki sai alkunsa. Tosi romanttista, eikö?


Kuinka sitten toisimme tätä esiin? Vaikka olen kutsut suunnitellut jo aikaa sitten, ajattelin hieman uudistaa suunnitelmaa ja yrittää saada mukaan jotain, mikä toisi mieleen tämän yhteisen taipaleen alkumetrit. Mitään sopivaa esikuvaa en kuitenkaan Pinterestin tai Googlen kautta löytänyt, joten kovasta yrittämisestä huolimatta joudun ideoimaan tätä korttiasiaa ihan alusta asti itse.

Kuva

Sen sijaan olen jo aikaa sitten keksinyt, että meille ei tule korttien tallettamiseksi sitä perinteistä lintuhäkkiä. Jep, tyhmimmätkin varmaan jo arvaavat, että meille tulee mitä ihastuttavin vanha, jenkkityylinen postilaatikko. Kaikista kivointa tuossa ideassa on se, että se on hyvin henkilökohtainen, sillä juuri yhteen tiettyyn tuollaiseen postilaatikkoon liittyy tarinamme eteneminen (sekä se että suutuspäissäni onnistuin vahingossa rikkomaan sen pirun peltikyhäelmän).

Kuva

Vieraskirjassakin olisi jotenkin kiva tätä "teemaa" hyödyntää. Olenkin vieraskirjapuun sijaan alkanut mieltymään kirjoituskoneeseen, jonka avulla vieraat voisivat rustailla meille sekä lyhyitä viestejä että pidempiä kirjelmiä. En toki toivo juhlamme olevan niin tylsä, että ihmisillä olisi aikaa tai etenkään halua istua pitkiä toveja kirjoituskoneen äärellä, mutta loppuillasta sen avulla voitaisiin taltioida varmasti aika huikeita tarinoita! Jonkin kirjekuorikollaasin tai postikorttien kerääminenkin olisi hauskaa. Tätäkin minun pitää hieman ideoida lisää, jos tästä oikeasti toteutuskelpoisen haluaa.

Kuva

Kuva

Kuva

Vaikka olenkin nyt ihastunut ideoimaan yksityiskohtien toteutusta menneisyyden avulla, en kuitenkaan aio tehdä tästä mitään vallitsevaa teemaa. En halua tämän näkyvän vieraille liian hallitsevasti, mutta tahtoisin pienten yksityiskohtien avulla rakentaa palapeliä menneisyydestämme. Tämä postiasia on vain yksi niistä asioista, joita haluan nostaa esille, joten lisää ideointia on luvassa - kunhan tämä loputon väsymys joskus hellittää.

Linkkailkaa ja vinkkailkaa, jos keksitte jotain hauskaa näihin ideointeihini liittyen! Otan mielelläni kaikenlaisia ideoita ja oivalluksia vastaan.

Paljon tekstiä ja yksi kuva: paljastuksia hääpuvusta.

Tänään oli se päivä, jota odotin koko kuluneen viikon. Jo eilen olin jännityksestä kiukkuinen ja aamulla ärtyisyyttäni oli jo mahdotonta olla huomaamatta. Jännitys, mikä ihana tekosyy. Ei sentään, kyse ei kuitenkaan ollut mistään bridezillamaisesta keuhkoamisesta tai siitä, että koko päivä olisi ollut pelkkää äkäistä karjahtelua. Tänään kuitenkin pienetkin vastoinkäymiset tuntuivat yllättävän suurilta, kun odotin pelonsekaisin tuntein hääpukuni sovitusta.

Onneksi minulla oli tukena ja turvanani rakas siskoni, joka kaasonanikin toimii. Sisar rauhoitteli, ja onnistui pitämään minut edes jokseenkin tässä maailmassa. Kun kaivoimme hääpukuni esiin isäni vaatehuoneen perukoilta, sisar ihasteli pukua kovaan ääneen ja itse olin vähällä tirauttaa kyyneleitä. Omat kyyneleeni eivät suinkaan johtuneet puvun kauneudesta, vaan niistä pukua kohtaan tuntemistani peloista. Puku näytti mielettömän kauniilta siinä henkarilla roikkuessaan, mutta kuinka kävisi, kun se olisi tiukasti ylläni? Ei auttanut muu kuin ryhtyä sovittamaan.

Minulla oli mukana kaikki tarvikkeet jopa alusvaatteita myöten. En tietenkään pukenut hääpäivälle varattuja alushousuja tai kiskonut jalkaani stay up -sukkia. Halusin kuitenkin sovittaa pukua korsetin kanssa, sillä olen alusta asti halunnut liittää korsetin osaksi hääpukeutumistani. Siitäkin huolimatta, että Morsiusgalleriassa sanoivat, ettei minun hääpukuni tarvitse alleen muuta kuin olkaimettomat rintaliivit. Minua jännitti, josko korsetti vilkkuisi jommaltakummalta puolelta puvun yläreunasta tai korsetin luut paistaisivat puvun läpi sijoittuessaan mitä todennäköisemmin eri kohtiin kuin puvun omat luut. Kummatkin pelot osoittautuivat aiheettomiksi, sillä korsetti asettui riittävän matalalle eikä hääpuvun läpi paistanut ainutkaan luu.

Mutta sitten se suurin pelkoni... Entä jos puku ei imartelekaan vartaloani? Entä jos se korostaa vartaloni huonoja puolia eikä lainkaan peitä niitä? Olin jo sanonut kaasolle, että meillä on luultavasti ensi viikolla edessä matka Morsiusgallerian Tullivapaille päiville. Olin aivan varma, että puku olisi katastrofi. Kun puku oli ylläni, koin sen saman tunteen kuin nähdessäni puvun ensi kertaa. Tässä se on. Kun kuljin suuren peilin eteen, jännitys kupli yhä mahassa - ehkä pahempana kuin kertaakaan aiemmin näinä päivinä. Ja siinä se oli, minun pukuni:

Tässä kaason tärisevin käsin huonossa valaistuksessa otettu kuva, joka ei anna puvulle oikeutta. Päätin luottaa sulhaseen ja uskaltaa julkaista kuvamateriaalia aarteestani. Puku on nyt jo edesmenneen Forever Yoursin mallistoa, ja minä rakastan sitä niin. Kaulakoru on sen kanssa upea ilmestys, mutta uuden hiuskorun joudun ikävä kyllä itselleni etsimään. Se vain oli liikaa tuossa kokonaisuudessa ja teki minusta jokseenkin halvan näköisen. Nyt olenkin seikkaillut Ninkan puodissa ja löytänyt sieltä ihania vaihtoehtoja. Menin kuitenkin missaamaan ne muuttoalennukset! En siis vielä näillä sekunneilla tilaa uusia hiuskoruja, vaan päädyn odottelemaan uusia alennuksia ja arvontoja.

Hajatuksia.

Kuva

Oho, blogissa menee tänään kymmenentuhannen kävijän raja rikki! Josko sitä sitten taas seuraavan kymppitonnin kohdalla järjestäisi arvontaa - jotain käytännöllisempää, jotta myös jo avioituneet lukijat voivat arvonnasta hyötyä! Mikäli päivittäiset kävijämäärät kasvavat tätä tahtia, ei siihen seuraavaakaan arvontaan mene kuin pieni hetki. Huh, olen ihan häkeltynyt.

Kuten jo torstaina mainitsinkin, olemme nauttimassa syksyisestä mökkielämästä. Ja kuten jo silloin arvelinkin, en malttanut pitää itseäni poissa täältä sillä aikaa, kun uhmaaja on päiväunilla. Olen saanut rauhassa selailla hääblogeja, hääpukuja sekä tutkailla mökkilukemiseksi rahdattuja häälehtiä. Häät, häät, häät. Mikäs muukaan sitä mielessä olisi? Kahdeksan kuukauden päästä saattaa jo vähän jännittää, kun eletään viimeisiä päiviä avoparina. Hui!

Kuva

Huomenna lähdemme taas kohti kotia, noudamme matkan varrella hieman lisää viinilaseja ja kotipuolessa painumme kaason kanssa hääpuvun sovitukseen. Odotan huomista sekä pienellä paniikilla että mahanpohjaa nipistelevän innostuksen kera! Saan ensimmäistä kertaa kokeilla pukua sekä hääkenkien, -korujen että hiuskoristeen kanssa. Huominen näyttää sen, onko puku sittenkään se unelmieni hääpuku (kyllä, paniikkia on ollut ilmassa) ja ovatko sokkona ostamani asusteet sittenkään sävyltään sopivia. Ei siis mikään ihme, että mahanpohjassa hieman kuplii tällä hetkellä. Huomenna kuulette sitten, kuinka pukusovituksessa kävi. Ehkä vilautan myös uutta materiaalia puvusta...

Vaikka ajatukset jatkuvasti pyörivät häiden ympärillä, ei minulla ole juuri nyt hurjasti tarjottavaa tänne blogin puolelle. Ensi viikolla luvassa muutamia lisähankintoja, hääturinointia kampaajan luona (sekä mahdollinen varaaminen jo nyt, mikäli luottokampaajani suostuu varaamaan aikojaan jo ensi keväälle) sekä sormusasioita. Kyllä, tein viimeinkin valinnan sormuksen suhteen ja tulen esittelemään teille ihanille lukijoille ensi viikolla sekä kihlasormuksemme että oman vihkisormukseni. Suurien asioiden äärellä siis ollaan jälleen!

Rauhallista, aurinkoista viikonloppua! Nauttikaa venetsialaisista, mikäli teillä siihen on mahdollisuus! Meidän iltamme huipentuu kuohuviiniin, valtavaan määrään ulkotulia sekä souturetkeen saaren ympäri.

Kuva

PeeÄs. Rentouttavaa mökkilukemista voi löytyä myös digiversiona. Häälehtien rapistelussa on oma tunnelmansa, mutta olen päässyt aivan uusiin fiilistelysfääreihin lukiessani Bridal Guiden nettiartikkeleita. Toki tällä syksyisellä Päijät-Hämeen ilmastollakin voi olla osuutensa tässä nousujohteisessa tunnelmassa..

Kotiin kerääntyneitä ostoksia.

Suuret pahoittelut viime päivien radiohiljaisuudesta. Työrintamalla on riittänyt kiirettä, ja lisäksi olen huristellut ympäri pääkaupunkiseutua milloin minkäkin ostoksen perässä. Tässä siis pikaisena päivityksenä ennen yöunia muutamia ostoksia. Pahoittelut jo etukäteen kuvien laadusta, rumasta keittiön tasosta sekä muutenkin hyvin vähän harkituista kuvakulmista.

Askartelutarvikkeista lienee hyvä aloittaa. Ylimmässä kuvassa esillä siis muutamia korttiaskarteluun tarvittavia hankintoja. Tarkkasilmäisimmät saattoivat jo bongata uuden monogrammimallin, jonka kaikessa hiljaisuudessa meille sittenkin uusiksi suunnittelin (siis hei olihan se vanha ihan leimi). Esittelen painojälkeä tarkemmin, kun päästään korttien testimalleihin asti. Monogrammi itsessään saattaa vilahdella kirjoituksissa jo aiemmin, jos hyvin käy. Noita alemman kuvan satiininauhoja tulette ainakin näkemään hyvin pian! Niitä on minulla varastoissa huomattavasti suurempi kasa kuin kuvassa, joten voitte jo arvata, että luvassa on varsin runsasta käyttöäkin.

Olen suunnattoman iloinen kaikista näistä kattaustarvikelöydöistäni! Sen jälkeen, kun aloin kuuluttelemaan noiden Svalka-lasien perään, on niitä tullut kotiimme (anteeksi, isäni kellariin) aivan valtaisat määrät. Laseja on yhteensä nyt yli 200 kappaletta, eniten puuttuu noita snapsilaseja. Kuohuviinilaseja taas tuli vahingossa hankittua omien tarpeiden yli. Joka tapauksessa lasisto alkaa pian olla haalittuna kasaan, jippii!

Seuraavat riemunkiljahdukset voisinkin heittää heti seuraavan kuvan kohdalla, sillä nuo harmaat kankaiset lautasliinat olivat ensimmäisiä ostoksiani meidän häitämme varten. Niitä on noin 120 kappaletta, ja niiden katsominen saa minut hykertelemään tyytyväisyydestä. Ihanaa, kankaiset lautasliinat ja vielä noin kauniin väriset. Tähän väliin voisin huomauttaa, että meille ei tulekaan niitä harmaita pöytäliinoja, vaan päädyimmekin kimuranttien pohdintojen ja useiden aasinsiltojen kautta valkoisiin. Vaikka en päässytkään nyt hifistelemään ommeltavien pöytäliinojen kanssa, kaitaliinakikkailua on luvassa, jahka maltatte odottaa!

Alimpana näistä kattaustarvikekuvista näkyvät keskiviikkoaamuiset ostokseni Rimmalta. Rimma ihanasti odotteli minua Sellon vieressä, kun aamuruuhkaan jumiutuneena ja muutenkin hieman eksyneenä huruttelin Espooseen. Rimman hääkirppikseltä huusin siis tuollaisen kauniin viirin karkkibuffettia varten sekä nuo ihanat vanhat lusikat, joista erityisesti nuo kaksi suurinta minua miellyttävät. Löytäisinpä niitä lisää! Tähän väliin jälleen huomiona, että piilotin jonnekin asuntomme syövereihin Rimmalta ostamani puiset aterimet, enkä nyt löytänyt niitä mistään kuvattavaksi. Mutta sellaisetkin meiltä nyt löytyy!

Minun täytyy kyllä nyt tunnustaa, että ylläolevan kuvan ostoksia harkitsin kahteen kertaan. Olen niin vannoutunut askartelija, että olin vakaasti päättänyt tehdä kuvausnurkassamme tarvittavat tarvikkeet ihan itse, omin pikku kätösin. Löysin kuitenkin naimisiin.infon hääkirpputorilta tämän lähes neljäkymmentäosaisen setin kahdellakymmenellä eurolla, joten en voinut vastustaa. Näissä on ollut ihan mieletön työ! Arvostan hurjasti näitä huikean upeita tarvikkeita, joita saamme ensi keväänä vuorostamme käyttää.

Ja tämä viimeinen, hyvin epäselvä kuva... Niin, joku saattaa jo miettiäkin, ettei ole ihan yhteydessä meidän häidemme teemaan ja tyyliin. Juu, ei olekaan. Jokin akuutti mielenhäiriö iski ja luulin voivani hyödyntää näitä hopeanharmaita satiinisia kaitaliinoja meidän kattauksessamme. Totuus on kuitenkin toinen, joten olen valmis luopumaan näistä samalla hinnalla kuin itse nämä hankin. Laitelkaa vaikka sähköpostia, jos olette näistä kahdestakymmenestä kaitaliinasta (kaikki pituudeltaan 280 cm) kiinnostuneita, niin ei tule tästä blogista mitään yleistä kauppapaikkaa.

Vielä on runsaasti erilaisia DIY-projekteja ja ostoksia esittelemättä. Niistä kuitenkin toisella kertaa. Tämä kuvapostaus kuitenkin välittänee myös teille lukijoille sen, että meillä alkaa moni asia loksahtamaan mukavasti paikoilleen. On ruokailussa tarvittavat astiat (siis ihan pientä täydennystä lukuun ottamatta), upeat kankaiset lautasliinat (ja myös hienot paperiset, joita en vielä ole kuvaillut), karkkibuffetin tarvikkeita yhä enenevissä määrin, pöytäliinat sekä monia pieniä yksityiskohtia valmiina.

Viikonlopuksi lähdemme pitkästä aikaa mökille rauhoittumaan. Aika näyttää kykeneekö tämä morsian pitämään sormensa erossa näppäimistöstä ja kirjoituksensa poissa blogimaailmasta. Mukavaa pian alkavaa viikonloppua kaikille!

Sulhasen pukeutuminen

Olen monta kertaa jo paasannut omasta hääpäivän pukeutumisestani: koruista, puvusta, laukusta, kengistä... Tässä rytäkässä sulhasen pukeutuminen on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle! Vaikka vielä emme sulhaselle ole mitään vermeitä hankkineetkaan, voin silti esitellä tämänhetkisiä ajatuksia aiheesta. Nämä ajatukset eivät suinkaan ole yksinomaan minun, vaan asiaa on pohdittu hyvinkin tarkkaan sulhasen kanssa yhdessä ja sulhasen makumieltymyksistä lähtien.

Kuva

Ensimmäisenä ajatuksenahan meillä siis todellakin oli vuokrata saketti tai joku muu vastaava juhlapuku. Sulhanen kuitenkin totesi vaihtoehdot kuitenkin liian vanhahtaviksi, jolloin aloitimme etsinnän nollasta. Sulhasen unelmien puku löytyi Internetin ihmeellisestä maailmasta hyvinkin nopeasti: Cavalieren Dante. Toinen vaihtoehto olisi mahdollisesti Cavalieren Theo, mutta mies pitää sitä ainakin kuvien perusteella liian kiiltävänä. Hinta pelkälle puvulle tulee näin ollen neljästäsadasta viiteensataan euroa.

Kuva

Vaikka puku onkin jo kiikaroitu valmiiksi, ei sulhasen pukeutuminen suinkaan ole siinä. Pitäisi miettiä sopiva juhlaliivi, solmio, kalvosinnapit ja muut oheistuotteet. Tavallinen solmio vai kapea solmio? Plastron vai solmuke? Solmukkeen mies on tyrmännyt jo täysin, vaikka näytin kaikenlaisia ihastuttavia Etsy-löytöjäni. Ei siis solmuketta. Mielestäni plastron näyttää oikein hyvältä tuon Dante-puvun ja liivin kanssa, mutta kapeat solmiot ovat jo vuosia saaneet polveni notkumaan. Ongelmana on se, ettei minulla tai sulhasella kummallakaan ole minkäänlaista hajua miesten pukeutumisetiketeistä näitä perinteisiä smokkifrakkisaketti-säännöksiä lukuun ottamatta. Yritin vähän lueskella aiheesta, mutta en löytänyt mitään kovin tarkkaa ja vedenpitävää tietoa mistään. Taidamme tehdä päätöksen vasta sitten, kun pääsemme liikkeisiin paikan päälle sovittelemaan pukuja ja saamme ammattilaisnäkökulman asiaan. Näillä näkymin päädymme plastroniin, sillä sulhanen tuntee sen juhlallisemmaksi vaihtoehdoksi. Oli lopullinen valinta sitten mikä hyvänsä, väri tulee ehdottomasti olemaan vihreä.

Kuva

Kalvosinnapit ovat toki myös tärkeä osa juhlapäivää. Ajattelin yhtenäistää tyyliämme näiltä osin, sillä ajattelin nyt etsiskellä korvakoruihini yhteensopivia kalvosinnappeja - mistäs muualtakaan kuin Etsystä. Yhdet varteenotettavat olen jo löytänyt, mutta esittelen ne sitten, kun ostopäätöksen olen tehnyt. Niiden mukana tulisi myös solmioneula, mikä olisi omiaan, jos tuohon plastroniin nyt päädymme.

Mitäs muuta? No, pukeutumiseen tietysti kuuluvat myös viehe (josta sitten joskus lähempänä lisää) sekä alusvaatteet ja sukat. Näistä kahdesta viimeisestä on tulossa lähiaikoina ihan oma postauksensa! Yhteenvetona sulhasen pukeutumisesta voisin sanoa, että se tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin alunperin budjetoimme. Olimme budjetoineet vain vuokrapukupaketin ja kaiken lisäksi unohtaneet esimerkiksi kalvosinnapit kokonaan. No, kerrankos sitä mennään naimisiin! Haluan olla itse kauneimmillani hääpäivänäni, mutta tahdon myös seistä maailman komeimman sulhasen vieressä - jonka myös tarvitsee tuntea itsensä upeannäköiseksi!

Kuva