Let's drink!

Eilisiltana innostuin selailemaan Pinterestin ihmeellistä maailmaa sekä ulkomaisia suosikkisivustojani. Löysin mitä ihanimman idean juomatarjoilun kanssa toteutettavaksi: drinkkitikut! En edes ajatellut, että meille voisi sellaiset tulla, mutta sitten näin kaikki nämä ihanat kuvat.

1, 2, 3

Kuva

1, 2

Nämä olisivat ihan mahtava lisä juomapöydän yhteyteen. Keskeneräisiä projekteja minulla on tällä hetkellä vaikka kuinka paljon, mutta kai siihen joukkoon vielä yksi mahtuu. Mahtuuhan?

Tammikuu on touhua täynnä.

Eilinen päivä sujui mukavasti - ja erittäin tiiviisti - askartelun merkeissä. Koska tunnit loppuivat vuorokaudesta kesken, oli projektin viimeistely siirrettävä loppuviikkoon. Näin ollen ette tule tänään näkemään aikaansaannoksiani vielä tänään, vaikka ne kovasti teille haluaisinkin esitellä. Olen nimittäin itse niihin melkoisen tyytyväinen!

Kuva

Häärintamalla on tapahtunut paljon uutta - ja vielä enemmän on tapahtumassa. Kirjoitettavaa siis riittää sekä tällä viikolla että koko loppukuukauden ajan. Koska tämä vuodenvaihteen jälkeinen aika näyttää olevan varsin kiireistä, ajattelin kirjoitella tähän pientä tehtävälistaa pitämään minut ruodussa. Näin ollen en toivottavasti hairahda suunnitelmistani kovin kauas. Samalla varmistan myös sen, että kaikki tärkeät asiat tulee hoidettua.

Tässä, olkaa hyvä. Tehtävälistamme tammikuulle:
- Yhteydenotot palveluntarjojiin.
- Pöytänumerointi.
- Osa sisätilan kylteistä.
- Avioliiton esteiden tutkinta.
- Uuden väriteeman mukaiset koristeet.
- Hääkakun ideointi.


Ja tietysti listalle täytyy lisätä myös viikonlopun häämessut, joita ihmettelemään sain huijattua myös sulhasen. Olen asiasta valtavan innoissani! Sulhanen ei hihku ihan yhtä kovaan ääneen kuin minä, miksiköhän? Vihjailin jo sulhaselle, että minulla on takataskussa myös Saaran arvonnasta voitetut liput Turun häämessuille. Sulhasen ilme oli näkemisen arvoinen.

Kuva

Tuo tehtävälistamme ei näytä kovin kummoiselta, kun sitä nyt katsoo. Monet noista projekteista ovat kuitenkin aikaavieviä ja melko työläitä, joten useampikin vuorokausi taitaa vielä loppua kesken. Onneksi aikaa vielä on - ja minulla valtava into päällä. Prioriteettilistan ykkösenä taitavat tällä hetkellä komeilla nuo sisätilan kyltit, joista en malttaisi pitää sormiani erossa. Avioliiton esteiden tutkintakin olisi nyt mahdollinen, mutta kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta se tuntuu vielä aika jännittävältä. Jätämme siis viralliset osuudet kuun loppupuolelle ja keskitymme nyt täydellä teholla ja häähullun innolla juhlatilan koristuksiin. Pian tekin saatte osanne tästä minun innostani, kun pääsen julkaisemaan kuvia!

Millaisia tehtäviä teillä muilla on näin alkuvuodesta? Mitkä tehtävät itse koette tärkeimmiksi ja innostavimmiksi? Entä onko luvassa jotain vastenmielistä tai turhauttavaa? Oma turhautumiseni kohdistuu lukuisiin lasipurkkeihin ja niistä irroitettaviin liimapintoihin. Tärpättipullo on jo kaapissa, mutta yritän vielä hieman pitkittää tätä prosessia.

Voita omaksesi Ninkan uniikkikoru!

Nyt on pakko mainostaa teille kaikille Ninan blogissaan esittelemää kilpailua, jossa on aivan mahtava palkinto. Suunnittelemalla itsellesi hiuskorun voit voittaa sen omaksesi Ninkan toteuttamana! Hätäisimmät ehtivät jo panikoida, mutta ei hätää! Kilpailussa ei edellytetä taiteellista lahjakkuutta ja kykyä piirtää, sillä suunnitelma hiuskoristeesta esitellään kuvakollaasina. Lisätietoja kilpailuun osallistumisesta löytyy Ninan blogista Häät. Juhlat. Meikit. Kampaukset.

Minä kävin suunnittelutyön kimppuun heti, kun luin tuota upeasta kilpailusta. Tällä hetkellä suunnitelma alkaa olla valmis, ja edessä on enää kirjoitustyötä. Tosin, on minulla pieni epäusko tuosta omasta työstäni, joten aika näyttää teenkö kuitenkin kokonaan uuden suunnitelman. Kilpailuaikaa on kuun loppuun saakka, joten aika ei ainakaan pääse loppumaan kesken.

Nyt siis kaikki suunnittelemaan oman häätyylinsä ylpeydenaihetta!

Vierailulla Sweetheartissa.

Torstaina vietimme laatuaikaa kaksveen kanssa. Kävimme tutustumassa Lasten Kaupunkiin ja samalla reissulla pyörähdimme tietysti Uudenmaankadulla sijaitsevassa Sweetheart-karkkikaupassa. Olin jo aiemmin laittanut karkkikauppaa pyörittävälle Mariannelle sähköpostia erilaisista limenvihreistä karkeista, ja nyt sain mahtavan syyn pistäytyä paikan päällä.

Ja kuinkas kävikään: en olisi malttanut lähteä pois! Lupasin kaksveelle tikkarin, mutta sopivan valitseminen tuotti pikkuihmiselle melkoisesti päänvaivaa, sillä valikoima oli runsas ja jokainen tikkari näytti valtavan herkulliselta. Lopulta kävi kuitenkin niin, että kaksveen valinta oli huomattavasti helpompi kuin omani. Pitkällisen pohdinnan ja päänsisäisen kädenväännön jälkeen päädyin itse nappaamaan mukaan pienen ja äärimmäisen suloisen italialaisvalmisteisen pastillirasian. Se ei ole tuollainen kuvassa näkyvä pastellinsävyinen kaunokainen, vaan tyylikäs musta peltirasia täynnä pikkuruisia lakritsipastilleja. Ja tietysti myös erittäin herkullisia sellaisia!

Vierailun aikana tietysti keskustelimme Mariannen kanssa häiden karkkibuffetista, väreistä, erilaisista karkkivaihtoehdoista sekä valikoimaan tulossa olevista karkeista. Meidän teemaväriemme puitteissa löytyisi vaikka miten montaa erilaista herkkua: tikkareita, toffeepalloja, Jelly Beans -rakeita, suklaasateenvarjoja... Ja täytyy sanoa, ettei taida sellaista väriteemaa ollakaan, johon ei karkkeja Sweetheartista löytäisi! Mikäli tietää tilaavansa makeisia suuria määriä, kannattaa hyvissä ajoin olla yhteydessä Marianneen. Näin toivottujen tuotteiden saatavuus voidaan varmistaa.

Pyörähdys Sweetheartissa oli ihan mahtava. Pienessä karkkikaupassa oli sitä samaa peppipitkätossumaista tunnelmaa, johon jo lapsena törmäsin Tukholman karkkikaupoissa. En tiedä kumpi meistä oli enemmän ihastunut tuohon pieneen satumaahan: minä vai neiti kaksvee. Varmaa on ainakin se, ettei käyntimme jää viimeiseksi. Ja mitä karkkibuffettiin tulee, löysin ihania tikkareita ja vihreitä lakritsapötköjä, joita taidamme myöhemmin keväällä noutaa lasipurkkien täytteeksi.

Neljä kuukautta jäljellä!

Aika kuluu ihan käsittömätöntä vauhtia. Minusta tuntuu, ettei siitä ole kuin pari päivää, kun kirjoitin hääpäivämme koittavan kuuden kuukauden kuluttua. Ja nyt yhtäkkiä aikaa onkin jäljellä enää neljä kuukautta!

Kuva

Eilen vietin kaksveen kanssa ikimuistoisen ja upean päivän, jonka kruunasi iloinen sähköposti. Viestissä ilmoitettiin, että osa-aikaeläkkeellä oleva rippipappini on töissä hääpäivänämme ja voi siten tulla vihkimään meidät. Mahtavaa! Tiedän, että nyt saamme kauniin ja tunteikkaan vihkimisen. Tämä on minulle erittäin tärkeä asia, joten luonnollisesti olen tuntenut tänään valtavaa iloa ja helpotusta. Helpottunut olen toki myös siksi, että tämä asia on vihdoin hoidossa.

Millaisia asioita on tehtävälistalla nyt, kun hääsuunnittelua on jäljellä enää neljä kuukautta? Liki kaikkiin häidemme palveluntarjoajiin on oltava yhteydessä: sovittava tapaamisia, lähetettävä alustavia aikatauluja, kyseltävä käytännön järjestelyistä. Onneksi hääpukuni pienennyksestä (ja ehkä muutamista muistakin muokkauksista) on jo sovittu. Pukuni pääsee siis Heidin käsittelyyn Ateljé Tuhkimotarinaan, jonne suuntaan maaliskuussa. Siihen on onneksi vielä sen verran aikaa, että vyötäröni ehtii palautua normaalimittoihin. Saatoin nimittäin jouluna syödä muutaman ylimääräisen suklaakonvehdin...

Kuva

Nyt kun ehdoton liikuntakieltoni on ohi ja nilkkaa saa jälleen rasittaa, on aika aloittaa tanssiharjoitukset. Sovimme miehen kanssa, että ensimmäiset harjoitukset ovat luvassa viikonloppuna. Voin jo nyt kertoa teille tulevien treenien lopputuloksen. Siinä käy nimittäin niin, että minä itken ja sanon, ettemme me tule tanssimaan minkäänlaista häätanssia tai ainakaan minkäänlaista valssia. Lopulta kuivaan kyyneleet ja sanon, että onhan tässä vielä monta kuukautta aikaa. Vastaavanlaiset tilanteet ovat melko tuttuja meidän taloudessamme.

Monta pientä projektia on tällä hetkellä keskeneräisenä ja useimmat niistä myös levällään ympäri asuntoa. Kattaukseen ja muuhun koristeluun liittyvät projektit vievät yllättävän paljon tilaa. Kohta näitä projekteja on taas muutama lisää, kun värimaailmaa paranneltuani innoistuin taas parista aivan ihanasta ideasta. Näistä lisää sitten, kun saan jotain konkreettista aikaiseksi.

Kuva

Vaikka paljon asioita on jo tehty ja liki kaikki tarvittavat ostokset suoritettu, on tehtävälista silti vielä aika pitkä. Siitä huolimatta minulla ei ole lainkaan häästressiä tai ahdistusta. Nyt kun budjettikriiseistä on selvitty, on alkanut seesteisempi aikakausi. Olen ennen kaikkea innoissani kaikista tehtävistä ja projekteista; nyt asiat tuntuvat rullaavan vauhdikkaasti omalla painollaan.

On muuten aika käsittämätön ajatus, että me voimme nyt pyytää avioliiton esteiden tutkintaa. 2880 tuntia jäljellä.

Jotain sinistä.

Kun lauantaina löysimme sulhaselle sen upean, sinisen Tiger of Swedenin puvun, sain kipinän pohtia hääjuhlan värimaailmaa uudelleen. Limenvihreä, valkoinen ja harmaa ovat edelleen pääosassa luomassa keväistä tunnelmaa. Sulhasen puvun kaunis väri jäi kuitenkin mietityttämään minua niin kovasti, että olihan sitä sinistäkin saatava mukaan.

Katsoessani tuota ylläolevaa kuvaa minusta tuntuu, että hääjuhlamme värimaailma täydentyi juuri oikealla tavalla. Nyt siinä on sekä syvyyttä että raikkautta oikeassa suhteessa. Tästä kaikesta kiitos siis sulhaselle ja hänen upealle pukuvalinnalleen.

Pinterest on täynnä toinen toistaan upeampia kuvia häistä, joissa näitä värejä on yhdistelty. Useimmissa näistä sininen on kuitenkin väripaletin hallitsevin osa. Meillä sinisestä tulee ainoastaan tehosteväri, jonka käytöstä minulla ei vielä ole kovin tarkkoja suunnitelmia. Aika näyttää mitä kaikkea lopulta saankaan aikaan.

Tänä vuonna minusta tulee vaimo.

Kuva

Nyt eletään vuoden ensimmäistä päivää. Mikään ei merkittävästi muuttunut yhden yön aikana, mutta siitä huolimatta kaikki on nyt toisin. Tänä vuonna me menemme naimisiin. Tänä vuonna. Tuntuu toistaiseksi aika absurdilta ajatukselta.

Viime vuoden saldona on 158 blogikirjoitusta, rutkasti suunnitelmia ja kiloittain kaappeihin kertynyttä häätavaraa. Tälle vuodelle on luvassa runsaasti lisää ostoksia ja muita rahareikiä. Odotan, että alkuvuosi on kiireinen ja innostavan hääsuunnittelun täyttämä. Aika menee varmasti nopeasti, kun odottaa toukokuuta. Näin ohimennen täytyy kysyä teiltä veikkauksia toukokuun säästä. Olen itse sanonut, että näiden lämpöisten talvikuukausien ja uudelleen vihertämään alkaneiden peltojen jälkeen on varmasti luvassa hyinen kevät. Uskalsinpa lausua ääneen sellaisen ennusteen, että toukokuun kolmantena päivänä tulee taivaan täydeltä räntää. Mitäs te muut kotimeteorologit veikkailette?

Alkuvuoden hääkiireiden jälkeen alkavatkin aivan toisella tavalla jännittävät ajat. Häiden jälkeen on aika aloittaa oman kodin ja kauniin pihapiirin etsiminen. Toivon kovasti, että sopiva kohde löytyy ennen syyskuun lopulla koittavaa häämatkaa. Uskomatonta, että yhdeksän kuukauden päästä lasken päiviä siihen, että saamme perheenä nauttia yksityisen uima-altaan ylellisestä rauhasta.

Kuva

Vuosi vaihtui, ja sen myötä myös muutamat hääsuunnitelmat värittyivät uudelleen. Näihin asioihin taidan palata heti huomenissa, jotta tekin pääsette osaksi tämän häähullun aivoituksia. Nyt suuntaan kuitenkin tutkailemaan, kuinka kaksvee paistaa minulle pannukakkua ja tarjoilee näkymätöntä mehua pienestä keraamisesta kahviastiastostaan.

Toivottelen rauhallista alkua tälle upealle vuodelle.