Juoksevia asioita

Kuva

Eilen tapahtui niin paljon, etten ehtinyt koneelle lainkaan. Päivää kulutettiin ensin tehokkaasti töissä, sitten poliisilaitoksen lupapalveluissa jonottelemalla. Oli muuten harvinaisen mielenkiintoinen ja onnistunut reissu kaksveen kanssa tuo poliisilaitoksella pyörähtäminen. Pistin eurot kehiin täydellisen hermoromahduksen ja kaksveen itkupotkuraivareiden puolesta. Kävi kuitenkin niin, että neiti osasi jälleen yllättää ja ottaa yleisön haltuun. Suru meinasi vallata pienen mielen ainoastaan siinä vaiheessa, kun kaksvee tajusi, ettei passia saa heti mukaan, vaan sitä joutuu odottamaan. Hui.

Illalla meillä olikin tiedossa mahtava tapaaminen. Pääsimme nimittäin jutustelemaan kasvotusten häidemme valokuvaajan Denis Heimosen kanssa. Tapaaminen sujui rattoisasti, ja heti alkuun saimme huomata, että Denis todella tietää mitä tekee. Saimme sovittua aikatauluista, alustavista kuvaussuunnitelmista sekä muutamista käytännön järjestelyistä. Pieni jännitys alkoi kyllä tapaamisen myötä hiipimään tajuntaan! Meidän hääjuhlaamme on enää alle 75 päivää - eli vain reilut kymmenen viikkoa!

Kuva

Tällä viikolla minun on tarkoitus tuunailla muutamia juhlatilaan sijoitettavia kehyksiä, esitellä teille yksi matkalaukkuprojekti, tarkastella hieman kattausta ja saada vihdoin ne kutsukortit valmiiksi. Tämä viikko tulee vietettyä hyvin tiiviisti töiden äärellä, mutta parhaani mukaan yritän jakaa aikaansaannoksiani teidän kanssanne. Onneksi olen saanut sentään jotain aikaiseksi heti alkuviikosta, sillä nyt on lyöty lukkoon myös maistelutilaisuuden päivämäärä pitopalvelun kanssa.

Juttelin muuten pari päivää sitten isäni kanssa meidän hääbudjetistamme. Isäni laskeskeli, että häämme tulevat kustantamaan noin kuusituhatta euroa. Katsoin häntä hetken aikaa hämmentyneen hiljaisuuden vallitessa ennen kuin sain sanottua, että hääbudjettimme näyttäisi tällä hetkellä olevan yli kaksinkertainen tuohon summaan nähden. Sitten olikin isän vuoro olla epäuskoisen hiljaisuuden vallassa. Mielenkiinnolla siis odotan sitä hetkeä, jolloin pääsen näyttämään sekä isälle että kaikille muillekin lopullisen budjettilaskelmamme. Mahtaa siinä itseäkin lopulta hirvittää.

Love Me Do

Eilen koitti vihdoin paljon odotettu Love Me Do -tapahtuma! Täytyy myöntää, että ennakkodotukseni tapahtumaa kohtaan olivat ehkä lopullista toteutusta suuremmat. Kattilahalli oli loppujen lopuksi melko pieni tila siihen nähden, että tapahtuma alkoi melkein heti puolenpäivän aikaan ja kesti kymmeneen asti illalla. Positiivista oli se, että paikalla ei ollut kymmeniä eri juhlatilojen esittelijöitä tai tusinaa pitopalveluyrittäjiä. Palveluntarjoajia oli siis kivasti eri aloilta, mutta harmillista oli kyllä se, että näytteilleasettajien pisteet oli melko nopeasti kierretty läpi. Minun onnekseni paikalla olivat jälleen Ninkan Nina, Tuhkimotarinan Heidi, Häät-lehden mahtava edustus sekä hääjuhlamme videoiva Timo. Heidän kanssaan hurahti tovi jos toinenkin.

Love Me Do -tapahtuma antoi meidän hääsuunnitelmillemme yhtä vähän kuin odotinkin. Seura oli mahtavaa ja keskustelut innostavia, mutta mitään konkreettista ei jäänyt käteen. Kamera tosin täyttyi valokuvista, ja laukkuun eksyivät mielettömän kauniit korvakorut Ninkalta. Kaiken lisäksi sain runsaasti tukea tässä pukupaniikissani, joten tällä hetkellä uskallan aika rennolla asenteella lähteä sovittelemaan aivan uusia pukuja. Minnan kokoelmasta bongasinkin yhden oikein kauniin yksilön!

Ja koska olen tällainen pitsihirmu, kiinnittyi huomioni heti myös HazyLacen kauniisiin asusteisiin. Ne olivat Ninkan tuotteiden kanssa ehdottomia suosikkejani paikalta löytyvistä asusteista. Kuvassa vasemmalla on näkymää HazyLacen pisteeltä ja oikeanpuoleinen hiuskoriste on puolestaan Ninkalta. Olisin voinut kahmia kummaltakin pisteeltä tuotteita mukaani ihan mielin määrin! Onneksi tällä kertaa kuitenkin maltoin pitää pankkikortin kiltisti lompakossa.

Kattilahallissa oli nähtävillä myös ihailtavan runsas valikoima erilaisia herkkuja. Oli makeisia karkkibuffettiin, kuppikakkuja sekä kakkuja - ja tietenkin niitä maistiaisia! Jopa tällainen vähähiilihydraattisen ja ehdottomasti vehnättömän ruokavalion kannattaja suostui tapahtuman kunniaksi maistelemaan herkkuja. Kakut olivat mielestäni oikein hyviä, vaikka meidän hääjuhlaamme en perinteistä sokerikakkua tahdokaan. Sen sijaan kuppikakut olivat pettymys. Maistoin muutamaa vaihtoehtoa, joissa sekottui epämääräinen vehnäjauhon ja ruokasoodan maku sekä rasvainen suutuntuma. Omia suosikkejani ovat siis edelleen Kanniston Leipomon cupcake-leivokset, joita olen satunnaisesti miettinyt myös osaksi meidän hääjuhlamme kahvitarjoilua.

Näytteilleasettajien pisteiltä sai oikein kivoja koristeluideoita, ja veikkaan ensi vuoden morsianten saaneen tapahtumasta paljonkin irti! Itse tyydyin nappailemaan kuvia kaikesta kauniista ja inspiroivasta, vaikka ratkaisut omien hääsomistusten osalta onkin jo tehty. Esillä oli kauniita kutsukortteja, uniikkeja lahjaideoita sekä äänestys kauneimmasta kattauksesta.

Minun iltani Love Me Do -tapahtumassa päättyi Wedding Blog Awards 2014 -finaaliin, jossa sain kunnian itsekin olla mukana. Edelleen olen valtavan kiitollinen kaikille teille, jotka annoitte äänenne Vaimomatskua-blogille tuossa mahtavassa kilpailussa! Kaupallisen sarjan voiton nappasi Tanja BLACK.bling.WHITE.-blogin takaa ja yksityisten sarjan voitti Iina blogillaan But I'm a BRIDE Not a Sandwich. Hurjasti onnea voittajille!

Tämän jälkeen nälkäinen morsian päätti vaatia kunnollista ruokaa, sillä mielestäni Love Me Do -tapahtuman ruokatarjoilut eivät yltäneet ihan tapahtuman vaatimalle tasolle. Tapahtumassa olisi ehkä viihtynyt kauemminkin, mikäli alkoholi olisi maistunut, mutta saavuin paikalle autolla, joten drinkit jäivät tällä kertaa minulta väliin. Se kahden euron hintaan myyty alkoholiton booli oli kyllä oikein hyvää!

Millaiset tunnelmat teille muille jäi käteen tästä aivan uudenlaisesta tapahtumasta? Itse odotin hieman toisenlaista tapahtumaa, mutta viihdyin kyllä oikein hyvin ne muutamat tunnit, jotka paikalla olimme.

Hyvää ystävänpäivää!

Alakouluvuosien jälkeen ystävänpäivä ei ole kuulunut vuosittaiseen juhlarepertuaariimme. Liki kaksikymmentä vuotta sitten ystävänpäiväkorttien askartelu ja pienten hempeiden lahjojen ostaminen noin kymmenelle parhaimmalle ystävälle Tiimarin parin markan valikoimista olivat itsestäänselvyyksiä. Sittemmin tapa jäi pois, eikä ystävänpäiväkorttejakaan enää lähetelty, saati vastaanotettu. Yläkoulussa meillä oli ystävänpäivän tienoilla julkinen halipäivä, jolloin keräiltiin halauksia ja siten myös nimiä kaulassa roikkuviin kartonkisydämiin. Taisinpa lahjoa silloisia poikaystäviä myös ällöttävillä suklaasydämillä.

En ole vuosiin juhlinut ystävänpäivää, emmekä ole miehen kanssa muistaneet toisiamme kertaakaan ystävänpäivänä näiden yhteisten vuosiemme aikana. Tuskin tämäkään vuosi poikkeusta tekee. Siitä huolimatta haluan jakaa teidän kanssanne kaksi ihanaa kosintaa, jotka löysin brittiläisen Mirror-lehden sivuilta. Nämä sopivat kaikessa koskettavuudessaan ihan loistavasti ystävänpäivän teemaan.

Itse taidan pohjimmiltani olla niin hömppäromantikko, että nämä upposivat minuun täysin. Taidan sittenkin tehdä sääntöön poikkeuksen ja keksin miehelle jonkin pienen yllätyksen vielä tälle päivälle. Mielelläni kuulisin myös teidän ystävänpäivistänne! Juhlitteko tätä päivää lainkaan vai onko teillä jopa vuosittain toistuvia perinteitä?

Kirjainnostusta

Enää kaksi yötä Love Me Do -tapahtumaan! Täytyy myöntää, että itselläni on aika kovat odotukset kyseisen tapahtuman suhteen. Luvassa on runsaasti ohjelmaa ja erilaisia näytteilleasettajia - sekä tietysti Wedding Blog Awards -äänestyksen palkintojenjako! Allekirjoittanut saapuu paikalle kahden kaasonsa ja kameransa kanssa, joten tulkaa ihmeessä nykimään hihasta, jos minut joukosta bongaatte.

Kuva

Olen viime päivinä miettinyt kovasti häidemme koristelua, asetelmia sekä yleisilmettä. Ei riitä, että olen tehnyt itse koristeita ja hankkinut tarvikkeita. Kaikki ne tulisi myös asetella siten, että tuloksena olisi eheä kokonaisuus. Viimeistään ensi viikolla täytynee hahmotella vieraskirja- ja lahjapöytien visuaalista ilmettä. Onneksi meillä on kotona samankokoinen, pikkuruinen ruokapöytä kuin juhlapaikan pöydät. Se helpottaa kummasti asetelmien ja koristusten suunnittelua.

Olenkin nyt pyrkinyt etsimään inspiraatiota pöytäkoristeiden asetteluun sekä vieraiden pöydissä että lahjapöydissä ynnä muissa. Olen viime aikoina kovasti ihastunut kirjojen käyttämiseen osana koristelua. Kirjojen avulla saa luotua ihanaa vanhanaikaista ja maalaisromanttista tunnelmaa, mutta ne mahdollistavat myös korkeuserojen luomisen esimerkiksi pöytäasetelmiin. Onneksi vanhoja, häidemme teemaväreihin sopivia kirjoja löytyy kasoittain isäni kellarista ja varastosta. Minusta tuntuu vahvasti siltä, etten voi päästää tällaista mahdollisuutta käsistäni.

Kuva

Kuva

Tämän viikon tavoitteisiini ovat kuuluneet lähinnä ideoiden etsiminen sekä muutamien tilausten tekeminen. Suurin tavoitteeni on ollut hääpukupaniikista selviäminen, mutta toistaiseksi siihen ei ole vielä tullut helpotusta. Onneksi ajatusten siirtäminen muiden projektien pariin hieman helpottaa sitä tuskaa. Mitään konkreettista en ole tällä viikolla kuitenkaan saanut aikaiseksi, mutta se ei ollut tarkoituskaan tällä viikolla.

Sunnuntai on viikon ainoa päivä, jonka olen pyhittänyt konkreettiselle tekemiselle. Silloin minun olisi tarkoitus viimeistellä pöytäkoristeluissa tarvittavat pullot ja purkit sekä saada kutsut lähetysvalmiiksi. Viimeistään ensi viikolla on siis luvassa näyttöä siitä, että jotain on oikeasti tehtykin.

Kevät kolkuttelee jo...

Tänään on tasan kahdeksankymmentä päivää jäljellä siihen, että meidän pieni perheemme saa yhteisen sukunimen. Kahdeksankymmentä - sehän on kamalan vähän. Arvatkaa mikä siitä tekee kaikista kamalinta? Vielä viikko sitten ylistin kaunista, tyllihelmaista merenneitopukuani, jonka kanssa tunsin itseni prinsessaksi. Sovittaessani pukua viikonloppuna tunne oli yhä samanlainen, mutta ajatukset alkoivat silti harhailla aivan toisenlaisiin pukuihin.

1, 2, 3

Kevät taitaa hiipiä jo vahvasti ajatuksiini, sillä kaikki ihailemani puvut ovat kevyitä, ilmavia ja tyyliltään raikkaita. Yhtäkkiä en kaipaakaan kokopitsistä pukua tai tyllihelmaa. Tahdon ilmavuutta, keveyttä, kevättuulessa hulmuavaa helmaa. Apua! Ei tässä näin pitänyt käydä. Olen tällä hetkellä aivan vakuuttunut siitä, että minun unelmapukuni ei olekaan se oikea. Se on yhä edelleen valtavan kaunis ja upea, mutta yhtäkkiä se ei enää vakuutakaan minua. Mitä ihmettä tässä nyt tekisi? Olen viettänyt jo useamman unettoman yön tämän asian takia, joten pikku hiljaa olisi suotavaa keksiä ratkaisu.

Onko teillä muilla ollut pukupaniikkia viime aikoina?

Inspiroiva kortti-idea!

Törmäsin ihanalla Bespoke Bride -sivulla aivan mahtavaan kortti-ideaan, joka minun oli aivan pakko saada jakaa teidän kanssanne. Tätä voi hyödyntää niin Save the Date -korteissa kuin virallisissa kutsuissakin. Ja miksei tätä voisi hyödyntää häiden ulkopuolellakin, esimerkiksi syntymäpäiväkorteissa! Seuraavat kuvat on otettu Bespoke Bride -sivun ohjeistuksesta.

Tarvikkeet ovat yksinkertaiset, ja koko kortti niin helppo toteuttaa, että yllätyin itse aivan täysin. Korttipohjan lisäksi tarvitaan vain tiskiainetta, akryylimaalia, kaksipuolista teippiä sekä pensseli. Tähän on helppo hyödyntää omaa korttipohjaa tai sitten vaihtoehtoisesti tulostaa samaiselta sivustolta valmiin pohjan omia mieltymyksiä vastaavassa värissä.

Ja sitten vain raaputtamaan!

Mitä mieltä olisitte tällaisesta kutsukortista?

Karkit tiskiin!

Viime päivinä ajatukset ovat pitkästä aikaa suuntautuneet muihin asioihin kuin tuleviin häihin. Toki nekin ovat mielessä käyneet ajoittain, mutta tekemistä on ollut niin paljon, että kaikki keskeneräiset projektit ovat yhä edelleen samassa pisteessä. Ensi viikolla olisi tarkoitus saattaa useampikin projekti päätökseen - kutsukortit mukaan lukien.

Kuva

Eilen illalla alkoi pitkästä aikaa myös sokerihammasta kolottaa. Sen sijaan että olisin kipaissut paikallisten irtokarkkilaarien luokse, päädyin tietokoneen ääreen pohtimaan karkkibuffettia. hain sekä inspiraatiota että informaatiota. Näyttävän ja teemaan sopivan karkkibuffetin kokoaminen ei nimittäin ole aivan niin yksinkertaista kuin voisi olettaa.

Selailin siis lukuisia englannin- ja suomenkielisiä sivustoja, joissa käsiteltiin karkkibuffetin kasaamista. Yksiselitteisiä ohjeita ei tietenkään löydy mistään, mutta useita sivuja lukemalla sai selville aika hyviä linjauksia onnistuneen karkkibuffetin luomiseen. Jokainen tietysti itse kasaa buffetin toiveidensa ja ajatustensa mukaan, mutta ajattelin, että tätä keräämääni tietoutta olisi hyvä jakaa muillekin morsiamille.

Karkkibuffetin kokoaminen lähtee tietysti liikkeelle karkeista - tai vaihtoehtoisesti niiden esillepanoon tarvittavista astioista. Karkkien määrästä on niin vaihtelevia ohjeistuksia, ettei niitä kannata tänne edes kirjoitella. Amerikkalaiseen tyyliin näyttäisi kuuluvan erittäin runsaat karkkibuffetit, joissa makeisten määrä ei omasta mielestäni ole lähelläkään kohtuutta. Meidän karkkibuffettiimme tulee 100-150 grammaa karkkia jokaista vierasta kohti, enkä usko sen olevan lainkaan liian vähän.

Kuva

Karkkien valinnassa kannattaa huomioida häiden teema, värimaailma ja tarjoiluastiat. Lisäksi kannattaa huomioida, että karkkibuffetista löytyy jokaiselle jotain. Meidän karkkibuffettiimme on päätetty valita monipuolisesti karkkeja: kirpeitä, kovia, pehmeitä, suuria ja pieniä. Makumaailma pyritään kasaamaan mahdollisimman laajaksi ihmisten erilaiset mieltymykset huomioiden. Tärkeintä ei suinkaan ole se, että buffet kokonaisuudessaan miellyttää kaikkia, vaan että se tarjoaisi jokaiselle vieraalle jotain maistuvaa.

Karkkibuffetin visuaalisesta ilmeestä löytyy paljon kirjoituksia. Visuaalisesti kiinnostava karkkibuffet sisältää noin 8-10 erilaista karkkilaatua, joiden koko ja väri vaihtelee. Osa haluaa riemunkirjavan karkkibuffetin, mutta monilla hääpareilla karkkibuffet noudattelee tyylillisesti hääjuhlan teemavärejä - näin meilläkin. Tasapainoisen vaikutelman luomiseksi karkkien värit olisi syytä pitää noin kolmessa, joidenkin suositusten mukaan maksimissaan neljässä. Meillä nämä värit ovat valkoinen, vihreä ja harmaa. Syvyyttä buffettiin saa, kun valitsee buffettiin sävyltään hieman toisistaan poikkeavia karkkeja.

Meidän karkkibuffettimme sisältö alkaa vähitellen olla selvillä. Makumaailmaan kuuluu muun muassa salmiakkia, lakritsia, omenaa, toffeeta, piparminttua ja suklaata. Koostumukset vaihtelevat kovista imeskelykarkeista pehmeisiin vaahtokarkkeihin. Minun suosikkejani karkkibuffetissa ovat kirpeät omenaremmit sekä kirpeät salmiakkimakeiset, sulhanen pitää näiden kahden lisäksi eniten liitulakuista. Meidän buffetistamme löytyy siis sekä mietoja että happamia karkkeja. Lasten suosikiksi nousevat varmasti raidalliset tikkarit.

Kuva

Mielelläni kuulisin teidän ajatuksianne karkkibuffeteista. Onko karkkibuffet häissä jo vakiotavaraa? Millaisia karkkeja itse valitsette karkkibuffettiin ja millaisia karkkeja puolestaan haluatte ehdottomasti jättää pois? Mielenkiintoista olisi myös kuulla karkkibuffettiin uppoavia rahasummia. Meidän karkkibuffettimme ei nimittäin tule pysymään suunnitellussa budjetissa. Sekä astiat että herkut itsessään ovat verottaneet budjettia melko paljon enemmän kuin olimme alun perin suunnitelleet.