Onnellinen rouva K.

Häitä edeltävä viikko meni niin kiireisissä merkeissä, että tietokoneella ehti hoitaa vain pakolliset hääasiat. Olisin halunnut raportoida näistä tapahtumarikkaista päivistä heti tuoreeltaan, mutta jossain välissä oli stressaantuneen morsiamen myös nukuttava.

Nyt kun tunteikkaan ja upean päivän jälkeen on saanut levähtää kaksi yötä, on aika aloittaa viime hetken häävalmisteluiden sekä itse hääpäivän purkaminen tänne blogin puolelle. Vielä tänään ei kuitenkaan ole sen aika.

Tahdon vain kertoa, että hengissä olemme - ja ah, niin onnellisia. Olen edelleen jonkinlaisessa euforisessa tilassa, täynnä vaaleanpunaista höttöhattaraa. Vielä viime yön saimme viettää hotellin pehmoisissa lakanoissa, mutta nyt vähitellen palaamme arkeen.

Kiitos onnitteluista, joita saimme sähköpostin, kommenttien sekä WhatsApp-viestien kautta. Jokainen niistä merkisti meille todella paljon.

Ensi viikon ohjelmaa

Viikon päästä valmistaudumme lähtemään potrettikuvauksiin, minä ja sulhanen kumpikin tahoillamme. Ajatus tuntuu yhtä aikaa kiehtovalta, jännittävältä ja hyvinkin absurdilta. Viikko tuntuu kovin lyhyeltä ajalta, kun tehtävää on paljon. Vaikka isot kokonaisuudet on hoidettu ajoissa, monta pientä tehtävää odottaa vielä loppusilausta.

Kuva

Maanantaina edessä on viimeinen työpäivä minun osaltani. Työpäivän jälkeen hurautan hetkeksi ostoksille toisen kaasoni kanssa etsiäksemme yhdessä täydennystä hänen asukokonaisuuteensa. Sen jälkeen ajelen kiireellä kotiin ja lähdemme sulhasen kanssa yhdessä viemään amerikanbulldogin eläinlääkärin vastaanotolle. Meitä molempia tarvitaan siihen, sillä muuten varsin ystävällinen ja innokas petoeläin kammoaa eläinlääkärin vastaanottoa niin, ettei suostu edes autosta tulemaan ulos. Maanantai-iltaan on ohjelmoitu myös häätavaroiden pakkaamista ja viimeisten paperituotteiden suunnittelua.

Tiistaina on vuorossa tehokas päivä. Aamulla vien tyttären hetkeksi perhepäivähoitajan luokse, jotta itse saan katsoa pöytäliinat ja muut kattaustarvikkeet kuntoon. Luvassa on siis pöytäliinojen ja kangasservettien silittämistä, viini- ja boolilasien tiskaamista sekä jälleen kerran pakkaamista, pakkaamista ja pakkaamista. Iltapäivällä ajelen jälleen kiireellä kotiin, herätän yötyöläisen ja sitten lähdemmekin yhdessä hakemaan tytärtä hoidosta ennen kuin suuntaamme kohti kirkkoharjoituksia. Olen viime päivinä tirauttanut kyyneleen jos toisenkin kuunnellessani häämarssejamme, joten katsotaan selviänkö vihkimisestä kuivin silmin.

Keskiviikkoaamukin alkaa vauhdikkaasti. Kun yötyöläinen saapuu kotiin ja aloittaa lomansa, viemme ensin toisen autoistamme huoltoon heti kahdeksalta. Sen jälkeen minun täytyy viedä tytär isäni luokse ja kiirehtiä itse kampaajalle, jossa karmeaksi kasvanut tyvikasvuni värjätään uuteen uskoon. Samalla epäsymmetriset kulmakarvani laitetaan ojennukseen. Keskiviikko on kuitenkin kohtalaisen rauhallinen päivä tuota vilkasta aamua lukuun ottamatta. Pyrimme aikatauluttamaan hääasiat siten, että meillä on koko iltapäivä ja ilta aikaa juhlia vappua yhdessä tyttären kanssa. Pieni neiti odottaa jo kovin naamiaisasuja, vappuruokia ja ilmapalloja. Hääsuunnittelu on viime kuukausina vienyt kohtuuttomasti aikaa ihanalta, rauhalliselta yhdessäololta, joten tällaisten päivien rauhoittaminen on oman ja perheen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää. Viimeistään keskiviikkona ostamme myös kaikki loput alkoholittomat juomat: kivennäisvettä, limonadia sekä pillimehuja. Näitä tulee luultavasti jäämään reilusti yli, sillä hääjuhlamme lapsivieraat vähenevät päivä päivältä. Onneksi pieni seurueellinen lapsivieraita kuitenkin pääsee paikalle, joten heistä on varmasti seuraa toisilleen - tuttujakin kun ovat.

Kuva

Torstai on helpottava päivä siinä mielessä, että kaikki virastot ja kaupat ovat kiinni. Näin ollen joudumme keskittymään kotona tehtäviin järjestelyihin. Tämä on hyvä, sillä saamme kokonaisen päivän aikaa kerätä tavaroita kasaan, laatia muistilistoja kahdelle seuraavalle päivälle ja ennen kaikkea harjoitella häävalssia. Edelleenkin tanssissamme suurin ongelma on minun jännittämiseni, joka toivottavasti juhlapäivänä on ehtinyt haihtua kaiken muun jännityksen myötä.

Perjantaina kiire ja jännitys kasvaa. Aamu alkaa tavaroiden pakkaamisella kahteen autoon. Puolen päivän aikaan pääsemme noutamaan juhlapaikan avainta, minkä jälkeen loppuilta kuluukin koristelun ja järjestelyn merkeissä. Päivään mahtuu varmasti paljon turhautumista, muutamat itkut ja loppuillasta valtavaa helpotusta. Aiomme hoitaa perjantaipäivän järjestelyt kahdestaan ja lisäksi isäni apua hyödyntäen. Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä vähemmän itse stressaan. Meillä on lähes koko päivä aikaa järjestelyille, joten aika ei varmasti lopu kesken, vaikka hetkittäin varmasti hermostuttaakin. Perjantaina pääsemme myös harjoittelemaan valssia siinä ympäristössä, jossa sen lauantaina tanssimme.

Lauantaipäivän aikatauluasioihin palailen myöhemmin, sillä ne ovat ihan oma lukunsa. Aikataulujen ja muistilistojen laatiminen (esimerkiksi yhteen muistikirjaan) olisi ollut äärimmäisen tärkeä asia läpi hääsuunnittelun. Mikäli kaikki olisivat yksissä kansissa eivätkä kymmenillä yksittäisillä muistilapuilla, olisin varmasti muistanut hoitaa monta asiaa ajoissa. Yksi näistä asioista on juhlalupa, josta isäni minua eilen muistutti. Onneksi muistuttikin, sillä olin unohtanut asian tyystin. Aika tiukille asian hoitaminen meni, sillä poliisiviranomainen velvoittaa ilmoittamaan yleisessä tilassa järjestettävästä alkoholitarjoilun omaavasta yksityistilaisuudesta viisi vuorokautta etukäteen. Nyt sekin on onneksi kunnossa, kiitos ihanan isäni.

Kuva

PeeÄs. Minun on mainittava kuitenkin vielä sellainen seikka, että tämä heräteostoksiin taipuva morsian on nyt hurahtanut aivan täysin kultaisiin hääkenkiin. Vielä tässä olisi aikaa askarrella itse...

Koekampaus ja upea uniikkikoru

Tänään jännittää vielä asteen verran enemmän kuin eilen. Ensi viikolla tähän aikaan koristelemme juhlatilaa ja kinaamme siitä, kuinka omaehtoinen minä olenkaan. Tänään sain kuitenkin vielä ihan puhtaasti nauttia olostani, sillä matkasin Espooseen Ninan ammattitaitoisiin käsiin. Tämän päivän tehtävälistalla oli siis koekampaus ja -meikki.

Jälleen kerran en voi olla kuin onnellinen valinnastani. Nina on uskomattoman ammattitaitoinen ja ihana ihminen. Annoin muutamien inspiraatiokuvien jälkeen lähes täysin vapaat kädet sekä kampauksen että meikin tekemiseen, sillä minulla ei ole ollut kovinkaan tarkkaa kuvaa kummastakaan. Ja fantastiselta lopputulos tänään näytti, vaikka kampaus olikin vain lähinnä suuntaa antava. Rentoa, vähän huolittelematonta, romanttista - ja tämä kaikki tuntuu niin omalta.

Eniten iloitsen kuitenkin Ninan muista taidonnäytteistä. Tammikuun alussa Nina tiedotti blogissaan kilpailusta, jonka voittaja saisi itselleen Ninkan uniikkikorun. Oma suunnitelmani keräsi vain muutamia hajaääniä, mutta olin niin rakastunut omaan suunnitelmaani, että pyysin Ninaa tekemään sen minulle mittatilaustyönä. Toivomuksissani oli siis reilusti kerrostettua pitsiä, kultaketjuja sekä helmiä. Kaiken keskiössä oli kuitenkin kulta.

Ja mitä tapahtuukaan, kun kovan luokan ammattilainen saa itselleen tällaiset ohjeet ja muilta osin vapaat kädet? Ensinnäkin Nina ehdotti minulle, että oman hiuskoruni rinnalle voisi valmistaa toisen pientä tytärtämme varten. Minua tarvinnut kauan suostutella sellaisen tilaamiseen! Jonkin ajan kuluttua Nina ehdotti vielä birdcage-hunnun lisäämistä koruun. Luotin tässäkin asiassa Ninan ammattitaitoiseen silmään ja annoin jälleen vapaat kädet suunnittelutyölle.

Ja tässä lopputulos siis on. Kaksi erillistä hiuskorua, josta toinen on kuin suoraan suunnitelmastani. Toinen koru antaa kampaukselle ihanan loppusilauksen ja loistaa upeasti kullanvärisen birdcage-hunnun kanssa. En voisi olla onnellisempi. Tyttäremme ihaili näitä hiuskorujani voimakkaiden huokausten säestämänä, joten veikkaan, että hän on hääpäivänä vähintään yhtä ihastunut omaansa.

Paperituotteita

Tulosteet ovat monen muun asian lailla aiheuttaneet tälle morsiamelle päänvaivaa. Mikä fontti? Kuinka monta fonttia? Lisätäänkö kuvia? Runsaasti tekstiä vai minimalistisesti? Muutamien tulosteiden muokkailu aiheuttaa vielä hieman ahdistusta, mutta onneksi monta tulostetta on jo valmiina odottamassa.

Kuvausnurkkaa - eli hääblogikielellä photo boothia - varten halusin tehdä simppelin ohjeen, jonka seuraksi liitän muutaman esimerkkikuvan meistä. Näistä kuvista ja pikakameran käytöstä saan toivottavasti juttua aikaiseksi vielä tämän viikon aikana. Tosin tällä hetkellä kirjoitettavaa on rutkasti enemmän kuin mahdollisuuksia kirjoittamiseen.

Kuvausnurkkaa varten tekemäni tuloste selvensi ajatuksiani tulosteiden tyyliin ja typografiaan liittyen. Pääasiassa tulemme käyttämään paperituotteissiin kolmea eri fonttia, jotka ovat edustettuina kuvausnurkan kylttissä sekä karkkibuffetin etiketeissä. Juomalistoihin halusin kuitenkin hieman toisenlaista ilmettä ja haeskelin fontteja, jotka olivat kohtuullisen lähellä juomien etikettien ulkoasua. Samankaltaisen juomalistan tulen tekemään myös alkoholittomista juomista.

Tänään alkoi virallinen lähtölaskenta hääjuhlaa varten. Nyt jäljellä on enää kymmenen päivää susiparina. Tehtävää on vielä paljon, vaikka joka päivä lista lyheneekin. Tänään sain keiteltyä toisen erän simaa ja lisäksi suunniteltua paperituotteita. Vielä illalla minun olisi tarkoitus suunnitella istumajärjestys ja tehdä sen pohjalta pöytäkartta. Tällä hetkellä minulla on sellainen tunne, että asiat etenevät mukavasti. Ainoa hääsuunnittelua haittaava tekijä on työnteko, josta valitettavasti pääsen irtautumaan vasta ensi viikon puolella. Siinä vaiheessa menetän varmasti ne viimeisetkin yöunen rippeet.

Tehtävät vähenevät

Hääjuhlaan on aikaa enää yksitoista päivää. Tämä konkretisoitui minulle eilen, kun arki jälleen koitti pienen pääsiäisloman jälkeen. Eiliseen päivään liittyi lievää paniikkia, hermostumista sekä muutamat häähullun itkukohtaukset. Stressi oli eilen huipussaan, mutta nyt mielialat alkavat jälleen tasoittua ja asiat tuntuvat rullaavan omalla painollaan.

Kuva

Tämän aamun vietin simaa keitellen. Huomenna on edessä ensimmäisen erän pullotus ja uuden erän keittely. Alkuviikko kuluu siis alkoholittomia juomia tehtaillen. Lisäksi tarkoitukseni olisi saada valmiiksi lisää häiden paperituotteita. Pääsiäisenä kohtasin nimittäin melkoisen yllätyksen, kun huomasin, ettei lähes valmista häälehteä löytynyt koneelta lainkaan. Syy häviämiselle selvisi välittömästi, mutta monet itkut ja ärräpäät irtosivat ennen kuin kykenin orientoitumaan häälehden työstämiseen - täysin alusta. Onneksi kaikki paperituotteet eivät suinkaan ole kesken. Juomalista, karkkibuffetin etiketit sekä useat muut tulosteet ovat valmiina odottamassa kehyksiä. Lähipäivinä tulette näkemään vilauksen myös näistä.

Pääsiäisenä selvisi myös suurta päänvaivaa aiheuttanut hääkuljetus. Meille löytyi sopiva kuljettaja ajamaan isän vanhaa kuplavolkkaria. Avustajat matkaavat sitten kirkolle ja kirkolta juhlapaikalle meidän Volvollamme, joka jää yöksi juhlapaikalle. Myös iltapalaongelma on ratkennut, kun kaasot lupautuivat laittamaan hot dog -tarjoilun esille. Ahdistusta aiheutti myös bulldogin hoitopaikan peruuntuminen, mutta onneksi uusi paikka järjestyi tänään pitkän soittokierroksen jälkeen.

Kuva

Tällä viikolla on edessä myös kattauksen viimeistely, jotta jää vielä hankkia puuttuvia tavaroita, mikäli tarvetta on. Ensi viikkoon asti täytyy myös jännittää muutamien pakettien saapumista, kun tämä häähullu villiintyi ja päätti viime hetkellä tehdä muutamia tilauksia valtamerten takaa. Paketeissa on muun muassa klipsipidennyksiä, kalvosinnappeja, asusteita minulle ja tyttärellemme sekä hääbingon kynät. Oman jännitysmomenttinsa näiden pakettien saapumiselle tekevät tietysti pääsiäisen ja vapun arkipyhät, jotka hidastavat postin kulkua. Onneksi tänään saapui sulhasen huomenlahja, joten minulla on nyt yksi stressitekijä vähemmän.

Perjantaina minulla on vuorossa koekampaus sekä -meikki, jotka ihana Nina minulle taikoo. Tuntuu uskomattomalta, että nyt on niiden aika. Ja viikon päästä valmistaudumme jo kirkkoharjoituksiin. Näinkö se aika menee? Ajan kulumisen osoittaa myös Forecan sivusto, josta näkyy epävarma ennuste hääpäivällemme. Tämänhetkisen ennusteen mukaan lämpötila jää alle kymmenen asteen ja lisäksi luvassa on vähäistä sadetta. Lämpötila ei aiheuta minulle huolta suuntaan eikä toiseen, mutta poutaa toivoisin potrettikuvausten ajaksi. Onneksi tässä on vielä reilu viikko aikaa säätilojen tuijottamiseen.

Alkoholiton juomatarjoilu

Pääsiäinen on jälleen kerran näyttänyt ne upeimmat puolensa. Päivän kaunein hetki koettiin, kun nautimme aamukahvin perheen kesken aurinkoisella terassilla lintujen sinfoniaorkesteria kuunnellen. Musisointia tarjosivat niin joutsenet, kurjet, metsän pikkulinnut kuin pihapuun yksinäinen tikkakin. Iltapäivän tullen meidät kuitenkin ajoi sisätiloihin itsensä uuvuksiin juosseen prinsessan päiväunihetki. Pihatöiden lomassa sain siis itsekin tilaisuuden rentoutua - ja sukeltaa hääsuunnittelun pyörteisiin.

Kuva

Ja koska pääsiäisen tavoitteeksi on asetettu paperituotteiden suunnittelua, ajattelin esitellä tähän väliin jotain vielä suunnitteluasteella olevaa. Makeisten jälkeen on nimittäin oiva tilaisuus siirtyä hetkeksi muiden tarjottavien pariin. Tällä kertaa ajattelin käsitellä juomatarjoilua, erityisesti lasten sekä muiden alkoholittomia juomia nauttivien näkökulmasta. Meidänkin juhlaamme on tulossa useampia kuskeja, muutamia vauvamahaa kasvattavia sekä muutamia alkoholista kieltäytyviä vieraita. Meille on todella tärkeää, että myös nämä vieraat juhlissamme viihtyvät, eivätkä joudu tyytymään pelkkään veteen tai sekamehuun.

Kaikki alkaa jo alkumaljasta. Lapsille olisi kymmenittäin sopivia vaihtoehtoja Pommacista Robby Bubble -kuohuviin, jotka olivat minun suosikkejani lapsuudessa. En pidä näitä kuitenkaan kovin mielekkäinä vaihtoehtoja aikuisille, jotka pahimmassa tapauksessa juhlista toisiin nauttivat sitä samaa Pommacia, mikäli alkoholi syystä tai toisesta ei maistu. Tällä hetkellä tarkoituksenamme olisi tarjota Korpihillan Kuohuva Kuusenkerkkä -juomaa. Hintavaa se on - varsinkin prosenttimerkillä varustettuihin kuohuviineihimme verrattuna - mutta samalla myös perinteisestä poikkeavaa.

Ruokajuomana perinteisen veden lisäksi tarjolla tulee olemaan limonadia, näillä näkymin sekä tölkeissä että pulloissa. Lisäksi tarjolle tulee ainakin pillimehuja sekä runsaasti kivennäisvettä. Makusiirapit ovat tällä hetkellä vielä kysymysmerkki, sillä lukuisista yrityksistäni huolimatta en onnistunut niitä Tallinnasta löytämään. Olisi kuitenkin hienoa, mikäli voisimme kivennäisvesien mausteeksi tarjota muutamaa erilaista makusiirappia.

Kuva

Kahvittelun jälkeen laitamme esille laajemman alkoholitarjoilun, joten samassa yhteydessä esille nostetaan myös alkoholittomat boolit. Myös limonadit, mehut ja kivennäisvedet ovat tarjolla näiden rinnalla. Emme halua tarjota vieraillemme mitään mehukattibooleja tai limonadisekoituksia, sillä sekä mehua että kuplajuomaa on tarjolla muutenkin. Asiaa pähkäillessämme saimme kuitenkin kaksi loistavaa ideaa: tarjoamme jääteetä ja simaa. Emme kuitenkaan halua niitä perinteisiä vaihtoehtoja, joten seuraavaksi pohdimme sopivia tapoja uudistaa näitä juomia. Internetin syövereistä löytyikin kaksi oikein raikasta reseptiä, jotka sopivat hääjuhlaamme täydellisesti. Ensi viikolla tulen siis valmistamaan kymmeniä litroja kirkasta limesimaa ja hieman ennen hääjuhlaa myös raparperilla maustettua jääteetä.

Kuulisin mielelläni kommentteja teiltä näiden juomien osalta. Onko alkoholittomalla linjalla pysytteleville vieraille riittävästi valinnanvaraa? Kuinka itse ratkaisette tai ratkaisitte alkoholittomien juomien tarjoilun?

Sokeria, sokeria

Lupasin eilen, että tänään on aika kurkistaa karkkibuffettimme makeaan maailmaan. Meille kummallekin karkkibuffet oli alusta alkaen lähes itsestäänselvyys - joskin sulhasella kesti hetken aikaa ymmärtää, että hääjuhlaan voi ihan oikeasti pystyttää pienen karkkikaupan. Karkkibuffetin kasaus alkoikin heti viime kesänä sopivien astioiden metsästyksellä. Nyt jopa tuo satumainen karkkikasa alkaa vihdoin olla valmiina.

Meidän karkkibuffettimme mitoitettiin noin sadalle vieraalle, joten buffetista on tulossa erittäin runsas vieraiden lopulliseen määrään nähden: yli kaksisataa grammaa makeisia vierasta kohti. Aivan kuten vierasmääräkin, muuttuivat myös suunnitelmat karkkibuffetin sisällöstä moneen kertaan. Ensin olin ajatellut, että buffet kootaan mahdollisimman edullisesti, mutta kuitenkin mahdollisimman paljon häidemme teemavärejä kunnioittaen. Lopulta (tässäkään asiassa) hinnalla ei ollut niin merkitystä, kun aloin etsiä maukkaita karkkeja, joista löytyisi jokaiselle jotakin.

Karkkeja tilasimme Urjalan makeistukusta ja Karkkigalleriasta. Lisäksi ostimme kirpeitä omenakarkkeja Lidlistä ja vaahtokarkit Tallinnan Prismasta. Urjalan makeistukku oli paljon edullisempi verrattuna Karkkigalleriaan, mutta valikoiman vuoksi päädyin tekemään tilauksen myös Karkkigalleriasta. Näin saimme mukaan myös muutaman lapsuusajan suosikkikarkin. Hintaa näille tuli yhteensä noin 160 euroa postikuluineen.

Pari pettymystäkin toki matkaan mahtui. Ensinnäkin tuossa Urjalan makeistukun tilauksessa kaksi tuotteista olivat aivan erivärisiä kuin kuvien perusteella kuvittelin. Nuo lakritsifudget olivat kuvien perusteella harmaita eivätkä suinkaan mustia, joten ajattelin niiden sopivan buffetin värimaailmaan erinomaisesti. Ajattelin tilata myös noita paperikääreissä olevia suklaakonvehteja, kun päättelin niiden kääreiden olevan vihreä-valkoisia. Kas kummaa, tilauksen saapuessa huomasin paperin olevan valkoisen sijasta keltainen.

Toisen pettymyksen kohtasin Karkkigallerian tilauksen kanssa. Olin tilannut meloniufoja, mutta tilauksen mukana tulikin keltaisia banaanisalmiakkiufoja. Lisäksi liitulakurasia oli mennyt aivan säpäleiksi. Otin välittömästi yhteyttä Karkkigallerian asiakaspalveluun, mutta sain odotella vastausta pitkään. Onneksi he kuitenkin lupasivat korjata virheensä lähettämällä minulle veloituksetta tilaamani meloniufot. Nämä karkit ovat edelleen joko Karkkigallerian varastolla tai matkalle meille, joten niistä minulla ei valitettavasti ole kuvia. Toivottavasti karkit löytävät tiensä perille ennen hääpäivää!

Muuten valikoimistamme löytyy kaksi pelkästään valkoista karkkilaatua (liitulakut ja vaahtokarkit), neljä mustaa (salmiakkikolikot, salmiakkijauhikset, salmiakkirenkaat ja lakritsifudget) sekä kuusi vihreänsävyistä karkkilaatua (vaahtokrokotiilit, sokeroidut omenavaahtikset, omenaremmit, omenarenkaat, suklaakarkit sekä ne meloniufot). Ajattelin kuitenkin kärrätä nuo suklaat kakkutarjoilun yhteyteen ja hankkia tilalle vielä pienen määrän valkoisia toffeepalloja, jotka alun perin kuuluivatkin suunnitelmiini.

Nyt valikoimista löytyy siis jokaiselle jotakin: suklaata, salmiakkia, toffeeta, hedelmää. Löytyy kirpeitä ja mietoja karkkeja, kovia ja pehmeitä. Kiireessä napattujen kuvien laatua pahoittelen kovasti, mutta ehkä näistä hieman hahmottaa tätä tulevaa karkkimääräämme. Ainakin sokerihiiret saavat syödä vatsansa pullolleen meidän juhlassamme!