keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hääjuhlan pieni prinsessa

Neiti kaksveen läsnäolo häissämme on herättänyt runsaasti pohdintoja teidän lukijoiden keskuudessa. Ja täytyy myöntää, se asia on mietityttänyt myös meitä moneen kertaan. Olemme toisinaan todenneet, että häiden järjestäminen olisi niin paljon helpompaa, kun ei tarvitsisi miettiä noita pikkuihmisen asioita siinä sivussa. Tällä en suinkaan tarkoita arkea kaksveen kanssa vaan nimenomaan hääpäivän järjestelyitä.



Meillehän on ollut alusta asti selvää, että häihin kutsutaan kaikki kynnelle kykenevät lapset. Tätä olen jo jokuseen otteeseen blogissa perustellutkin. Meille lapset tekevät juhlan ja korostavat häissä sitä elämän jatkuvuutta ja yhteenkuuluvuutta, joka juhlan luonteeseen kuuluu. Sitä paitsi, olisihan se hassua, jos vieraiden lapset eivät pääsisi juhlimaan kanssamme, kun omakin tyttäremme paikalla riehuu. Ja voitte arvata, kuinka tylsät kemut ne tyttärellekin olisivat, jos paikalla ei olisi runsain mitoin leikkikavereita.

Lienee sanomattakin selvää, että kaksvee on morsiusneitomme. Muita morsiusneitoja tai sulhaspoikia emme halunneet, sillä valinnanvaraa olisi ollut jopa liikaa. En halua aiheuttaa muille pikkuihmisille pahaa mieltä, mutta en kyllä tahdo kymmentä lasta kulkemaan alttaria kohti. Uskaltaako kaksvee liki kolmevuotiaana kulkea itsekseen? No, aika näyttää. Onneksi minulla on kaksi tyttärelle tuttua ja turvallista kaasoa, jotka voivat tarvittaessa hieman avittaa.



Meidät vihitään kolmelta iltapäivällä, joten hääpäivän aamuun ja alkuiltapäivään mahtuu monia kiireentäyteisiä tunteja. Aamupäivän kaksveen seurana on luultavasti sulhasen äiti tai minun isäni, jotta me saamme rauhassa valmistautua ja tyttärellä on sellainen seuralainen, jonka hermot vielä hääpäivänä kestävät muutamat linnanrakennukset. Potrettikuvauksethan me päätimme järjestää ennen vihkimistä, joten näihin tytär tietenkin osallistuu. Tällöin tyttären vahtina on kaasoni, joten saamme myös rauhassa ottaa kuvia kahdestaan.

Kirkonmenojen jälkeen tytär siirtyy pääosin yhden sisareni vastuulle - tai sulhasen äidin, mikäli sulhasen äiti tahtookin ottaa pojantyttärensä yökylään. Tyttären yökyläilypaikasta ei vielä ole siis sataprosenttista varmuutta, mutta varmaa on, että hoitopaikka löytyy lähipiiristä. Meidän sukumme juhlissa on onneksi yhdentekevää kuka lapsen ottaa luokseen yöksi, kun juhlissa kaikki katsovat yhdessä lasten perään. Näin ollen tytär tulee ruokailun ajan istumaan meitä lähimmässä pöydässä yhdessä isovanhempiensa ja muiden lähisukulaisten kanssa. Me saamme siten ruokailla rauhassa ja lähteä kiertämään pöytiä seurustellaksemme kaikkien vieraiden kanssa.



Olemme jo useissa pienemmissä juhlissa todenneet, että tuota suurta lapsilaumaa aikuiset näkevät vain vilaukselta. Isommat pitävät huolta pienemmistä, ja kaikki leikkivät yhteisymmärryksessä. Välillä sattuu haavereita, sitten hetki rauhoitutaan aikuisen turvallisessa sylissä. Pian koko lauma on jälleen vauhdissa ja leikin pyörteissä. Lapsille järjestetään hääjuhlaan myös runsaasti puuhasteltavaa, jotta aktiviteetit eivät varmasti lopu kesken.

Tärkeä ohjelmanumero kaksveen kannalta on tietenkin tanssiminen, sillä meidän oman häävalssimme jälkeen tanssitamme ensin vanhempia ja sen jälkeen pääsee varmasti myös kaksvee mukaan. Veikkaan kyllä, että tytär ei malttaisi vuoroaan odottaa, niin kovasti tanssijalka jo tässä iässä vipattaa. Onneksi tanssittajia varmasti riittää läpi illan! Ja kun alkaa väsyttää, pääsee turvallisen aikuisen matkassa nukkumaan. Yhteensä kaksvee on yökylässä kaksi yötä, sillä me lähdemme häitä seuraavana päivänä minilomalle Porvooseen viettämään "hääyötä".



On totta, että lapsen kanssa hääjärjestelyt vaativat muutamaa ylimääräistä siirtoa ja ihania sukulaisia ympäille jakamaan vastuuta. Minulla on kuitenkin vahva usko siihen, että hääjuhlan tunnelma on vielä upeampi, kun läsnä on rakas tyttäremme. Uhmaikäisen pikkuihmisen kanssa arjestakin löytyy useita tähtihetkiä, joita ei vaihtaisi pois mistään hinnasta. (Niistä vaihtokelpoisista hetkistä voin tehdä joskus ihan oman kirjoituksensa, joka saa lapsettomat siirtämään raskautumista vielä jokusella vuodella.) Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, tämän kirjoituksen kuvat eivät ole kovin juhlallisia. Ne ovat kuitenkin kaikki niitä arjen tähtihetkiä, joiden vuoksi uskon, että hääjuhlakin tuntuu upeampaakin upeammalta. Kun arki kaksveen kanssa voi toisinaan olla noin ihanaa, täytyy juhlan olla jotain vieläkin mahtavampaa.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Hiljainen morsian täällä, hei.

Kuva
Mitä suurimmat ja nöyrimmät pahoittelut siitä, että blogissa ollaan jälleen vietetty hiljaiseloa. Tänä aikana on sattunut ja tapahtunut sekä omassa elämässä että lähipiirissä niin paljon asioita, ettei ole oikein ollut voimia kirjoittaa. Täytyy myöntää, että näinä päivinä on pohdittu jopa häiden siirtämistä vuodelle 2015 tai jopa vuodelle 2016. Ymmärtänette, että silloin ei puhuta mistään ihan pienistä suruista ja murheista.

Häät kyllä järjestämme, se on varmaa. Tällä hetkellä järjestämisessä on vielä aika monta mutkaa ja solmua, jotka pitää selvittää - ja vieraslistaakin pitää nyt jälleen kerran laittaa uuteen uskoon. Näissä asioissa on vielä niin paljon pohdittavaa ja päätettävää, että kirjoittelen niistä myöhemmin. Toivottavasti jo loppuviikosta asiat olisivat uudelleen järjestyksessä ja tämän morsiamen kyyneleetkin kuivatettu.

Alkuviikon positiivisin uutinen on ehdottomasti se, että Vaimomatskua on valittu ehdokkaaksi Wedding Blog Awards -kilpailuun, jonka järjestää Love Me Do -häätapahtuma. Valitettavasti sivusto ei tällä hetkellä avaudu millään tietokoneemme selaimella, vaikka tekisin mitä säätöjä. Joudutte siis vielä hetkisen odottamaan linkityksiä ja bannereita, mutta onneksi aikaa on vielä. Äänestys nimittäin alkaa joulukuun ensimmäisenä päivänä. Silloin siis kaikki aktiiviset ja innokkaat lukijat äänestelemään, mikäli koette, että blogi on ääntenne arvoinen. Upeita ehdokkaita kisassa on runsain mitoin!

Kuva

Tässä siis pikakuulumisia kiireiden keskeltä, toivottavasti huomenna voin jo kirjoitella hieman positiivisemmista aiheista. Toivotan teille kaikille ihanille lukijoille kaunista pakkaspäivää! Näin kuuluu marraskuisen pakkasen nipistellä nenää, eikö vain?

Edit.
Nyt löytyy linkkiä Love Me Do -sivustolle bannerin kera, mutta muistakaa, että arvontaisvustolle pääsette vasta joulukuun ensimmäisenä päivänä. Sunnuntaina tulee siis linkkiä myös arvontasivuston puoleen, joten silloin kaikki suosikkiaan äänestämään!

perjantai 22. marraskuuta 2013

Joulu on taas, joulu on taas...

Kuva
Ajattelin ensin julkaista kirjoituksen neiti kaksveen roolista häissämme, sillä sitä oli moni teistä toivonutkin. Sen sijaan luvassa on jotain aivan muuta. Tämä morsian suuntaa nimittäin illalla työpaikan pikkujouluihin ja sai lisäintoa vielä kuullessaan lähi-Prismassa joululauluja. Koska illalla ollaan pienissä jouluissa, ajattelin laittaa muutaman jouluisen inspiraatiokuvan.


Kuva

Kuva
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva

Vaikka itse jouluihminen olenkin, ja häähulluksikin joudun tunnustautumaan, en lähtisi näitä kahta juhlaa yhdistämään. Jouluun kuuluu rento ja rauhallinen yhdessäolo, ei suuren luokan häähössötys. Sitä paitsi, miten jouluhäät ajoittaisi? Paljon ennen joulua järjestettyinä olisi hieman hassua, kun olisi joulukuusi ja kaikkea muuta superjouluista. Vähän ennen joulua taas menisi turhan stressaavaksi, eikä monikaan varmasti pääsisi paikalle.

Toisaalta olisi kiva joskus päästä jouluisiin häihin. Vieraana jouluisesta juhlatunnelmasta osaisi varmasti nauttia täysin rinnoin. Ja olisivathan ne kyllä ihan mielettömän kauniit juhlat kaikkine valoineen ja kynttilöineen! Mielelläni kuulisin, millaisia ajatuksia teillä muilla herää jouluteeman ympärille rakennetuista häistä?

torstai 21. marraskuuta 2013

Lompakko auki ja eurot kehiin

Kuva

Katsellessani budjettisivua ja tehtyjä, vielä listaamattomia hankintoja en voi kuin puistella päätäni. Budjettisivujen piti toimia malliesimerkkinä siitä, kuinka häiden loppusummaa saa pienin askelin hilattua alaspäin. Sen sijaan siitä tulikin malliesimerkki häähullun hairahduksista ja siitä, kuinka budjetti ei koskaan pysy suunnitellussa.

Millä keinoilla olisimme saaneet pidettyä budjetin hallussamme? Olisimme voineet esimerkiksi vuokrata sulhasen puvun, kuten olimme ajatelleet. Puku on vielä hankkimatta, mutta tiedämme jo millainen puku tulee olemaan ja kuinka suuri summa siihen uppoaa rahaa. Tämä panostus kestää kuitenkin aikaa ja varmistaa sulhaselle upean puvun myös tuleviksi vuosiksi. Olisimme halunneet tarjota harmaat puvut myös bestmaneille, mutta lopulta budjetti alkoi paisua siihen malliin, että niistä oli luovuttava.

Moni pieni hankinta on riipaissut budjetista isomman osan kuin alunperin ajattelimme, mutta nämä eivät ole isoja rahareikiä. Useimmat näistä hankinnoista - kuten viinilasit - ovat sellaisia, jotka saa myytyä eteenpäin vielä häiden jälkeen, eikä budjetin ylittyminen tällöin näy juuri missään. Onneksi näitäkin on.

Kuva

Muutamia isompiakin hairahduksia tälle morsiamelle on nimittäin tullut. Alkujaan meidän valokuvaajanamme piti toimia erään häävieraan, harrastelijavalokuvaajan, jolle olisimme tarjonneet muutaman satasen vaivanpalkkaa. Hyvin pian onneksi tajusimme, että haluamme upeita kuvia hääpäivältä, ja että vieraamme voivat olla ihan vain vieraita ilman mitään talkoovelvoitteita. Vaikka Denis ei suinkaan ole valokuvaaja kalleimmasta päästä, emmekä lähteneet edes koko päivän dokumentaarisesta kuvauksesta haaveilemaan, tuli budjettiin silti aikamoinen lovi.

Valokuvauksen aiheuttama budjettilovi ei kuitenkaan ole mitään verrattuna kahteen muuhun hankintaani. Toinen näistä on videokuvaus. Ensiksi ajattelin videokuvauksen olevan turhamaisuutta, mutta hetken asiaa pohdittuani tajusin, kuinka upeita muistoja sen avulla saa taltioitua. Ja ihan koko päivästä vieläpä! Humpisista vaan, ja taas meni rahaa.

Kuva

Suuri summa rahaa tuli laitettua myös tuolihuppuihin. Ensin ajattelin, että me kyllä kärvistelemme niiden rumien ruskeiden kuppituolien kanssa, eihän niihin kukaan kuitenkaan juhlahumussa kiinnitä huomiota. Äkkiä mieli kuitenkin taas muuttui ja huomasin tunkevani valtavia kasseja farmariautomme takakonttiin. Turhaa, voisi moni sanoa. Tämäkin summa olisi säästynyt, mikäli olisimme panostaneet upeampaan juhlatilaan tavallisen nuorisoseurantalon sijaan - totta sekin. Tästä panostuksesta vaan voi saada rahansa vielä takaisin, toisin kuin upeasta juhlatilasta. Sitä tosin on turha nyt pähkäillä, sillä meidän juhlatilan valintaamme kohdistui monta kriteeriä, eikä alueeltamme oikein löytynyt muita kuin nuorisoseurantaloja niiden pohjalta.

Kuva

Häihin on vielä yli viisi kuukautta aikaa, mutta voin jo nyt todeta, että emme pysyneet suunnitellussa budjetissa. Lähes kaikki tarvikkeet on nyt jo hankittu, joten voin onnekseni todeta, että mitään katastrofaalista ei enää pitäisi tapahtua budjetinkaan suhteen. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä... Vaikka en suostunutkaan tinkimään niistä asioista, joiden avulla suunniteltu budjetti olisi voinut jopa alittua, ei minua ihan hirveästi harmitakaan. Toki välillä iskee stressi - ja pahasti - mutta kokonaissumma olisi voinut olla jotain vielä hurjempaakin. Ja kaiken lisäksi uskon, että näillä eväillä me saamme täydelliset juhlat juuri meille.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tee-se-itse: servettirenkaat

Lupailin jo viikonloppuna tee-se-itse -projekteja, joten tässä yksi sellainen - tavallaan. Tässä nimittäin näette kuvan lopputuloksesta. Työvaiheet olin jostain syystä unohtanut kuvata, kun niin innoissani näitä väkersin.
 

Tein siis itse servettirenkaita. Tein ensin häävalssimme sanoista kuvatiedoston, jonka sitten A4-kokoisille valkoisille kartongeille tulostelin. Kartongin sitten leikkasin sopiviksi suikaleiksi, pyöräytin rullalle ja kiinnitin kaksipuoleisella teipillä. Samaisen teipin avulla kiinnitin myös pitsin tuohon kartongin reunaan. Oli huomattavasti helpompaa, nopeampaa ja siistimpää kuin liiman kanssa ähräily. Suunnittelin ensin käyttäväni kapeampaa pitsiä, mutta lopulta tykästyin tuohon noin kolmen sentin levyiseen ihanuuteen. Olin kyllä suunnitellut käyttäväni sitä ihan muuhun, joten olin tilannut sitä aivan liian vähän. Sain tehtyä nyt vain 49 servettirengasta, joita ei kyllä mitenkään saa riittämään meidän vieraillemme.


Olen itse näihin kyllä tyytyväinen. Nämä näyttävät oikein kivoilta tuota kangaservetin harmaata pintaa vasten. Vielä olisi noin puolet projektista edessä, kunhan uusi erä pitsinauhaa saapuu postitse. Ajattelin silitellä ja pakata servetit renkaineen jo valmiiksi laatikkoon, jotta niihin ei tarvitse hääpäivän aattona nähdä aikaa ja vaivaa. Saa sitten tilaa koristellessa ja kattausta valmistellessa nostaa ne suoraan osaksi kattausta.

Tuleeko muille morsiamille kertakäyttöisiä vai kangasservettejä? Entä oletteko ajatelleet laittaa servettirenkaat vai taitella servetit jotenkin muuten?

tiistai 19. marraskuuta 2013

Karkkia vailla


Sainpas kameran ja kannettavan taas sopuun keskenään! Ajattelinkin nyt ensitöikseni vilautella kameran kätköistä löytyviä otoksia karkkibuffetia varten tekemistäni sommitteluista. Purkit on nyt kaikki haalittu kasaan, mutta kuvasta puuttuvat kaikkein pienimmät kannelliset purkit, jotka lainaan isäni hyllystä. Yhteensä karkkibuffettiimme tulee siis 14 erikokoista ja -näköistä purkkia.


Tehdessäni asetelmaa jätin tietoisesti vielä pois karkkibuffetin ottimet sekä paperipussit telineineen. Lisäksi otin pikaisesti yhden kirjan ja kiikkerän pahvilaatikon, joiden avulla korottelin kolme lasiastiaa luodakseni hieman eläväisemmän tuosta kokonaisuudesta. Todellisuudessa noiden takana keikkuvien Finnmarin purkkien alle tulee puinen laatikko ja tuon Pentikin allekin keksitään jotain muuta kuin tummanliila sofioksanen.


Entisenä sokerihiirenä olen jo ehtinyt valikoimaan sopivia karkkeja tarjolle. Väreinä tullaan näkemään teemaa mukaillen vihreää, valkoista ja jotain harmahtavaa. Tarjolle on ehdottomasti nimittäin saatava ihanaisia omena- ja salmiakkiremmejä! Ja niitä suussasulavia, valkeita toffeepalloja - joita muuten löytyy omena- ja lakritsiversioinakin teemaan sopivissa väreissä. Makeistukkujen sivuja on siis ehditty täällä selailemaan vaikka kuinka, samoin kauppojen karkkihyllyjä on tiirailtu ahkerasti. Minua harmittaa tällä hetkellä vain se, että harmaa- tai vihreäraidallisia tikkareita ei tunnu löytyvän mistään. Eikä edes pelkkiä vihreitä. Jos joku moisiin törmää, saa vinkata! Tikkarit olisivat ihana lisä tuohon Pentikin kannettomaan hurrikaaniin.


Joko muiden karkkibuffetteihin on purkit haalittu? Miltä nuo purkkien sijoittelut teistä näyttävät?

Ja arvonnan voittaja on...

Meidän kannettavamme pullikoi edelleen kuvien siirtelyä vastaan, joten arvonta pitää suorittaa tällä kertaa ihan tekniikkaa hyödyntäen. Yhteensä arvontaan saatiin mukaan siis 23 arpaa:

1 Onnellisin Reeta
2 Onnellisin Reeta
3 LauraCaarina
4 LauraCaarina
5 LauraCaarina
6 Mimme
7 Mimme
8 Jelena
9 Jelena
10 Korppu
11 Korppu
12 Tinkaliina
13 Tinkaliina
14 Neiti G
15 Neiti G
16 HeliAO
17 HeliAO
18 jayja
19 Tiinakk
20 Tiinakk
21 Neiti Kesäheinä
22 Hiisukas
23 Elina Jokitalo

 Ja koska en voinut hyödyntää neiti kaksveen upeita onnettaren taitoja kuvamateriaalin julkaisuun liittyvien ongelmien vuoksi, turvauduin Random.orgin apuun. Ja tällainen oli tulos:


Käsintehdyt vartalonhoitotuotteet menivät siis tällä kertaa toiselle keväthäitä viettävälle morsiamelle. Laitan Tinkaliina sinulle sähköpostia ihan näillä hetkillä. Muistuttelen teitä myös osallistumaan White & Knight -blogin upeaan arvontaan, jossa palkintona on vapaavalintainen hiuskoru kuudesta Ninkan valmistamasta vaihtoehdosta!

Palailen tänään vielä linjoille ihan oikeiden hääasioiden kanssa. Toivottavasti kannettava tekee pian yhteistyötä, jotta saan jaettua kuviakin kanssanne.