Rahaa tulee - ja rahaa menee...

Kuva

Näin vapaapäivänä, ja vielä neiti kaksveen päiväuniaikaan, on aikaa julkaista muutama sananen liittyen... Yllätys, yllätys: jälleen kerran budjettiin. Olen aivan hukassa sen kanssa, sillä alkuperäiset suunnitelmat ovat hyvää vauhtia romuttumassa minun maanisen ajatuksenjuoksuni vuoksi.

Ja mitkä ovatkaan syyt tälle budjetin räjähdysmäiselle kasvulle ja käsistäriistäytymiselle? Voisin hieman valottaa teille meidän alustavia budjettilaskeskelmiamme. Tässä karkea esitys ilman yksityiskohtaista erittelyä kustannusten muodostumisesta:
Morsian (pukeutuminen, kaunistautuminen, sormus jne.)  1150 €
Sulhanen (pukeutuminen, parturi, vihkisormusta mies ei halua) 260 €
Kirkko & juhlatila (luultavasti tulee vielä kilometrikorvaukset papille) 680 €
Askartelutarvikkeet & koristelu (sis. kutsut ynnä muu tulostettava, paperikosistelut, pöytäliinat ynnä muut, mahdollinen photo booth, vieraskirjajärjestelyt jne.) 1085 €
Kukat 250 €
Ruoka & juoma (noutopöytä, iltapala, kakku, karkkibuffet, alkoholit sekä alkoholittomat juomat) 4500 €
Valokuvaus (kuvaus oli alunperin tarkoitus hoitaa yhden sukulaisen kautta) 500 €
Musiikki (dj-palvelut/muu esiintyminen) 900 €

Listasta puuttuu vielä muutamia yksittäisiä menoja, kuten hääyöhön varatut sataset sekä viinilaseihin varattu summa. Yhteensä tästä tulisi siis noin 10 000 euroa - siis mikäli pysyisin budjetissa. Nyt kun häihin on vielä yli kymmenen kuukautta aikaa ja suunnitelmilla aikaa muuttua noin kahteensataan kertaan, on ilmaantunut jo monta mutkaa.

Kuva

Ensinnäkin päätin, etten halua tätä tuttua kuvaamaan hääjuhlaamme. Yksi syy on se, että koen poseeraamisen vieraalle ihmiselle helpommaksi, samoin vaatimusten ja toiveiden esittämisen kuvien osalta. Haluan myös, että vieraat voivat nauttia päivästään ilman jatkuvia velvollisuuksia. Tämä kyseinen kuvaaja-sukulainen olisi siis vieraslistalla muutenkin, vaikka kuvausvelvoitetta ei olisikaan. Ongelmaksi tuleekin dokumentaarisen kuvauksen hinta. Olen saanut harrastelijakuvaajalta tarjouksen, joka alittaisi suunnittelemamme budjetin. Olen kuitenkin jäänyt miettimään kuvien laatua. Tulenko oikeasti olemaan tyytyväinen niihin otoksiin? Olen myös saanut tarjouksen ammattilaiskuvaajalta, joka ikuistasi noin kymmenen tuntia hintaan 1000 euroa. Se tarkottaisi sitä, että kuvausbudjettimme kaksinkertaistuisi... Tuhat euroa on kuitenkin jokseenkin vähän ammattilaiskuvaajan työstä, sillä kovin saamamme tarjous noin kahdeksan tunnin kuvauksesta kiirii kahteentuhanteen euroon.

Kuva

Toinen budjettia paisuttava tekijä on hääjuhlan musiikki. Olemme ajatelleet bändin sijaan haluavamme dj:n soittamaan koko illaksi. Olemme kyselleet useita tarjouksia ja saaneetkin sellaisia, jotka sopivat budjettiimme. Nyt olen kuitenkin alkanut haaveilemaan myös tilan valaistuksesta. Ja mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Tarjousten perusteella melkein tuhatta euroa lisää. Tämä ajatus on nyt niin vahvasti pinttynyt mieleeni, etten tiedä mitä teen. Onneksi aikaa on vielä yli kymmenen kuukautta. Kesän aikana luultavasti ehdin kilpailuttaa kaikki mahdolliset palveluntarjoajat.

Itku meinaa päästä, kun miettii mistä lähtee pihistämään - ja mihin puolestaan panostaa. Pienistä menoeristä kasvaa yllättävän suuria summia. Sen huomaa muun muassa askartelutarvikkeisiin ja koristeluun kuluvaa summaa. Siitä summasta saa kyllä osan takaisin, kun tarvikkeita häiden jälkeen myy, mutta tässä vaiheessa se ei lohduta. Taidankin laittaa jokaviikkoisen Loton vetämään, jos vaikka hääbudjettiin tulisi jokin miellyttävä lisä sitä kautta...

Kerro se kukkasin.

Olen tahkonnut töitä jo monta päivää ja mitä epämääräisempiin aikoihin. Tänäänkin oli vielä edessä työpäivä, jota varten piti herätä aikaisin. Satuin kuitenkin heräämään kirkkain silmin jo paljon ennen kellon soittoa: viideltä. Yöunet jäivät siis alle viiden tunnin mittaisiksi. Sattuneesta syystä aivoni ovat olleet tänään syväjäässä, eikä teksti ole ottanut syntyäkseen.

Kuva

Kuva

Vaikka päässä on tänään - samoin kuin muinakin päivinä - vilissyt tuhansia ajatuksia häihin liittyen, on yksi asia minua pohdituttanut vallan erityisesti. Morsiuskimppu. Olen (luultavasti) tullut siihen tulokseen, että jätän korukimpun vain ajatuksen tasolle. Meille tulee koristeluihin paljon paperisia koristeita, sillä juhlaan osallistuu myös allergisia henkilöitä, joten haluamme välttää aiheuttamasta heille harmia. Samalla myös haluamme säästää rahaa - ja minä haluan saada käsilleni jotakin konkreettista tekemistä, kun häihin on vielä yli kymmenen kuukautta aikaa! Siksi haluan saada kimppuuni aitoja kukkia, siitäkin huolimatta, etten tule kuivattamaan kimppua jälkikäteen.

Morsiuskimpun valinnasta on lukuisia kirjoituksia Internetin syövereissä. Perinteisesti morsiuskimpun valinta on ollut sulhasen tehtävä, sillä kimppu on ollut sulhasen lahja morsiamelle. Nykyään ei taida sellaista morsianta löytyä, joka antaisi sulhaselle täyden vapauden kimpun valinnassa... Kimpun valintaa kun ei ohjaa vain morsiamen tai sulhasen mieltymykset, vaan myös lukuisat muut tekijät. Tärkeimpänä näistä tietysti morsiamen puvun tyyli. Valinnasta tulee ilmeisen vaikea, mikäli sulhanen ei ole nähnyt morsiamen pukua lainkaan. Häät ja juhlat -sivusto on tiivistänyt hyvin morsiuskimpun valintaa ohjaavia tekijöitä: "Hääparin mieltymysten ja tyylin ohella morsiuskimpun valintaan vaikuttaa vahvasti myös juhlapaikka, häiden ajankohta, häihin valittu teema sekä mahdolliset allergiat." Painavia ja huomionarvoisia seikkoja on siis hyvin, hyvin paljon. Kuinkahan moni morsian muistaa huomioida, että kimpun väriä valitessa on otettava huomioon myös morsiamen ihon sävy ja hiusten väri?

Kuva

Kuva

Mitä minä sitten olen ajatellut? Alkuun hyvinkin paljon kaikenlaista, ennen kaikkea valkoista liljaa ja pionia. Hinnoittelu ja saatavuus katkaisivat kuitenkin ajatuksenjuoksuni melko pian. Ajatuksenani on kuitenkin alusta asti ollut kokovalkoinen kimppu, joten pitkän perehtymisen ja kuvaselailun jälkeen päädyin siihen, että minulle tulee pyöreä kimppu joko valkoisista neilikoista tai sekoitus valkoista ruusua ja neilikkaa. Tosin haluan vielä varmistuksen näihin suunnitelmiini ammattilaiselta, kunhan olen pukuni hankkinut. Uskoisin kuitenkin, että perinteisen malliselle, valkoiselle kimpulle ei kovin kummoisia rajoituksia tule. Toisaalta myös limensävyistä neilikkaa sisältävä kimppu olisi mitä upein...

Kuva

Kuva

Heittokimppua en tule erikseen hankkimaan, vaan heitän oman kimppuni - siis jos ylipäätänsä heitän kimppua. Omaa kimppuani minun on kuitenkin turha alkaa säästelemään, sillä emme ole, emmekä tule varaamaan rahaa kimpun kuivattamiseksi.

Kun sitten vielä pohditaan, mitä hääkimpulla viestitään, löytyy tähänkin sivustoja. Tärkeää oikean sanoman välittämiseksi on valita oikeanlaisia kukkia juuri oikea määrä. Mikäli olisin valinnut liljan, olisi kimppu viestittänyt puhtaudesta ja suloisuudesta. Pioni olisi ollut samoilla linjoilla viestittäessään terveydestä, mutta se olisi kielinyt myös menestyksestä. Sen sijaan valkoinen neilikka on kiinalainen avioliiton symboli ja viestittää lisäksi viattomuudesta ja lahjakkuudesta. Valkoinen ruusu puolestaan merkitsee muun muassa viattomuutta, puhtautta ja nöyryyttä. Näitä merkityksiä lueskellessa alkaa mielikuvituskin laukata mitä mielenkiintoisimpia uria. Pitääköhän sittenkin vaihtaa suosikkikukkaa, heh...

Lisää pitsiunelmointia.

Viime yönä valvoin tuntikausia, kun en saanut päästäni muutamaa painavaa asiaa. Osa näistä asioista ei liittynyt häihin lainkaan, mutta yksi liittyi - ja erittäin vahvasti. Minä nimittäin olin päättänyt, että haluan massiiviset helmikorut hääjuhlaan, joissa saisi olla myös jonkinasteisia timanttijäljitelmiä. Jäljitelmiä siitä syystä, että mielikuvieni koruille tulisi kohtuuttomasti hintaa aitoina versioina. Mieleni kuitenkin muuttui, kun näin tämän:

Kuva

Vaikka väri on aivan väärä, tajusin samantien tämän kuvan nähtyäni, että tahdon pitsikorun. Ja voi, kuinka paljon se aiheuttikaan päänvaivaa! Pelkästään Etsyn valikoimissa on aivan liikaa vaihtoehtoja! Pahinta tässä tilanteessa on se, että minun on ostettava hääpuku ennen lopullista koruvalintaa. Tai ehkä se on onni, sillä saan lisää miettimisaikaa ja puvun tyylin myötä myös valinta helpottuu.

Tällä hetkellä ajatuksissani on melko suuri epäsymmetrinen koru - joko harmaana tai valkoisena. Jälleen voisi kysyä, minkä sävyisenä valkoisena... 

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

 Jos joku muukin innostui pitsikoruista, laitan lopuksi vielä linkin pitsikoruun, jonka voi tehdä itse. Voi, kuinka hienon tästäkin varmasti saisi!

Kuva

Raha-asioita.

Kuva

Jo kauan ennen kihlautumista olin miettinyt hääjuhlaa ja siihen liittyviä tekijöitä. Olin vakaasti päättänyt, että hääbudjettimme ei tulisi ylittämään 5000 euroa. Kun kihlautumisen myötä hääasiat muuttuivat ajankohtaisiksi, ymmärsin, että vieraslistamme myötä on myös budjetissa joustettava. Aloin siis suunnitella noin 7000 euron häitä - muutama tuhat euroa tuli siis kertaheitolla budjettiin lisää.

Sitten tuli päivä, jolloin päätin laskea budjetin oikeasti. Ymmärsin, että 7000 euroakin on melko pieni summa, jos ajatellaan noin sadan vieraan häitä. Se tarkoittaisi
pyöreästi 70 euroa yhtä vierasta kohti. Tähän 70 euroon pitäisi saada mahtumaan paitsi vieraan nauttima ruoka ja juoma, myös pöytäliinat, koristeet ja morsiuspariin itseensä suunnattavat kulut. Aika vähän, eikö? Yksittäisen vieraan "hintaa" en ollut edes laskenut siinä vaiheessa, kun ensimmäinen budjettilaskelma valmistui. Silmäni laajenivat varmaan kauhusta, kun ymmärsin, että unelmieni häät kustantavat lähestulkoon kymppitonnin. Ja minä kun olin vakaasti päättänyt jo vuosia sitten, että vastaavanlaisella summalla pyöräytetyt häät ovat idiootteja varten. Kuka nyt laittaisi häihin kymppitonnin? Nii'in, kukapa laittaisi...

Nyt olen vakaasti päättänyt, että tällä budjetilla lähdetään liikenteeseen, mutta säästöjä yritetään tehdä kaikessa missä voidaan. Juhliemme ydin on hyvä ruoka ja juoma - niissä emme säästä. Toki valitsemme budjettiimme sopivan pitopalvelun, mutta tarjoamme mahdollisimman runsaasti maistuvaa ruokaa, jotta pidemmältäkin saapuvat vieraat viihtyvät juhlissamme nälkää näkemättä. Juhlien alkoholitarjoilussakaan ei niuhoilla, mutta juomat haetaan säästösyistä Tallinnasta. Noin 50 prosenttia budjetistamme siis menee ruokaan ja juomaan.

Kuva

Missä me sitten säästämme? Sadan vieraan häihin saisi rahaa kyllä palamaan ihan mielettömiä määriä. Me yritämme tehdä kymppitonnin budjetissamme mahtavan säästön, joten olemme tehneet muutamia valintoja. Morsiuspukua en uskalla netistä tilata, mutta meillä ei ole valitettavasti mahdollisuutta laittaa upeisiin luomuksiin tuhansia euroja - ei edes sitä tuhatta euroa. Siispä monien muiden tavoin ajattelin lähteä metsästämään hääpukua Tallinnasta. Ideoita ja visioita on vaikka millä mitalla, mutta katsellaan miltä puvut sitten todellisuudessa. Miehen pukeutumisessa myös säästetään, kun miehelle vuokrataan puku ostamisen sijaan. Mies ei myöskään vihkisormusta itselleen halua, joten siinäkin tulee säästöä. Itse olen katsellut kauniita sormuksia muun muassa Etsystä, täytyy katsella uskallanko lopulta tilata! Hyviä kokemuksia näyttää kuitenkin kertyneen myös sormusten tilaamisesta merten ylitse.

Minä haluan kauniit ja tyylikkäät somistukset hääjuhlaamme. Silti aiomme säästää tässä. Teemme mahdollisimman paljon itse tai ainakin ostamme sellaista, jonka voimme häiden jälkeen myydä eteenpäin. Tästä esimerkkinä muun muassa pöytäliinat. Minä haluan harmaat pöytäliinat, joita ei pitopalveluillakaan ole saatavilla. Ja vaikka olisi, maksaisin mieluummin suurin piirtein saman hinnan kankaasta, jonka ompelisin sitten itse liinoiksi. Näin ollen voisin liinat myös häiden jälkeen myydä eteenpäin ja jäädä tappiolle vähemmän kuin liinat vuokraamalla. Toki tästä järjestelystä on itselle myös enemmän vaivaa. Ja vaikka kertakäyttöliinaa saisi edullisesti myös harmaana, haluan välttämättä kankaiset liinat. Tässä olen ehdoton. Olen laskeskellut, että yhteensä kaikkiin somistuksiin ja muihin askarteluihin (mukaan lukien kutsut ynnä muut) menee budjetistamme noin 12-15 prosenttia. Näistä kuluista saa mahdollisesti sitten vielä häiden jälkeen minimaalisen summan takaisin, kun pistää tavaraa kiertoon.

Kuva

Tässä vähän - tai vähän liikaa - asiaa budjetista. Netistä löytyy hurjasti erilaisia budjettilaskelmia sekä vinkkejä siihen, kuinka häissä voi säästää. Tässä tulevien kuukausien aikana lisään varmasti konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka juuri meidän häissämme säästetään. Kunhan vain saan riittävästi askarteluja valmiiksi ja sitä kautta esimerkkejä kuvineen jakoon.

Vieraille kirja - vaiko sittenkin jokin muu?

Kuva

Nyt täytyy todeta, että niin se morsiamen mieli muuttuu, kun riittävästi selailee hääaiheisia sivustoja. Olin nimittäin aivan varma, että meille tulee vieraskirjapuu. Kuten joku saattaa muistaakin, olin jo aiemmin mökillä käydessäni sahannut itselleni pystyynkuivuneen syreenin vieraskirjapuuta varten. Olin myös suunnitellut, kuinka koristelen puun helminauhoilla - ja jopa kohdan, johon se juhlatilassamme pystytetään. Sitten erehdyin kuuklettelemaan vieraskirjan variaatioita saadakseni lisäideoita toteutukseen... Sain huomata, että oman ihastuttavan ideani lisäksi on triljoona muutakin mahtavaa, persoonallista vieraskirjaa.

Yksi valloittava idea on käyttää erilaisia postikortteja, joihin vieraat saavat kirjoittaa viestinsä avioliiton taipaleen aloittavalle parille.

Kuva

Vaihtoehtona on käyttää myös monessa yhteydessä esiintynyttä sormenjälkivieraskirjaa. Näistä tulee todella kauniita, varsinkin kun vieraita on paljon. Meidän tapauksessamme voisi siis toimia, mutta haluaisimme vieraiden jättävän itsestään jonkinlaisen muunkin viestin kuin vain nimensä. Ja tuntuisi hieman hankalalta ja työläältä yhdistää kaksi vieraskirjaa. Kuinkahan moni jaksaisi suttailla puumerkkiään ja viestiään kahdella tavalla?

Kuva

Mahdollista on myös tavallisen vieraskirjan muuttaminen ala-asteelta tutuksi ystäväkirjaksi, jolloin vieraat saavat vastailla hääparin aiemmin muotoilemiin (tai vaihtoehtoisesti valmiin kirjan) kysymyksiin. Tämäkin kuulostaa hauskalta, mutta ei ehkä täysin vastaa meidän tyyliämme. Samalla pieni jännitys siitä, jaksaisivatko ihmiset vaivautua täyttämään vieraskirjaa, mikäli siinä on useita kysymyksiä.

Kuva

Ihastuin aivan valtavasti tähän kirjoituskoneideaan! Tämä on valloittava ja upea, menneitä sukupolvia kunnioittava. Meillä vain ei ole suvussa kuin rumia 70-80-lukujen kirjoituskoneita - ei yhtään näin kaunista kuin kuvassa. Ja koska oranssi ei ole häidemme teema, taitavat nämä perintöhirvitykset jäädä edelleen kaappiin.   

Kuva

Tällä hetkellä vieraskirjapuun kanssa kilpailee kuitenkin... Tattadaa! Mikäs muukaan kuin häiden hittituote Photo Booth! Ensin unelmoin tästä, sitten tyrmäsin idean hankalana ja kalliina toteuttaa, ja nyt olen jälleen päätymässä tähän. Kerron jossain vaiheessa tästäkin tarkemmin, mutta minulla on nyt muutama vaihtoehto tämän toteuttamiseen. Joko meille tulee ns. pyykkinaru, jossa kuvat roikkuvat, tai sitten aito ja oikea vieraskirja, johon vieraat lisäävät oman kuvansa ja sen perään viestinsä meille. Vaihtoehtona myös säilyttää vieraskirjapuu ja pistää Photo Booth -pyykkinaru siihen viereen... Tai sitten... Näitä vaihtoehtoja on ihan liikaa!

Kuva

Loppuun vielä muutama inspiraatiokuva erilaisista vieraskirjavaihtoehdoista - jotta valinta ei vahingossakaan olisi liian helppo!

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Pitsiunelmia.

Kuva

Viime päivät olen potenut uuden työn aiheuttamaa stressiä ja väsymystä. On tullut itkettyä, kiukuteltua ja nukuttua huonosti. Tilannetta ei ole auttanut myöskään tämä tuhoton kuumuus, joka saisi vihdoin jo loppua. Jälleen kerran saan yhden syyn lisää pitää enemmän keväästä kuin kesästä. Tällaisilla keleillä naimisiin? Ei ikinä.

Olen niin ihastunut pitsiin kuin vain voi olla. En kuitenkaan halua liian pitsisiä häitä, vaan sopivasti teemaväreihin yhdisteltynä. Meille on tulossa harmaat pöytäliinat - en tosin tiedä vielä minkä sävyiset - joten haluaisin ehdottomasti tällaiset pitsikaitaliinat. Ongelma vain on se, että vieraiden pöytiä tulee noin kolmekymmentä metriä, ja niihin pitsiliinat siis ainakin pitäisi saada. Siihen saa heittää aika monta kirpputorikeikkaa tai vaihtoehtoisesti virkata sormet rakoille. No, ainahan saa unelmoida ja tähdätä tuohon. Nyt siis jäädään jännittämään mitä ideasta lopulta kehkeytyy.

Kuva

Jotenkin pitsiteeman yhdistäminen juuri meidän hääjuhlaamme tuntuu luonnolliselta myös siksi, että juhlatilana on nuorisoseurantalo, joka itsessään ei ole kovin koristeellinen. Mielestäni se on kuitenkin hyvin kaunis parvineen, vaikkakaan keittiö ei kovin suurta vaikutusta ulkomuodollaan tee. Mutta vieraathan eivät sinne kuitenkaan mene. Tilan koruttomuus tai eleganssin puute eivät kuitenkaan ole syitä pitsin käyttämiseen, vaan näen sen luonnollisena osana maalaishenkistä, rustiikkista tilaa. Nyt olen tullut siihen ajatukseen, että yhdeksi teemaväriksi päätetty vihreä esiintyy vain pienissä määrissä juhlatilassa. Sen tehtävä on hieman raikastaa ilmettä ja toimia korostajana.

Miehelle pitsin käyttäminen juhlatilan somistuksessa ei tuota päänvaivaa. Sen sijaan ongelmaksi on muodostunut hääpuku! Minä kun rakastan runsaasti pitsiä sisältäviä pukuja ja mies pitää valtaosaa minun näyttämistäni puvuista joko puhtaasti kummallisina tai "vähän jotenkin outoina". Poikkeuksetta hän sanoo esittelemieni pukujen kohdalla, ettei oikeastaan pidä niistä. Argh, miten raivostuttavaa voi olla! Ja kyllä, minä tiedän, että se on minun valintani ja minun pukuni ja minun, minun, minun. Siitä huolimatta haluaisin myös, että miehellä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus pitää myös puvusta, jotta alttarille astellessa ei tule pettymyksiä. Mehän siis näemme toisemme vasta kirkossa, kun mies näin haluaa. Itse olisin ollut valmis valokuvaukseen ennen vihkimistä - ja koen, että se olisi ollut sujuvampaa niin - mutta mies on meistä hieman taikauskoisempi. Saadaanpahan ainakin sitten muutama mojova keskustelu aikaan hääpäivän sujuvuudesta ja aikatauluista!

Tähän loppuun vielä muutama ihanuuskuva pitsi-inspiraatioista:

Kuva - tällä sivulla myös muuta ihanaa DIY-juttua!

Kuva

Kuva

Kuva - ihan ei tuo mekko hetkauta, mutta tuo jouluvalojuttu on I-H-A-N-A!

Kuva

Bride.. blogzilla to be?

Kuva

Voi, miten vaikeaa tämä bloggaaminen on. Nimenomaan hääblogin kirjoittaminen, tarkoitan! Minulla on ollut lähes neljännesvuosisadan kestäneen elämäni aikana useita blogeja, joihin olen enemmän tai vähemmän innoissani kirjoittanut. Välillä tekstiä on ollut helppo luoda, välillä aiheita on joutunut metsästämään viikkotolkulla. Mikä hääblogissa sitten on niin erilaista? Se että saan idean. Saan toisen idean. Ja vielä kolmannen idean. Pian huomaan, että puhelimeni muistikirjasovellukseen sekä jääkaapin ovessa killuviin vaaleanpunaisiin post-it -lappuihin on ilmaantunut tuhottomasti julkaisukelpoisia aiheita. Suurin ongelma onkin aiheiden runsaus. Minulla on huomattavia vaikeuksia rajata näiden tekstien sisältöä, kun joudun joka kerta kirjoittaessani miettimään, mikä aihe juuri tänään olisi se ajankohtaisin ja mieluisin.

Tänään mieleni päällä on ollut erityisesti kaksi aihetta. Kumpikaan niistä ei ole vielä niin kovin ajankohtainen, mutta molemmat sitäkin mieluisampia! Ensimmäisenä mielessä: kutsut. Me emme lähetä Save the date -kortteja lainkaan, joten entistä suuremmalla innolla paneudun kutsuihin. Tosin kutsutkin taitavat valtaosalle vieraistamme mennä vain muodollisista syistä, sillä juorut näyttävät leviävän nopeasti; eilisissä ylioppilasjuhlissa vieraillessamme saimme onnitteluita myös sellaisilta ihmisiltä, joita emme edes tienneet tuntevamme. Kutsut kuitenkin kuuluu lähettää, ja ne myös helpottavat juhlapäivään ilmoittautumista. Tämä taas puolestaan helpottaa meidän työtämme juhlien järjestämisessä ja suunnattoman suureen (ainakin melkein) ihmismereen varautumisessa.

Millaiset kutsut sitten haluaisin? Halvat, hienot ja tyylikkäät tietysti. Ja omin kätösin askarrellut ennen kaikkea. Kuulostaa varsin helpolta yhdistelmältä, eikö? Hauskinta on se, että kortit pitäisi lähettää neljästä kahdeksaan viikkoa ennen hääjuhlaa. Minä nimittäin olen tehnyt ne jo. Tai siis suunnitellut ja toteuttanut tietokoneella, mutta tulostus ja leikkaa-liimaa -osio vielä puuttuvat. Korttipohjaksi tulee harmaa kartonki ja molemmille puolille tulostettuna valkoista paperia. Kutsu on siis kolmasosa A4-arkista vaakatasossa. Kutsun etupuolelle tulee paperille tulostettuna monogrammi, jota en kylläkään ole vielä päättänyt kahdesta varteenotettavasta vaihtoehdosta. (Saatan jopa päätyä maksulliseen monogrammiin, mikäli oikein innostun... Tähän ei tosin oikein budjetti antaisi myöten.) Lisäksi monogrammin alle tulee sekä valkoinen pitsinauha että vihreä satiininauha. Kutsun varsinainen tekstiosio onkin typografialla leikittelyä ja olen siihen oikein tyytyväinen. Muutamia sanankäänteitä ehkä vielä vaihdan, mutta taidan nyt jättää asian hautumaan hetkeksi. Tällä välin tosin saatan koeversion tulostaa ja askarrella...

Minua innostaineita kutsuja on nähtävillä tässä:

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Kuva

Palaan siihen toiseen mielessä pyörineeseen asiaan huomenna - ellei mielessä silloin ole jo jotain muuta huomattavasti tärkeämpää.