Syksyisen viikon tunnelmat

Viime päivien bloggailutahti on ollut melkoisen verkkainen. Syynä tähän on ollut tappava kuuden päivän työputki, jota olen itse vielä hieman hankaloittanut keräämällä kasoittain univelkaa. Nyt olen päässyt muutamaksi yöksi mökille hiljentymään, onneksi. Syksyn pimeys on ympäröinyt saaren, ja lämpötilat laskeneet alle kymmenen asteen. Takassa rätisee tuli, ja saunakin on pian lämmitetty. Ihanaa, rauhallista, rentouttavaa.

Kuva

Kun palaan kotiin yötyöläisen luo, on teille luvassa jälleen paljastuksia ostoksistani. Olen kuluttanut viimeisen viikon aikana hääostoksiin yli viisisataa euroa! Pari päivää sitten saadusta palkasta on jäljellä vain muutama euro. No, onneksi iso osa niistäkin rahoista meni ihan rehellisesti säästöön. Mutta mitä ihmettä minä niillä häähömpötysrahoilla sitten ostin? Pidettäköön teitä mahtavia lukijoita vielä pienessä jännityksessä; paljastan ostokset vasta torstain puolella.

Jälleen kerran olisi ehkä aika pohtia, mitä tällä viikolla on vielä luvassa täällä blogin puolella. Koska olen tehnyt valtaisasti ostoksia, on luvassa taas pientä budjettipohdintaa. Missä mennään nyt, mitä vielä luvassa, miltä laskelmat näyttävät? Näihin kysymyksiin saatte takuuvarmasti vastauksia tällä viikolla. Olen viikonlopun aikana saanut valmiiksi myös kutsujen prototyypin, jonka aion esitellä myös teille. Ihan koko kutsua en paljasta, jotta jotain säilyy myös salaisuutena, mikäli joku tulevista vieraistamme eksyy tänne blogin puolelle. Aion myös vihdoin tällä viikolla avata tätä vieraslista-asiaa, kun se viime viikolta jäi puuttumaan. Myös uusia DIY-projekteja luvassa!

Kuva

Harmikseni joudun ilmoittamaan, että me emme osallistu hääjuoksuun. Viimeiseen asti yritin mieheltä saada lupaa ilmoittautua, mutta ahdisteluni ei tuottanut tulosta! Lopulta sain kiristettyä mieheltä lupauksen, että ilmoittaudumme mukaan kisaan, mikäli saamme lotossa edes pienimmän mahdollisen voiton. No, arvaatte varmaan kuinka kävi? Pitkästä aikaa lottokuponkimme näytti masentavan tyhjältä; me emme ilmoittautuneet mukaan. Ehdin jo niin vahvasti unelmoida noista palkinnoista - erityisesti niistä kukista - että joudun varmasti tällä viikolla rynnimään floristin pakeille alustavien hinta-arvioiden perässä.

Minulle siis luvassa rentouttava viikko lukuisine hääaiheisine hankintoineen ja tehtävineen. Teille kaikille toivon myös rentouttavaa viikkoa! Malttakaa mielenne, tällä viikolla näette jälleen paljastuksia meidän tulevasta häähumustamme!

Voita vapaavalintainen tuote

Häähullun haaveiluja -blogissa on käynnissä arvonta, jossa voittaja saa valitsemansa tuotteen uudesta Hääputiikki Ribbon & Ink -verkkokaupasta. Osallistumisaikaa on 30.9. asti, joten omaa suosikkiaan ehtii vielä hyvin miettiä! Verkkokaupan tuotteet sopivat oikein hyvin myös muihin juhliin.

Morsiandieetti part. 1

Kuva

 
Tämä kirjoitus sai alkunsa jo eilen, mutta kirjoittelu jäi kesken, kun piti rientää työmaalle. Hauska sattuma, että myös Tanja oli eilen samojen asioiden äärellä. Osa teistä saattaa muistaa, että pohdin aikaisemmin häihin liittyvää turhamaisuutta sekä itsensä muuttamista. Yksi aiheista oli morsiandieetti, jota kerroin itsekin jossain määrin noudattelevani. Minullahan muutos ei siis tosiaan ole suuri, sillä ruokavalioni on jo pitkään ollut vähähiilihydraattinen, eikä painoakaan ole pudotettavana. Ainoa tavoitteeni onkin saada kauniimpi ja kiinteämpi vartalo treenaamalla oikein. Tämä tavoite kuitenkin motivoi aika paljon laskeskelemaan, että saan päivittäin riittävästi rasvaa ja proteiinia. Proteiini tietysti ensisijaisesti lihasten kasvua turvaamaan, kun taas rasvan tehtävä on pitää keho käynnissä, antaa energiaa ja ylläpitää kylläisyydentunnetta.

Minä en ole ravintoneuvoja enkä minkään sortin asiantuntija. Koska tämä treenaaminen ja ruokavalio kuitenkin on osa häävalmisteluitani, ajattelin jakaa satunnaisesti myös näitä asioita teidän kanssanne. Enkä varmasti ole yksin liikkeellä tämän asian kanssa, sillä jonkinasteinen painonpudotus tai muu kehoon kohdistuva muodonmuutos taitaa olla aika monen morsiamen tähtäimessä.

Mitä minun ruokavaliooni eli tähän niin sanottuun morsiandieettiin kuuluu? En noudata yksittäisen ihmisen oppeja, vaan olen tehnyt tutkimustyötä itsenäisesti omaa kehoani kuunnellen. Kuitenkin olen lukenut muun muassa Kaisa Jaakkolan tuotannon ja sovellan runsaasti hänen oppejaan. Kaisa Jaakkolan kirjoja voin suositella kaikille ravinnosta kiinnostuneille, sillä kirjat ovat helppolukuisia ja -tajuisia myös niille, joilla ei ole vahvaa anatomiantuntemusta.

Vakioaamiainen, johon treenipäivinä kuuluu puuro tai muu vastaava buusteri.

Olen jo vuosikausia syönyt aamiaista hyvin epäsäännöllisesti. Käytännössä syön aamupalaa vain silloin, kun teen treenin aamun tai aamupäivän aikana. Tällöin aamupalana on usein hirssi- tai kaurapuuro kermamaitoon keiteltynä ja rasvaisella (4,6%) raejuustolla höystettynä. Kaurapuurokaan ei ole sitä tavallista pikapuuoa vaan puhtaasta, gluteenittomasta kaurasta keiteltyä. Mikäli ei ole treenipäivä, aamiaisena toimii kahvi, jonka joukkoon tiputan ruokalusikallisen kylmäpuristettua kookosöljyä. Ja uskokaan tai älkää, mutta kookosöljyissä on runsaasti makueroja. Itselläni on tällä hetkellä tuo Voimaruoka-merkkinen purkki, kun se oli tarjouksessa tuossa naapurissa, mutta jatkossa aion jatkaa hyväksi havaitulla Tropicai-linjalla. Toinen ihan loistava kookosöljy tulee mielestäni Bio Planetelta.

Kun aamupala tai aamukahvi on nautittu, tulee seuraava ruoka tuossa yhdentoista ja kahdentoista välillä. Vaikka olisin juonutkin vain sen kookosöljyllä terästetyn kahvin, tasaisena pysyvän verensokerin sekä riittävän rasvansaannin turvin nälkä pysyy poissa pitkään. Annoskoot ovat kuitenkin verrattaen isoja, mikäli suhteuttaa minun ruokavaliotani esimerkiksi virallisterveelliseen jossa syödään jopa viisi kertaa päivässä.

Eilinen lounas: kukkakaalimuusia, lihapullia ja kurkkua. Näyttää köyhältä, mutta makuelämys mieletön.

Sekä lounas että neljän, viiden välillä tuleva päivällinen noudattavat samaa kaavaa: paljon kasviksia, noin 30 grammaa proteiinia ja rasvaa pitämään nälkää loitolla. Ateriat itsessään ovat hyvinkin vaihtelevia, eivätkä kananmunat suinkaan kuulu jokapäiväiseen ruokavaliooni - saati sitten teolliset makkarat. Pekonia en muista syöneeni useisiin kuukausiin. Kuvissa näette muutamia esimerkkejä näistä ruokailuistani. Ruokailun jälkeen juon usein kahvin jälkiruuaksi, vaikka toivoisinkin voivani kieltäytyä kahvista viimeistään iltapäivällä kolmen jälkeen. Vuorotyöläisenä tämä on kuitenkin käytännössä katsottuna mahdotonta.

Illalla syön yleensä hieman enemmän hiilihydraatteja. Tai sitten en. Iltapalani, tai vastaavasti iltaruokani vaihtelee hyvin paljon. Toisinaan syön kunnon aterian, mikäli koen sitä tarvitsevani. Toisinaan syön itse tehtyä siemennäkkileipää tai vaihtoehtoisesti kaupasta ostettua gluteenitonta näkkileipää. Silloin tällöin syön kermarahaa kera kuohukerman ja mustikoiden. Maitotuotteita pyrin kuitenkin säännöstelemään, sillä ne aiheuttavat minulle epämiellyttävää turvotusta liiallisesti nautittuina. Yksi iltapalaherkuistani on maidoton ja viljaton, vähähiilihydraattinen vispipuuro. Monesti siis ilta-ateriointiini kuuluu runsaammin hiilihydraatteja, joiden avulla varmistan vaivattoman unentulon ja laadukkaan unen.

Eilinen päivällinen eli työeväs: monipuolinen salaattipohja fetalla, kananmunalla, chorizomakkaralla ja majoneesilla höystettynä.

Niin, tässä olette nyt nähneet muutamia esimerkkejä siitä, kuinka tämä morsian syö. Oma kehoni ja mieleni kiittävät tällaisesta ravinnosta, mutta toki jollakulla tilanne voi olla hyvinkin toisenlainen. En usko yhdenlaisiin ruokavalio-oppeihin vaan koen, että jokaisen on löydettävä omalle keholleen sopivat ruokavaliot ja treenimuodot. Voisin kirjoittaa mielettömästi postauksia ruokavaliosta, elämäntavoista ja treenaamisesta, mutta ne eivät kuitenkaan kuulu tämän blogin pääainekseen. Kuten huomaatte, tämäkin pieni postaus paisui aikamoiseen pituuteen, vaikka puhuinkin vain perusruokavaliostani. Tästä siis puuttui kokonaan treeniin liittyvät tekijät (ainoastaan aamupala sivusi sitä, mutta palautusjuomakin jäi tässä mainitsematta) sekä ne ylelliset herkuttelupäivät. Näiden tiimoilta lupaan palata vielä tähän omaan morsiandieettiini, sillä ne kuuluvat kumpainenkin aika tärkeänä osana sekä tämän morsiamen arkeen että juhlaan.

Hiuskorun aiheuttama ahneus

Hiuskorun saapuminen kotiin aiheutti minulle valtavan kampausbuumin. Olen tänään viettänyt rutkasti aikaa tietokoneen ääressä kaivellen ihania kampauksia lyhyehköihin hiuksiin. Minun onnekseni hiukseni eivät ole siitä aivan lyhyimmästä päästä, mutta eivät kyllä vielä yllä olkapäillekään. Kovasti en hiuksiani aio kasvattaa häitä varten; vain muutaman sentin pituuslisällä tulisi saada aikaan jokin kaunis ja juhlava kampaus.

Mitä sitten olen ajatellut? Varteenotettavia vaihtoehtoja on yhtäkkiä taas putkahdellut ihan mielettömästi. Vielä hetki sitten, silloin kun kyselin Ninalta neuvoja, olin jo aivan varma kampaukseni tyylistä ja asettelusta. Enpäs ole enää! Alla kuvamateriaalia siitä, millaisia kampauksia voisin kuvitella itselleni. Tiivistettynä voisi sanoa, että kampauksen pitää olla sopivasti huoleton ja pinnaltaan rosoinen. Tai ehkä sittenkin... Millähän mielellä sitä on kuukauden, saati puolen vuoden päästä?

Kuva

Kuva

Seuraava kuva viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan, vaikka haluaisinkin hieman "suttuisemman" kampauksen - enkä tuollaista jättimäistä kukkaa. Mutta jos hiukseni kiharretaan, saisi kihara olla juuri tuollaista kevyttä:

Kuva

Ja tässä allaolevassa taas viehättää tuo ihana letti, ei niinkään itse nuttura. Jonkin tuollaisen letin voisin omaan kampaukseenikin haluta.

Kuva

En malttaisi taas odottaa, että pääsen luottokampaajani tuoliin istumaan ja pohtimaan, millainen kampaus mahtaisikaan minun häätyyliini sopia!

Se saapui, se saapui!

Kovasti odotettu paketti saapui juuri niin pian kuin luvattiinkin! Saapuessani tänään kotiin postilaatikossa odotti Ninkan kuori. En malttanut odottaa, vaan avasin paketin jo ennen kuin pääsin kotiovesta sisälle. Täytyy myöntää, että pienellä jännityksellä avasin pakettia. Pelkäsin nimittäin, että odotukseni olisivat liian korkealla ja joutuisin pettymään. Mutta mitä vielä, katsokaa vaikka itse!

Paketti yllätti minut täysin! Mukana oli postikortti kuvasta, jota olin lainannut myös aiempaan Ninka-postaukseeni. Voitte arvata, että säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastusta harrastava kaksivuotiaamme sekosi kortista. Kortin kääntöpuolelle oli rustattu käsinkirjoitettu viesti. Voiko henkilökohtaisempaa olla? Ja vielä verkkokaupasta käsin!

Ja tässä se on: minun hääpäivän hiuskoruni á la Ninka. Kuva ei todellakaan tee korulle oikeutta, sillä se säihkyy paljon kauniimmin luonnossa. Se on mielestäni myös juuri oikean kokoinen ja mahdollistaa vaikka minkälaisen kampauksen. Eikä sen käyttömahdollisuudet todellakaan rajoitu vain häihin!

Kaiken kukkuraksi kaupan päälle tuli vielä sukkanauha! Minulta alkavat ylistyssanat loppua ihan kesken. Olen jotenkin niin vakuuttunut saamastani palvelusta ja korun laadusta, etten vain oikeasti voi olla hehkuttamatta tätä kaikkea. Mikäli jonkun mielestä tämä postaus sisälsi liian imelää ylistystä, niin kokeilkaapa itse! Mielestäni hyvää pitää kehua ja kaikesta mahtavasta pitää välittää tietoa myös muille. Ja Ninkaa voin todellakin suositella kaikille! Valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin jo ihan hintahaarukkaa ajatellen. Ja tuotteet ovat varmasti jokaisen euron arvoisia - tämä ainakin.

Jännitystä ilmassa!

Kuva

Nyt kaikilla peukut, varpaat ja muutkin ulokkeet pystyyn, jotta suunnitelmani onnistuvat! Haluatte varmasti myös tietää, mistä suunnitelmista mahdan nyt puhua. Kyse on siis vihkisormuksestani. Lupailin aiemmin, että kirjoitan tällä viikolla postauksen kuvien kera sekä kihlasormuksistamme että omasta vihkisormuksestani. Postaus tulee tässä, mutta kuvia joudutte vielä odottamaan.

Minähän pähkäilin pitkään tämän sormusasian kanssa. En ole koskaan osannut kuvitella itselleni mitään suurta ja näyttävää sormusta, vaan mielessäni on ollut enemmänkin jotain siroa ja vaatimattomampaa. Käydessäni lukuisilla sovituskierroksilla ympäri pääkaupunkiseutua tämä ajatus vain vahvistui. Ihastuin aivan toivottoman paljon erilaisiin kapeisiin rivisormuksiin ja alliansseihin. Allianssisormus jäi vaihtoehtojen ulkopuolelle ihan käytännön syistä, sillä minä en todellakaan ole niin huolellinen ja varovainen kuin kaunis ja hauras allianssi vaatisi.

Lopulta kävin kovaa kamppailua mahdollisimman upeasta rivisormuksesta. Kärkikaksikko oli kilpailussani hyvin tasainen aina siihen päivään saakka, jolloin muistin äitini perintönä saadun vihkisormuksen. Sormus itsessään on juuri niin kapea kuin toivoinkin, mutta timantteja siinä on vain viisi. Olin jo valmiiksi asennoitunut puoliallianssiin, joten lähdinkin selvittelemään mahdollisuuksia lisätimanttien istuttamiseen. Pahaksi onnekseni jouduin pettymään, sillä sormus on aivan liian kapea lisäistutuksille. Tai siis, kyllähän siihen lisää timantteja saisi, mutta istutus pitäisi tehdä eri riviin ja korkeammalla istutuksella, jolloin sormuksen malli muuttuisi täysin. Pettyneenä palasin kotiin ja jatkoin valmissormusten sovittelua liikkeissä.

Kuva

Viikkoja kului, ja sovitin äitini vanhaa sormusta uudelleen. Yhtäkkiä tunsin aivan valtavaa poltetta käyttää sitä omana vihkinäni. Silmä oli jo tottunut viiteen timanttiin, ja tunnearvonsa vuoksi se loisti kauniimpana kuin mikään muu sovittamistani sormuksista. Kerroin päätöksestäni miehelle, jonka mielestä ajatus oli loistava. Hän sitä paitsi sanoi, että pitää viisitimanttista sormusta huomattavasti kauniimpana kuin puoliallianssia. Kävipäs siis hyvin, sormus miellytti meitä kumpaakin ja on tunnearvoltaan ja historialtaan minulle mittaamattoman arvokas.

Miksi sitten pitää vielä jännittää? Sormus on minun kapeisiin sormiini puoli kokoa liian suuri. Vaikka sormuksen pienentäminen itsessään ei ole vaikeaa, on siinä riskinsä, kun kyse on vanhasta sormuksesta. Erityisesti minua varoiteltiin siitä, että timanttien istutus saattaa olla jo niin hauras, että sormuksen vääntyessä istutus löystyy liikaa. Kultaseppä tutkii sormuksen huolella ja tekee arvionsa siitä, voiko pienennystä ylipäätänsä tehdä. Mikäli se onnistuu, tulee pienennykselle ja käsinkaiverretuille päivämäärille hintaa vain satasen verran. Aikamoinen säästö budjettiin!

Kuva

Mutta enpäs hehkuta vielä liikaa. Vasta 25. päivänä syyskuuta voin todella riemuita, jos riemulle aihetta on. Silloin minun on määrä noutaa valmis sormus kotiin. Mikäli pienennystä ei voida tehdä, soittavat he minulle aiemmin. Toivon suuresti, että en joudu enää tekemään valintaa kahden huonomman vaihtoehdon välillä; mikään muu sormus ei enää voi korvata tuota äidin vanhaa. Tämänhetkisessä koossa sormus olisi minulle käyttökelvoton, sillä se livahtaa armottoman nopeasti piskuisten nivelteni ohitse. Nyt siis vain toivotaan parasta - eikä ainakaan vielä pelätä pahinta.

Huiskin, haiskin, huiskutellen!

Kuva

Onpas ihanaa huomata, että blogin lukijat sen kuin lisääntyvät! Häähulluus valtaa siis ilmeisesti alaa myös muuallakin kuin meidän asunnossamme. Meillä tosin ison osan asunnon kuutiotilavuudesta vie neiti kaksveen uhma, joka ryöstää valtaosan tämän kihlaparin voimavaroista. No, onneksi tämä ei ole ensimmäinen uhmakausi, joten voin jo kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta tämänkin lipuvan tiehensä viimeistään ensi vuoden puolella (siis hieman ennen kuin uusi uhma alkaa).

Taloutemme asetelmat eivät ole olleet mitenkään suotuisat bloggaamiselle tänään. Ensinnäkin olen saanut tuntikausia blokata sitä mieletöntä leijonankarjuntaa, joka tuosta prinsessasta lähtee. Lisäksi olen yrittänyt jatkaa eilen mainitsemaani projektia samalla, kun tahmatassu on ollut kiinni satiininauhoissa ja kuumaliimapistoolissa. Upeaa, eikö? Kolmanneksi meidän kameramme on ollut tänään seikkailulla, joten olen joutunut tyytymään katukivetykseen noin kolmekymmentä kertaa kopsahtaneen älyluurini kuvailuihin, syysiltojen huonoon valaistukseen sekä tökeröihin Instagram-viritelmiin.

Mitä sitten sain aikaiseksi? No, ne kauan odotetut huiskutusviirit! Niiden tekeminen on niin luokattoman helppoa ja nopeaa, etten kyllä vaivaudu laittamaan mitään erillistä ohjetta näiden tekoon. Etenkään siksi, että tällä kertaa lainasin myös nuo lappuset huuhdahduksineen eilen tein -blogista. Tulostelin lappuset vain harmaalla tuon keltaisen sijaan. Sitä paitsi huiskutusviirejä ja niiden valmistamisen eri variaatioita on Internet pullollaan.

Meinasin ensin tuhrutella spray-maalilla nuo paksut grillitikut valkoiseksi, mutta jälleen kerran menin sieltä aidan matalimmasta kohdasta. Todellista DIY-henkeä, eikö? No mutta, sen jälkeen pätkin valkoista ja limenvihreää satiininauhaa noin 55 senttimetriä pitkiksi pätkiksi. Leikkelin lappuset irti tulosteista ja taittelin keskeltä. Kuumaliimailin satiininauhat ensin kiinni toisiinsa, sitten liimaa alimpaan nauhaan ja pyöräytys tikun ympärille. Lappuset kiinnitin valokuvateipillä, mikä osoittautuikin varsin tukevaksi ja helpoksikin ratkaisuksi. Vedin teippiä hieman yli lappusten taitekohdan, jolloin lappu ei jäänyt liikkumaan tikun ympärille vaan pysyi tiukasti paikoillaan.

Paljonko nämä sitten kustansivat? Satiininauhat maksoivat yhdeksän euroa ja grillitikut yhteensä puolitoista euroa. Mielestäni ei lainkaan paha hinta näin kivoista oheistuotteista kirkosta poistumiseen! Pahoittelen vielä kerran kuvien surkeaa laatua. Kamera palautuu huomenna jälleen kotikonnuille, joten voin ottaa tarkempaa kuvaa ja huomattavasti paremmassa valaistuksessakin vielä.

PeeÄs. Kommentoikaa rohkeasti eiliseen postaukseen, mikäli teillä on jotain lukutoiveita! Mielelläni toteutan niitä täällä blogissa.