Potretti-inspiraatiota

Kun kaikki päivät ja illat viettää hartiavoimia kuluttavien projektien parissa, kaipaa pääkoppa hetkittäin nollausta. Ja mikäs olisikaan morsiamelle parempaa nollausta kuin taidokkaiden valokuvien selailu! Eilisen kirja-arvostelun innoittamana päädyin siis jälleen pohtimaan potrettikuviamme sekä muita kahdenkeskisiä kuvia - ja toki myös mahdollisia kuvakulmia.

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

No, johan niitä siinä tulikin. Ja ihania kuvia olisi vielä vaikka kuinka! Onneksi kuun loppupuolella pääsemme tapaamaan valokuvaajaamme, joten monet hääpäivän asiat saavat jälleen selvyyttä. Tämä tammikuu on kyllä aivan mahdottoman jännittävä ja tapahtumarikas!

Arvostelussa: Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita

Meillä näytti olevan Korpun kanssa täsmälleen samat aikeet tälle päivälle. Lovefall-blogin takana vaikuttava Korppu oli nimittäin myös saanut itselleen Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita -kirjan lehdistökappaleen ja kirjotti mielipiteensä siitä tänään. Minun oli tarkoitus kertoa kirjasta jo viikonloppuna, mutta sunnuntai meni yhtälailla työn touhussa kuin eilinenkin. Ja kyse ei suinkaan ole oikeista aikuisten töistä, vaan askartelusta ja muista tee-se-itse -projekteistani. Eilenkin hurahti tehokkaasti yli yhdeksän tuntia pelkän kahvin voimalla, kun leikkasin, liisteröin ja ompelin.

Nyt minun on kuitenkin tarkoitus kertoa saamastani kirjasta ja sen herättämistä ajatuksista, eikä suinkaan vaahdota näistä ikuisuusprojekteistani. Minua siis lähestyttiin viime viikolla Docendon markkinointisuunnittelijan toimesta, joka tarjosi minulle mahdollisuutta arvostella kirja blogissani. En valitettavasti päässyt perjantain lehdistötilaisuuteen tai dokumentaarisen valokuvauksen luennolle, josta blogissanikin kirjoitin, mutta tapasin kirjan luoneen Juha Laitalaisen häämessuilla lauantaina. Laitalaisella itsellään on valokuvaajan ammatista jo vuosikymmenten kokemus - dokumentaarisia hääkuvauksiakin hän on toteuttanut jo 1990-luvun lopulta alkaen.

Mikä tämä kirja sitten oikein on? Takakansi kertoo kirjan olevan ensimmäinen dokumentaarista kuvausta käsittelävä suomalainen teos. Se on suunnattu valokuvauksen ammattilaisille ja harrastelijoille lukuisine valokuvaukseen liittyvine teknisine vinkkeineen, mutta myös aivan tavallisille häitään suunnitteleville ihmisille. Takakannen perusteella vaikuttaa siis siltä, että kirja tarjoaa jokaiselle jotakin.

Kun minä alan lukemaan kirjaa, luen ensin tietenkin takakannen ja sen jälkeen paneudun sisällysluetteloon. Tähän käytän aikaa melkoisesti, joidenkin mielestä jopa liiankin kanssa. Itselleni tämä on kuitenkin tärkeä tapa hahmottaa kokonaiskuva lukemastani kirjasta. Tämän jälkeen selailen kirjan nopeasti läpi ennen kuin aloitan perusteellisemman tutustumisen.

Miltä Tahdon! Suomalaisia hääkuvatarinoita -kirja sitten vaikutti näissä lukemisen eri vaiheissa. Kannen perusteella olin erittäin innoissani, sillä kokonaisuus vaikutti erittäin lupaavalta. Sen sijaan sisällysluettelossa tuli ensimmäinen töksähdys. Sisällysluettelo itsessään oli kattavasti ja selkeästi koottu; kokonaisuuden kykeni hahmottamaan helposti. Sisällysluettelon visuaalinen ilme olisi kuitenkin vaatinut hieman päivittämistä. Omaan silmääni se ei näyttänyt lainkaan houkuttelevalta.

Siirtyessäni selailemaan kirjaa, en enää toistamiseen kiinnittänyt niin vahvasti huomiota kirjan visuaaliseen ilmeeseen. Toki joillakin sivuilla enemmän, toisilla vähemmän. Tässä vaiheessa huomioni alkoi kuitenkin kiinnittyä vahvemmin kirjan sisältöön. Teksti osoittautui helppolukuiseksi ja se sisälsi muutamia mielettömän hyviä oivalluksia. Vai mitä sanotte tästä lainauksesta: "Valoa ei tarvitse tuoda. Se pitää nähdä ja valoa tulee osata lukea." Voiko sitä enää kauniimmin sanoa?

Sisällöllisesti kirja ei herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Parhaimpana teoksena tämä varmasti toimii harrastelijakuvaajille, jotka haluavat kehittää osaamistaan hääkuvauksen saralla. Jonkin verran olisin toivonut enemmän vinkkejä häitään järjestäville tai ainakin jonkinlaista näkökulmaa myös siihen suuntaan. Oli kuitenkin hienoa, että kirja huomioi dokumentaarisen kuvauksen eri vaiheet ja eri-ikäiset hääparit. Näkökulma oli laaja, ja kirja yritti huomioida sekä hääparin että heidän päivänsä ikuistavien henkilöiden tarpeet. Kamera- ja kuvausekniikkaa tuntevien ihmisten mielipiteistä en tietenkään voi sanoa mitään, mutta olisi mielenkiintoista tietää myös heidän ajatuksiaan kirjan sisällöstä ja annetun tiedon tarpeellisuudesta tai johdonmukaisuudesta.

Kirja sisälsi hienoja kuvia ja muutamia oikein hyviä oivalluksia. Itse olen kuitenkin koko tämän hääsuunnittelun ajan pyrkinyt perehtymään dokumentaarisen valokuvauksen saloihin ja niihin tärkeisiin yksityiskohtiin, joita hääparin tulee päivässään huomioida. Näin ollen kirja ei suuresti tarjonnut uutta tietoa hääsuunnittelun näkökulmasta, mutta antoi kyllä paljon vahvistusta  omilla ajatuksille ja mielipiteille. Kuvaustekniset seikat sen sijaan olivat minulle uusia, mutta en koe, että minusta olisi silti neuvomaan valokuvaajaamme esimerkiksi salamavalon käytössä. Tämä tuskin edes olisi tarkoituksenmukaista, sillä kirjan päämäärähän oli tarjota vinkkejä ja huomionarvoisia asioita kullekin häävalokuvauksen kanssa tekemisissä olevalle heidän omalta katsantokannaltaan. Kirjassa näkyy Laitalan pitkä kokemus ja asiantuntijuus, joka on muodostunut yrityksen ja erehdyksen kautta.

Kuten tiedätte, kirjoja voi nykyään kahmia itselleen vaikka mistä. Tätäkin kirjaa saa tilattua itselleen joko suoraan kustantajana toimivan Docendon kautta tai vaihtoehtoisista verkkokaupoista. Mikäli kiinnostuitte kirjasta, suosittelen googlettelemaan itsellenne sopivan ostopisteen.

Ja mikäli olette kirjaan tutustuneet, haluaisin ehdottomasti kuulla mielipiteitänne! Minua kiinnostavat myös ennakko-odotukset, ajatukset ja toiveet tällaista kirjaa kohtaan. Itselläni nousi vahva halu saada käsiini kirja, joka käsittelisi dokumentaarista kuvausta useiden ammattilaiskuvaajien näkökulmasta ja tarjoaisi näin ollen tyylillisesti laajemman kuvakokonaisuuden.

Koristeluinspiraatiota

Kuva

Olen viikonlopun jäljiltä edelleen melkoisen ryytynyt. Muutaman vuorokauden ajalta jäi käteen paitsi hauskoja muistoja, myös rutkasti univelkaa ja vahvasta maalarinteipistä kärsineet sormenpäät. Ohjelmassa oli siis messuilua, ystävien tapaamista ja tuntikausien askarteluoperaatioita. Lupaan, että saatte kuvaa niistä pahvisista tuotoksistani ihan lähipäivinä.

Ja koska niistä pahvijättiläisistä tuli puhe, voisinkin samalla esitellä muutamia ideoita niiden koristeluun, mikäli innostuitte askartelemaan omia numeroita ja kirjaimia. Ne käyttämäni vanhojen kirjojen sivut eivät suinkaan ole ainoa mahdollisuus tuotosten päällystykseen. Itse pohdin useita erilaisia vaihtoehtoja ennen kuin päädyin valitsemaamme lopputulokseen.

Tässä siis inspiraatiota askarteluiltoihin:

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9

Kangasruusuja, narua tai lankaa, glitteriä, sammalta, mosaiikkipaloja, kuvia, silkkipaperia... Vain mielikuvitus on rajana näissä! Kirjainta ei ole pakko edes joka sivulta sulkea, jolloin siitä voi tehdä kuudennen kuvan osoittaman valokyltin. Pinterest on täynnä toinen toistaan mahtavampia ideoita ja ilmiöitä! Onneksi oma idea löytyi kuitenkin kohtalaisen helposti - ja viikonloppuna sain ihan yllättäen myös loistavan idean kirjainten loppusilaukseen.

Minun kirjamistani kuulette lisää siis ihan tässä lähipäivinä. Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla teidän mielipiteitänne erilaisista tavoista koristella näitä kirjaimia, numeroita tai vaikka puisia kehyksiä. Mistä tykkäätte eniten? Millainen koristelu olisi sopivin teidän häihinne? Mitä ette mistään hinnasta haluaisi? Tuntuuko kenties koko idea esillä olevista nimikirjaimista vieraalta jutulta?

Mahtipäivä Mennään naimisiin -messuilla

Tänään on ollut mahtava, mutta valtavan uuvuttava päivä. Suuntasimme erittäin innostuneen sulhasen kanssa heti kymmeneksi jonottelemaan Wanhan Sataman oville. Alkuruuhka lipunmyynnissä oli melkoinen, mutta sen jälkeen saimmekin hetken nauttia välijistä tiloista, kun ihmiset hajaantuivat ympäri messuosastoja.

Oli ihana törmätä Ninaan ja Heidiin, kun sai samalla vielä nähdä heidän kauniisti somistetut pisteensä. Ninalla oli tietysti Ninkan pisteellä mieleisiäni pitsikoristeita ja Heidillä Tuhkimotarinan aarteissa Aino Handmaden kimaltelevia hiuskukkia. Olisin voinut hipelöidä niitä ikuisuuden!

Mieleen jäivät myös UniQ Dayn, Juhlamaailman ja Hää- ja Juhlasuunnittelu Orchidean ihanat ideat karkkibuffetteihin. Uniq Dayn karkkibuffet teki vaikutuksen mustavalkoisella värimaailmallaan, Juhlamaailman vastaava taas runsaudellaan. Orchidean karkkibuffet sen sijaan oli pieni, mutta mielettömän suloinen buffetin ohessa olevine drinkkeineen. Juhlamaailman karkkien joukossa oli noita ihania harmaita paperikarkkeja, joita olen meidänkin karkkibuffetiin suunnitellut.

Messuilla tuli myös ihailtua samaa sormusta, jota katselin jo aikanaan I Love Me -messuilla. Kyseessä oli Taigakorun kultahippusormus, johon sulhanenkin ihastui. Täysin sopivaa kokoa ei messuilla ollut, mutta riittävän vakuuttava se tuntui olevan. Yötyöläinen oli kuitenkin tällä erää liian väsynyt kaupantekoon, joten sormus jäi vielä haaveen ja harkinnan asteelle.

Aikaa kulutettiin siis lähinnä ihaillen ja ihmetellen. Mitään konkreettisia hankintoja ei tällä kertaa tehty, mutta lukuisiin arvontalipukkeisiin tuli kyllä kirjoitettua nimeä. Messuilla tuli kohdattua häiden palveluntarjoajia, vanhoja opiskelukavereita ja ihan vahingossa myös mahtava nainen toisen hääblogin takaa. Taisipa tielle eksyä eräs toimittaja kuvaajineenkin. Pukuloisto sekä messuosastoilla että pukunäytöksessä oli mieletön! 

Häämessut ovat meidän näkökulmasta ehkä hieman huonoon aikaan, sillä kaikki päätökset on tehty ja palveluntarjoajat varattu. Messut hyödyttävätkin ehkä eniten niitä pareja, joiden häät ovat aikaisintaan ensi vuonna. Siitä huolimatta häämessut ovat mahtava elämys ja inspiraation lähde. Päivä oli täynnä loistavia ideoita, kauniita somisteita ja ihania kohtaamisia.

Tammikuun arvontoja!

Tänään meidän pieni perheemme suuntaa Wanhaan Satamaan tutkailemaan messujen ihanaa antia. Samalla tulee törmättyä yhteen jos toiseenkin häidemme palveluntarjojajaan! Messupäivän satoa tullaan blogissa tutkailemaan tarkemmin huomenna, mutta tänään ajattelin tarjota teille kaikille vinkkejä käynnissä oleviin arvontoihin. Useissa hääblogeissa on siis tällä hetkellä menossa mahtavia arvontoja, joihin pääset osallistumaan allaolevista linkeistä:

as long as we're happy arpoo Victoria's Secret -setin.
Pitsiä & Minttua arpoo kuvassa näkyvän ihanan korusetin.
BLACK.bling.WHITE. arpoo lahjakortin Wanilla Rose -sisustuskauppaan.
Minä ja hää arpoo kirjan Häät: Onnistuneiden juhlien opas.

Arpaonnea!

Tee-se-itse: Pahvikirjaimet

Minulla on siis ollut meneillään aivan mieletön projekti näinä kuluneina päivinä. Lupasin pientä juttua siitä, kuinka projekti on edennyt ja ajatuksena oli laittaa hieman ohjettakin. Jossain muodossa tämän nyt toteutankin, mutta pahoittelen etukäteen kuvien laatua. Useita projektin vaiheita jäi kuvaamatta ja niiden vähäistenkin kuvien laatu on melko kyseenalainen, sillä suoritin projektia isäni keittiössä kaksveen askarrellessa vieressä.

Jokainen on varmasti otsikon luettuaan osannut päätellä, että tässä on se projekti, jota olen tarkoin varjellut kuluneella viikolla. Sain yhtäkkiä valtavan innostuksen puisiin numeroihin ja kirjaimiin, joita voisi hyödyntää juhlatilan somistuksessa. Sillä samalla innostuksella kahlasin niin huutonetit, torit, iibeit ja amatsoonit, mutta havittelemani somisteet olivat aina joko liian pieniä tai äärettömän hintavia. Täytyy sanoa, että melkein meinasin luovuttaa.

Sitten näin isäni luona kyläillessämme kaksi tyhjää, pahvista olutlaatikkoa. Hetken mielijohteesta leikkasin ne auki, piirsin kirjaimen ääriviivat, jäljensin toisen samanlaisen ja mallailin jämäpaloista noin viiden senttimetrin levyisiä kappaleita. Lisäksi tarvittiin enää maalarinteippiä - ja hieman pitkäjänteisyyttä palojen kohdentamiseen. Ja koska oli kyse olutlaatikoista, tarvittiin maalarinteippiä myös repäisyreunojen vahvikkeeksi. Lopputuloksena oli noin 45 senttimetriä korkea kirjain, joka pysyi tukematta pystyssä. Loistavaa! Keksin heti ajatuksen näiden hyödyntämiseksi ja tein muutamia pohjia lisää.

Sitten alkoikin todellinen pähkäily. Millä ihmeellä tuon ruman pahvimötkäleen viimeistelee? Villalanka ei oikein meidän häihimme sovi, silkkipaperia on jo nähty riittävästi, juutti- ja paperinarut eivät oikein innosta - ja taitaisivat tulla aika kalliiksikin. Lopulta keksin kaivaa isän kaapeista viitisenkymmentä vuotta vanhoja kirjoja. Revin sivut irti, hain isän autotallista tapettiliisteriä ja ryhdyin tuumasta toimeen. Tapettiliisterin avulla sivut asettuivat kauniisti, rypyttömästi ja helposti kiinni pahvisiin kirjaimiin.

Lopputulos on mielestäni aika mahtava, vaikka itse sanonkin. Ja ennen kaikkea tämä projekti on myös äärettömän halpa toteuttaa. Käyttäähän voi oikeastaan pahvia kuin pahvia, kunhan se on riittävän jämäkkää. Sama pätee kirjainten päällystykseen, sillä siihen voi käyttää lähes kaikkia mahdollisia materiaaleja.

Kuvat ovat todella heikkolaatuisia, sen myönnän. Lupaan viimeistään sunnuntaina päivittää tämän kirjoituksen lisäämällä vaiheittain etenevät kuvat, jotka on otettu päivänvalossa ja hieman tilavammissa olosuhteissa. Kuvaamiselle tulee kyllä runsaasti mahdollisuuksia, sillä tarkoituksenani on saada juhlatilamme lavalle nimikirjaimemme sekä &-merkki ja tuo tärkeä päivämäärä. Tekemistä siis riittää!

Menovinkki huomiselle!

Huomenna on luvassa informaatiota tästä salaperäisestä projektistani, jonka parissa olen kuluneen viikon ajan puuhaillut. Nyt ajattelin tarjota kuitenkin huomiselle menovinkin, josta sain itse tänään tietoa sähköpostiini.

Kuva

Huomenna on siis julkistamistilaisuus Tahdon! - Suomalaisia hääkuvatarinoita -kirjalle. Kirjan on koonnut dokumentaarista hääkuvausta toteuttanut ammattikuvaaja Juha Laitalainen. Saamani infon perusteella tämä on ensimmäinen hääkuvausta käsittelevä kirja, joka Suomessa julkaistaan. Kirjan tarkoitus on tarjota tietoa hääkuvauksen erityispiirteistä sekä vinkkejä onnistuneeseen hääkuvaukseen.

Huomenna järjestetään avoin yleisöluento dokumentaarisesta hääkuvauksesta Rajala Pro Shop Postitalossa klo 14.00 ja mahdollisesti myös klo 15.00, mikäli tulijoita on runsaasti. Viidellekymmenelle ensimmäiselle on luvassa kahvitarjoilu. Tilaisuuden ohessa voi tietysti ostaa kirjaa. Tietoa löytyy myös tilaisuuden Facebook-sivuilta.

Uteliaisuudesta ja kiinnostuksesta hääsuunnittelua kohtaan olisin tilaisuuteen kyllä suuntaamassa, mikäli minulla siihen olisi mahdollisuus. Työkiireiden vuoksi joudun sen kuitenkin jättämään väliin. Mikäli olette kiinnostuneita kirjasta, mutta ette huomenna pääse paikalle, on Juha Laitalainen läsnä myös viikonlopun häämessuilla Wanhassa Satamassa.

Tässä blogissa kirjan antimiin palataan toivottavasti ensi viikolla!