tiistai 6. toukokuuta 2014

Hääpäivää valmistellessa

Minun tekisi mieli kertoa teille kaikki meidän hääpäivästämme yhdellä kertaa. Olen itse yhä edelleen niin häkeltynyt ja niin innoissani kaikista niistä upeista asioista, joita hääpäivänä koimme, että minun on vaikea pitää tätä kaikkea sisälläni. Yritän kuitenkin kertoa päivän etenemisestä mahdollisimman lukijaystävällisesti, jotta välttyisitte kuva- ja informaatioähkyltä.


Ajattelin aloittaa hääkertomuksen hääjuhlaa edeltävästä viikosta. Minä olin niin stressaantunut ja hajamielinen, etten kyennyt edes ikuistamaan viikon tapahtumia ennen perjantaita. Maanantaina vietin nimittäin kiireistä viimeistä työpäivää, jonka jälkeen suuntasin kaason kanssa ostoksille. Kovin vähän tavaraa tarttui vielä tässä vaiheessa mukaan, mutta pää oli ideoita ja intoa täynnä. Pieni ahdistuskin toki alkoi tässä vaiheessa hiipimään mieleeni... Kotiin pääsin illalla vasta kahdeksan jälkeen, kun koira oli käytetty rokotuksissa ja muutamia juoksevia asioita oli hoidettu isän luona. Päivän mielenkiintoisin tapahtuma koettiin, kun sulhanen sai Stockmannilta puhelun; joku oli yrittänyt tilata hänen nimissään tavaraa useilla tuhansilla euroilla. Onneksi hälytyskellot olivat soineet myös Stockmannin asiakaspalvelussa, josta oltiin yhteydessä kanta-asiakkuuden omaavaan sulhaseen. Nyt asia on poliisin käsittelyssä ja sille voi jopa nauraa, kun sattui niin sopivasti juuri hääviikon kiireiden keskelle.

Tiistaina vietin tuntikausia puhelimessa hoitaen lukemattomia asioita. Olin muun muassa unohtanut ilmoittaa hääpäivästämme ja sitä varten pystytettävistä tienvarsikylteistä ELY-keskukseen. Onneksi asia hoitui puhelimessa nopeasti ja saimme suullisen luvan kylttien pystyttämiseen. Kylteille pääsimme katselemaan sopivia paikkoja vielä samana päivänä, kun suuntasimme Sipoon kirkkoon tapaamaan pappia ja käymään läpi vihkiseremonian etenemistä. Jo tässä vaiheessa tiesin, että vihkimisestä tulee upea. Jännitykseltäni en kyllä ensi alkuun kyennyt tekemään muuta kuin hihittämään hysteerisesti. Myös omapäinen tyttäremme aiheutti naurunpurskahduksia huutamalla kirkon ovilla kakkahätäänsä juuri siinä vaiheessa, kun meidän piti kävellä kohti alttaria.

Keskiviikkona oli aika panikoida iltapalaa. Olimme päättäneet pystyttää hot dog -baarin, mutta äkisti idea meinasi kaatua tarvikkeiden puutteeseen. Päivä kului muutenkin hyvin vauhdikkaissa merkeissä, kun juoksin ostamassa sekä itselleni että melkeinkolmeveelle nahkatakit kuvauksia varten. Samalla erehdyin ostamaan itselleni muun muassa laukun, jonka piti olla budjetin pihistyskohde. Iltaa vietettiin perheen kesken vappuruokia maistellen - kuitenkin hääasioita jatkuvasti pyöritellen.


Torstaipäivän teimme töitä aamusta iltamyöhään. Kokosimme tienvarsikyltit, pakkasimme tavaroita toistensa jälkeen ja yritimme saada kaikki tulosteet tehtyä. Lopulta viimeistelin häälehteä neljä tuntia vain huomatakseni, ettei sen tekeminen valitsemallani tavalla onnistu. Jouduin muun muassa aloittamaan kerran alusta, kun tietokone tuhosi tiedoston täysin. Hermoromahduksen partaalla, raivoitkua vääntäen päätin muuttaa suunnitelmia ja tulostaa yksinkertaisemman version seuraavana päivänä.

Perjantai oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvä päivä ylimääräisen työn tekemiseen. Aamulla säntäsimme tekemään viime hetken ostokset ja saimme kuin saimmekin myös ne hot dog -tarvikkeet kasaan. Tällä samaisella reissulla minä teetin mustavalkokuvia (jotka olisin voinut teettää aikaa sitten) ja sulhanen kävi parturissa (jonka olisi voinut hoitaa jo päiviä sitten). Onneksi etenimme kuitenkin kohtalaisen hyvässä aikataulussa ja pääsimme juhlapaikalle sovistusti puolilta päivin. Tämän jälkeen asiat etenivätkin omalla painollaan - kiireen keskellä. Osa koristeista jäi laittamatta kokonaan, kun aika ja energia loppui kesken, ja vain pieni osa pom-pomeista ehdittiin avata. Juhlapaikalle oli ilmestynyt myös kauhistuttavat viininpunaiset samettiverhot esiintymislavaa koristamaan, mutta näillekään emme ennättäneet tehdä mitään. Kun keskiyön jälkeen pääsimme vihdoin lähtemään isäni kanssa juhlapaikalta, lupasin olla armollinen itselleni. Pom-pomien ja viirinauhojen puuttumista ei huomaisi kukaan muu kuin minä, eikä kukaan muu kauhistuisi niiden viininpunaisten hirvitysverhojen vuoksi.


Perjantain ja lauantain välisenä yönä unet jäivät hyvin vähäisiksi. Kotiin saapuessani kävin vielä suihkussa, käsittelin sitä ihanan kampaajani ohjeiden mukaan ja jäin hetkiseksi kuuntelemaan talon hiljaisuutta olohuoneeseen. Uni ei tullut ainakaan ennen aamuyön tunteja, sillä sängyssäkin pyörin tuntikausia seuraavan päivän koitoksia pohtien. Yhä edelleen minua kuitenkin jaksoivat naurattaa väsyneen sulhasen seikkailut juhlapaikan ja kodin välillä. Tämä sänkari oli nimittäin lähtenyt juhlapaikalta tarkoituksenaan suunnata kotiin tavaroita hakemaan sekä kauppaan, mutta hän olikin lähtenyt ilman kotiavaimia ja ilman lompakkoa. Ääni puhelimen toisessa päässä oli siinä hetkessä melkoisen epätoivoinen. Tässä vaiheessa morsian taisi vielä olla tyynempi kuin sulhanen.

26 kommenttia:

  1. Käynpäs tekemässä yhden työhomman alta pois, otan teekupin viereen ja alan lukemaan tätä. (Hassua kommetoida kun ei ole vielä lukenut koko postausta...) Ihanaa päästä kurkistamaan teidän hääpäivänne kulkuun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, nyt takaisin... ja tajusin etten ole vielä edes onnitellut teitä *nolo*.

      Miljoonasti siis onnea, rakkautta ja kaikkia ihania asioita tuoreelle avioparille!! <3 <3

      Onpas teillä ollut kommellusten täyteinen viikko! Meinasi ihan lukiessakin alkaa jännittää. Veikkaanpa ettei tuollainen pienoinen paniikki ole mitenkään tavatonta häiden alusviikolla. Mutta ihana tuo teidän tyttö ja kakkahätähuuto kirkossa. Pisti naurattamaan :D
      Jään odottelemaan jatkoa tarinaan...

      Poista
    2. Kiitos, Kaisa. <3 Odotapas vain, kun kuulet neidin touhuista vihkimisen aikana.. :D

      Poista
  2. Kylläpä teillä on ollut kommelluksia, mutta ei onneksi mitään ylitsepääsemätöntä. En malta odotella tulevia postauksia. Juhlapaikka ainakin näytti tosi hyvältä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei! Juhlapaikka olisi voinut näyttää oikeasti tosi upealta, jos olisin ehtinyt saada kaiken valmiiksi. Mutta eipä tuo tunnelmaan vaikuttanut. :)

      Poista
  3. Oijoi! Tässähän meinaa itsellekin tulla vähän hätä ja stressi lueskellessa :D Innolla oottelen minäkin tulevia postauksia häistänne! Lisäälisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy varmaan loppuun tehdä jokin kooste kaikista unohduksistamme ja muista stressitekijöistä. :D

      Poista
  4. Voi että ihan valtavan suuret onnittelut!! :)

    Heh, voin niin samaistua siihen, että haluaisit kertoa kaiken heti nyt, koska mulla on ihan samanlainen tunne - haluaisin lukea kaiken heti nyt! Niin kuin Kaisakin tossa yllä sanoi, niin tässähän meinaa alkaa ihan jännittää, kun tätä lukee :D

    Ja tosiaan, se on hyvä, että nyt jälkikäteen voi jo nauraakin. Pitäähän sitä jäädä vähän jotain muisteltavaakin.. miten tylsää olisi, jos ei mitään kommelluksia olisi sattunut ;) Mutta tosiaan, onneksi sieltä Stockmanilta soiteltiin.. huh, aika ikävän jutun ainekset kasassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset onnitteluist! Päivän tapahtumissa kyllä riittää muisteltavaa kerrakseen! :)

      Poista
  5. Onnea tosi paljon :) Innolla lisää hääpäivästänne luettavaa odottelen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lähipäivinä materiaalia on luvassa runsain mitoin. :)

      Poista
  6. Voi kun jännittävää!! Täytyy sanoa, että teillä oli todella stressaavan kuuloinen viikko, mutta onneksi kuitenkin olit lopussa itsellesi armollinen. Vaikka kyllä se varmasti harmittaa, että niitä pompomeja tuli tehtyä niin paljon, ja sitten niitä ei voinut käyttää! Mutta juhlapaikka näyttää mielestäni upealta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi asiat eivät jääneet harmittamaan edes hääpäivän jälkeen. Juhla itsessään oli niin upea, etteivät koristeet tai niiden puuttuminen olisi voineet sitä pilata. :)

      Poista
  7. Voi ihanaa kuulla tällaisia postauksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa on luvassa myös kaikenlaista muuta jännittävää. ;)

      Poista
  8. Upean näköiseksi saitte paikan:)! Nyt se viikko on ohi ja näyttää siltä että se oli kaiken tuskan ja vaivannäön arvoinen huipentuma, postauksia ootellen!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääjuhla oli ihan mieletön! En kadu hetkeäkään, että siihen laitettiin noin suuri summa rahaa. Mutta näistä harmituksista ja iloista täytyy kirjoittaa sitten jossain vaiheessa ihan oma juttunsa. :)

      Poista
  9. Tämä kuulostaa juuri niin aidolta kun vain voi. Näen jo meidätkin samassa tilanteessa säntäilemässä, säätämässä, kiroamassa ja nauramassa kiirettä :D Totta on, ettei kukaan muu varmasti huomannut koristeiden puuttumista, joten siinä mielessä aivan hyvä veto jättää ne laittamatta :) Juhlatilan kurkistuskuva näyttää varsin kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietipä tuohon meidän soppaan vielä melkeinkolmevee, jonka mielestä kaikki "naimisjärjestelyt" olivat käytännössä turhia ja tylsiä. :D

      Poista
  10. Minuun hiipi stressi jo tätä lukiessa. Apua :D vaan niinpä se taitaa olla, että vaikka kuinka hyvissä ajoin tekee monia asioita, niin viimeiselle viikolle jää paljon tekemistä. Hienolta näyttää juhlapaikalla, joten hyvin näköjään selvisitte kaikesta paniikista huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ja meillä oli jokunen juttu tuossa helmi-maaliskuussa hidastamassa suunnittelmien etenemistä, joten aika paljon sitä tehtävää oli.

      Poista
  11. Upean näköinen koristelu, saako tiedustella mistä olet hankkinut nuo tuolihuput? :) Olisi tarvetta itsellekin kun juhlatilaa koristaa hirveät muovituolit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin ne käytettyinä, joten en osaa sanoa mitään jälleenmyyjistä. Itse olen kyllä myymässä näitä heti pesetyksen jälkeen, joten laita minulle sähköpostia, mikäli kiinnostuit. :)

      Poista
    2. Minkälaista hintaa mahtaisit pyytää? Tarve olisi n. 40-50 päälliselle :)

      Poista
    3. Laittelen näistä jossain vaiheessa ilmoituksen tänne blogiin, kun on sen verran iso määrä, että kaikki loputkin täytyy sitten saada myytyä. :)

      Poista
    4. Hei, Saitko tuolinhuput myytyä? Minulla olisi tarve noin 85 hupulle. Laita viestiä, jos ne on myymättä tai mahdollisesti voisitko välittää sen ihmisen yhteystiedot, jolle möit tuolihuput. Terveisin. Kirsi Miettinen 0504961985, ainokainenkaunokainen@gmail.com

      Poista